Video nasties (top list)

1493   7.3   7.6 

Yksi lempielokuvistani ei enää sadannella katselukerralla onnistunut pelottamaan, mutta sitäkin paremmat fiilikset jälleen kerran herätti, voisin katsoa rainan vaikkapa heti perään uudestaan. Hurmetta lentää pirusti, ohjaus on jotain tajuttoman hienoa äänimaailmasta puhumattakaan, ja ahdistava tunnelma on joka että puhkikatselusta huolimatta käsin kosketeltavaa. Evil Dead on vain yksinkertaisesti sanottuna ajaton mestariteos, jonka kanssa leffan komediallisilla ja turhan verettömillä jatko-osilla ei paljoa ole kilpailemista.

Kurkkuharja's rating:

294   7.2   6.7 

Vaikka dialogi ja näyttely ovatkin hirveää kuonaa, niin elokuvan ilmapiiri pysyy jännittävänä vielä toisellakin katselukerralla, vaikka tuskinpa ensikatsastusta seuranneet painajaiset tällä kertaa enää kiusaamaan tulevatkaan.

Maskeeraus on upeaa, kuin myös kameran sekä musiikkien ja muunkin äänimaailman käyttö. Gorea piisaa kiitettävä annos, hyvin toteutettuna vieläpä.

Epäloogisuuksia tosin vilisee filmissä kuin matoja zombin silmässä, joista häiritsemään jää varmasti eniten 400 vuotta maassa maanneiden konkistadorien ihmeen hyvä kunto. Nämä muutamat seikat eivät antaa kuitenkin painajaismaisen tunnelman puolesta helposti anteeksi, eivätkä ne estä Zombie Flesh-Eatersia nousemaan parhaaksi näkemäkseni zombi-rainaksi heti Romeron Dawn of the Deadin jälkeen.

Splatter-aatelistoa, jonka loppukohtaus lukeutuu roiske-leffojen historiaan.

Kurkkuharja's rating:

527   6.3   5.9 

http://www.leffatykki.com/elokuva/cannibal-holocaust-kannibaalien-polttouhrit

Kurkkuharja's rating:

116   6.7   6.1 

http://www.leffatykki.com/elokuva/the-house-by-the-cemetery

Kurkkuharja's rating:

106   7.4   7.3 

http://www.leffatykki.com/elokuva/shogun-assassin

Kurkkuharja's rating:

470   8   7.1 

Taisi olla totaalisen väärä aika ja paikka Zulawskille. Katsoin Possessionin rättiväsyneenä aamulla töistä päästyäni asenteella "kaikki on kehunu sua, olet kuulema viiden tähden filmi, joten teepä muhun vaikutus". Siinä sitten makasin pari tuntia haukotellen, dialogiin huonosti keskittyen ja yhden viskipaukun myötä ajatuksiakin vaivoin paimentaen. Tämän vuoksi en saanut kunnon otetta siitä, miksi mitäkin tapahtui, eikä monissa kohtauksissa näin ollut järkeä tai homma tuntunut toimivan kokonaisuutena parhaiten.

Musiikit ovat toki sitä luokkaa, joka jättäisi kesken kaiken jääkaapille lähtevän horjumaan varpailleen olohuoneen matolle, Zulawskin elokuville tyypillinen levottoman kameran syöksähtely toimii tässäkin ja vimmainen näyttely on hysteerisyydessään tyyliin parasta tänä vuonna nähtyä. Etenkin Irreversiblen raiskauskohtauksen mieleen tuova riehuminen asematunnelissa ansaitsee arvostukseni.

Miljöö on karun harmaata ja hahmojen masennus tassuintarkasteltavaa - silti itse en onnistunut ahdistumaan (jollei sekopäisestä kirkumisesta ja hyperventiloinnista stressaantumista tälläiseksi lueta) saati kokemaan kauhun tunteita.

Yliluonnolliset asiat tuntuvat irrallisilta kun juonessa pysynyt mukana en, mutta vaikea näistä samasta syystä on marmattaakaan. DVD-kiekolla mukana ollut ohjaajan haastattelu olisi voinut avata äärimmäisestä ahdistuksesta ammentavaa aihetta paremmin, mutta nukkumatin vietyä painimatsin pääpalkinnon jäi tuonkin juttutuokion tsekkaus kohdallani kesken.

Mikäpä silti olen tuomitsemaan Possessonia (joka on muuten Video Nastyna goren puutteessa jo aika uskomaton tapaus), ehkä toinen katselu paremmin valmistautuneena raottaisi Zulawskin arvoituslippaan kantta hieman enemmän. Siihen asti joudun tosin pettyneenä olemaan sitä mieltä, että kyllä Diabel ja Yön kolmannes huomattavasti tätä mahtavampia eepoksia ovat.

Kurkkuharja's rating:

94   7.3   6.8 

Hyvin painostava ja paikalleen liimaava zombiläträys, jonka suurimmasta väristelyvoimasta vastaavat rainan karmivat musiikit, synkät maisemat sekä ihon kananlihalle nostavat maskeeraukset pirun puistattavilla gore-efekteillä kuorrutettuna. Melkolailla yhteneväisyyksiä Night of the Living Deadiin toki löytyy, mutta eipähän tätä reseptiä toisaalta muutenkaan puhki ole ehditty kuluttaa.

Kurkkuharja's rating:

47   6.2   5.6 

Toivottoman kipeillä tyrillä ja litroittain lentävällä verellä paikkansa spagettieksploitaation merkkiteosten joukossa lunastava kulttisplatter, joka niin ikään yhdistää Zombie Holocaustin tapaan kannibaalit ja "elävät kuolleet" samaan kuoreen, tosin vain traumojen ja vesikauhun avustuksella.

Musiikeissa on eräs todella hieno sävellys, joka myös ikävä kyllä jää ainoaksi leffaan oikeasti sopivaksi biisiksi, loput hilpeät musisoinnit kun onnistuvat tuomaan veriseen roiskimiseen yhdistettynä mieleen lähinnä ainoastaan sanan camp. Päättömyyksiä ja hölmöilyjä viljellään muutenkin läpi rainan, mikä toisaalta on vain hyvä asia, sillä ne jaksavat hymyilyttää katsojaa aina kerta toisensa jälkeen ja estävät katsetta herpaantumasta tylsemmissäkään kohdissa.

Näyttelijöistä ainoan positiivisen maininnan voi antaa osansa ansiokkaasti hoitavalle (ja koko elokuvan väkivaltaisen sisältönsä takia sitä edes näkemättä lytänneelle) John Saxonille. Juoni Vietnam-traumoineen on kaikessa hölmöydessään ja sekoilemisessaan verratonta seurattavaa ja hienosti toteutetut gore-tehosteet yliampuvuudessaan jo sitä luokkaa, joka ei jätä paljoa arvailujen varaan, kun jätkän läpi ammutaan nyrkin mentävä reikä ja koitetaan sitten tuon aukon kautta vielä tulittaa pakoon juoksevia ihmissyöjiä.

Yhteenvetona tökeryydellään ja läträyksellään levoton, mutta viihdyttävä italorähinä, jonka katsomisarvot ovat ainakin splatterin ja campin ystäville niin kohdallaan, että tämän katsomatta jättäminen olisi jo potku eksploitaatiosivistyksen ahteriin. Tavallisten ja elokuvaelämyksensä taiteesta keräävien varoitukseksi mainittakoon jälleen kerran se sama virsi: kiertäkää paiseiden välttämisen vuoksi Cannibal Apocalypse kaukaa.

Ja on ainakin hahmojen nimiin panostettu.. kannibalismia harrastava sotaveteraani nimeltä Charles Bukowski..?

Kurkkuharja's rating:

196   7.1   6.6 

Visuaalisesti jälleen mestarillinen elokuva Argentolta, jonka värien käyttö on luokkaa "uskomaton" ja ehkäpä jopa itse Suspiriaakin edellä. Samaa ei voi sanoa leffan musiikkivalinnoista, jotka eivät ole täysin kökköäkään kuunneltavaa, mutta häviävät joka tapauksessa Goblinin sävellyksille mennen tullen. Tarina on noitalegendansa puolesta kiinnostava ja miljööt kolkkoja, erikoisefektit taasen toivomisen varaan jättäviä.

Oli miten oli, vaikkei Inferno pärjäisikään sarjan aloittaneelle mestarilliselle Suspirialle, on se kuitenkin hemmetin kaunis matka kummitusjunan kyydissä Argenton sinertävään painajaiseen, josta jokainen spagettidiggari saa varmasti penteleen paljon irti, kunhan vain omaa oikean asenteen, eikä ota välistä älytöntäkin ja epäloogista matkaa turhan happamalla naamalla.

Kurkkuharja's rating:

217   7.4   6.7 

Yeah, kolmas kerta toden sanoo, väittävät. Eli tällä katselukerrallani onnistuin saamaan Fulcin gore-klassikosta kahta aiempaa katsausta huomattavasti enemmän irti. Tiedä häntä sitten, johtuiko tuo nyt aiempien krapulatilojeni puutteesta, pienoisesta humalastani, vaiko Lucion osakkeiden kasvamisen myötä tätäkin rainaa kohtaan nousseesta arvostuksesta.

Musiikki on todella hienoa ja ajoittain jopa hiukan painajaismaista, vaikkei sitä aina parhaiten leffassa käytetäkään. Ikävä kyllä painajaismaiseksi ei rainan muuta tunnelma missään välissä pysty sanomaan, pelottavasta puhumattakaan.

Verta ja splatteria on todella runsaasti ja vaikkeivät tehosteet pääosin parhaasta päästä olekaan (hämähäkkikohtaus on edelleen hemmetin tökerö), ajavat ne asiansa kuitenkin kelvollisesti. Myöskään ohjaajan käyttämät zoomaukset eivät enää ärsyttäneet edelliskerroista poiketen laisinkaan.

Kurkkuharja's rating:

41   5.8   5 

Toolbox Murdersissa on ajoittain epäuskottavasta juonestaan huolimatta sitä samaa sairautta ja vastenmielisyyttä, mikä teki mm. Texas Chain Saw Massacrestakin niin painostavan elokuvan. Raa'alla murhasarjalla käynnistyvä filmi tuntuu silkalle naisvihalle viimeistään siinä vaiheessa, kun masturboiva tyttö listitään alasti naulapyssyllä ja raivo koko teosta kohtaan alkaa jyllätä olohuoneessa kuin höyryjyrä, mutta riehumisen rauhoittuessa ja ennalta-arvattavan murhaajan paljastuessa alkavat fiilikset käydä pikkuhiljaa hyytävämmiksi kuin Siperian talvi.

Puolitoista tuntia hujahtaa kuin siivillä. Pahinta on, että kun ajateltuaan koko filmin "ei tämä ole hauskaa, tälläistähän käy oikeassakin elämässä", äkisti leffa julistaakin - tiedä sitten kuinka faktoilla todistettavasti - kaiken perustuvan tositapahtumiin. Silloin sitä vain nauliintuu sanattomana ja iho kananlihalla hetkeksi paikalleen.

Musiikkivalinnat etenkin alussa sekä lopussa ovat nekin hyytäviä ja alkujakso radiopastoreineen luo puistattavan maun suuhun siitä, että mitään hilpeää meininkiä tuskin on luvassa. Kaiken kaikkiaan parhaimmilla (vai pahimmilla?) hetkillään Työkalupoksilikvitoinnit on saatanallisen pimeä ja ahdistava matka ihmismielen synkimmille seuduille.

Kurkkuharja's rating:

461   6.6   5.9 

Spoil.

Hyvin vaikea elokuva arvioida. Sanotaan nyt kuitenkin The Last House on the Leftin olevan yksi inhottavimmista, ahdistavimmista ja pelottavimmista katsomistani leffoista aikoihin. Hirviöt ja kuolemattomat sarjamurhaajat tyyliin Michael Myers voivat vetää viikseen tämän vierellä, niin vuolaana virtaa kylmä hiki pulssin noustessa Wesin esikoisen äärellä.

Vaikka hahmot ovat surkeasti kirjoitettuja eikä näyttelykään ole kaksista (castissa mukana mm. pornotähti Fred Lincoln), pystyy uhrien kauhuun samaistumaan perkeleen hyvin. Ajatus, että kelle tahansa elävälle - pahimmassa tapauksessa jollekin läheiselle - tehtäisiin näin, hyytää ja inhottaa todella pahasti. Sadistinen ote muuttuu aina vain sairaammaksi pätkän edetessä ja pelko purkaantuu turhaa toivoa antaneiden pakoyritysten epäonnistuessa. Tyttöjen pelastumista toivoo ilman ohjaajan suomaa vastakaikua läpi leffan. Kammottavaa, mutta näin tuppaa todellisuudessakin asia monesti olemaan.

Vielä suuremman irvokkuutensa filmiin tuo siihen laitettu "huumori". Tehokeino onnistuu efektinä, millaiseksi se (toivon mukaan) on tarkoitettukin - katsojan kuvotus purkautuu täysillä huonon läpän tai koomisten pianopimputusten yhdistyessä kauhutapahtumiin. Samalla Craven myös näyttää osuvasti, ettei elokuvan välttämättä tarvitse ratsastaa uhkaavalla äänimaailmalla tai aavemaisella urkumusiikilla ollakseen hyytävä. Valinta on myös oiva sen suhteen, että se ajaa täydellisen analyysin yhteiskunnastamme. Kaikki kyllä jaksavat kauhistella pari sekuntia sanomalehden raiskaus- ja murhauutisia, ennen kuin siirtyvät nauramaan sarjakuville, lukemaan tv-kokin haastattelua tai katsomaan mainoksista, mitä sieltä galna dagarista nyt lähtisi halvalla. Ai kissakuvioinen pannumyssy? Ei kukaan oikeasti välitä.

Elokuvan lopussa yritetään vielä leikitellä väkivallan oikeutuksella. Oli katsomossa millaista pipertäjää hyvänsä, väitän ettei kukaan sydämessään oikeasti pane siinä vaiheessa pahakseen, kun Marin faija pilkkoo loppuun asti teoistaan ylpeänä pysyneen Krugin palasiksi moottorisahalla.

Onko ihminen loppupeleissä taipuvainen väkivaltaiseen käyttäytymiseen? Totta helvetissä, miksi ei olisi? Luonnossa eläimen on pakko käyttää väkivaltaa pysyäkseen elossa. Miksi tämä alkukantainen perusvaisto muka puuttuisi ihmiseltä, vaikka pukeutuisimmekin Lacosteen, söisimme sian persettä haarukalla ja veitsellä hopealautaselta ja joisimme päälle Angry Birds-limua? Yritämme kiistää tämän puolemme vain noustaksemme ihmiseksi, eläimen yläpuolella olevaksi jumalankuvaksi, jonka ylivertaisuutta ja sivistyneisyyttä ei voi toiseen elolliseen verrata. Mielestäni tämä on itsestään selvää ja elokuvan kostoloppu siis paitsi aivan turha, myös heikosti toimiva sekä liian eksploitatiivinen. Eivät pahimmat rikolliset kovinkaan usein oikeassa elämässäkään tunnu saavan ansionsa mukaan.

Onko Wes Craven ihmisenä sairas? Onko uutistenlukija, joka kertoo naama peruslukemilla kidutuksista ja joukkomurhista sairas? Entä pelottavaksi tarkoitettua elokuvaa työstävä kauhuohjaaja? Miten on raiskaajalle lain puitteissa ehdollisen vankeustuomion sakoilla antavan tuomarin laita? Mikä on kauhua, mitä pelottavia asioita kauhuelokuvassa on oikeus käsitellä ja kuinka syvälle ihmismielen pimeyteen lupa sukeltaa, ennen leimautumista toisen tuskaa ihannoivaksi psykopaatiksi?

Mitä pidin kokonaisuudesta? En pitänyt. Toteutus on äärimmäistä ilmapiiriä lukuunottamatta kömpelöä ja elokuvan loputtua mieleen jää (tarkoituksellisen) paska fiilis. Toiset kysyvät, tarvitaanko tälläisiä elokuvia ja miksi näitä pitää katsoa. Oli The Last House on the Left teknisesti miten kehno ja sisällöltään kuinka sairas hyvänsä, ehkä se avaa ihmisten silmät joko näkemään rikoksen uhrin kärsimyksen, tai vaihtoehtoisesti kovempien rangaistusten tarpeellisuuden. Ja itseäni edelleen toistaakseni - tämä tosiaan on kauhua sen äärimmäisimmässä muodossa, syvää ahdistusta vielä elokuvan jälkeenkin ylläpitävä filmi.

Lopuksi vielä nk. suuntaa antava lainaus dialogista, jota Marin isän kuullaan heittävän samaan aikaan metsässä tapahtuvan väkivallan keskellä: "nuoret haluavat vain pitää hauskaa, annetaan heidän itsenäistyä." Ehkä tutussa ja tylsässä kotitalossa rakkaiden ihmisten luona olisi sittenkin ollut parempi olla. En todellakaan meinaa tällä lauseella mitään "pysykää selvinpäin kotona tai ansaitsette kuolla". Kyseessä on vain jotain siitä, mitä monen "hauskan" ryyppyillan jälkeen joltain kusiselta sohvalta morkkiksessa, muisti pyyhkiytyneenä ja taskut tyhjinä herättyäni on tullut hiljaa mielessäni pohdittua.

Kurkkuharja's rating:

21   6   5.1 

Jesus Francon parhaimmistoa. Teknisesti jopa kelvollinen tekele, jonka älyttömyydet ja karuus tekevät tästä kaikessa brutaaliuudessaan ainakin katsottavan. Murhaaja lahtaa espanjalaisen kielikoulun oppilaita ja vaikka efektit muovisia mallinukketason epäuskottavuuksia ovatkin, pään katkovat sirkelit ja pikkupojan yli ajavat autot kieltämättä pahamaineisuutensa ansaitsevat. Muutenkin tekopyhyyden poissulkeminen piristää tätä arvatenkin pikkubudjetin siunaamaa Video Nastya ja viimeistään lopussa oksakone siivoaa ne risut pois ja vie katsojan mielisairaalaan. Omituinen valinta aivoille päivän yhdeksänneksi Jesukseksi.

Kurkkuharja's rating:

97   6.6   6.2 

"Aitoon" kummitusjuttuun perustuva slasheri leiriläisten keppostelun vuoksi pahansorttisesti palaneesta ilkeästä jätkästä, joka palaa kostamaan kärsimyksensä, tässä leffassa puutarhasaksilla aseistautuneena.

Koston liekit alkaa huonosti, tehottomasti ja epämiellyttävästi, mutta onneksi todella kauniit metsäiset luonnonmaisemat sekä mainio leiriteema pelastavat elokuvan edetessä huimasti ja huuhtelevat pahan maun suusta. Filmi olisi itseasiassa suurimmalti osin toiminut murhittakin, mutta ovatpahan nämä roikuttelukohtauksetkin saatu hyytäviksi, eikä pelkästään Savinin tehosteiden vuoksi. Pahamaineinen ja video nasty -bannimiseen suuresti vaikuttanut lauttakohtaus on aidosti piinallinen ja karmivaksi purkautuva, vaikka näyttely halki rainan on mitä on.

Yksi erimaininnan ansaitseva asia The Burningissa on sen hieno äänimaailma, jonka alla voi kiitellä niin sävelkorvaa hivelevää tunnaria, kuin pätkän rullatessa kauniina taustalta vaimeana kantautuvia linnun sirkutuksia plus muita luonnon ääniä.

Kurkkuharja's rating:

258   7.6   7 

Ensimmäisellä katsauskerralla oikein hieno elokuva, muttei oikein jaksanut kolahtaa samalla tavalla enää toisella tarkastuksella, olisiko syynä hiukan ohut juoni, joka ei murhaajan henkilöllisyyden tietävälle enää liiempiä anna?

Visuaalinen osio on toki Argenton perinteiseen tapaan enemmän kuin kunnossa, erikoistehosteet ovat komeita, eikä (ihme ja kumma) discohtava musiikkikaan elokuvalle hallaa tee. Myös lopun splattaus nostattaa valkeille pinnoille suihkuna roiskuvine hurmeineen väistämättä hymyn suupielille.

Pisteytykseni on keskiarvio, parin vuoden takainen ensikatsomiseni kun oli muistaakseni neljän tähden veroinen, mutta tylsähkölle uusinnalle en menisi kolmea enempää luovuttamaan.

Kurkkuharja's rating:

30   6.1   5.2 

Clint Howard on sotilasakatemiaan pistetty kiusattu nörtti, joka sortuu lopulta saatananpalvontaan.

Mustat messut, pentagrammit ja ristiltä nauloja papin otsaan ampuva Jeesus lienevät olleet briteille liikaa. Melkoiseksi splatfestiksikin Evilspeak äityy etenkin lopummalla ja ennen tätäkin nähdään mm. villisikoja ahmimassa alastonta naista kylpyammeesta.

Erityisesti loistavien musiikkiensa vuoksi parhaimmillaan melko jännittäväkin leffa, joka tosin kompuroi aina välistä koko roskan kampittavan tahattoman komiikan jaloissa. Varsinkin viestejä lähettävä tietokone ja papin kattokruunuun paiskaaminen menevät vähän liian pitkälle.

Kurkkuharja's rating:

19   6.5   6 

Marcos-niminen teurastamotyöntekijä päättää kurvata tyttöystävänsä kanssa kotiin taksilla, mutta pahaksi onneksi kuskin kanssa tulee pientä nujakkaa. Siinä rytäkässä Marcos nappaa ojasta kiven ja antaa paukkua sillä seurauksella, että seuraavan päivän lehti tietääkin jo kertoa murhasta. Pian koitetaan sitten pysyä otsa hiessä vapaalla jalalla, mikä tietääkin viikon kuluessa aina vain uuden nuuskijan kylmää raatoa makuuhuoneen nurkkaan...

Cannibal Manin virheellisestä nimestä huolimatta kannibalismia harrastavaa miestä ei käytännössä ruudulla nähdä kertaakaan, ja väitänpä vielä samaan hengenvetoon myös rainan teatterilevityksen aikaan yleisölle jaettuja oksennuspussejakin pahemman luokan liioitteluksi, mitään verta hyydyttävää gore festiä (leffa päätyi kuuleman mukaan pahamaineiselle Video Nasty -listallekin ainoastaan nimensä sisältämän "cannibal" -sanan vuoksi..) tämä espanjalaisraina ei nimittäin tarjoa. Sen sijaan elokuva läheisiään kyynel silmäkulmassa lahtaavasta kovan onnen onkijasta yltää ahdistavuudessaan ja puistattavuudessaan aivan omaan luokkaansa. Tutut pörräilevät Marcosin kämpillä kuin kärpäset hunajan ympärillä, työntävät nokkansa väärään paikkaan väärään aikaan ja päättävät pian päivänsä, mikä ei ainakaan paranna tappajan viittaa kannattelevan äijän omatunnon soimaamaa elämänpolkuaakaan.

Yksi Kannibaalimiehen (vaiko paremmin Murhaajan viikon?) kantavimmaksi osaksi muodostuukin Vicente Parran kiitettävä roolityö maansa myyvänä Marcosina. Parra saa loihdittua kasvoilleen ajoittain sellaista epätoivoa ystäviensä, aina petiseurasta perheeseen, kaatuillessa kanveesiin, että paranoidimpi voisi melkeinpä luulla hepulla olevan oikeakin luuranko komerossaan. Toisaalta miehelle kirjoitetut arkiset kohtaukset jättävät ikävästi parantamisen varaa, murhaajan eleistä kun ei pysty ilman vartavasten tätä varten kirjoitettua skeneä nähdä mitään salailevaa tai katuvaista. Miinusta pistän myös Blue Undergroundin dvd:n enkku-dubbaukselle, mikä ehkä ajaa asiansa, mutta jonka jälkiäänitenäyttelijät kyllä taitavat suoraan sanoen täysillä eläytymistä enemmän mietiskellä pullaa kahvitauollensa.

Ohjaaja Iglesia onnistuu työssään rainan parissa oikein hyvin, ja saa visuaalisilla valinnoillaan, kuten kamerakulmilla ja hämärän käytöllä, aikaiseksi hyvin painostavan ja mieleen jäävän tunnelman. Tätä eivät loistavat, latinopuhallinmusiikin ja hermoja raastavan triangelin rimputtelun välillä poukkoilevat musiikitkaan ainakaan pahenna. Loppuratkaisussa olisi kyllä ollut parantamisen varaa, ja eittämättä tämäntasoisen, painostavan ja pahaa oloa rakentavan elokuvan olemassaolon tärkeydenkin voi joku jos toinenkin kyseenalaistaa. Oli miten oli, hyvin tehty ja oman asiansa parissa onnistunut elokuva Cannibal Man kuitenkin on.

Kurkkuharja's rating:

73   5.4   5.2 

Hooper toistaa itseään. Ilman karmaisevan häiriintyneitä ääniään ja värejään varmasti paljon heikompi tekele. Näyttelysuorituksia laidasta laitaan ja krokotiili todella kökön näköinen.

Kurkkuharja's rating:

63   6.4   5.8 

Talo puiston laidalla tuli sitten katsottua aika paskassa mielentilassa omien vitutusten keskellä, joten mielipiteen muodostaminen siitä on vähintäänkin hankalaa. Jonain ajankohtana se olisi varmasti järkyttänyt, toisena iskenyt tajuntaan ja kolmantena saanut veren kiehumaan. Tällä hetkellä se jää kuitenkin pelkäksi näytellyksi ja käsikirjoitetuksi elokuvaksi, joka ei katsomishetkellä suoraan sanottuna jaksanut liikuttaa suuntaan eikä toiseen. Toki pätkän tapahtumat ovat sairaita ja David Hess on helvetillinen psykopaatin roolissaan, minkä lisäksi Deodato onnistuu jälleen pallottelemaan ihmismielen pimeitä tuntemuksia katsojan miettiessä puoltaan paloittelun ansaitsevan, väkivallasta nautintonsa saavan mielipuoliraiskaajan ja siloposkisten rikkaiden ja ylimielisten pentujen välillä. Riz Orlanin musiikit ja onnistunut leikkaus tuovat filmiin lisää tehoa, mutta lopputwisti on kyllä omasta mielestäni aivan käsittämättömän epäuskottava ja typerä. Eksploitatiivisiä aineksiakin käytetään välistä turhan ronskilla kädellä.

Kurkkuharja's rating:

31   5.5   5.5 

Painajainen alkaa lupaavasti todella sekavilla ja kuin suorana pahoista unista revityillä näyillä ja sekopäisyyksillä, jotka yhdistettynä mielenvikaiseen musiikkiin saavat sydämen pamppailemaan. Aikanaan kohua ympäri maailmaa herättänyt (ja Suomessa K-20 -ikärajalla markkinoitu) väkivalta on muovista, mutta äärimmäisen veristä splättäystä, meininki on kamalaa ja ahdistus filmiä kohtaan nousee nopeasti ylemmäs ja ylemmäs.

Sitten tulee rankka mahalasku. Painajaismaiset sekoilut ja unikohtaukset korvataan jaaritteluilla, pikkupojan lässytyksillä ja sellaisella. Uhkaavat puhelinsoitot ovat ainoa tunnelman kasassa pitävä linkki ja loppurallin alkaessa sekin tuo mieleen pahaksi menneen yrityksen kopioida Halloweenia. Toisaalta viimeiset minuutit ovat aika skitsoa kamaa ja murhaajana oleva psykokin on huomattavasti Michael Myersia pelottavampi, sillä tämä ei jää kasvottomaksi tappokoneeksi, vaan itkevä ja vaahtoa kuolaava, demoniensa vallassa lattialla sätkivä seinähullu tuntuu inhimillisemmälle ja samalla todentuntuisemmalle.

Ja plussaahan tulee toki ja teatterikatukohtauksesta, jonka leffapaikkojen mainoksista voi löytää niin Caligulan kuin Five Deadly Venomsinkin nimet.

Kurkkuharja's rating:

54   6.3   5.3 

D'Amaton laadukkaimpiin kuuluvan leffan tehoa rikkoi (tupla?!)levyn myyneen kusipään käsitys käytetyn tavaran kuntokriteereistä, ja näine naarmuineen Antropophagusista jäi n. 10 minuuttia näkemättä ja leffan kesto nousi liki puolella tunnilla. Aika kovaa eksploitaatioperseilyä silti on luvassa, eli huonoa kuvausta, syntikkaa hakkaamalla tehtyjä musiikkeja ja rumaa gorea, jota ainakin loppupuolella riittää vaikka tappajaiskeiton valmistamiseksi koko pataljoonalle.

Kaljuun peruukkiin sonnustautuneen ja ilmeisesti jotenkin mutantoituneen George Eastmanin riehuessa heiluvat niin puukot kuin kirveetkin, puhumattakaan jo kliimaksiksi muodostuneesta sikiönsyöntikohtauksesta, joka ei loppujen lopuksi ole niin etova kuin on annettu ymmärtää, vaikka sairas kylläkin. Lopulta heppu menee niinkin pitkälle, että alkaa ahmimaan omia sisälmyksiään poskeensa kuolinvuoteellaan, ihan vain silkasta brittitätien shokeeraamisen ilosta.

Antropophagus on kaikessa roskaisuudessaan ja surkeine efekteineen jopa yllättävän viihdyttävä päräys, jolla on milteinpä ahdistavatkin hetkensä. Suurimmaksi fiiliksen kusijaksi muodostuu kuitenkin Joe D'Amatolle tyypillinen laahaava alku, jossa oikeastaan mitään ei ensimmäisen tunnin aikana ehdi tapahtumaan.

Kurkkuharja's rating:

25   5.4   5.4 

Ihan kelpo pätkä hienolla ohjauksella ja kauniilla musiikilla. Eläintapot saivat kyllä suuttumaan, mutta ihan kivan kertomuksen tämä tarjoaa viidakkoon alkuasukkaiden kynsiin eksyvästä miehestä, joka lopulta kotiutuu niin hyvin, ettei edes halua takaisin "sivistyksen" pariin. Maineestaan huolimatta elokuvassa ei muuten pahemmin verta tai kannibaaleja nähdä.

Kurkkuharja's rating:

19   6.6   5 

http://www.leffatykki.com/elokuva/the-werewolf-and-the-yeti

Kurkkuharja's rating:

113   6.6   6.5 

Alussa ilmapiiri on kiinnostavan hämärä, mutta mitä pidemmälle mennään, sitä vähemmän elokuva jaksaa viehättää. James Farentinon suoritus sheriffinä saa nauramaan loppua kohden ääneen ja lopputwisti sopeutuu syvänmerenkalastukseen. Kuvauksesta sain kuitenkin viboja ja miljöö hautausmaineen sekä pimeine pikkukylän katuineen on viehkeä. Loppuvaikutelma jää sekavaksi ja mitäänsanomattomaksi, ja leffan syntymisen suurin syy vaikuttaisi olevan välistä ilkeäksikin yltyvän gore-kuvaston esittely.

Kurkkuharja's rating:

42   5.6   5.3 

Aikamoista vuoristoradan vaunussa matkustamista Don't Go in the House on. Välistä letkeät överieksploitaatiovedot, kuten papin flambeeraminen liekinheittimellä, hykerryttävät korniudellaan, välistä taas liippastaan läheltä autoteattereiden kansantautia, sitä ettei mitään "järkevää" oikein tapahdu. Myös ajoittainen misogynistisyys alkaa etomaan.

Omia ideoitakaan ei filmistä löydy, näyttely on mitä on, budjetin olemattomuus paistaa monesta huonosta tarinankerronnallisesta ja kuvallisesta hätäratkaisusta, eikä teknisestikään Älä mee kämppään ansaitse taputusta päälaelle. Ärsyttävin esimerkki tästä on pääpiru Donnyn työpaikalta äänitetty puhe, josta on vaikeaa saada mitään tolkkua ja jonka volyymi on raivostuttavan matalalla. Verta ei muistaakseni elokuvassa ollut pisaraakaan, finkki finkki alen kippaajat.

Ilmeisesti lähinnä grindhouse- ja drive in -teattereille tarkoitetun roskaläjän nostaa hyvin lähelle kolmea tähteä pääosin pari liekkarikohtausta, hyvä musaraita sekä mukava kasaritunnelma. Kerran katseltava slasher.

Kurkkuharja's rating:

40   5.3   4.7 

Näyttely on aivan käsittämätöntä, sotilaat pitävät aseita käsissään innottoman laiskasti hällä väliä -ilme naamallaan ja ne harvat, jotka edes yrittävät suoriutua roolistaan jotenkin, vetävät niin paksua ylinäyttelyä että kristus paratkoon.

Splatteria on mukana vino pino, ja vaikka efektit kieltämättä ovatkin sieltä ruskeammasta päästä, ne kuitenkin tekevät elokuvaan juuri oikeaa b-tunnelmaa. Alastomuuttakin on ängetty mukaan niin väkisin vääntämällä kuin mahdollista paljasta antropologiaa harrastavan tiedenaisen muodossa, ja Mattein vision täytteeksi leikatut luonto- ja alkuasukasdokkaripätkät eivät paitsi voisi vähempää sopia kokonaisuuteen jo pelkän radikaalisti muuttuvan kuvanlaatunsa ja koko rainan kannalta täydellisen merkityksettömyytensä puolesta, jättävät vieläpä katsojalle kummasteltavaksi aitojen afrikannorsujen käyskentelyn Papua-Uuden-Guinean rajojen sisällä sijaitsevilla savanneilla...

Mikään yllätys tuskin lienee Elävienkuolleiden helvetin zombien maskeerauksenkin olevan hämmentävän säälittävää tasoa, vaikka ohittavatkin sentään niukasti sukulaisfilmatisointeja edustavien After Deathin, Killing Birdsin sekä Zombi Holocaustin savinaamat ja huppupäät, mihin urotyöhön ei tosin kummempia muskeleita vaaditakaan.

Selvisin Hell of the Living Deadista peräti melko positiivisilla fiiliksillä juuri noiden jo alusta asti absoluuttisen nollapisteen tuntumissa olleiden odotusteni ja eräänlaisen kulttifilmiasenteen turvin, vaikka myönnänkin seuranneeni sitä lähinnä toisella silmällä ja perkeleen paljon paremman seuran kanssa tämän kalkkunan camp-arvoille naureskellen. Muussa tapauksessa olisin varmasti itsekin tiivistänyt elokuvan Anchor Bay -painoksen kansiliitteestä löytyvään toteamukseen "Hell... is this movie!".

Kurkkuharja's rating:

62   4.3   4.1 

Ullin luomake on elokuvana sontaa, mutta onneksi niin täyttä sellaista, että kyllä jumankauta Boogeyman jopa yksin toljotettuna onnistuu säälittävyydellään sekä uusavuttomalla toteutuksellaan räkäisemään mehevän äänekkäät naurut katsojan suusta. Koko idea kuvastimen paloissa elävine mörköineen on jo aika paksua, ja kun miltein kaikki muukin on tyritty kuin tarkoituksella ja lopputulos tuntuu pahimmillaan elokuvakerhon vanheimpainillassa rinta röyhelöllä esitettävältä kamalta, on siinä ulvonnassa pitelemistä (ja taide-elokuvan nimeen murtavalla epäilemättä kiukussaan).

Ei Lommelin Peilihalloween absoluuttista nollatasoa kuitenkaan ole. Musiikki ja muutaman kohtauksen värien käyttö ovat oikein onnistunutta sylttyä. Myös peilistä tuleva äijä tarjosi menoon jännitystä koko 10 sekunnin esiintymisensä ajan.

Kurkkuharja's rating:

19   5.1   4.9 

Mitäköhän Night of the Bloody Apesistakin voisi yrittää sanoa...? Meksikolaisten rakastamaa vapaapainia, orangin sydämen siirtoa leikkauspöydällä henkitoreissaan makaavalle miehelle, skeidaa splättäystä, sekä tietysti hirviöapinapulttaamista. Niin ja onhan se vieläpä video nastykin. Olisi ehkä pitänyt pölöttämisen sijaan keskittyä itse leffaan paremmin, mutta tohdinpa epäillä moisen pyhäinhäväistyksen vaikuttavan loppuelämäni laatuun mainittavissa suhtein.

Kurkkuharja's rating:

67   5.8   5.1 

Todella negatiivisen, samealla toisella silmällä hoidetun miittikatselun vaikutelmaa en voinut yksinkertaisesti ottaa vakavasti, joten uusintatarkastukseenhan Xtro mitä pikimmiten jouti. Eihän tämä niin hirveää skeidaa loppujen lopuksi ollutkaan, vaan synnytyksineen, konttaavine hirviöineen ja "jostakin" pulpahtavine klovneineen oikeastaan ihan huvittavaakin camppia. Erikoistehosteet jakavat omat mielipiteeni aika lailla, mutta se ainakin on faktaa, ettei tämän bannimiselle kotimaassaan kyllä järjen hiventä löydy. Toisaalta, niinkuin Tumppimieskin sanoi, mikäli Visa Mäkisen Yön saalistajat olisi viety tarkastettavaksi Britteihin, eiköhän tuokin elokuva ainakin jostain syystä olisi Video Nasty -listalle päätynyt.

Kurkkuharja's rating:

121   6.1   5.7 

http://www.leffatykki.com/elokuva/the-funhouse

Kurkkuharja's rating:

18   5   4.8 

Olen syystä pyrkinyt kiertämään nunsploitaation kaukaa, mutta todella takkuilevan alun jälkeenhän Killer Nunista sai jotain irtikin.

On narkkarinunnaa, tyttöä pyörätuolista käsin naivaa ikäloppua gubbea sekä tekohampaita ruokalan lattiaan pirstaleiksi polkevaa valkokaapua. Tissejä, gorea ja roiskuvia aivoja on jonkun verran, mutta täysi banniminen on jälleen yliampuvaa yhdestä ilkeästä kidutuskohdasta huolimatta.

Parhaat puolet löytyvät musiikista aina kaukaisesta kuorolaulusta svengaaviin melodioihin ja lopussa kanta katolisen kirkon rikoksia tehtailleiden työntekijöidensä suojelusta kasvojensa säilyttämisen vuoksi tulee varsin selkeästi selväksi.

Kurkkuharja's rating:

28   5   5 

Pääosin sietämättömän pitkäveteisen Absurdin ajatus pikanopeasti ruumistaan vammoilta parantavasta mielipuolesta on kiva, mutta vähän kaikkea Halloweenista Hohdon kautta aina Boogeymaniin lainaileva sekä pahasti laahaava ja sietämättömän pitkäveteinen kokonaisuus ei toimi sitten millään. Loppu on kyllä hauska Eastmanin haahuillessa "kännissä" ympäri kämppää, mutta muuten D'Amato ei onnistu leffansa parissa edes shokkimateriaalin osalta, koska liiankin halvalta näyttävien pään poraamisten ja sahaamisten lisäksi niukasti yhtä kehnoa gorea esitellään vasta aivan filmin loppupuolella.

Kurkkuharja's rating:

40   5.8   5.1 

Sana pettymys ei riitä kuvailemaan tunteitani tätä elokuvaa kohtaan. Avaruudessa ei pistäydytä koko elokuvan aikana kertaakaan, Etelänavalta näyttävässä Marsissa sentään pikavisiitillä ehditään piipahtaa, ja ei-niin-räjähtävän alun jälkeen leffa sortuu lähes loppuun asti kestäväksi umpitylsäksi reissaamiseksi ja paskanjauhannaksi ilman, että tuon taivaallista kiinnostavaa tapahtuu. Käsikirjoituksella ei muutenkaan juhlita, näyttely ei ole kaksista (vaikka pääosissa spagettikauhun vakionaama Ian McCulloch nähdäänkin), eikä edes Goblinin musiikki loppupuolen unohtaen elokuvassa omimmillaan ole.

Splatteria tai toimintaakaan ei ennen loppua juuri nähdä, mutta onneksi sentään nuo muutamat rintakehien räjähdykset veren roiskuessa on toteutettu koomisuudellaan viihdyttävästi ja onnistuvat pelastamaan paljon, vaikkeivat todellakaan tarjoa syytä mm. elokuvan Video Nastyksi päätymiseen, helpostihan tätä olisi vähän parsimalla kiltimmäksi leikelty. Loppupuoli myös tavallaan pelastaa rainan vauhdikkaalla ryskeellään ja pirunmoisella camp-henkisyydellään murskalukemilta, hehkulamppusilmää otsassaan kantava munamaakara on tökeryydessään todella hupaisa näky, ja ovathan nuo muukalaisen munatkin kaikin puolin hienosti toteutettuja. Huumorikin hymyilyttää heikon tasonsa puolesta.

Kurkkuharja's rating:

14   3.7   3.1 

Alaston nainen juoksee (jälleen) viidakossa. Kuvasta ei saa mitään tolkkua. Lähikuvia verta ja lihaa mässyttävästä suusta. Tumppi vihaa Al Cliveria. Clifford Brown ohjaa ja tekee musat. Alilla on viikset. Tumppi vihaa taas Al Cliveria. Millaista olisi olla Tom Selleck? Poncho. "Big ass, but small penis." Loppu siisti, pallisilmäinen musta piru.

Kurkkuharja's rating:

32   5.1   5.1 

Ihan positiivinen yllätys melko laaduttomalta kannibaaligenreltä. Alkupuoliskon seikkailuosuus kauniilla viidakkomaisemilla ei ole mielestäni tylsää nähnytkään ja loppupään verenlentomaratoni kastraatioineen ja suolien ulos repimisineen kaikesta sairaudestaan huolimatta gorehoundin yleissivistystä.

Näyttely ajaa kehnoudestaan huolimatta asiansa, tosin Ursula Andressin naama ja puhetapa kärräävät raivostuttavuuden osa-alueen hopeasijan, syvältä sieltä jostain revittyjen ja tähänkin tekeleeseen väkivängällä tungettujen eläintappojen ripustaessa sen ykköspalkinnon olohuoneensa seinälle roikkumaan.

Musiikit ovat lajityypin rainojen tapaan erittäin laadukkaita ja tunnelmallisia ja tyhmä käsikirjoitus jaksaa naurattaa "jännittävillä" juonenkäänteillään.

Kokonaisuutena The Mountain of the Cannibal God on keskinkertainen ja viihdyttävähkö c-luokan viidakkoeksploitaatioseikkailu, jonka jaksaisi katsoa varmasti uudelleenkin, elleivät sen eläinmurhat onnistuisi ärsytyskertoimen noston ja pisteiden pudotuksen ohella myös varmistamaan elokuvan pitkäaikaisen pölytyksen hyllyni perukoilla ennen moisen ihmeen tapahtumista.

Kurkkuharja's rating:

103   6.7   6.7 

Onhan tämä slasherin esi-isä mahdollisesti aikaansa edellä ja sen sortin klassikkokin, että pari leffan murhaa on kopioitu käytännössä sellaisinaan Friday the 13th -saagan alkutaipaleen ohjauksiin, mutta se ei silti tee Bay of Bloodista hyvää elokuvaa. Juoni ontuu, tapahtumat ovat uskomattoman puuduttavia ja erityisesti lopun tappajan motiivien selittely ja yhä uuden syyllisen paljastuminen saa katsojan repimään kasvojaan ja anelemaan the end -ilmoitusta vihdoin ja viimein ruudulle. Musiikki sentään on hyvää, eikä efektejäkään iäkkyydestään huolimatta pysty haukkumaan.

Kurkkuharja's rating:

16   7   6 

Videpressio Nastyt jatkuvat. Tällä kertaa kyseessä on yllättäen listaa muutenkin dominoiva mielikuvitukseton jenkkislasher, jossa Bo Svenson esittää homofobista poliisia, pojat heittelevät korista eikä mitään tapahdu. Lopussa on joku köyhän miehen verilöyly, mutta silti Night Warning on vain jälleen yksi esimerkki osoittamaan, miten mielivaltaisin ja heppoisin perustein leffoja Briteissä 80-luvulla bannittiin.

Kurkkuharja's rating:

16   5   4.7 

Kolme tyttöä lähtee ajelemaan metsätielle. Auto päätyy uhkaavan uutislähetyksen jälkeen ojaan ja kolmikko hämärän naisen ja tämän äidin kartanoon. Joku tyyppi hiippailee murjussa yön pimeydessä kurkkimassa suihkuttelevia neitosia seinässä olevasta reiästä sekä ähisemässä siihen malliin, että kohta tulee.

Aika hullu kasa kliseitä Unhinged on. Psyko on parhaiten käytössä, eikä yllättävä loppuratkaisukaan tämän myötä yllätä. Elokuva tuntuu vajaassa 80 minuutin kestossaan tolkuttoman pitkälle, eikä lopun verenroiskeista huolimatta parin murhan tulisi kantaa Video Nastyksi asti.

Elektroninen musa on parhaita puolia. Myös metsässä hiippaileva ja yhden lahtauksen suorittava huppupäinen viikatemies piristää mitäänsanomatonta slasheria hetkisen. Leikkaushuoneen oveen sen sijaan voisi vaihtaa lukon, sen verran pahasti joka toiseen väliin editoidut mustat ruudut onnistuvat ärsyttämään.

Vaisu ja turhanpäiväinen osa jo puuduttavaksi käyvää Tuhmien Videoiden rojektia.

Kurkkuharja's rating:

14   6.3   5.7 

Väkivaltaahan tässä on. Väkivaltaa ja alastomuutta. Kaikki on törkeän sekavaa ja järkyttymistä enemmän mielen valtaa pohjaton tylsistyminen Deliriumin loppumista odotellessa. Joku äijä ei saa seisomaan ja tappaa siksi naisia, mutta kuvioihin ilmestyy toinenkin psyko.

Musat eivät ole mistään kotoisin, tunnelmaa ei psykedeelisistä unista huolimatta ole ja loppu floppaa. Näyttely on hyvää, mutta se ei tätä gialloa pelasta tai uutta mahista sille suo. Hämmennyttä pohdiskelua käsikirjoituksesta tämä ainakin herättää.

Elokuvasta katsomani versio oli alkuperäinen kansainvälinen.

Kurkkuharja's rating:

24   4.1   4.8 

Avomielisairaalassa tai mikä lie onkaan pari hullua listii laitoksen johtajan ja hoitajattaren, minkä jälkeen eräs mielipuolista päättää alkaa leikkiä paikan komentajaa ja palkkaa uudeksi hoitsuksi jonkun naisen. Tämän jälkeen drive in-tuotteiden kansansairauden mukaisesti tyttö ihmettelee jonkin olevan pielessä noin tunnin ilman että mitään kiinnostavaa tapahtuu, ellei mehujäätä imeskeleviä tai nymfomanian oireita säteileviä hulluja sellaiseksi lasketa. Lopussa verta lentää ja meiningi on sen asteista kieroilua, että jokunen rotta tästä neitsytmatkallaan uppoamaan tuomitusta laivasta saadaan pelastettua. Valaisu on Koivusalon Timoa lainatakseni sieltä hajustetusta hanurista.

Kurkkuharja's rating:

18   5.3   4.9 

Haluaisin niin kovin pitää tästä leffasta, mutten voi. Musiikit luovat karmivaa tunnelmaa ja elokuvan idea lupaa kultatason b-splatteria, mutta lähestulkoon kaikki muu Night of the Demonissa kusee perkeleen pahasti aina näyttelystä kameratyöhön ja käsikirjoituksesta erikoistehosteisiin.

Verta lentäisi muuten suht' kiitettävä määrä, mutta sekin on toteutettu niin itkettävän kehnosti, että tuskinpa edes Kuolleiden talvesta kicksejä saaneet onnistuvat tästä sen suurempia irti repimään. Asiaa ei tietenkään auta, että lähes koko halavatun teos on aivan oikeasti muutamaa pientä hiukan herkullisempaa juttua lukuunottamatta vieläpä puuduttavan tylsää seurattavaa. Poikkeuksena loppuroiskuttelu omaa tökeryydestään huolimatta jonkinmoista asennetta sen verran reippaasti, että hetken jopa harkitsin peräti kahden tähden nakittamista Demonin yölle. Sitten jälleen muistin puolentoista tunnin kuolettavan ankeuden ja palasin järkiini.

Kurkkuharja's rating:

84   5   5.1 

Ostin Feroxin ainoastaan sen kyseenalaisen kulttimaineen takia, olihan tämäkin sitten pakko nähdä.

Surkean toteutuksen olisi voinut kompensoida elokuvan verilöylymaratonin avulla, ellei tämä sattuisi sisältämään äärimmäisen raivostuttavaa julmuutta eläimiä kohtaan, varsinkin pikkunisäkkään kohdalla, jota retuutetaan liikkuvasta autosta ennen tappamista.

Myöskin elokuvan dvd-painos on ällistyttävän surkea normaaliin Another World-tasoon nähden, edes Future Filmin Bud Spencereissä tuskin puskee tälläistä kirjoitusvirheryöppyä tekstin seasta.

Älä katso tätä edes sen hankkiman arveluttavan "legendaarisuuden" takia, eipä todellakaan ole sen arvoista.

Kurkkuharja's rating:

28   4.5   4.3 

Paskansyöntiä, kannibalismia, kidutusta, peukun tunkemista hanuriin ja kaikkea siltä väliltä. Elokuvalle on vaikea olla vihainen natsien hirmutekojen vuoksi, niin ylivedettyä eksploitaatioporsastelua tulonauha on.

Monen muun nazisploitaation yläpuolelle Gestapon vikat orgiat nostaa sen edes teoreettinen elokuvamaisuus. Sisarteoksistaan poiketen filmissä kun on jonkinlainen lineaarisesti etenevä juoni, minkä varrelle oksettavuudet on jarrutettu. Eipä siinä, arvasin ratkaisun parin ensimmäisen minuutin aikana. Mahdotonta ainakin itselleni tälläisen töhnän katsomisesta mitään irti on riipiä.

Kurkkuharja's rating:

12   1.8   1.7 

http://www.leffatykki.com/elokuva/boogeyman-osa-2-tappajan-paluu

Kurkkuharja's rating:

100   5.6   4.5 

Vannoin Lewisin leffoja käsitelleen Godfather of Gore-dokkarin jälkeen välttäväni ukkopahan filmailuja visusti, mutta kiinnostukseni elokuvakulttuurin "klassikoiden" katseluun veti lopulta pidemmän korren.

Jos Emmanuelle perustuu naishenkilöiden ulkokuoren kuvaamiseen, tekee Blood Feast saman sisältä käsin. Gore-elokuvan rannalle nousseen simpun koko misogynistinen sisältö perustuu siis runsaaseen splatterkuvastoon ja kuvottavasti toteutettuihin murhiin. Elokuvallisesti kaikki on hoidettu päin persettä näyttelystä valaisuun ja mikäli joku jotain liputettavaa siitä itse toiminnasta löytää, voi kertoa minullekin. Viidestä minuutista eteenpäin puuduttavaa ikuisuutta. Kauhumusiikki sentään skulaa.

Kurkkuharja's rating:

22   3.7   3.1 

Karhuntaljaan pukeutunut puliukko pistää jengiä lihoiksi metikössä vailla motiivia tai sen suurempia aivoituksia. Tunnelmaa Don't Go in the Woodsista ei löydy ja kaikki on paskaa näyttelijöistä niin sanottuun juoneen sekä tehosteisiin. Verta kyllä lentää aika tavalla. Pitkät kuusien ja vuorten kuvaamiset lienevät yritys tekotaiteellistaa tätä sontaa, pelaten tosin vain itseään vastaan tehden koko hommasta vain entistä nolompaa. Lopputeksteissä soiva hilpeä varoituslaulu metsään menosta nostaa pisteitä.

Kurkkuharja's rating:

83   5.3   4.7 

Todellinen taide-elokuva, ainakin jos taidetta on täydellinen taitamattomuus kameran
käyttöön, valaistuksen heittäminen harakoille, äänten nauhottaminen mitä todennäköisimmin kuvausmasiinan mikillä ja pariin otteeseen väliin ilman logiikkaa tumpatut punaiset ruudut. Juoni on jotain punk-bändin keikkaa, jossain välissä joku tyyppi juoksee pienen hetken kadulla tappamassa satunnaisia spurguja porakoneella ja yhteen väliin on ympätty täysin turha lesboiluskene. Loistavaa art housea, suosittelen lämpimästi jokaiselle niistä OIKEISTA elokuvista kiinnostuneelle.

Kurkkuharja's rating:

13   3.9   3.8 

Lentokone ruiskuttaa myrkkykemikaalia takametsissä ruohoa kasvattavien maripäiden elimistöön. Seuraukset voi leffan nimen perusteella arvata.

Charles McCrann kokeilee, muuttaisiko mahdollisimman ala-arvoinen elokuva katsojansa murhanhimoiseksi eläväksikuolleeksi. Toxic Zombies on jälleen yksi taitamattomuuden riemukimara surkeaa teknistä osaamista, ala-arvoista näyttelyä, umpitylsää käsikirjoitusta ja kuuntelukelvotonta musiikkia. C-tason splatterkaan ei paljoa tätä piristä, sitä kun on aivan liian vähän. Huvittavimmassa kohtauksessa muka-riitelevä pariskunta repii vahingossa toistensa vaatteet riekaleiksi ennen "intohimoista" suusta suuhun tekohengityssessiota.

Lopputulos on elokuva, jota ei pysty tarjoamaan kovimmallekaan zombifriikille. Ainut kuviteltavissa oleva syy Myrkkysompien kurkkaamiselle lieneekin elokuvakatselun yltäessä harmittomasta ajantappoharrastuksesta suoranaiseksi kieroutuneeksi elämäntavaksi, jolloin sydän sykkii järjellä käsittämätöntä intohimoa vaikka millaisen sonnan katsomiseen. Älkää kompastuko siihen vanhaan ansaan ja antako Video Nasty-merkinnän inspata.

Kurkkuharja's rating:

16   2.8   2.1 

Oon mä kyllä fiini hörppiessäni viiniä ja katsellessani ranskalaista leffaa. Ei mutta: intiaaneilla on näemmä vahvasti fransmannien geenejä kropassaan ja sademetsissä kasvanee kuusipuuta. Saatanan unettavan filmin toiminta perustuu muutamaan suolistukseen ja yhteen seksuaaliseen pahantekemiseen, mistä varsinkin jälkimmäinen vain minimoi sympatioitani tätä paskaa kohtaan. Musiikki jää kauas genren italialaisista serkuista ja teknisestikin Cannibal Terror on kaikin tavoin perseestä, mutta sisuskaluilla mässäily on saatu kuvottavaksi, eikä ihmissyöjäleffoille ominaista eläinten listimistä ole mukana. Siitäkin huolimatta voi vain pähkäillä sen kaverin mieltymiä, joka tälle Leffatykissä viisi pojoa on paukauttanut.

Kurkkuharja's rating:

11   4.7   3.4 

Aivan järjetöntä lanta-ainetta, jota ei voi suositella edes kovimmillekaan gorehoundeille, sillä unohtaen pari elämän imemistä sisuskalujen kautta goreakaan tässä filmissä ei ole. Jotain luolaihmisiä suorittaa uhrausriittejä nykyajassa, siinä kaikki mitä tarinasta onnistuin käsittämään. Aikahyppely on sekavaa, kaikenlaiset - etenkin vanhenemista koskevat - efektit kauheita ja sävellykset aivan vääriä, mitä ei tietenkään korjaa hanurista oleva musiikin leikkaus. Yhdessä unijaksossa on kyllä aika surrealistista kuvakerrontaa, porukan silmistä lentelevät säteet kertovat omaa kieltään tekijäin teknisestä osaamisesta ja pääseehän lopussa pari zombiakin mellastamaan. Siinä kaikki, mitä tästä tylsyyden patoon jääneestä kuonasta pystyn raportoimaan.

Kurkkuharja's rating: