Summer holiday

109   8.6   8.1 

"Hyvä tavaton", pääsin jo sanomaan Kaipaan sivistystä, pikimmiten -listassani. Sitähän tämä on, aivan tavattoman hyvä. Täydellinen. Kaksi ikuisuutta olen luvannut itselleni, että katson tämän huomenna tai vähintään ylihuomenna ja tämä eilinen lupaukseni kävikin toteen.

Carl Th. Dreyerin maineikkaista maineikkain mykkäfilmi, Jeanne d'Arcin kärsimys valmistui jo 1928, mutta alkuperäinen nauha paloi traagisesti tulipalon myötä. Noin puoli vuosisataa myöhemmin kuitenkin, 1981, alkuperäinen tanskalainen kopio löytyikin norjalaisesta mielisairaalasta. Kopio restauroitiin aidon alkuperäisen kaltaiseksi tekstityksiä myöden.

Elokuva pohjautuu suuresti oikeudenkäynnin virallisiin pöytäkirjoihin. Elokuva ei juurikaan pohjusta, miksi ja miten Jeanne on syytettävänä, vaan selityksen katsoja saa vaivihkaa elokuvan mittaa, tosin jo hyvin alkumetreillä. Itse toimintaa ei siis näytetä. Alkumetrit lupaavat kuitenkin jo paljon tulevalta. Runsaasti dramaattisia lähikuvia niin Jeannesta kuin koko salista vähemmällä laajalla kuvalla. Jeannen tunteet vyöryvät, tai suorastaan pursuavat ja räjähtävät ruudun läpi katsojaan, tästä kiitos Maria Falconettille. Uskomattoman kaunis ja vahva nainen, jonka roolisuoritus on kyllä epäilemättä yksi elokuvahistorian vakuuttavimpia, ehdottomasti oma suosikkini. Vertaus ja rinnasteisuus Jeesukseen toimii.

Jeannen kärsimys ja hänen kokema väärinymmärrys on jotain niin tunteellista katsottavaa. Paikoitellen Jeannen kyyneleet suorastaan hyppäsivät minun poskiltani vierimään ja suolainen kyyneleiden maku valtasi suun. Vakaa uskonnollisuus ja sen aukoton pettämättömyys ja äärinmäinen marttyyrisuus on vain jotain niin kaunista. Ja kuten sanoinkin jo, tämän tunnevyöryn on Dreyer taltioinut aivan uskomattomilla lähikuvilla. Falconetti on meikitön ja aidoin aidoimmillaan. Neidon ensimmäiseksi ja viimeiseksi jäänyt on jotain todella nerokasta.

Pelkään pahoin, että mikään elokuva ei enää tule maistumaan samalta tämän jälkeen. Jeanne d'Arcin kärsimys ansaitsisi ylipisteitä, mutta taidan tyytyä vain siihen, että elokuva nostaa viiden tähden riman aivan uusiin ulottovuuksiin. Tämä elokuva on itse täydellisyys.

Kankku's rating:

203   8.2   8.1 

Ei tätä turhaan ylistetä Ki-dukin parhaaksi, tässähän on ainesta vaikka koko 2000-luvun parhaaksi elokuvaksi. Ki-duk teki sen taas vakuuttaessaan minut aivan täysin.

Ki-dukin hiljaiset elokuvat omissa kokemuksissani saavat erinomaista jatketta. Viisi vuodenaikaa (nimeltäänkin jo aivan käsittämättömän hieno) ei Hetki lyön ja Rautakolmosen tavoin vuorosanasateellaan juhli, hiljaisuus vähäisessä näyttelijäkaartissaan on suuri elementti elokuvassa. Hiljaisuuttakin kauniimpaa on kuitenkin elokuvan uskomaton ympäristö ja sen kauneus. Luonto ja tapa kuvata sitä on jotain aivan uskomatonta. Vuodenaikojen mukaan luonto kaunistuu kaunistumistaan saavuttamatta äärinmäistä kauneutta.

Kauneus ei ole jälleenkään vain silmin nähtävissä, vaan myös päämme sisällä pohtimista. Runollisen hieno juoni on ainoaa laatuaan. Hienot roolisuoritukset eivät tietenkään asiaa lainkaan pahenna. Tästä elokuvasta tykkäsin aivan suunnattomasti.

Kankku's rating:

346   7.6   7.7 

Jokaisesta näkemästäni Coenista olen pitänyt omalla tavallaan. Barton Fink on myös omalla tavallaan hurmaava pätkä Coenin veljeksiltä. Tuttuja naamoja aijemmin näkemistäni Coenien elokuvista ja jälleen kerran samat naamat hurmaavat. Goodmanin ja Turturron roolit kumpaiseltakin mainiot.

Käsikirjoitus on kuitenkin tässä se elementti, jossa Barton Fink vetää pisimmän korren. Ei mitenkään suuruuden hullusta käsikirjoittajasta, juuri elokuva-alalle siirtyneestä Barton Finkistä ja hänen luomisen tuskastaan on paikoitellen hyvin surullista ja paikoitellen hyvin hupaisaa katseltavaa. Osatekijä herra Finkin elämän seuraamisesta tekeekin niin mukavaa John Turturron roolisuoritus. Käsikirjoitus jättää niin mukavasti kohtia avoimeksi ja itse katsojalle mietittäväksi. Ohjaus-, lavaste- ja kameratyökin hyvässä mallissa. Aikalainen miljöö on siisti ja kamera-ajot ovat hienoja.

Kankku's rating:

98   6.8   6.7 

Nyt tuli testattua Blu-ray-soittimeni aluekoodittomuus, testielokuvaksi ostin Pienestä Leffakaupasta jo ennestään todellakin kiinnostavan Suicide Clubin.

Elokuvan teema raapaisee kyllä syvältä. Itsemurha on tavallisen oksettava aihe, mikä itseäni kyllä etoo ja suuresti. Elokuva kuitenkin lähtee väkevällä asialla hieman leikittelemäänkin aivan järjettömällä väkivallalla suunnattomien verivirtojen myötä. En nyt ole kovin varma tästä numeroilla pelaamisesta ja siitä, että pidinkö moisesta lainkaan. Ihan menevää trillerin purkua kuitenkin suurilta osin. Ei vaan tahdo ottaa itseään liian vakavasti kertaakaan.

Kankku's rating:

42   9.3   7.6 

Minä olen Kuuba.
Venäläisnero Mikhail Kalatozovin Soy Cuba on suorastaan eeppisen suuri elokuva. Elokuva vastarinnasta, kapinasta, rakkaudesta ja menetyksestä on yksi upeimmista elokuvakokemuksistani jälleen ja jälleen kerran herra Kalatozovin elokuvan parissa. Ehdoton suosikkini on, myös Kalatozovin ohjaama, Kurjet lentävät.

Soy Cuba osuu hyvin lähelle samoja kultasuonia, mihin Kurjet lentävät jo minuun osui. Uskomattoman hienoa kameratyöskentely vaihtelee niin pehmeäajoisesta kamerasta kaaoottiseen tunnelman luovaan käsikameraan pommitusten keskelle. Tunnelmanluonniltaan kameratyöskentely on aivan mielettömän hienoa. Kuvaa saadaan niin läheltä kuin kaukaa ja korkealta taivaankannen tuntumasta polvenkorkeudelle.

Jaksottainen tarinankerronta on rankkaa. Niin karua, totta ja kaunista. Vahvoilla roolisuorituksilla on osansa voimakkaasti etenevässä elokuvassa suuresti. Simppelisti yksi suosikeistani. Täydet pisteet ovat ehdottomat. Minä olen Fidel.

Kankku's rating:

170   7.5   7.9 

Jo kannet aukaistuani häkellyin aivan uskomattoman hienoa DVD-levyä. Kestäisikö elokuvan kauneus vielä pidempäänkin? Tätä ei tarvitse edes arvailla.

Elokuva on aivan uskomattoman kaunis. Kaunis luonto välittyy niin Treadwellin käsikameran välityksellä, kuin Herzogin oman kameran myötä. Treadwellin kuvaama tavara on jotain niin uskomattoman villiä, rajua, hauskaa ja hienoa, eikä hänen suorituksensa ohjaajana ja näyttelijänä omaan dokumentointiin ole surkea - päinvastoin aivan helmi. Läheisyys luonnon kanssa ja syrjäytyminen ihmiskunnasta on aivan erinomaisen hienoa katseltavaa.

Koko tragedia on kuitenkin surullinen. Treadwellin elämä ihmisten keskellä ja sen päättyminen luonnon helmassa äärinmäisen järkyttävällä tavalla. Kohtaus, jossa Herzog kuuntelee Treadwellin viimeistä nauhaa on aivan suunnattoman koskettava. Helpolla ei pääse.
Herzog on asettunut mukavasti puolitiehen yhteiskunnan ja Treadwellin välille. Treadwelliä hän ihailee mutta ei välttämättä niinkään puolustele. Kertojana ja dokumentin ohjaajana Herzog on suoranainen nero. Tässä on todellakin dokumentti parhaasta päästä.

Viimeiseksi (täysin ohi elokuvasta itsessään) haluan haukkua elokuvan tekstityksiä. Futuren teksteistä suomeksi löytyy niin ruotsia kuin englantia seasta ja muutenkin mielettömästi kirjoitusvirheitä suomen kielestä. Tekstin alustaa on turhanpäiväisesti maalattu turhaan mustalla ja rivivälit kusevat. Elokuvaa itseään nämä surkeat tekstitykset ei tuhoa, mutta osan katselunautintoa. Englannin kielen taitava ei siis menetä mitään tässä julkaisussa.

Editoitua: Ja tämän loistopätkän skipanneet voivatkin olla huoletta! Elokuva näytetään keskiviikkoiltana TV2:n voimin kello 22.45! Katsokaa!

Kankku's rating:

75   8.4   7.8 

Chaplinia sieltä parhaasta, valitettavan vähäisesetä päästä, jota olen nähnyt. Chaplinin roolisuoritus kaikessa kieroudessaan, hauskuudessaan ja nerokkuudessaan on vain niin ällistyttävän hieno. Se tapa laskea rahat, ne pienet elekielet ja kaikki. Bellissimo!

Käsikirjoitukseltaan varsinkin ovela. Humoristinen, murhanhimoinen ja yhteiskuntakriittinen. Sotaa hehkutetaan ja saa kyllä kritiikkiä kerrakseen. Kaunis elokuva niin sisäisesti kuin ulkoisestikkin. Kaikki huipentuu jälleen loppuun päästessä. Kiitos Teema ja Elina Salo.

Kankku's rating:

14   7.4   7.6 

Kokopitkää Kieslowskia pitkästä aikaa ja kyllä taas maistui niin perkalaan hyvältä. Tuliaisina toin elokuvan itselleni Brittein saarilta, sillä ei Suomessa liiku elokuvasta DVD-painosta lainkaan.

Grazyna Szapolowskan roolisuoritusta ei vain voi ylistää tarpeeksi. Kaikki se tuska, epätoivo ja harvainen toivonpilke on jotain kerrassaan uskomatonta. Monen muun Kieslowskin elokuvan tavoin, onnistui Bez Konca luomaan suosikkihahmojeni listoille jälleen yhden lisää. Mitä epätoivoa ja rakkauden kaipuuta. Solidarisuuden Puolaa kuvataan aivan uskomattoman vahvasti ja väkevästi. Tunnelma ja aatteet hahmoilla ankarat. Elokuva yhdistää kerrassaan mainiosti Kieslowskin alkutuotannon, eli poliittiset dokumentit yhteen lopputuotannon, eli näytelmäelokuvat, pettämättömäksi yhdistelmäksi. Elokuvan loppu vielä on vain niin hyytävän koskettava.

En pidä mitenkään mahdottomana, että pisteet nousisivat täyteen viiteen toisella katselukerralla. Aivan mahtava kokemus!

Kankku's rating:

89   6.4   7.1 

Kavereiden kanssa oli tarkoitus mennä katsomaan Flickan som lekte med elden (Tyttö joka leikki tulella), mutta suunnitelmiin tulikin pienoinen poikkeus. Turkuun asti ajoimme täältä 80 kilometrin päästä ja Finnkinoon saapuessamme huomasimme, että varsin kohuttu Paranormal Activity olisi ensi-illassa. Tyttö tulitikkuineen saa siis odottaa vielä hetken, menkäämme tarkastelemaan Paranormaaliblogia. Ja vielä vitun etupenkistä. Ennen kuin elokuva alkoi, aulassa pyöri traileri, jonka välissä oli videoitua kuvaa amerikkalaisen yleisön reaktioista elokuvan aikana. Hirvittävän hyvältä vaikutti ainakin siinä suhteessa, mutta ehkä kuitenkin hyvä pitää odotukset melkoisen alhaalla.

Käsivarakuvaus ja hahmojen tiedostaminen, että "tässä nyt tehdään elokuvaa" toimi hyvin. Suoranaisia roolihahmoja taisi elokuvassa olla vain neljä kipaletta, mutta hienosti kukin veti roolinsa. Paikoitellinen pieni säpsähdyskauhu tiuhaan tahtiin piti otteessaan tiukasti, mutta yli-innokkaiden teinityttöjen kirkunat pienimmässäkin pelotuskohtauksessa olivat hieman liikaa. Joo. Tunnelmaltaan hyvin latautunut, toteutukseltaan varsin onnistunut, kaikenkaikkiaan melkoisen keskivertotapaus.

"Siis vähäx mää kirkusin muutamaan kertaan", kertoivat teinit toisilleen ulko-ovella tupakkapaikallaan. Tottakai tämä ylireagoinnin riemu jaetaan vielä kavereien kesken uudelleen!

Kankku's rating:

52   7.6   7.6 

Tämä elokuvan jatko-osa oli tarkoitus mennä eilen (13.11) katsomaan Turkuseen kaverin kanssa, mutta enhän minä pentele ollut nähnyt edes ensimmäistä osaa! Mutta kuten ylläolevasta selvisi, tuli suunnitelmiin pienoinen muutos.

Män som hatar kvinnor on osakseen kohunsa ansainnut. Kertakaikkisen karmeat (todellakin hyvässä mielessä "karmeat") raiskauskohtaukset olivat kyllä jotain melkein ainutlaatuista. Kerrassaan tylyä ja röyhkeää, mutta juuri tässä tylyydessä ja röyhkyydessä piileekin elokuvan viehätysvoima. Miehet todellakin vihaavat naisia. Värimaailmaltaan mukavasti elokuvan synkänpuhuttelevuuteen sopiva, melkein jopa maukas.

Roolisuoritukset naispääosan Noomi Rapacelta ja miespääosan Michael Nykqvistilta hienot, varsinkin ensinmainitulta. Lisää odotan ja innolla.

Kankku's rating:

32   8.4   7.7 

Jean Vigon matkassa, osa III.

Zéro de conduite: Jeunes diables au collège kokonimeltään, on Jean Vigon kolmas elokuva. Vigo on niitä harvoja ohjaajia, joiden tuotokset olen tietoisesti katsotunut täydellisessä aikajärjestyksessä ensimmäisestä alkaen.

Zéro de conduite on puolet pidempi, mitä Vigon esikoinen ja neljä kertaa pidempi, mitä aikaisempi teos. 40 minuutin ajan saammekin nauttia kaikesta siitä, mitä Vigo on tarjonnut meille kahdella aikaisemmalakin teoksellaan mutta siis vielä enemmän. Hidastuksella herkutellaan vielä Taris, roi de l'eauta enemmän ja entistäkin maukkaammin kerrassaan valtavan upeassa tyynysodassa. Hienosti elokuvaan on upotettu myös animaatiota ja todella toimivalla tavallakin vielä. Mustavalkoinen maailma surrealistisin maustein on jälleen kerran kerrassaan hurmaava. Vigon vaikutuksen Truffautin teokseen 400 kepposta voikin napata tästä varsin selvästi lähes identtisestä kohtauksesta.

Enää odottaa digiboksilla katseluvuoroaan L'Atalante. Aikaa sille liikenee viikonlopulla.

Kankku's rating:

9   5.9   6.8 

Jean Vigon matkassa, osa II.

Jean Vigon lyhytelokuva Jean Tariksesta on idealtaan naurettavan helppo, voisi verrata vaikka Pikku Kakkosen U I U I Uimakouluun. Mitään ei elokuva siis kertoa suoranaisesti, vaan lähinnä esitellään, ihaillaan ja opetellaan Jean Tariksen kanssa uimaan.
Kameran käyttö on kuitenkin hienoa jälleen kerran Vigon parissa. Hidastuksen ja vedenalaisen kuvan käyttö on hienoa. Kelausta käytetään hienosti ja hauska leikkauskin.

Kankku's rating:

272   6.9   7.2 

Tuli mietittyä juuri, että vaikka olenkin Canal+:n maksava asiakas niin urheilusta kuin elokuvista ja tv-sarjoistakin, tulee todella harvoin kumpaakaan kahdesta viimeksi mainitusta katsottua. Tämän tajuttuani päätin siis välittömästi, että tänäiltana katsoisin Canalilta elokuvan. Ohjelmistossa seisoikin mukavasti Horton.

Tarinaltaan yllättävän pohdiskeleva ja ehkä jopa kriittinen yhteiskuntaa kohtaan. Universiumin olemassa oloa ja ulottuvuutta tyrkytetään kovin ja mietimään jäämmekin, että entä jos asiat onkin niinkuin Hortonissa esitettiin. Ei siis täsmälleen kuten Hortonissa, eli että pienen apilan päälle laskeutuvan hiukkasen sisällä elämää olisi, vaan ajatellaan tätä suuremmin. Kuinka moni pikkulapsi jääkään leikkimään ja jossitelemaan Hortonin "hiukkasmaailmaa".

Eli käsikirjoituksesta ja sen toteutuksesta plussaa. Moneen kertaan sai ääneenkin nauraa. Huumori tahtoo olla hieman naiviakin paikoitellen, mutta kyllä parhaimmillaan Hortonissa reväytetään oikein kunnolla. Hortonin jumalaidentiteetti on kerrassaan hieno.

Kankku's rating:

14   7.5   7.5 

À Propos de Nice on Jean Vigon ensimmäinen herran lyhyen ohjausuran ajalta. Tuberkuloosin komplikaatioihin menehtyneen nuoren ohjaajalupauksen tuotokseksi jäi vain neljä elokuvaa. Kuollessaan Vigo oli vain 29-vuotias.
À Propos de Nicen aikaan Vigo oli vielä 25-vuotias ja jälki on lupaavaa ajatellen herran tulevaisuutta. Kuvallista juhlaa, sillä vuorosanoja ei liioin ilmoihin kajautella. Kaunista, hyvin kaunista.

Kankku's rating:

464   7.7   7.9 

Ainoat kosketukset itselläni animeen ovat olleet Pokemon-leffat ja itse sarja. Akirasta oli lukenut melkoisen kiittävää palautetta ja teos kiinnosti suuresti. Elokuva perustuu saman nimiseen sarjakuvaan mutta tässä voi vain istua ja pysähtyä, kuinka käsittämättömän hieno teos voisikaan olla paperille painettuna.
Piirrosjälki on hienoa ja kaikessa tuomiota kuuluttavuudessaan ja puhuttelevuudessaan hieno kokemus. Käsikirjoitukseltaan kerrassaan nerokas, mutta tästä saa tietenkin syyttää Katsuhiro Otomoa (sarjakuvan tekijä, elokuvan käsikirjoittaja ja ohjaaja).
Värien käyttö on hillittyä ja luotu tulevaisuus on kerrassan pelottava! Todellakin harkitsen vielä sarjakuvan lukua.

Kankku's rating:

196   8   8 

Uuden Neuvostoliiton ensimmäistä vuosikymmentä pidetään maan kulttuurin merkittävimpänä kautena. Tuohon aikaan vielä taiteilijoiden ilmaisunvapautta ei vielä oltu pahemmin karsittu ja kokeileva ja abstrakti taide kukoisti. Elokuvissa nähtiin olevan potentiaalia propagandavälineeksi ja niin valtio tukikin uusia elokuvantekijöitä, kuten esimerkiksi Panssarilaiva Potemkinin ohjannutta Sergei Eisensteinia. Historiallisiltakin ansioiltaan elokuva on merkittävä teos.

Propaganda ja taiteellinen vapaus on kyllä kumpainenkin selvästi havaittavissa Potemkinissa. Leikkauksellisesti havahduttava, kuvaukseltaan uskomattoman hieno. Odessan porrasteurastuksesta ei itselläni ole mitään pahaa sanattovaa, kertakaikkisen upea toteutus.

Kankku's rating:

1712   7.7   8.3 

Hyvä ystäväni ylisti tätä elokuvaa minulle iät ja ajat. Mainosti tätä suosikkielokuvakseen ja ainakin kolmen kuukauden ajan sanoin, että ostoslistalla on. Nyt viimeinkin aatteista tekoihin ja ostoslistalta hyllyyn ja hyllystä koneeseen.

Aivan älyttömän oloinen elokuva kyllä kasassa. Maailma (tai lähinnä Donnien käsitys maailmasta) on suorastaan apokalyptinen. Donnien mentaalisesti kaaoottinen maailma on kerrassaan uskomattoman hieno ja sairas, suorastaan houreenomainen. Käsikirjoitukseltaan kerrassaan kaunis ja toteutukseltaan todella menevä, hauskakin vielä. Toisen katselukerran myötä saattaisi iskeä vielä kovempaa, sillä vielä minusta tuntuu että jotain jäi vielä sisäistämättä. Soundtrackin rullatessa vielä tajuttoman kovaa settiä Joy Divisionin Love Will Tear Us Apartin ja Gary Julesin Mad Worldin myötä. Loistavaa. Jake Gyllenhaalin roolisuoritus on hieno!

Elokuvasta löysin muuten yhden kaikkien aikojen suosikkihahmoistani, Frankin. Aivan tajuttoman hieno.

Kankku's rating:

427   8.4   8.5 

Koeviikko siis on puskenut tiistaista asti, mutta tein sopimuksen itseni kanssa jo perjantaina, että Up olisi hyvä tapa irtautua toisiin maailmoihin. Tapaus kiinnosti ennestään jo kovin ja perjantaina siis paikallislehdestä lukaisin, että Up on tiensä tännepäin löytänyt. Ja perämetsissä tietenkään ei esitetä kuin kolme näytöstä, joten marjat olisi poimittava pikemmiten. Marjani kuitenkin on aavistuksen verran ylikypsä, sillä esitetty versio oli sattumoisin tietenkin dubattu.

Kuinka epätavanomainen päähahmo onkaan valittu. Sankarimme on aivan tuikitavallinen eläkeläismies. Kärttyisä, hieman ulkoisesta yhteiskunnasta erkaantunut. Aivan uskomattoman hienosti elokuva aloittaa kuitenkin sankarimme lapsuudesta. Animoinnin jälki on kerrassaan omaperäisen hienoa! Aikalainen maailma on niin vallattoman hieno. Tästä alkaa nopeahko pikakelaus, joka käy nopeasti mutta tunteikkaasti koko Carlin elämän läpi.

Dubbausten myötä elokuva kyllä kärsi aavistuksen verran. ADHD:sta ei kyllä välillä mitään selvää saanut, eikä pahemmin selvää kyllä ottanut pikkuoravastakaan paikoitellen. Mutta tämä on vain elämää, josta luultavasi kärsivät jenkitkin oman kielensä parissa. Täytyyhän tuo ehdottomasti kokeilla jahka DVD:lle tulee ja kokea muutenkin koko elokuva alkuperäiskielellä. Dubbausten myötä osa elokuvaa kuolee joidenkin elokuvan pienten vitsien tuhoutuessa. Moisen olen kokenut muutamassa nykypäivän ja muutamassa vanhemmassakin animaatiossa, kuten esimerkiksi Shrekissä.

Montakohan kertaa kuitenkin huomasin itseni ääneen nauramassa? Muutamalle aivan älyttömälle vitsille huomasin itseni nauravan jopa aavistuksen liian pitkään, mitä nyt vertasin muihin katsojiin. Huumori ei mene liikaa lapsellisuuksien puolelle ja muutenkin elokuva antaa nautintoa aavistuksen varttuneemmillekin katsojille. Kaiken hauskuuden lisäksi elokuvasta löytyy kyllä kauneuttakin. Kauneus ei ole pelkästään ulkoista juhlaa, vaan myös tarina on kaunis, kuin mikäkin uni. Unen maussa älyttömyyden ja älyllisyyden rajamaissa onkin hyvä painia ja täten onkin onnistuttu luomaan kertakaikkisen maukas kokemus. Tykkäsin todella!

3D:nä ei tullut kuitenkaan nautittua, mutta lieneekö tässä nyt mitään sellaista pakollista koettavaa moisessa formaatissa. Mene nyt ja tiedä.

Kankku's rating:

33   8.7   8.3 

Ennen Up-elokuvaa trailereiden paikalla näytettiinkin Disneyn lyhytelokuva. Tämä nyt tahtoo olla melko yleistäkin ja hyvä näin. Vain pariminuuttinen aika trailereiden jälkeen lataa mukavasti fiilistä elokuvaa kohtaan.

Hyvin paljolti muiden näkemieni lyhytfilmien kaltainen. Huumoriannos sopiva kaikesta pienoisesta naiviudestaan huolimatta. Pilven tunnetilat hauskasti esitetään sääilmiöin. Hauskasti jaottelu "yksinkertaiseen parivaljakkoon", joka on syräytynyt muista. Todella hauska, Disney lyhäreiden parhaimmistoa.

Kankku's rating:

61   8.6   8 

Sivistystä kaipasin jälleen kerran, josta saattoikin jotkut lukea aikaisemmin asiaan kuuluvasta listasta. Uhri on tovin jos toisen hyllyssä odottanut sitä oikeaa, omaa hetkeään räjäyttää tajunta ja niin tapahtuikin jo. Hetken aikaa lojui elokuva listalla ilman mitään kommenttia, mutta nyt liikeni siihenkin aikaa.

Tarkovksin elokuvista olen jokaisesta pitänyt todenteolla. Uhri on vasta ensimmäinen, eli ei todellakaan vielä viimeinen hallussa oleva Tarkovski, kirjaston saamattomuuden takia. Muuten kirjastosta olenkin tsekannut jo Tarkovskin esikoispitkän Ei Paluuta, Andrei Rublevin, Peilin, Solariksen ja Stalkerin. Jäätävä viiden tähden putki venäläisherran tuotoksilta.

Elokuva on - kuten Tarkovskin elokuville on tapana - aivan uskomattoman upea. Tästä saamme sormella osoitella Sven Nykvistiä. Kuvausaika, -paikka ja -tapa ovat kaikki aivan uskomattoman hienoa. Värimaalilma koostuu lähinnä harmaan ja luonnon läheisistä väreistä. Mustavalkoisuus sekaan leikattuna on kerrassan nerokkaan hienoa ja toimivaa jälleen kerran. Ilme on kohdallaan, suorastaan uhkuu ahdistusta. Ahdistus ei ehkä saavuta katsojaa samalla tavalla kuitenkaan, miten se on havaittavissa elokuvan hahmoissa. Kuitenkin aivan mielettömän kaunista. Kamera liikkuu hienosti taka-alalla useaan otteeseen ottamatta liiallisia kasvokuvia lainkaan ja pitkiä leikkaamattomia pätkiä erottaa selvästi.

Elokuvan kauneuden salana on tietenkin myös elokuvan yleistunnelma tarinan myötä. Tarina täynnä runoutta, satumaisuutta ja hengellisyyttä. Tämäkin vaatii kuvaajalta ja ohjaajalta paljon. Muhkea tarina huipentuu loppuun mentäessä aivan uskomattoman hienosti.

Mutta jotta katsoja pääsisi täyteen latinkiin, vaaditaan myös näyttelijöiltä paljon. Kahtatuhattayhtätoista nimeä en kirjoittele, sillä jokainen roolisuoritus oli kerrassaan mainio.

Varttia vaille viisi tähteä, eli melkein kuitenkin.

Kankku's rating:

58   7.5   7.1 

Godard-boksia olen purkanut pikkuhiljaa järjestyksessä ja Le Petit Soldat onkin järjestyksessä yhdeksäs kymmenestä. Mukavan epälooginen - jos se nyt on oikea sana kuvaamaan - on kyllä elokuvien järjestely boksissa. Odotuksia voisi melkein sanoa koviksi.

Silmäänpistävää on kyllä elokuvan kauneus. Mustavalkoinen on kaunista, eikä kyllä Anna Karina elokuvaa kauneudellaan ja taidoillaan pilaa. Veronica Dryer, jota nimensä perusteella arvuutelaan suomalaiseksikin, on kerrassaan ihana hahmo.

Korvaan puolestaan pistää elokuvan suuri hiljaisuus. Kaikki taustahälinä on poistettu ja vain hahmojen keskustelu on kuultavissa. Hyvä esimerkkitapaus tässä tapauksessa on esimerkiksi ajomatka melko ruuhkaisella tiellä. Yhdestäkään autosta hahmojemme ympärillä ei kuulu inahdustakaan ja keskustelu kuullostaakin aivan kuin äänieristetyssä kopissa käydyltä. Moinen hiljaisuus tuntuu vain niin mahdottomalta soveltaa todelliseen yhteiskuntaan. Musiikkikin kun saa vain pienen roolin.

Tiivistunnelmainen ja hyvin aidon tuntuinen. Asteen verran hyökkäävää yhteiskuntakritiikkiä Godard ei voi välttää. Bongaappas Jean-Luc jälleen kerran.

Kankku's rating:

221   6.5   6.8 

1. Elokuvaa en siis ostanut, vaan tein säännöissäni poikkeuksen ja vuokrasin täyden vuokrahinnan mukaisesti.
2. Sisko maksoi.
3. Elokuva on kaavamaisuudessaan niin epäyllättävä, kun vain voi olla. Itse en edes 3D:nä tätä nähnyt, johon formaattiin elokuva oli vesiselvästi tehty. Kuitenkin animoinniltaan taattua Dreamworks-laatua, mutta jotakin jäi kuitenkin selvästi kokematta.

Hahmot eivät kyllä yksinkertaisesti jätä mitään muuta kuin toivomisen varaa kohti parempaa kaikessa lapsellisessa typeryydessään, jota symboloi vallan mainiosti B.O.B. Huumori perustuu lähinnä ylisuuren naisen totutteluongelmiin kokonsa kanssa ja B.O.Bin kirjaimelliselle aivottomuudelle.

Ja katsokaa nyt elokuvan nimeä. Ei aivan perheen pienemmille ystävällinen, suorastaan väkivaltaa pursuava nimi. Tämä tarkoittaa tietenkin sitä, että vanhemmat katsovat perheen pienempien kanssa pätkän, eikä kyllä aikuisiakaan aivan huomiotta ole jätetty. Yhteiskuntakritiikkiä heitetään presidentistä ääripäihin asti, mistä lieneekin kokonainen tähden korotus.

Ja hahmojen suomennoksista: The Missing Link (lyhyemmin pelkkä Link) = Rengas? Ja kun (jos) näette ikinä tätä hahmoa ja elokuvaa, ymmärrätte kyllä todellisen merkityksen.

Kankku's rating:

300   8.5   8.4 

Nyt korkkasin Kurosawan kakkosboksin.

Neljästä näkemästäni Kurosawasta kolmessa on näytelly Toshirô Mifune. Kahdessa aikaisemmassa (Yojimbo ja Seitsemän Samuraita) Mifune vakuutti taidoillaan loistavasti, mutta tämä "äärettömien hyvien onnistumisten sarja" jatkuu jälleen. Siis kolmas Toshirô Mifunen onnistuminen, neljäs Kurosawaan ihastuminen.

Rashômon on hienolla tavalla erilainen samuraielokuva aikaisempien näkemieni Kurosawojen jälkeen. Rashômon on kuvattu hyvinkin pienellä näyttelijäkaartilla.

Hauskaa on elokuvan salapoliisimaisuus ja sen soveltaminen huomattavasti aikaisemmalle vaiheelle, mitä kaikki maailman mikkihiiret. Rikos kaipaa rangaistusta, mutta rankaisemisesta tulee lähes mahdotonta, kun asiasta kerrotaan kourallinen erilaista tarinaa.

Visuaalisesti jälleen sitä pesunkestävää Kurosawaa. Metsää taltioidaan hienosti niin oksien takaa sumuisesti, kuin selkeästi ruohonjuuritasolta. Aivan uskomattoman hienoa. Visuaalisesta kauneudesta rokottaa katastrofaaliset taistelukohtaukset. Tahdotaanko tällä nyt todella korostaa miekan todellisten käyttäjien (siis hahmojen, ei näyttelijöiden) kokemattomuutta ja pelkoa, vai näyttääkö se nyt vain siltä mitä näin. Jollakin tavalla elokuva jätti kyllä hieman, mutta vain hieman kylmäksi, jollaista en ole ennen Kurosawan parissa kokenut.

Kankku's rating:

100   8   7.4 

Sivistystä kaipasin ja pikemmiten. Juize vinkkasi ja Youtube tarjoili. Hienoa.

Olen melko satavarma, että kyseessä on kyllä coolein koskaan näkemäni elokuva. Alejandro Jodorowskyn luoma spagettitunnelma niin ohjaajana, käsikirjoittajana kuin näyttelijänäkin on vain jotain niin uskomattoman hienoa. Viileämpi, julmempi ja rakastettavampi kuin Eastwood-Leone -kaksikko ikinä, ja tämän uskallan sanoa jo yhden elokuvan näytteen takia. Tai ansiosta.

Erinomaisen hienoa on elokuvan surrealistisuus ja vihollisten kirjo. Käsikirjoitus kaavaltaan on aivan helvetin yksinkertainen, mutta upeaa surrealismia on upotettu niin sankariimme kuin vihollisiinkin. Sekopäisen hienoa!

Tosiaan, Youtube toimi katseluvälineenä, eikä tämävitunpieniruutu kyllä mitään varsinaista katselunautintoa visuaaliselta kauneudeltaan tarjonnut. Aivan törkeän hieno elokuva, mutta uskoisin ulkoista arvoa lisäävän myös se, että katsoisi DVD:ltä.

Kankku's rating:

163   7.3   7.8 

Sainpas aikaiseksi tämänkin elokuvan katsottua, mutta aivan liian kauan ja turhaan pihtasin.

Todellakin pätevä nuortenelokuva rakkaasta naapurimaastamme, Ruotsista. Alusta alkaen on selvää, että jotakin tässä leikissä vielä sattuu mutta todellinen arvoitus on, että ketä tässä sattuu.

Rosoinen kuvaus on siistiä, vitun Åmål on hieno paikka ja roolisuoritukset aivan nappiin. Kerrassaan ihanan Alexandra Dahlstömin tahtoisin kuitenkin erityismainita, kertakaikkiaan ihanan neito.

Hahmojen käsikirjoitus ei sinäänsä ole mistään omaperäisimmästä päästä. Yksi syrjäytynyt ulkopaikkakuntalainen, yksi itseään hakeva drama queen ja lössi biatcheja. Muuten käsikirjoitus kyllä jyllää tasasen varmasti läpi elokuvan, kaikkine pienine yllätyksineen. Voisi laskea jonkin sortin "hyvän mielen teinileffaksi", vrt. Juno. Molemmat omaperäisen hauskoja. Tästäkin pidin siis todella.

Loppuun haluan siteerata vielä Eliniä:
Jessica on maailman urpoin, mää taas maailman coolein.

Kankku's rating:

62   7.8   7.3 

Eli kuten sanottu, toinen kokeiluni Kim Ki-dukin maailmaan. Ensimmäinen siis oli erinomainen Rautakolmonen.

Hetki lyö näyttää aivan törkeän hienolta. Osa syyllinen tässä on tietenkin Kim Ki-duk ja suuri hatunnosto Vesipuisto-ideasta. Moderni taide äärimmäisen surrealistisessa meiningissä istuu elokuvaan aivan uskomattoman hienosti.

Asiallista pohdintaa ajan ja ihmisten välisistä suhteista.

Roolisuoritukset kukin hienot, Jung-woo Han voisin nyt kuitenkin erityismainintana nostaa pakan päällimmäiseksi, enkä aivan suotta. Loppukohtaus oli muuten aivan älyttömän rankka.

Kankku's rating:

1141   7.7   8 

Rewatch, ei muutosta pisteytykseen.

Toinen tuotos Edgar Wrightilta, jonka näin. Ensimmäinen näistä tuotoksista on kolme vuotta tuoreempi, hulvaton Hot Fuzz. Hot Fuzziin yhteyksissä Shaun of the Dead ei ole ainoastaan ohjaajan kannalta, sillä kumpaisessakin elokuvassa näyttelevät myös mainiot Simon Pegg ja Nick Frost.

Molemmat elokuvat nähtyä on helppo huomata sellaisia pieniä visuaalisia yhteyksiä elokuvien väliltä. Hot Fuzzissa hyödynnettiin uudelleen Simon Peggin aamutoimia/valmisteluja pikakelauksella kuvakuvalta. Ihan hauska kikka mielestäni.

Shaun of the Dead on myöskin hyvin väkivaltainen, mutta kuten Hot Fuzzissakin, väkivalta on vain osa viihdytyskeinoa. Lupa nauraa kun joku tappaa, missä gengressä taistelee myöskin Rambo. Verinen, hauska ja fiksu.

Nick Frostia ja Simon Peggiä ei vain voi olla rakastamatta. Kyse ei ole ainoastaan loistavista roolisuorituksista tälläkään erää, vaan myös oivasti kirjoitetuista hahmoista. Shaun ja Ed ovat kumpikin niin erilaisia, mutta niin samanlaisia. Asenne kohdallaan. Käsikirjoitus muutenkin on puhdasta rautaa.

Keskivertoa huimasti parempi "romanttinen komedia", jos niin saan sanoa.

Kankku's rating:

129   7.2   7.8 

Muistan niin selvästi, kun Ruohometsän kansa tuli katsottua päälle kymmenen vuotta takaperin. Tämä oli aivan hirveän raaka ja surullinen. Nostalginen teko tuli tehtyä, elokuvakirjastona toimi tällä kertaa Youtube. Kymmeneen osaan pätkitty, englanniksi puhuttu.

Tämä on vain niin helmi. Tosiaan jo kakarana tuli ihmeteltyä elokuvan verisyyttä ja ankaraa väkivaltaa ja nyt ties kuinka monennella rewatchilla voimakas väkivalta iskee silmään. Ajatus näin alkuasetelmilta tätä elokuvaa näkemättömille väkivaltaisista pupuista saattaa kuullostaa ja vaikuttaa naurettavalta, mutta kokeilkaapas pois. Ei tämä ole kokoperheen animaatio, mainonnasta huolimatta.

Hauskalla tavalla jälleen ihmiset jätetään aikalaiseen tapaan kasvottomiksi sivuhenkilöiksi. Kasvottomiksi siksi, että yksinkertaisesti kasvoja ei näytetä. Ihmiset nähdään joko takaapäin kuvattuna, varjokuvina tai kaulasta alaspäin kuvattuna. Melko yleistä elokuvissa, joissa pääosassa eläimet. Ja aina yhtä hauskaa.

Pahan pupun erottaa selvästi hyvästä pupusta. Paha pupu sisältää kaikki pahuuden kliseet: räätynyt, likainen ja kovia kokeneen näköinen. Mustat silmänaluset on viimeinen seikka, mikä erottaa hyvän pahasta. Eikä paha pupu tietenkään elä sateenkaaren alku- tai loppupäässä, vaan synkässä korvessa.

Ei Ruohometsän kansa ole kyllä vuosien mittaan kärsinyt teholtaan mitenkään. Aika kului elokuvan ajan suorastaan siivillä. Eikä muuten olisi pahanhintainen DVD:kään myynnissä..

Kankku's rating:

577   8.4   8.6 

Tarantino on ohjaaja, joka puhuttaa aina. Tarantinon haastattelu saadaan Aamu TV:hen, Tarantino on Conan O'Brienin haastateltavana ja Tarantino on ohjaaja, jonka 97% tuntee jo ulkonäöltä.

Inglorious Basterds on tapaus, joka piti elokuvissa käydä katsomassa. Lippuhintaa 9 euroa ja nämä piruperkeleet myivät vain kirottua pussipopkornia! No, kello oli 18.30 ja elokuva sai alkaa jo.

Ensimmäiset naurun tirskahdukset pääsivät minulta jo ilmoille muutaman hassun sekunnin päästä elokuvan alettua. Ja syy: tekstitys. Ei käännösvirhe, vaan teksitystapa: keltainen nostalgisen upea. Uskomattoman hieno kikka. Jo ensimmäiset minuutit kaavailevat tulevaa kauneutta kamera-ajoineen pienessäkin tilassa.

Hauskaa on myös elokuvan yllättävyys. Päähenkilöitä voidaan eliminoida tuosta noin vain aivan vain shokeeraadakseen katsojan. En lähde spoilailemaan, kuka kuolee jos kuolee tietenkään. Aamu TV:ssä kerrottiin jo (siis Tarantino), että elokuva leikkii historian kanssa. Tarantinon käsissä historia voi ja SAA muuttua ja jälkeenpäin sille vain nauretaan. Tai ainakin itse näin tein. Tai oikeastaan nauroin jo historian muutoksen aikana. Historian muuttaminenkin on yksi niitä yllättäviä tekijöitä, jotka vaikuttavan elokuvan positiiviseen ja jännittyneeseen "itsestään selvyyksien" purkamiseen.

Oli muuten hauska nähdä, että saliin tuli myös varmasti muutaman vuoden alle 15 vuotias tyttö äitinsä kanssa. Ensimmäisessä skalpeerauskohtauksessa äiti pisti jo lapsensa silmien päälle kätensä. Tämä sali ei ollut heille tarkoitettu. Muutenkin elokuva onnistuu naurattamaan ja iloitsemaan leikitellyn väkivallan mukana. Pelkkää naurua väkivalta ei kuitenkaan ole, sillä väkivalta tahtoo suureksi onneksi paljastaa myös omat karut ja ahdistavat kasvonsakin.

Iloista on myöskin elokuvan uskollisuus alkuperäiskielille. Englannille annetaan vain tuon tuosta väkisin tilaa ja pääkielinä käytetäänkin ranskaa ja saksaa. Jippii! Ja tämä tarkoittaa siis paljon keltaista tekstiä myös amerikkalaisille katsojille, eikä tämä tee katsojaa edes vihaiseksi sielläkään (mitä on IMDB:n arvosanaan uskominen). Dialogi on loistavaa ja pääsee todellakin etuihinsa enemmän draaman puolelle painottuneessa elokuvassa, sillä loppujen lopuksi "taistelua" on jopa yllättävän vähän!

Hahmoista ja näyttelijöistä vielä. Pittin yliampuvan hauska Aldo Raine on hahmona oiva, mutta pisimmän korren vienee Christoph Waltz. Natsiupseeri on julma ja täysin epäsympaattinen hahmo - täydellinen mulkku. Til Schweigerin kivinaama suoritus on myöskin omaa luokkaansa hahmon ahdistusta ja vihaa symboloidessa. Hugo Stiglitzin esittely alussa minun mielestäni oli jopa hieno!

Kyseessä on parasta Tarantinoa sitten Pulp Fictionin. Kaksi ja puolituntia kuluu siivillä.

Editoitua: taisi muuten olla Aamu TV, jossa Tarantinoa haastateltiin.

Kankku's rating:

109   6.7   6.9 

Jaa'a. Suhtautumiseni Ed Harrisiin on melko kaksinainen ja tässä herra on kyllä sillä pahemmalla puolella - niin ohjauksen kuin näyttelemisen puolella. Virgil Cole on hahmona tylsä, eikä ohjauksessakaan ole juuri mitään särmää. Elokuva näyttää ja tuntuu liian halvalta, eikä hirveä Renée Zellweger elokuvaa ainakaan paranna. Tästä naisesta minulla ei ole todellakaan MITÄÄN hyvää sanottavaa. Niin epäsympaattinen kimittäjä, eikä todellakaan ole mitenkään klassisen kaunis lännen nainen.

Onko Viggo todellakin elokuvan ainut hyvä puoli? Melkein. Lännen tunnelmalla hehkutetaan vain ajoittain ja sekin laimeahkosti. Äärimmäistä keskivertoa.

Kankku's rating:

8   6.3   7.1 

Yhden tähden foorumilta bongasin ja tuli nopeasti katsottua lyhyen kestonsa vuoksi. Lyhyestä elokuvasta voisin myös lyhyehköt kommentit heittää.

Lyhyen ytimekäs ja suora lyhytelokuva. Juoni on yksinkertainen ja vaivaiseen viiden minuutin kestoon on onnistuttu upottaa jopa lopputwisti! Tai ainakin melkein. Joen kastelua ja muuta hulluutta.

Kankku's rating:

12   6.6   6.4 

Varsin menevä ja yllättävän hauska. Tarttuu rohkeasti ja sensuroimattomasti arjen ongelmiin humoristisessa näkökulmassa kuitenkaan yhtään yliampumatta. Chris Waitt on roolissaan vallattoman sympaattinen, ääliömäinen taiteilijasielu. Moneen kertaan huomasin itseni nauravan oikein ääneen!

Soundtrack on oikein sujuvaa akustista kitaraa, mikä on aina minun mielestäni positiivista. Loistava soundtrack nostaakin elokuvan arvosanaa jo puolella tähdellä.

Kankku's rating:

131   7.2   7.1 

Tämä minun piti mennä katsomaan elokuvateattereihin naapurikaupunkiin muutaman euron hintaisella lipulla ns. "vieraskielisten elokuvien kulttuuripäivänä".
Tämä minun piti ostaa välittömästi DVD:lle tultua.
Kumpaakaan ei tapahtunut kuitenkaan, vaan elokuvan löysin juuri tänäpäivänä (5.10.2009) kaupungin kirjastosta ja täten katselukokemus oli "ilmainen". ("Ilmainen" siksi, että kirjastokortistahan olen alkupeleissä maksanut!)

Camarro-tunnelma ja -filmatisointi on kyllä karun kaunista katseltavaa. "Ei kenenkään alaisuudessa" -toiminta, amatööririkolliset, idiootit ja täydet nollat on kaikessa ahdistavuudessaan ja riemakkuudessaan niin loistavaa, että hyvää tekee. Hahmot kaikessa erilaisuuden räikeissä väreissä ovat kerrassaan hurmaavia.

Suoraviivaisuutta tunnelmaa sekoittaa ja kohti parempia pisteitä siivittää elokuvan yllättävyys. Tulevaa on lähes mahdoton ennustaa. Tähän kohtaan haluaisin lainata Heidi Klumin sanoja sarjasta Project Runway, mutta ehkä on parasta jättää sanomatta.

Kaunis ja syvällinen elokuva, bueno.

Kankku's rating:

66   7.3   7.4 

Jatkaa, tai virallisesti tarinan pohjalta pohjustaa ensimmäistä osaa. Kelpo hyvin toteutettu ja tyylikäskin kokonaisuus näin ensimmäisen osan asettamien odotusten mukaan.

Ehkä kuitenkin tarinan puolesta jotenkin ailahteleva. Pohjustus toimii paikoitellen, mutta horjahduspisteitä löytyy valitettavan paljon. Roolisuorituksista Eric Tsangin tahtoisin esille nostaa, jotenkin sympaattinen ja hauska. Ei kuitenkaan valitettavasti mitenkään kummallisemmin keskivertoa parempi elokuva. Kolmoselle vielä ajanvaraus ja trilogia on saatettu päätökseen.

Kankku's rating:

2083   7.4   8 

Vasta kai toinen astetta syvällisempi ja vakavampi, silti hauska suoritus Jim Carreylta, minkä näin. (Se ensimmäinen siis Tahraton mieli.)

Hieno ja hauska elokuva suljettuun ympäristöön asetetusta miehestä hänen tästä tietämättä mitään. Roolisuoritukset kukin hienoja, itse Jim Carrey Trumanina on todellakin näkemisen arvoinen. Laura Linney on myös roolissaan vahva. Tarinaan piilotetut piilomainokset vailla mitään järkeä ovat kerrassaan loistavia, aivan älyttömiä!

Kuvaukselliset ratkaisut elokuvan teemassa toimivat aivan törkeä hyvin. Nappikamerat, kamerat radion takana jne. ovat suorastaan loistavat.

Hauskaa elokuvan käsikirjoituksessa on sen ailahtelevaisuus roolihahmossa. Trumanin tiedostaessa ympäristöään hänen luulonsa onnistutaan nollaamaan täysin ja vuorostaan taas herättämään niitä.

Joudun kuitenkin antamaan vain kahdeksan ja puoli pistettä. Melkein yhdeksän, mutta "ankarahkona opettajana" lasken numeroa alaspäin.

Kankku's rating:

73   8.3   8.2 

Suvaitsemattomuus on aivan käsittämättömän suuri elokuva. D.W. Griffithin vastaisku rankan vastaanoton saaneelle Kansakunnan synnylle on aivan uskomattoman kova. Itse olen Kansakunnan synnystä nähnyt ensimmäiset 20 minuuttia, mutta sitten jouduin jättämään elokuvan kesken, vaan en muista miksi. Tuo virhe on korjattava oitis ja katsottava elokuva kokonaan alusta ja loppuun asti! Kansakunnan synnystä Suvaitsemattomuuteen kuitenkin.

Itseäni otin niskasta kiinni ja varasin aikaa tälle elokuvalle, joka on pidemmän aikaa odotellut katseluvuoroaan. Makaili mm. "Kaipaan sivistystä, pikimmiten" -listallani ja sivistystä nyt sainkin ja aimo annoksen.

Ulkoasu paljastaa jo paljon, että elokuva ei ole aikansa halvimmasta päästä. Ulkomuoto on lavasteita, tekniikkaa ja historiallista todenmukaisuutta täytellen aivan uskomattoman hieno ja tätä tallentaa aivan uskomattoman hienovaraisesti käsitelty kamera. Kuva on mielen ja ajatuksen täydellistä harmoniaa. Erilliset tarinat sidostetaan uskomattomalla tavalla kritiikkiä säästelemättä.

1916 ja taistelukohtaukset komeampia kuin useat kahdentuhannen tällä puolen. Joukkotaistelut, aseet ja niiden lähes sensuroimaton käyttö, hieno leikkaus, upea lavastus. Ja roolisuoritukset. Tämä on puhdasta parhautta.

Kankku's rating:

73   8.7   8.1 

Liian hyvää ollakseen totta. Itse ryöstö on toteutettu niin mielessä kuin teoriassakin älykkäästi. Perehtyminen, taustatutkinta ja toiminta on aivan uskomattoman täydellistä.

Roolisuoritukset (erityisesti Jean Servais), kuvaus värimaailmaa myöten ja käsikirjoitus - kaikki puhdasta kymppiluokkaa. Mustavalkokuvaus on eduissaan. Ihastuin aivan täysin!

Kankku's rating:

437   7.9   8.3 

Sean Penniä "kannustin" parhaan miespääosan Oscarin voittoon elokuvasta Milk, vaikken sitä ollut nähnytkään (enkä tosin kyllä vieläkään) ihan vain siksi, että pidän Pennistä aivan suunnattomasti näyttelijänä. Nyt kuitenkin pystyn jo epäröimään Oscarin oikeaa suuntaa, sillä Mickey Rourken suoritus oli vertaansa vailla. Aivan uskomaton. Mutta se siitä Rourke-virrestä, sillä loistavat olivat myös sivuroolit mm. Marisa Tomeilta ja Evan Rachel Woodilta.

Elokuva poikkesi muutenkin hyvin paljon siitä, minkälaista kuvaa olin tästä ennaltaan saanut. Pelkäsin todella, että onko Aronofsky retkahtanut mainstreamin puolelle, mutta elokuva vain raapaisee valtavirtaa. Suurta televisiomainontaahan elokuva sai ja hehkutusta muutenkin liiakseen, mutta elokuvaa voitaisiinkin verrata esimerkiksi There Will Be Bloodiin: aavistuksen väärinymmärretty, taiteellisesti ja viihteellisesti kerrassaan koukuttavan viihdyttävä tapaus.

Kameratyöstä pisteitä myös elokuvalle. Paikoitellen käsikamera luo tunnelmaa ovelasti, kuten esimerkiksi alussa kun rappioituneen kehäraakin pärstä ei juuri kameralle paljastu. Kamera seuraa hauskasti hahmoja ikään kuin ollakseen yksi ylimääräinen hahmo.

Tarinaltaan hieno ja asenne kohdallaan. Kenties viime vuoden paras elokuva?

Kankku's rating:

74   7.9   7 

Kun kansissa hehkutetaan, että "Älä katso tätä heti syötyäsi... Taxidermiassa laatta lentää ja nahka repeää", ei voisi himo katsoa tätä elokuvaa oikeastaan paljoa suurempi olla. Ostettuani elokuvan, aavistelinkin jo paljon tulevaa ja tiesin, etten ainakaan samana päivänä tätä ehdi katsomaan. Noin nelisen päivää sitten (ostopäivän illalla) katsoin vielä asiallistakin asiallisemman trailerin ja odotus oli malttamaton!

Taxidermia ei sovi kaikille, enkä sitä itsekkään suosittele kovin heikkohermoisille. Mitä yllämainitussa "mainoslauseessakin" kerrotaan nahan repeamisestä, pohjaa hieman tulevaa: mitä sieltä ihon alta löytyy.

Visuaalinen ilme on enemmän kuin loistokkuutta. Ahdistavan piinaava eurooppalainen, aavisuksen tunkkainen tunnelma on niin sanotusti itse parhaus. Ahdistus ei kuitenkaan ole katsojalla nojatuolissa pyörimistä ja silmien peittelyä, vaan aavistuksen kuvottavaa samankaltaisuutta meidän elämäämme. Ahdistusta aiheuttaa suuresti myös koko elokuvan asenne. Kameratyö ja elokuvan toteutus painii paikoitellen kauhun ja draaman välimaastossa.

Elokuvasta löytyy kuitenkin sian naimisen tai muun synkkyyden seasta löytyy omat komediallisetkin hetkensä. Erittäin mukavaa katseltavaa.

Tunnelman riemuvoittoa siivittää myös loistavat roolisuoritukset. Loistavia olivat jokainen. Taxidermia loi huomattavan kiinnostuksen myös György Pálfin aikaisempaa elokuvaa kohtaan.

Yksinkertaisesti loistava elokuva. Ehdottomasti yksi suosikeistani, 2000-luvun tältä puolelta ei parempaa löydy.

Kankku's rating:

66   7.8   7.6 

Hiukan oli oma mielipide jakautunut kahtia elokuvan jälkeen. En tiennyt, että pidinkö todella näkemästäni, vaiko vihasinko sitä. Ja sama fiilis on vieläkin.

Tunnelmaltaan läpi elokuvan todella apea ja tunkkainen. Hahmot eivät liikoja puhu. Gustav on hahmona suunnattoman ärsyttävän oloinen ja näköinen. Silti ehkä tämä hahmon herättämä inho on jossain suhteessa hyvästä, sillä ymmärtääkseni Visconti olikin yrittänyt tästä tehdä "itsensä kaltaista täydellisen kauneuden etsijää"(?). Kreivinomainen taiteilijasielu metroseksuaaleilla mausteilla oli kuitenkin kerrassaan hirveää nähtävää. Aavistuksen kiero juoni kielletytillä mausteilla.

Kankku's rating:

62   7   7.2 

Red Cliff oli alunperin tarkoitus tarkistaa maratonina Rakkautta & Anarkiaa -festivaaleilla sunnuntaina, mutta sainkin elokuvan lahjaksi tuossa vuosia täytettyäni. Kiitos. Elokuva piti sitten tarkistaakkin oitis, sillä himo oli valtava jopa lahjan antaneella veljelläni ja hänen tyttöystävällään.

Olihan tämä aivan törkeän hieno elokuva. Taistelukohtaukset, tunnelma ja lavastukset aivan täydellisessä hallinnassa. Tony Leung on aina loistava, eikä tälläkään kertaa pettänyt odotuksia. Siisti elokuva, mutta jotain jäin vielä kaipaamaan.

Kankku's rating:

7   5.3   5.8 

No joo. En oikeasti olisi varmaankaan katsonut tätä elokuvaa vähään aikaan jos ollenkaan, ellei veli olisi vuokrannut Ärrältä. Rahaa kun ei itse tarvinnut sijoittaa mihinkään suuntaan ja kuitenkin vuokrattu jo oli niin miksikäs ei kuitenkaan.

Kovin lyhyeen aikaan koitetaan upottaa emotionaalista tunnevyöryä, mutta lähinnä moisen yrityksen perään saa nauraa. Päähenkilöt ovat aivan anuksesta roolisuorituksiaan myöten, eikä muutenkaan jaksa herättää minkäänlaista mielenkiintoa koko pätkä.

Plussaa lopetuksesta, melkeinpä jopa iloinen yllätys.

Kankku's rating:

4   4.3   5.6 

Kertakaikkisen typerää ajanhukkaa, mutta hyvä tekosyy välttää matematiikan lukemiselta. Koeviikko karsi/karsii ankarasti elokuvien katselua ja torstai-illan Kino helmi Teemalta oli oiva tekosyy paeta matematiikan villiä maailmaa.

Kiilto on jo alkuasetelmiltaan lähes tuhoontuomittu raina. Venäjän pikkukaupungissa asuva neitokainen löytää ponnahduslaudan Moskovaan ja mallien maailmaan ja tästä alkaakin koko villi seikkailu. Tai sitten vähemmän villi.

Hahmot ovat typeriä, komiikan kukka ei kuki monesta yrityksestä huolimatta. Varsinkin Galjan isän hahmosta ollaan yritetty saada jossain suhteessa koomista, mutta aivan itkettää senkin hahmon surkeus. Kuvaus poukkailee tunnetiloja yrittäessään luodessa hohtoista tunnelmaa catwalkeilla ja vähäisissä väkivaltaisissa kohtauksissaan, mutta tunnetilat jotka päälimmäisinä kuohusivat minulla oli viha.

Typerä elokuva, eikä edes tissipersetissi pelasta tätä.

Kankku's rating:

27   5.1   6.1 

Godardin boksi on hyvän aikaa ollut hyllyssä mutta vielä muutama elokuva purkamatta. Détectiven jälkeen kaksi varsin mehukasta vielä jäljellä: Le Petit Soldat ja Une femme est une femme.

Mehukkaista puheen ollen, tämä elokuva ei sitä ollut. Juoni on varsin epäkiinnostava ja epäselkeä. Visuaalinen asenne kohdillaan, mutta muuten koko elokuva tuntuu vain hajoavan käsiin. Jotenkin iski myyttinen himo Tobleronea elokuvan jälkeen..

Kankku's rating:

471   8   7.8 

Almodóvaria tuli tuossa taannoin hyllyyn ostettua ja hieman aikaisemmin herraan tutustuttua Naisia hermoromahduksen partaalla -elokuvan myötä. Almodóvarista olen paljon hyvää kuullut monestakin suusta ja vielä tästä Kaikki äidistäni -elokuvastakin paljon hyvää lukenut. Lähtokohdiltaan siis varsin jännittävä tapaus.

Alunalkaen hyvin jännitävä latautuminen ilmassa, joka purkautuu totaalisesti. Siis jännite - ei elokuva. Koskettava alku luo vain pohjaa tulevalle.

Manuela on hahmona ihanan tyyni ja rauhallinen kaikkien näiden muiden tulisieluisten espanjalaisten keskellä. Yksi näistä tulisieluisista, mutta ehkä kuitenkin vain miedosti tulinen hahmo on Penélope Cruzin esittämä Hermana Rosa. Cruzista tykkään todella, yksi suosikeista nykyajan näyttelijöistä. Hauskimman ja voimakkaimman roolin vetää kuitenkin Antonia San Juan. Täysin sekopäinen ja todella upea hahmo, Agrado, oli kerrassaan vallaton.

Almodóvarin one-man-show kyllä melkein tästä tuli. Hieno käsikirjoitus ja kerrassaan mainio ote koko elokuvan ajan.

Kankku's rating:

88   8.2   7.9 

"Minä olen nähnyt Jumalan."

Vain neljällä näyttelijällä toteutettu ja toimii aivan helkkarin hyvin! Hahmojen värikkyys on vertaansa vailla. Erityisesti tahtoisin ylistää Harriet Anderssonia Karinin roolissa. Vaikeasti sairas Karin on hahmona aivan mieletön, mutta vielä mielettömämpi on Harriet Anderssonin eläytyminen nuoreen neitoon. Varmaankin valkokankaan kaunein nainen, ikinä. Ja tätä todella tarkoitan.

Loistava on hahmona myös Minus. Teini-iän kanssa painimista ja Karinin maailmaan kietotuneena on vaikeaa, todella vaikeaa elää.

Uskonnolliset viittaukset ovat aivan uskomattoman kauniita. Karinin ongelmat uskonnollisessa mielessä ovat aivan häkellyttäviä.

Nyt on koko trilogia nähty ja kyllä on yksi elokuvahistorian parhaista trilogiosta ikinä.

Kankku's rating:

14   7.1   6.8 

Väistämättä tästä elokuvasta tulee mieleen Tarkovskin tuotanto. Koko kuvaustekniikka, kerrontatapa ja päähenkilö - kaikki kuin suoraan Tarkovskin ideoita. Tämä siis kaikessa hyvässä mielessä ja arvostuksessani, sillä Tarkovskista ohjaajana pidän aivan suunnattomasti. Ja mielestäni on paljon, että edes jotakuta voi verrata Tarkovskiin.

Hiljaisuus. Sitä on paljon. Todella paljon. Ensimmäisiä vuorosanojakin saa odottaa vain hieman alle 18 minuuttia. Tämän 18 minuutin ajan kyllä silmille tarjollaan makeaa uskomattoman kauniin luonnon kuvauksen aikana. Musiikki soi hiljaa ja rauhassa taustalla. Sielu lepää.

Ja sen 18 minuutin jälkeenkin elokuva on vielä kovin hiljainen, mystinen ja kaunis. Sinäänsä hauska seikka, että nimiroolin tekevä Muukalainen, Pavel Liska, on tsekkiläinen näyttelijä. Suomenkieli ei miehelle ongelmia tuota kyllä lainkaan.

Huomiotta ei sovi myöskään kannessakin komeilevaa Vitali Bobrovia. Erinomainen suoritus lapsinäyttelijältä!

Kankku's rating:

307   6.9   7.3 

Historia on yksi suurimmista kiinnostuksen kohteistani, joten siinä mielessä Operaatio Valkyrie tarjoaa viihdettä täyden mielenkiinnon edestä. Varsinkin toinen maailman sota iskee meikäläiseen täysillä mutta elokuva ei kyllä niin täysillä iskenyt.

Huomiota tahtoisin osoittaa elokuvan ulkoasulle. Ulkoisesti elokuva on nautittavaa katseltavaa hienoine historiallisine lavastuksineen ja puvustuksineen tunnelmaa luoden. Tompan hahmo on vielä erytyisen cool silmalapullaan, mutta tahtoo vain Tompan suoritus jäädä sen silmälapun varjoon. Ei tahdo hänestä löytyä sisältä mitään natsiupseerin tapaista Hitlerin murhaamisesta puhumattakaan. Hahmo vaikuttaa aivan liian kiltiltä. Olisin kaivannut jotakin ronskimpaa tai vihaisempaa rooliin, nyt jäi koko roolisuoritus laimeaksi.

Valkyrie näyttää hyvältä, ideana paperilla hyvä mutta toteutuksena kuitenkin pettymys. Elokuvaa pelastaa suuresti tämä poliittinen painottuminen, ettei taistelukentillä pahemmin viihdytä luotivinkunassa, vaan päätapahtumat sijoittuvat varsin pieneen tilaan.
Sortuu paikoitellen imelään ylidramaattisuuteen.

Olkoon elokuva itsestään selvä, se ei menoa haittaa. Sama on kuin Columboa katselisi: murhaajan tiedät, mutta et ratkaisutapaa. Sillä tavoin Valkyriessäkin koitetaan mielenkiintoa pitää yllä.

Kankku's rating:

319   7.3   7.5 

In the Mood For Love lupaili paljon tulevalta, mutta ylitti täysin nekin odotukset. Tämän mystisen upean viiksiniekan, Chow Mo-wanin seikkailut jälleen vauhdissa.

2046 on paljon. Se on niin hotellihuoneiden numero, tarina kuin fiktiivinen sivutarina päähenkilömme elämässä. Ajatus jyllää näitä pieniä seikkoja tarkastellessa, kuten numeroiden merkityksellä meidän ja elokuvan henkilöiden arkeen.

Neljän vuoden tauko on Wong Kar Waille ja itse elokuvalle tehnyt hyvää. Elokuvan ote ja asenne on huomattavasti paremmassa iskussa mitä In the Mood For Lovessa. Ja mikä ihaninta taas: musiikkimaailma. Mielettömin ääniraita pitkään aikaan on pelkkää mielen juhlaa harmoniassa kuvan kanssa.

Olkoon musiikki kova sana elokuvassa, mutta vielä sitäkin kovempi sana on Tony Leungin roolisuoritus Chow'na. Mietin jo ennestään, että paha on In the Mood for Love paremmaksi pistää, mutta mies tuntuu olevan vain nouseva käyrä. Elokuvan ehdottomasti voimakkain hahmo! Eikä naisroolisuorituksetkaan varjoon pahemmin jää, varsinkaan erinomainen Ziyi Zhang.

En tahtoisi käyttää kirosanoja tämän elokuvan ylistykseen mutta silti:
kirosana.

Kankku's rating:

14   7.5   8 

Oscar-voittaja. Kertoneeko tämä sitten muka jotain elokuvan laadusta? Oscareihin en muuten perusta, mutta paras ulkomaalainen elokuva on jotenkin mielenkiintoinen aina ja kyseisen pystin Moskova ei usko kyyneliin voittikin. Aijemmin venäläinen elokuva oli tuttua vain Andrei Tarkovskin ja Yuriy Norshteynin tuotannon myötä, joten mielelläni lähdin tutkiskelemaan Vladimir Meshovin tuotantoakin. Vielä mies on harvakseltaan ohjannut ja vähäiseen tuotantoon on muutenkin ilmeisen hankalaa Suomessa tutustua.

Etten sanoisi, yllättävän rohkea elokuva. Elokuva ajasta, ystävyydestä ja varttumisesta. Yksinäisyyteen kenelläkään ei ole varaa. Päälisin puolin kaunista ja juoneltaan varsin kiero.

Ja mikä tökeröintä tai ehkä siis jopa tässä tapauksessa hauskaa: elokuvan pieni "opetus". Mistään varsinaisesta opetuksesta alkuperäisten Simpsonien viimeisen minuutin spiikistä ei voi puhua, sillä tämän "opetus" tulee kovin sivumainintana tätä suurta teemaa.

Roolisuorituksiltaan hieno tapaus. Hahmojen erilaiset persoonallisuudet taltioituvat ihanasti ja mitä hullumpia hahmoja onkaan.

Elokuva oltiin taas Finnkinon toimesta pätkitty kahteen levyyn tunnin jaksoissa. Tämäkö sitten hyvä vai huono, elokuva ainakin tuntui reippaasti alle kaksi ja puolituntiselta näin tehtynä.

Kankku's rating: