Lundgrenton

Alusteksteissä soi hyvän kuuloinen kasarisyna, joka paljastuu Jan Hammerin tekeleeksi. Itse juonessa Lundgrenin täytyy taistella avaruuden muukalaistavastaan, joka tappaa jengiä cd-levyllä. Isot räjähdykset ja muutenkin miehekäs toiminta ovat mieleeni, eikä maraton ala ollenkaan huonommin. Dolppa heittää myös liudan onelinereita, jotka saavat hymyn huulille. Lopun taistelukohtaus on kuin kopio kaikista muista kasaritoimintaleffoista, joissa hyvä ja paha kohtaavat ilman aseita.

Dolphaa epäillään poliisin murhasta ja Ken Foree kuolee heti alkutekstien jälkeen. Jälkimmäinen asia vähän vitutti, koska kuvittelin Foreen olevan suuremassa roolissa. Sentään aavikkomaisemat ovat kauniita ja tuovat mieleen lukuisat Van Dammen ysäriäksönit. Pakenemisjuoni on kuitenkin varsin tylsää katsottavaa, vaikka Lundgrenin tyhjä katse pelastaakin jonkin verran. Toiminnassa on jotain viitteittä honkkaroinnista, kun melonit ja ikkunat menevät kilpaa paskaksi luotien osuessa niihin. Jossain puolessa välissä filmiä Dolph liekittää miehen, joka lopulta räjähtää. Taisi tässä olla tissitkin.

Dolphin pitää paeta fasistisesta DDR:stä Amerikan unelmaan. Siellä kuitenkin ajaudutaan rappiolle ja töihin neekerille. Soulin olympialaisten katastrofaalisen voiton jälkeen, onkin hyvä yrittää osallistua Atlantan coca cola -kisoihin. Perhe-elokuvamaiset musiikit luovat varsin hyvän hämmennyksen alkumetreillä. Muutenkin leffan musiikit vaihtelevat tuosta aina pornoleffamaiseen äänimaailmaan. Muistakaa myös, että kaikki saksalaiset ovat fasisteja ja heillä on hakaristi seinällä.

Kesto on vartin IMDB:n ilmoittamaa kestoa lyhyempi, mutta ilmeisesti tämä on joku Miramaxin lyhentämä versio, koska hululululu! Dolph saapuu lentokoneella, koska joku jätkä on ammuttu. Elokuvassa käydään myös lesbobaarissa ja Dolph tekee myöhemmin lesbosta heteron. Absinttiakin tässä maisteltiin, mutta minulla ei ollut sitä kotona. Lopussa tässä juostaan viemäreissä ja ollaan Prahassa. Se tekee tästä Rambo-ohjaajan Kolmannen Miehen. Kaikesta huolimatta tämä on aika tympeää shittiä, vaikka Dolphin Kafka-paita onkin aika hävytön.

Tässä elokuvassa Dolph muistelee rumaa CGI-räjähdystä, kopteria ja sotaa. Kiinnostus on ollut ihan minimaalista. Muistiin olen kirjoittanut, että todella laimea. Onneksi Lundgren sentään toteaa eräässä takaumassa, että viinapullo on sotilaan paras ystävä. Sitten sotilaat ampuvat naisia, koska he ovat pahoja. Eli elokuva kerrotaan takaumissa, vaikka suurin osa sen kestosta on sitä, kun Dolppa ja joku nainen ovat jumissa kerrostalossa. Luulin, että tämä olisi ollut sci-fiä tai jotain Post-apoa, mutta olin ihan vitun väärässä. Lisäksi tässä on rumia CGI-hämähäkkejä, joku jätkä saa turpaan ja lopputeksteissä lukee Pascal Borno.

New Yorkin metrossa on intiaanien hautausmaa ja keskiajan ritarit löysivät Amerikan. Dolphin pitää lähteä Israelista asti pelastamaan tuleva End of Days, joka on tehty jo vuonna 1998. TV-elokuvatason kuvalla, juonella ja näyttelijöillä varustettu filmi, jonka ainoa huumoriarvo irtoaa siitä, että pääosanainen ei näytä yhtään intiaanilta. Lopussa ruma tietokoneella luotu patsas alkaa puhumaan, joka vitutti aivan suunnattomasti. Taistelutkin olivat rumia.

"SEXIAS"

Dolphin veli kuolee, joka tekee hänet hyvin itkuiseksi alussa. Sitten lähdetään kruisailulle S&M:n HC-maailmaan, jossa punaiseen lateksiasuun pukeutunut nainen tappaa jengiä veitsellä. Lundgren hämmästelee paljon, ja eräässä kohdassa jollain on nahkastringit. Niin sanotut syvälliset keskustelut yrittävät tehdä tästä vakavan elokuvan, mutta se on täysin mahdotonta, kun katsoo Dolpan ilmeetöntä näyttelyä. Loppua kohden hän alkaa myös nauttia S&M-jutuista, muttei kuitenkaan anaalista. Ihan lopussa on tissit ja twisti. Jälkimmäinen tekee tästä megavammaisen elokuvan.

Alussa Dolph tekee kuolemaa ja häntä kidutetaan. Romanialaiset terroristit uhkaavat Yhdysvaltoja ja niin edelleen. Tämä on tämän hienon näyttelijän huonosti ohjaama elokuva. Paskin näistä kaikista, koska toiminta uupuu. Vaihteeksi pornomusat tekevät tästä melkein elokuvan. Jostain syystä Jerry Springer on Amerikan presidentti, koska tähän on yritetty tuoda jotain poliittista satiiria, jonka vitsit ovat sen luokan aivokuolemaa, ettei aamuyöstä hirveästi naurata. Osa tästä läpästä keskittyy kuolemantuomioon, joka olisi tätä maratonia suopeampi tapa lähteä ikuisuuteen.

Huomasin myös, että monet näistä leffoista tapahtuvat jouluna, joka on vähän omituista. Plussaa tälle filmille siitä, ettei kuvan päälle ollut laitettu paskafiltteriä.

Alkutekstijakson biisi kuulostaa joltain paskan WWE-pelin valikkomusiikilta, joka on aika hirveä asia. Tämän jälkeen Dolph on panopuuhissa ja taitaa saada melkein suikkia. Matkustelua on paljon, kun Dolppa käy heti Hongkongissa ja Kanadassa. Hän painii menneen elämänsä kanssa ja yrittää elää normaalia perhe-elämää, jossa on vaimo ja tytär. Paskafiltteri on nähtävissä ensimmäistä kertaa ja toiminta on muuten vitun rumaa, vaikka veri lentääkin parissa kohdassa.

Viimeinen määränpää on täällä ja matka tuntemattomaan on loppumassa tai alkamassa. Elokuvan sanomassa kaikki virukset tulevat Aasiasta ja tämä sijoittuu Malesiaan. Zombit juoksevat heti alussa kuvaan, ja missään ei tunnu olevan mitään järkeä. Kamera heiluu vaan aivan vitusti, koska se jos mikä on tunnelman luontia. Paskafiltteriltä ei säästytä ja niin edes päin. Jossain puolessa välissä zombit korvataan roboteilla, jossa ei ole mitään järkeä. Roboteilla on kaiken lisäksi robottikoira. Taistelukohtaukset ovat rumia, Dolppia ei kiinnosta edes yrittää näytellä ja coolit musat tekevät tästä entistä paskemman. Sanotaanpa vielä lopuksi, että tämän juonikuviot olivat saippuaoopperatasoa.