List added by Banaanipalmu on 21 April 2009 07:12
Watched in '09 |
Views : 2453 Comments : 11
|
|
19.11.2009, DVD
Hallitun musankäytön ja monien muiden seikkojen avulla toteutettu dokumentaarinen ote toimii loistavasti kässärin perustuessa tiukasti faktoihin (eikä se edes sisällä juuri ollenkaan dramatisointia, ISO plussa siitä) ja näyttelijöiden ollessa varsin luontevia. Yks tän monista hyvistä puolista on kans se, ettei leffa mene kummankaan maan puolelle vaan tilannetta kuvataan tasapuolisesti sekä japanilaisten että amerikkalaisten näkökulmasta. Varsinaista Pearlin hyökkäystähän alustetaan melkein kaks tuntia kuvaamalla tilannetta eri paikoissa ja eri ihmisten silmien kautta, ja sit kun itse pommitus lopussa alkaa, ei voi ku ihastella sen ihan _uskomattoman_ tyylikästä toteutusta, mä olisin varmaan (tai ainakin melkein) voinut uskoa jos joku olis väittänyt sen olevan oikeaa filmimateriaalia ko. tapahtumasta. Niin, ja ei pidä toki unohtaa todella tyylikästä kuvausta ja maisemia, esimerkiks lukuisat ilmakuvat Hawaijin vihreästä luonnosta ja lentokoneista lentelemässä meren päällä on ihan saatanan upeaa katsottavaa. ____ Muuten, mikäköhän tässä listassa nyt on ku mä en voi ollenkaan selata noita muita sivuja, onks toi siis joku ohimenevä bugi vai mikä? Banaanipalmu's rating:
18.11.2009, boksi
No niin, tässä sit jo onkin sitä norrishenkeä, jota mä lähdin turhaan hakemaan Silent Ragesta. Pahiksina on luonnollisesti läjä ilkeitä kommareita, joiden suunnitelmana on liikkua eteenpäin harvinaisen typerässä käsikirjoituksessa ja siinä samalla aiheuttaa tuhoa Yhdysvalloissa mm. pamauttelemalla singolla lapsiperheiden koteja ja räjäyttelemällä ostoskeskuksia. Toiminta on oikein iskevää ja Norris lahtaa vihulaatiota kahden uzinsa ja pick-upin kanssa kiitettävään tahtiin ottamatta itse ollenkaan lukua. Aivottomana viihteenä erinomaista. Banaanipalmu's rating:
18.11.2009, boksi
Kyllä tässä ihan hieno tunnelma on päällä ja kesäinen suomalaismiljöö näyttää komealta, mutta muuten jätti melko mitäänsanomattoman fiiliksen, hahmoihin ei saatu oikein tarttumapintaa luotua jne.. Musa on kuitenkin varsin kuunneltavaa ja näyttelijät olis voineet olla paljon huonompiakin eikä tää nyt kokonaisuudessaan niin huono ollut, et joo, katsoihan tän. Banaanipalmu's rating:
17.11.2009, DVD
Sikarikkaiden yläluokkaisten ihmisten huolettomissa jazzin säestämissä bileissä on kyllä fiilistä vaikka muille jakaa ja ylipäänsä tuollainen 20-lukulainen tunnelma on tavoitettu kerrassaan hienosti. Francis Ford Coppolan elegantille käsikirjoitukselle (sekä tietysti Fitzgeraldin alkuperäiselle kirjalle, joka on ehdottoman pakko lukaista jossain välissä) kans suuri plussa, se saa hahmoihin riittävästi syvyyttä ja onnistuu pitämään mielenkiinnon yllä viimeisiin, kauniisiin Sam Waterstonin voiceoverina lukemiin riveihin asti. Banaanipalmu's rating:
16.11.2009, DVD
30-lukuhan ei ollut westernille erityisen hyvä vuosikymmen, mutta tuli sieltä näköjään silti ainakin kaks oikein tomivaa länkkäriä (toinen on siis Stagecoach). Suhteellisen suuret taistelukohtaukset, joissa intiaaneja muuten lahdataan aika huikea määrä, on erittäin komeaa katseltavaa ja Cooper ja Arthur loistaa pääparina muiden näyttelijöiden sit jäädessä vähän varjoon. Tollanen länkkärifiilis on kuitenkin kohdillaan ja silleen, et ihan katsomisen arvoinen. Banaanipalmu's rating:
16.11.2009, boksi
Noudattaa alusta loppuun sitä perinteistä hollymusikaalien kaavaa siitä mitenkään erityisesti poiketen, mutta jollain määrittelemättömällä tavalla tää kuitenkin nousee muiden samanlaisten seasta varsin viihdyttäväksi ja välistä ihan oikeasti hauskaksi teokseksi. Astaire vetää sitä perussettiään vaikuttavat steppinumerot mukaanlukien ja erittäin kaunis Rita Hayworth on sille loistava pari, diggailin tästä yhdistelmästä oikeastaan Astaire-Rogersia enemmän (vaikken tosin niiden yhteistöistä oo nähnyt kuin elokuvana suht. paskan Swing Timen). Banaanipalmu's rating:
15.11.2009, boksi
Todella nautittava ja loppua kohden mahtavasti tiivistyvä trilleri, joka varsinaisen trillerijuonen ohella keskittyy mahtavasti kirjoitettuihin henkilöhahmoihinsa, tai oikeastaan vain yhteen niistä eli Bree Danielsiin, jota ihan saatanan seksikäs Jane Fonda niin upeasti tulkitsee. Kylmän yleisilmeensä kanssa tää on myös visuaalisesti varsin tyylikäs. Banaanipalmu's rating:
15.11.2009, boksi
Mukavan leppoista fiilistä täynnä alusta loppuun ja noin kokonaisuudessaan erinomaista viihdettä. Melko nuorta Bridgesiä katsoo erittäin mielellään ja sille on kans kirjoitettu pari oikein hilpeää replaa, ja muutenkin etenkin sen ja Kennedyn yhteistyötä katselee varsin hyvillä mielin. Sit tää kans tasapainottelee silleen siististi komedian, rikoksen ja draaman välillä. Komeita maisemia löytyy ja Where Do I Go from Here on loistava kappale. Banaanipalmu's rating:
15.11.2009, boksi
Tääkään ei oo Sandleria ihan sieltä paskimmasta päästä, osittain ainakin siksi, että tää ei yritä silleen jännästi liikaa saada katsojaa nauramaan vaan pysyi lähinnä suht. harmittomana joskin ärsyttävänä hollyromkomina. Plussaa tulee myös hyvänkuuloisesta soundtrackista, mutta sen verran kliseistä ja noin yleisesti sandlermaista juttua täs kuitenkin on (hirveästä lopetuksesta puhumattakaan) et pisteitä ei kehtaa enempää antaa. Banaanipalmu's rating:
14.11.2009, TV
Costner ja se nappula muodostaa kieltämättä hyvän duon ja niiden reissua läpi varsin komeiden maisemien seuraa kaikenkaikkiaan ihan hyvällä mielenkiinnolla, ja fiilis nyt ylipäänsä on oikein kohdallaan lukuunottamatta loppua, jossa mennään armottomasti ylisentimentaalisuuden puolelle. Eastwood yrmistelee sivuosassa eastwoodmaisesti ja niin pois päin, jotenkin en nyt vaan keksi mitään järkevämpää sanottavaa. Banaanipalmu's rating:
14.11.2009, boksi
Carrey vetää roolinsa luonnollisesti rankasti ylitse ja hipoo välillä ärsyyntymiskynnystä aika rankasti, mut toisaalta eipä tuohon pääosaan oikein ketään muuta olis voinut kuvitellakaan. Ajoittain tää onnistuu olemaan ihan hauskakin, mut pääosin huumori on melko kulunutta ja epähauskaa, niin kuin se näissä Shadyacin leffoissa nyt tuppaa olemaan. Hoksasin muuten lopussa että oon sittenkin katsonut tän joskus kakarana. Banaanipalmu's rating:
13.11.2009, DVD
Ah kuinka upea elokuva tästä oliskaan voinut tulla jos ohjaajana olis ollut esimerkiksi Melville, nyt tää jätti jotenkin vähän sisällöttömän ja kylmän fiiliksen vaikka sinänsä ihan pätevä agenttitrilleri onkin. Delon ja Lancaster ei kumpikaan oo ihan parhaassa terässään, mut hyviä kuitenkin ja aidoilla kuvauspaikoilla kuvattua miljöötä ihastelee mielellään. Lopetus on kans varsin tyylikäs. Banaanipalmu's rating:
13.11.2009, DVD
Joo, siis lisää ZAZ-komediaa, ja tätä en muuten ollut aikaisemmin jostain syystä edes katsonut. Mutta siis, aikalailla samanlaista meinikiä ku Hot Shotseissa ja muissa, eli toisinsanoen taukoamatonta parodiaa, läpänheittoa ja gageja, jotka tällä kertaa on muuten keskimääräistä zazia korkeatasoisempaa. En sit tiedä et kestäiskö tää oikein toista katsomiskertaa, mut ainakin näin toimi varsin hyvin. Banaanipalmu's rating:
13.11.2009, TV
Kuten aiemmissa mun katsomissa Wenderseissä, on tässäkin komeiden BW-shottien täyttämä tunnelma erittäin kohdillaan, samoin kuin sitä tukeva soundtrack. Samalla sekä dialogin että itse elokuvan mustavalkoisuuden avulla Wenders osoittaa, et kuinka sääli tää BW-kuvauksen häviäminen on. Joo, sit dialogissa kans viljellään aika runsaasti leffaviittauksia ja onpa mukaan saatu Sam Fullerkin pieneen sivuosaan, ja tykästyin myös kovasti tän LA-katukuvaan. Banaanipalmu's rating:
12.11.2009, VHS
Onnistuu teemojensa käsittelyssä ja niiden tuomisessa ruudulle erinomaisesti, mut eiköhän se kuitenkin oo se päähuomio uskomattoman hienosti koreografioidussa toiminnassa, jota sit riittääkin aika runsaissa määrin. Erittäin kunnioitettavasti taipuva ja loikkiva Jet Li (joka ei muuten edes tartte aseita, se nimittäin voi näppäistä luodin vihulaation otsaan sormillaan!) tekee loistosuorituksen pääosassa ja mätkii muutaman muun kanssa pahiksia varsin kiitettävään tahtiin, etenkin viimeisten neljänkymmenen minuutin aikana, ja ajan fiilis on saatu kans taltioitua varsin uskottavasti. Todella viihdyttävää katseltavaa. Banaanipalmu's rating:
11.11.2009, boksi
Kauttaaltaan aika perussettiä, eli suht. viihdyttävää, mut ei millään tasolla erikoista tai muuten mieleenpainuvaa hollytoimintatrilleriä. Plussaa silti ihan jänskästi toteutetusta kielenvaihdosta venäjästä englantiin ja Sean Conneryn pätevästä roolisuorituksesta. Loppu tuntui muuten ainakin mulle vähän turhan pitkitetyltä, se ei oikein saanut aikaan sellaisia thrillejä kuin yritti. Banaanipalmu's rating:
10.11.2009, DVD
Melvillen omat sotakokemukset on tässäkin näkyvissä (ei toki yhtä selkeästi ja vaikuttavasti kuin Army of Shadowsissa) ja niitä yhdistellään hienovaraiseen romanssidraamaan varsin onnistuneesti. Jumalan olemassaoloa ja uskontopointteja nyt ylipäänsä pohditaan ihan mielenkiintoisella tavalla ja sota ja sen vaikutukset tuodaan siinä samalla esille silleen kivasti. Mä melkein silti luokittelisin tän vielä siihen Melvillen tyylinhakuvaiheeseen, mutta kuitenkin joo, hyvä elokuva. Banaanipalmu's rating:
9.11.2009, boksi
Halpisfiiliksen pystyy oikein aistimaan ihan alkuminuutteista lähtien, ja itse asiassa koko leffan ainoa tekomotiivi on vissiin ollut se, että täs on Chuck Norris pääosassa ja sillä on sit voitu iloisena mainostaa ja kerätä rahat katsojaparoilta. Koko flikassa ja sen jäätävän paskassa kässärissä ei tunnu olevan minkäänlaista punaista lankaa tai päämäärää nyt ylipäänsä, unohtamatta toki yksiulotteisia ja typeriä hahmoja (tsekkaa vaikka aivan saatanan ärsyttävä, koiransa pakastanut ja Travis Bickleä apinoiva Norrisin poliisipartneri). Näyttelijät on tässäkin aivan perseestä ja Norrisin ja sen vitun sarjamurhaajamutantin loppumäiskintä on sekin niin turhauttavaa katsottavaa, et viimeistään se varmistaa arvosanan. Ehkä toi Invasion U.S.A. sit tarjoaa enemmän, ku mä olisin oikeasti halunnut nähdä jotain oikeeta Norris-teurastusta ja nauttia siitä. _____ Oli muuten mun eka Seagal ja myös eka Norris, molemmat vielä samana iltana. Banaanipalmu's rating:
9.11.2009, boksi
Ollakseen toimintaleffa täs on aivan liian vähän toimintaa ja silloinkin kun sitä esiintyy, niin se ei mitenkään erityisemmin häikäise komeudellaan, vaan pikemminkin päinvastoin, varsinkin lopun järjettömän miekkailun kanssa. Näyttelijät on ihan totaalisen perseestä ja kauheasti pisti kans silmään (korvaan oikeastaan) muutamassa kohdassa kuuluneet Seagalin voiceoverit (tyyliin "Tämä on ansa. Tyttö on rakennuksessa"), jotka paitsi rikkoivat tunnelman (tai no, eipä tässä edes mitään tunnelmaa ollut rikottavaksi asti, mut ehkä tajuatte pointin), mut myös osoittivat ohjaajan laiskuuden tarinankertojana. Banaanipalmu's rating:
8.11.2009, DVD
Kylmän sodan aikaista maailmaa filmaillaan varsin aidontuntuisesti ja sitä tavallaan tukee toi vahva, varjoilla leikkivä mustavalkokuvaus silleen siististi. Agenttitrillerimeininki on kohdillaan ja dialogi paikoin erittäin näpsäkkää, etenkin osa Burtonin (josta oon muuten alkanut diggailla näyttelijänä aika paljonkin) suusta kuulluista reploista. Komeita maisemia löytyy ja lopetus onnistuu olemaan oikein hieno. Jos vaikka inspautuis lukemaan noita le Carrén kirjojakin sit joskus. Banaanipalmu's rating:
8.11.2009, boksi
Kyllä tää nyt keskiverron Sandler-filmin voittaa ihan reippaasti, tästä nimittäin löytyy pari gagia joita voi ihan oikeasti sanoa jopa jollain tasolla hauskoiksi, mut silti sitä tuttua Sandler-paskaa hermojaraastavan ärsyttävää hollyloppua myöten on ihan liikaa. Nicholsonin suoritus pelastaa kans yllättävän paljon eikä rakas Adam-kultakaan oo IHAN yhtä järkyttävä kuin yleensä. Banaanipalmu's rating:
8.11.2009, TV
Visuaalisesti varsin näppärä komeaa kamerankäyttöä myöten ja rakkaustarinana häikäisevä, vaikkei juonikuvio (mies ja nainen on rakastuneita -> nainen rakastuu toiseen -> lopussa palataan onnellisena yhteen) olekaan ihan omaperäisimmästä päästä. Jules on varmaan valkokankaan muistettavimpien hahmojen joukossa ja tarina etenee melko kovaan tahtiin, mut saa silti sanottua kaiken oleellisen. Erinomainen elokuva, Vigoa pitää ehdottomasti katsella lisääkin. Banaanipalmu's rating:
7.11.2009, DVD
Melankolinen, koskettava ja ennen kaikkea realistinen filmi, kuvaa la Résistancen epätoivoista taistelua Saksan joukkoja vastaan ihan uskomattoman hienolla tavalla. Kuten aiemmissa mun katsomissa (värillisissä) Melvilleissä, tässäkin kylmät värit hallitsevat karua ja samaan aikaan todella kaunista maailmankuvaa, joka jälleen uppos muhun täysillä, samoin kuin sitä tukeva, pääosin pienieleinen scorekin. Mukana on monia erittäin vahvoja kohtauksia, mainittakoon vaikka (pikkuspoiler) nuoren, vastarintaliikkeen pettäneen pojan teloitus ja lopetus. Mestariteos. Banaanipalmu's rating:
7.11.2009, TV
Ihan tajuttoman kovaa juttua heti mahtavasta aloituksesta viimeiseen erittäin jännittävään puolituntiseen asti. Toiminta on komeaa ja sitä oltiin laitettu silleen tasaisesti halki elokuvaa Renon ja Portmanin (varmaan yks kovimpia lapsinäyttelijäsuorituksia mihin mä oon tähän mennessä törmännyt) suhteen kehittyessä silleen hienosti. NY-kuva on kans todella komeaa ja Oldman yks vittumaisimpia pahiksia vähään aikaan, leffa nyt ylipäänsä onnistui pitämään mut totaalisesti kiinni ruudussa alusta loppuun. Banaanipalmu's rating:
7.11.2009, boksi
Mainiota viihdettä kuumeiseen lauantai-iltaan. Toiminta on varsin iskevää enemmän tai vähemmän hyvien one-linereiden tullessa aika kovaan tahtiin, ja olihan tässä jotain sanomaakin havaittavissa siitä, kuinka ihanaa meidän yhteiskunnassa on elää tuollaisen ylivalvovan näennäisen utopian sijasta. Komiikkaa on välillä oikeasti ihan hauskaa, mut olihan siellä myös mukana niitä väkinäisempiäkin juttuja ja Sandra Bullock on suht. ärsyttävä, mutta kokonaisuudessaan kuitenkin viihteenä erinomaista, kuten mä jo sanoinkin. Hehheheh, tajusinpahan nyt sen simpukankuorikuvankin, jota sulo esitteli tuolla irkissä viikko pari takaperin. Banaanipalmu's rating:
6.11.2009, TV
Runollinen ja kaunis elokuva, jonka ainutlaatuista fiilistä erittäin komea kuvaus ja tyylikkäät vaihdokset rauhallisesta mustavalkoisesta vähän räikeämpään värilliseen tukevat loistavasti. Täs kans pohditaan näitä ikuisia elämän tarkoitus -kysymyksiä erittäin kiehtovalla tavalla ja jotenkin tällä tunnelmallaan tää naulitsi ainakin mut melko tiukasti ruutuun, kaikki nää ihmisten ajatuksista toisiin pomppimiset ja muut on jotain niin.. en mä tiedä, vangitsevaa. Ehkäpä Wendersin vakuuttavin tähän mennessä. Banaanipalmu's rating:
5.11.2009, boksi
Tuntui lipsuvan musansa ja muun kanssa paikon vähän sentimentaalisuuden puolelle, mut kokonaisuudessaan kuitenkin suht. hyvin uppoava vietnamfilmi. Mielenkiintoisinta täs on varmaan katsoa tätä siitä näkökulmasta, et Stonehan tosiaan aikanaan koki tän kaiken, ja sillä tavalla mukaan on saatu tietynlaista realistisuutta. Soundtrack on toki loistava ja Cruise vetää yllättävänkin hyvän suorituksen pääosassa. Platooniahan mä en oo tosiaan vielä katsonut, pitäis sekin puute korjata. Banaanipalmu's rating:
4.11.2009, DVD
Odotusten mukaisesti täyttä paskaa alusta loppuun, joskin kaikessa ääliömäisyydessään erittäin viihdyttävää sellaista, ja siitä noinkin korkeat pisteet. Jo ensimmäisen kymmenen minuutin aikana kerrotaan muun muassa marihuanan olevan herskaa, kokaa ja muita vastaavia pahempaa kamaa, ja seuraavan tunnin aikana me kuullaan mm. esimerkkitapaus pojasta, joka pilvessä teurasti kirveellään koko perheensä plus läjä muita täysin älyvapaita väitteitä ja esityksiä. Kiimaisia ja aggressiivisiä "addikteja" näyttelevät tyypit maanisine naamanvääntelyineen ja hallitsemattomasti heiluvine ruumiinosineen ovat viimeistä osaa myöten niin perseestä kuin vain olla ja voi tarinaa kertovan Dr. Carrollin ollessa kuin jonkin sortin messiasfiguuri kaikkitietäväisyydessään. On itse asiassa varsin pelottavaa nähdä, minkälaista paskaa kansalle voi syöttää sen tiedon alla, että filmin on tuottanut jonkinlainen virallinen taho. Banaanipalmu's rating:
4.11.2009, DVD
Sitä vähän toimivampaa Bergman-komediaa, aika pitkälle samanlaista meininkiä täynnä kuin Kesäyön hymyilyä. Tarinan rakenteessa käytetään aika paljon flashbackeja, mikä tässä tapauksessa hieman häiritsee kokonaisuutta, mut pääosin täs on kuitenkin ihan sujuvaa juttua ja pari varsin hyvää kohtausta. Björnstrand ja Dahlberg on kans molemmat erinomaisia valintoja pääosiin. Banaanipalmu's rating:
3.11.2009, DVD
Erittäin tehokas ja iskevä kuvaus showbisneksestä ja siitä, kuinka pitkälle todella epäinhimilliseen, pahimmillaan ihan antiikin Rooman gladiaattoritaisteluita muistuttavaan prosessiin se on valmis viemään rahanhimon sokeasti valtaamat kilpailijaraukkansa vain ja ainoastaan lipputulojen eteen. Jane Fondaa on ihanaa katsoa, sekä ulkonäön että näyttelysuorituksen puolesta ja lopetus ei kyynisyydessään anna katsojaparalle kauheasti toivoa. Elokuvan (ja alkuperäisen kirjan) nimi on jo itsessään loistava ja kuvastaa koko juttua mahtavalla tavalla, niin kuin viimeistään lopussa käykin ilmi. Banaanipalmu's rating:
2.11.2009, DVD
Näkee selvästi, et tää on ihan Bergmanin ensimmäisiä leffoja (viides tarkalleen ottaen), kauttaaltaan varsin simppeliä draamaa ilman mitään eksistentiaalista pohdiskelua tai vastaavaa eikä Ingmarin tyylikään oo tässä vielä alkanut hahmottua. Sinänsä ihan hienoa kuvausta kyllä eikä tässä nyt varsinaisesti mitään suurempaa valittamista oo, kovin mitäänsanomaton vaan, vaikka lopussa kääntyykin vähän parempaan suuntaan. Banaanipalmu's rating:
2.11.2009, DVD
Kyseessähän on siis Hammerin tuottama remake Hitchcockin Lady Vanishesista, filmi, joka käsittääkseni veti kyseisen studion aikanaan konkkaan. Sääli, koska mä oikeastaan diggailin tästä jopa Hitchin leffaa (jota mä en pidä erityisen hyvänä, siitä oonkin vissiin jonnekin tän listan syövereihin kirjoitellut) enemmän, vaikkei tääkään nyt mikään mestariteos oo. En menis välttämättä kehumaan näyttelijöitä hyviksi, mut aina ne nyt Allun elokuvan pökkelöt suoritukset voittaa ja musta tuntuu, et täs tää huumorikin toimi melkein paremmin, ainakin mukana roikkuva brittiäijäkaksikko jäi mieleen ihan hauskana tapauksena komean näköisiä maisemia unohtamatta. Tarina seurailee aika pitkälle edellistä flikkaa (tai sit kirjaa, en tiedä kun en oo lukenut) ja hyvä niin, se osa kun pelaskin ihan tarpeeksi hyvin. Banaanipalmu's rating:
1.11.2009, DVD
Tässä ei oo sitä Le cercle rougen tai Un flicin ihanaa lakonisuutta, vaan kaikki on tehty lähinnä amerikkalaista noirperinnettä pitkälti noudattaen, mikä on sekin erittäin hieno asia ja toimii hyvin, mut mä melkein diggailin enemmän tuosta ekana mainitusta jutusta, joka niin suuresti muhun uppos noissa edellämainituissa Melvilleissä. Mut tässä tosiaan toi Melvillen tyyli alkaa jo selvästi hahmottua ja kuten jo sanoin, tää on erittäin noirmainen älyttömän tyylikästä valaistusta myöten ja muutenkin kaikin puolin hyvää katsottavaa lopetuksen ollessa jälleen uskomattoman hieno. Banaanipalmu's rating:
1.11.2009, DVD
Nojaa, aika perusnoiria ilman mitään sen suurempaa. Femme fatalena on taas loistava Barbara Stanwyck ja näyttelijät noin muutenkin on varsin kohdillaan debyyttiroolinsa tekevää Douglasia myöten. Tarinankuljetus meinaa paikoin vähän töksähdellä, mut muuten kaikki on oikein kunnossa, ja olihan tähän saatu upotettua mukaan ihan toimiva twistikin. Nää Finnkinon levyt on kyllä perseestä, ovat varmaan vaan katsoneet tyyliin "hei, täs ois tämmönen leffa eikä tartte tekijänoikeuksistakaan maksaa ku on jo näin vanha, jos vaikka hommattais jostai halvin mahollinen tallenne ja pistettäis levy kauppoihin nii saatas varmaan pari euroo". Banaanipalmu's rating:
1.11.2009, TV
Ihan tajuttoman iskevä kuvaus hajalleen revitystä ihmisestä. Sjöström tuo Chaneyn UPEAN suorituksen avulla hahmon tuskan ruudulle käsinkosketeltavan hienolla tavalla, ja kun (pieni spoilerintapainen) se lopussa saa kostonsa, olin mä ainakin täysin mykistynyt. Välitekstejä on runsaanpuoleisesti ja ääniefektejä käytetään mahtavasti hyväksi, vaikka ääniraita kyllä olikin sävelletty paljon myöhemmin, eli en tiedä, et kenen ansiota se sit on, mut kuitenkin. Sjöström vaatii ehdottomasti suurempaa tutustumista, ainakin Körkalen ja The Wind on pakko öögata.. Mistäköhän ton jälkimmäisen muuten näkis (Körkaleninhan saa ainakin siinä CDON:issa myytävässä Ruotsalaiset mykkäklassikot -boksissa)? Oon kyllä älyttömän kiitollinen Teemalle tän näyttämisestä, kun DVD:tähän ei tosiaan oo olemassa. Ylipäänsä tää koko idea Elina Salon suosikkielokuvista on loistava, tämäntyyppisiä juttuja pitäis ehdottomasti olla lisääkin ja esimerkiksi samanlainen juttu von Baghista olis erittäin hienoa. Banaanipalmu's rating:
1.11.2009, boksi (rewatch, **** -> ***½)
Viitisen vuotta sitten tää (luonnollisesti) lukeutui mun suurimpiin suosikkeihin (pissa kakka ihihihii), joten uusintakatselu oli ihan paikallaan ja onkin mielenkiintoista huomata, kuinka paljon tää kaiken sen läpänheiton lisäksi oikeasti sisältääkään tällaista satiiria, mitä ei silloin piene(mpä)nä tajunnut kaiken huomion ollessa keskittyneenä tiiviisti niihin vittuihin ja muihin mahtaviin asioihin. Toki tästä löytyy sitä paskempaakin juttua ja muuta ei-niin-huvittavaa kamaa, mut pääosin meininki on kuitenkin ihan hauskaa mainioita musaosuuksia myöten. Kuin keskiverto South Park -jakso pidennettynä. Banaanipalmu's rating:
31.10.2009, boksi
Erinomainen elokuva, vaikka välistä meno tuntuikin vähän kuluneen oloiselta.. no, siitähän voi kyllä hyvällä omatunnolla syyttää näitä lukuisia plagioijia, joita mä oon joutunut katsomaan niin paljon, et tämänkään kuviot ei enää tuntuneet niin radikaaleilta. Mut joo, tuosta huolimatta filmi kuitenkin poikkeaa ihan selvästi noista jäljittelijöistänsä mm. luovan kamerankäytön kautta, ja onnistuu kans jännityksen luomisessa huomattavasti niitä paremmin, erityisesti plussaa jännästä kliimaksista. Carpenter on selvästi ottanut vaikutteita Hitchcockilta ja saanut samalla aikaan jotain omanlaistansa juttua, ja sen jälleen itsesäveltämät musat toimii kans loistavasti. Banaanipalmu's rating:
31.10.2009, boksi
Ihan mukava kieltämättä nähdä niinkin maskuliininen aihe kuin road movie näin vaihteeksi feminiinisestä näkökulmasta ja tän tarjoama kuva miehistä on sekin kiehtovaa vaihtelua. Sarandon ja Davis vetää molemmat mainiot pääosat ja kaikin puolin rentoa meininkiähän tää on täynnä, eikä onneksi myöskään liian hollykliseistä sellaista. Banaanipalmu's rating:
31.10.2009, boksi
Jos mä en tietäis tän olevan yks näitä teinislasher-liikkeen aloittajia, niin leimaisin tän armotta kliseiseksi paskaksi, et nyt osasin katsoa tätä vähän toisenlaisella silmällä, mut eipä tässä silti mikään erityisen hyvä elokuva oo kyseessä, oikeastaan päinvastoin. Vaikka alussa vissiin yritetäänkin rakennella jonkinlaisia siteitä henkilöhahmoihin (tai sit se oli jotain ihan muuta), niin ne jää kuitenkin armottoman ohuiksi kässärin ollessa nyt muutenkin erittäin kökkö ja ennalta-arvattava, ja sit vielä lopussa koko juttu pyörähtää sellaiseksi idiotismin ylistykseksi (eli kolme kertaa olis ollut mahdollista nirhata murhaaja, mut kuitenkin juostaan karkuun joka vitun kerta), että tekee oikein pahaa katsoa, huonossa mielessä siis. Banaanipalmu's rating:
30.10.2009, DVD
Mestariteos viimeistä yksityiskohtaa myöten. Melvillellä on mise en scène täydellisesti hallinnassa, sen visuaalinen silmä nyt ylipäänsä on ihan tajuton, tsekkaa vaikkapa yhtenä esimerkkinä kohtaus, jossa poliisiarmeija on etsimässä junasta karannutta Vogelia, tai sitten suht. kuuluisa puolen tunnin mitainen ja melkein äänetön ryöstökohtaus (Rififissähän tehtiin 15 vuotta aikaisemmin sama, itse en tosin oo sitä vielä katsonut). Huumoria ei pahemmin löydy kaiken ollessa erittäin lakonista. Musankäytölle ja leikkaukselle ehdoton plussa, samoin kuin sujuvalle tarinankuljetukselle sekä lopetukselle, jonka oon ihan heti valmis nostamaan yhdeksi upeimmista ikinä, etenkin yhdistettynä alun Buddha-lainaukseen (jonka Melville Wikipedian mukaan keksi kylläkin itse, mut kuitenkin) se saa aikaan ihan käsittämättömän fiiliksen. DVD:n ekstroista löytynyt parinkymmenen minuutin mittainen Ginette Vincendeaun haastattelu on muuten katsomisen arvoinen. Banaanipalmu's rating:
30.10.2009, TV
Etenkin henkilökuvauksena loistava, syventyy hienosti kuolemansairaan Ganzin esittämän Jonathanin moraalisiin ongelmiin ja ystävyyssuhteeseen Hopperin Ripleyn kanssa kylmän ja arkisen kaupunkikuvan keskellä. Trilleriosuus toimii kans erinomaisesti, erityisesti junaosuus on jännää katsottavaa, ja cameoista on kiva bongata mm. Nicholas Ray ja Fullerin Samppa. Hieno elokuva, joskin diggailin vieläkin enemmän kahdesta aikaisemmasta nähdystä Wendersistä. Banaanipalmu's rating:
29.10.2009, DVD
Melville tekee täs hienosti kunniaa amerikkalaiselle noireille onnistuen samalla tuomaan mukaan jotain omanlaistansa juttua. Tunnelma on alusta loppuun aivan katossa musiikkivalintoja myöten, ja miljöö savuisine klubeineen ja upeine, valojen täyttämine öisine kaupunkikuvineen on ihan tajuttoman säväyttävää. Isabelle Corey on kans ihana ilmestys. Banaanipalmu's rating:
29.10.2009, boksi
Ihan menevää agenttikomediatrilleröintiä aina niin loistavalla Alec Guinnessilla pääosaa vetämässä. Kuten kahdessa aikaisemmassa mun näkemässä Reedin leffassa (Third Man ja Odd Man Out), on tässäkin ihan mielettömän upeita vinoja kuvakulmia ja vastaavaa kamerakikkailua, vaikka edellämainitut flikat filmannut Robert Krasker ei ookkaan tällä kertaa kameran takana. Tarinassa edetään kans sujuvasti ja esimerkiksi lounaskohtaus on ihan jänskää katsottavaa. Banaanipalmu's rating:
28.10.2009, DVD
Jos kaikki muutkin Melvillet on edes vähän tän tasoisia, niin mulla on aika helvetisti perverssiä mielihyvää vielä tulossa. Poliisien ja rikollisten, mitenkäs sen sanoisi, ammattietiikkaa mietitään mielenkiintoisesti päähenkilöiden kautta, ja visuaalinen ilme kylmine väreineen ja upeine pariisikuvineen yhdistettynä lakoniseen dialogiin ja ympäristön äänien vähyyteen nyt ylipäänsä saavat aikaan jotain erittäin ainutlaatuista, Delonin loistosuoritusta unohtamatta. Banaanipalmu's rating:
28.10.2009, DVD
Käsittämättömän hienon varjon käytön, lavastuksen ja kuvakulmien avulla luotua, monessa kohtaa ihan surrealismin puolelle lipuvaa kamaa tavallaan vähän brazilmaisessa "mies juuttuu systeemiin" -tyylisessä tarinassa. Eteenpäin liikutaan wellesmäisen otteessaanpitävän tarinankerronnan avulla ja mukana on mitä oudoimpia kohtauksia, mm. läjä kirkuvia pikkutyttöjä jahtaamassa Anthony Perkinsiä jazzin soidessa taustalla. Kafkoja mä en häpeäkseni oo vielä onnistunut lueskelemaan, varmaan pitäis. Banaanipalmu's rating:
27.10.2009, DVD
Enpä oo pitkään aikaan nähnyt yhtä... häkellyttävää leffaa. Käsittelee aivan tajuttoman upealla tavalla arkoja, pervoja ja epätavallisia aiheita mustan komedian avulla niin, et ei oikein tiedä pitäiskö sitä nauraa vai itkeä hahmojen ongelmille. Kässäri nyt muutenkin on nerokas, sisältää kahden tunnin mittaiseksi elokuvaksi suht. runsaasti päähenkilöitä, mut silti jokaiseen niistä onnistutaan keskittymään tasapuolisesti. Musat ja roolisuoritukset (olinkin jo kerennyt unohtaa kuinka hyvä näyttelijä Philip Seymour Hoffman on) jokaista osaa myöten on kans loistavia. Banaanipalmu's rating:
26.10.2009, DVD
Melko epäomaperäistä ja laiskasti etenevää juttua. Newman ei oo enää parhaassa terässään ja meininki on aika väsyneen oloista, vaikka se hetkellisesti parantuukin erästä lopussa olevaa vesijuttua kohti. Kässärissä on kans jonkin verran sellaisia typeriä epäloogisuuksia (esimerkiksi miks vitussa pahikset jättää vangit keskenään vartioimatta, vaikka on täysin selvää et ne pystyy auttamaan toisensa ulos pakkopaidoista?), mut dialogi on sentään paikoin ihan kekseliästä. Banaanipalmu's rating:
26.10.2009, DVD
Ei onneksi yhtä katastrofaalinen kuin Puhumattakaan naisista, ehkä siksi, et tää ei yritä liikaa samalla tavalla liikaa naurujen saamisen kanssa kuin edellämainittu ja pohdiskeleva tyyli on muutenkin enemmän ohjaajalleen ominaista, mut en mä silti lähtis vielä Bergmania hyväksi komediaohjaajaksi väittämään. Musan paikalle on aika omaperäisesti laitettu cembalon pimputtelua ja täs on kans tää teatterimaisuus jälleen selvästi näkyvissä, helvetti esimerkiksi on lavastettu aika simppelisti mutta tyylikkäästi... ja Bibi Andersson on ihanaa katsottavaa. Banaanipalmu's rating:
25.10.2009, boksi
Ihan hauska, joskin pahasti ylipitkä filmi, joka omalla, varsin komediallisella tavallaan osoittaa ihmisten ahneuden ja itsekkyyden varsinkin silloin, kun on rahasta kysymys (ohjaajanahan on kuitenkin "sanomaelokuvien isä", Stanley Kramer siis, eli jotain sen tapaista oli odotettavissakin). Mut joo, onhan täs ihan huikea vauhti päällä alusta loppuun nimekkäiden näyttelijöiden vetämänä, ja vaikka hahmoja ja tapahtumapaikkoja onkin armottomasti liikaa, onnistutaan niiden välillä kuitenkin pomppimaan ihan sujuvasti. Kaiken kaikkiaan hilpeähkö kokemus. Banaanipalmu's rating:
CommentsLogin or Signup to post a comment |
Description
My movie diary, contains every feature and short I've watched from 10.4.2009 to 12.12.2009. I'm trying to add some kind of comments, shorter or longer to every movie but they're unfortunately only in Finnish, mainly because my English isn't the best kind and it takes its own time to write stuff in that language.
|
Lists
Reviews
Images
Forums
Movies
TV Shows
DVDs
Music
Books
Games





























































Tai voithan sä aina tulla Ouluun ja mennä penkomaan kirjastoa.
Ulkomailta vain joutuisi tilaamaan? Kovin arka olen vielä moiseen touhuun, mutta saa nähdä. Eikä enkkutekstitykset ole este eikä hidaste!
EDIT: Selailin btw brittiamazonin valikoimia asian tiimoilta, ja hoksasin että toi alla oleva on se Oulun kirjastossa liikkuva julkaisu.
http://www.amazon.co.uk/Letjat-zhuravli-cranes-are-flying/dp/B001PHBB3M/ref=sr_1_4?ie=UTF8&s=dvd&qid=1247800760&sr=1-4
Tän listan oon lukenu useammankin kerran läpi, hienoa tekstiä ja hyviä filmejä. Hauska huomata et oon pirun monen leffan suhteen täysin samaa mieltä kuin sä, mut toisaalta taas joukossa on elokuvia, joista oon hyvinkin eri mieltä kun teikäläinen.