"
Välillä traagisuuttakin lähentelevä, mutta pääasiassa imelä ja hengetön dokkari maestron urasta. An Eye for Horror tuntuu kärsivän identiteettikriisistä, jossa se jatkuvasti taistelee itsensä kanssa sen suhteen, tulisiko sen keskittyä Argentoon ihmisenä vai hänen elokuviinsa. Ihmiseen keskittyminen olisikin mielenkiintoista kiitos miehen traagisen olemassaolon, jossa hän käyttää läheisiään kuin kertakäyttökyniä saadakseen inspiraatiota filmeihinsä ennen kuin heittä"
"6.3.
Tylsästi alkava dokkari, jossa näyttelijät hehkuttavat miten hieno mies Argento on, muuttuu nopeasti erittäin mielenkiintoiseksi kun hänen tyttärensä puhuvat heidän kierosta isä-tytär-muusa-perversio-suhteestaan ja vertaavat itseään äitiinsä, jolla ei hänelläkään tuntunut olevan muuta virkaa elämässä kuin innoittaa Argentoa tekemään elokuvia. Lisäksi on hämmentävää kuulla sellaisia asioita kuten että Argento vihaa näyttelijöitä, kun ensin näyttelijät hä"