Listassa on ne elokuvat, joille Suomen tunnetuin ja arvostetuin kriitikko Tapani Maskula on antanut täyden viiden tähden arvosanan. Olen parin vuoden ajan jo Maskulan arviota kiinnostuneena lukenut ja näistä suurin osa on peräisin Turun sanomien sivuilta ja osa Nytin tähtitaulukosta. Kannattaa huomata, että joidenkin elokuvien kohdalla kyseinen kriitikko on alentanut arvosanoja. Esimerkiksi Jackie Brown ja Collateral saivat alunperin arvosanaksi viisi tähteä, mutta tv-esityksessä neljä. Jos jollekin tulee mieleen, että mitä muita elokuvia tähän voisi lisätä niin otan vastaan ehdotuksia.
Toivottavasti listasta on apua hienojen teosten etsinnässä!
Olen ennenkin arvellut, että seuraa Maskulan arvosteluja. Olenkin hieman miettinyt miksi arvosanasi ovat usein täysin identtisiä hänen kanssaan? Toki itsekin arvostan hänen mielipiteitään, mutta tuntuu silti hieman hassulta jos vanhan kriitikon ja nuoren elokuvaharrastajan mielipiteet ovat usein täysin samanlaisia.
Maskulan mainioita arvosteluja tuli itsekin aikoinaan seurattua Turun Sanomia takasivuilta. Tuosta listasta puuttuu ainakin ensimmäinen Alieni, Blue Velvet, Vampyr, Ruumiinsieppaajat ja monta Herzogin leffaa.
"Olen ennenkin arvellut, että seuraa Maskulan arvosteluja. Olenkin hieman miettinyt miksi arvosanasi ovat usein täysin identtisiä hänen kanssaan? Toki itsekin arvostan hänen mielipiteitään, mutta tuntuu silti hieman hassulta jos vanhan kriitikon ja nuoren elokuvaharrastajan mielipiteet ovat usein täysin samanlaisia."
En omia arvioitani miettiessäni ole juurikaan kiinnittänyt huomiota Maskulan tähtiarvioihin ja kyllä niitä eroavaisuuksiakin on erittäin paljon. Se on suurimmilta osin sattumaa, että satun arvostamaan samoja asioita elokuvissa kuin kyseinen kriitikko. Onhan täällä listalissakin ja leffatykissäkin useita samanlaisella leffamaulla varustettuja käyttäjiä kuin minä joten en mä mitenkään poikkeukselliseksi itseäni katsoisi, jos siis sitä tarkoitit.
"Maskulan mainioita arvosteluja tuli itsekin aikoinaan seurattua Turun Sanomia takasivuilta. Tuosta listasta puuttuu ainakin ensimmäinen Alieni, Blue Velvet, Vampyr, Ruumiinsieppaajat ja monta Herzogin leffaa."
Oletko varma mitä nuo filmit ovat saaneet arvioksi? Tässä listassa on siis ainoastaan täyden arvosanan saaneet elokuvat. En ole aivan varma mitä Maskula on noille elokuville antanut, mutta esim. Herzogin elokuvista ainakin Fitzcarraldo, Cobra Verde ja Lasisydän saivat neljä ja Woyzeck 3 tähteä. Aguirren arviota en ole löytänyt joten siitä en osaa sanoa.
Kiitos vastauksesta. Väittäisin olevani täysin varma siitä, että noi kaikki elokuvat saivat täydet pisteet. Tapsan arvosteluja tuli aikoinaan luettua erittäin tarkasti. Ei tietenkään pihtailevan tähtiarvioinnin takia, vaan näkemyksen ja fiksun kirjoitustyylin.
Herzogin leffoista Aguirre, Nosferatu, Bruno.S ja Kaspar Hauserin tapaus saivat täydet pisteet. Muita mieleen muistuvia ovat yö voodoo saarella, illasta aamuun, psycho, varkaiden paratiisi ja taksikuski.
"Idolinsa tietty kullakin (vaikka pelottaa suomalaisten "elokuvaharrastajien" tietämyksen taso entisestään, jos Maskula on oikeasti nyt jotenkin retrosti in),"
Mitä niin pelottavaa siinä on? Mistä sait sellaisen käsityksen, että Maskula olisi "retrosti in"? (Mitä se nyt ikinä tarkoittaakaan).
"mutta se ihmetyttää et millä kriteereillä päivät pitkät mainstreamleffoja armondwhiteprovoava koulutukseton sanomalehtikriitikko on noinkin ylevillä vertailumuodoilla "Suomen tunnetuin ja arvostetuin"? :D"
Tähänkin on helpompi vastata sitten, kun suomennat sanan "armondwhiteprovoava". Sanotaan nyt kuitenkin, että koulutuksettomuus ei estä mitenkään sitä, etteikö voisi olla huippuluokan elokuva-asiantuntija. Koulutusta elokuva-alalle ei Maskulalla ole yksinkertaisesti siitä syystä, että kyseiselle alalle ei ollut olemassa koulutusta silloin kun hän aloitti kritiikin kirjoittamisen. Johonkin muulle alalle hänellä kuitenkin saattaa ollakin koulutus, koska elokuvakriitikon työ on vain yksi työ mitä hän tekee.
Tunnetuin ja arvostetuin kriitikko hän on siitä syystä, että kaikista suomalaisista kriitikoista hänen nimensä tulee kaikista useimmiten esille elokuvakeskusteluissa, ja arvostuksen näkee siitä, että hänen kirjoitustyyliänsä arvostetaan. Erittäin yleinen väite on esim. se, että monet sanovat olevansa eri mieltä jonkin elokuvan kohdalla, mutta silti arvostavat näitä hyviä perusteluita.
"Ihan hyvä lista, muuten. Paitsi tietty aika kaanonirunkkausta."
Miten se on "kaanonirunkkausta" jos se kerran kertoo vain arvostelijan oman ja rehellisen mielipiteen? Maskula ei nimenomaan anna elokuvan kanonisoidun aseman tai muun ulkoelokuvallisen seikan vaikuttaa kritiikkiin.
"Kiitos vastauksesta. Väittäisin olevani täysin varma siitä, että noi kaikki elokuvat saivat täydet pisteet. Tapsan arvosteluja tuli aikoinaan luettua erittäin tarkasti. Ei tietenkään pihtailevan tähtiarvioinnin takia, vaan näkemyksen ja fiksun kirjoitustyylin.
Herzogin leffoista Aguirre, Nosferatu, Bruno.S ja Kaspar Hauserin tapaus saivat täydet pisteet. Muita mieleen muistuvia ovat yö voodoo saarella, illasta aamuun, psycho, varkaiden paratiisi ja taksikuski."
Kiitos, pitää lisätä jossain vaiheessa. Itsellänikin oli tuollaisia mielikuvia. Minulla on nuo arviot eräässä itse tekemässäni taulukossa, ja nuo pari Herzogin elokuvien arvosanaa taisi siksi unohtua kun kadotin lehdet joissa ne oli mainittu. Varkaitten paratiisi ("To Catch a Thief") on jo listalla. Muuten hyviä huomioita.
MaxS:lle sanoisin mielenkiintoisiin kommentteihin (jos hän tämän tekstin huomaa, eihän tämä mikään keskusteluseinä ole) ja vaikka keskustelu onkin vanhentunut ja kaivan varmaan pilkkunekrofilia mielessä sen ruumista maasta: niin kutsuttu hienostunut elokuvaihminen lukee vaikka vessan seinäkirjoitusta, jos siinä on asiaa ja katsoo vaikka argentiinalaista jäniksenpapanapornoa jos niikseen tulee. Hienostuneisuus ei ole ennalta tehtyjä valintoja, se on valintojen jälkeen tehtyjä päätöksiä. Enpä osaa pitää vaikkapa ketään dikki pystyssä Cannesin uusimmat hottikset läpi katsovaa kovinkaan hienostuneena, jos katsoja joka tapauksessa on tyhmä kuin saapas eikä tajua näkemästään mitään. Ei ole kuulemani mukaan ihan täysin tavatonta sellainenkaan (joo, tällaistakin huhutaan, että vaikkapa Godardin 70-luvun arvostaminen tai neuvostoliittolaisen mykkäelokuvan tunteminen ei tee ihmistä fiksuksi, vaikka en väitä myöskään etteikö siitä voisi olla etua). Sen sijaan 60-lukulaisen eksploitaation läheisesti tunteva ihminen voi olla ihan oikeakin cinéman tuntija, älykäs keskustelija, näkemänsä prosessoija ja jotain skenellekin tuova henkilö.
Vaikuttaapas kirjoitukseni nyt tarkoituksettoman hyökkäävältä, mutta sellaista se elämä on. Ottakaa minut enemmänkin hilpeästi jutustelevana kyläjuoppona kuin keskisormi ojossa natsimarssia tramppaavana, Gaspar Noén suklaalla valeltuna kultapoikana. Jos oikein lähtisin vääntämään niin hienostunut elokuvaihminen myös harrastaisi kirjallisuutta, historiaa, yhteiskuntatieteitä, filosofiaa, musiikkia ja muita taideaineita, mahdollisesti myös tieteitä ja tuntisi myös kameratekniikan ja kuvaamisen perusjutut, olisi ehkä kokeillut kuvatakin jotain omaa ja tietäisi miten kuvausolosuhteet toimivat ja miten niiden kanssa eletään. Jotta tämän harrastuksesta (jos tämä ei toteuta itseään elokuvan voimalla) olisi muillekin iloa, niin tämän pitäisi osata myös kirjoittaa. En silti pitäisi näiden kaikkien alojen hallitsemista ehdottomana vaatimuksena. Ei tämän listalinkaan selaaminen elokuvavinkkien tai mielipiteiden vaihdon toivossa olisi millään lailla mielekästä, jos elokuvaharrastus vaatisi jotain erityisiä meriittejä. Väheksymättä siis kenenkään elokuvamakua täällä.
Huomauttaisin myös, että vanha ei ole toki vanhentunutta (vaikkei MaxS varmastikaan tätä tarkoittanut mutta höpisenpä nyt jo vanhana jääränä omiani), kuten useimmat niin luulevat - kuluu jokunen vuosi ja nykyisistä filmeistä osa on tätä mainittua kaanonia. Sen pystyy jo melkein aistimaan joistakin tietyistä uudemmista elokuvista, ei ehkä ensi-illan aikoihin mutta vuosi, kaksi ilmestymisen jälkeen. Tiedätte varmasti mitä tarkoitan: kaanoniin menee että kilahtaa. On ihan ymmärrettävää siis, että vähän vanhempi mies myös tuntee paremmin nuoruutensa tärkeät elokuvat.
Maskula myös harvemmin sortuu siihen tiettyyn, ikävämpään armondwhiteismiin eli siihen, että esimerkiksi Psykon suihkukohtaus olisi (seuraava on keksitty esimerkki siis) "seonneen sukupuolisuuden majakka kadonneiden äitisuhteiden ja täytettyjen eläinten representoiman Batesia odottavan kuolleiden maailman välissä". Toisin sanoen ihan täyteen paskanjauhantaan, jonka voisi vielä sanoa muutenkin, helpommin ja mitään menettämättä. Vaikka ns. akateeminen tai Oikeiden Sanomalehtien elokuvakritiikki on tarkoitettu elokuvaharrastajille, ei ole pahitteeksi myös kirjoittaa sitä hyvin. En tarkoita, että kaikki Whiten kirjoittama kritiikki olisi todella tuota. En ole mikään miehen hater, kuten monet.
Pidän itse Slant -lehden kritiikistä. Se on elitististä, mutta todella hyvin perusteltua, ei pelkää mainstreamia eikä roskaakaan (koska näiden pelkäämisessä tai aliarvioimisessa ei ole järkeä muutenkaan, vaikka tarjonta ei päätä huimaisi) ja onnistuu yllättämään. Monipuolinen lehti osaa valita erilaisia, toisenlaisia elokuvia parhaimpiensa listalle varman kaanonin rinnalle, mutta pitää silti uutta Toy Storya oikeasti hyvänä elokuvana.
Koen myös olevan aika suuri virhe hylätä joku Turun Sanomat (levikki 263 000, kolmanneksi suurin sanomalehti Suomessa) vain siksi, että se on... Turun Sanomat. Suomessa suurin osa kriitikoista kun tekee työnsä edelleen lehdissä ja itseäni ainakin kiinnostaa edelleen myös se suuren, suomalaisenkin yleisön ja niille kirjoittavien mielipide, koska se tätä showta johtaa ja kulttuurin kuvaa muokkaa omalta osaltaan. Ei siinä, lehtikritiikki Suomessa on usein aivan tajutonta scheissee, jos miettii ihan vaikka Hesaria mut oikeastaan _juuri sen takia_ edes hivenen poikkeavista kirjoittajista pitäisi olla kiinnostunut.
Suomalainen elokuvakulttuuri ei kukoista eikä voi hyvin, ja vaikka elokuvia on maailma täynnä ja maailmankansalaisia ollaan, en näe minkään sortin miinuksena, että Suomessa tehtäisiin ja katsottaisiin pätevämpiä elokuvia ja tähän kuuluu mielestäni osana parempi elokuvakritiikki ja parempi cinéman katsomisen kulttuuri, johon kritiikki voi vaikuttaa.
Kukin voi tietenkin netissä vaihtaa mielipiteitä, lukea niitä, kommentoida (kuten nytkin) ja jutella. Se on hienoa ja upeaa. Upeaa olisi silti myös nähdä yhä useammin hymyileviä tai mietteliäitä ihmisiä elokuvateattereissa, divareissa tai vuokraamoissa ja vaihdella näiden kanssa mielipiteitä. Yksin kotona näyttöpäätteen valossa runkkaaminen jollekin harrastukselle jonka suhteen sattuu olemaan aika marginaalissa on kumminkin aika onnetonta puuhaa - seikka jota toivottavasti ei tarvitse perustella vaikka kuinka taidetta itsensä kehittämisen tehtävänä pitäisikin. Mieluummin sitä runkkaa kimpassa. Elokuva ja ihminen ei kehity muuten, katoaa elokuvien aspekteja: sosiaalisuus joka filmejä ja oivaltavaa kritiikkiä luo, katsomisen kokemuksen osia, pahimmissa kauhuskenaarioissa itse elokuvamaisuus vähenee, tilalle tulee mainosmaisuus ja pintakiilto (kuulostan nyt joltain Filmihullun 70 v. kirjoittajaukkelilta...). Toki tämä on vain oma mielipiteeni. Ei toki se ettei käy paikallisessa leffassa tai välitä siitä käykö niissä enää ketään katsomassa mitään säällistä, tee kenestäkään huonoa elokuvankatsojaa. Mutta pitäisi ymmärtää miksi se tekee elokuvakulttuurista rikasta. Sen pitäisi olla itsestäänselvää.
Ohimennen sanoen: Mielestäni sentään todella tasokkaita dokumentteja Suomessa on tullut. Kiinnitin huomiota, ettei MaxS näistä uudemmista dokkareista ole niin perustanut, mutta mielestäni hän on ottanut joidenkin dokkareiden kansantajuisuuden, tunteikkuuden ja yleisen merkityksen ympäristönsä luotaajina automaattisesti populismin kirosanana eikä näe niiden arvoa niiden kontekstissa, vain omassa (nyt onneton yritys huumoriin: sofistikoituneessa ja pääkaupunkiseutulaisessa) arvomaailmassaan. Olemme tässä tosin varmastikin eri mieltä - sellaisten perusteiden tähden joista olen ennenkin väitellyt, joskin en hänen kanssaan - ja hän on oikeutettu mielipiteisiinsä, tietenkin. Onhan toki subjektivismi tärkeintä kokemuksissa ja näin.
Joka tapauksessa pidän hyvästä kritiikistä puhuttaessa ja edellä lueteltujen seikkojen tähden Elitistiä oikeasti Suomen oloissa merkittävänä elokuvalehtenä (sen kanssa voi olla eri mieltä helpostikin, mutta ei sitä silti pidä aliarvioida), koska se yrittää eikä nyyhkytä elokuvakulttuurin haudalla kuten Filmihullu useimmiten eikä ole täyttä paskaa kuten leffatyk... kröhöm, anteeksi. Meni vähän lapselliseksi jo. Ja mainokseksi. Jokel jokel. Flash flash.
Kiitti ajatuksia herättäneestä listasta tosiaan mustanaamiolle vaikka jutteluni tuntui kohdistuvan enemmän MaxS:lle ja korostui nyt jotenkin kummallisesti, koska tajunnanvirta ja blblbl syyttäkää Burroughsia ja cut paste nips naps helikopteri huumeita arabeja bzzz, hyvä että tämänkin joka tapauksessa jollain tavalla suomalaiseen tajuntaan vaikuttaneen kriitikon mielestä parhaat filmit saadaan edes jotenkin yhteen paikkaan, ilmankin hänen kirjoittamaansa kirjaa (jonka tekemiseen ei muuten tarvita välttämättä juuri koulutusta vaan aikaa, halua, mahdollisesti rahaa ja markkinapohja jotta sen voisi julkaistakin - jos sitä kukaan ostaisi).
Tällaisin ajatuksin, kiittää ja kuittaa
Lamourhaaja
Listaa on nyt päivitetty ja elokuvat ovat aakkosjärjestyksessä. Jos joku tietää lisää mitä tähän voisi lisätä niin olisi hienoa jos voisi ilmoittaa.
Luin Lamourhaajan kommentin kokonaan ja joitain epäselvyyksiä lukuunottamatta siinä tuli ainakin osittain myös sanottua se, mitä minun itse piti sanoa mutta unohdin.
Itsekin haluaisin tähän väliin korostaa sitä kuinka ärsyttävää luettavaa voi pahimmillaan olla tuollainen armondwhite-tyylinen kirjoitustyyli, jossa jonkin yksinkertaisen kohtauksen sisäinen tematiikka (pelkkä esimerkki) perustellaan kolmenkymmenen sanan mittaisilla virkkeillä, joissa kaiken palstatilan vie mitääntarkoittamaton liirumlaarumi, vaikka asian voisi ilmaista ytimekkäämmin. Tässä viittaan myös Peter von Baghiin, jonka kirjoitustyyliä en ole koskaan arvostanut, vaikka mies luultavasti jotain elokuvista tietääkin. Ehkäpä kyseisellä adjektiiveja ja "-ismejä" pullollaan olevalla tyylillä halutaan korostaa akateemista koulutustaan (jos sellaisen omaa), sivistyneisyyttään, sivistyssanojen tuntemustaan, omaa elokuva/kulttuuritietämystään tai ehkä ei, mutta se on pitemmän päälle aika raskasta luettavaa. Ehkäpä kriitikin kirjoittaminen ilman ns. "hienoja sanoja" voi tuntua hankalalta, sillä joitain asioita voi olla hankalaa, muttei tietenkään mahdotonta selittää juurta jaksaen ilman näppärää yhden sanan käyttöä (karkea ja huono esimerkki ekspressionismi). No oli miten, itse ajattelen näin, joku ajattelee toisella lailla, summa summarum.
En tiedä kiinnostaako ketään, mutta nyt voi Maskulan vanhoja arvosteluja lukea netistä Turun Sanomien arkistoista. Sieltä löytyy melko kattava katsaus 1997-2009 televisiosta tulleisiin elokuviin.
Oletko varma, että Alien sai täydet viisi tähteä? Minun käsittääkseni näin ei ole. Eräällä säännöllisesti vierailemallani foorumilla (pelit.fi) joku sanoi Maskulan antaneen viisi tähteä Alien kolmoselle.
Tässä alla olevasta linkistä löytyvässä Alien - ylösnousemus arviossa kyseinen kriitikko kuvaa Fincherin Alien -elokuvaa "hyytäväksi rappiotutkielmaksi". Arviota kyseisestä leffasta en ole tosin löytänyt.
http://www.ts.fi/arkisto/haku.aspx?ts=1,0,0,0:0:9463,0
Taitaa meillä olla aika kuivaa, kun vauhkoamme jonkun kriitikon antamista tähdistä, mut koska nämä Tapsan tähdet näyttävät kiinnostavan monia, niin antaa mennä.
Toi pelisivulla lukeva väite ei kyllä pidä paikkaansa. Alienin ensimmäinen osa on tullut televisiosta monta kertaa kun olen Turussa asunut ja Turun Sanomia luoskellut, joten olen varma että kyseinen elokuva sai täydet pisteet. Turun Sanomien arkisto- sivulta löytyy myös elokuvasta Maskulan kehuva arvostelu, mutta pisteitä ei jostain syytä näy.
Sitäpaitsi Alien on juuri sellainen kauhuelokuva millaisista Tapsa näyttää pitävän: Intensiivinen ja pienimuotoinen jännäri ilman turhaa verellä läträystä. Tietty mua voi olla vaikea uskoa, jos olet itse elokuvan hyvyydestä eri mieltä, heh.
Tuskin ketään haittaa, että lättään arvion kokonaisuudessaan tänne:
"Spielbergin ja Lucasin loihtimat sadunhohtoiset avaruusfantasiat poikivat 1970-luvulla niin runsaasti halpahintaisia jäljitelmiä, että lajityypin arvostus romahti lähelle nollapistettä. Hollywoodin ulkopuolelta ilmaantui onneksi muutamia kykyjä, joiden mielestä sci-fi ei uudistuakseen vaatinut pelkkää kulissirihkamaa.
John Carpenter ohjasi autotallissaan Dan O'Bannonin hienon tarinan Dark Star (1974) ja sen ansiosta molemmat pääsivät mukaan suurten budjettien viihdesirkukseen. Viimeksi mainitun kaupalliseksi läpilyönniksi muodostui käsikirjoitus elokuvaan Alien - kahdeksas matkustaja, josta brittisyntyinen Ridley Scott ohjasi vuonna 1979 selkäpiitä karmivan jännärin. Vakavalla suhtautumisellaan se palautti hetkessä arvostuksen tieteisfilmien sisältöön.
Alien tutkailee rajoittuneissa puitteissaan kiinnostavasti ihmiskunnan epävarmuutta, pakokauhua ja verenhimoa sen kohdatessa sopeutumiskyvyssään itseään ylivoimaisemman eliön. Tarina hyödyntää taitavasti kauhufilmeistä tuttua juonirunkoa, mutta siitä voi toki kehittää myös symbolisia ulottuvuuksia.
Luultavasti Alienin aseman lujittuminen 1980-luvulla klassikoksi johtui paljolti teoksen oikeaan osuneesta aikakauden tilannearviosta, joka soveltui mm. yleismaailmallisen aids-hysterian alitajuiseksi tulkiksi paremmin kuin itse sairautta suoraan käsitelleet elokuvat. Vaikka filmiin on myöhemmin liitetty uskomattomia pötypuheita mm. Scottin työskentelymenetelmistä, ei lopputuloksen tehokkuutta voi kiistää. Putkitunnelijännärinä se päihittää muut kilpailijansa jo epätavallisella sankaruuden määrittelyllään.
Uusi Ranskalainen animaatio The illusionist voinee lisätä listaan. Muutkin Tapsan tähditykset tämän viikon NYT-liitteessä olivat kiinnostavia, harmi vaan että arvosteluja hän ei enää kovin paljon kirjoita.
Mustanaamiota saattaa kiinnostaa että Maskulan mielipiteitä voi nykyään löytää myös Twitteristä. Sieltä ei tosin näytä löytyvän yleensä muuta kuin pisteytys ja lyhyt kuvaus elokuvasta. Tuon kautta voi silti saada ihan mielenkiintoisia löytöjä.
Miehen arvostelu Star Trek nelosesta on muuten hienoa luettavaa sekä ainoa järkevä leffasta löytämäni revikka. Tapani pohti tässä tekstissään trekkerien jääneen vauvan tasolle.
Explore
Forums
Join Listal
Movies
TV Shows
DVDs
Music
Books
Games
Lists
Reviews
Images
2170 
7.3 
7.7 
Maskulan mainioita arvosteluja tuli itsekin aikoinaan seurattua Turun Sanomia takasivuilta. Tuosta listasta puuttuu ainakin ensimmäinen Alieni, Blue Velvet, Vampyr, Ruumiinsieppaajat ja monta Herzogin leffaa.
En omia arvioitani miettiessäni ole juurikaan kiinnittänyt huomiota Maskulan tähtiarvioihin ja kyllä niitä eroavaisuuksiakin on erittäin paljon. Se on suurimmilta osin sattumaa, että satun arvostamaan samoja asioita elokuvissa kuin kyseinen kriitikko. Onhan täällä listalissakin ja leffatykissäkin useita samanlaisella leffamaulla varustettuja käyttäjiä kuin minä joten en mä mitenkään poikkeukselliseksi itseäni katsoisi, jos siis sitä tarkoitit.
"Maskulan mainioita arvosteluja tuli itsekin aikoinaan seurattua Turun Sanomia takasivuilta. Tuosta listasta puuttuu ainakin ensimmäinen Alieni, Blue Velvet, Vampyr, Ruumiinsieppaajat ja monta Herzogin leffaa."
Oletko varma mitä nuo filmit ovat saaneet arvioksi? Tässä listassa on siis ainoastaan täyden arvosanan saaneet elokuvat. En ole aivan varma mitä Maskula on noille elokuville antanut, mutta esim. Herzogin elokuvista ainakin Fitzcarraldo, Cobra Verde ja Lasisydän saivat neljä ja Woyzeck 3 tähteä. Aguirren arviota en ole löytänyt joten siitä en osaa sanoa.
Herzogin leffoista Aguirre, Nosferatu, Bruno.S ja Kaspar Hauserin tapaus saivat täydet pisteet. Muita mieleen muistuvia ovat yö voodoo saarella, illasta aamuun, psycho, varkaiden paratiisi ja taksikuski.
Mitä niin pelottavaa siinä on? Mistä sait sellaisen käsityksen, että Maskula olisi "retrosti in"? (Mitä se nyt ikinä tarkoittaakaan).
"mutta se ihmetyttää et millä kriteereillä päivät pitkät mainstreamleffoja armondwhiteprovoava koulutukseton sanomalehtikriitikko on noinkin ylevillä vertailumuodoilla "Suomen tunnetuin ja arvostetuin"? :D"
Tähänkin on helpompi vastata sitten, kun suomennat sanan "armondwhiteprovoava". Sanotaan nyt kuitenkin, että koulutuksettomuus ei estä mitenkään sitä, etteikö voisi olla huippuluokan elokuva-asiantuntija. Koulutusta elokuva-alalle ei Maskulalla ole yksinkertaisesti siitä syystä, että kyseiselle alalle ei ollut olemassa koulutusta silloin kun hän aloitti kritiikin kirjoittamisen. Johonkin muulle alalle hänellä kuitenkin saattaa ollakin koulutus, koska elokuvakriitikon työ on vain yksi työ mitä hän tekee.
Tunnetuin ja arvostetuin kriitikko hän on siitä syystä, että kaikista suomalaisista kriitikoista hänen nimensä tulee kaikista useimmiten esille elokuvakeskusteluissa, ja arvostuksen näkee siitä, että hänen kirjoitustyyliänsä arvostetaan. Erittäin yleinen väite on esim. se, että monet sanovat olevansa eri mieltä jonkin elokuvan kohdalla, mutta silti arvostavat näitä hyviä perusteluita.
"Ihan hyvä lista, muuten. Paitsi tietty aika kaanonirunkkausta."
Miten se on "kaanonirunkkausta" jos se kerran kertoo vain arvostelijan oman ja rehellisen mielipiteen? Maskula ei nimenomaan anna elokuvan kanonisoidun aseman tai muun ulkoelokuvallisen seikan vaikuttaa kritiikkiin.
Herzogin leffoista Aguirre, Nosferatu, Bruno.S ja Kaspar Hauserin tapaus saivat täydet pisteet. Muita mieleen muistuvia ovat yö voodoo saarella, illasta aamuun, psycho, varkaiden paratiisi ja taksikuski."
Kiitos, pitää lisätä jossain vaiheessa. Itsellänikin oli tuollaisia mielikuvia. Minulla on nuo arviot eräässä itse tekemässäni taulukossa, ja nuo pari Herzogin elokuvien arvosanaa taisi siksi unohtua kun kadotin lehdet joissa ne oli mainittu. Varkaitten paratiisi ("To Catch a Thief") on jo listalla. Muuten hyviä huomioita.
oh noes
peace out
Vaikuttaapas kirjoitukseni nyt tarkoituksettoman hyökkäävältä, mutta sellaista se elämä on. Ottakaa minut enemmänkin hilpeästi jutustelevana kyläjuoppona kuin keskisormi ojossa natsimarssia tramppaavana, Gaspar Noén suklaalla valeltuna kultapoikana. Jos oikein lähtisin vääntämään niin hienostunut elokuvaihminen myös harrastaisi kirjallisuutta, historiaa, yhteiskuntatieteitä, filosofiaa, musiikkia ja muita taideaineita, mahdollisesti myös tieteitä ja tuntisi myös kameratekniikan ja kuvaamisen perusjutut, olisi ehkä kokeillut kuvatakin jotain omaa ja tietäisi miten kuvausolosuhteet toimivat ja miten niiden kanssa eletään. Jotta tämän harrastuksesta (jos tämä ei toteuta itseään elokuvan voimalla) olisi muillekin iloa, niin tämän pitäisi osata myös kirjoittaa. En silti pitäisi näiden kaikkien alojen hallitsemista ehdottomana vaatimuksena. Ei tämän listalinkaan selaaminen elokuvavinkkien tai mielipiteiden vaihdon toivossa olisi millään lailla mielekästä, jos elokuvaharrastus vaatisi jotain erityisiä meriittejä. Väheksymättä siis kenenkään elokuvamakua täällä.
Huomauttaisin myös, että vanha ei ole toki vanhentunutta (vaikkei MaxS varmastikaan tätä tarkoittanut mutta höpisenpä nyt jo vanhana jääränä omiani), kuten useimmat niin luulevat - kuluu jokunen vuosi ja nykyisistä filmeistä osa on tätä mainittua kaanonia. Sen pystyy jo melkein aistimaan joistakin tietyistä uudemmista elokuvista, ei ehkä ensi-illan aikoihin mutta vuosi, kaksi ilmestymisen jälkeen. Tiedätte varmasti mitä tarkoitan: kaanoniin menee että kilahtaa. On ihan ymmärrettävää siis, että vähän vanhempi mies myös tuntee paremmin nuoruutensa tärkeät elokuvat.
Maskula myös harvemmin sortuu siihen tiettyyn, ikävämpään armondwhiteismiin eli siihen, että esimerkiksi Psykon suihkukohtaus olisi (seuraava on keksitty esimerkki siis) "seonneen sukupuolisuuden majakka kadonneiden äitisuhteiden ja täytettyjen eläinten representoiman Batesia odottavan kuolleiden maailman välissä". Toisin sanoen ihan täyteen paskanjauhantaan, jonka voisi vielä sanoa muutenkin, helpommin ja mitään menettämättä. Vaikka ns. akateeminen tai Oikeiden Sanomalehtien elokuvakritiikki on tarkoitettu elokuvaharrastajille, ei ole pahitteeksi myös kirjoittaa sitä hyvin. En tarkoita, että kaikki Whiten kirjoittama kritiikki olisi todella tuota. En ole mikään miehen hater, kuten monet.
Pidän itse Slant -lehden kritiikistä. Se on elitististä, mutta todella hyvin perusteltua, ei pelkää mainstreamia eikä roskaakaan (koska näiden pelkäämisessä tai aliarvioimisessa ei ole järkeä muutenkaan, vaikka tarjonta ei päätä huimaisi) ja onnistuu yllättämään. Monipuolinen lehti osaa valita erilaisia, toisenlaisia elokuvia parhaimpiensa listalle varman kaanonin rinnalle, mutta pitää silti uutta Toy Storya oikeasti hyvänä elokuvana.
Koen myös olevan aika suuri virhe hylätä joku Turun Sanomat (levikki 263 000, kolmanneksi suurin sanomalehti Suomessa) vain siksi, että se on... Turun Sanomat. Suomessa suurin osa kriitikoista kun tekee työnsä edelleen lehdissä ja itseäni ainakin kiinnostaa edelleen myös se suuren, suomalaisenkin yleisön ja niille kirjoittavien mielipide, koska se tätä showta johtaa ja kulttuurin kuvaa muokkaa omalta osaltaan. Ei siinä, lehtikritiikki Suomessa on usein aivan tajutonta scheissee, jos miettii ihan vaikka Hesaria mut oikeastaan _juuri sen takia_ edes hivenen poikkeavista kirjoittajista pitäisi olla kiinnostunut.
Suomalainen elokuvakulttuuri ei kukoista eikä voi hyvin, ja vaikka elokuvia on maailma täynnä ja maailmankansalaisia ollaan, en näe minkään sortin miinuksena, että Suomessa tehtäisiin ja katsottaisiin pätevämpiä elokuvia ja tähän kuuluu mielestäni osana parempi elokuvakritiikki ja parempi cinéman katsomisen kulttuuri, johon kritiikki voi vaikuttaa.
Kukin voi tietenkin netissä vaihtaa mielipiteitä, lukea niitä, kommentoida (kuten nytkin) ja jutella. Se on hienoa ja upeaa. Upeaa olisi silti myös nähdä yhä useammin hymyileviä tai mietteliäitä ihmisiä elokuvateattereissa, divareissa tai vuokraamoissa ja vaihdella näiden kanssa mielipiteitä. Yksin kotona näyttöpäätteen valossa runkkaaminen jollekin harrastukselle jonka suhteen sattuu olemaan aika marginaalissa on kumminkin aika onnetonta puuhaa - seikka jota toivottavasti ei tarvitse perustella vaikka kuinka taidetta itsensä kehittämisen tehtävänä pitäisikin. Mieluummin sitä runkkaa kimpassa. Elokuva ja ihminen ei kehity muuten, katoaa elokuvien aspekteja: sosiaalisuus joka filmejä ja oivaltavaa kritiikkiä luo, katsomisen kokemuksen osia, pahimmissa kauhuskenaarioissa itse elokuvamaisuus vähenee, tilalle tulee mainosmaisuus ja pintakiilto (kuulostan nyt joltain Filmihullun 70 v. kirjoittajaukkelilta...). Toki tämä on vain oma mielipiteeni. Ei toki se ettei käy paikallisessa leffassa tai välitä siitä käykö niissä enää ketään katsomassa mitään säällistä, tee kenestäkään huonoa elokuvankatsojaa. Mutta pitäisi ymmärtää miksi se tekee elokuvakulttuurista rikasta. Sen pitäisi olla itsestäänselvää.
Ohimennen sanoen: Mielestäni sentään todella tasokkaita dokumentteja Suomessa on tullut. Kiinnitin huomiota, ettei MaxS näistä uudemmista dokkareista ole niin perustanut, mutta mielestäni hän on ottanut joidenkin dokkareiden kansantajuisuuden, tunteikkuuden ja yleisen merkityksen ympäristönsä luotaajina automaattisesti populismin kirosanana eikä näe niiden arvoa niiden kontekstissa, vain omassa (nyt onneton yritys huumoriin: sofistikoituneessa ja pääkaupunkiseutulaisessa) arvomaailmassaan. Olemme tässä tosin varmastikin eri mieltä - sellaisten perusteiden tähden joista olen ennenkin väitellyt, joskin en hänen kanssaan - ja hän on oikeutettu mielipiteisiinsä, tietenkin. Onhan toki subjektivismi tärkeintä kokemuksissa ja näin.
Joka tapauksessa pidän hyvästä kritiikistä puhuttaessa ja edellä lueteltujen seikkojen tähden Elitistiä oikeasti Suomen oloissa merkittävänä elokuvalehtenä (sen kanssa voi olla eri mieltä helpostikin, mutta ei sitä silti pidä aliarvioida), koska se yrittää eikä nyyhkytä elokuvakulttuurin haudalla kuten Filmihullu useimmiten eikä ole täyttä paskaa kuten leffatyk... kröhöm, anteeksi. Meni vähän lapselliseksi jo. Ja mainokseksi. Jokel jokel. Flash flash.
Kiitti ajatuksia herättäneestä listasta tosiaan mustanaamiolle vaikka jutteluni tuntui kohdistuvan enemmän MaxS:lle ja korostui nyt jotenkin kummallisesti, koska tajunnanvirta ja blblbl syyttäkää Burroughsia ja cut paste nips naps helikopteri huumeita arabeja bzzz, hyvä että tämänkin joka tapauksessa jollain tavalla suomalaiseen tajuntaan vaikuttaneen kriitikon mielestä parhaat filmit saadaan edes jotenkin yhteen paikkaan, ilmankin hänen kirjoittamaansa kirjaa (jonka tekemiseen ei muuten tarvita välttämättä juuri koulutusta vaan aikaa, halua, mahdollisesti rahaa ja markkinapohja jotta sen voisi julkaistakin - jos sitä kukaan ostaisi).
Tällaisin ajatuksin, kiittää ja kuittaa
Lamourhaaja
Luin Lamourhaajan kommentin kokonaan ja joitain epäselvyyksiä lukuunottamatta siinä tuli ainakin osittain myös sanottua se, mitä minun itse piti sanoa mutta unohdin.
Tässä muutamia listalle lisättyjä:
-Carrie
-Nolla käytöksessä
-Kiss Me Deadly
-L'Atalante
-Yhden yön hinta
Jos tulee jollekin mieleen jotain mikä tähän listalle kuuluisi, niin arvostaisin ehdotuksia.
Linkki:
http://www.ts.fi/arkisto/haku.aspx?ts=1,0,0,0:0:429376,0
Täällä sanotaan myös jotain asiasta:
http://217.30.188.16/forums/showthread.php?t=12439&page=12
"Tapani Maskula antoi Alienille ja Aliensille 2/5 ja kolmoselle 5/5".
Tässä alla olevasta linkistä löytyvässä Alien - ylösnousemus arviossa kyseinen kriitikko kuvaa Fincherin Alien -elokuvaa "hyytäväksi rappiotutkielmaksi". Arviota kyseisestä leffasta en ole tosin löytänyt.
http://www.ts.fi/arkisto/haku.aspx?ts=1,0,0,0:0:9463,0
Toi pelisivulla lukeva väite ei kyllä pidä paikkaansa. Alienin ensimmäinen osa on tullut televisiosta monta kertaa kun olen Turussa asunut ja Turun Sanomia luoskellut, joten olen varma että kyseinen elokuva sai täydet pisteet. Turun Sanomien arkisto- sivulta löytyy myös elokuvasta Maskulan kehuva arvostelu, mutta pisteitä ei jostain syytä näy.
Sitäpaitsi Alien on juuri sellainen kauhuelokuva millaisista Tapsa näyttää pitävän: Intensiivinen ja pienimuotoinen jännäri ilman turhaa verellä läträystä. Tietty mua voi olla vaikea uskoa, jos olet itse elokuvan hyvyydestä eri mieltä, heh.
"Spielbergin ja Lucasin loihtimat sadunhohtoiset avaruusfantasiat poikivat 1970-luvulla niin runsaasti halpahintaisia jäljitelmiä, että lajityypin arvostus romahti lähelle nollapistettä. Hollywoodin ulkopuolelta ilmaantui onneksi muutamia kykyjä, joiden mielestä sci-fi ei uudistuakseen vaatinut pelkkää kulissirihkamaa.
John Carpenter ohjasi autotallissaan Dan O'Bannonin hienon tarinan Dark Star (1974) ja sen ansiosta molemmat pääsivät mukaan suurten budjettien viihdesirkukseen. Viimeksi mainitun kaupalliseksi läpilyönniksi muodostui käsikirjoitus elokuvaan Alien - kahdeksas matkustaja, josta brittisyntyinen Ridley Scott ohjasi vuonna 1979 selkäpiitä karmivan jännärin. Vakavalla suhtautumisellaan se palautti hetkessä arvostuksen tieteisfilmien sisältöön.
Alien tutkailee rajoittuneissa puitteissaan kiinnostavasti ihmiskunnan epävarmuutta, pakokauhua ja verenhimoa sen kohdatessa sopeutumiskyvyssään itseään ylivoimaisemman eliön. Tarina hyödyntää taitavasti kauhufilmeistä tuttua juonirunkoa, mutta siitä voi toki kehittää myös symbolisia ulottuvuuksia.
Luultavasti Alienin aseman lujittuminen 1980-luvulla klassikoksi johtui paljolti teoksen oikeaan osuneesta aikakauden tilannearviosta, joka soveltui mm. yleismaailmallisen aids-hysterian alitajuiseksi tulkiksi paremmin kuin itse sairautta suoraan käsitelleet elokuvat. Vaikka filmiin on myöhemmin liitetty uskomattomia pötypuheita mm. Scottin työskentelymenetelmistä, ei lopputuloksen tehokkuutta voi kiistää. Putkitunnelijännärinä se päihittää muut kilpailijansa jo epätavallisella sankaruuden määrittelyllään.
Tapani Maskula
Turun Sanomat 4.1.2007"
http://www.elokuvablogi.com/2011/01/tapani-maskulan-haastattelusta.html
https://twitter.com/TapaniMaskula