Slashers (top list)

296   7.1   7.1 

Uusintakatsaus vajaata vuotta myöhemmin ja paremmalla keskittymisellä teki oikeutta tällekin joulutarinalle.

Puhelut ovat karmivia ja elokuvan maailma ja tunnelma synkän ahdistavia ja lohduttomia. Myös kameran ja musiikin käyttö on loistavaa. Huumori ei ole toimivinta, mutta keventää ilmapiiriä sopivissa määrin aina silloin tällöin. Rainan lopetus jättää jälkeensä synkän ja epämiellyttävän tunteen. Ei kuitenkaan kaikesta huolimatta suoranaisesti pelottava, vaikka seuralaiseni lähes shokissa lopputekstien jälkeen olikin.

Ensimmäisiä slashereita ja ehdottomasti samalla myös parhaita.

Kurkkuharja's rating:

849   4.8   5.2 

Aivan mahtava elokuva, täytyy sanoa! Huumori oli aivan uskomatonta, juoni nerokas ja tehosteet hienoja. Näyttelijätkin olivat paitsi juuri oikeita rooleihinsa, myös helkkarin hyviä kaiken lisäksi, ja Tiffanyn roolia vetävä Jennifer Tilly aivan pirun kaunista katseltavaa. Joskus junnumpana nähtynä tämä oli kyllä todella jännittävä leffa, mutta näin vuosien päästä ei voi kuin nauraa naama vääränä moiselle äärimmäisyyksiin viedylle pikimustalle komedialle. Vaikea uskoa, että tämä on Freddy- ja Jason-leffat raiskanneen Ronny Yun käsialaa. Musiikki ei ollut pahemmin minun makuuni, mutta tähän elokuvaan se sopi kuin kengän kuva takalistoon. Ja on muuten ensimmäinen pätkä, joka esittelee minulle nukkeja tekemässä (saati sitten vielä synnyttämässä) jälkikasvua. Sekopäistä ja nerokasta touhua! En ole vielä muita Chuckyjä tarkastanut, mutta asia pitänee hetimiten laittaa korjaukseen ja alkaa Childs Play ykköstä hankkimaan.

Kurkkuharja's rating:

556   5.7   5.4 

Yllättäen sarjan parhaaksi osaksi nouseva Dream Master säväyttää runsaalla huumorillaan, Freddyn lentävällä dialogilla ("Ei mikään lastenlääkäri!"), mielikuvituksellisilla painajaiskohtauksilla, hyvillä tehosteilla ja toimivalla kasariteemalla musiikkeineen, jotka sopivat menoon kuin hansikas kouraan. Uskomatonta, miten aika saattaa kullata jopa varmasti ilmestyessään ärsyttävän trenditietoisena esiintyneen teinikauhunkin! Puutteita ja typeryyttähän tästäkin leffasta voisi kaivaa halutessaan riesaksi asti, mutta perkele, minä pidin ja paljon pidinkin.

Kurkkuharja's rating:

3082   8.3   8.6 

Varsinaista slasheriahan tämä ei ole, mutta listalle näemmä kuitenkin päätyi.

Tylsä alku toimii juuri kuten lienee tarkoituskin: kukapa (spoilereilta jostain syystä välttynyt...) osaisi odottaa pitkän avauksen päättyvän äkisti puukon suihkussa viuhumiseen ja melkoiseen terroriin. Hitchcock taitaa myös tunnelman virittelyn, ja juonen tuttuudesta huolimatta ilmapiiri kiristyy loppua lähestyttäessä hyvinkin piinaavaksi. Anthony Perkinsin hysteeristä tulkintaa Norman Batesina ei myöskään ole syytä unohtaa. Psyko on ajaton merkkiteos, joka voittaa mennen tullen suurimman osan matkijoistaan ilman kokkiveistäkin.

Kurkkuharja's rating:

620   6.3   6.3 

Juoni on hyvä syventäen jälleen hitusen Freddyn tarinaa ja tapahtumapaikkana toimivaa mielisairaalaa osataan hyödyntää, vaikka sen kansoittama väki kovin naurettavasti kirjoitettua onkin.

Sain aikoinani paiseita Dream Warriorsin erikoistehosteista, mutta tämän päivän näkökulmasta ihan hyvinhän nuo näyttävätkin onnistuneen. Mielikuvitustakin käytetään runsaasti ja painajaiskohtaukset ovat rainan parasta antia. Plussaa ensikertaa esitellystä Freddyn talosta kolmipyörineen sun muineen.

Kurkkuharja's rating:

666   5.1   4.7 

Freddyn kuolemassa oli ensimmäisellä katselukerralla sulattelua, mutta halki leffan jatkuva pelleily ja komiikka yhdistettynä Freddyn hahmoon takaavat loppujen lopuksi toimivan komedian, joka vie viimeisillä paljastuksillaan vanhan arpinaaman tarinan tämän oman hansikkaan kautta onnistuneesti päätökseen unidemoneineen kaikkineen. Efektit ovat 3D-pelleilyä lukuun ottamatta hienoa katsottavaa ja tarina kiinnostava, mutta sarjaa vakavissaan katsoneet saavat tästä 100-prosenttisen varmasti melkoisia märkäpaiseita. Mikäpä siinä, kun itse sain nauraa. Plussaa lopputeksteissä käytävästä Freddy-koosteesta, joka saa aikaan tunteen, että ympyrä on sulkeutunut.

Kurkkuharja's rating:

645   5.4   5.1 

Freddy jatkaa vielä kakkososassa vakavammissa, mutta ajoittain hyvin psykedeelisissä ja aidon painajaismaisissa tunnelmissa.

En ala tässä jo ykkösen kommentissa selvittämää suhdettani Elm Streeteihin kertaamaan, mutta ilman tätä suhtautumistani tästä elokuvasta kyllä paistaisi läpi liikaa tietty kökköys ja typeryys niin juonen, näyttelyn kuin hahmojenkin osalta. Homoseksuaaliset kohtaukset ja juhlissa riemunkiljahdusten saattelemana saapuva parillekymmenelle hengelle meinattu kaljakoppa jaksavat naurattaa, päähenkilönä mököttävää poikaa tympeämpää näyttelijää taasen saa monesta leffasta hakea.

Koko Freddyn koston alkuasetelmakin tietysti sotii sarjan ideaa ja muita osia vastaan melkoisen rankasti, mutta pisteet kuitenkin toimivista unikohtauksista sekä tietysti itse Dream Master Kruegerista.

Kurkkuharja's rating:

2121   7.1   7.5 

En arvioi Elm Streetejä oikeastaan elokuvina elokuvien joukossa, vaan paremminkin pienen sisäpiirin vitsinä, sillä Freddy Krueger paitsi näyttää ulkonäöltään eräältä tuntemaltani henkilöltä, myös omaa käytöksessään ja puheessaan tiettyjä tämän piirteitä, ja mikäs paremmin naurattaa. Tästä huolimatta Painajaiset ovat yllättävän monipuolisia ja mielikuvituksellisia slasher-genren muihin tuotoksiin nähden, ja tuskin pitäisin niitä ilman lisävirikettäkään minään turhana sarjana, vaikka pisteet epäilemättä alemmas laskeutuisivatkin.

Katsoin tämän ykkösosan aikoinani nuorempana telkkarista ja odotin kuulemani perusteella jotain veret seisauttavan pelottavaa kauhua. Eipä lapsilta kielletty leffa yläasteikäistä ainakaan säikäyttänyt, ja kun kyseessä kuitenkin sarjan vakavin ja eittämättä myös jännittävin osa on, ei se ainakaan aluperäistä tarkoitusta pelottelupätkänä kovin hyvin palvele.

Tämän päivän näkökulmasta A Nightmare on Elm Street on hiukan naiivi ja sarjan muiden episodien tapaan aukollisella juonella varustettu sekä hiukan liian vakavalla naamalla (jatkisten huumori rokkaa!) tehty raina, joka kuitenkin on toimii Freddyn ensiesittelynä. Mielikuvitusta tappajan ja tämän hansikkaan keksimiseen on käytetty, tunnari on klassikkoainesta ja muutama huvittava kohtauskin esimerkiksi raitapaidan käsien venymisenä on leffaan saatu, mutta silti väittäisin pisteyttäneeni leffan roimasti yläkanttiin normaalia arviotani ajatellen.

Kurkkuharja's rating:

1769   7.4   7.9 

Halloween-sarjan paras (tai enemminkin yksi niistä harvoista katsottavista pätkistä Myersin elämäntarinan saralta) osa on tänä päivänä kymmenien samaa kaavaa toistavien slasherien jälkeen menettänyt kokkiveitsestään terävimmän tehonsa, mutta on silti yhä selvästi genren kärkityyppiä.

Alun pikku-Michaelin silmistä koetut tapahtumat, jännitteen (melkeinpä liiankin..) hidas kiristyminen, kolkon pimeät miljööt sekä murhaajan selittämättömät kyyvt, säestettynä yhdellä leffahistorian unohtumattomammista soundtrackeista, tarjoaa kyllä kolmannella näkemiselläkin melkoista ilmapiiriä, mutta itse olisin kaikki että kaivannut lisätunnelmaa tuomaan enemmän pyhäinpäivän materiaalia esimerkiksi kurpitsoineen ja pimeässä lepattavine soihtuineen, eikä näin suomalaisen näkökulmasta koleassa syystuulessa lentelevät punertavan sävyiset lehdetkään olisi pahitteeksi olleet.

Plussaa loistavasta kameratyöstä, sekä hyvän maun rajojen sisäpuolella pysymisen puolesta.

Kurkkuharja's rating:

86   6.7   5.7 

J.P.Simon on kyllä ohjaajana vertaansa vailla. Pahvilaatikkorobottia vastaan taistelevan Ääntänopeamman miehen ja tappajaetanoiden höysteeksi tarjoillaan pikkunappula, jonka pornopalapelin kasaus muuttuu katastrofiksi äidin tullessa paikalle. Kiukuspäissään vekara pistää mutsin kirveellä hengiltä ja sahaa tämän palasiksi. Vanhemmaksi kasvettuaan samainen tyyppi menee "lopullisesti" sekaisin, tempaa moottorisahan ja alkaa tappamaan naisia jossain kampus-alueella tehden näistä palapeliä. Järjenvastaisuuden kruunaa, että elokuvan englannin- ja espanjankielisten ääniraitojen taustalla soi kaksi täysin erilaista musiikkikokonaisuutta. Joku ehkä kirkuu tätä kalkkunan paskaa sairaaksi, mutta omasta mielestäni tämän päivän lastenohjelmat ja nuorisosarjojen maailmankuva ovat kyllä reippaan askelen edellä Piecesia.

Kurkkuharja's rating:

187   6.5   5.9 

http://www.leffatykki.com/elokuva/sleepaway-camp-kesaleiri

Kurkkuharja's rating:

69   7.7   6.7 

Michele Soavi osoittaa tällä debyyttiohjauksellaan tosiaankin, ettei kyseessä ole mikään turha miekkonen. Verta lentää paljon, asetta on moottorisahasta kirveeseen, ohjaus on todella ensiluokkaisen laadukasta ja pakko myöntää tuon kyseisen pöllönaamion olevan jotain niin mahtavaa katseltavaa. Ainoa valituksen aihe lieneekin vain turhaan pitkitetty ja mauton loppu, ja pituudesta puheenollen en muuten tajua, miten on mahdollista että katsomani EC Entertainmentin painoksen takakannessa elokuvan kestoksi mainitaan 87 minuuttia ja samalla kirjoitetaan leffan olevan täysin leikkaamaton..?

Kurkkuharja's rating:

41   5.8   5 

Toolbox Murdersissa on ajoittain epäuskottavasta juonestaan huolimatta sitä samaa sairautta ja vastenmielisyyttä, mikä teki mm. Texas Chain Saw Massacrestakin niin painostavan elokuvan. Raa'alla murhasarjalla käynnistyvä filmi tuntuu silkalle naisvihalle viimeistään siinä vaiheessa, kun masturboiva tyttö listitään alasti naulapyssyllä ja raivo koko teosta kohtaan alkaa jyllätä olohuoneessa kuin höyryjyrä, mutta riehumisen rauhoittuessa ja ennalta-arvattavan murhaajan paljastuessa alkavat fiilikset käydä pikkuhiljaa hyytävämmiksi kuin Siperian talvi.

Puolitoista tuntia hujahtaa kuin siivillä. Pahinta on, että kun ajateltuaan koko filmin "ei tämä ole hauskaa, tälläistähän käy oikeassakin elämässä", äkisti leffa julistaakin - tiedä sitten kuinka faktoilla todistettavasti - kaiken perustuvan tositapahtumiin. Silloin sitä vain nauliintuu sanattomana ja iho kananlihalla hetkeksi paikalleen.

Musiikkivalinnat etenkin alussa sekä lopussa ovat nekin hyytäviä ja alkujakso radiopastoreineen luo puistattavan maun suuhun siitä, että mitään hilpeää meininkiä tuskin on luvassa. Kaiken kaikkiaan parhaimmilla (vai pahimmilla?) hetkillään Työkalupoksilikvitoinnit on saatanallisen pimeä ja ahdistava matka ihmismielen synkimmille seuduille.

Kurkkuharja's rating:

1147   6.3   6.4 

Ennen Friday The 13th-leffat kolahtivat ärsyttävien teinien lahtaamisesta sikiävän nautintokertoimen takia, tänä päivänä syy sarjan fanitukseen taas on enemmänkin herra Voorhees, jota siis pahemmin tässä ensimmäisessä leffassa ei ikävä kyllä nähdä. Pitäisinkin tätä ykköstä murhaajineen eräänlaisena prologina koko Perjantai-sarjalle, jossa niin ikään selvitetään vain syyt Jasonin murhanhimolle (ja joka taidetaankin sitten käydä läpi uudestaan joka ainoan leffan alussa, mikä idea on revitty syvemmältä kuin Loch Nessin hirviö).

Tapot ovat hienoa tavaraa ja mättötunnelma kohdallaan, mutten menisi kieltämään faktaa, etteikö peräti viides katselukerta ole nakertanut leffan kiinnostuksesta melkoisen ison palasen. Kovaa kamaa joka että, kesäähän tätä katsellessa tuli uimisineen ja vihreine metsineen ikävä.

Kurkkuharja's rating:

167   7.1   6.3 

William Lustigin ohjaus tekee leffaan erittäin häiriintyneen tunnelman ja musiikki on TODELLA vaikuttavaa.

Toimiva elokuva järjettömän sairaasta sekopäästä, jota Joe Spinell tulkitsee mestarillisesti. Samaa ei ikävä kyllä voi sanoa elokuvan muusta näyttelijäkaartista, joiden suoritukset sekä dialogi ovat melkoisen surkeaa tasoa.

Kurkkuharja's rating:

838   6   6.4 

Kelpo jännityselokuva, tosin itse pidin vähemmän vakavasta nelosesta paljon enemmän, siinä kun touhu oli vedetty jo täysin överiksi. Chucky on paljon tyyliikkäämpi murhaaja kuin pökkelöt Michaelit tai Jasonit, heittää häiriintynyttä läppää ja onhan hän vielä kaiken lisäksi nukke.

Ohjauksessa on hienoja yksityiskohtia ja se, millaisiksi pikkupojat on kuvattu, puhumattakaan millainen riistokorporaatio Good Guy´s onkaan muroineen sun muine tv-sarjoineen, jaksavat naurattaa pään sisällä vielä leffan päättymisenkin jälkeen.

Child´s Play on kelpo trilleri ajalta, jolloin Jenkeissä vielä moisia osattiin väsätä, ja ansaitsee yhden ylimääräisen tähden jo pelkästään todella hienon lopputaistelunsa, sekä puhkikuuntelemani Bushwick Billin horrorcorerap-biisi Chuckyn ansiosta.

"Hi, I´m Chucky! Wanna plaaaaaaaaaay..?"

Kurkkuharja's rating:

577   6.3   6.5 

Yhtymiä Hellraiseriin on kuin Vilkkilässä kissoja, mutta ajatus kauhulegendojen elossapidon tärkeydestä on kutkuttava, vaikka kukkahattutädit saattavatkin paheksua moista turmiollisena ja laatia faktoja vaikka siitä, kuinka Texas Chain Saw Massacre saa Villen pilkkomaan Aatamin muovilapiollaan hiekkalaatikolla. Elokuvana Candyman ei ole pelottava, mutta sen psykologinen ote kauhun tarpeeseen sekä tärkeyteen kiehtoo. Painajaiseen ajaudutaan sopivalla temmolla ja ghettokuvat jäävät mieleen pitkäksi aikaa. Amerikkalaisen yhteiskunnan rakenne ja urbaanikertomusten lopullinen syntykin välittyvät kivasti ja voi vittu mä rakastan tuota mummoa, joka jälleen häiritsee kirjoittamiseen keskittymistäni kiroamisellaan seinän toisella puolen!

Kurkkuharja's rating:

164   6.4   6.2 

Anthony Perkins kantaa Psykon ensimmäisen jatko-osan pelkällä sympaattisuudellaan, minkä lisäksi elokuva aikanaan tv:stä tullessaan oli parillakin katselukerralla ihan jännäkin. Nyttemmin juonen muistettuaan ei yllätyksille enää ole sijaa ja pistetykseni onkin hieman epäoikeudenmukainen aiempiin fiiliksiin nähden. Ei tästä edelleenkään valittamista kun vieläkään osaa muodostaa.

Dennis Franz alkoholihuuruisessa roolissaan on muuten edelleen suuri innon lähde kaltaiselleni kaverille, joka tapasi aikanaan aina ennen lähetysajastaan myöhästynyttä X-Filesia katsoa NYPD Bluen viimeiset kymmenisen minuuttia.

Kurkkuharja's rating:

259   5.3   4.8 

Käsis sekä näyttely kusevat ja ajatus telekineettisillä voimilla Jasonia vastustavasta teinitytöstä on uskomatonta sontaa. Nuoret taasen ovat jopa aiempaa stereotypisempiä ja ärsyttävämpiä.

Elokuvan tunnelma on sitä vastoin saatu ajoittain hyvin painajaismaiseksi aavemetsissä juoksevine elävinekuolleine murhaajineen. Musiikki on sopivan kolkkoa ja viidakkoveitsisestä lätkäveskastakin on saatu aikaiseksi puistattava mätä raato, jonka kanssa ei tosiaan käsipäivää huvittaisi sanoa.

New Blood on typerä, mutta välistä synkkätunnelmainenkin teinikauhuilu, jonka käsittämättömälle loppuhuipennukselle nauramista ainakin kannattaa puolitoista tuntia odottaa.

Kurkkuharja's rating:

97   6.6   6.2 

"Aitoon" kummitusjuttuun perustuva slasheri leiriläisten keppostelun vuoksi pahansorttisesti palaneesta ilkeästä jätkästä, joka palaa kostamaan kärsimyksensä, tässä leffassa puutarhasaksilla aseistautuneena.

Koston liekit alkaa huonosti, tehottomasti ja epämiellyttävästi, mutta onneksi todella kauniit metsäiset luonnonmaisemat sekä mainio leiriteema pelastavat elokuvan edetessä huimasti ja huuhtelevat pahan maun suusta. Filmi olisi itseasiassa suurimmalti osin toiminut murhittakin, mutta ovatpahan nämä roikuttelukohtauksetkin saatu hyytäviksi, eikä pelkästään Savinin tehosteiden vuoksi. Pahamaineinen ja video nasty -bannimiseen suuresti vaikuttanut lauttakohtaus on aidosti piinallinen ja karmivaksi purkautuva, vaikka näyttely halki rainan on mitä on.

Yksi erimaininnan ansaitseva asia The Burningissa on sen hieno äänimaailma, jonka alla voi kiitellä niin sävelkorvaa hivelevää tunnaria, kuin pätkän rullatessa kauniina taustalta vaimeana kantautuvia linnun sirkutuksia plus muita luonnon ääniä.

Kurkkuharja's rating:

21   6   5.1 

Jesus Francon parhaimmistoa. Teknisesti jopa kelvollinen tekele, jonka älyttömyydet ja karuus tekevät tästä kaikessa brutaaliuudessaan ainakin katsottavan. Murhaaja lahtaa espanjalaisen kielikoulun oppilaita ja vaikka efektit muovisia mallinukketason epäuskottavuuksia ovatkin, pään katkovat sirkelit ja pikkupojan yli ajavat autot kieltämättä pahamaineisuutensa ansaitsevat. Muutenkin tekopyhyyden poissulkeminen piristää tätä arvatenkin pikkubudjetin siunaamaa Video Nastya ja viimeistään lopussa oksakone siivoaa ne risut pois ja vie katsojan mielisairaalaan. Omituinen valinta aivoille päivän yhdeksänneksi Jesukseksi.

Kurkkuharja's rating:

62   5.2   4.4 

Kuten jokainen järkevä ihminen varmasti tietää, ei b-ilokuva tappajalumiukosta voi näin matemaattisesti lasketeltuna vain mennä pieleen. Osuvasti ristitty murhamies Jack Frost on jo ihmismuodossaan melkoinen hymypoika, mutta viimeistään tämän saadessa hieman coolimman ulkokuoren alkaa läppää ja irtopäitä todenteolla lennellä. Samalla rahalla nähdään vielä lumiukkoyhdyntää, aivan kamalaa ylinäyttelyä, sekä aivan jäärouvan hauskaa efektituubaa. kun luntakin tupruttaa ja jouluvalot kimaltelevat, on Kylmälän Jakea vaivatonta suositella jokaiselle joulupyhäslashereista tai mustasta huumorista diggailevalle. Se tosiasia, että tälle mentiin duunaamaan kuuleman mukaan aika karsea, Hawaijille sijoittuva jatko-osa, onkin sitten jo oma tarinansa...

Kurkkuharja's rating:

513   6.3   6.4 

Ei hitto, onhan Halloweenin ensimmäinen jatko-osa tosissaan naurettava luodinkestävine murhaajineen, näyttelyn uskottavuus kusee ja sitä rataa, mutta silti tässä on jotain, mikä jaksaa pitää homman koossa: synkkä tunnelma, jonka luovat demonisen onnistuneiden musiikkien, hämärän valaistuksen, sekä yhteen yöhön sijoittuvien tapahtumien ristivaikutus.

Eihän leffaa tiiviine ilmapiireineenkään voi tosissaan ottaa, mutta kestävää pyhäinpäiväkauhua se siitä huolimatta on, kuten myöskin mitä mainioin käyttämättä jäänyt tilaisuus viedä tästä eespäin kohti helvettiä mennyt sarja kunnialla päätökseensä.

Lisää kurpitsalyhtyjä!

Kurkkuharja's rating:

126   6.1   5.8 

Neonvalot välkkyvät kasaria elelevän New Yorkin kaduilla, kun haudan tuolta puolen tullut mielipuolikyttä murhaa porukkaa David Carradinen lauleskelun lomassa. Bruce Campbell on menossa mukana, juoni on tolkuton ja leffa sujahtaa ohitse Cadillacin vauhdilla viihdyttäen liki kestonsa ajan vähintäänkin tarpeellisissa ja aivot täyteen lataavissa määrin. Parempaa slasheria, jonka parissa viettää mieluusti aikaansa varsinkin Paris Hiltonin masentavan sekä turhuudessaan pelottavan Hottien & Nottien jälkeen.

Kurkkuharja's rating:

364   5.6   5.3 

Friday the 13th part 3Deja vun tylsän ja tökerön alun jälkeen meininki pääsee käyntiin, eli luvassa on (onhan?) oluen ryydittämän tuutin täydeltä paskaa näyttelyä, typerää dialogia sekä huumoria, verisiä murhia ja kauhuelokuvataiteen köyhää plagiointia aina Evil Deadista Hohtoon, unohtamatta tietenkään tämänkään sarjan (varsinkin) ensimmäistä osaa. Vielä toisellakin katsomiskerralla yllättävän viihdyttävää yksinäisen perjantain tappokamaa, eli eikun maski päähän ja Jasonin päiväkirjaa luvun kolme kohdalta avaamaan.

Kurkkuharja's rating:

43   6.3   4.4 

Ehkä joulumielisin tänä vuonna katsomani pyhäfilmi. Vinksahtanut, joulun sanoman jakamisesta rehellisesti innostunut lelutehtaan työntekijä osaa olla sympaattinen ilahduttaessaan lapsia, ja tämän silmien epätoivoisesta kiillosta myöskin näkee, ettei teennäisten aikuisten rankaiseminen ole tälle mikään nautinnonlähde, ainoastaan velvollisuus, joka on suoritettava pois alta. Murhilla ei liiemmin mässäillä, lunta sataa tarpeeksi ja jouluvalot ovat kauniita. Myös lopun Frankenstein-tyylinen ajojahti on mukavaa pohdiskelua väärinymmärrettystä hirviöstä sekä siitä, kuka kaikesta verenvuodatuksesta huolimatta loppujen lopuksi oikeasti onkaan "paha". Viimeinen kuva on ehkä hieman naiivi, mutta kuten jo alussa tokaisin, itselleni se kuitenkin jätti kauniin, liikuttuneen, sekä jouluisen mielen.

Kurkkuharja's rating:

19   6.5   5.8 

Tälläinen vaihtoehtoinen kauneuskirurgiaa käsittelevä elokuvallinen lahja Iho jossa elän-filkan ohella Espanjasta. Perseilystä ja homostelusta siirrytään loppua kohden aika kammottaviin tunnelmiin. Splatterkohdat ovat muovisia mutta yrittelijään verisiä, surullinen lopetus taasen jättää varsin painostavan ja epämiellyttävän fiiliksen. Hyi saatana, ei todellakaan mitään Hollywoodin kepeää kiiltokuvaviihdettä ensitreffien puuhasteluksi viinilasin, suklaakonvehtien ja kepeän keskustelun ohella.

Kurkkuharja's rating:

35   6.4   4.6 

Spoilaa

Slaughter High alkaa aivottomuudessaan nautinnollisena splatfestina, jossa missään ei ole mitään järkeä: avaamattomasta tölkistä löytyy suolet ulos syövyttävää myrkkyä, kylpyammeeseen puskee hanoista happoa ja narrinaamioon pukeutunut ja kuviaan ympäri luokkakokoustilana toimivaa lukiota kylvänyt, koulukiusaajilleen kostava murhaaja rääkkää pilkkaajiaan mitä brutaaleimmilla tavoilla.

Kaikki slasher- ja muutkin kauhukliseet hyödynnetään hyvin, musta mies kuolee ensimmäisenä, turhia säikäytyksiä riittää ja tietty henkihieveriin piesty tappaja ponkaisee pystyyn aina uudestaan. Kamera-ajot ovat etenkin lopun käytävästalkkauksessa onnistuneita ja gore on toteutettu pilke silmäkulmassa.

Mikä sitten mättää? Tietysti se vitun aivolaho ja Visa Mäkisen lahjakkuuden mieleen tuova lopputwisti. Heh heh, ei kun mikään ei ollutkaan totta, tuhlasitte juuri reilun tunnin elämästänne katselemalla naama paketissa lasaretissa koisivan pojan unia. Voi helvetin kuusitoista!

No mutta olihan tässä kuiteskin eräässä kohtauksessa Piecesin ja Supersonic Manin julisteet seinällä.

Kurkkuharja's rating:

195   4.5   4.2 

Melkein tekisi mieli antaa tälle neljäkin tähteä, mutta toisella katselukerralla fiilikset eivät kuitenkaan olleet ihan niin lampussa, vaikka kaljakin virtasi. Missään ei ole järkeä, Jason on pelissä muotokuvapihveineen vaikka delasi kasin lopussa, muuttuu sitten avaruusmadoksi ja jotain sataa eri leffaa on kopioitu tähän. Missään ei pihistellä, on verta, on sisälmyksiä, on tissejä, on ihan överisti kaikkea ihan överiä. Lopussa nähdään vielä Freddy Krueger.

Kurkkuharja's rating:

97   5.3   4.9 

Muistaakseni toinen ree-waazzi.

Typerästä alleviivailevuudestaan ja perseilystään huolimatta hyvä päätös Psyko-trilogialle. Perkins on edelleen koossa pitävin voima, vaikken tästä mitään suurempaa superlatiivia ohjaajana yhden leffan perusteella alakaan sanomaan. Ateistista sanomaa on helppo löytää, hahmoista puolestaan Batesin ohella kannattaa mainita autonromullaan matkaava rokkari, josta loppupeleissä jää paljon psykompi kuva kuin itse Normanista. Viimeisin kuolema on muuten törkeän eeppinen.

Kurkkuharja's rating:

31   5.5   5.5 

Painajainen alkaa lupaavasti todella sekavilla ja kuin suorana pahoista unista revityillä näyillä ja sekopäisyyksillä, jotka yhdistettynä mielenvikaiseen musiikkiin saavat sydämen pamppailemaan. Aikanaan kohua ympäri maailmaa herättänyt (ja Suomessa K-20 -ikärajalla markkinoitu) väkivalta on muovista, mutta äärimmäisen veristä splättäystä, meininki on kamalaa ja ahdistus filmiä kohtaan nousee nopeasti ylemmäs ja ylemmäs.

Sitten tulee rankka mahalasku. Painajaismaiset sekoilut ja unikohtaukset korvataan jaaritteluilla, pikkupojan lässytyksillä ja sellaisella. Uhkaavat puhelinsoitot ovat ainoa tunnelman kasassa pitävä linkki ja loppurallin alkaessa sekin tuo mieleen pahaksi menneen yrityksen kopioida Halloweenia. Toisaalta viimeiset minuutit ovat aika skitsoa kamaa ja murhaajana oleva psykokin on huomattavasti Michael Myersia pelottavampi, sillä tämä ei jää kasvottomaksi tappokoneeksi, vaan itkevä ja vaahtoa kuolaava, demoniensa vallassa lattialla sätkivä seinähullu tuntuu inhimillisemmälle ja samalla todentuntuisemmalle.

Ja plussaahan tulee toki ja teatterikatukohtauksesta, jonka leffapaikkojen mainoksista voi löytää niin Caligulan kuin Five Deadly Venomsinkin nimet.

Kurkkuharja's rating:

464   5   4.9 

Hahmot ovat ärsyttäviä sekä tylsästi kirjoitettuja, ja tietyt vastenmieliset katsaukset Freddyn menneisyyteen järjettömiä, mutta jälleen kerran runsas mielikuvituksen käyttö sekä Kruegerin hahmo pelastaa paljon. Erikoisefektit vaihtelevat pitkälti elokuvan edetessä, ja koomisuudessaan hyvin epäuskottavan näköisen jääkaappikohtauksen mukana oloa on vaikea uskoa henkeäsalpaavan sarjakuvaan sukeltamisen nähtyään.

Elm Street -sarjan heikoimpia osia, mutta hakkaa käsittämättömän huonon New Nightmaren ja Freddy vs Jasonin (plus suuren osan muistakin genrensä tuotoksista) mennen tullen.

Naurua kaipaaville suosittelen vielä katsomaan Fat Boysin bonusmateriaalina löytyvän musa-videon Are You Ready for Freddy, joka on laaduttomuudessaan jo omaa tasoaan...

Kurkkuharja's rating:

466   5.9   5.8 

Myönnetään, kyllä tämä kakkonen on (varsinkin heti perään ykkösen jälkeen katsottuna) pirullisen röyhkeä klooni edeltäjästään, mukaan on jopa eksynyt lähes täydellinen Kevin Pekonin esittämän Jackin klooni aina vaatetusta ja kampausta myöten (ja harvemmin rapun "B" asukkaaksi ketään ulkonäön perusteella on tullut niin varmasti hihkaisten leimattuakaan).

Suhtautuminen tähän jatko-osaan onkin fanille hyvin vaikeaa: kaikki on nähty jo sarjan aloittaneessa pätkässä, eikä kyynelsilmien takaa edes voi havaita mitään ykkösen tasoista verijuhlaa a la kirves naamassa taikkapa irtopää lentämässä kaaressa ilman halki, kiitosta vain "vapautta vaikka asein" puolustavalle Yhdysvaltojen leffasensuurille.

Surkeasta näyttelystä, virhekasoista, plagioinneista (heh, plagioidaan täysin plagiointiin perustuvaa rainaa...) ja muista leikellyistä tuplaseivästyksistä huolimatta tätä tosiasiaa tämä kirjoittaja ei voi kiistää: Perjantai-leffat ovat huonoja. Ne eivät ole kohtalaisia edes kauhuleffoina. Mutta oli miten oli, ne ovat mielestäni kuitenkin perkeleen KOVIA leffoja, kuten myös tästä osasta eteenpäin murhaajakin, ja tässä koko tämän itseään toistavan sarjan viehätys piileekin. Don't fuck with Jason!

Ja mielestäni se Jasonin tyynyliinanaamio on tyylikäs siinä missä maskikin.

Kurkkuharja's rating:

158   6.5   5.9 

Peruspaskaa slasheria, joka kerää mielenkiintonsa juuri typeryydellään. Joku hengitysmaskin taakse kätkeytynyt psyko alkaa ystävänpäivänä lahtaamaan porukkaa imelästi koristellussa kyläpahasessa ja sen kaivoksessa, lähettelee poliisipäällikölle uhriensa pumppuja sydämenmuotoisissa rasioissa jne. Elokuva etenee latteasti, näyttely on paskaa ja hahmot (joista lihava, viiksekäs ja silmälasipäinen "nuori" on kyllä paras) epäuskottavia. Leffana yhden turhimman juhlapyhän murhafilmi on silkkaa potaskaa, mutta aivovammaisena perseilyviihteenä sen katsoo helposti kerran loppuun.

Kurkkuharja's rating:

837   6   6 

Vaikkei varsinaisesti sarjaan kuulukaan, on Zombien näkemys kyllä Halloweenien kärkipäätä. Kolkot kuvat kuolleiden lehtien peittämistä pimeistä kaduista luovat tunnelmaa ja Michael Myersin lapsuuden esittäminen ja tapahtumien pohjustaminen on ollut hyvä ratkaisu, mutta puolet leffaa käsittävä tylsä lahtaaminen (erityisesti kaksituntisessa director's cut -versiossa) saa haukottelemaan äänekkäästi. Muutenkin Carpenterin klassikossa toimivaksi havaittujen kohtausten ja repliikkien sisällyttäminen tähän versioon tuntuu lähinnä väkisin väännetyltä.

Kurkkuharja's rating:

11   4.7   3.8 

Tiedä häntä, johtuiko illan kahden aiemman tekeleen mahdottomuudesta, mutta ei Deodaton Body Countista maineensa mukaista makua suuhuni jäänyt. Juoni laahaa välillä, muttei missään välissä käy tylsäksi, tarjoten myös jännittävätkin hetkensä. Älyvapaata menoa löytyy huvittavissa määrin ja murhaajana toimiva shamaani vie räjähtäneellä ulkonäöllään potin todella monen slasher-suvun jäsenen nokan alta. Goresta on paha mennä sanomaan leikellyn brittijulkaisun valossa tuon tulimmaista, mutta Claudio Simonetin mahtavilla musiikeilla on epäilemättä oma painava osansa näinkin korkeaksi nakittamani pistemäärän suhteen.

Kurkkuharja's rating:

370   5   4.6 

Todella piristävä verrattuna aiemmin samana iltana katsomaani kakkososaan. Perhanan hassu ja viihdyttävä elokuva, vaikkei sitä hurmetta roiskuisikaan K18-leiman edestä. Näyttelijöistä Brad Dourifin ohella erikoismaininta Travis Finelle, joka tekee joko upean suorituksen eversti Sheltonina tai on aidosti ykkösluokan kusipää. Ihan kelpo tavaraa siis, vaikkakin kaivelemaan jäi että mitä hiivattia porukkaa täynnä oleva huvipuisto tekee jossain erämaan korvessa sotilaitten harjoitteluleirin kupeessa.. Oli miten oli, tästä leffasta lienee hyvä eräänä päivänä jatkaa vielä Seed of Chuckyn parissa, jahka lätyn jostain sopuhintaan löydän.

Kurkkuharja's rating:

23   4.8   4.2 

http://www.leffatykki.com/elokuva/uncle-sam

Kurkkuharja's rating:

42   5.6   5.3 

Aikamoista vuoristoradan vaunussa matkustamista Don't Go in the House on. Välistä letkeät överieksploitaatiovedot, kuten papin flambeeraminen liekinheittimellä, hykerryttävät korniudellaan, välistä taas liippastaan läheltä autoteattereiden kansantautia, sitä ettei mitään "järkevää" oikein tapahdu. Myös ajoittainen misogynistisyys alkaa etomaan.

Omia ideoitakaan ei filmistä löydy, näyttely on mitä on, budjetin olemattomuus paistaa monesta huonosta tarinankerronnallisesta ja kuvallisesta hätäratkaisusta, eikä teknisestikään Älä mee kämppään ansaitse taputusta päälaelle. Ärsyttävin esimerkki tästä on pääpiru Donnyn työpaikalta äänitetty puhe, josta on vaikeaa saada mitään tolkkua ja jonka volyymi on raivostuttavan matalalla. Verta ei muistaakseni elokuvassa ollut pisaraakaan, finkki finkki alen kippaajat.

Ilmeisesti lähinnä grindhouse- ja drive in -teattereille tarkoitetun roskaläjän nostaa hyvin lähelle kolmea tähteä pääosin pari liekkarikohtausta, hyvä musaraita sekä mukava kasaritunnelma. Kerran katseltava slasher.

Kurkkuharja's rating:

663   5.1   5.4 

Turhan teini leffa tämän päivän silmin, joskus 13-vuotiaanahan tämä vielä oli jännä. Syksyisen synkeä halloween-fiilis ei ole läsnä, dialogi pistää pinnan kireälle ja henkilöt ovat niin ärsyttäviä, kuin kuvitella voi. Selvästi Screamin nostaman uuden slasher-buumin varassa mennään, senhän kertoo jo tutusti sommiteltu kansi. Matafakin LL Cool matafakin J täyttää massojen haluaman hiphop-hahmon paikan. Elokuva paranee hieman kersoista päästessä, mutta ambulanssin rattiin hyppääminen on älyttömyydessään vain yksin kookas "MIKSI?".

Siinä meinaa muuten mennä pää sekaisin, jos soittoäänenä toimii Carpenterin Halloween ja puhelin alkaa piristä tätä katsoessa. Ei enää tiedä mihin uskoisi.

Kurkkuharja's rating:

851   5.9   6.2 

Spoil.

Kun leffan itseironinen asenne, alun loputtomat "elokuva elokuvassa hah hah haa" -läpät ja nykypäivästä ratkiriemukkaasti muituttavat facebookit, älypuhelimet ja Saw-maininnat keittävät aivoja niin kuumilla kuplilla, että lainakiekon tekisi mieli paiskata parvekkeen kaiteen yli seuraksista välittämättä, on vaikea uskoa Scream nelosen lopulta paljastuvan sarjansa parhaaksi osaksi.

Vaikka teineily vituttaa rajusti, lopulta tuleva sanoma siitä, miten niin vitun moni nykyihminen haluaa vain julkisuutta, julkisuutta, julkisuutta - siinä on ytyä. Tänä päivänä lähes kenen tahansa nimen voi kirjoittaa internettiin, mistä syöksyy kuvia henkilöstä, informaatiota tämän kiinnostuksenkohteista, työpaikasta jne. Enää ei tunnu olevan yksityisyyttä, mahdollisuutta piiloutua. Ei tarvita salaista poliisia valvomaan kansaa, kun se itsessään haluaa tehdä elämästään mahdollisimman julkista. Salamavalot ovat ehkä kaukana, mutta onneksi pystyt pienillä elektronisilla laitteilla päivittämään jatkuvasti taivaltasi nettiin reaaliajassa - suloista.

Tämä sama ajattelun malli näkyy rahastuksen ohella myös Hollywoodin nykyisessä re-make -boomissa. Jatko-osia halveksitaan monesti julkisesti, mutta onneksi lahjattomat munapäät voivat ottaa jonkun suurta kohua ja kehuakin saaneen leffahistorian klassikon, tehdä siitä munattoman uusintaperseilyn ja sitten patsastella tämän äärimmäisen persoonattoman persraiskauksensa mediavalokeilassa ylpeänä siitä, miten onnistuivatkaan pureskelemaan 2000-luvun teiniyleisölle jonkin pahamaineisen video nastyn uuden vuosituhannen standardeja vastaavaksi ja sitten oksentamaan sen vasten katsojan kasvoja.

Niin ja siinä vaiheessa, kun aloin pitämään Scream quadtrilogian uusimmasta ja jopa luulin sen päättyvän erittäin kohauttavalla tavalla päähenkilön kuolemaan ja roiston menestykseen, huutanee Hollylan koneiston johto "ei katsoja tälläistä taho, se diggaa onnellisista lopuista". Ei siinä mitään, herätetään sankari henkiin lasaretissa ja tapetaan roisto, ettei kellekään jäisi paha mieli. Minulle kuitenkin jäi, mutta mainstream-yleisö on se joka pop-teollisuudessa vie underground-sakin vikistessä. Onneksi meillä on vapaus valita, eikä kaikkea vastaantulevaa tarvitse katsoa. Muuten vaihtaisin rakkaan harrastukseni erittäin mahdollisesti esimerkiksi kuviokellunnan puolelle.

Kurkkuharja's rating:

5   4   2.4 

Näin lokakuun puolivälissä ajankohtaista tunnelmaa virittelevä halloweenslasher, jossa kurpitsanokkainen taruhahmo Jack O'Lantern nousee haudastaan riivaamaan kummitusmaskeissaan karkkia keräävän jenkkilähiön katuja ja metsiä. Kasarityylinen samhaim-fiilis toimii hommassa ihan kunnolla, mutta turha Friday the 13th -plagiointi syö tehoa ja monen leffan heikoimpana lenkkinä jo aivan liian monet kerrat kylän hirviömurhaajalta pelastanut rillipää kakara on niin vitun ärsyttävä, että moinen pitäisi mopottaa leikkikoulunsa vessanpöntöstä alas.

Muuten kuraisia tehosteita pursuava halppispätkä on yllättävän hyvää jälkeä, eritoten otettaessa huomioon, että inhokillani Fred Olen Raylla on Jack-O:ssakin sienensyömät kyntensä pelissä. Huvittavinta puolta edustaa uskomaton dialogi, jossa mm. iskä hoputtaa pikkupoikaa telkkarin ääreen katselemaan suosikki-showtaan, missä röökisuinen sekopää vaahtoaa kameralle jotain skitsoa jonkun muijan samalla mätkiessä taustalla litsaria jonkun monsterin poskelle keskellä jotain hautausmaata, tai kun samainen isukki toteaa vanhassa valokuvassa esiintyvän "joku pelottavan näköinen vanha äijä".

Näyttely on kauttaaltaan kauheaa ja eritoten tapahtumien keskuksessa olevan äidin lautasmainen silmienpullistelu saa sapen sakeaksi. Onneksi saamme kuitenkin ihastella filmin alkutaipaleilla yhtä ehdottomasti "mieleenpainuvimmista" suihkukohtauksista ikinä, minkä leikkaus on kaikessa yksinkertaisuudessaan... melko nopeatempoista.

Kurkkuharja's rating:

62   4.3   4.1 

Ullin luomake on elokuvana sontaa, mutta onneksi niin täyttä sellaista, että kyllä jumankauta Boogeyman jopa yksin toljotettuna onnistuu säälittävyydellään sekä uusavuttomalla toteutuksellaan räkäisemään mehevän äänekkäät naurut katsojan suusta. Koko idea kuvastimen paloissa elävine mörköineen on jo aika paksua, ja kun miltein kaikki muukin on tyritty kuin tarkoituksella ja lopputulos tuntuu pahimmillaan elokuvakerhon vanheimpainillassa rinta röyhelöllä esitettävältä kamalta, on siinä ulvonnassa pitelemistä (ja taide-elokuvan nimeen murtavalla epäilemättä kiukussaan).

Ei Lommelin Peilihalloween absoluuttista nollatasoa kuitenkaan ole. Musiikki ja muutaman kohtauksen värien käyttö ovat oikein onnistunutta sylttyä. Myös peilistä tuleva äijä tarjosi menoon jännitystä koko 10 sekunnin esiintymisensä ajan.

Kurkkuharja's rating:

121   6.1   5.7 

http://www.leffatykki.com/elokuva/the-funhouse

Kurkkuharja's rating:

285   5.5   5.5 

Eipä Perjantai kutonen uusintakatselua vuosienkaan jälkeen oikein kestä. Näyttely on huonoa ja Tommy Jarvis raivostuttava, mutta Alice Cooper piristää menoa ja Jasonin henkiin herääminen on jo sataprosenttista vitsiä. Elokuva taitaa myös olla ainoa Friday, jossa ne leirilapset oikeasti näkyvätkin. Pitää vielä antaa arvoa hommasta kokonaan puuttuville slasherin merkkipaaluille, eli tisseille ja pilvenpoltteluille, kerrankin joku näiden parissa työskentelevä on uskaltanut tehdä edes hitusen jotain tietystä kaavasta poikkeavaa.

Piilomerkityksiä etsivän iloksi leffassa on tiennimissä viittauksia niin sarjan ykkösosan ohjaajaan Sean S. Cunninghamiin kuin Halloweenista tuttuun John Carpenteriin. Joku voisi myös nähdä Sleepaway Campille naljailemista skenessä, jossa Jason listii Bakeriksi ristityn hepun nimellä varustettuun pelipaitaan pukeutuneen tytön.

Kiinnostus Friday the 13th part VI: Jason Livesia kohtaan ei ole korkeimmillaan, mutta kyllä tämä vielä toisen kerran nipin napin alas menee nacho-pussin ja runsaan salsa-kastikkeen kera. 80-luvulla teinikauhu ei vielä nostanut sappea korvakäytävistä valumaan.

Kurkkuharja's rating:

171   5.6   5.2 

Keskitasoa huonompaa slasheria kultaiselta 80-luvulta. Öinen opinahjo tapahtumapaikkana on jännittävä ja disco-musa aivan häkellyttävän mahtavaa, mutta ohut juoni ei toimi, hahmot ovat äärimmäisen persoonattomia ja tapahtua alkaa vasta siellä lopummalla. Murhatkin ovat aika kuivia ja Leslie Nielsenin turhan niukkaan jätetty palloilu ruudulla harmittaa, mutta kyllä tästä kerran voi kasarifiilistä vetää. Mukavaa myös, että hyvännäköisten ja menestyvien teinien ohella kerrankin lihava ja rillipäinen "tunarikin" edustaa slasher-filmissä muuta kuin pakollisen vahingoniloista komiikkaa.

Kurkkuharja's rating:

17   4.8   3.5 

http://www.leffatykki.com/elokuva/jouluyo-kuoleman-yo-3

Kurkkuharja's rating:

28   5   5 

Pääosin sietämättömän pitkäveteisen Absurdin ajatus pikanopeasti ruumistaan vammoilta parantavasta mielipuolesta on kiva, mutta vähän kaikkea Halloweenista Hohdon kautta aina Boogeymaniin lainaileva sekä pahasti laahaava ja sietämättömän pitkäveteinen kokonaisuus ei toimi sitten millään. Loppu on kyllä hauska Eastmanin haahuillessa "kännissä" ympäri kämppää, mutta muuten D'Amato ei onnistu leffansa parissa edes shokkimateriaalin osalta, koska liiankin halvalta näyttävien pään poraamisten ja sahaamisten lisäksi niukasti yhtä kehnoa gorea esitellään vasta aivan filmin loppupuolella.

Kurkkuharja's rating:

103   6.7   6.7 

Onhan tämä slasherin esi-isä mahdollisesti aikaansa edellä ja sen sortin klassikkokin, että pari leffan murhaa on kopioitu käytännössä sellaisinaan Friday the 13th -saagan alkutaipaleen ohjauksiin, mutta se ei silti tee Bay of Bloodista hyvää elokuvaa. Juoni ontuu, tapahtumat ovat uskomattoman puuduttavia ja erityisesti lopun tappajan motiivien selittely ja yhä uuden syyllisen paljastuminen saa katsojan repimään kasvojaan ja anelemaan the end -ilmoitusta vihdoin ja viimein ruudulle. Musiikki sentään on hyvää, eikä efektejäkään iäkkyydestään huolimatta pysty haukkumaan.

Kurkkuharja's rating:

45   6.2   5.1 

En nyt täydeksi slasheriksi menisi sanomaan. Lähempänä Teksasin moottorisahamurhaajaa ja rape & revenge -leffoja enemmänkin.

Juonessa kolme muijaa lähtee perämetsään retkeilemään, mutta näiden epäonneksi kyseistä taka-aluetta asuttaa sekopäinen äiti kahden jälkeenjääneen poikansa kanssa. Perheen hupina on tappaa jengiä ja käyttää näitä sairaisiin perversioihinsa ja siinähän aineet kokonaiseen kauhuelokuvaan.

Tunnelma on häiriintyneen perheen vuoksi parhaimmillaan karmiva ja Troman vähissä oleva perseilyhuumori vain korostaa homman synkkyyttä. Splatteria ei ole kovinkaan paljoa ja loppukohtaus tulee kirjaimellisesti pensaasta.

En kuitenkaan voi väittää nauttineeni Äitienpäivästä tai kiistää, etteikö tuosta pyhästä olisi saatu paljon rattoisampikin nimikkoleffa. Masentavaa shokkikamaahan tämä perimmiltään on.

Kurkkuharja's rating: