Explore
 Lists  Reviews  Images  Update feed
Categories
MoviesTV ShowsMusicBooksGamesDVDs/Blu-RayPeopleArt & DesignPlacesWeb TV & PodcastsToys & CollectiblesComic Book SeriesBeautyAnimals   View more categories »
Listal logo
23
vote
1121 Views    Share:

My spaghetti western top list

Movie list created by Kurkkuharja Avatar

Add header image

Choose file... or enter url:
Sort by: Showing 1-50 of 112
Decade: Rating: List Type:
People who added this item 3023 Average listal rating (1900 ratings) 8.6 IMDB Rating 8.9
(Yllättäen) leffa, joka syyti varoittamatta lyijyä perseelleni ja sytytti intohimon liekin aiemmin tylsänä pitämääni lännengenreä kohtaan joskus silloin, kun luodit vielä vihelsivät preerialla rinta rinnan savua taivaalle syytävän peltilehmän vierellä. Pitäisi katsoa uudestaan ja kirjoittaa yksityiskohtaisemmin, mutta siihen asti tyydyn ainoastaan toteamaan Hyvien, pahojen & rumien olevan kaikessa yksinkertaisuudessaan se paras, Ylittämätön.
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 241 Average listal rating (134 ratings) 8 IMDB Rating 7.8
Armottomuudessaan ja karuudessaan vertaansa vailla oleva makaroniwesterni. Suuren hiljaisuuden maailma on julma paikka, paha voittaa hyvän ja oikeus on tuntematon asia. Teemaan sopien leffan lavastus on synkkää, talvi kylmä ja ruokapula läsnä. Näyttelijäsuoritukset osuvat nappiin, Morricone on jälleen demonisessa vauhdissa ja suuri loppukohtauskin jättää sanattomaksi. Mestarikamaahan tämä on.
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 276 Average listal rating (172 ratings) 7.1 IMDB Rating 7.5
Filmi villin lännen myyttien synnystä, niiden todenperäisyydestä et cetera. Samalla kahden genremestarin, Leonen ja Valeriin, parodiaa koko spaghetti western -menyysta. Morricone vetää taas jotain enkelipasuunoihin rinnastettavaa ja niin kuvauksellisesti kuin leikkauksellisestikin Hillin paras elokuva on huikea. Hevosrääkkäys rääkkää mieltäni ja loppukuva on... sairas. Papan tarinasta irtoava symboliikka riemastuttaa nokkeluudellaan.

Ei elokuvavuodelleni mitään Dersu Uzalaa, mutta loistaa omassa sarjassaan kuin kiillotettu colt preerialla.
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 66 Average listal rating (47 ratings) 7.6 IMDB Rating 7.5
Compañeros (1970)
Tsiisus kraistus että kyseessä vaan jaksaa olla kova ja viileä filmatisointi! Huumori saa kettuuntuneillekin kasvoille velmun virneen ja pehmittää synkkää stooria osuvasti kuin kola rommia. Franco Nero on ilmiömäinen ruotsalaisena asekauppiaana, eikä Tomas Miliankaan missään nimessä heikko herkkähipiäisenä kapinallisena ole. Ennio Morricone on vaihteeksi säveltänyt loistavat kipaleet ja rilluttelut, eikä ylisanoja voi käyttää kuvaamaan Corbuccin ohjaajantaitoja, kun mitkään kirjainletkat eivät vain tunnu riittävän. En yksinkertaisesti osaa kaivaa Companerosista esille yhtä ainoaa huonoa puolta.
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 61 Average listal rating (33 ratings) 7.2 IMDB Rating 7.2
Day of Anger (1967)
Lee Van Cleef on kova käärme (...näitä sanavalintoja taas) ja Sormi liipasimella noin niinku yksi parhaista spaguista joita katsomaan olen päätynyt. Tässä vaan jotenkin tuntuu kaikki olevan kohdallaan: musa on genren vakiokauraa, länsi romantisoitu mutta armoton, intro värikäs ja loppukohtaus tunnepitoinen. Käsikirjoitus on toimiva välttäen tusinaspagujen kliseet melko hyvin ja esimerkiksi vitsiniekkasidekickin heivaaminen korppikotkille saa vuodattamaan onnen kyyneliä. Kun kaikki suodatetaan vielä sen läpi, että pätkä toimii jopa karmeassa krapulassa väsymyksen ja itsesyytösten keskellä (johon harva länkkäri kohdallani on pystynyt), voidaan mielestäni puhua kirkkaasti lajityyppinsä merkkiteoksesta.
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 9 Average listal rating (5 ratings) 7.2 IMDB Rating 5.8
Tämä on viisi tähteä. Piste. Kömpelöä martial artsia spagettilänkkäriin yhdistävä leffa, jossa potkitaan porukkaa munille, thaimaalainen tyyppi huutaa aasille erämaassa, talot räjähtelevät revolverin luodeista ja George Eastman esittää sheriffiä nimeltä James, ei ole mitään muuta. Ja se on sitten jämpti.
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 1740 Average listal rating (1051 ratings) 8.5 IMDB Rating 8.6
Ylidramaattisuus ja epärealistisuus eivät ole Huuliharppukostajassa negatiivisia asioita, vaan Leone on kasannut klassisista aineista jälleen kokoon yhden spaghettilänkkärin taiteellisista merkkipaaluista. Ennio Morriconekin revittelee taustalla yhden uransa hienoimmista musaraidoista.
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 14 Average listal rating (6 ratings) 8.5 IMDB Rating 7.1
Dead Men Ride (1971)
Harmittaa niin saatanasti, etten tätä ostaessani huomannut Koch Medialta olevan liikkeellä kaksi eri julkaisua elokuvasta, joista toisesta puuttuvat enkkutekstit. Jälkimmäisen tietysti hommasin reilusti halvemmalla hinnalla myhäillen sekä käsiäni hieroen ja vasta pari tuntia ennen tämän kommentin suoltamista huomasin "isohkon" tumpeloimiseni.

Italia-raitaan tyytymisestä jo ennestään todella harmistuneena ehdin leffan puolivälin tienoilla kirota Aldo Florion teoksen maanrakoon, tämähän on kuin mikä tahansa - sänkinaamaisen sankarin kiduttamisesta lähtien - kaikki tutut ja turvalliset spaghettilänkkärin ainesosat sisältään paljastava kuudestilaukeilu, jonka dialogista en kaiken lisäksi ymmärrä kuin sanan sieltä, toisen täältä.

Ihme kyllä, kielimuurin varjosta huolimatta miltein heti näiden pohdiskelujeni jälkeen filmi otti uuden suunnan ja sateenkaaren päästä löytyikin kulta-aarre. En voinut kuin suoranaisesti häkeltyä siitä, miten Florio onkaan saanut aikaiseksi kohtauksia, jotka oikeasti liikuttavat sydänjuuria myöten, vaikkei läppä lennäkään selkokielellä. Bruno Nicolain surumielinen musiikki herättää sekin paitsi tunteita, yltyy viuluosuuksiensa keskellä aivan värisyttävän mahtavaksi. Loppukohtauskaan (tähän mennessä juonen peruskaava tuntui jo erittäin selkeältä ja englanninkielisen trailerin nopea vilkaisu rainan loputtua avasi ovea monelle kyselevälle kolkuttelulleni) ei jätä kolkkoa oloa jonkin tärkeän puuttumisesta, vaan Florio tipauttaa heittolaukauksellaan 95 prosenttia kollegoistaan kerrasta hiekkaan.

Jos At the end of the Rainbow on yksinkertaisesti vaikka ilman supititlejä yksi parhaista näkemistäni westerneistä, en malta pysyä aloillani ajatellessani, millainen kokemus tämä voisikaan itselleni paremmin istuvana julkaisuna olla. Täytyy silti yrittää hillitä mieli tuplakappaleen hankkimisen suhteen, tuosta saksalaisille suunnatusta versiosta kun tuskin kovin helposti tulen eroon pääsemään.

Edit. löytyiväthän ne piilotekstitykset lopulta kaukosäätimen avulla, kiitti avusta Pummille.
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 319 Average listal rating (202 ratings) 7.5 IMDB Rating 7.7
Äijäilyä, massiivisia räjähdyksiä, kasvokieltä, viinaa, huumoria, ruutia, lopulta hieman herkistelyäkin. Vain Leone osaa tehdä tämän sortin westerniä ja vain Morricone säveltää näin upeaa musiikkia, jota ilman A Fistful of Dynamitekin olisi kaukana nykyisestä loistostaan.
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 14 Average listal rating (8 ratings) 7.6 IMDB Rating 6.9
California (1977)
Joo nyt alkaa tää vitun tekniikka vittu vituttaa. Hevonvitun tietokoneaikakausi! Pitkästä aikaa sain inspiraatiota tehdä pidempää analyysia jostain elokuvasta ja eikö vittu juuri tekstin ollessa lähes valmis tule vahingossa pimeässä painettua jotain näppiksen itsetuhonappia, joka päivittää sivulle tehdyn tekstin jonnekin helvettiin ilman että tätä voi kumota? Aivan VITUN hienoa!

Lyhyesti olin siis sanomassa, että olen alkanut rakastamaan Gemman naamaa, että Californian hahmot ja miljööt ovat realistisia, nyrkkitappelut eivät. Olin myös kiittelemässä hienoja mustavalkovalokuvia osuviin nuotteihin yhdistäviä alkutekstejä sekä kehumassa Californiaa yhdeksi viimeisistä suurista spaguista. Nyt menivät kuitenkin skriivailuhalut sen siliän tien. Pitäisi kai heittää läppärit ja netit helvettiin ja siirtyä vanhaan kunnon kirjoituskoneeseen (kynää ja paperia ei pidetä ammattimaisena... näin kertoo meille Naked Lunch).
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 57 Average listal rating (32 ratings) 7.9 IMDB Rating 7.3
Face to Face (1967)
Sollima on itselleni uusi tuttavuus, mutta silmäni suorastaan kirvelevät Face to Facen jälkeen halusta nähdä SS-miehen muita eläviäkuvia. Monivärisenä taituroiva intro-jakso Ennio Morriconen eeppisillä musiikeilla kertoo jo heti alkutekijöikseen, että mistään keskinkertaisesta puurosta ei voi olla kyse ja Solliman esittämä tarina ihmisen muuttumisesta, sisäisesti palavista salaisista haluista, aivopesusta ja muutenkin arvomaailman muokkautumisesta pistää miettimään. Jotenkin hyytävintä lienee se, että vielä itse leffan parissa katsoessani, kuinka Pinkertonin agenttia tähdättiin aseella, suorastaan huusin sisälläni "Mitä ihmeen vaikeaa tuossa on? Tuo jätkä on vain rikkaita suojeleva kusipää ja huijari, joka on alusta alkaen kerjännyt reikää nahkaansa!" . Sitten myöhemmin Eurekan julkaisusta löytynyttä kirjasta lueskellessani vasta tajusin, että yleisesti ottaenhan tuo paukkuraudan piippua pitkin katsellut mies edustaa vain lakia ja laittaa henkensä likoon sen puolesta, että muilla ihmisillä olisi turvallista elää tarvitsematta pelätä menettävänsä omaisuutensa tai elämänsä vahvemman tahdosta. En tiedä olenko poikkeus, mutta mikäli kaltaiseni ajattelutapa on vähänkään yleisemmässä, tämä sukupolvi tulee kantamaan vielä omaa arkkuaan.
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 24 Average listal rating (13 ratings) 5.2 IMDB Rating 5.5
Papiksi kääntynyt Franco Nero nappaa jälleen kuularuiskunsa ja lähtee taistelemaan jonkinlaista orjaparonia vastaan sekä hakkaamaan kokkeja jokilaivalle. Kuoromusat ovat mahtavat, toiminta siistiä ja lopetus eeppinen Neron huutaessa ennen auringonlaskuun ratsastamistaan vielä palaavansa. Melkoisen kova spagetti westerni siis puntarissa, vaikka moni Teloittajan paluuta onkin sorsia kehdannut.
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 65 Average listal rating (44 ratings) 7.2 IMDB Rating 7.2
Gian Maria Volonte lunastaa leffan suomenkielisen nimen Naurava paholainen alituisella hirnunnallaan tappamisen välissä, mutta tärkeintä tietysti on, että Klaus Kinski esittää Santo-nimistä rohtunuthuulista meksikaanoa, joka heittelee risti kaulassaan kranaatteja sotilaiden niskaan lausuessaan samalla ylväästi "isän... ja pojan... ja pyhän hengen nimeen... aamen!".

Mm. kitaroista ja torvista pulppuava musa on eeppistä ja monet länkkäriteemat ovat mukana niin hyvässä kuin pahassa aina Meksikon sisällissodasta asekauppiaisiin ja gatling-tykkeihin, sekä ikävä kyllä mustempana sävynä kampitettaviin hepoihin.

Meksikolaisia käsitellään mielestäni inhimillisinä hahmoina, joiden riveihin mahtuu monenlaista sälliä. Rikkaita ja mahtavia sittisontiaisia kumartelematon lopetus saa hurraamaan yhdessä Volanten kanssa musiikin pärähtäessä huippuunsa.

Päänrapsutusta poikii hyvää työtä ohjaajantuolilla tehneen Damiano Damianin linkitys ensimmäiseksi ainakin omassa pollassani epäonniseen kalkkunakummitteluun Amityville 2.
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 127 Average listal rating (84 ratings) 7.8 IMDB Rating 7.2
Keoma (1976)
Keomasta on saatu Franco Neron nerokkaan tulkinnan siivittämänä hyvin aidonoloinen ja tunteita herättävä hahmo, ja erään päähenkilön murhasta aidosti surullinen kohtaus. Hidastuksia käytetään taisteluissa loistavasti ja äänillä pelehtimisellä ollaan onnistuttu niin, että hiisi vieköön (mieleen jää etenkin ammuskeluskene, jossa kuvataan aseiden paukkumista ja vastaavaa riehumista, mutta ääniraidalla kuullaan vain synnyttävän naisen tuskanhuutoa, mestarillista!).

Juoni ei sen sijaan paljoa normaalia spagettiwesterniä kummempaa oikein tarjoa. Musiikki ehkä sopii tilanteisiin, mutta on kyllä loppujen lopuksi melkoisen ruuvia kiristävää ulinaa.

Keoma on eittämättä hyvä ja nautittava pläjäys, mutta ilman persoonallista sankariaan ja erinäisiä audiovisuaalisia kikkailujaan tämän stetsonin alta paljastuisi kieltämättä melko perinteinen ja suuren osan makaronilänkkärin kliseistä kattava partanaama. Suosittelen jokatapauksessa ehdottomasti genren ystäville, ja italialaiseen paukkurautailuun vähemmän tutustuneillekin Keoma on niiden perinteisten Leone-filmien ohella mainio teos aloittaa sen puuttuvan sivistyksen kartuttaminen.
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 85 Average listal rating (53 ratings) 7.7 IMDB Rating 7.5
Perinteistä Italian länkkäriä. Hieno intro, karu "preeria", ongelmitta luisuva tarina, hyvät näyttelijäsuoritukset ja ihmeellinen musiikki, niin Morriconen kuin klassisemmankin pimputuksen osalta. Solliman länsi on väkivaltaisuudessaan ja kylmyydessään jo lähes nykymaailman tasolla, herrat ovat roistoista suurimpia, eikä sankareille näillä tasangoilla ole tilaa. Ei mikään tajuntaaräjäyttävä, mutta kyllä tämä kolmaskin Sergio toden totta osaa.
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 35 Average listal rating (22 ratings) 7.1 IMDB Rating 7
Run, Man, Run (1968)
Sollima on helposti kokonaistuotantonsa puolesta parhaita spaguohjaajia Leonen ohella. Intro on silkkaa lyijyä ja huumoria rämäpäiseen lännentoimintaan yhdistelevä käsis ei jätä varaa toivomiselle. Nicolai ja Morricone onnistuvat moitteetta sävellyksissään, kuinkas muutenkaan? Ehdottomasti suositeltava länkkäri genren faneille turhanpäiväisempien rahastusratsastusten täyttämällä preerialla.
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 10 Average listal rating (6 ratings) 6.7 IMDB Rating 6.5
Kennedyn salamurhasta inspistä vissiinkin saanut, poliittisia vivahteita nahkaliivin raosta vilautteleva spagu. Tonino Valerii on genren ohjaajana osoittanut olevansa samalla hyllyllä Leonen, Corbuccin sekä Solliman kanssa, ja Giuliano Gemma puolestaan on siitä hauska stetsonitähti, että näyttelijästä alkaa diggailemaan filmi filmiltä enemmän.

Tunnari on paholaismaisen hieno ja sen sovittaminen introssa Yhdysvaltain karttaan lataa leffan odotuksiin kuusi luotia. Itse pätkässä mennään kiikarin läpi katselun jälkeen oikeussalidraamoineen hieman tylsän puolelle, mutta loppuvaikutelma jää silti erittäin positiiviseksi Gemman vedellessä kui.. sokkokaksintaisteluita pimeässä huoneessa ja muuta kliffaa.

Joku Dallasin surmanluotien fiiliksessä tuo etäisesti mieleen jonkun nuorempana lukemani kuvernöörin likvitointihankkeesta kertovan Tex Willer -sarjiksen, näin tärkeänä lopputöksäytyksenä.
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 66 Average listal rating (40 ratings) 7.2 IMDB Rating 7.3
The Mercenary (1968)
Franco Nero on paras syömään kananmunia. Paras tappelemaan. Paras pitämään kuonokoppaa. Paras ampumaan. Paras esittämään Meksikon vallankumoukseen sattunutta puolalaista palkkasotilasta. Oikeastaan Franco Nero on paras kaikessa.

Musta-Äffän lisäksi näemme gatling-tykillä ampuvan Jeesuksen ja Jack Palancen työntämässä käsikranaattia jonkun suuhun. Ennio on Ennio ja loppupään kaksiottelu härkätaisteluareenalla on näihin säveliin yhdistettynä säväyttävä. Miinusta kuitenkin eläinrääkkäyksestä, hevoset kun lentelevät jopa perusspaguun verrattuna kaksin käsin, lintuja paiskotaan ja pienten lampaidenkin päälle kaadutaan. Typerää perseilyä tuommoinen.
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 27 Average listal rating (15 ratings) 6.5 IMDB Rating 6.9
Vaikka vasemmalla kädellä tarpeen tullen tappava Giuliano Gemma ei ole Ringon jatko-osassa yhtään niin ärsyttävä kuin edelliskerralla, mikä pääosin johtuu tyypin siloposket peittävästä parrasta sekä ainaisen virnuilun jättämisestä vasta iltapuolelle. Edellisen Ringon tarkimpia juonenkäänteitä en muista, mutta ihan kuin sankarin mellastukseen sisällissodassa ei viimeksi olisi viitattu... Fernando Sanchon mukanaolo on tietysti iso plussa, sen verran huvittavalla naamalla äijää on siunattu ja erästä Tarantinoa lainatakseni: Morricone todellakin on jumala.

Antisankarin pakollisena neuvonantajana toimiva kukkakauppias on perinteisiä spagusidekickejäkin ärsyttävämpi ja lopun sekoiluperseilytaistelu, jossa meksikaanojen ja näiden terrorin alla elelevien välille kehittyy pieni sota, on aika hulvaton. Ringo opettaa tappajat kintereilläänkin ilman pienintäkään kiirettä tyttärelleen aseenkäyttöä, väsää Matkalaukku Kalkkuna-staililla pahiksille ansoja esim tikapuita sahaamalla ja jossain välissä joku random-inkkari ampuu nuoliakin!

Välistä epävarma kuvaus on heikoin lenkki ja Koch Median DVD:n elokuvalle asettama saksalainen K18-ikäraja on edellisosan neljä vuotta matalampaan verraten mysteeri, kummassakin kun sitä väkivaltaa näytti täysin samoissa mittapuissa löytyvän.
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
Aika perusspagua, eli erittäin nautinnollinen ratsastus auringonlaskuun toisin sanoen. Intro on kaunis, kuten musiikkikin ja surumielinen tarina toimii kuin rasvattu. Lopun gatling-pelleily ei ollut vaikeasti arvattavissa, mutta ainakin se ilahdutti melkoisesti. Terence Hill on ilmetty Djangona ja George Eastman vetää perinteisen pahiksen roolinsa kunnialla himaan. Kovaa Espanjan lännestä siis jälleen kajahtaa.
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 343 Average listal rating (225 ratings) 7.2 IMDB Rating 7.3
Django (1966)
Franco Nero vetää roolinsa hyvin ja tarina on mielenkiinnon säilyttävä, mutta suurimmat kehut annan varman villinlännen tunnelman takaavalle lavastukselle sekä puvustukselle. Musiikit taasen eivät ole parasta spagetti western -tasoa, sankari näyttää tutulta sadasta sukulaisfilmatisoinnista ja tahatonta komiikkaakin on mukana mielestäni reippaasti (kuten yllättävä juonenkäänne gatling-tykin esille kiskaisemisen merkeissä), mutta kyllä Django kaikesta huolimatta katsojan tunteet dramatiikkansa ja muutenkin armottoman sisältönsä puolesta saa puolelleen käännettyä ja keräämänsä kehut helposti lunastettua.
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
Persoonallisena genrestään erottuva "kauhulänkkäri", jossa on sekä järjettömyydessään hienoja kohtauksia (mm. hevosenjuottokaukalosta särppivät pahikset, flamengotyyliin pukeutunut jengi..) että yliampuvaa väkivaltaa skalpeerauksineen ja verisuihkuineen. Surrealistisimmassa - ja samalla huvittavimmassa - kohtauksessa pahasti haavoittunutta miestä auttaneet äijät alkavat penkoa tämän sisuskaluja kilvan tajuttuaan uhrin olevan täynnä kultaluoteja.
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 8 Average listal rating (3 ratings) 6.3 IMDB Rating 6
Jo intro on tyylikäs Djangon paukauttaessa etsintäkuulutetun isänsä listineen palkkionmetsästäjän päiviltä ja suunnatessa sitten läheiseen kaupunkiin faijansa päästä luvattua palkkiota itselleen noutamaan. Käsikirjoitus on yllättävän tuore klassisista spagumaisuuksistaan huolimatta, ja vaikka niin kapakkatappelua kuin leonemaista kuvakulmaa piisaakin, ei esimerkiksi genrensä tavaramerkiksi jo laskettavaa antisankarin kidutusta tästä filmistä löydy. Bruno Nicolain musiikki ei ole parasta, mutta kuitenkin elokuvaan sopivaa ja loppuhuipennuksessa käärmeen käydessä nielemään omaa häntäänsä hymyn voi väittää olevan herkässä.
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 52 Average listal rating (32 ratings) 6.7 IMDB Rating 6.4
Navajo Joe (1966)
Elämälle toiseksi jäävässä, mutta silti korkealuokkaisessa spaghetti westernissä inkkari nimeltä Joe ratsastelee preerialla, aikeinaan kostaa intiaanien päänahkoja metsästävän desperado-joukon johtajalle naisensa murha. Taustalla soi aina yhtä luotettavan Ennio Morriconen loistoraita, meno on armotonta ja villin lännen tunnelma muutenkin hanskassa.

Hölmöjä, epäloogisia sekä kierrätettyjäkin hetkiä mahtuu toki mukaan, mutta eivätpä ne kokonaisuuden kannalta kovin negatiivisesti vaikuta. Teema käsittelee niin ikään myöskin kalpeanaamojen ja punanahkojen välistä rasismia, mikä tuo omaa vetovoimaansa leffaa kohtaan. Nimikkohahmoa tulkitseva Burt Reynolds on karismaattinen roolissaan.

Kokonaisuutena Navajo Joe lunastaa toisena Sergio Corbuccilta näkemänäni teoksena miehen nimen legendaaristen länkkäriohjaajien joukossa, vaikka onkin vielä pahasti jäljessä genren mestariteoksista. Suuren hiljaisuuden katselua odotellessa...
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
Välistä laahaavan spagun parhaat puolet löytyvät kauniista kitaran soinnuista sekä todella kaktuksen takaa pyrkivästä lopputwististä. Dario Argento sen sijaan ei kyllä käsikirjoittana ole oikein mistään kotoisin ja sen huomaa tästäkin. Lajityyppinsä klassikko vikoineen kaikkineen.
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 163 Average listal rating (101 ratings) 6.6 IMDB Rating 7.3
Hei, minähän nauroin tälle! Kohtaukset, joissa Trinity ja/tai Bambino käyvät hienostoravintolassa sekä ripillä hauskuuttivat umpivakavan rituaalin täydeksi läskiksi laittamisen myötä. Elokuvassa on myös ykköstä seikkailullisempi meininki veljesten päätyessä sattumuksesta toiseen yhden mormonikylän suojelemisen sijaan. Oliver Onionsin musiikki yltyy etenkin loppua kohden heikottavan ihanaksi. Melkeinpä tiristin pienen kyyneleenkin sille, millaista italialainen elokuva joskus oli. Antiikin Roomasta, oopperasta tai Paavin murharetkistä voi olla montaa mieltä, mutta sitä en kiistä, etteikö Saapasmaa olisi jälkeensä erään oikeastikin tärkeän kultuuriperinnön jättänyt.
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
Virallisen sarjan neljäs ja paras elokuva. Kaikki on ylinihilististä, Sartana on epäinhimillinen ampuja, tappelija sekä nero. Hän käy kääntymässä niin vankikuopassa kuin höyrysaunassa ja saa vanhalta äijältä mekaaniseksi leluksi naamioidun minijoukkotuhoaseen. Lopussa kalkatetaan vielä tappava sinfonia erikoisvalmisteisilla uruilla.
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 7 Average listal rating (3 ratings) 6.3 IMDB Rating 6
Andalusiassa ja Roomassa kuvattua kiikarikivääritappajan arkea. Tonino Valerii on varteenotettava spaguohjaaja siinä missä Sergiotkin. Intro ja musat ovat kovia ja meno pysyy tasaisen rautaisena. Hevosrääkkäys taitaa olla ainut vituttava asia.
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 220 Average listal rating (147 ratings) 6.8 IMDB Rating 7.5
Trinity lukeutuu epäilemättä niihin onnistuneimpiin Spencer/Hill-leffoihin, vaikken todellakaan osaa selittää miksi. Eivät nämä naurata, asterixmaista väkivaltaa vyöryy ruudulle sellaiset kaksi tuntia ja aina välistä huomaa miettivänsä, mitä hiton järkeä näihin komedioihin on aikaansa tuhlata. Kaipa sitten tähtikaksikon "karismasta" löytyy jotakin niin sympaattista, että vaikeahan heidän filmejään on vihatakaan. Ensimmäisiin kuuluvan (ellei peräti ensimmäisen) huumorispagun pitäisi myös Future Filmin mukaan sisältää elokuvahistorian pisimmän joukkotappelun, joka kestääkin ruhtinaalliset viisi minsaa. Olisi muuten ollut jännää nähdä, miten jäistä jälkeä Trinityn alkuperäiseen pääosakaartiin kaavailtu George Eastman olisi leffassa saanut aikaiseksi.
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 7 Average listal rating (5 ratings) 5.6 IMDB Rating 5.7
Ei missään nimessä täydellinen länkkäri Martinolta, mutta viimeaikaisen ahdistavan ulostejätteen (eikä vähiten nimimerkki Matrixin) rinnalla Arizona Colt Returns on vähintäänkin viihdyttävä ja hienosti kuvattu elävä kuvaelma.

Genren kliseitä toki löytyy sänkinaamaisesta ja koko villiä länttä nopeammin vetävästä älypääsankarista moneen kohtaukseen, tarkkoihin silmäseudun kuvaamisiin ja muuhun vastaavanlaiseen materiaaliin asti, eikä muuten laadukkaasta musiikista poiketen tunnaribiisikään mikään tyydytystä takaava ole.

Vakampien taisteluiden ohella tarinan synkistelyjä siivittää sentään huumorinpoikanenkin lähinnä Arizona Coltin juopon retkukaverin Double Whiskeyn hahmossa, eikä meno toisaalta missään välissä sovellu myöskään kastiin "ihan kiva", eli mitä mainiointa viihdettähän tämä ainakin spaghetti westernien sekä Sergio Martinonkin faneilla tarjoaa.
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 1408 Average listal rating (966 ratings) 7.8 IMDB Rating 8
Kauniita maisemia, musiikkia sekä villin lännen tematiikkaa riittää ja introkin on upea, mutta Hyvien, pahojen & rumien jälkeen viiden tähden spaghetti westerniltä vaaditaan kyllä muutakin. Hienoja ensielokuvia Kourallinen dollareita genrelleen joka että on (joskaan ei kuitenkaan ensimmäinen). Jälkeenpäin kelattuna kuitenkin liian Yojimbo.
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 13 Average listal rating (10 ratings) 6.4 IMDB Rating 6.7
Lumimaisemissa kuvattu splatterlänkkäri erottuisi joukosta ilman ylimitoitettua läträämistäänkin. Potentiaalinen sankari ei pelastakaan tyttöä ja samalla koko maailmaa, vaan poltetaan jalomielisyytensä vuoksi raa'asti elävältä siinä puolenvälin kieppeillä. Filmissä on myös surrealistiset hetkensä nääntymispisteessä olevan roiston seotessa linnuista ja tuhkatun talon noustessa jälleen pystyyn. Julma western käsittelee genrensä perinteisiä teemoja, kuten ahneutta. Loppu muodostuu kokonaisuuden heikoimmaksi lenkiksi.
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 33 Average listal rating (19 ratings) 6.5 IMDB Rating 6.5
Suuren kaksintaistelun hienoin anti ovat sen upea (jopa "liiankin hyvä") soundtrack ja leonemaiset kamerakulmat. Lee Van Cleef on kuudella tai ehkä seitsemälläkin aistilla siunattu supersheriffi, jota on mahdoton tappaa ja joka - jos nyt tokkurassa oikein tajusin - pystyy nappaamaan luodin vaikka hampaittensa väliin. Juonessa selvitellään murhaa ja paria, Kellopeliappelsiinia rip-offataan erään gatling-tykkiä käsittelevän Saxon-klaanin pahiksen kautta. Positiivisena yllätyksenä filmi oli myös tumpattu Fistful of Bullets -peltirasiaan originaaleine scope-kuvasuhteineen, mikä osaltaan sai nauttimaan tästä keskiyön leffakokemuksesta ehkä liiankin kanssa.
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 9 Average listal rating (4 ratings) 7.8 IMDB Rating 5.8
Scalps (1987)
Pitihän sekin päivä nähdä, jolloin Mattein Bruuno on saanut aikaan ihan vakavastikin tavutettuna hyvän elokuvan.

Spagettilänkkäri Scalps on jumalattoman nihilistinen, synkkä ja jopa ajatuksellinen tarina intiaanitytöstä, joka heimonsa massamurhan jälkeen pakenee etelävaltioiden sotilaita tönössään majailevan sulkapäitä vihaajan leskimiehen luokse. Molemmat hahmot kuvottavat toisiaan, mutta joutuvat yhdistämään voimansa selvitäkseen hengissä Konfederaation tappajilta. Pian alkaa väkivaltainen kostoretki, jonka aikana ei verta säästellä ja hymyä huulille väännellä.

Äärimmäisen karuun selviytymistaisteluun on yhdistetty rasisminvastaista sanomaa, kankeaa romanssia ja omasta mielestäni hauskahkoa intiaanimytologiaa. Hahmot muovautuvat puolentoistatunnin aikana sympaattisiksi, toiminta on näyttävää, eikä musiikkikaan jää jälkeen genren parempien teosten tasosta. Mitään jättimäisiä eksploitaationjyviäkään ei Scalpsiin ole kylvetty, vaikka pari raakaa (mutta halvalla toteutettua) gore-efektiä mukana onkin.

Suosittelen ehdottomasti western-faneille ja jopa niille, joille Mattei on tähän asti ollut lähinnä korvaan särähtävä ruma sana.
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 8 Average listal rating (4 ratings) 6.8 IMDB Rating 6.2
George Eastman esittää viheltelevää meksikolaista perinteisessä kostotarinassa, joka pitää loistavasti otteessaan kestonsa ajan. Siinäpä se.
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 30 Average listal rating (19 ratings) 6.6 IMDB Rating 6.4
Korttihuijari Stubby Preston (Testi) pystyy vain miettimään kohtaloaan todistettuaan pikkukaupungissa sheriffin toimesta tapahtuneen massamurhan, ja jouduttuaan istutetuksi asutuskeskuksesta poispäin liikkuviin vankkureihin yhdessä raskaana olevan ilolintu Bunnyn (Frederick), pahasti alkoholisoituneen Clemin (Pollard), sekä kuolleita näkevän Budin (Baird), eli toisin sanoen kylän muun roskasakin kanssa. Epäonnekseen joukkio tutustuu preerialla vaeltaessaan sadistiseen pyssymieheen nimeltä Chaco (Tomas Milian), ja joutuvatkin kärsimään yhdessä kammottavan, mutta samalla nelikkoa lujasti lähentävän helvetin, jonka jäljiltä Stubbyn mielessä pyörii vain yksi ajatus: kosto ja Chacon tappaminen tämän julmien tekojen hyvittämiseksi.

Four Of The Apocalypse on siis parhaiten verisistä kauhuelokuvistaan tunnetun Lucio Fulcin ohjaama länkkäri, joka tuli ilmestyessään pahamaineiseksi sen ajan standardien mukaan kovan väkivaltansa ansiosta. Dvd:n kansi messuaakin elokuvan olevan leikkaamaton, sensuroimaton ja ennen näkemätön yli 25:een vuoteen ja kaiken lisäksi jopa itse Fulci on on kehunut Tuomiopäivän Nelikkoa uransa yhdeksi parhaista elokuvista, joten olihan siis tämäkin sekä ohjaajan että muutenkin westernien ystävänä pakollista katsastaa.

Elokuvan sensuurikohu on ollut kieltämättä eräällä tapaa 70-luvulla jokseenkin ymmärrettävää. Leffan maailma on armoton, julma ja paha. Se sisältää niin kidutuksia, raiskausta, sovinismia, joukkoteurastuksia kuin kannibalismiakin. Hahmot ovat antisankareita, joiden elämään iloa tuovat lähinnä viski, vedonlyönti ja peyote-kaktuksella herkuttelu. Kukaan ei ole tässä maailmassa hyvä, ja metodi hengissä pysymiseen on yksinkertaisesti ammu ensin, kysy sitten. Sen sijaan mainostukset kovasta elonnesteiden roiskumisesta ja "maailman verisimmästä länkkäristä" ovat puhdasta hypeä: elokuva sisältää käytännössä pari hieman verisempää kohtaa, joista mainittavimpia lienevät kaverin mahasta ihonriekaleen nylkeminen, sekä kuolleen miehen ahterista soppapalan leikkaaminen. Näin ollen rainasta pelkkien splatter-arvojen vuoksi kiinnostuneiden kannattanee suosiolla jättää Four Of The Apocalypse väliin.

Westerneistä pitäville edellisen kappaleen lopussa olleen neuvon noudattaminen on kuitenkin virheistä suurin, sillä goreilua paremmin Vainotut toimii kuin toimiikin todella täysverisenä lännenpätkänä, ja Fulci onkin saanut ahdettua elokuvaan mukaan enemmän tai vähemmän suurimman osan villin lännen myyteistä aina räkäisistä saluunoista kieroihin sheriffeihin, ja aavikolla matkaavista jumalan sanaa levittävistä uskovaiskaravaaneista synkkiin ja hämähäkinseittejä versoaviin aavekaupunkeihin. Sen sijaan useiden westernien eeppisen kunniakkaat revolverikaksintaistelut on korvattu realistisemmilla ja kunniattomammilla keinoilla, kuten vaikkapa nukkuvan miehen ampumisella makuupaikalleen. Mukana on myös niin ikään Fulcin mieliaihepiirinä toimivaa tuonpuoleista hautausmaalla tapahtuvan kohtauksen muodossa, jossa Bud juttelee kuolleiden kanssa hautaristien keskellä.

Eittämättä parasta Apocalypsessä ovat elokuvan monet persoonalliset hahmot, joiden näyttelijät saavat rooleihinsa juurii oikeaa synkkyyttä ja väliinpitämättömyyttä. Omana suosikkinani onkin vanha juoppo Clem, joka sumeiden silmiensä kera viskin toivossa vaikkapa koiraa matkien saa aikaan niin vahvasti ajatuksen itkeäkö vaiko nauraa, että pakko kaveria esittävälle Michael J. Pollardille on stetsoonia kohottaa. Myöskin eräitä piirteitä Charles Mansonilta lainaava Chaco on onnistuttu saamaan kohtalaisen vähäisestä mukana olostaan huolimatta uhkaavaksi ja eläimelliseksi murhaajaksi, jonka mielipuolista hymyä miehen silmien alle piirtyvät ristit vain korostavat. Muukin näyttelijäkaarti hoitaa hommansa hyvin, vaikkakin harmittamaan jäi kalliin Blue Underground-painoksen enkku-tekstien temppuileminen. Käännökset kun suostuivat näkymään leffan aikana alle kymmenen repliikin verran, ja kun italian taitoni on mitä on, niin eipä siinä auttanut kuin katsoa filmi käytännössä hyvin onnistuneen, mutta kuitenkin periaatteessa tunnelmaa latistavan dubbauksen kera.

Four Of The Apocalypsen kruunaavat Fulcille tyypillisesti hyvä ohjaustyö tunnelmallisilla musiikeilla säestettynä, mutta ikävä kyllä elokuvan loppu onkin sitten pienoinen pettymys. Lopullinen välienselvittely tapahtuu nopeasti ja yllättäen, ja lopputekstien noustessa preerian taivaalle ratsumiehen kopottaessa konillaan kohti horisonttia tuleekin katsojalle väistämättä mieleen että "ai, tässäkö se nyt sitten olikin?". Jos huonojen puolien tonkimisesta tunkiosta enemmänkin on ihastunut, niin elokuvassa on myös monenmoista pientä epäkohtaa mm. vaihtelevien vuosilukujen muodossa. Välistä kiinnostaisi kanssa haastatella maskeeraajaa työstään, kun meikkipussinsa ajat sitten menettäneen Bunnyn kasvot pysyvät yhtä kauniina, oli kyseessä sitten kaatosade taikka kyynelvirrat silmäkulmissa, ja partaveitsensä kadottaneella Stubbylla on sama pieni parransänki lähes koko elokuvan, hällä väliä että välistä luntakin maahan sataa. Ja Four Of The Apocalypsen on muutenkin pakko olla enintään keskinkertainen, kun ei se kuitenkaan kaikesta huolimatta pärjää millään osa-alueella Sergio Leonen mestariteoksille, itku parku ja poru sentään...

Minä en välitä. Vaikkei Vainotut mikään länkkärien iätön virstanpylväs olekaan, ja vaikka se ei sisälläkään Beyondin ja Zombie Flesh-Eatersin veriryöppyjä, niin piruako väliä, kun tätä leffaa kaikesta huolimatta oli oikeasti mukavaa katsoa. Eli mitä mainiointa viihdettä siis kyseessä, ja itseäni elokuvan armoton maailmankuva sen verran sykäytti, että alanpa tässä pohtimaan Massacre Timen, eli toisen Fulcilta syntyneen westernin katsastamista. Aamen.
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 8 Average listal rating (2 ratings) 8 IMDB Rating 6.4
Romeosta ja Juliasta vaikutteensa ottanut juoni ei meinaa millään pysyä kasassa, mutta länkkärifani saa Hirttäjäisten suurimman nautinnon uskomattoman hienosta lännentunnelmasta. Pervo koukkukätinen ukko ja lopun verilöylyssä jengiä niittävä Kuolema ovat hahmoista hilpeimmät.
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 95 Average listal rating (55 ratings) 6.6 IMDB Rating 6.4
Kuolleeksi luultu roisto Bill San Antonio iskee koplansa kanssa läpi preerian puuskuttavaan junaan tappaen matkustajat ja vieden peltilehmässä kuljetetun kullan. Tämähän ei tietenkään käy päinsä, ja pian Terence Hillin ja Bud Spencerin esittämät Doc ja Hutch lähtevät etsimään ryöstäjiä ja näiden kultaa, Docilla motiivinaan kosto ja vakuutusyhtiön lähettämällä Hutchilla taasen saada kulta takaisin oikealle omistajalleen.

Luoja Armahtaa, Minä En (Dio Perdona... Io No!) ehti maata hyllyssäni peräti uuden vuoden aatosta asti, kunnes alkoi tässä eräänä iltana tuntua siltä, että uuden Lucio Fulci-leffan ostamista odotellessa olisi kiva katsoa jotain muutakin italialaista. Ei siis muuta kuin jälleen kerran kiekko sisälle soittimeen, vaikka pelkäsinkin pientä pettymystä, Spencer/ Hill-elokuvat kun eivät kovinkaan ihastuneita tunteita minussa koskaan ole (Trinityä lukuunottamatta) herättäneet. Onneksi luoja armahti minua. Tämä ei totta totisesti ole niitä tavanomaisimpia, ärsyttävällä "Bud katsoo vihaisesti, kumauttaa nyrkillä päähän ja syö kaapin tyhjäksi"-huumorilla varustettuja liukuhihnakomedioita, vaan yksi parhaista pitkään aikaan näkemistäni westerneistä.

Juoni ei, kuten huomata saattaa, ole kovin monimutkainen, mutta se ajaa asiansa ihan hyvin syynä lähteä kostoretkelle ja ampua aikamoinen kasa lännenmiehiä. Elokuva etenee hyvään tahtiin antaen aina välillä Docin muistoina takaumia menneistä tapahtumista. Se sisältää kuitenkin myös erinäisiä epäloogisuuksia, kuten että Hutch tuntuu löytävän Docin aina kuin neulan heinäsuovasta ja vieläpä juuri oikealla hetkellä, mutta eipä tälläisistä pikku yksityiskohdista kovinkaan paljoa jaksa valittaa, kun ne eivät katseluakaan pientä kiusaantuneisuutta lukuun ottamatta häiritse. Ja vaikka leffa onkin tehty normaalia vakavampi ilme kasvoilla, on siihen kirjoitettu mukaan paljon mustaa huumoria ja aikamoinen kasa etenkin Hutchin heittelemiä one-linereitä, jotka nostavat tunnelmaa ja saivat jopa omatkin kivikasvoni välistä typeryydellään hymyyn vääntymään.

Näyttelijät ovat ihan hyviä, varsinkin kapakan yläkerrassa työpistettään pitävä kauniimman sukupuolen edustaja vaikuttaa siltä kuin olisi naukkaillut viskiä käsikirjoituksen ulkopuolellakin useamman vuoden. Suurimpana miinuksena näyttelijäkaartille on kuitenkin Billin roolissa heiluva Frank Wolff, joka sai aikaan kuvan enemmänkin sympaattisesta huuliveikosta, kuin mielipuolisesta psykopaattimurhaajasta, ja järkytys olikin suuri, kun kävi ilmi että tuo mukavan näköinen, kiharahiuksinen viiksimies onkin leffan pääpahis.

Giuseppe Colizzin ohjaus osittain ihan hyvää, toisinaan taas astetta hienompaa (mm. kaivokohtaus). Sama pätee myös musiikkiin, joka on pääasiassa erittäin tunnelmallista ja fiiliksiä nostavan mystistä länkkäri-teemaa, mutta joka toisinaan vaihtuu omituiseksi hilpeäksi perusspencerleffarenkutukseksi. Näinä hetkinä huomaakin sitten taas katsovansa huoneessaan halpaa westerniä sen sijaan, että itse tarpoisi noilla kuumilla aavikoilla tai lätkisi korttia tukalassa saluunassa.

Ikäraja elokuvaan on "toisaalta" paikallaan, vaikkei tämä nyt mitään kovin raakaa väkivaltaa sisällä ja vertakin näkyy vain parissa kohtauksessa, mutta kyllä porukkaa kuitenkin kaatuu luotien tiellä kuin heinää sadonkorjuuaikaan, ja sisältäähän elokuva muutaman kidutuskohtauksenkin. Oli miten oli, ehkä K-15 merkintä olisi ollut kuitenkin osuvampi valinta.

Jos elokuvasta pitää sitten miinusta hakemalla hakea, niin ensimmäiseksi joku voisi alkaa napisemaan pätkän "hirveästä", rakeisesta ja virheitä täynnä olevasta, sameilla väreillä kuorrutetusta kuvanlaadusta. No, kauneushan on katsojan silmissä. Onhan niitä ihmisiä, joille ainoa hyvä on lähes epänormaalin täydellinen ja virheetön masteroitu digitaali-kuva (tai mikä ikinä onkaan), mutta omasta mielestäni tälläinen halpa toteutus vain vahvistaa vanhaa tunnelmaa kulta-ajalta, jolloin länkkäreitä vielä osattiin tehdä, ennen näitä kaiken maailman Deadwoodeja. Myös hyvän valituksen aiheen voisi kerätä kokoon selvästä plagioinnista: niin kullanetsintäjuoni, useat kamerakulmat, kuin päähenkilö Docin hiljainen totisuus ajamattomine parransänkineen tuovat mieleen välistä turhankin paljon sellaisia nimiä kuten Leone, Eastwood ja ennen kaikkea spagettiwesternin ikuisen kuninkaan, lähes täydellisen elokuvan Hyvät, Pahat & Rumat.

Minä en välitä. Tämän elokuvan katsominen oli nautinto. Se ei kestänyt liian pitkään ja loppui juuri sopivassa kohdassa, siitä löytyi hieno kadonneen villin lännen tunnelma ja juuri sopivassa määrin huumoria. Olisivatpa Spencer ja Hill keskittyneet näiden astetta totisempien westernien tekemiseen, niin eipä olisi varmastikkaan suosikkinäyttelijöitä vaikea nimetä.
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 1369 Average listal rating (926 ratings) 8 IMDB Rating 8.3
Ei tämä lännensatu kyllä lähelläkään trilogian päätösosaa ole, vaikka Morriconen musiikit ja Leonen ohjaus hiivatin kauniita ovat, näyttely hyvää ja hahmot persoonallisia. Tunnelma ei kuitenkaan pysy kasassa aivan toivomallani tavalla, tarina ei ole kummoinen ja muutenkin tapahtumat olisivat voineet olla syvempiä, nyt koko touhu tuntuu oudolta poukkoilulta vain lännen myyttien näyttämisen ilosta. Ja miksiköhän maan turvallisin pankki sijaitsee jumalan selän takana olevassa tuppukylässä ja luoja ties kuinka pitkän turpalöylyn jälkeen ainoa ruhje miehen naamataulussa on musta silmä (jne)..?

Mieli tekisi antaa neljä tähtöstä, sen verran laadukasta kamaa tämä kuitenkin tusinalänkkäreihin verrattuna on, mutta odotin kuitenkin sarjan muut osat nähneenä Leonelta paljon enemmän, siitä miinus puoli taivaankappaletta.
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 33 Average listal rating (21 ratings) 6.8 IMDB Rating 6.7
Vaikka hahmot ja tarina ovatkin heikkoa puuta, kyllä Mannajasta löytyvät kaikki kelpo länkkäriltä vaadittavat elementit: upeaa musiikkia, armotonta miljöötä ja rutkasti pyssyn räiskettä, nyrkin mäiskettä sekä hitunen viskin läiskettäkin. Myös leffan hidastukset ja ajoittainen kuvakulmilla väsäily miellyttävät silmää. Goreakin löytyy genren kannalta yllättäen hitunen.

Ei kieltämättä mitään uutta ja ihmeellistä spaghettierämaan korppikotkien alla, mutta sitäkin menevämpää riehumista lajityypin faneille sitten senkin edestä.
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 6 Average listal rating (2 ratings) 6.5 IMDB Rating 5.9
Ensinnäkin: Revolverisankarin on ohjannut signor L.G. Palli.

Klaus Kinski huutelee kaltereiden takaa hävyttömyyksiä kusipäisenä hirttosilmukanodottelijana. Gianni Garko puolestaan kieltäytyy pillusta niin monta kertaa, että muija ehditään ennen yhdynnän toteutumista suolata haulikolla. Villin lännen kylään sijoittuvassa murhamysteerissä tappajan arvaa nopeasti, mutta erilainen lähestyminen genreen pitää mielenkiinnon vireänä.
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 2 Average listal rating (1 ratings) 7 IMDB Rating 5.5
Hyvä länkkäri, vaikka Florio selvästi vasta harjoitteleekin At the End of the Rainbowta varten. Realismilla ei leikitä, vaan italialaisen lännen polttavan auringon alla nähdään jälleen satumaa, jossa esimerkiksi vasta mainitsemani tähden vuorokauden ympäri paahtamat rääkätyt kävelevät vapauduttuaan muina miehinä horisonttiin vailla mitään kipuja.

Musiikki pitää pintänsä genren parhaiden tuotteiden rinnalla. Elokuvaa jaksaa katsoa ennen kaikkea visuaaliselta kantilta maisemiensa, kyliensä sekä yleisen tukahduttavan ilmapiirinsä vuoksi. Toisaalta tämän malliset saluunat nyrkkirysyineen on taidettu nähdä jo aiemmin, eikä pahojen sällien tekonauru vieläkään tunnu ehtyvän.

Ilmeisesti sangen harvinainen spaghetti western sisällyttää itseensä lukuisia kidutuksia sekä raiskauksia, muttei erityisen graafisesti esitettynä. Vaikkei The Five Giants from Texas olekaan lajityyppinsä huippuja, kannattaa se ehdottomasti katsella, mikäli aihe hiemankaan kiehtoo.
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 8 Average listal rating (5 ratings) 6.2 IMDB Rating 6.7
Melko nihilistinen, muttei mikään omaperäisin. George Hilton käy tässä saunassa ja Klaus Kinski tilaa saluunassa lasin maitoa. Loppukuvan jousien näppäily kuulostaa hyvälle.
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
Yksi jäbä salakuljettaa meksikolaisia vankkureissaan, toinen tulittaa revolverisankareita maahan n. kuusipiippuisella kiväärillä (joka ulkomuodoltaan muistuttaa gatling gunia, vaikka luodit läsähtävätkin siistiin riviin). Rankin on kuitenkin kohta, jossa henkitoreisiin rusikoitu mies laitetaan kaivamaan hautaansa, mutta kaktusviinaa silmille saatuaan listii tätä aseella uhkaavat tyypit mm. heittämällä yhtä lapiolla vatsaan ja kurjasta kunnostaan huolimatta tämän jälkeen myös hautaa konkkaronkan. Lopputaistelu on hieman krouvimpi versio Hyvistä, pahoista & rumista. Kameratyössä on jokunen ärsyttävä temppu ja "ti-di-di-diiii!"-musiikkikorostukset eivät nappaa. Muuten kelpo kamaa neljänneltä Sergiolta, joka Garronen perheestä tällä kertaa tulee.
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
Ei kelpaa arvioitavaksi taiteellisemmin tehtyjen suurlänkkärien rinnalla, mutta hyvin viihdyttävä ja leppoisa kuvajainen Fort Holmanin verilöyly aka Paholaisen palkkalaiset kuitenkin on. Jenkkien sisällissota on aihepiirinä piristävää vaihtelua jo liian monessa genren tuotoksessa vakioksi muodostuneelle aavikosta nousevalle pikkukaupungille. Roskajoukon kemiallinen reaktio ei tosin tunnu toimivan, eikä tikkarin imeskelyn sijaan tällä kertaa Daavid-patsaan kulkusista savuketta sytyttävän Telly Savalasin näyttelijänsuoritusta viitsi kehua. Hilpeää rentoilua menoon tuova Bud Spencer onkin tämän spagun hahmokaartin ainoita toimivia figuureja.
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 29 Average listal rating (17 ratings) 6.5 IMDB Rating 6.6
Lännen kovanaamoista siloposkisin, Ringo, on joulun alla päivänä aivan tavanomaisena hyppimässä ruutua parisenkytä vuotta itseään nuorempien ystäviensä kanssa, kun paikalle sattuu muutama kieltään ilkeästi käyttävä isompi poika. Ringohan tästä suuttuu, mustaksi muuttuu ja paukkurautansa esiin vetää, mistä seuraakin aresti kyläpahasen putkan punkalla tekostensa oikeutusta miettimässä. Kaikeksi onneksi möhömahaisen meksikaanobandiitti Sanchon pankkiryöstöön johtama roistojoukko laittaa vielä samana päivänä kaduilla hulinaksi ja linnoittautuu pakonsa yhteydessä saaliineen läheiselle ranchille isäntäväki panttivankeinaan. Joku lapsinero kekkaa veden ja leivän ääressä lusivan Ringomme olevan ainoa mahdollisuus tilanteen laukaisemiseen, joten sellin ovi auki, mies satulaan ja pahojen jannujen seuraan soluttautumaan, palkkiona jengin kukistamisesta vapauden lisäksi vieläpä sievoinen siivu anastetusta omaisuudestakin.

Duccio Tessari on italialaiseen elokuvasivistykseen vihkiytymisestäni huolimatta nimi, joka ei (laajahkosta filmografiasta huolimatta) sano Puzzle-gialloa ja Fistful of Dollarsin osa-kynäilyä lukuunottamatta itselleni juuri mitään, enkä voi myöntää ainoatakaan tämän ohjausta aiemmin nähneeni. Hällä väliä kuitenkin tuntemattomuudesta, sillä Una pistola per Ringo on mitä mainioin todiste siitä, ettei kyseessä mikään eilisen teeren penskakaan voi olla. Tuttuna huttuna kerran jos toisenkin hämmennetty tarina on Ringon seikkailuissa ehdottomasti tois- jollei kolmaskinsijainen asia. Pääosin maatilan rauhattomuudessa sekä öisillä preerioilla raikuva sankarimme ylistyslaulu on saunaillan loppunumerona sitä vastoin hämmentävän maukkaasti tirisevä varras taitavaa osaamista ja ratkiriemukkaan tahatonta camp-hekumaa.

Espanjalaisesta kuvausympäristöstä puristetaan komeine kaktuksineen, rähjäisen kauniine pikkukaupunkilavasteineen ja uhkaavine kallionsolineen irti kaikki, mitä vaaditaan hyvän ja nautittavan villinlännentunnelman luomiseen. Klassiset revolveritaistelut auringon tappavan paahteen alla ovat sen sijaan jääneet leffassa huomattavasti vähemmälle huomiolle ja luodit saavatkin vihellellä toistensa ohi reiluissa merkeissä vain muutaman lyhyehkön (mutta sitäkin kauniimmin ujeltavan) kohtauksen ajan. Sen sijaan lyijykuulilla näyttää elokuvan aikana olevan sitäkin vimmaisempi ja vastenmielisempi tapa hakeutua erittäin mieluusti aseettomien siviilien lihaan, joita desperadojen vangitseman talon palvelusväen seasta löytyy enemmän kuin tarpeeksi verenhimoisen Sanchon halujen tyydyttämiseen.

Kameratyötä ruudulla välähtelevine - revolvereista, kasvoista ja saappaista koostuvine - lähikuvineen ei välttämättä voi kehua Tessarin omien aivojen vaivaamaksi taikinaksi, mutta pirun komea pulla hyväksi havaitulla reseptillä on jälleen paistunut. Vaikka enkelinkasvoinen ja karismaton (mm. Bud Spencer-komediasta Meidän gangstereiden kesken bongattu) Giuliano Gemma ärsyttääkin nimihenkilönä enemmän kuin vakuuttaa, ja Fernando Sanchonkin suoritusta viiksekkäänä ja ärjyvänä kaimanaan voi pitää pään halkaisevine jakauksineen ainoastaan nolona, voivatko tällaiset pikkuseikat tuntua muurahaisen kintulla jaloittelua ikävämmälle teoksessa, johon Ennio Morricone on loihtinut näinkin jumalaisen korvia hivelevän soundtrackin, kysyn vaan.

Kuten jo tokaisinkin, ei Ringon pelastusretkeä kannata sataprosenttisesti liiallisen vakavalla naamalla toljottaa. Ruudinkäryn ja teräksisten rystysten tummumisen keskellä miehet lentelevät iskujen voimasta metrikaupalla takapakkia (hyvällä onnella vieläpä silkasta sattumasta juuri sillä kohdalla nököttäneen akkunankin läpi), tippuvat talon toisesta kerroksesta vieden elopainollaan mukanaan puolet parvekekaidetta kuin ilmaa, sekä saattavat jopa kaiken huippuna särkeä selällään luuvitosen voimasta kokonaisen navetan seinänkin. Läskin takominen tuntuu myös vaikuttavan armottoman seudun kasvatteihin lähinnä luunapin tasolla, eikä hahmon (juonen kantilta) tärkeydestä riippuen rintaan uponnut puukkokaan välttämättä tarkoita automaattista kuolemaa tai mahdottomuutta poukkoilla verta vuotava avohaava sydämen vieressä pitkin taistelutantereita pyssykuriirin jobissa. Kaiken huipuksi nostettakoon kuitenkin filmissä parikin kertaa esiintyvä joulukuusi, joka pistää rehellisesti miettimään, mistäköhän keskellä autiomaata elelevä pikkukommuuni on moisen ilmestyksen pyhiään ilahduttamaan roudannut.

Ringo - tappaja on kieltämättä kaikin puolin viihdyttävä sekä hauskakin elokuva, mutta muutamien miinustensa lisäksi siitä myös puuttuu yhtä varmasti se jokin, mikä tekisi tämän revolverimiehen edesottamuksista ajattoman klassikon, tai edes pätkän, jonka tapahtumat eivät vuosienkaan katselun jälkeen vaipuisi mielestä unholaan. Ei Tessarilla asiaa ehkä Leonen (tai edes Castellarinkaan) tontille ole, mutta siitä viis, se ei estä lähtemästä puoleksitoista tunniksi mukaansatempaavalle matkalle suurten sombrerojen, katkeran viskin sekä kärsivällisesti odottelevien korppikotkien karulle päivällispöydälle. "I'm a poor lonesome cowboy..."
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 8 Average listal rating (5 ratings) 5.8 IMDB Rating 5.6
Black Killer (1971)
Kliseet ja aina samanlainen tarinankaari alkavat vakiintua tylsistyttävästi spagujen sukuviaksi. Black Killerkin on hyvin perinteikästä kaavaa - kaupunkia terrorisoiva rosvojoukko, pelastavana saapuva pyssymies, kidutuskohtaus, nyrkkitappeluita ja kaikkea tuollaista asiaan kuuluvaa. Tutuista ratkaisuista huolimatta elokuvaa jaksaa kuitenkin katsoa ja vaikkei soundtrack ole paras, sitäkin kuunnella.

Pieniä virheitä on paljolti, intiaanityttö juoksee paksuun meikkikerrokseen tällättynä ja paikoitellen pahasti haiseva eksploitatiivisyys huvittaa naisalastomuuden umpiturhassa kylvämisessä. Kinski ampuu filmissä porukkaa kirjan sisään kätketyllä revolverilla.
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
* Sartanalla revolverirullaksikin kelpaava hyrrä ja soiva kello

* Meksikolainen kenraali ja paistettuja kanoja

* Nelipiippuinen pyssy

* Tyyppiä juotetaan Hevosten kaukalosta

* Kukaan pelipöydässä voittanut ei poistu rahoineen taistelutta

* Karkkia ahmiva paksumahainen pankkiiri

* Klaus Kinski
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 15 Average listal rating (8 ratings) 6.6 IMDB Rating 6.1
Castellari hallitsee toimintakohtausten ohjaamisen jälleen kerran.

300.000 taalan kintereillä oleva iloinen kolmikko kommeltaa kerran jos toisenkin ennen lopullista kohtaamistaan saaliin jaosta pohdiskelun merkeissä urkujen alla ja mies jos toinenkin ehtii lysähtää ketoon ruudin savussa ennen tätä.

Huumori kukkii, musiikilla ei ole häpeämistä Morriconen sävellystenkään rinnalla ja pitkin revolverinpiippua kuikuilevat kamerakulmat tuovat eloa preerian kuivaan maaperään. Hölmöilyäkin on satulassa huvittavissa määrin, eikä Leonen töiden vaikutus elokuvaan jää epäselväksi.
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 3 Average listal rating (1 ratings) 7 IMDB Rating 5.9
Shango (1970)
Amerikan sisällissota päättyy, mutta psykopaattisen upseerin luotsaama pieni etelävaltiolaiskompanja ei tätä suostu myöntämään, vaan terrorisoi alueensa meksikolaispopulaa sotatilan nimissä varsin ikävästi. Onneksi meillä on rangeri nimeltä Shango, jonka armoitetuksi missioksi jää ratkaista sodan viimeinen mittelö.

Shango kärsii erinäisistä ongelmista, kuten hölmöstä dialogista, välistä tyhmästä juonesta sekä karismattomasta ja pahimmillaan ylinäyttelevästä sankaristaan, joka naamavärkin perusteella tuntuu olevan pahanlaisessa krappiksessa halki filmin. Onneksi visuaalisesti leffa on parhaimmillaan, esimerkiksi kameran blurrausta käytetään ihan vekkulisti ja viihdyttäväksikin touhua kutsuisin.

Mainstream-yleisö saattaa myös hikoilla Shangon karusta asennemaailmasta, jossa aseetonta siviiliä putsataan kuin apilaa nälkäisen lampaan tieltä, lapsiakaan unohtamatta. Ai niin joo, elokuvan taustamusiikista vastaa erinäiseen otteeseen Kapteeni Koukku -laulu.

Vielä pitää liputtaa lopun meksikolaisjuhlaa värikkäine paperinauhoineen ja pääkallonaamareineen, jotka näyttävät ihan vitun siisteiltä. Pitkään olenkin jo toivonut näkeväni länkkärissä hieman jotain Kuolleiden päivään viittaavaa, koska Kuolleiden päivä on tosi jees.
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
Load more items (62 more in this list)

Comments are in Finnish.

Added to

6 votes
To Watch (65 lists)
list by PulpRoman
Published 4 months ago 1 comment



Related lists

Spaghetti Western Top 30
30 item list by LastCaress
3 votes 1 comment
Spaghetti Western Stars
61 item list by Gauntlet
24 votes
Spaghetti Westerns
51 item list by AFIoscar
10 votes
Spaghetti Western
8 item list by coyoteblue
4 votes 1 comment
Franco Nero / Spaghetti Western
14 item list by xolmis
25 votes
Terence Hill / Spaghetti Western
13 item list by xolmis
24 votes
Tomas Milian / Spaghetti Western
14 item list by xolmis
24 votes
Spaghetti Western in Ten Films
10 item list by Anakin
4 votes

View more top voted lists

People who voted for this also voted for


More lists from Kurkkuharja




Post comment


Insert image

drop image here
(or click)
or enter URL:
 link image?  square?

Insert video

Format block