My top list for super heroes, villains & wrestlers

267   6.2   6 

Loistavan kasaritunnelman vangitseva ja tajuttoman hauska b-splatteri, jonka surkea toteutus vain korostaa entisestään leffan nauruhermojen kutkutusefektiä. Ainoan oikean valituksen aiheen voikin löytää filmin turhan pitkistä takaumista, joita viljellään vieläpä sen verran usein, että tuntuisi tekijöiden ajattelevan Myrkkykostajan kohdeyleisön viihtyvän parhaiten Korkeasaaren apinatalon kaltereiden tuolla puolen.

Mahtavaa roskaa, jota ryppyotsaisten "oikeiden" elokuvakriitikoiden kannattaa suosiolla välttää kuin sukupuolitautia halajavan kumituotteita.

Kurkkuharja's rating:

62   6.9   6.2 

Kaufman iskee toimittajien Pepsodent-hymyt kurkkuun ja pyyhkii perseensä tähtiraitalippuun. Kansalainen Toxie on yksi mustimpia ja Braindeadin jälkeen verisimpiäkin tsiigaamiani splatterkomedioita, eikä absurdin mättämisen keskellä voi olla nauramatta, niin sairaalta kuin se kuulostaisikin.

Käsikirjoituksessa irroitellaan taukoamatta. Hysteeriset hetket ammennetaan paskan roiskuessa Toxien pahasta versiosta Noxiesta, paikallista koulua terrorisoivasta Vaippamafiasta, Myrkkykostajan sokean naisystävän kohdussa käytävästä vauvojen moppikaksintaistelusta, läppää heittävästä irtopäästä, pormestarin hommia hoitavasti Ron Jeremysta ja tietenkin Tromavillen MUISTA supersankareista, joista hilpeästi nakuttava Delfiinimies on ehdoton suosikkini.

Aina välistä kaali käy kysymään, suoko tälläiselle sairaudelle edes nauraa, mutta loppujen lopuksihan vakavista asioista ammentava musta huumori on silkkaa terapiaa maailman jaksamiselle ja eihän tälläisen parissa ketään oikeasti satuteta. Todellisessa elämässä yhteiskunnan yleisesti hyväksymienkin normien puitteissa tilanne onkin sitten aivan toinen ja tätä itseni on vaikeampi kestää niin henkisesti kuin fyysisestikään.

Huvittavinta Citizen Toxiessa kuitenkin lienee sen absoluuttinen peilaus amerikkalaiseen viihdekulttuuriin ja mediaan samalla, kun samoja arvoja vaalivat muumiot laskisivat Toxic Avengerin mauttomuuksista ja roiskutteluista alleen ymmärtämättä edes etäisestikään pilkkakirveen lentosuuntaa. Peiliin on turha katsoa, jollei sieltä suostu näkemään mitään vikaa.

Kurkkuharja's rating:

11   7.6   3.3 

Hittolainen. Tarkastuksenalaisena olleesta versiosta oli leikattu uskomattoman fantastinen discotunnari ties minne ja tilalle pistetty huomattavasti heikompaa sävelmää, mutta eipä tuokaan katselukokemustani pystynyt tälläisen mestariteoksen parissa pilaamaan. Toteutuksen huonoutta ei voi selittää - itseään Supersonic Maniksi kutsuva, toiselta planeetalta tullut sankari lentää viitta lepattaen halki avaruuden, syöksyy kalllion läpi ja pelastaa deekun päivän varastamalla supervoimillaan tälle brenkkua. Perseilykerroin on muutenkin tähdissä - välillä kuvataan meressä uiskentelevaa haita, toisinaan taas liekinheittimellä varustettu foliopahvilaatikkorobotti terrorisoi kaupunkia. Eihän tämän filmin kaikkia päättömyyksiä edes ole mahdollista jälkikäteen muistaa - niille voi vain nauraa.

Kurkkuharja's rating:

121   7.1   6.9 

Älyttömän överiksi vedettyä splattertoimintaa vakuuttavilla b-efekteillä sekä kovan luokan musiikilla. Kohtaukset ovat pirullisen ennalta-arvaamattomia, parhaana esimerkkinä aikamoinen lopputaistelu äkillisine muodonmuutoksineen. Hahmotkin ovat mielestäni toimivia, johtajamutantin ylensyönyt poika jaksaa eritoten naurattaa.

Kurkkuharja's rating:

43   7   6.5 

The Super Inframanista tuli samoin tein isoimmitta ehdoitta yksi suurimmista eteeni sattuneista syistä jatkaa roskaelokuvaharrastustani ja suurella sydämellä sittenkin.

Power Rangersit, Pokemonit plus Teräsmiehet ristisiittävä leffa kertoo päivästä, jolloin maanalainen hirviölauma päättää nousta ruohon päälle ihmisiä lahtaamaan ja pallon kuninkaan kruunua lohikäärmeenkin hahmossa esiintyvän johtajaprinsessansa Dragon Momin päähän sovittamaan. Missäpä olisimmekaan, ellei hongkongilainen tiedemies muuttaisi erästä vapaaehtoista kansalaista, Raymaa, työpöydällään supernyrkeillä, lasermiekalla ja muilla herkuille varustetuksi Inframieheksi, jonka tehtävänä onkin sitten potkia pahiksia perseelle filmin loppuun saakka mitä silmää hivelevemmin keinoin.

Voitokkaat sankarimusat pauhaavat taustalla Rayman karjaistessa käskyn "Inframan", muuttuessa punaiseksi kostajaksi ja hyökätessä toinen toistaan hassummannäköisten monsterien niskaan surkeasti animoidut salamat käsistään sinkoillen ja samalla seuraavaksi käyttämänsä iskun nimeä kiljuen ("SUPERPOTKU!"). Toimintaa siis piisaa ja viihdyttävyyskerroinkin on taattu.

Lavastus on pääkallolinnoineen kaikkineen peräti yllättävänkin hyvää (?!) laatua ja pehmolelu-lookilla puvustetut sekä mitä mielikuvituksellisimmin (Mutanttipora vain pienenä esimerkkinä) nimetyt hirviöt ovat oikeasti nerokkaita keksintöjä. Omiaan ovat myös äärimmäiset "hempeät", siirappisella musalla säestetyt kohtaukset, joissa professori lepertelee nauravalle tyttärelleen hymyssäsuin "vaikka olisit kuinka ruma, olet silti lapseni".

Kaiken kaikkiaan voi vain pähkäillä: mistä näitä leffoja oikein putkahtaa?

Kurkkuharja's rating:

27   4.6   4.9 

3 dev adam on Turkin kadotettu helmi komediaelokuvalle. Kebabinmaan viihdemaailmassa tuuheakulmakarvainen hämähäkkimies edustaa ympäri kaupunkia hiippailevaa ja porukkaa vailla järkeä mm. moottoriveneen potkurilla lahtaavaa pahista, jonka pysäyttämiseksi turkkilaisen Kapteeni Amerikan ja Santon on yhdistettävä voimansa. Musiikin käyttö ja leikkaus saisivat Stanley Kubrickin kääntymään haudassaan, ja eritoten lopussa puolentusinan hämiksen hohottaessa naurukerroin vääntyy hysteeriselle ja on vähällä raksahtaa tuusannuuskaksi. Lopuksi voin vain järkytyksen vallassa päivitellä, miten ihmeessä Santon tasoisella tripla-b-luokan sankarilla voi edes olla näinkin mittava kannattajakuntansa Turkissa asti?

Kurkkuharja's rating:

3632   6.7   7 

Pienenä Batmanin paluukin oli kova sana ja vaikea Gothamin sarjakuvamaisesta goottilaisuudesta on olla viehättymättä, vaikka burtonilainen hapatus onkin alkanut risomaan. Batman on jälleen statisti eikä sivujuonen rakkaustarina ole uskottava, mutta elokuva näyttää ja kuulostaa niin siistiltä, että annettakoon nämä anteeksi. Pisteet ovat Lepakkomies-nostalgiani vuoksi luvattoman yläkanttiin ammutut. Pitää kai käydä joululomalla sen kunniaksi Kallion Lepakkomiehessä.

Kurkkuharja's rating:

5959   8.4   9 

Eipä ollut odotuksia Nolanin toiseen näkemykseen lapsuuden suosikkisupersankaristani (vaikkei se kuulemma edes superhero ole...), pitkälti koko genreen sammuneen kiinnostukseni sekä patatylsän Batman Beginsin takia. Katselukokemus oli kuitenkin erittäin viihdyttävä ja reilu kesto hujahti ohi kuin batmobiililla kaartaen.

Batmanin hahmossa on toki sitä kaivattua synkkyyttä ja ailahtelevaa mielenterveyttä, mutta Gotham Citysta olisi voinut saada niin paljon luotaantyöntävämmän, tunnelmallisemman ja mustasävyisemmän kaupungin esimerkiksi goottilaisuutta hyödyntämällä. Tämän päivän uhkakuvat, kuten terrorismi, matkapuhelinten vakoilu ja tuollainen sen sijaan ovat mukana, mutta eivät onneksi missään erityisen ärsyttävässä muodossa.

Suosikikseni - klisee klisee - Dark Knightissa nousee kuitenkin varmaan kolmentoista tusinasta mainitsema Jokeri. Ei Ledgerin suoritus mikään jumalainen ole, mutta tämä sopii erittäin hyvin psykopaattisen hahmonsa rooliin, joka puolestaan on kirjoitettu niin mielenkiintoiseksi ja maskeerattu yhtä päräyttävästi, että oikeastaan vitsiniekan ruutuun pomppaamista huomaa odottelevansa hermostuneena aina tämän jostain kohtauksesta puuttuessa. Mukavaa on myös, ettei kalpeanaaman päätymistä kaltaisekseen yritetä väen vängällä vääntää suoraksi jostain rautalangasta. Jokeri tuo elokuvaan myös jonkinlaista laimennettua pehmoanarkistihuttua, mikä on ihan kiva homma. Tai ehkä mä oon vaan katellut liikaa First Degree The D.E.tä hortoilemassa muutamissa musavideoissa vastaava punavalkonaamio kavoillaan.

Ei Yön ritari kaiken hehkutuksensa arvoista klassikkokamaa ole, mutta viihdyttää kuitenkin avokätisesti koko aikansa edestä, eikä sen uusintakatselukaan tuntuisi vastenmieliseltä ajatukselta. Veikkaan kuitenkin muuta sisältöä suuremman vaikuttajan filmin viehätyksessä olevan penskavuosieni lempparipahisten mukanaolo, mikä ruokkii nostalgianälkääni viiden tähden aterialla Beginsin ihan-vitun-sama -suomengrillitkebabitroistoon verrattuna.

Niin ja onhan tässä Tommy 'Tiny' Listerkin, mikä on aina ihan tsi-hih.

Kurkkuharja's rating:

1941   7.3   7.6 

Elokuvan kaupunkikuva on saatu onnistuneen rähjäiseksi ja lohduttomaksi, ja taistelukohtaukset ovat hauskaa mättöä. Miinuksena gootti-synkistely alkoi lopulta hieman tympäisemään, eikä ajoittainen Batman-plagiointi ainakaan minun kunnioitustani haalinut. Hyvä ja tunnelmallinen leffa The Crow joka tapauksessa on.

Kurkkuharja's rating:

6   7.6   4.9 

Neitimäinen Fu-Manchu vehkeilee arabien kanssa Turkkia vastaan - vai miten se menikään? - ja pääpahis on julmetun paha kalju, viiksekäs ja arpinaamainen örisijä jolla on joku patalappu kädessä. Sankarin pusakassa on Teräsmies-logo, tunnari on järjettömän hyvä ja Jalavakadun painajaiset kopioivat Freddyn hansikkaan tästä. Häkellyttävää leikkausta, toimintaa ja juonenkäänteitä - Demir yumrukin mukana pysymisen vaatii perinteistä palikkatestiä parempaa välkkyyttä.

Kurkkuharja's rating:

5989   7.7   8.2 

V for Vendetta on parhaimmillaan elokuvan sijaan eräänlaisena muistutuksena ihmisille. Suomessakin porvaristo rullaa, vähempiarvoiset (niin Finlandiassa kuin riiston kohteina olevissa maissa) sekä luonto maksavat, ihmiset äänestävät kokoomusta joko ahneuksissaan, joko pelonsekaisin tuntein talouskriisin uhkakuvat silmissään. Samalla ihmisoikeudet luhistuvat, köyhien asema huononee ja syrjäytyneet syrjäytyvät entistä enemmän - ja tämä kaikki turhuuteen perustuvan epäinhimillisen elämäntavan jumaloinnin takia.

Suomenkin tilannetta katsottaessa kannattaa muistaa esim uutislehtien omistajien olevan rikkaita ja valtiollisista medioista puhuttaessa historiaa lukenut tietää, mikä on aina ollut vasemmiston rooli maan hallinnossa ja millainen oikeistolainen teatteripuoluepolitiikka täällä on rullannut. Asiat menevät pikku hiljaa, lähes ilman että huomaakaan, totalitäärisempään ja ahneempaan suuntaan ilman että ketään kiinnostaa, sillä kukapa varakkaampi olisi valmis tinkimään elintasostaan. Asioista välittävätkin jauhavat näistä ainoastaan saunan lauteilla ja suurimmat mielenilmauksetkin tapahtuvat viikonloppuöisin snägärijonoissa. Jos taas katsotaan tilannetta maailmanlaajuisesti, vielä sairaammalta tasolta, onko oikeasti olemassa ketään ajattelevaa ihmistä, joka ehdottomasti kieltäisi suoralta kädeltä vaihtoehtoiset syyt Irakin sodalle ja sitä edeltäneille WTC-iskuille?

Onhan meillä onneksi kevyt tv-viihde Salattuine elämineen sun muine Siken kokkiohjelmineen, joiden parissa voi vapaa-ajalla alkoholin kera turruttaa mielessä kytevän vastalauseen siitä, että jossain on mätää. Pankkien ja kapitalistien salaliitto tuntuu median mukana menevälle vitsille jolle on hauska nauraa ja toivonkin todella olevani väärässä, enkä eräänä aamuna huomaisikaan herääväni George Orwellin kuvailemassa helvetissä.

Filmin sanoma (jota ironisesti Hollywood meille rahanhimoisesti markkinoi) on siis hieno ja sen laittaminen pop-elokuvaan on vetona toisaalta mainio vasta-aivopesukeino. Elokuvallisesti V ei kuitenkaan ole sieltä parhaimmasta päästä. Vaikka turhaa toimintapelleilyä onkin karsittu, on käsikirjoituksessa muutamia epäuskottavuuksia ja hoh hoijaa-puutteita, kuten ensimmäisenä mieleen pongahtavana typerä piispan luona tapahtuva murha seurauksineen ja pakomatkoineen. Ohjauskaan ei ole sieltä parhaasta päästä, leikkauksessa ontuu jokin ja voi vittu sentään, eiköhän se vanha luotiliivitemppu ole jo nähty ihan tarpeeksi usein aiemminkin?

Negatiiviset hommat on kuitenkin helpohkoa unohtaa viimeistään siinä välissä, kun veri kuohahtaa kansalaisten viimein hiffatessa ainoan esimerkkiä näyttäneen jätkän pointin ja tuhansien ihmisten lopulta marssiessa kapinaa ja oikeutta symboloivat naamiot päässään tuhoamaan hallintotaloa vailla pelkoa. Kansan ei tule pelätä johtajiaan vaan johtajien kansaa ja sen sai useampi arabimaiden diktaattori viime aikoina kokea, vaikka eri asia onkin, onko symbolisen hallitsijan kuoleman jälkeen joukko tämän takapiruja kuitenkin salamannopeasti sieppaamassa jälleen köydet käsiinsä, kuten Egyptissä näyttää käyneen.

Ok, kommenttini on suppea, puutteellinen ja varmasti vitutusta monissa herättävä, mutten itse ainakaan nopeatempoisesti tekstiä suoltaessani ole parhaimmillani ajatusteni järjellisesti ymmärrettävään muotoon laittamisessa. Halukkaat voivat haastaa juttelemaan mieli piteistä vaikkapa olutlasillisen äärelle.

Kurkkuharja's rating:

5   7   5.1 

Tästä italialaisesta supersankaruudesta ei jäänyt muistikuviin muuta, kuin että ihan himputin hauskaa tohinaa se känniporukalla katsottuna ainakin oli...

Kurkkuharja's rating:

101   7   6.4 

Ei supersankareihin ja -roistoihin hurahtamattomalle mitään ihmeempiä anna.

Sinäänsä mukiinmenevästi kulkeva - lähinnä erilaisten rötöskeikkojen toteuttamisen parissa pyörivä - juoni ei tosiasiassa missään hirveissä määrin innosta, eikä Diabolikin hahmostakaan mitään erityisen persoonallista lepakkoluolineen löydy. Ennio Morriconekaan ei revittele parhaitaan, vaikka hyvää jälkeä kuitenkin on aikaan saanut.

Parasta Diabolikissa on ehdottomasti Mario Bavan visuaalisesti hieno kädenjälki, jossa erityisesti muutamat animaatiot ja värikkäinä kieppuvat hyrrät ilahduttavat silmää.

Kurkkuharja's rating:

6   6.3   6 

Santo ja Blue Demon vastaan vampyyri, naisvampyyri, parrakas Frankensteinin hirviö, muumio, kyklooppi et ihmissusi on taas näitä painisankarimme hupaisampia parrasvaloissa keimailuja ja kohoaa silkan surkeutensa vuoksi parhaaksi tähän mennessä näkemistäni sarjan kolmesta leffasta. Jo pelkkä hirviöiden esittely pätkän alkuhetkillä on härskillä tavalla hihityttävän hauska, puhumattakaan näiden kuvaamisesta säännöllisin väliajoin halki rainan juoksemassa yksitellen kameraa kohti kerta toisensa jälkeen, ikään kuin joku olisi pelännyt sombreropäisen katsojan äkisti unohtavan jonkin tärkeän monsterin mukana olon.

Todellinen räkänaurumaraton alkaa kuitenkin leffan rullattua hetken ja päättymättömän "mitä vittua?!" -maratonin alettua. Kyttyräselkäinen kääpiö kipittää hautausmaalla...? Laboratorion nurkassa seisoo jonkinlainen avaruusolio jättiläismäiset aivot lakkinaan...? Hirviöt möllöttävät rivistössä eräänlaisissa permanenttikoneissa hullun tiedemiehen kellarissa...? Dracula vetää nahkanaamion päähänsä ja nousee kehään ottamaan painimatsia sankarimme iso-Santun kanssa...? Mistä näitä leffoja oikeasti pukkaa?!?!?!

Filmin mustavalkoisuus alkaa hajottamaan aivolohkoa ensimmäisen viiden minuutin aikana, mutta elintärkeiden aivosolujen kuoleman jälkeen värien puutteeseen (jostain käsittämättömästä syystä oma dvd-versioni on tälläinen?) tottuu nopeasti ja katsoja pystyy nauttimaan painajaisestaan vaikkapa pohtimalla Santon suudellessa romanttisella ajelulla muijaansa naamari päässä, että ottaakohan ko. lihasvuori alistusmaskiaan pois edes sängyn puolelle mentäessä? Hyvää aivojumppaa saa myös arvuuttelemalla kohtausta, jossa ilmeisesti Blue Demonin paha kopio kaahaa kaarallaan Santoa karkuun ja yrittää karistaa hännän kintereiltään kiemurtelemalla maantiellä ässän muotoisesti, jolloin sankarimme onneksi pysyy kupoli kylmänä ja siksakittaa itsekin rattiaan Sinisen pirun tahdissa.

Vaikka omaksikin hämmästyksekseni nautinkin Meksikolaisen vapaapainijamme campin täytteisestä iskusta klassisten hirviöiden sekaan ja vieläpä täysin vesiselvänä, on silti pakko vielä varmuuden vuoksi todeta, että Santo el enmascarado de plata y Blue Demon contra los monstruos on yksinkertaisesti ihan vitun huono elokuva. Sen vikoja, päättömyyksiä ja "yllättäviä käänteitä" voisi listailla loputtomiin, eivätkä sen (vampyyrimatsia lukuunottamatta) kehnot ja tunteetta näytellyt painiareenan tapahtumat tai pitkitetyt laulu- ja tanssinumerot oikeasti jaksa kiinostaa edes hirvikärpäsen anaalirauhasten tasolla.

Loppujen lopuksi voikin vain miettiä naama vieterillä, että kenenköhän idea alun perin oli filmata elokuva kahdesta naamiopäisestä painijasta mättämässä monsterikaartia turpaan koko illan mitä mielikuvituksettomammissa tapahtumapaikoissa?

Kurkkuharja's rating:

3   6.5   5.3 

Taivas oli meksikolaisen Batmanin aikana harvinaisen pilvinen, joten enpä oikeastaan osaa sanoa sen enempää, kuin että Lepakkomiehen rinnassa komeilee Bacardi-merkki. Robinkin keimailee taustalla ja iloa tämän paskan parissa taatusti piisaa.

Kurkkuharja's rating:

8   5.6   3.5 

Turkkilainen Batman ja turkkilainen Robin heittävät kärrynpyöriä, eikä turkkilaisella Batmanilla ole korvia ja tämän rinnuksiin teipattu Bat-logo meinaa alvariinsa irrota. Tylsyydestään huolimatta hieno leffa niin campinsa puolesta, kuin myös siksi, että Johnsonin päähän taisi tulla tusinan verran harmaita hiuksia tämän takia. Sisältää muuten yllättävän paljon naisalastomuutta aikansa turkkilaisiin namuihin nähden.

Kurkkuharja's rating:

2   5   5.2 

Olisihan sitä voinut ennen filkan alkamista selvittää, ettei kyseessä olekaan varsinainen elokuva, vaan ainoastaan taltiointi Buttgereitin livenä esitetystä näytelmästä.

Juonesta sellainen sananen, että 70-luvun Länsi-Berliinissä hullu natsitohtori herättää kostoa hamuavat Hitlerin aivot jälleen henkiin. Kapteeni Berliini lähtee pelastamaan tilannetta, mitä tehtävää hankaloittaa tämän tyttären joutuminen puolisoa halajavan Draculan sieppaamaksi.

Vaikka lavashow paistaa läpi selkeästi kuin kuu kirkkaalla taivaalla, Tarantinon ja pirulaisten aloittamaa Grindhouse-tyyliä on käytetty editointivaiheessa toimivasti hyödyksi. Kuva yrittää olla kovin kellastunut ja kulunut ja mukaan on liitetty myös mm. tapahtumia siivittäviä sarjakuvamaisia puhekuplia sekä alkutekstit, joissa Kapteeni Berliini juoksee kaupungilla hienon tunnuslaulun soidessa taustalla. Kansitaidetta kelpaa katsella.

Teatterin aiheuttaman ensijärkytyksen hälvettyä menoa alkaa toljottaa kaikessa karuudessaan melko neutraalisti. Parit naurut sitä nauretaan kuolleista natsisankareista Victor Frankensteinin ohjeiden mukaan kootulle keharihirviö Germanukselle sekä ylipäätään Draculan järjestämille hääseremonioille. Kestoakaan ei ole yhtään liian vähän, 70 minuuttiakin kun alkaa jo paikoitellen tuntumaan.

Vähän vaikeaa tätä supersankariesitystä on tuosta noin persgereitisteillekään suositella. Ylivedetty näyttely, todella halpa toteutus, kohtausten yhteen tilaan sijoittaminen, kaikuva puhe sekä yleisön naurut ovat varmasti liikaa monenkin pinnalle. Huumorinkaan hauskuutta ei voi kreisistä ideasta huolimatta liiemmin mainostaa. Ehkä Captain Berlin versus Hitler on faniroskalle jotain samaa, mitä Zulawskin Boris-ooppera taide-elokuvalle - hyvin raskasta katsottavaa, mutta ennakkoluulottomalla asenteella ja niin halutessaan mahdollisesti ainakin kertakatseluna toimivaa kuriositeettikamaa.

Kurkkuharja's rating:

1366   6.9   7.2 

Mä rakastan teinejä ja CGI:tä yli kaiken.

Sisällöllisestihän Hämmästyttävä Hämähäkkimies on täyttä kuraa, mutta yritän nyt arvioida tätä sen pohjalta, millaiseksi leffa on tarkoitettu. Siis viihteenä ja efektikarnevaaleina.

En ole koskaan diggaillut Hämiksestä, tai nähnyt hahmossa mitään innostavaa. Vaikka Peter Parkerin touhu onkin siis ärsyttävää teineilyä ja "jihuu"-huutoja seitin päässä flengaamisineen, menee kaksi tuntia ja vartti todella nopeasti ja kivuttomasti. Siitä plussaa, vaikka loputtomat tappelut tylsiä ovatkin.

Tehosteet taasen ovat peruspaska-CGI:hin nähden omaan silmääni aika hienoja. Eläimet - erityisesti CGI-hirviörotta - ovat karseita, mutta pääosin tietokonepelleilyssä on onnistuttu sen verran metkasti, etteipä itseäni liiemmin käynyt vituttamaan.

Se siitä sitten. Emmä tästä pidä tai uudestaan katsoisi, mutta onnistuneempi paketti kasassa on kuin mikään osa Sam Raimin tuskatrilogiassa. Eli Spider-Man 2 on edelleen itkupaskaa, Mustekaloineen kaikkineen.

Kurkkuharja's rating:

59   5.2   3.8 

Lyönpä vaikka vetoa, että tekijöiden tylysti tarkoituksella läskiksi heittämä Fantastic Four vetää tähdenlentona kaukana uuden vuosituhannen erikoisefektisekamelskaa tunnustavien Marvelin mutanttimoskien edellä. Onhan yli tunti leffaa silkkaa odottelun painajaista ja eräässä vaiheessa uskoinkin jo vajoavani hulluuden syövereihin ennen lopetusta, mutta onneksi lopussa äärimmäisen paskojen tehosteiden läiskähdellessä ruutuun, ylidramatiikan tulviessa äyräiden tuollepuolen ja juonisekoilujen ylittäessä toinen toistaan huonoudessaan, meinaavat leuat loksahtaa sijoiltaan ilosta, eikä tälläinen tietenkään ikinä huonon filminkään piirre voi olla. Niin, ja onhan ystävämme Kivimieskin jollakin separimaisella tavallaan sympaattinen hahmo.

Kurkkuharja's rating:

2672   7.3   7.6 

Hyvää sarjakuvaa juuri katselun aattona selailtuaan herättää Watchmen paljon suopeamman vastaanoton kuin mitä se epäilemättä muuten ansaitsisi. Hollywood-hapatus on kuitenkin nihilistisestä juonesta ja kiinnostavista hahmoista huolimatta aika plääh, mutta kestoon nähden tuskaa katselusta ei esim. Hämisten tavoin koitunut. Ihan jees fiilis kaiken kaikkiaan jäi, kun nyt vielä saisi sen sarjiksenkin kupla kuplalta loppuun raadettua.

Kurkkuharja's rating:

16   4.8   3.9 

Mutta voi pyhä jysäys, eihän tätä voi edes hyvällä tahdollakaan ajatella kutsuvansa elokuvaksi! Tyyppi lyödään puuhun, supermies lentää eskarissa askarreltuine tehosteineen niin taivaan kuin tähtienkin poikki ja äkkiä James Bond -tunnarikin alkaa soimaan taustalla! Sellaista jäämiehen sontaa, ettei sitä voi näkemättä millään uskoa!

Tiivisteenä The Return of Superman on turkkilaisen campin tapaan ihan hauska filmi, joka arvaamatta toimisi yksin katselua huomattavasti paremmin isommalla kaveriporukalla nautittuna.

Kurkkuharja's rating:

350   6.1   6.3 

Tähtien sodista innoitusta reippaasti hakenut (ja toisaalta sitä itsekin trilogian päätännälle tarjonnut) supersankarifilmatisointi, jonka toiminta on siedettävää ja tunnari aika legenda. Aihe ei toisaalta ole koskaan ollut lähellä heartiani ja liika tylsyys pilaa tämänkin esityksen suhteellisen taidokkaasti.

Kurkkuharja's rating:

14   4.8   4.9 

Santo estää marsilaisten invaasion liu'uttamalla ilotikkua kankkulan kaivossa. Musiikkikohtauksia on vain yksi.

Näistäkin teoksista voisi irrota enemmän, jos puheesta tajuaisi edes joka kolmannen sanan. Punaisen kuun asukkaat ovat hölmömmän näköisiä kuin Santa Claus Conquers Martiansissa ja näiden ajatusten juoksukin on absurdia: tottakai ensiksi kannattaa hypnotisoida kaksi Santon kaveria hakkaamaan tätä ja vasta sitten testata itse sankarin aivojen kaappaamista.

Erikoisin kohtaus lienee osio, jossa marsilainen päättää jostain syystä painia Santoa vastaan kehässä ja yrittää samalla yli kaiken repiä tältä naamiota päästä. Surkeaa sakkia, mikäli maapallon kaappaaminen todella on näin yksinkertaista ja silti mennään tyrimään.

Kurkkuharja's rating:

1   5   3.7 

Sanovat, että vahingonilo on paras ilo, ja kun 3 Supermen Against Godfather on jo niin selkäpiitäkarmivaa paskaa, oli siitä mahdollista sairasloman ja rommitotin merkeissä vietetyn iltapäiväni iloksi puristaa jokunen campin siemen irti. Huumori ja kaikki muukin on vain niin hirveää, että mahdotontahan tätä on pärstä norsunklitoriksella katsoa. Toisaalta sen verran juustohöyläkidutukseen verrattavissa olevaa riemuahan Süpermenler on, että nöyrä kumarrus leffan loppuun ilman pikakelausta katsoneelle. Kavereiden kanssahan tämä voisi olla jo melkoisen hulvaton kokemus...

Kurkkuharja's rating:

3   3.7   5.8 

Aloitin Santoon perehtymiseni elokuvalla Santo vs. Las Lobas. Silmieni ilon virkaa ajanut julkaisu oli espanjankielinen, eikä minkäänlaisia tekstityksiä ollut tarjolla, joten ymmärrys juonesta ei ollut kovinkaan korkea. Väliäkö tuolla: Santo harrastaa vapaapainia niin ihmisten kuin koirien kanssa, heiluu fiestassa kaljun ja viiksekkään kumppaninsa tukena, seisoo haudanvakavana hautajaisissa puku plus hopeinen naamio päällään ja jopa suihkusta tullessaan nappaa ensimmäiseksi samaisen maskin naulasta riippumasta.

Hirveästi älliä leffan tapahtumissa ei tunnu olevan, ihmissudet ovat matti meikäläisiä vampyyrihampaat kidassa sekä jonkinlainen wolf man -naamio kasvojensa huppuna, mutta omituinen musiikki ajaa asiansa. Painierätkin ovat juuri niin viihdyttäviä, kuin niinä epäonnisina kertoina, kun sattuu huomaamaan jurrissa jumittaneensa katseensa lähibaarin pelleotteluita suoltavaan toosaan jo ties kuinka pitkäksi hetkoseksi.

Seurasin noin neljänneksen tätä filmiä toisella silmällä puhelimessa poristen, virvokkeinani pari kaljaa, bourbon jäillä, jekku appelsiinimehulla sekä valkosipulidippiä perunalastujen kaverina. Taitaa rehellisenä olla järkevintä mainita, että juuri nuo leffaeväät olivat tämän session parasta antia.

Kurkkuharja's rating:

10   6.3   5.7 

Filippiiniläinen Batman ei ole läheskään niin hullunkurinen juttu, mitä nimi voisi antaa ymmärtää. Puuduttavan hitaasti kulkeva parituntinen filmi sopii ylipainoisesta (ja Bruce Waynen sijaan Kevin-nimisestä) Lepakkomiehestä huolimatta tuskaisemmaksi vaihtoehdoksi sähkötuolille, ja katsojan pitää elävienkirjoissa ainoastaan riemukkuudessaan parhaat tähän asti näkemäni musikaalikohtaukset. Enpä pysty suosittelemaan edes Mad Masalle.

Kurkkuharja's rating:

28   5.9   5.5 

Perus-Tromaperseilyä alusta loppuun, jossa joku kastematoja ahmiva jätkä muuttaa newyorkilaisen kytän Kabukimaniksi, joka alkaa mättää kaupungin pahiksia turpaan. Jossain välissä tyyppi muuttuu myös koheltavaksi klovniksi, eikä etenkään jumituskrapulassa voisi vähempää kiinnostaa. Filkan pelastaa juuri ja juuri loppusekoilu, jossa pääroisto muuttuu jonkinlaiseksi lohikäärmeeksi, jolla on Hitlerin pärstät käsien paikalla, tiikeri ahmii jotain muijaa taustalla ja sympaattinen apina istuu randomista auton ratissa ja mitä vittua?

Kurkkuharja's rating:

83   5.5   4.7 

Teennäisellä tavalla typerä splatteri, jonka hetket rajoittuvat alkupuolelle, kun pyörätuolimummoa rysäytetään AK-47:lla ja joku koiraihminen kusee pitkin pihaa. Oma lukunsahan ovat tietysti Toxien surffireissu Nipponiin kadonnutta faijaansa esiin kaivamaan sekä täällä eräästä pahiksesta kylpylässä valmistettu lihakeitto, mutta muuten Troman tavaramerkkinä olevaan ylipitkään ja tekohauskaan paskatuotantoon kyllästyy tälläkin kertaa tasaisen hiljalleen alkupuolituntisesta lähtien. Toxic Avengerkaan ei näytä itseltään. Osoitus jälleen siitä, kuinka itsetietoista roskaisuuden vuoksi väännetyt trash-pätkät ani harvoin jaksavat toimia.

Kurkkuharja's rating:

5   4.5   6.1 

Sellaista mökkikatsomista, joka menee parissa osassa melkein tuskitta alas. Painikohtaukset ovat aika homoja ja skorppioniotos on yhtä sairaan isoa klaffivirhettä, mutta lopun moottoriveneily on jokseenkin katsottava. Perus-Santoa kaiken kaikkiaan, ei nyt hirveä hinku naamaripainijan seikkailuihin palaamiseen ihan äkkisältään jäänyt.

Kurkkuharja's rating:

8   4.5   5.4 

Noin 75 minuuttia on suurinta kidutusta elokuvaharrastukseni parissa miesmuistiin ja ainoastaan paikallaan helvetin näkyvästi tärisevät vahahirviöt olisivat luoneet puitteet jopa yhdelle tähdelle, mutta osalta kulauttamani noenmustan kahvikupposen, osalta kiitettävän roisin perseilyvaihteen vuoksi se viimeinen vartti pelastikin sitten jo paljon. Niin, ja onhan toisaalta muutenkin hauskaa aina seurailla pitkiin kalsareihin pukeutuneen naamioviittamiehen kruisimista avoautollaan halki Meksikon öisten kujien. Painimatsit sen sijaan ovat tässä osassa pitkästyttävintä venytyskoneessa kitumista koko lyhyen Santo-tietämykseni parissa.

Kurkkuharja's rating:

2   5   3.5 

Ruggero Deodato on ohjannut urallaan paljon hyviä elokuvia, mutta tämä hänen ilmeisesti peräti ensimmäinen teoksensa ei vakuuta.

Phenomenal, silmätkin peittävässä mustassa trikoopuvussa hikoileva köyhän miehen supersankari, selvittelee Pariisista varastetun faarao Tutankhamonin naamion tapausta. Ainakin käytännössä, sillä hölmösti nauravaa sankaria ei paria otetta enempää ruudulla nähdä, frakkeihin pukeutuneen herrasväen viedessä senkin edestä aikaa parrasvalojen säteilyssä. Eipä sen puoleen erityisen tarviskaan, sillä kankean "lavastetusti" tappelevassa Phenomenassa ei ole karisman häivääkään, mikä ei ainakaan nosta ennestään pitkäveteisen seikkailun tasoa piirun vertaa.

Elokuvan suurimmiksi "koukuiksi" muodostuvat pikemminkin kaksi kysymystä: Kuka Phenomena todellisuudessa on? Entäpä ketä taasen kaiken takana hyörivä pääpahis?

Arvoitus yksi valkenee todennäköisesti jo ennen ensimmäisten 30 minuutin hupenemista ja kun toisen vastauksen kaivelu mitäänsanomattoman hahmojengin keskuudesta ei kiinnosta, jääkin suurimmaksi iloksi ihastella hienoa museolavastusta sekä viehättäviä tapahtumapaikkoja Eiffel-tornista aina Kairon kujiin, sekä pähkäillä paljon suurempaa kysymysmerkkiä: mistäköhän ihmeestä ohjaaja keksi nimetä leffassa esiintyvän hovimestarin juuri Alfrediksi?

Kurkkuharja's rating:

1067   6   6.3 

Paljon heikompi väkivaltaooppera kuin ensimmäisellä katselulla joskus vuosia sitten. Toiminta on epärealistisuudessaan pienissä erissä ihan katsottavaa, kaikki logiikka on vedetty Marvelin sarjakuvamaailmasta, meininki on todella raakaa ja kostoa tavoitteleva Punisher vie vihamiehiltään niin molemmat silmät kuin koko hammasrivistönkin. Kitarasoolon "uhrilleen" rämpyttävä pahis hymyilytti vähäsen, mutta muuten katseensa huomaa moneen kertaan kiinnittävän kohti valkoista seinää itse elokuvaa mieluummin.

Kurkkuharja's rating:

4   3.7   5 

Tota... tässä vapaapainittiin? Meksikokin on aika helteinen maa, kun nimikkosankaritar ei kovin kummoista vaatepartta ole ihoaan halunnut hiertämään.

Kurkkuharja's rating:

15   4.7   5.6 

Ei, ei ja ei... En tiedä, mikä tämän vapaapainia harrastavan makaronisupersankarin todellinen viihdearvo katsomiseen paremmin keskittyneenä olisi ollut, mutta kolmantena muutaman viikon sisällä nähtynä genrensä edustajana Superargo alkaa muistuttaa tylsyydessään jo yläasteen piinallisen kiduttavia fysiikantunteja. Kyllähän tämän törttömäisyydelle sekä roistojen roolia vetäville "kasvottomille jäteille" silti pari kertaa naurahti.

Kurkkuharja's rating:

5   6   6.3 

Kilinkin ensimmäiset sikailut alkavat kiehtovasti jonkun puolijumalan antaessa yhelle jätkälle supermiehen voimat ja pariin kertaan saa nauraa. Aivan liian nopeasti ollaan kuitenkin leipomassa sitä pahamaineista pakkopullaa, eikä 70 minuuttia monesti näin pitkältä ole tuntunut, vieläpä Jesus Francon virtuaalihelvetin tuottamissa krapulatiloissa kärsittynä. Hüseyin Peydakin jäi tunnistamatta.

Kurkkuharja's rating:

2473   6.6   6.8 

Erikoistehostepelleilyä, jossa itselleni tuntematon hahmo Hellboy siemailee ärtyneesti Red Bull-energiajuomaa. Sarjisten lukemiseni jää näinä päivinä Fingerporiin, Batman on ainut ikinä (=lapsena) kiinnostustani herättänyt supersankari, eikä elokuvaharrastuksenikaan ole voimissaan tälläisten taidonnäytteiden takia. Ei silti niin puuduttavaa kuin voisi kuvitella, kyllä tämän jotenkuten kerran pakolla läpi katsoo.

Kurkkuharja's rating:

763   4.8   4.8 

Samuel L. Jackson esittää natsia ja joku muija ottaa persiistään valokopioita. Sin Cityn sarjakuvamainen ilme piristää filkkaa, siitä puoli tähteä lisää.

Kurkkuharja's rating:

4   3.7   5.1 

Tämä on taas näitä kokoelmistani epäonnisesti löytyviä espanjankielisiä ja textittömiä Santoja, joiden dialogi ei itselleni missään hurrattavissa määrin onnistunut avautumaan.

Näemme kuitenkin Atlantis-tarinan aikana Blue Demonin köytettynä aivopesevää säteilyä välittävän discopallon alle, sekä Santon niin väistelemässä autossaan luoteja nopeasti rattia kääntämällä, kuin myöskin toljottamassa telkkarin ääressä iäisyyden hermoja raastavaa lauluohjelmaa.

Musiikin saralla on panostettu hilpeisiin sävelmiin, painimatsit ovat loppujen lopuksi riipivän ankeaa materiaalia ja mysteeriksi jää myöskin, mitäköhän leffassa mittavissa määrin esitetyt raketit ovat ja miksiköhän Santoja äkisti onkin kaksi. No, onneksi itsensäkiduttamishetkellä oli tarjolla tequilaa.

Enää 50 Santoa jäljellä... ¡Ay, caramba!

Kurkkuharja's rating:

49   4.8   3.7 

Toxie mäiskii Vanhan vihtahousun kappaleiksi, hyppii narua suolenpätkällä ja onnistuu niin pano- kuin paskomispuuhissaan vetämättä housujaan nilkkoihin.

Budjetissa säästetään, jos suurimmalti osin leffassa ei tapahdu yhtään mitään ja sittenkin jos käy, toteutetaanpa sekin mahdollisimman pitkälle penniä venyttäen. Kuuleman mukaan kolmosen piru on vihreä, koska Troman studioiden varastossa ei ollut oikean väristä maalia ja kohtauksessa, jossa sankarimme kusee paholaisen päälle kuin letkusta ikään, on virtsassa vieno vanhimman voiteen pigmentti. Melvillen hahmo ennen Toxic Avengeriksi muuttumista aiheuttaa tässä osassa puhdasta, raakaa ja hallitsematonta vihaa.

Jaa, että mistä ylimääräiset puoli tähteä? Ei kuule hajuukaan.

Kurkkuharja's rating:

3   2.7   3.5 

Voisin näkemättä uskoa tämän kiistatta sopivan hämärimpien ja turhimpien Santojen joukkoon, eikä elokuvaa ainakaan valaissut espanjankielinen ääniraita vailla tekstejä. Ellen mennyt laskuissa sekaisin, sisältää Kuristajan kummitus kahdeksan (ilmeisesti) juonen kannalta täysin epäolennaista lauluesitystä sekä kolme painiottelua. Santo laitetaan myös jonkinlaiseen kidutuskoneeseen ja haudataan killipillihtävästi elävältä, mistä pinteestä painijamme selviää tietenkin vahvojen pakaralihastensa avulla. Pääpahis on jonkinlainen oopperan kummituksen mieleen tuova mustaviittainen naamapuoli, joka viettää aikaansa stalkaten ihmisiä ja levittämällä kukkia kuristamiensa tyyppien päälle. Onneksi Espectro del enstranguladorin aikana voi vaikkapa paketoida joululahjoja, muttei toisaalta tämäkään sivupuhde pelastanut päätäni vittumaiselta säryltä filmin viimein loputtua.

Kurkkuharja's rating:

7068   6.8   7.3 

Spider-Man ei itseasiassa aiheuta minkäänlaista pettymystä, vaan on peräti jopa hivenen parempi, mitä ennakkoon osasin pelätä. Kammottavalla tietokoneanimaatiolla toteutetun superpaskan, tekohauskan ja kuolettavan tylsän muotisonnan sijaan tarjolla onkin vain kammottavilla tietokoneanimaatioilla toteutettua superpaskaa ja tekohauskaa muotisontaa, mutta aika ei varsinaisesti kuitenkaan käy pidemmän päälle pitkäksi. Massoille suunnatun Hollyshitin etu huonoon eksploitaatioon nähden kun on se, että vaikka meno on kylmivän mitäänsanomattomuus, ei "vaativaa" tusinakatsojaa saa päästää tylsistymään - tämähän saattaisi ikävystyttyään jättää suosittelematta kassamagneettia toiselle tusinakatsojalle, iso tuottajapamppu saisi pari taalaa vähemmän kirstuunsa ja sehän olisi ihan mälsää. Tästä huolimatta kestoa Spider-Manilla on edelleen reilut puolisen tuntia liikaa, eihän nykysupersankarielokuvan huonoudelle kuitenkaan millään kahta tuntia nauraa jaksa.

Mutta leikki sikseen. En junnumpanakaan hirveämmin Hämissarjiksia välittänyt lukea, eikä kyseinen urho Raimin Samin megaspektaakkelin jälkeenkään merkitse minulle kuin 3Devadamin tuuheakulmakarvaista pahista. Visio hahmon kehittymisestä keskenjääneen vapaapainiuran kautta on toki himpun verran kutkuttava, mutta jo kaikenlaiset "jihaa"-huudot sankarinne heiluessa digitaaliseiteillään kaupungin yllä, ajatukset siloposkisen kiiltokuvapojan luuserinörtteydestä silmälasien myötä ja eritoten koko vitsin yhdentekevyys ja turhuus pistävät vituttamaan. Puoli tähteä lisää leffan kivuttomasta eteenpäin soljumisesta sekä tahattomasta komiikasta (tälläisessä leffassa dialogiin sisällytetty "fruitcake" kuulostaa lähinnä itseironialta). Vittu sitä idioottia, joka tätä paskaa väkisin minulle meni tyrkyttämään.

Kurkkuharja's rating:

2286   5   5.4 

Onhan tämä jo niin huono, että melkeinpä toimii hetkittäin. Ben-persenaama-Affleck heiluu kireissä trikoissa tai jossain vitun puvussa ja näemmä Batman on ainoa supersankari, jolla on vastassaan mielenkiintoiset pahikset. Tuo Daredevil kysymyksiäkin hollille: jos Elektra syntyy sokean sankarin takia ja kuolee miltein heti, missä välissä hän ehtii heilua spin-offissaan ja jos tähän elokuvaan on sijoitettu kahmalokaupalla kahisevaa, miksi ihmeessä ulkona siksakkia lentävä lintuparvi ja häkissään siementankoa mutustava hamsteri ovat huomattavasti kiinnostavampaa seurattavaa?

Kurkkuharja's rating:

3   2.3   4.6 

Tieteellinen koe: Santo ei toimi lauantaiaamuyöstä pienessä laskuhumalassa palaneiden cop pornien ja punasipuliruisleipien kanssa.

Pohdinta: olisiko näissä meksikolaisissa painifarsseissa niin paljon laulu- sun muita musikaalinumeroita siitä syystä, ettei kaikilla halukkailla tequilanupeilla ole varaa hankkia telkkaria tai vierailla kabareissa?

Lopussa Santo tekee taikatemppuja. Ei silti enkkutekstejä katsomaani versioon osanut loihtia.

Kurkkuharja's rating:

5   5.3   6.4 

Kilink riisuu ja tappaa.

Kurkkuharja's rating:

1735   5.2   5.2 

Ghost Rider alkaa lupaavasti - leffan surkeudelle nauraa ääneen, Cagen (joka ei näytä pätkääkään nuorelta Johnny Blazelta) eläytyminen on jälleen vertaansa vailla ja naispääosan esittäjäkin nätti. Jossain välissä kuitenkin homman pitkäveteisyys ottaa vallan ja olisin jättänyt todella mielelläni filmin kesken, jos moista toimintaa sattuisin harrastamaan. CGI on rumaa ja näiden sköndeleffojen ylipitkittäminen kahteen tuntiin pitäisi kieltää lailla. Olipa tämäkin tapa aloittaa mahdollisesti viimeiseksi jäävä elokuvavuosi 2012.

Kurkkuharja's rating:

5   4.4   5.5 

Kilinkkilinkkilinkilinkkilinkkilinkilinkkilinkilinkvittu!

Turkkilaispäivien kohokohta taisi olla, kun jätimme elokuvat ja lähdimme hetkeksi ulos viheriälle nurmikolle hengailemaan. Ravintola Kuuman keittiön kebabit/falavelit olivat myös maittavia.

Kurkkuharja's rating:

2138   5.6   5.6 

En suo kiduttajilleni sen enempiä riemuja purkamalla tunteitani Herrasmiesliigasta, kuin että lapamatojen maille kuuluvasta ideasta on saatu aikaiseksi masentavan ruma ja yhdentekevä actionpommi, jonka ainoa hyvä puoli löytyy filkan tapahtuma-ajankohdasta, mikä on aina kiehtonut itseäni. Mitäpä jos ei enää harrastettaisi näitä vihalahjoja, Tumppi, Tomi ja VT?

Kurkkuharja's rating:

5805   6.7   7.4 

Outoa, en tiennytkään leffapisneksistä löytyvän kaksin kappalein Sam Raimi-nimisiä ohjaajia. Se kunnon splatterin päälle ymmärtävä Evil Dead-veikko ja sitten tämä munaton, nippa nappa teini-iän kynnyksellä horjuville kersoille äxönpullaa leipova valtavirtapelle. En myöskään tajua hevonkukkua, mikä tässä kakkososassa vetoaa ihmisiin ja tekee siitä muka jotenkin sarjastaan erottuvan filmin? Se deekun näköinen ukko, jota on varmaan hävettänyt rankan lailla seistä sinistä taustaa vasten uskotellen itselleen, että nyt ne tietsikal tehyt lonkerot heiluu siellä mun selässä?

Spider-Man 2 on tyypillistä Hollywoodin efektipelleilyä. Siitä ei voi oppia mitään eikä sisältöä ole nimeksikään, ellei sitten katso elokuvia rumaa CGI-spedeilyä ihaillakseen, joka sekin näyttää oikeasti filmattuun materiaaliin upotettuna yhtä vakuuttavalta kuin Tellymme Suomen marsalkkana. Jos kansa nyt ihan oikeasti lopettaisi mulle näiden "aidosti hyvien" kakkakikkareiden suosittelun?

Kurkkuharja's rating:

3004   5.5   5.7 

Emmä muista milloin viimeksi koin näin kovaa myötähäpeää leffan parissa. Tuotesijoittelu taisi sisältää ruman tietokonegrafiikan lisäksi jossain parissa kohdassa elokuvaakin.

Kurkkuharja's rating:

2545   5.9   6.2 

Voisin kertoa pienen opettavaisen tarinan omenapuista ja semmoisesta, mutta onneksi kolmen päivän ryyppyputki tekee ihmeitä ja ihmettelen vain, miksi vitussa tälläistä kuraa suolletaan jostain suoliston uumenista kuumenista? Ei mutta: viiminen vihalahja takana, tammikuu oli kaiken kaikkiaan vähän niinku ikävä elokuvakuukausi ja ei enää ikinä tätä uuestaan, kiitos.

Kurkkuharja's rating: