Explore
Forums
Join Listal
Movies
TV Shows
DVDs
Music
Books
Games
Lists
Reviews
Images
Watched in 2012
Joulukuu
 28  5.3  5.6 18.12.12.
PC Katselin aivan helvetisti varhaista cinémaa tässä eräänä yönä. En erittele sitä sen kummemmin, mutta mainittakoon erikseen kuitenkin tämä teos, joka on ilmeisesti ensimmäinen Yhdysvaltain maaperällä koskaan kuvattu filminpätkä. Pätkässä esiintyvä mustalla taustalla heiluva valkea hahmo ja kaikki filmin tuhoutumisjäljet edustavat sitä tavaraa, joka on kuin suoraan painajaisista. Jos pitäisin Halloween-bileet joissa kellään ei olisi hauskaa, laittaisin tämän pyörimään luupille ja samaan aikaan soimaan Tsernobylissä nauhoitettua ambientia. Kas näin: http://youtubedoubler.com/67YW 
55 7.2 6.8 16.12.12.
TV Pettymykseksi jäävä kohelluskomedia pitää sisällään mainioita rock-numeroita, mutta liiaksi venytetyltä juoneltaan ei kiinnosta sitten niin yhtään. Infantiilissa ja sovinitisessa fantasiassa jättitissinen eukko haluaa vain laittaa miehelle ruokaa kodinhengettärenä ja putkauttaa pentuja, mutta koska sattuu olemaan gangsterinheila, joutuu lähtemään musiikkiuralle. Avustamaan laitettu b-luokan starojen manageri ihastuu eukkoon ja huonoa huumoria revitään milloin mistäkin. Ei yhtään niin kreisi filmi kuin kuvittelin tämän olevan Tashlinin kaltaisen animaatioveteraanin ja irvailijan istuessa ohjaajanpallilla. Hervottoman isot rinnat omistavan Jayne Mansfieldin... eh... näyttelyä katsoessa tajuaa viimeistään miksi Marilyn Monroeta pidetään niin vahvan karisman omistavana screen presencenä. Lamourderer's rating:
 
961 7.1 7.4 12.12.12.
Viaplay/PS3 Aika nopeasti tämän Viaplaylla suoritetun ensimmäisen kokonaisen katselun jälkeen selvisi etten käytä enää ikinä kyseistä sovellusta ja sanoin sen irti. Subtitlet katoavat, leffa itsessään pyörii ihan vitun heikosti jos kaistaa kuormittaa AIVAN MIKÄ TAHANSA muu asia kuin leffan striimi, bufferointia ei tietysti ole ja aikalaskuri jää paikalleen jos leffan paussittaa. No, itse asiaan sitten. Spielbergin Tintti-kohellus on sen verran haipakkaa menoa ja alituista juoksentelua ettei katsoja voi suunnilleen vilkaistakaan muualle missaamatta jotain tapahtumaa. En nyt sitten tiedä onko tämä alituinen kohellus kovinkaan paljon Tinttien hengen mukaista. Tintti-sarjakuvia luin erittäin paljon lapsena, sittemmin eivät ole kiinnostaneet. Hurja lentokoneen maahansyöksyyn keskittyvä kohtaus nyt ainakin pisti mietityttämään, että voitaisiinko tässä leffassa kuitenkin huutaa vähemmän. Elokuvan röyhtäilyyn ja tajuttomaan huutamiseen keskittyvä huumori on myös aivan tajutonta paskaa. Tintti ja muut hahmot on kuitenkin toteutettu visuaalisesti komeasti ja jotkut kohtaukset ovat kertakaikkisen kunnianhimoisia - yhtenä katkeamattomana kuvana toteutettu marokkolainen takaa-ajo kaupungissa jää parhaiten mieleen erityisen loisteliaana. Vaikka kohellus on rasittavaa, toisaalta elokuvan lyhyen keston ja simppelin sisällön tähden tulee fiilis, että Spielberg on kuitenkin tässä palannut vähän niille juurilleen, jossa teki oikeasti viihdyttäviä ja rajojakin rikkovia seikkailufilmejä. Eli katsoihan tämän, mutta ei ihan heti toiste. Lamourderer's rating:
 
1 2 3.1 10.12.12.
TV Katsoin televisiosta suomalaisen armeijafarssielokuvan. Annoin sille yhden tähden. Lamourderer's rating:
 
92 9 8.2 9.12.12.
DVD Kirjoitan kaikista teoksen osista tähän samaan lokeroon. Seuraava teksti voi vaikuttaa överin kriittiseltä. Sanottakoon siis ennen sitä, että mielestäni Masaki Kobayashin ohjaama Human Condition on hieno elokuva. Tatsuya Nakadai näyttelee pääroolissaan sodan melskeisiin joutuvana aseistakieltäytyjä Kajina loistavasti ja ennen kaikkea teoksessa on hienoa sen illuusioton ja epäsentimentaalinen näkemys hyvän (mutta ei täydellisen) ihmisen kohtalosta sodan realiteettien edessä. Oli itsekin tiukasti pasifistiseen ajattelutapaan uskovana ihmisenä mielenkiintoista seurata, kuinka päähenkilö yrittää luovia kahden erilaisen maailman välissä, pysyen uskollisena itselleen. Tässä mielessä pidinkin mielenkiintoisimpana elokuvan keskimmäistä osaa, joka tähän piirteeseen pureutuu kaikkein tiiviimmin, Kajin joutuessa palvelemaan Japanin armeijassa ja kestämään jingoististen tovereidensa pilkkaa. Ensimmäisessä ja heikoimmassa osassa käydään lävitse kiinalaisia täynnä olevan vankityöleirin arkea ja kolmannessa päähenkilö on jo jättänyt periaatteensa ja seuraa enää vaistojaan. Kolmas osa on tosin, erityisesti ensimmäisellä puoliskollaan, lähes yhtä hienoa seurattavaa. Seuraava tekstini puuttuu kuitenkin ennen kaikkea siihen miksi Human Condition ei ole mielestäni täydellinen ja loppuunsa hiottu mestariteos - koska kritiikki on kuitenkin mielenkiintoisempaa kuin "joo joo, on se hieno" -nyökyttely. Human Condition ei ole sellainen unohdettu Messias-elokuva kuin voisi ajatella. Se on Kobayashin itsensä mittapuulla kerrontatavoiltaan raskaan kirjaimellinen ja uskollisuus alkuteokselle näyttäytyy teoksen ylenmääräisenä raskautena. Sanoin aiemmin leffaharrastajaystävilleni, että teos on liian pitkä, mutta se ei oikeastaan ole totta (vaikka erityisesti ensimmäisestä osasta voitaisiin oikeasti silpaista muutamia sivulankoja ja tapahtumia surutta helvettiin dynamiikan kärsimättä), vaan minua häirinnyt seikka oli samaa sukua mutta eri maata. Ningen no joken on liian fatalistinen ollakseen mielestäni mestarillinen. Jo enismmäisistä minuuteista lähtien ilmassa on välitön vaaran ja uhan tuntu. Humanistisankariamme tunnutaan potkivan päähän jokaiselta taholta ja sotaelokuvasta kun on kyse, lienee turhaa odottaa minkäänlaista pelastusta tulevan. Ja tämä tekee kokemuksesta, ei pitkäpiimäisen, mutta turhan junnaavan. Koska helpotusta ei tule edes joskus, vaan kaikki on ankeaa ja hirvittävää, ei sankarin kulkema matka tunnu matkalta, spiraalilta tai edes heittelehdinnältä kaaoksen voimissa. Se tuntuu suoralta viivalta täysillä alas kuiluun. En halua tietenkään moittia filmiä siitä siis, että se on liian pessimistinen, selvennettäköön sitä. Haluan moittia sitä samasta syystä kuin käänteisesti moitin Wong Kar-Wain elokuvia taannoin. Nakadain hahmon marttyyrius ja pyyteetön hyvyys on niin täydellistä, jopa kaikkine virheineen, että se on näyttelijäsuorituksen hienoudesta huolimatta liian täydellistä, liian valmiiksi hiotun oloista. Osasyy on osittain henkilökohtainen. Vertaisin tätä jossain määrin Jeesuksen pääsiäisenä kokemaan kärsimysnäytelmään, joka oletettavasti koskettaa monia tällä pallolla eläviä ihmisiä jo silkkana ajatuksena: Kuinka siisti juttu onkaan, että joku on oikeasti uhrautunut puolestamme, mutta toisaalta niin hirveää, kuinka kukaan on voinut kantaa harteillaan yksin niin suurta taakkaa. Henkilökohtaisella tasolla tämä ajatus ei täysin minulle avaudu. Ymmärrän kyllä miksi uhrautumista arvostetaan monissa kulttuureissa. Mielestäni ei kuitenkaan ole siistiä, että joku kuolee syntien puolesta, koska en usko syntiin. Ningen no joken on loppuaan kohden eräänlainen pitkä, ateistinen kärsimysnäytelmä (jonka voi toki tulkita myös hengelliseltä kantilta). Kärsimysnäytelmä kuin kärsimysnäytelmä, minulle sellainen tuntuu liian järjestetyltä, liian hekumalliselta, jopa tietyssä määrin sadistiselta ollakseen kauhean vetoavaa. Voisi sanoa, että minun on vaikea nähdä toisinaan päähenkilön täydellisessä periksiantamattomuudessa pointtia, koska en itse usko moraaliin: Tai, oikeammin, en ainakaan tässä muodossa. Suurempi, ei henkilökohtainen syy liittyy muotoon. Kobayashi on perfektionisti. Sen huomaa hänen elokuviensa muodosta. Kwaidan ei ole muuta kuin täydellisiksi hiottuja set-upeja. Harakirin sankarin juoni on hiottu kohta kohdalta aukeavaksi ja katsojalle juuri oikeissa kohdin paljastettavaksi. Jotain sukulaisuutta löytynee myös Samurai Rebellionin maltillisissa näyissä kivipuutarhoista. Tämä on erikoinen piirre ohjaajassa, jonka teokset kuvaavat kerta toisensa jälkeen normeihin sopeutumattomia kapinallisia. Jonkinlainen ristiriitaisuuden vivahde on aina ilmassa, mutta mielestäni Human Conditionissa tämä perfektionismi ei ole pelkästään hyväksi. Se saa jokaisen uuden vastoinkäymisen tuntumaan uudelta naulalta marttyyrin arkkuun, sen sijaan että ne tuntuisivat surulliselta faktalta ihmiselossa ja ihmisen luonteessa (kuten elokuvan nimen suhteen voisi olettaa). Sen tähden Human Condition on näistä neljästä näkemästäni Kobayashin mestariteoksesta se heikoin - mutta tämä on toki näin hienon ohjaajan ollessa kyseessä varsin vähäinen moite. Summa summarum: Kun tylytysvasaralla hakkaa tarpeeksi kauan naamaan, lakkaa yksinkertaisesti välittämästä. Ajattelin aluksi, että annan ensimmäiselle osalle ***½ ja lopuille ****, mutta päädyin sitten siihen, että koska kyseessä on kokonaisuus, annan kaikille samat tähdet. Eli ****. Lamourderer's rating:
 
82 9 8.1 9.12.12.
DVD Lamourderer's rating:
3203 7.3 7.6 8.12.12.
Netflix/PS3 Epähyvällä tavalla hahmoton ja yllättävää kyllä hyvin samalla tapaa falskaava kuin toinen Ellis-teos eli Rules of Attraction. Johtuneeko tekijöiden pakottavasta tarpeesta olla uskollinen Ellisin alkuperäisteoksille (mikä on luonnollisesti tuomittu epäonnistumaan)? Joka tapauksessa juppikritiikki jää puolitiehen (joo American Psycho = American Psyche... Geddit?) ja on oikeastaan varsin tylsää loppupeleissä. Ihan mielenkiinnolla odotan, että mitä Gaspar Noé saa Ellisin kanssa aikaiseksi Golden Suicidesista. Lamourderer's rating:
 
3233 6.4 6.4 8.12.12.
Netflix/PS3 Sama arvio kuin Jingle All the Wayssa, mutta kahta yksityiskohtaa muuttamalla: Robin Williams oppii, että isän ei pidä olla töissä jotta voi kustantaa perheelleen elämisen, vaan hänen pitää olla supersankari ja lastenpalvonnan lähettiläs - eikä siis saa täten kelvata itsenään. Niin ihanan monta kertaa nähty premissi erityisesti 90-luvun perhe-elokuvissa ja aina yhtä sietämätön. Lamourderer's rating:
 |
People who voted for this also voted for
Kultaisen kukan kirouksesta tekee minulle epämiellyttävän katseltavan se, että hyvät näyttelijät menevät mielestäni hukkaan melodraamapönötyksessä. Chow Yun-Fat on mainio jätkä, mutta historiallinen elokuva ei ole hänen alaansa. Huom. En pidä myöskään Hiipivästä tiikeristä, noin esimerkiksi. Visuaalinen asu on jo niin ylitselyövää ettei se ole komeaa ja tätä shakespearmaisuuden kaltaista patsastelua hovijuonittelujen merkeissä on nähty niin kiinalaisessa kuin korealaisessakin elokuvassa ihan riittämiin viime vuosina. Yksikään näistä elokuvista ei eroa toisistaan mitenkään ratkaisevasti. Tai, no, tämä toki kultaisilla väreillään.
Sen lisäksi vituttaa se, että Zhang Yimou teki ihan hemmetisti mielenkiintoisempia elokuvia ennen kuin päätti alkaa tehdä historiallisia leffoja Kiinan isojen pamppujen mieliksi (tämä on se juttu josta merkinnässä sanoin sen olevan sellainen itsestäänselvyys ettei sitä edes huvita mainita) - koska näissä historiallisissa leffoissa ei yleensä ole messagea joka olisi millään tapaa sidoksissa kiinalaiseen nykyelämään. Plussaa toki siitä ettei tämä nyt ollut propagandamoottori kuten joku Red Cliff tai vastaavat, joissa Kiina on sirpaleisenakin vahva ja suuri. Ehkä oikeampi luku olisi *½ tai jopa **, mutta nyt kävi näin, koska mua yksinkertaisesti pikkuhiljaa tympii tällainen elokuva. En saa siitä mitään irti. Makukysymyksiä. Tämä on kuitenkin vain leffapäiväkirja ja joistain leffoista kirjoitan uskomattoman epäreilustikin niiden olevan täyttä turbopaskaa ja täts it, koska en jaksa mitään enempää sepostaa. Kuten olet varmasti huomannut.
Ehkä voisi siis sanoa, että nämä elokuvat eivät vain ole pala kakkuani ja että kohtelen sitä epäreilusti siksi. Katsoin sen joka tapauksessa vain siksi, koska se oli Zhang Yimouta. Uusintakatselua en tule lähiaikoina tekemään mahdollista uusintapisteytystä varten, ehkä joskus jos leffa tulee telkkarista.
Toivottavasti kuitenkin noin 700 mielipiteen joukossa on edes jotain jonka voit allekirjoittaa, ettei tarvitse märehtiä kikkeliskokkelisjuttujani yhden eepoksen kohdalla.
Luulis noista 700 kommentin joukosta olevan joku jonka kanssa oon samaa mieltä. Listalin suomalaisesta vakioporukasta (johon itse kauan sitten kuuluin, kunnes leffojen harrastus vähän flopahti) sun pisteytyksesi ja kommenttisi on varmaan sietä johdonmukaisimmasta päästä. Märehtiä ei tarvi, on vaan mukava puolustella leffoja joita jotkut muut parjaa.