Katselut 2009 /Films watched in 2009

Alien

Tue, 15 Dec 2009 11:08:14 GMT

Alien

The Thin Red Line

Fri, 11 Dec 2009 16:00:01 GMT

The Thin Red Line

Fear and Loathing in Las Vegas

Wed, 09 Dec 2009 16:13:12 GMT

Fear and Loathing in Las Vegas

Gothika

Wed, 09 Dec 2009 16:08:33 GMT

Gothika

The New World

Sun, 06 Dec 2009 13:20:03 GMT

The New World

Exorcist: The Beginning

Sun, 06 Dec 2009 09:15:22 GMT

Exorcist: The Beginning

Night and Fog

Sun, 06 Dec 2009 04:50:16 GMT

Night and Fog

Band of Outsiders

Sat, 05 Dec 2009 14:00:05 GMT

Band of Outsiders

The White Ribbon

Fri, 04 Dec 2009 07:15:12 GMT

Aivan mainio leffa Hanekelta. Leikkaukseltaan ja kameratyöskentelyltään tämä pelaa vanhaan tuttuun "hanekemaiseen" tapaan, vaikka nyt tunteita maalaillaan vahvemmin kameralla: Kuvissa voidaan nähdä paljon suuria kokonaisuuksia ja hahmoista tuodaan esille vain tietyt pintapuoliset asiat esille; muotokuva hahmottuu tekojen kautta. Nimenomaan tässä elokuvassa voi nähdä tietynlaisen objektiivisen kuvauksen olevan ehdottoman tärkeää. Leffassa on kyse erään aikakauden henkisestä olemuksesta ja siitä, kuinka se on vaikuttanut lapsiin. Teoilla on siis merkitystä, ja katsojan annetaan rauhassa pureutua tapahtumien ytimeen ja kokoea niin lasten kuin aikuisten näkökulmasta tapahtumat. Leffa seuraa saksalaisen kylän tapahtumia 1900 -luvun alussa. Elokuva alkaa erikoisella onnettomuudella: paikallinen lääkäri lentää ratsastaessaan hevosen selästä loukaten kätensä. Kyläläiset tutukivat asiaa, ja pian selviää, että joku oli virittänyt ohuen vaijerin puiden väliin. Leffassa seuraa uusia outoja onnettomuuksia, jotka eivät kuitenkaan koskaan selviä. Jotkut alkavat elokuvan lopulla epäillä lapsien osallisuutta asioihin. Kuitenkaan ei selviä, kuka teki mitäkin ja miksi. Leffa on uskomattoman samaistuttava. Objektiivinen kuvaustapa antaa vain tarpeelliset näkökulmat katsojalle ja katsojan annetaankin päästä tapahtumien taakse. Elokuvassa on kyse lasten kokemasta julmasta ja mustavalkoisesta kasvatuksesta, joka on kuitenkin väkivaltaisempaa kuin mahdolliset lasten tekemät rikkeet. Leffan nimi white ribbon,valkoinen nauha, liittyy läheisesti kylän pastorin kasvatusmetodeihin. Valkoinen symboloi viattomuutta ja puhtautta, mutta todellisuudessa siitä kasvaa ymmärtämättömien aikuisten väkivallan ja brutaaliuden välikappale. Yksipuolisuudesta elokuvaa ei kannata syyttää. Hahmokavalkadi on laaja, eikä elokuva keskity vain lapsiin, vaan myös naisiin, jotka joutuvat myös jakamaan henkistä kärsimystä lasten kanssa. Tapahtumissa ei ole selvää syy- ja seuraussuhdetta. Leffa onnistuu kasvattamaan tietynlaisen henkisen suhteen katsojan kanssa, niin että kysymyksiä kuten kuka teki ja mitä, ei tarvita. Leffassa voi nähdä selvästi ajoittain, mitä hahmoa kritisoidaan, mutta yksipuolisuuteen se ei vajoa. Kuten on mainittu, tapahtumissa on monia eri puolia ja hahmoja paljon ja näkökulmista ei ole puutetta. Sanoma on kuitenkin selvä. Kyse on siis realistisesta, omaperäisestä ja hallitusta kokonaisuudesta, niin kuin Hanekelta yleensä voisikin odottaa.

Traffic

Wed, 02 Dec 2009 12:46:03 GMT

Traffic

Paranormal Activity

Sun, 22 Nov 2009 22:36:20 GMT

Paranormal Activity

A Man Escaped

Sun, 22 Nov 2009 13:42:03 GMT

A Man Escaped

Ganes

Sun, 22 Nov 2009 13:41:53 GMT

Ganes

Stranger Than Paradise

Tue, 03 Nov 2009 11:41:22 GMT

Stranger Than Paradise

Antichrist

Fri, 30 Oct 2009 17:04:42 GMT

Varmaan eniten tätä leffaa katsoessani minua kiinnosti, onko niissä kuuluisissa naisviha -syytöksissä perää. Tunnetustihan tämä oli aikamoinen tapaus Cannesin elokuvajuhlilla, joten katsoessani huomioni kiinnittyi osin siihenkin, onko leffa sitten niin pahamaineinen. Sanottakoon nyt vaikka ensiksi, että leffan teemassa on kyllä perää, vaikka tarinassa on melkoisesti tulkinnanvaraisuuksia. Tosin itseäni kiinnosti kokonaisuus eivätkä tietyt pikkutarkat yksityiskohdat. Trier pyrki tutkimaan juuri naista, ja luo naisesta helposti itsesyytöksiin vajoavan olennon. Tässä vaiheessa on mielestäni helppo nähdä naisvihasyytökset lähinnä ajatusvirheeksi. Trier ei moiti naisia, vaan nimenomaan pyrkii näyttämään, miten nainen vajoaa vaaralliseen itsesyytöksen kehään. Leffassa on kyllä nainen ja tämän ajatusmaailma erityisesti esillä, tuleehan tämä ilmi leffan epilogissa, jossa mies katsoo vuoren laelta, kuinka häntä kohti on nousemassa suuri joukko naisia. Misogyniasyytöksissä on varmaan syyllistytty pitämään naisen itsesyytöksiä jotenkin trierin kritiikkinä, mutta asia ei ole näin. Tietysti leffan toinen elementti on luonto.Leffan voi nähdä valmistautuvan tulevaan ahdistuksen kuvakseen otoksissa, joissa kuvataan mm kallistuneita puita tai zoomataan maljakossa olevien kukkien juuristoon. Kaikki tämä on eräänlaista palaamista luontoon ja tilaan, jossa ei ole sivistystä tai moraalia. Tämä luonnon kuvaaminen toimii siltana naisen ahdistuksen kuvaamiselle, jossa luonto edelleenkin on vahvassa osassa. Tässä jaksossa tulee esille, kuinka naispäähenkilö on alkanut vihaamaan sukupuoltaan ja kokee sen huonoksi. Naispäähenkilö siis vihaa kehoaan, mutta ymmärtää toisaalta, että se keho, joka ihmisellä on, on hänelle vain luonnollinen asia.Kuitenkin naispäähenkilömme yrittää irtautua tästä tosiseikasta, mutta ei onnistu tässä, mikä lisää vain ahdistusta. Lopulta molemmat päähenkilöt tietävät olevansa umpikujassa, mikä ehkä osin ohjaa miehen ratkaisuja lefan lopussa. Miten muuten antikristus toimii elokuvana? Varsin kelvollisesti, vaikka tosin väkivallan ja seksi harvinaisen suora kuvaus yllätti (aivan elokuvan alussa penetraatio näkyy hyvin selvästi, tosin vain hetken, mutta jo tämä on mielestäni turhan suora kuvaustapa, ja aiheutti itsellini pienen mitä vittua -momentin). Selkeästi käsikirjoitusta rakennettaessa on tutkittu vähän psykologian oppikirjoja. Tästä on esimerkkinä kohtaus, jossa nainen osoittaa miehelle yllättävästi iloisuutta, mutta hiljalleen katsojalle alkaa selvitä, että nainen yrittää itseasiassa vain peitellä masennustaan, eli torjuu tilanteen näennäisellä tekoiloisuudella. Hieno havainto ja kaikenlisäksi vieläpä varsin realistinen. Kokonaisuutena antikristuksella on kyllä kaikki palaset kohdallaan, mutta silti en voi sanoa leffan koskettaneen minua mitenkään erityisellä tavalla. Oikeastaan koen tämän vain "ihan hyvänä" elokuvana. Teemaa käsitellään ihan kiinnostavasti, mutta lopputulos ajatustasolla ei tuo ainakaan itselleni mitään erikoista. Mainittakoon leffan hyviin puoliin vielä ainakin loistava näyttely Gainsbourgin osalta, joka todella onistuu tuomaan roolihahmoonsa kiinnostavia vivahteita. Lisäksi CGI:llä toteutetut eläimet ovat todella upeaa katsottavaa, ainakin omasta mielestäni ne näyttävät hämäävän aidoilta. Lopputuloksena on siis kyllä ihan hyvä leffa, joka kuitenkin aika kaukana mestariteoksesta.

Gomorrah

Sun, 25 Oct 2009 04:59:46 GMT

Aivan vitun loistokas. Leffan kuvaustapa on yksinkertainen painottaen vain siihen, mikä on realistisinta ja olennaisinta. Tunteita ei maalailla, kerronta ei ole subjektiivista, vain sanoma on tärkein, ja sehän todella iskee katsojan kasvoille suoraan. Leffa onnistuu näyttämään monipolveisesti monien henkilöiden kautta vain eräitä ihmiskohtaloita, jotka ovat täysin merkityksettömiä suuremmille mafia-pomoille. Ketään ei kiinnosta muu kuin se, voidaanko jostakusta hyötyä jotenkin. Ihmisillä on vain käyttöarvo rikollisliigassa.Yhteenkään ihmiseen ei varsinaisesti keskitytä syvällisemmin, vaan tarkoitus on rakentaa suuri kokonaisuus, johon kuuluu lukuisia episodeja, joptka kytkevät tarinan teeman yhtenäiseksi. Tästä on osoituksena leffan lopetus, jossa kaksi nuorukaista luulevat saaneensa kunnon tappokeikan, mutta lopulta olikin kyse vain siitä, että heistä haluttiin eroon. Toinen vaikuttavasti kuvattu asia on se huomio, että jotkut todella pystyvät hyödyntämään yhteiskunnallisia ongelmia niitä kuitenkaan ratkaisematta. Tässä onkin mielestäni koko Gomorrahin pääteema ja suurin ansio. Moni meistä ei varmasti tule ajatelleeksi, mikä todellisuus on jonkin tuotemerkinkin takana. Ei voi tietää alkuperää. Sanoma on jopa pelottava, mutta täysin perusteltu. Lopun faktapaketti täysin perusteltu,kun huomioidaan kaikki edellä nähty. Kyllä, kyse on varmaan parhaimmasta rikoselokuvasta pitkään aikaan.

Drifting Clouds

Fri, 09 Oct 2009 16:03:13 GMT

The Diving Bell and the Butterfly

Sun, 04 Oct 2009 11:51:36 GMT

Pientä epävarmuutta on pisteytyksessä, mutta kyllä tämä varsin vakuuttava tapaus oli. Koko leffan teema on selvästi osoittaa, että elämä on tavallaan yksi suuri matka, joka koetaan vain kerran. Leffa todella osoittaa ajoittain, että elämä on ihmeellinen ja ainutkertainen kokemus niin hyvine kuin huonoine puolineen. Ja etenkin leffa yrittää puhua niistä elämän koettelevista puolista, mutta yrittää juuri kertoa, että vaikka ne lannistavat ihmistä,ne voivat olla parhaimillaan opettavaisia ja silti ikävyydestään huolimatta omalla tavallaan kauniita kokemuksia. Hetkittäin leffa onnistuu teeman luonnissaan visuaalisella tyylittelyllä. Kuvaus käsivaralta pelaa mukavasti, tosin tietyissä kohdissa kamera heiluu ehkä turhan ärsyttävästi. Silti visuaalisena kokemuksena tämä on ihan huippuluokkaa. Ajoittain hämärä ja himmeä kuvaus luo jopa ahdistavia kontrasteja, etenkin alkupuolella, ja itseasiassa vähän ennen leffan lopetusta päähenkilöstä on oppinut välittämään niin paljon, että lopetus kaikessa lakonisuudessaan ja himmeydessään on todella ahdistava, mutta myös koskettava.

Shadows in Paradise

Tue, 29 Sep 2009 14:05:34 GMT

Shadows in Paradise

Tulitikkutehtaan tyttö

Sat, 19 Sep 2009 10:20:40 GMT

Tulitikkutehtaan tyttö

The Visitor

Fri, 18 Sep 2009 14:53:02 GMT

Tätä leffaa pidetään jotenkin Tarkovskimaisena, mutta jos ollaan ihan rehellisiä,niin rinnastus Tarkovskiin ei ihan onnistu. Nimittäin Tarkovskimaisuus ei sattuneesta syystä synny pelkistä pitkistä maalailevista kohtauksista. Siinä on aina mukana oma korkeampi hengellisyytensä ja metafysiikkansa, mikä jo itsessään on erittäin haasteellista kuvallisessa ilmaisussa. Kaikki se, mitä Tarkovskin elokuvissa koetaan liittyy jotenkin ohjaajan maailmankatsomukseen ja filosofiaan erittäin läheisesti. Tätä leffaa ei voi rinnastaa oikein mitenkään Tarkovskiin, koska tältä puuttuu se tietynlainen filosofisuutensa. Tosin lähtökohtaisesti yhtäkään leffaa ei huononna se, että se ei olisi jotenkin tarkovskimainen. Itsekin pidän aika paljon myös pelkkään fiilistelyyn painottuvasta elokuvasta, kunhan leffa toimii kokonaisuutena. Tässä onkin Muukalaisen ongelma. Leffa on kyllä kuvattu hienosti, samoin äänimaailma pelaa hyvin, mutta siihen leffan hyvät puolet jäävätkin. Tämä on kyllä päällepäin hieno, mutta sisältä ontto: hahmot ovat melkein merkityksettömiä katsojalle, koska niitä ei tuoda tarpeeksi esille. Samoin itse muukalainen ei herättänyt ainakaan minussa itsessäni mitään erityisiä tuntemuksia. Tapahtumat jäävät aika ajoin ontoiksi, vaikka kameran anetaankin rauhassa tallentaa tilanteet. Leikkaus on toimii varsin tasaisesti, ja ihan hienosti ollaan kyllä ymmärretty, mitä asioita kannattaa tälläisessä leffassa painottaa. Harmi vaan, että kokonaisuus jää vähän tyhjäksi. On silti hienoa, että kotimaisessakin elokuvassa uskalletaan kokeilla jotakin uutta vaihteeksi. Tosin voidaan olettaa, että tälläisiä tapauksia tulee ilmestymään harvoin, kun tälläinen art house ei ole mikään ykkösvalinta kassamagneetiksi, mikä sinällään on aika surulista, koska jatkossa taiteilijat joutuvat yhä enemmän miettimään sitä, kuinka hyvin heidän taide myy, eikä sitä, onko se laadukasta. Mutta toisaalta ainahan tämä on ollut taiteessa ikuinen kiista.

Spider

Sat, 12 Sep 2009 10:50:40 GMT

Spider

Benny's Video

Mon, 07 Sep 2009 22:29:55 GMT

Tällä on jostain syystä aikas "alhaiset" arvosanat täälä, mikä on kyllä melkoisen yllättävää. Itse näen tässä hyvinkin paljon sisältöä ja erittäin mielenkiintoista kuvallista kerrontaa. Haneke ei ota aluksi täysin kriittistä asennetta väkivaltaviihdettä kohtaan, vaan lähteekin rakentelemaan ensin suurempaa kokonaisuuta, ja vasta tämän jälkeen on kritiikin vuoro. Tavallaan itseäni auttoi tämän leffan ymmärtämisessä youtubesta katsomani Haneken haastattelu, joten oikeastaan tiesin jo tän leffan alkaessa mitä etsiä. Haneke tekee televisiosta ja viihteestä aivoja turruttavaa huttua, joka saa katsojan "nihilisoitumaan", jos nyt voin tälläistä keksimääni termiä käyttää vapaamuotoisesti.Tämä nihilisoituminen tarkoittaa käytännössä sitä, että viihde hämärtää meidän oikeaksi ja vääräksi ymmärtämämme asiat pelkiksi arvottomiksi tapahtumiksi ja seurauksiksi. Esimerkki: Leffa alkaa Bennyn kuvaamalla videolla, jossa sika tapetaan. Haneke painottaa tässä katsojan, eli meidän, suhtautumisemme mahdollisimman nihilistiseksi. Emme tavallaan voi sääliä eläintä, sillä kyseessähän on pelkkä asianmukainen teurastus, mikä on tietysti välttämätön seuraus, kun kotieläintä, kuten sikaa, kasvatetaan. Täytyyhän siitä joku hyöty olla farmarille. Ja edelleen emme varsinaisesti ole itse kokemassa tätä asiaa, vaan tavallaan koemme sen näkökuolmattomasti mihinkään painottamatta, eli oikeastaan nihilistisesti. Samaa "nihilisoivaa" vaikutusta nähdään Bennyn vuokraamissa videoissa, joissa hyvän ja pahan välinen ero hämärtyy ja katoaa täysin, jolloin millään ei ole väliä, eikä ole olemassa hyvää eikä pahaa. Me, kuten päähenkilökin, koemme kaiken vain tämän nihilisoivan vaikutuksen välityksellä. Tämä sitten selittää päähenkilön käyttäytymistä. Ei ole niin merkityksellistä, oliko murha vain Bennyn sairasta kokeilun halua vai yksinkertaisesti tyhmyyttä, sillä tämä on seurausta median nihilisoivasta vaikutuksesta. Benny joutuu vaikutelmaan, että moraalisia arvoja ei ole, joten ei ole oikein eikä väärin tappaa toista. Edelleen "nihilisoivaan" vaikutukseen tuodaan mukaan sanomalehdet ja uutiset. Asiat vain näytetään, että näin tapahtui ja sillä hyvä. Jos katsoja ei itse ala pohtia tekojen vaikutusta itse, voi tuloksena olla nihilistinen entä sitten -asenne. Tätä kautta päästään kritiikkiin, ja leffan lopetukseen. Mielestäni tämä on melkoisen aliarvostettu tapaus. Minulta leffa ainakin saa ansaitut neljä tähteä.

Code Unknown: Incomplete Tales of Several Journeys

Sun, 06 Sep 2009 07:01:37 GMT

Code Unknown: Incomplete Tales of Several Journeys

Europa

Sun, 06 Sep 2009 11:42:33 GMT

Europa

La vie de bohème

Sat, 05 Sep 2009 14:19:00 GMT

La vie de bohème

Red Beard

Mon, 31 Aug 2009 13:46:34 GMT

Red Beard

Lights in the Dusk

Mon, 31 Aug 2009 06:49:46 GMT

Toinen (vasta!) Kaurismäkeni tähän mennessä. Tämä iskikin vielä tehokkaammin kuin mies vailla menneisyyttä. Ainakin itseeni leffa vaikutti melkoisen voimakkaasti, sillä loppua kohden mentäessä aloin jopa toivoa päähenkilölle parempaa kohtaloa. Tätä päähenkilö ei varsinaisesti saa, mutta kuitenkin lopetuksen hienous on siinä että se jättää katsojalle vain pienen toivonpilkahduksen. Todellakin hieno ja koskettava elokuva syrjäytyvästä miehestä.

Hidden

Thu, 27 Aug 2009 15:40:14 GMT

Vihdoin tuli tämäkin sitte nähtyä. Hyvin vakuuttava tapaus onkin, eikä todellakaan mikään helppo sellainen. Leffan teeman joutuu itse asiassa oikein kaivamaan esiin. Haneken ei halua kertoa tapahtumista liikaa, vaan paljastaa katsojalle juuri sen verran tapahtumista, että tätä paljastusta voi pitää hyvin pienenä vinkkinä katsojalle. Haneke kertoo juuri ja juuri sen verran kuin on tarpeen,loput on katsojan ajattelun varassa. Tämän takia leffan nimikin on tavallaan osuva, vaikka mistään Lynchimäisestä palapelimaisesta leffasta ole kyse. Tästä leffasta löytää aina silloin tällöin mielipiteitä, että tämä olisi aivan liian hidastempoinen. Mun on kyllä vaikea sulattaa tälläisiä mielipiteilyjä, sillä tän leffan tarkoituksena on edetä rauhallisesti, jotta katsojalla olisi aikaa miettiä hahmoja, tapahtumien merkitystä ja teema. Samalla tämä on osoitus Haneken leffoissa yleensä hallitsevasta kerronnallisesta rytmistä, johon kuuluu tapahtumien tietty venyttäminen. Mutta toisaalta mainitun leffan pitkäveteisyyden kritiikki on yksi osoitus vallitsevasta ADHD-menttaliteetista.

Fargo

Sun, 23 Aug 2009 10:46:37 GMT

Fargo

Faust

Sun, 23 Aug 2009 03:12:38 GMT

Faust

4 Months, 3 Weeks and 2 Days

Sun, 16 Aug 2009 12:24:13 GMT

4 Months, 3 Weeks and 2 Days

Inland Empire

Thu, 13 Aug 2009 09:05:33 GMT

2000 -luvun leffojen merkeissä katselut jatkuvat. Lynchin viimeisin leffa, samalla kokeellisin (no okei, jos lyhäreitä kuten Alphabet ja six figures getting sick ei lasketa). Kolme tuntia kestävä elokuva, joka on kuvattu pelkällä keskiluokkaisella digitaalikameralla. Tän leffan visuaaliset ratkaisut ovat siis omaperäiset mutta Lynchin kerronan tyyliin sopivat. Tapahtumat kuvataan käsivaralta, lähiotoksille on luonnollista, että kuva kaareutuu melko rajustikkin, kuva on siloittelematonta ja värit toistuvat epätasapainoisella tavalla. Tälläisen yksinkertaisen kuvaksen etu on tietysti se, että kamera voidaan asettaa käytännöllisesti katsoen mihin vain, onhan se kevyt. Kalusto on siis äärimmäisen kevyt, mutta hyvin pitkälle arvostan tälläistä yksinkertaisuutta. Se, että kuvaus tapahtuu käsivaralta ei tarkoita sitä, että elokuva olisi huono. Päinvastoin sitä voidaan käyttää ihan tajuttoman tyylikkäästi. Malliesimerkki kevyellä kalustolla filmaavista ohjaajista on ehdottomasti Kieslowski. Hänhän kuvasi aina käsivaralta ja kevyesti, mutta kun valo ja väriä hallitaan taidokkaasti ja kamerakulmat valitaan huolella mitään liikaa korostamatta saadaan aikaan tasaisia visuaalisia helmiä. Okei, tässä on tietysti hyvä sanoa, että Lynchin ajatus on ollut rikkoa visuaalinen tyylikkyys käyttämällä hyvin tavallista kameraa ja heiluvaa kuvausta. Mutta juuri siksi tämä elokuva toimiikin niin hyvin visuaalisella puolella. Tässä elokuvassahan kasvaa katsojassa tunne, että päähenkilö on tavallaan elokuvassa elokuvan sisällä. Todellisuus hajoaa: Päähenkilö on elokuvan kuvauksissa, joiden tapahtumat alkavat liittyä sitten päähenkilön elämään. Hän siis alkaa tavallaan elämään elokuvassa, ja tätä tunnetta korostaa digikameran rauhaton kuvanlaatu. Tämä on tietenkin hyvin karkea yleistys tästä leffasta, sillä eihän pidä unohtaa niitä ilotyttöjä,jänis-sitcomia ja toista "päähenkilöä". En ole varma, onko tässä kyse omasta rajallisuudestani katsojana, vai onko se elokuvan kannalta välttämätöntä, mutta elokuvassa tuntuu olevan teeman kannalta kaikkea turhaa ihan liikaa. Lynch haluaa selvästi kertoa jotakin naisen ajatus- ja tunnemaailmasta. Nikkin rakastuminen vastanäyttelijäänsä saa aikaan pitkän näkyjakson (jota on pohjustettu muutenkin aikaisemmin elokuvassa), jossa tämä liikkuu aikaisemmin nähtyjen ilotyttöjen seurassa. "I am a whore" -lausahdusta ei pidä tässä tulkita miksikään kritiikiksi, vaan itse asiassa vähän kieroutuneepana kuvauksena ihmisen rakastumisesta tai yleensä parinvalinnasta. Tältä pohjalta elokuvassa on moni asia ihan selvää, mutta elokuva käyttää itsensä rakentamiseen liikaa näennäisesti toisiinsa liittymättömiä asioita. Miksei keskittyä vain yhteen päähenkilöön ja typistetymmin? Tämä siksi, että näen turhana(vaikkakin ihan kivoina) kaikki ne pienet sivujutut kuten jänis-sitcomit ja toisen päähenkilön kaltaisen naisen kuvaaminen. Siis turhaa tässä on kyllä, ja teeman toimivuus peittyy näiden sivujuttujen alle. Silti tämä ei muuta faktaa, etteikö tämä olisi kannattava tapaus katsoa.Tulevaisuudessakaan ei varmaan tulla tietoisesti hakemaan tälläisiä ratkaisuja kuvallisessa kerronnassa, joten siinäkin mielessä tämä on hyvin uniikki leffa

Mulholland Dr.

Thu, 06 Aug 2009 05:11:36 GMT

No ei tämä nyt mielestäni ole ihan niin vaikea leffa kuin monet sanovat. Itse asiassa tämä on hyvinkin selkeä, eikä tässä ole samaa palapelimäisyyttä niin kuin lost highwayssa.Noin yleispätevästi voi todeta, että tässä on kaksi aihetta: kuvaus viihdeteollisuuden pimeämmistä puolista ja kahden naisen rakkaustarinan kuvaus. Naomi Wattsin roolityö alkupuolella lähinnä viattomana tyttösenä pisti ärsyttämään jonkin verran, koska näyttely on alkupuolella turhankin epäaitoa (Lynch on selvästi pyrkinyt tiettyyn epärealistisuuteen kuvatessaan hahmon jotenkin viattomana saadakseen lopun käänteen sitten kunnolla esille ja niille kontrastia) TÄHÄN VÄLIIN ISKEN SPOILERVAROITUKSEN VARMUUDEN VUOKSI Alkupuolen roolityö ei siis pelitä, mutta lopun epätoivon ja hylkäyksen tunteen kuvauksessa ei säästellä ja tässä todella onnistutaan.Wattsin suoritus toimii tässä aivan totaalisen hyvin, plussaa myös upeasta leikkauksesta ja ajoituksesta. Oikeastaan on ihan turhaa lähteä setvimään leffan lopetusta. Jotenkin kun katsoo muiden mielipiteilyjä tästä leffasta, esim vaikka noista leffatykin arvosteluista, niin porukka tuntuu aina keskittyvän vääriin asioihin selvittääksen leffan teeman, joka ei oikeasti ole vaikea. Ja joskus tuntuu, että jotkut katsovat tämän vain selvittääkseen teeman, eikä keskittyäkseen itse kokemukseen, vaikka tietysti teema pitäisi edes jotenkin ymmärtää, että tämän tajuaisi. Mutta ihan oikeasti tämä ei ole mitenkään käsittämätön mysteeri, vaan yksinkertaisesti viihdetollisuuden raadollisuuden kritiikki ja kahden naisen rakkaustarina.

Superbad

Wed, 05 Aug 2009 09:01:12 GMT

Superbad

Coffee and Cigarettes

Tue, 04 Aug 2009 14:07:15 GMT

Taas lisää Jarmuschia, ja tämä päätyykin ihan kivasti tonne 2000 -luvun leffojen listalle. Elokuva, jossa ihmiset istuvat kahvilassa juomassa kahvia, tupakoimassa ja jauhamassa paskaa. Siinä tiivistettynä koko elokuva. Aluksi suhteellisen pointittomana tapauksena alkanut kevyt jutustelu kahvin ja tupakan äärellä ei juuri herätä katsojassa erikoisempia tuntemuksia.Kyse on kuitenkin hienosta analyysistä ihmisistä heidän arkisissa tapaamisissaan. Kaikki on hyvin tavallista, mutta sen hyvin tavallisen jutustelun alle voi käyteytyä paljon muutakin kuin pelkkä syy välttää kiusallisia hiljaisuuksia. Ensin nähdään suhteellisen merkityksettömiä arkipäiväisiä juttuja: Sisarukset kinastelevat jne.. Tosin erikoisempiakin tapauksia on: Eräs heppu näytää treffeilään seuralaiselleen teslakäämin toiminnassa. Pian leffa ottaa sitten toisen vaihteen päälle, ja mukaan tulee jopa kekseliäitä dialogeja. Näistä dialogeista mainittavan arvoisia ovat esim kappale, jossa serkukset kohtaavat toisensa pitkästä aikaa. Toinen on hyvin menestynyt elämässään, ja toinen taas... no ei nyt aivan samalla tasolla. Seuraa oikeasti pätevä kohtaus, jossa nähdään kuinka ihmisen kateus ja halu vain vittuilla toiselle jäävät lähinnä tajunnan juoksuksi, mutta silti ulkomaailmaan pääsee joitakin kaksimielisiä lauseita. Kuitenkin kaikki on hyvin arkipäiväisellä tasolla, joten piikittely ei nouse suoranaiseksi vittuiluksi. Toinen hieno dialogi on nähdään kappaleessa "Cousins?" Tässäkin näkyy oma tietty piilotettu kettuilunsa, ja asetelmalla leikitään hienosti. Koko leffan kruunaa hieno lopetus, jossa vanhukset istuvat kahvia juomassa. Kohtaus jättää epäselväksi, nukahtiko toinen vanhuksista vain, vai saattoiko tämä samalla nukkua pois. Oli miten vain, noihin pariin minuuttiin saadaan kiteytettyä se, mitä aiemmin oltiin nähty. Eli kahvi ja tupakoiminen. Kaikki hahmot ovat eläneet näiden tapojensa kanssa, ja niiden kanssa he myös kuolevatkin. Loistava kohtaus niin lopetuksena kuin mustana huumorina.

The Trial

Sun, 02 Aug 2009 11:36:31 GMT

The Trial

Broken Flowers

Fri, 31 Jul 2009 07:21:23 GMT

Katselin tämän lähinnä tuota 2000-luvun leffojen listaa silmällä pitäen. Mutta tokihan Jarmushin myöhempi tuontantokin kiinnostaa, ja tämä oli ollut aika kauan katsottavien leffojen listalla. Ei varsinaisesti pettymys, Jarmuschin tapaan mukavan letkeää ja älykästäkin mustaa huumoria viljellään. Eli perus Jarmuschin elementtejä on kasassa. Ei tosin sillä samalla asteella kuten Down by lawssa, ja muutenkin tämän leffan rakenne on nopeampi, mutta silti jarmushin tuntomerkit ovat kasassa ihan kivana lakonisena kokonaisuutena. EDIT: Plussaa vielä ihan hemmetin tyylikkäistä musiikeista.

The Man Without a Past

Tue, 28 Jul 2009 12:00:17 GMT

Häpeäkseni joudun myöntämään tietämättömyyteni kotimaisen elokuvan kohdalla, joten pitähään asia korjata. Tämän leffan olen joskus kauan aikaa sitten nähnyt, joten erityisemmin en uusintakatselusta halua puhua, kun ei kummoista muistikuvaa tästä ollut ennen kuin nyt. Muutenkin Kaurismäen elokuva ovat itselleni tuntematonta maaperää. Lähdin katsomaan tätä ilman sen kummoisempia odotuksia, ja hienoon lopputulokseen leffa pääseekin. Elokuvasta voi todella aistia ajan hengen. Ihmiset asuvat köyhissä oloissa, työttömyys kukkii ja kaupungissa asuvan täytyy tehdä jopa poikkeavia ratkaisuja elannon hankintaan.Myös tavallaan vähempiosaiset pitävät toisitaan huolta, ja työnhankkiminen on todella helppoa. Tähän kohtaan mainittava on todella kuvaavaa kohtaus, jossa päähenkilön konttiin vedetään sähköt. Pähenkilö kysyy "mitä olen velkaa tästä?" "Jos näet minut suullani katuojalla, käännä selälleni" kuuluu vastaus. Repliikki on samalla osuva, hauska ja kuvaa ajan henkeä. Huolimatta kaikesta likaisuudesta ja yksinkertaisuudesta on tämä leffa hyvin lämpöinen osin humoristinen tarina. Henkilöt ovat lakonisia ja ehkä hieman yksinkertaisia, mutta silti samalla kertaa hyvin ihmisiä siinä missä kaikki muutkin. Näyttely on tarkoituksella yksinkertaista, ja tämä todella toimii. Kun mukaan lyödään vielä upea kameratyöskentely, on tässä kasassa oikein pätevä tapaus. Erityismaininta vielä upeista musiikeista.

Pickpocket

Tue, 28 Jul 2009 07:58:35 GMT

Vähän Bressonia. Tämä onkin hyvin vakuuttava tapaus, ja sai minut kiinnostumaan suuresti ohjaajasta. Näyttely on hyvin yksinkertaista, missä ei sinällään ole mitään pahaa, vaikka yhdessä tai kahdessa kohtaa näyttelijän lausuma repliikki kuulosti niin hegettömältä ja yksinkertaiselta, että ratkaisu toimi itseään vastaan. Tämä tapahtui siis vain yhdessä tai kahdessa kohtaa. Muuten yksinkertainen näyttely ja tapahtumien kuvaaminen on onnistunutta. Päähenkilön äidin kuoleman aiheuttama suru näkyy vain yhdessä kohtauksessa, jossa kamera tavoittaa hahmon itkun täyteiset kasvot, ja viipyy niissä vain hetken.Otos ehtii riipaista katsojaa vain vähän aikaa, mutta tarpeeksi.Näin se pitääkin tehdä. Erityismaininta upeasta kamertyöskentelystä pitkässä kohtauksessa, jossa seurataan taskuvarkaita työssään. Kamera kulkee eteenpäin ja aivan kuin sattuman kautta valitsee taskuvarkaalle uhrin, ja zoomaa hahmon lompakkoon tai taskuun näyttäen tarkasti varkauden. Kamera viipyy kohteessa vain hetken, siirtyy sitten seuraavaan jälleen kuin sattuman johdattelemana. On loppujen lopuksi aika vaikeaa käsittää, kuinka vaikeaa tälläinen kuvaaminen on. Kyseistä kohtausta on varmasti pitänyt harjoitella melkoisesti, jotta siitä saataisiin mahdollisimman luonnollinen. Tän leffan kohdalla voidaan oikeutetusti puhua minimalismista, onhan näyttelyn tapa hyvin yksinkertaista. Silti Bresson onnistuu luomaan henkisesti todella upean teoksen puhumattakaan niistä estettisistä arvoista, joita tämä elokuva on tulvillaan. Tämähän siis osoittaa että jopa hyvin yksinkertaisista lähtökohdista voidaan luoda kuvallinen helmi tarkkaan harkituilla ratkaisuilla.

Rashomon

Mon, 27 Jul 2009 02:45:58 GMT

Eka leffa hankkimastani Akira Kurosawa -boksista. Mulla oli kyllä melkoiset odotukset tätä kohtaan, se täytyy mainita. Täytyy sanoa, että leffan teema ei täysin saavuttanut minua. En sano, ettenkö sitä ymmärtäisi, mutta en mielestäni saanut erityisemmin ajateltavaa.Myös teeman käsittelytapa ei ole mielestäni se aivan kiitollisin. Yksi tarina kerrotaan neljästä viidestä eri näkökulmasta ja kaikilla on toisistaan poikkeavat näkemykset. Periaatteessa muunnelmien syyt näkyvät kyllä, mutta jotenkin olisin kaivannut enemmän tältä leffalta. Visuaalisuus on tosin kohdillaan, vaikkakin jää mielestäni Kobayashin varjoon kameran käsittelyssä.Samoin miekkailukohtaukset eivät ole yhtä koreografioituja kuten Kobayashilla, mutta ei tästä hirveästi kannata sakottaa.

Cries and Whispers

Mon, 20 Jul 2009 13:55:06 GMT

Vähän petyin. Ajatukseltaan tämä on varsin tehokas elokuva, mutta tässä ei ole sitä samaa syvyyttä kuin esimerkiksi Syyssonaatissa.Pahin ongelma tässä on mielestäni se, että Bergman ei oikein saa kerrottua tarpeeksi hahmoista. Tämä ei aiheuta sitä, että hahmot olisivat etäisiä, vaan lähinnä en itse katsojana saanut niin paljon ajateltavaa.Lisäksi kertojaääni on turha ratkaisu niissä parissa kohdassa, joissa vain kerrotaan vähän hahmojen menneisyydestä. Turha siksi, että siirtymä takaumaan on selkeä;näkymä muuttuu punaiseksi, ja seuraavat tapahtumat ovat selkeästi edelliseen kohtaukseen nähden "irrallisia", joten siirtymä tulee kyllä katsojalle esille. Vielä kertojaäänen heikkoutta lisää juuri sen lyhykäinen käyttö: vain pari olennaista lausetta ja se on siinä. Olin itse asiassa jopa pettynyt tähän ratkaisuun, kyllä se ilman sitä olisi pärjännyt loistavasti. Visuaalinen ilme on sitten taas aivan eri maata. Valoa hallitaan loistavasti, ja punainen väri nousee esille taustalta upeasti. Samoin äkilliset muutokset valoisasta hämärään toimivat kuvauksellisesti. Kamera hyödyntää myös upeita kuvakulmia kuvatessaan Agnesin kuolinkamppailua: Kamera näkee vain taloudenhoitajan selän takaa, kuinka Agnesin käsi on kohonnut pöytdälle laskeutuen sieltä hiljaa. Kokonaisuutena tässä on paljon hyvää. Lopetus on koko elokuvan funktion paljastava: omat sukulaiset hylkäävät toisen kuolinvuoteella ja vain piika todella tuntuu välittävä. Kyse on jopa hieman häiritsevästä aiheesta, mutta tähän olisin halunnut saada enemmän ajateltavaa, jotenkin sitä ei irronnut. Onhan Bergman aika taitava näissä vastakkainasetteluissa, joten sitä olisi voinut olla enemmän.

Fight Club

Mon, 20 Jul 2009 06:42:50 GMT

REWATCH *****---->****1/2 Oli tossa pienet illanistujaiset kaveriporukalla, ja päätettiin sitte tämä katsoa, kun ei ollu pari heppua tätä nähnytkään. Kokonaisuudessaan tämä on edelleen hyvä tapaus, mutta ei iskenyt enää aivan yhtä lujaa kuin ennen. Mutta on kyllä edelleen varsin pätevä leffa.

American History X

Sat, 18 Jul 2009 13:26:53 GMT

Väliin sitten pitempi leffa. Ensiksi pitänee mainita, että tässä leffassa on vähän turhan paljon hidastuksia. Kohtaus voi toimia ihan hyvin kuvaukseltaan ja muutenkin, mutta sen hidastaminen ei pelaa. Vielä kun sitä käytetään turhan paljon. Eipä tässä sitten muuta vikaa juuri olekkaan. Aihe itsessään on tietysti tärkeä, eikä leffa sorru yksipuoliseen tarkasteluun. Viha kylvää lisää vihaa, antisemitismissä tai yleensä missään muussakaan rotusorrossa ei ole paljoa järkeä, niinhän se on.

The Devilish Tenant

Fri, 17 Jul 2009 13:24:27 GMT

Huomatkaa värillinen elokuva, tekniikassa ollaan taas menty askel eteenpäin. Tämä ei sitten olekkaan ihan täysin showmaista Melièsiä (vaikka ero Shown ja tarinan välillä nyt onkin hyyyvin häilyvä). Taas Meliès taikoo katsojalle erikoisia tapahtumia erikoisen asukkan välityksellä. Tässähän on leikkausta vähän, tosin hyvin alkeellisella tavalla, mutta tarinan elementtejä tässä jo näkyy. Parasta kaikessa on kuitenkin yliluonnollinen huumori, jonka edessä tavallinen kaduntallaaja hämmästelee pitkään lapsenomaisesti.

The Magic Lantern

Fri, 17 Jul 2009 13:00:47 GMT

No nyt voi jo sanoa, että alan päästä Melièsin leffojen ytimeen. Näin karkeasti voi sanoa alkupään tuotannon jakaantuvan kahteen ryhmään: Lyhytelokuviin, jotka ovat lähinnä joku nopea show( kuten tämä), tai sitten humorisrisiin todella tarinalliseen pätkään. Tämä siis kuuluu ensinmainittuun. Ei juuri erikoinen, sillä Meliès olisi voinut saada enemmän stooria tähän, eikä kuvata vain showta. Eli taiteelliset arvot eivät nyt ihan nouse, mutta historiallinen arvo on kiistaton.

The Astronomer's Dream

Fri, 17 Jul 2009 13:04:52 GMT

No tässä on sitten jo vähän tarinan tuntua, mutta silti se on eräänlaisen shown ikeessä, näin siis ainakin minusta tuntui. Samat tutut elementit vauhdissa, ja päähenkilöna kukas muu kuin tähtitieteilijä.

The Monster

Fri, 17 Jul 2009 12:45:07 GMT

Njää, ei pelitä niin kuin The black imp. Huumori ei ole niin purevaa, tosin temppuilu on varsin taidokasta.

The Hilarious Posters

Fri, 17 Jul 2009 13:16:35 GMT

Vähän sama kuin edellinen, eri temput vain

The Eclipse: Courtship of the Sun and Moon

Fri, 17 Jul 2009 12:41:30 GMT

Samoja elementtejä on tässä kuin matkassa kuuhun, eli planeettoja, joilla on kasvot, ja tähdet ovat ihmisiä jne.. Melies on kummasti mieltynyt tähtitieteeseen, kuten myös yliluonnollisiin juttuihin. Senpä takia on aina hauska nähdä, mitä hahmoille seuraavaksi tapahtuu, joutuvatko he pirun ahdistelemaksi vai nousevatko luurangot haudasta. Tavallaan aika piemäkin puoli Meliesin huumorissa, mutta on toki hauska. Selkeä humoristinen tarina: Tähtitieteilijä ja tämän oppilaat tutkivat palanteettoja ja tähtiä. Seuraa jakso, jossa katsoja saa taas ihastella taidokkaita lavasteita ja tehosteita. Lopun antikliimaksi saavutetaan, kun itse opettaja tähditä hurmioituneena kävelee alas parvekkeelta ja tippuu vesitynnyriin.