Movie Diary 2009 (In Finnish)

Cyborg

Sun, 27 Dec 2009 21:18:58 GMT

Cyborg

Vicky Cristina Barcelona

Sat, 26 Dec 2009 19:42:34 GMT

Vicky Cristina Barcelona

Gomorrah

Fri, 25 Dec 2009 20:08:44 GMT

Gomorrah

Catwoman

Thu, 24 Dec 2009 21:53:54 GMT

Catwoman

Waltz with Bashir

Wed, 23 Dec 2009 21:51:59 GMT

Waltz with Bashir

Antichrist

Wed, 23 Dec 2009 21:51:43 GMT

Antichrist

[REC]

Mon, 21 Dec 2009 18:17:45 GMT

[REC]

Annie Hall

Sun, 20 Dec 2009 05:29:01 GMT

Annie Hall

Avatar

Sun, 20 Dec 2009 05:28:16 GMT

Avatar

The Seventh Continent

Wed, 25 Feb 2009 01:57:43 GMT

Rewatch

Who's Afraid of Virginia Woolf?

Sat, 19 Dec 2009 02:28:04 GMT

Who's Afraid of Virginia Woolf?

Fargo

Mon, 14 Dec 2009 10:43:38 GMT

Fargo

Dolls

Mon, 14 Dec 2009 10:42:45 GMT

Dolls

Southland Tales

Fri, 11 Dec 2009 17:17:48 GMT

Southland Tales

Witness for the Prosecution

Fri, 11 Dec 2009 17:17:11 GMT

Witness for the Prosecution

What Ever Happened to Baby Jane?

Tue, 08 Dec 2009 07:28:30 GMT

What Ever Happened to Baby Jane?

Elephant

Sat, 05 Dec 2009 18:37:12 GMT

Katsottu: 5.12.2009, Kotona, DVD Van Santin kamerankäyttö on kertakaikkisen upeaa. Elokuva on täynnä puhtaudessaan niin komeita kamera-ajoja ja pitkiä ottoja, että ne saivat allekirjoittaneen suorastaan haukkomaan henkeä. Lisäksi klassisista musiikeista tulee lähes aina plussaa, tässä sen virkaa toimittaa fantastinen Für Elise, joka korostaa erään kohtauksen hiljaisen uhkaavaa tunnelmaa erinomaisesti. En ole sen tarkemmin perehtynyt Columbinen koulusurmaan, mutta ymmärtääkseni tämä ottaa ainoastaan itse tapahtuman ja tekee muusta elokuvasta täysin fiktiivisen, mikä ei ole ollenkaan huono ratkaisu. Itse elokuvan maailmassa elävät amatöörinäyttelijät ja lähes improvisoitu käsikirjoitus saavat teoksen tuntumaan autenttiselta, varsinkin läpileikkauksena nuoruudesta ja koulun arjesta tämä toimii mainiosti. Tarina kerrotaan myös monista eri näkökulmista, mikä näyttää hyvin monipuolisen kuvan päivän tapahtumista. Selittelemättömyys ja kerronnan kliininen sävy ovat onnistuneita, joskin jälkimmäisen vuoksi elokuva jää hyvin tunnekylmäksi ja vaikka tämä kuvastaakin perustellusti ampujien mielenmaisemaa, koen sen silti puutteena. Kyllä se niin on, että koulukiusaaminen, syrjääntyminen, maailman välinpitämättömyys, melankolinen ilmapiiri ja viihteellistetty väkivalta saavat yhdessä pahaa jälkeä aikaiseksi. Myös täällä Pohjolassa.

The Aviator's Wife

Sat, 05 Dec 2009 18:36:49 GMT

Katsottu: 5.12.2009, Kotona, DVD Ensimmäinen Rohmer, oli muuten melkoisen kiehtovaa ihmissuhdepyöritystä. Tämä koostuu lähes täysin pitkistä keskustelukohtauksia, mitä elokuvan sananlasku antaisikin ymmärtää: "It's impossible to talk about nothing". Tämähän on siis yksi Rohmun Comedies and Proverbs -sarjan elokuvista, joiden tunnuksena on aina jokin sanonta. Nuo pitkät keskustelut ovatkin elokuvan suola, sisältävät hauskaa dialogia ja kertovat paljon hahmoista. Pitkissä kohtauksissa arvoonsa nousevat hyvät näyttelijät, joista voisin nostaa esiin sympaattisen söpöläisen, Anne-Laure Meuryn. Kuvaus on hyvin realistisen oloista, keinotekoista valaistusta tai ulkopuolista musiikkia ei juurikaan käytetä. Sisältö taas on hyvinkin runollinen ihmissuhdekuvaelma. Myös hienoa lopetusta täytyy kehua, sillä se ironisesti ikään kuin palaa alkuasetelmaansa. Mainio.

Code Unknown: Incomplete Tales of Several Journeys

Sat, 05 Dec 2009 18:34:59 GMT

Katsottu: 5.12.2009, Kotona, DVD Haneken elokuvissa on kyllä ehdottomasti parasta se, että ne pakottaa ajattelemaan. Teoksien teemat eivät ole yksiselitteisiä tai selvästi osoitettuja, vaan katsojan täytyy koota palapeliä ajatuksissaan, pohtia kaikkea juuri nähtyä ja peilata omaa ajatusmaailmaansa elokuvaan. Poikkeuksena on Funny Games, jonka mediavastainen sanoma suorastaan hyökkää katsojaa kohti. Code Unknown on myös varsin moniselitteinen ja kiehtova teos, jonka pääteemoina toimivat ennakkoluulot, ihmisten välinpitämättömyys ja kommunikoimisen vaikeus nykymaailmassa. Elokuva koostuu monesta eri episodista, joista jokainen yksittäinen pitkä kohtaus, leikkauksia on vain episodien välillä. Jotkut kohtauksista on hienoja kamera-ajoja, toiset taas pitkiä staattisia otoksia ja muutama kuvakollaasikin löytyy. Eli Haneken ohjaus on varsin vakuuttavaa tälläkin kertaa. Roolisuorituksissa on monia helmiä, päällimmäisenä mieleen jää Binoche, jonka hiljainen aitous vakuutti. Käsikirjoitus on myös erinomainen ja 21 Grammaa -tyylinen aikajärjestystä rikkova, kohtauksesta toiseen hyppivä kerronta toimii erinomaisesti. Tällaisen kerronnan vaikeutena on, että kokonaisuudesta tulee liian sekava ja vaikeaselkoinen, mutta tässä se näyttää katsojalle tapahtumia juuri oikealla tavalla. Katsoja ei tiedä, kuten eivät elokuvan hahmotkaan, aiempaa tapahtunutta tai kaikkien hahmojen taustoja, joten syitä ja motiiveja ei ymmärrä. Joidenkin tapahtumien syyt paljastuvat vasta myöhemmin, kun katsoja saa enemmän tietoa ja asioita näytetään eri näkökulmista. Kerronta siis vaan tukee elokuvan ajatusta siitä, kuinka koko maailma kärsii valtavasta kommunikaatio-ongelmasta. Pisteet saattaisi jopa nousta täysiin seuraavalla katselulla, silloin kun varmaan saisi vieläkin paremmin hahmoista ja teemoista kiinni.

Scarface

Sun, 26 Apr 2009 06:32:43 GMT

Katsottu: 4.12.2009, Kaverilla, DVD Kolmas katselu, ei muutoksia pisteytyksessä. Syy miksi olen katsonut Scarfacen näin useasti on, että kaverini on hulluna siihen. Onhan tämä kyllä aivan ehdoton mestariteos, joka sisältää Pacinon äärimmäisen teatraalisen ja nerokkaan roolisuorituksen. Tarina on klassista nousu ja tuho -elokuvaa, mikä etenee mainiosti elokuvan soljuessa kohtauksesta toiseen. Tunnekylmäksi tätä on joskus parjattu, mitä en kyllä itse allekirjoita, vaan armottoman mutta läheisilleen hyvätahtoisen Tony Montanan nousu sekä tämän vallanhimosta aiheutuva, kaiken ympäriltään tuhoava tapahtumaketju riipaisee erittäin kovasti. Erikseen täytyy mainita myös täyttä kultaa oleva dialogi, josta löytyy useita kuolemattomia repliikkejä ja hervottomia heittoja. De Palman hallitsee elokuvaa varmoin ottein. Varsinkin teoksen ulkonäkö silmäänpistävän värimaailmansa kanssa on tajuttoman upea. Soundtrack on myös parhautta teemamusiikeista She's on Fireen ja Push it to the Limitiin, lisäksi musiikkeja käytetään oivasti aina korostamaan uhkaavaa tunnelmaa. Montana tavoittelee ja osaltaan saavuttaakin vähän erilaisen amerikkalaisen unelman, mikä lopulta koituukin hänen kohtalokseen, elokuvan tunnuslauseen irvokkaasti loistaen, "Maailma on sinun".

Grizzly Man

Sun, 29 Nov 2009 02:34:44 GMT

Katsottu: 28.11.2009, Kasarmi, TV-kaista Kova teos. Aidot ihmiset ja todelliset tapahtumat tuovat elokuvaan harvinaisen autenttista ja samalla äärimmäisen koskettavaa tunnelmaa. Herzog yhdistää täydellisesti Treadwellin itse kuvaamaa materiaalia, muiden ihmisten haastatteluja ja oman kertojaäänensä, luoden ainutlaatuisen dokumentin. Suurinta osaa tämän elokuvan kauneudesta on tosin kiittäminen Treadwelliä itseään, sillä tämän omat tallenteet ovat useammassa kohtaa aivan käsittämättömiä. Katsoja pääsee lähemmäs luontoa kuin monessa muussa elokuvassa, tallenteista välittyy sekä luonnon kauneus että rumuus upeasti. Tähän lisätään vielä dokumentin muu materiaali, haastattelut, kuvat, raportit, ohjaajan omat spekulaatiot ja selostukset. Kaikki kertovat Treadwellista paljon, mutta vaikka Herzog kertoo oman kantansa, ei hän yksiselitteisesti kerro katsojalle mitä tämän kuuluisi ajatella, vaan antaa tämän vetää omat johtopäätökset henkilöstä. Vastauksia on siis varmaan yhtä monta kuin vastaajiakin. Lisäksi tämä kuvaa juurikin tuota ihmisen ja luonnon välistä rajaa nerokkaasti. Pisteytyksessä olen tällä kertaa ankara, sillä jotain tästä jäi puuttumaan, vaikka hyvin erikoislaatuisesta elokuvasta onkin kyse.

You, the Living

Sat, 28 Nov 2009 07:58:33 GMT

Katsottu: 27.11.2009, Kasarmi, PC Olipas jännä tuttavuus. Anderssonin filmi on täysin juoneton kuvaus nykyajan ihmisten ongelmista tragikoomisella tavalla. Yleishäröä tunnelmaa tukee näyttelijöiden loistavat suoritukset ja hulvaton soundtrack, joka on omalaatuinen yhdistelmä jazzia ja marssimusiikkia. Kohtaukset vaihtuvat toiseen ilman mitään muuta logiikkaa kuin se, että seuraava kohtaus liittyy jotenkin edelliseen. Hahmot vaihtuvat kohtauksien mukana, mikä on sinänsä hyvä ratkaisu, koska se ei nosta huumorin kohteeksi ketään yksittäistä persoonaa vaan pikemminkin koko yhteiskunnan. Ohjauksesta täytyy nostaa esille tarkkaan suunniteltu ja onnistunut kuvasommittelu, kamera ei liiku usein, mutta kohtaukset on toteutettu nerokkaasti. Muutamassa kohdassa tuli vedettyä aika kovaa huutonaurua, esimerkkinä mainittakoon lihavan muijan "kunpa olis moottoripyörä" -laulu ja erään hahmon kokonainen sähkötuoli-unikatkelma. Vaikka elokuvan rakenne onkin perusteltu ja onnistunut seikka, tuntuu kuitenkin että kokonaisuus on jotenkin vajavainen ja irrallinen. Sen verran oivaltava ja persoonallinen teos kylläkin, että puoli tähteä lisää ei tuntuisi mitenkään mahdottomalta vaihtoehdolta.

Casablanca

Mon, 23 Mar 2009 17:05:54 GMT

Katsottu: 26.11.2009, Kotona, DVD Rewatch, ei muutoksia pisteytyksessä. Ehdoton klassikko. Bogie huokuu tuttua karismaansa, Bergman säteilee ja molempien kemiat kohtaavat enemmän kuin täydellisesti. Taaemmalla on toinen toistaan persoonallisempia sivuhahmoja, jotka luovat osansa kiehtovasta hahmoskaalasta. Nokkelasta ja sulavasta dialogista löytyy huumoria, suuria helmiä ja myöhemmin elämään jääneitä oivalluksia. Elokuvan kaihoisaa tunnelmaa säestävät pianisti-Samin esittämät kappaleet, As Time Goes By on helposti kaikkein muistettavimpien elokuvamusiikkien joukossa, heti Aamiainen Tiffanylla Moon Riverin ja Huuliharppukostajan tunnarin rinnalla. Elokuvan asetelma on jokseenkin perinteinen, mutta siitä on saatu aikaan aidosti romanttinen kertomus, joka välttää kaikki imelyyden sudenkuopat. Casablanca on koskettava tarina rakastamisesta ja sen vaikeudesta, joskus rakkauden eteen on tehtävä vaikeita valintoja. Mitä jos oikeita ja vääriä valintoja ei olekaan? Täytyy vain uskaltaa luottaa omiin tunteisiinsa ja toimia valintansa mukaisesti, lopulta muistot jäävät elämään ikuisesti.

The Good, the Bad and the Ugly

Fri, 27 Nov 2009 05:02:07 GMT

Katsottu: 25.11.2009, Leirillä, PC Nyt on sitten tämäkin ammottava aukko leffasivistyksessä tullut paikattua. Ehdottomasti kyllä kehujensa arvoinen teos. Eastwood, Van Cleef ja Wallach loistavat kaikki pääosissa ja pelaavat yhteen mainiosti. Tässä Leonen ohjaus nousee oikein arvoonsa. Mukana on komeita joukkokohtauksia, pitkiä ottoja ja lähikuvia sekä filmille vangintaan aivan upeita maisemia. Taas pitää kehua Morriconen tunnelmallisia sävellyksiä. Käsikirjoitus on myös täyttä neroutta, sillä kolmen hahmon tarinat kietoutuvat yhteen hienosti ja uskottavasti, mikä luo kohtalonomaisuutta ja jännitettä elokuvaan. Lopun taistelukohtaus ja sen intensiteetti on jotain aivan uskomatonta. Eeppinen, tuhottoman viihdyttävä ja vahvatunnelmainen mestariteos. Seuraavalla katselulla saattaa täydet pisteet läsähtää, sillä olen melko varma, että tämä kolahtaa vieläkin kovemmin isolla ruudulla ja paremmalla kuvanlaadulla.

Surrogates

Fri, 27 Nov 2009 05:01:11 GMT

Katsottu: 24.11.2009, Leirillä, PC Jälleen yksi lisäys vuoden 2009 melko kehnoon elokuvasaldoon. Bruce Willis seikkailee ihan pätevästi papparaisenakin, muttei pelasta muuta elokuvaa vajoamasta suohon. CGI:n käyttö on sinänsä hauska yksityiskohta, että sijaisroboteista on saatu sen avulla luonnottoman näköisiä, mikä laittaa katsojan vieroksumaan niitä. Sangen paha ja häiritsevä epäkohta tässä on se, että teknologia on riittänyt valmistamaan monimutkaisia sijaisrobotteja, mutta mikään muu asia ei ole kehittynyt eteenpäin. Muutenkaan sijaisrobottien tarinaa ei kerrota katsojalle läheskään tarpeeksi ja idea jää sangen yhdentekeväksi. Hyvä, joskin usein käytetty, ajatus ihmisten halusta irtautua todellisuudesta ja elää jotain muuta kuin omaa elämäänsä vesittyy muun elokuvan sieluttomuuteen. Sinänsä ihan vaikuttavilta toimintakohtauksiltakin vie viihdyttävyyden se, ettei tarinaan ole saatu yhtään sisältöä. Elokuvan yleistunnelma on kokonaisuudessaan laimea ja väsähtänyt. Tästä olisi voinut tulla jotakin.

Big Stan

Fri, 27 Nov 2009 05:01:35 GMT

Katsottu: 23.11.2009, Leirillä, PC David Carradine nauratti ja Jennifer Morrison oli mukavan tissikäs, kaikki muu oli paskaa, joskin joillekin jutuille saatoin hörähtää. Niistä ansioista en sentään pisteitä kehtaa antaa. Tämä nyt on vaan niin kertakaikkisen typerää ja mitäänsanomatonta nykykomediaa, ettei jaksa edes kommentoida. Älkää katsoko, ette menetä mitään.

Crank: High Voltage

Fri, 27 Nov 2009 05:00:53 GMT

Katsottu: 23.11.2009, Leirillä, PC Tykkiin tästä jo kirjoitinkin, armotonta tykitystä. Aivan totaalisen nerokasta ja satiirillista överiperseilyä. Sisältöä tai tarinaa ei ole, tai jälkeenpäin ajateltuna en kyllä muista minkäänlaista logiikkaa tapahtumien välillä. Tämä ei haittaa sitten ollenkaan, koska elokuva etenee vaan yhdestä sekoilusta seuraavaan perseilyyn ja siitä sekoilupersilyyn. Lähes hengästyttävä visuaalinen ilme ylinopeine leikkauksineen, hulluine kamerakulmineen ja kikkailuineen tukee mainiosti aivotonta sisältöä. Useita käsittämättömässä mauttomuudessaan ja absurdiudessaan hervottoman hauskoja kohtauksia on myös. Eniten naurattaa kuitenkin hillityn huomaamaton satiiri, mistä en nyt oikeastaan osaa edes sanoa mitä satirisoidaan kaikkein eniten. Toimintaelokuvia ja niiden kliseitä, elokuvateollisuutta ylipäätään vai henkisesti teini-ikäisten poikien ajatusmaailmaa. Varsinkin viimeksi mainitut asiat yhdistettynä siihen faktaan, että tämä on aivan tolkuttoman suosittu kyseisen ryhmän keskuudessa aiheuttaa ainakin meikäläisessä sellaisen hykertelykohtauksen, ettei tälle voi antaa huonoa arvosanaa. Olisi voinut antaa ehkä puolikkaan enemmänkin. Ymmärrän oikeasti aivan täysin jos tästä ei pidä laisinkaan, mutta musta tuntuu, että tästä on tehty just sellainen kuin on haluttukin.

Crank

Fri, 27 Nov 2009 05:00:42 GMT

Katsottu: 22.11.2009, Leirillä, PC Ihan toimivaa perseilyä, joskaan ei vedä tarpeeksi överiksi toimiakseen maksimaalisella tavalla. Sinänsä jännä, että tarinasta voidaan jopa erottaa pienoinen juonentynkä, mikä ei sinänsä ole lainkaan erikoinen ja toimii vaan tekosyynä kaikenmoisen sekoilulle. Ei se väärin ole. Visuaalisesti tässä on muutamia hienoja juttuja, ylinopeat leikkaukset toimii ja ruutuun tulevat kikkailut kuten tekstit on varsin piristävä lisä. Musiikkipuolella soitetaan juuri sitä mitä saattaisi odottaakin, eli mieletöntä adrenaliinipumputusta. Statham on mainio, koska esittää justiinsa omaa ärsyttävää itseänsä, eli supercoolia ja überkovaa äijää. Hauskoja kohtauksia löytyy kanssa ja satiiripuoli toimii, vaikkei se olekaan niin hyvin esillä kuin seuraavassa osassa. Eli ihan mukiinmenevät toiminnat, joskin High Voltage vetää kaiken niin paljon paremmin (/pahemmin), ettei voi kun nostaa hattua.

Rentun ruusu

Fri, 27 Nov 2009 05:00:35 GMT

Katsottu: 22.11.2009, Leirillä, PC Väsynyttä elokuvaa tarjoilee Timo Koivusalo. Miksi Vexi Salmi on tässä kertojana? Koivusalo yrittää epäonnistuneesti yhdistää fiktiivistä materiaalia ja kertoja-Vexin muisteloita, aikaansaaden jotain todella epätasaista ja outoa. Näyttelijät on suhteellisen plääh, draamankaari on melkoisen mitäänsanomaton ja yleisesti Koivusalon ote on aivan perseestä. Tunnesiteitä ei missään vaiheessa ehdi syntyä, sillä Timppa luulee elämänkertaelokuvan olevan teos, jossa henkilön elämä kerrotaan katsojalle mahdollisimman yksiselitteisesti ja tönkösti siten, ettei katsojan anneta vetää lainkaan omia johtopäätöksiä. Tuntuu etten tämän katsomisen jälkeen tiedä Irwinistä yhtään mitään uutta enkä ymmärrä tätä henkilönä tippaakaan paremmin, mikä johtuu Koivusalon tyylistä silotella, jättää pois olennaista ja kyvyttömyydestä saada mihinkään syvyyttä. Näin ollen en oikein ymmärrä miksi koko elokuva on tehty, jos ideana ei ole kertoa katsojalle mitään? Puolen tähteä repäsin musiikeista, jotka ovat hyvät sen takia, että taitavat olla ainoa asia koko elokuvassa, mihin Koivusalo ei ole saanut koskea. Jos tämä on Timpan menestynein elokuva, en uskalla edes ajatella mitä Kalteva torni tai Sibelius pitävät sisällään.

For a Few Dollars More

Fri, 27 Nov 2009 05:00:18 GMT

Katsottu: 21.11.2009, Leirillä, PC Kaiken kaikkiaan loistava elokuva dollaritrilogian toinenkin osa, mutta pisteitä rokottaa se, että kerronta polki joskus tyhjää ja joskus meni liiankin sekavaksi, mikä sitten rikkoi muuten niin intensiivisen tunnelman ikävästi. Onneksi varsinkin loppupuolella tarina pääsee taas raiteilleen ja loistava tunnelma korostuu. Erikseen täytyy jälleen kehua koko villin lännen miljöötä ja yleisesti elokuvan ulkonäköä, joka on äärimmäisen hieno ja tyylitelty. Hahmot on jälleen niin pirun kovia, Itäpuu ja Van Cleef loistavat kilpailevina palkkatappajina. Jännästi bongasin myös Kinskin sivuosasta. Leonen ohjaus on mainiota, lähikuvat hahmojen kasvoista ja pitkät otokset ovat helmiä. Morriconen säveltämät musiikit on jälleen parhautta. Lopputaistelu on ensimmäistäkin osaa huikeampi. Hulppea ja viihdyttävä, joskin kerronnaltaan ajoittain haparoiva teos.

G.I. Joe: The Rise of Cobra

Fri, 27 Nov 2009 05:00:03 GMT

Katsottu: 21.11.2009, Leirillä, PC No voi elämä. Ihan yltiömäisen överiksi vetävää toimintaa epähauskalla tavalla, ei viihdyttävällä. Sitten kun soppaan lisätään vielä totaalisen luokattomat näyttelijät, ärsyttävän kornit ja kliseiset onelinerit sekä sekava ohjaus, niin lopputulos on aika hervoton kasa paskaa. Tarina on viisivuotiaan Veijon leikkiessään ideoima kehitelmä, johon jotkut saatanan nerot käsikirjoitusosastolla on lisänneet useita "yllättäviä" "twistejä"!! Erikoisefektit ja toimintakohtaukset voisi olla hienoja, mutta ovat niin luokattoman epärealistisia ettei niitä voi kuin katsoa epäuskoisena. Katsottaessa tunsin paljon myötähäpeää ja muutamassa kohdassa tuli revittyä hiuksia päästä. Aluksi meinasin antaa tälle puolen tähteä enemmän, koska Sienna Millerin pylly korostuu kivasti nahka-asussa, mutta en sitten kehdannutkaan. Lahjattomien ihmisten tekemää erikoistehostesontaa.

A Fistful of Dollars

Fri, 27 Nov 2009 04:58:14 GMT

Katsottu: 20.11.2009, Leirillä, PC Noniin olihan siitä leiristä jotain hyötyäkin, tarpeeksi aikaa elokuville, katsottiin yhden toisen jantterin kanssa Leonen dollaritrilogia kokonaisuudessaan. Vaikkei tämä nyt ollutkaan yhtä mahtipontinen tai vaikuttava tarinaltaan kuin kaksi seuraavaa, jostain syystä tykkäsin kovastikin. Ensinnäkin filmin miljöö on erittäin komea ja pienen aavikkokylän ympärille rakennettu myytti on hieno tunnelmanluoja. Juoni ei ole mitenkään erikoinen, mutta mukavan simppeli ja pysyy koossa erinomaisesti. Eastwood irvistelee kiitettävästi, hulvattomat sivuhahmot taas tuovat huumoria elokuvaan. Morriconen sävellykset on loisteliaita kuten aina ja sopivat mainiosti eri kohtauksiin. Leonen ote on koko teoksen ajan tasaisen vahvaa. Lopun pakollinen kaksintaistelu on hulppea. Oikein mukiinmenevä länkkäri.

Oldboy

Sun, 25 Oct 2009 09:21:34 GMT

Katsottu: 19.11.2009, Leirillä, PC Rewatch, ei muutoksia pisteytyksessä. Mietteet on yhä samat kuin noin kuukausi aikaisemmin, joten kommentti pysyy samana. Olen ainoastaan muuttanut mieltäni lopetuksesta, joka osoittautuikin melko hyväksi. Oon sanaton. Vaikka oon tästä kuullut paljon kehuja, onnistui elokuva silti yllättämään ja suorastaan haukoin henkeä muutamassa kohdassa. Tämä sitten trilogiasta kaikkein tyylitellyin ja vauhdikkain, ehkä myös kaupallisin. Koko filmi on jokaiselta osa-alueeltaan tehty niin oikein kun vaan voi olla. Siinä missä Hollywood pilaa taistelukohtaukset superylinopeilla leikkauksilla, Park luo varmaankin parhaan näkemäni taistelukohtauksen ilman leikkauksia. Siinä missä Michael Bay pilaa elokuvan käyttämällä ylieeppistä pauhausta, käytetään tässä juuri sopivissa kohdissa tehokasta musiikkia, esimerkiksi Vivaldin Talvi sopii täydellisesti muutamaan kidutuskohtaukseen. Siinä missä Hollywood pilaa tarinan mustavalkoisella hyvä-paha -asetelmalla... No tajusitte varmaan, näin se tehdään oikein. Ohjaukseltaan hyvin vaikuttava ja monipuolinen, on kamera-ajoja, erikoisia kuvakulmia, sekopäisiä leikkauksia, nopeutuksia, hidastuksia sekä muutamia hupaisia kikkailuja. Hahmojen syvyys vain korostuu loppua kohden ja näyttelijätkin ovat varsin päteviä, erityisesti hullussa kampauksessa pyörivä Choi. Kokonaisuuden kruunaa vielä yllättävä lopputwisti. Nykyäänhän se on jo aika kulunut tehokeino, mutta Park onnistuu toteuttamaan sen(kin) täydellisen nerokkaasti siten, että se tulee katsojalle aivan puun takaa, antaa katsojalle uusia näkökulmia ja oikeasti tukee sitä mitä elokuva yrittää sanoa. Tunnelmaltaan myös aivan ensiluokkainen ja tuhottoman viihdyttävä. Upea.

Lilya Forever

Fri, 20 Nov 2009 02:42:53 GMT

Katsottu: 18.11.2009, Leirillä, PC Emotionaalisesti suhteellisen rankka tapaus, nuoren Liljan elämä menee päivä päivältä vain pahempaan suuntaan. Ensin äiti hylkää tämän, sitten kaverit, ilmenee monenlaisia toimeentulo-ongelmia ja lopulta hänet huijataan Ruotsiin prostituoiduksi. Nuoren Oksana Akinsjinan roolisuoritusta ei voi ylistää tarpeeksi. Pidän Moodyssonin tavasta käyttää paljon ja voimakkaasti populäärimusiikkia, varsinkin tässä se toimii mainiosti korostaen kohtauksien erilaisia tunneskaaloja, sekä Rammsteinin Mein Herz Brennt saa aivan uuden merkityksen elokuvan myötä. Moodyssonin ote on alusta loppuun horjumatonta ja tasaisen vahvaa, kamera tukee kohtauksien sisältöä saumattomasti. Uskonnolliset teemat on vahvasti läsnä. Suorastaan inhorealistinen, äärimmäisen tyly ja omalla tavallaan jopa kaunis elokuva. En ihan hetkeen ole katsomassa uudelleen. Jälleen upea tuttavuus länsinaapurista, perkeleen ruotsalaiset.

The Hangover

Fri, 27 Nov 2009 04:57:31 GMT

Katsottu: 18.11.2009, Leirillä, PC Ei tämä nyt kyllä niin hauska ollut kuin väitetään, mutta ei myöskään totaalista idioottihuumoria mitä aluksi luulin, vaan ihan mukava komedia. Harvoja nykykomedioita, joita katsottaessa ei tule revittyä hiuksia päästä. Suurin hulvattomuus syntyy hyvin kirjoitetuista hahmoista ja tapahtumien absurdiudesta eikä varsinaisista punchlineista, mikä on hyvä ja piristävä ratkaisu. Loppupuolella nähtävä blackjack-kohtaus on toteutettu hienosti ja lopputekstien aikana nähtävät kuvat myös mainioita. Suhteellisen toimivaa nykykomediaa hyvillä näyttelijöillä.

Inglourious Basterds

Sun, 13 Sep 2009 03:19:02 GMT

Katsottu: 17.11.2009, Leirillä, PC Jee, yhdentoista päivän leiri napsahti. Tosin sekin tarkoittaa, että istuskellaan lämmitetyssä kontissa ja aina välillä tehdään luotaushommaa tai muuta rentoa. Mokkula ei valitettavasti toiminut EMP-suojatussa kontissa, joten leirin ajan pelasin Spideria, pääsin vaativan miinaharavan useasti läpitse ja katsoin 13 elokuvaa. Rewatch **** -> ****½, onhan tämä selkeästi Tarantinon parhaimpia, sisältää kaikki herran elokuville ominaiset piirteet sortumatta kuitenkaan kovin pahoihin ylilyönteihin. Sinänsä mielenkiintoisinta kuinka Tarantino tässä pikkaisen ihan hyökkäsi katsojaa vastaan. Leffassa saksalaiset katsovat ja nauravat täysillä elokuvalle, joka sisältää pelkästään ihmisten tappamista. Katsoja on tosin itse jo ennen tätä kohtausta nauranut ihmisten skalpeeramiselle, pesäpallomailalla hakkaamiselle ja räiskintäkohtauksille. Ihanan hienovaraista vittuilua, sillä tätä ei varsinaisesti osoiteta katsojalle missään vaiheessa. Lisäksi herra oli myös omalla tavallaan tuonut esille sen, että sodassa ei ole voittajia vaan vain häviäjiä. Ihan muikea satiiri. Dialogi on onneksi totaalihirveän Death Proofin jälkeen taas täyttä timangia. Kohtausten pituutta ei edes huomaa, niin loistavaa settiä löytyy. Näyttelijöistä ei ole mitään muuta kuin hyvää sanottavaa, erityismaininta huikealle Hans Landalle, Christoph Waltzille. Sinänsä näihin Tarantinomaisiin kikkailuihin, kuin väliin tulevat pienet kertomukset esimerkiksi erään hahmon taustoista tai kirjoituksia kuvan päällä (en osannut oikein nyt selittää, toivottavasti tajuatte mitä tarkoitan), on jotenkin tottunut. Mulle tuli kuitenkin fiilis, että koko leffa olis toiminut paljon paremmin ilman niitä. Historian vääristeleminen ei haittaa, sillä koen senkin eräänlaisena jippona katsojille, "tätähän te halusitte, no nyt saatte sen".

Sabrina

Wed, 18 Nov 2009 04:24:09 GMT

Katsottu: 15.11.2009, Kotona, DVD Ihanan piristävä tapaus pimeään syksyyn. Kaunis, säteilevä ja tyylikäs Hepburn lumoaa, Bogie on tutun karismaattinen ja Holden esittää huolimatonta hurmuria mainiosti. Lisäksi kaikkien kolmen kemiat pelaavat yhteen upeasti. Huumori syntyy loistavasta dialogista ja hauskasta asetelmasta. Romanttinen puolikin on oikeasti koskettava ja mielenkiintoinen. Ohjaus on tasaisen laadukasta. Yksinkertaisuudessaan fantastisten näyttelijöiden tähtiloistetta, klassisen tunnelmallista ja sopivan kevyttä viihdettä. Tällaisia elokuvia ei tehdä enää, romanttinen komedia merkitsee nykyään idioottihuumorilla varustettuja ja päälleliimatun oloisesti sokeroituja tekeleitä, joita tähdittävät totaalisen karismattomat McGonaugheyn ja Sandlerin kaltaiset vatipäät. Vituttavaa. Onneksi on Billy Wilder.

2012

Sun, 15 Nov 2009 08:56:38 GMT

Katsottu: 14.11.2009, Teatterissa ERIKOISTEHOSTEITAAAAAAAAAAAAHH!!!!!!1!11!!!11½!! Onhan se sinänsä mielenkiintoista nähdä kuinka hienoa CGI:ta elokuviin nykyään voidaan tehdä, mutta voi herraisä kun koko filmissä ei ole yhtään muuta sisältöä tai positiivista kuin komea CGI, silloin ollaan jo kovin heikoilla jäillä. Tarina, jos sellaisen olemassaoloon nyt tahtoo uskoa, on perseestä. Joukko ihmisiä pakenee katastrofeja turvaan, ah kuinka omaperäistä. Hahmot on jäätävän stereotyyppisiä ärsyttävällä tavalla ja näyttelijät rectumista, eivätkä ole edes hauskoja. Ihan oikeasti, lapsiaan laiminlyövä isä ja idealistinen maailmanparantaja-tiedemies ovat jo aika nähty. Ainoa joka nauratti oli lihava venäläinen miljardööri, joka puhui hulvatonta aksenttia ja veti CSI Miamin Horatio-tyyliin ylikorneja onelinereita. Visuaalista voimaa tässä voisi olla, mutta ulkonäöltään hienojen rymistelykohtauksien tunnelman pilaa aivan täysin yltiöepärealistiset asiat (esimerkkinä päähenkilön suhteellisen taidokas ajo limusiinilla romahtavassa keskustassa), typerä huumori (esimerkkinä se saatanan maailmanloppu-hihhuli tulivuoren laidalla) tai idioottimaiset hahmot (esimerkkinä koko lentokone-episodi). "Temaattisilta" "ajatuksiltaan" myös aivan toivottoman vammainen pökäle, joka ei tuo mitään uutta yhtään mihinkään vaan toistaa toistamiseen samoja ala-astetasoisia moraaliajatuksia ja käyttäytymismalleja, mitä useat muutkin katastrofielokuvat yrittävät kertoa. Puoli tähteä ajoittaisesta tahattomasta koomisuudesta ja pulleasta venäläispohatasta. Naurattivat ainakin humalassa melko hyvin.

Psycho

Sun, 15 Nov 2009 08:56:26 GMT

Katsottu: 14.11.2009, Kotona, DVD Noniin tulipas tämäkin aukko sivistyksessä vihdoin ja viimein paikattua. Sangen erinomainen elokuva kyllä. Tunnelmaltaan vetää vertoja aivan parhaimmille kauhuklassikoille, joskaan pelottavaksi en tätä kutsuisi, enemmänkin piinaavan jännittäväksi. Hyvin karmivaa tunnelmaa vaalitaan alusta loppuun saakka. Kuvauksen osalta myös erittäin toimivaa matskua ja Herrmannilta tulee tunnelmaan sopivat loistavat sävellykset. Näyttelijät on kaikki myös mainioita, mutta erityisesti Anthony Perkinsille täytyy antaa kredittiä, sillä hän esittää erikoisen Norman Batesin hahmon täysin uskottavasti. Loppuratkaisun onnistuin päättelemään kymmenisen minuuttia etukäteen, mikä tässä tapauksessa ei ollut osoitus ennalta-arvattavuudesta, vaan hyvin toteutetusta vihjailusta. Erinomainen lopetus jättää myös karmivan fiiliksen. Niin ja suihkukohtaus oli justiinsa niin legendaarinen ja hieno kuin mitä sanotaan.

Vera Drake

Mon, 09 Nov 2009 10:07:33 GMT

Katsottu: 9.11.2009, Kotona, Digiboksi Ihan pätevää britteilyä. Eniten pistää silmään koko elokuvan realistinen ulkonäkö, varsinkin työväenluokan silmistä kuvattu 1950-luvun Englanti näyttää oikein komealta. Tarina kärsii pienestä laahaavuudesta ja vetämättömyydestä alkupuolella, mutta pääsee kyllä varsinkin loppupuolella koskettamaan. Imelda Staunton on elokuvan kantava tekijä, tekee aivan käsittämättömän roolisuorituksen. Muutkin näyttelijät ovat ammattitaitoisia, varsinkin Vera Draken perheen henkilöiden välillä pystyy näkemään lämpöä ja tunteita. Tulee mulle monilta osin mieleen von Trierin Dancer in the Dark, jolle tämä kyllä häviää. Hyväntahtoinen ja sympaattinen päähenkilö leimataan yhteiskunnan toimesta rikolliseksi. Lämminhenkinen tunnelma muuttuu hiljalleen painostavaksi ja surulliseksi. Ajankuvana loistokas, ihan onnistunut draamanpoikanen.

Blindness

Mon, 09 Nov 2009 08:27:03 GMT

Katsottu: 9.11.2009, Kotona, DVD Pettymys. Odotin tältä paljon, mutta lopulta suurimmaksi sudenkuopaksi osoittautui juuri se mitä pelkäsinkin, eli ohjaaja ei kykene tuomaan sokeutta mitenkään luovasti katsojalle esille. Tämän vuoksi elokuva kärsii pahasti epäuskottavuudesta ja koko perusidea tuntuu yhdentekevältä, varsinkin kun koko sokeusepidemia koetaan yhden näkevän henkilön kanssa. En nyt mitenkään väitä että aihealue olisi kovin helppo elokuvantekijälle, mutta äääh. Julianne Mooresta pidän, muut ovatkin sitten enemmän tai vähemmän amatöörejä ja ampuvat yli pahasti, esimerkiksi Ruffalo on stereotypia ja Danny Gloverin kertojaääni parissa kohdassa oli aivan hirvittävää kuultavaa. Tarinassa on hyvät hetkensä, yhdessä vaiheessa oli oikein pätevää Kärpästen herra -tyylistä meininkiä ja toisessa mielenkiintoista yhteiskuntakuvausta, mutta elokuva kaatuu liian moniin suvantokohtiinsa (laahaavaa kerrontaa, kliseitä ja itsestäänselvyyksiä). Hahmoihin ei myöskään synny mitään emotionaalista kytköstä ja elokuva jättää lähes täysin kylmäksi, mikä on idean yhdentekevyyden, toteutuksen mielikuvituksettomuuden ja kehnojen näyttelijöiden yhteisvaikutusta. Eli ei nyt juurikaan vakuuttanut.

Irreversible

Mon, 09 Nov 2009 03:48:08 GMT

Katsottu: 8.11.2009, Kotona, DVD En muistaisi, että koskaan olisi elokuva jättänyt näin ristiriitaisen olon, eikä ole kyllä ikinä tullut mietittyä sellaistakaan, että antaisiko filmille kaksi vai neljä tähteä. Aloitetaan vaikka nyt niistä puolista mistä pidin. Tarinan rakenne on Memento-tyyliin epäkronologinen lopusta alkuun kertomus, mikä toteutuu mainiosti kahdentoista eri kappaleen avulla. Näyttelijäkolmikko Cassel, Dupontel ja Bellucci loistaa, erityisesti Casselin suoriutuminen on vahvaa. Shokeeraa täydellisen onnistuneesti, vaahtosammutinmurha ja raiskauskohtaus ovat vastenmielisimpiä koskaan näkemiäni kohtauksia sekä koko filmin ajan vallitsee erittäin ahdistava tunnelma, eli elokuva on nimensä ja maineensa mukaisesti unohtumaton ja peruuttamaton kokemus. Myös tekniseltä puoleltaan tämä on aivan huimaava. Jokainen kappale on käsivaralta kuvattu yhtenäinen kamera-ajo. Alussa (eli lopussa) tuntui että menee jo vähän överiksi kun kamera pyörii ympäriinsä pahemmin kuin hullu karusellissa, mutta onneksi se rauhoittui loppupuolella (eli alussa) ja jälkeenpäin ajateltuna se tukikin elokuvan teemoja hienosti. Musiikki on myös upeaa. Kun hyvät puolet on näin vahvoja, miksi mä sitten mietin antavani tälle kahta tähteä? No mua vitutti aivan suunnattomasti tämä raivostuttavan mukafilosofinen "aika tuhoaa kaiken" -idea, mikä on totaalisen näennäissyvällinen ja yhtä filosofinen ajatus kuin "kaikki loppuu aikanaan" tai "sateen jälkeen tulee pouta". Tämä typerän päälleliimattu tematiikka saa koko filmin vaikuttamaan tekotaiteelliselta ja itsetarkoitukselliselta yrittämiseltä. Toimisi paljon paremmin ilman tuota, kun elokuvasta löytyy ihan oikeatakin sisältöä. Saattaisi vaatia uusintakatselun, jotta ajatukset ja pisteytys hieman selkenisi, mutta kyllä tämä loppujen lopulta varsin vakuuttava tapaus oli. Edit: Ai saatana, alkaa pikkuhiljaa olla tämäkin teos sulateltuna ja ymmärrän mitä tuolla "aika tuhoaa kaiken" tunnuksella haettiin. Edelleen kuitenkin häiritsee se, että sillä mielestäni yritetään hakea näennäistä syvällisyyttä elokuvaan, vaikka ajatus on hyvinkin simppeli. Saatan kuitenkin nähdä filmin seuraavalla kerralla erilaisessa valossa, joten uusintakatselua odotellessa.

The Maltese Falcon

Mon, 09 Nov 2009 03:47:50 GMT

Katsottu: 8.11.2009, Kotona, DVD Erinomainen noir. Lyhyt, hauska, jännittävä, kiemurainen ja vauhdikas. Fantastisten näyttelijöiden tähdittämä hahmogalleria on suurta parhautta. Bogie on karski yksityisetsivä, Astor petollinen naikkonen, Lorre salaperäinen herrasmies ja Greenstreet vaikutusvaltainen pohatta. Näiden hahmojen välille kehittyy mielenkiintoinen tapahtumarinki, joka pyörii himoitun maltan haukan ympärillä. Hustonin kamera-ajot ja valolla leikittely on komean näköistä. Loppurepliikki on mahtavuutta ja muistuttaa mihin kaikkeen ihminen on rikastumisen toivossa valmis. Erittäin noirimaisen tyylikästä ja viihdyttävää menoa. Legendaarinen teos, josta monet myöhemmät elokuvat ovat selvästi saaneet vaikutteita.

Army of Shadows

Sat, 07 Nov 2009 18:23:29 GMT

Katsottu: 7.11.2009, Kotona, DVD Melville saa jälleen yhden sulan lisää hattuunsa, mestariteos eikä yhtään vähempää. Samaan aikaan sekä äärimmilleen tyylitelty teos että realistinen kertomus sodanajan Ranskasta. Ulkokuoreltaan jälleen hulppean tyylikäs varjojen ja valon käytön kanssa, karuine maisemineen, kylmine väreineen ja hahmojen popliinitakkeineen. Vastarintaliike syntyy, toimii ja kuolee varjojen hiljaisuudessa, poissa tavallisten kansalaisten ja vihollisen katseilta. Realistisuutta taas löytyy tarinasta, jossa hahmot joutuvat tekemään useita moraalisesti arveluttavia päätöksiä maansa ja aatteensa eteen. Missään vaiheessa ei ole kuitenkaan edes pienintä pelkoa, että tämä menisi Holly-tyyliin ylipatrioottiseksi pauhaukseksi, vaan hahmojen isänmaallisuus tulee ilmi heidän rohkeudestaan ja teoistaan vahvasti. Hahmot tuntuvat aidoilta ja heidän kohtalostaan välittää. Tämä pystyy myös kuvaamaan itse sodan ankaruutta ja vaikeutta liikkeen toimien kautta, mikä on sinänsä hämmästyttävää, sillä tätä ei mitenkään perinteisesti luokiteltaisi sotaelokuvaksi. Lisäksi Melvillellä tuntuu olevan joku ainutlaatuinen kyky vangita mut lähes hypnoottisella tavalla ruudun eteen. Kamerankäyttö on yksinkertaisen sulavaa ja toimivaa, musiikkia käytetään harvoin, mutta Punaisen ympyrän tavoin todella mieleenpainuvasti ja tehokkaasti. Tunnelma on upean kylmäsävytteinen ja kerronta virheetöntä, joten tämän viihdyttävyysarvot ovat aivan katossa. Kaksi ja puoli tuntia kului kuin siivillä. Kyyninen mutta koskettava lopetus kaikessa eleettömyydessään ja yksinkertaisessa tylyydessään on aivan uskomattoman tehokas. Upea elokuva sodasta, sankaruudesta ja ystävyydestä. Fantastista. Kerta kaikkiaan.

The Diving Bell and the Butterfly

Sat, 07 Nov 2009 18:23:09 GMT

Katsottu: 7.11.2009, Kotona, DVD Mathieu Amalric tekee mielenkiintoisen roolin. Miehen näyttelyä ei nähdä paljoa, vaan hahmo täytyy tuoda esille lähes pelkällä puheella. Schnabelin usein käyttämä persoonallinen kuvakulma, joka laittaa kameran ikään kuin hahmon silmiksi, toimii erittäin hyvin, sillä se tuo välillä katsojallekin ahdistuneen olon hahmon sisäisestä vankilasta. Joskus asiat ja henkilöt jäävät kameran ulkopuolelle eikä niitä näe, sillä hahmo, eikä näin ollen katsojakaan, pysty kääntämään päätään ja katsomaan sinne. Tähän lyödään päälle vielä sisäinen kertojaääni, jota hahmo puhuu itsekseen, ollen kykenemätön kommunikoimaan muille ihmisille ja vaikuttamaan ympärillään tapahtuvaan toimintaan. Omalla tavallaan kaunis ja runollinen, erittäin humaani ja elämänmyönteinen elokuva elämästä, yksinäisyydestä ja eristäneisyydestä. Meri sisälläni täytyisi melkein katsella uusiksi (ennen listausprojektin deadlinea tuskin on kuitenkaan aikaa), mutta tällä hetkellä on pieni aavistus, että tämä taitaa aavistuksen verran vetää pidemmän korren. Tunnelmaltaan todella koskettava ja muutenkin erittäin toimiva filmi, mutta ehkä jotain oleellista jäin vielä kaipaamaan. Pitkästä aikaa pisteyttämisessä on suuria vaikeuksia. Katselun jälkeen tuntui sellaiselta vahvalta 4 tähdeltä, mutta kun rupesin kirjoittamaan ja oikein miettimään, ajattelin että pitäisikö ehkä antaa vielä puolikas lisääkin. Mennään nyt toistaiseksi hieman vaativammalla linjalla, vaikka en oo ihan varma saanko nukuttua hyvin jos annan tälle “vaan” 4 tähteä.

Paranormal Activity

Wed, 28 Oct 2009 11:21:26 GMT

Katsottu: 29.10.2009, Kasarmi, PC Nojaa, ei tämä nyt kyllä niin kovin erikoinen filmi ollut. Muodoltaan kyllä ihan mielenkiintoinen teos, joskin yön aikana tapahtuva kelaaminen rikkoo ikävästi elokuvan rakennetta. Tarinassa ei ole mitään erikoista, vaan sen saa ottamalla idean yhdestä Piirin jaksosta. Loppupuolella kliseinen pääpari alkoi jopa ärsyttää. Häiritseviä kohtauksia ja käsinkosketeltavaa tunnelmaa saadaan kyllä luotua, sehän tässä onkin suurinta loistavuutta mistä pisteetkin tulee. Mukaan mahtui myös yksi loistava säikytys. Olisin toivonut niitä ehkä vähän enemmänkin, sillä toi ei ollut mitään vammainen "naama ruutuun" -juttu, vaan hyvin pohjustettu pelästys. Toimiva ja vahvatunnelmainen kauhuelokuva, joka pitää otteessaan. Kipeästi olisi kyllä kaivattu enemmän omaperäisyyttä ja sisältöä tarinaan, tällaisenaan tämä on melko unohdettava muoti-ilmiö, sillä parempiakin mockumentaryita on tehty (Cloverfield ja [REC] nyt ainakin mitä itse oon nähnyt). Loppuun vielä kopiointi taannoisesta irc-keskustelusta: [02:44] Tapio: AAAAARRGHHH [02:44] Tapio: JUMALAUTA HUISSAATANAAA [02:44] apc_53: mitä ny? [02:44] Tapio: Helvetti ku pelästyin :D [02:45] apc_53: :D [02:45] Tapio: Tää oli varmaan se kohta missä VierasTalo sai puolisydärin [02:45] Tapio: Kädet vähä tärrää

Cashback

Wed, 28 Oct 2009 11:21:48 GMT

Katsottu: 28.10.2009, Kasarmi, PC Suhteellisen mitäänsanomaton ja tyypillinen draamakomedia, joka ei kerro aihealueestaan oikeastaan mitään uutta tai oivaltavaa. Muutamia hupaisia vitsejä ja visuaalisia oivalluksia löytyy. Peruspiirteeltään silti kuivakkaa ja tuttua ihmissuhdedraamaa, eikä menetä yhtään mitään jos sen jättää katsomatta. Ihmisten ulkonäön kritisoiminen on mautonta, mutta päätähti Sean Biggerstaff (joka itse asiassa tekee lapsirooleja) on aivan liian lapsenkasvoinen eikä hänelle pysty kuvittelemaan hahmon omaavaa elämänkokemusta. Kokonaisuus on todella epätasainen, jonkunlainen idioottihuumorin, rakkausdraaman ja taiteellisten piirteiden yhdistelmä, joka säntäilee sinne sun tänne, mutta ei pääse yhtään mihinkään. Loppujen lopulta kuitenkin ihan perustoimiva elokuva, jossa on melko paljon tissiä, niin pysykööt tuossa keskivertopisteissä.

A Very Long Engagement

Sat, 31 Oct 2009 08:55:09 GMT

Katsottu: 27.10.2009, Kasarmi, DVD Jälleen päivystysviikko intissä, mikä valitsemallani koulutusalalla tarkoittaa lähinnä sitä, että teen kolmen tunnin välein 15 minuutin homman ja lopun aikaa dataan / katson elokuvia. On sitä pöllömpiäkin tapoja suorittaa asepalvelus. Jeunetille tyypillisesti aivan upean näköinen, visuaalisesti paljon pehmeitä värejä, luonnonvaloa ja hienoja kamera-ajoja. Vähän samaa vikaa tässä on kuitenkin kun Kadonneiden lasten kaupungissa ja Ameliessa, mielestäni tämä on sisällöllisesti pikkaisen köyhä. Tautou söpöilee oikein kivasti, myöskin hauskaa nähdä Marion Cotillard ja Jodie Foster vääntämässä ranskan kieltä vaihteeksi. Melko juonipitoiseksi tätä on tehty, Tautou yrittää selvittää mitä sodassa kadonneelle rakkaalleen on tapahtunut. Hahmogalleria on suhteellisen suuri, eikä kaikkia pystytä esittelemään katsojalle tarpeeksi hyvin. Näin elokuvasta ei saa mitenkään maksimaalista hyötyä irti, että voisi itse yrittää selvittää mysteeriä päähenkilön kanssa. Romanttista ja kaihoisaa tunnelmaa on saatu luotua useaankin kohtaukseen. Ymmärrän kyllä, että elokuvan pituus kuvastaa oleellisesti Tautoun hahmon peräänantamattomuutta asiassa, mutta ylipituus syö harmillisesti tehoa sekä tarinasta että tunnelmasta. Kuitenkin tässä oli muutamia niin tajuttoman kauniita kohtauksia ja onnistunutta kuvausta sodan turhuudesta, etten kehtaa tämän alempia pisteitä antaa.

Le Doulos (aka Doulos: The Finger Man)

Sun, 25 Oct 2009 09:25:57 GMT

Katsottu: 25.10.2009, Kotona, DVD Huhheijaa, olipas erinomainen filmi tämäkin. Tyylikäs näyttää olevan avainsana näissä Melvillen teoksissa ja sitä täytyy käyttää jälleen tässäkin. Teknisesti aivan erinomainen, mustavalkoisuus toimii upeasti valaistuksella ja varjoilla kikkailtaessa, pienieleinen äänimaailma on erittäin komea ja karu miljöö korostaa ankaraa maailmaa, jossa hahmot elävät. Yllättävä juoni antaa katsojan arvailla tapahtumia, mutta käsikirjoitus on muutamassa vaiheessa harmillisen sekava ja kärryiltä putoaa melkein auttamattomasti, mikä ei ole vaivannut muissa Melvillen elokuvissa, joissa on jopa laajempikin hahmogalleria. Loppu punoo kuitenkin kaiken yhteen mainiosti, joten saattoi tuo probleema olla myöskin pientä tarkkaavaisuuden puutetta. Karismaattinen Belmondo on erinomainen varkaan roolissa, muutkin näyttelijät ovat varsin päteviä. Ystävyys toimii tällä kertaa perusteemana, tarinassa lojaalius, luottamus ja petturuus korostuvat. Pisteytystä mietin jonkun aikaa neljän ja neljäpuolen välillä, päätin antaa tuon korkeamman arvosanan, koska monimutkainen rakenne tekee tästä kuitenkin sellaisen elokuvan, että tämän pariin tahtoo palata uudelleen. Upea elokuva, jossa uuden aallon ja klassisen film-noirin elementit sulautuu toisiinsa saumattomasti.

Battle Royale

Sun, 25 Oct 2009 09:22:15 GMT

Katsottu: 24.10.2009, Kaverilla, DVD Tämä tarvitsi pikaista uusintakatselua, kun edellisestä katsomisesta on vähintään viisi vuotta aikaa, enkä muistanut yhtään miksi tämä nauttii niinkin suurta arvostusta. Ihan pätevää yhteiskuntakritiikkiä filmistä kuitenkin paljastui. Saarella pelataan peliä, jossa nuoret pakotetaan tappamaan toisiaan. Vain vahvimmat selviävät, eikä ystävillä tai tunteilla ole merkitystä. Tarina valitettavasti kulkee vähän turhan tutuksi käyneitä polkuja muutamaan kertaan, mikä syö sen tehoa häiritsevästi. Mielenkiintoisesti kuitenkin kaikki hahmot keksivät omanlaisensa keinon selviytyä tilanteesta. Jotkut pelaavat, jotkut kieltäytyvät pelaamasta, toiset pysyvät yhdessä, toiset liittoutuvat pelin järjestäjiä vastaan. Kitano tekee hienon roolin kyrpääntyneenä opettajana, nuorten näyttelijöiden taso vaihtelee, toiset ovat ärsyttävän kliseisiä ja tönkköjä, toiset taas saavat hahmoonsa syvyyttä ja pystyvät tuomaan tämän motiivit esille. Lopetuksesta en juurikaan pidä, sillä se ei sovi filmin rakenteeseen lainkaan ja on muun elokuvan huomioon ottaen aivan liian naiivi. Tunnelmaltaan loistokas ja äärimmäisen viihdyttävä teos myöskin. Yllättävänkin monitasoinen elokuva, sillä Pertti Peruskatsoja voi viihtyä toimintapuolen parissa ja enemmän vaativat voi ammentaa tästä paljon syvempääkin merkitystä.