Explore
 Lists  Reviews  Images  Update feed
Categories
MoviesTV ShowsMusicBooksGamesDVDs/Blu-RayPeopleArt & DesignPlacesWeb TV & PodcastsToys & CollectiblesComic Book SeriesBeautyAnimals   View more categories »
15
vote
743 Views    Share:

Slashers (top list)

Movie list created by Kurkkuharja Avatar

Add header image

Choose file... or enter url:
Sort by: Showing 1-50 of 117
Decade: Rating: List Type:
People who added this item 377 Average listal rating (240 ratings) 7.2 IMDB Rating 7.2
Uusintakatsaus vajaata vuotta myöhemmin ja paremmalla keskittymisellä teki oikeutta tällekin joulutarinalle.

Puhelut ovat karmivia ja elokuvan maailma ja tunnelma synkän ahdistavia ja lohduttomia. Myös kameran ja musiikin käyttö on loistavaa. Huumori ei ole toimivinta, mutta keventää ilmapiiriä sopivissa määrin aina silloin tällöin. Rainan lopetus jättää jälkeensä synkän ja epämiellyttävän tunteen. Ei kuitenkaan kaikesta huolimatta suoranaisesti pelottava, vaikka seuralaiseni lähes shokissa lopputekstien jälkeen olikin.

Ensimmäisiä slashereita ja ehdottomasti samalla myös parhaita.
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 980 Average listal rating (616 ratings) 4.9 IMDB Rating 5.3
Aivan mahtava elokuva, täytyy sanoa! Huumori oli aivan uskomatonta, juoni nerokas ja tehosteet hienoja. Näyttelijätkin olivat paitsi juuri oikeita rooleihinsa, myös helkkarin hyviä kaiken lisäksi, ja Tiffanyn roolia vetävä Jennifer Tilly aivan pirun kaunista katseltavaa. Joskus junnumpana nähtynä tämä oli kyllä todella jännittävä leffa, mutta näin vuosien päästä ei voi kuin nauraa naama vääränä moiselle äärimmäisyyksiin viedylle pikimustalle komedialle. Vaikea uskoa, että tämä on Freddy- ja Jason-leffat raiskanneen Ronny Yun käsialaa. Musiikki ei ollut pahemmin minun makuuni, mutta tähän elokuvaan se sopi kuin kengän kuva takalistoon. Ja on muuten ensimmäinen pätkä, joka esittelee minulle nukkeja tekemässä (saati sitten vielä synnyttämässä) jälkikasvua. Sekopäistä ja nerokasta touhua! En ole vielä muita Chuckyjä tarkastanut, mutta asia pitänee hetimiten laittaa korjaukseen ja alkaa Childs Play ykköstä hankkimaan.
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 2041 Average listal rating (1420 ratings) 7.4 IMDB Rating 7.9
Halloween (1978)
Halloween-sarjan paras (tai enemminkin yksi niistä harvoista katsottavista pätkistä Myersin elämäntarinan saralta) osa on tänä päivänä kymmenien samaa kaavaa toistavien slasherien jälkeen menettänyt kokkiveitsestään terävimmän tehonsa, mutta on silti yhä selvästi genren kärkityyppiä.

Alun pikku-Michaelin silmistä koetut tapahtumat, jännitteen (melkeinpä liiankin..) hidas kiristyminen, kolkon pimeät miljööt sekä murhaajan selittämättömät kyyvt, säestettynä yhdellä leffahistorian unohtumattomammista soundtrackeista, tarjoaa kyllä kolmannella näkemiselläkin melkoista ilmapiiriä, mutta itse olisin kaikki että kaivannut lisätunnelmaa tuomaan enemmän pyhäinpäivän materiaalia esimerkiksi kurpitsoineen ja pimeässä lepattavine soihtuineen, eikä näin suomalaisen näkökulmasta koleassa syystuulessa lentelevät punertavan sävyiset lehdetkään olisi pahitteeksi olleet.

Plussaa loistavasta kameratyöstä, sekä hyvän maun rajojen sisäpuolella pysymisen puolesta.
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 3545 Average listal rating (2381 ratings) 8.3 IMDB Rating 8.5
Psycho (1960)
Varsinaista slasheriahan tämä ei ole, mutta listalle näemmä kuitenkin päätyi.

Tylsä alku toimii juuri kuten lienee tarkoituskin: kukapa (spoilereilta jostain syystä välttynyt...) osaisi odottaa pitkän avauksen päättyvän äkisti puukon suihkussa viuhumiseen ja melkoiseen terroriin. Hitchcock taitaa myös tunnelman virittelyn, ja juonen tuttuudesta huolimatta ilmapiiri kiristyy loppua lähestyttäessä hyvinkin piinaavaksi. Anthony Perkinsin hysteeristä tulkintaa Norman Batesina ei myöskään ole syytä unohtaa. Psyko on ajaton merkkiteos, joka voittaa mennen tullen suurimman osan matkijoistaan ilman kokkiveistäkin.

Kirjoitelmani elokuvasta vuoden 2012 joulun tienoilla aiheesta työhakemustani varten:

"Syrjäinen motelli, nuori nainen suihkussa sekä verhon takaa uhkaavana kohoava suurikokoinen veitsi - itse elokuvaa ei välttämättä ole tarvinnut edes nähdä tietääkseen Alfred Hitchcockin jännitysklassikon kohokohdan, aina sen traagista päätöstä myöten. Tuskinpa kukaan aavisti Psykon tuotannon käynnistyttyä vuoden 1959 lopulla, millainen vaikutus tällä alle miljoonan dollarin filmillä tulisi populaarikulttuuriin vielä olevan.

Kuuluisassa juonessaan pohjimmiltaan kunnollinen, mutta hieman heikko nuori phoenixlainen nainen, Marion Crane, päätyy hetken mielijohteessa varastamaan työpaikaltaan suuren rahasumman. Naiivi Marion toivoo pääsevänsä rahojen avulla naimisiin Kaliforniassa asuvan ja taloudellisissa vaikeuksissa olevan miesystävänsä Sam Loomisin kanssa. Ajomatkalla Samin luo Marion pysähtyy viettämään yötään hiljaisen pikkutien varrella sijaitsevaan Batesin motelliin. Ilta huoneistossa ei kuitenkaan ehdi pitkälle, ennen kuin peseytymään käyvälle naiselle selviää ettei hän ole kylpyhuoneessa yksin.

Robert Blochin romaaniin ja tätä kautta löyhästi parisen vuotta aiemmin kiinnijääneen sarjamurhaaja Ed Geinin tekoihin perustuvan käsikirjoituksen laati Hitchcockille Joseph Stefano, jonka kynästä ensivaikutelmaltaan hyväsydämisen Norman Batesin hahmo sai alkunsa. Kaksijakoista mielialahäiriötä sairastava ja äitinsä muumioitunutta ruumista talossaan piilotteleva tappaja onnistuu sekä Stefanon kirjallisen lahjakkuuden että näyttelijä Anthony Perkinsin eläytymisen vuoksi säilyttämään sympaattisuutensa vielä hänen rikostensa selviämisen jälkeenkin. Normania pystyykin parhaiten kuvailla hahmon omalla repliikillä "hän ei ole mikään riehuva mielipuoli, hän vain välillä hieman sekoaa." Elokuvan lopussa tapahtumia selventävä psykologin analyysi sai todentuntuista otetta Stefanon omista terapiaistunnoista.

Hitchcockin lähtökohtana Psykolle olivat samoihin aikoihin runsaissa määrin valmistuneet kehnot mutta tuottoisat pienen budjetin kauhufilmit. Hänen tarkoituksenaan oli ohjata halvalla jännitysfilmi, joka kuitenkin olisi samalla laadukas. Kuvausryhmään valittiin tv-sarjasta "Alfred Hitchcock esittää" ohjaajalle jo entuudestaan tuttuja ihmisiä, minkä lisäksi elokuva filmattiin mustavalkoisena sekä televisioproduktion tapaan nopealla aikataululla vanhoissa lavasteissa. Hitchcockin Paramount-sopimuksen viimeiseksi jääneen elokuvan halpaidea ei tuotantoyhtiötä houkutellut. Lopulta Paramount julkaisi Psykon ja ohjaajan Shamley Productions tuotti sen. Itse elokuva kuvattiin autenttisia lokaatioita inhoavan Hitchcockin tulevan työnantajan Universalin studioilla.

Elokuvan suurimmaksi haasteeksi nousi sen tunnusomainen, viikon kuvauspäivät vaatinut suihkukohtaus. Kylpytilan valaistus, Marionia näyttelevän Janet Leighin päälle valuvan veden jatkuva lämmittäminen sekä muu kulissien ulkopuolella tapahtuva toiminta vei suurimman osan ajasta. Oman haasteensa kohtaukseen toivat myös kameraa kohti ropisevan veden kuvaamista vaatinut erikoisrigi, sekä kuvan tarkennuksen parissa koetut ongelmat.

Saul Bassin tehokkaan kuvakäsikirjoituksen ja taitavan leikkauksen avulla eloon heräävän kohtauksen vaiva ei kuitenkaan mennyt hukkaan. Vielä tänäkin päivänä ihmisiä pelottavassa kohtauksessa jokainen nopea leikkaus on kuin terävä veitsenisku. Katsojan on helppo kokea suojattoman ihmisen heikkous ja kuolevaisuus verenä käytetyn suklaakastikkeen valuessa, silvotusta melonista kuuluvien pistoäänien pauhatessa ja silmät auki henkensä menettävän uhrin viimeisillä voimillaan suihkuverhoon tarrautuessa. Suurena tehokeinona on myös Bernard Herrmannin pelkkien jousisoittimien varaan säveltämä, filmin kolkkoa ja nihilististä maailmaa korostava musiikki.

Lopulta suihkukohtaus jättää visuaalisen näyttämisen sijaan lähes kaiken katsojan oman mielikuvituksen varaan. Nopeatempoisesta murhasta jäävä mielikuva on alaston nainen ja verinen puukotus, vaikka todellisuudessa paljasta pintaa, veitsen uhriin uppoamista tai edes tämän haavoja ei kertaakaan nähdä. Kohtauksesta harmaita hiuksia saaneet sensorit eivät hakemallakaan löytäneet siitä mitään kiellettyä. Tämä ei tietenkään pätenyt Suomessa, missä filmin pelottavin hetki saksittiin kokonaisuudessaan pois.

Psykon voima ilmestymisvuonnaan piili sen ennalta-arvaamattomuudessa. Hitchcock manipuloi intohimoisella sekä mustaa huumoria sisältävällä alullaan tietoisesti katsojaa luulemaan seuraavansa romanssia. Elokuvan ensimmäinen murha tapahtuu vasta 45 minuutin kohdalla, eikä yleisö osannut odottaa Janet Leightin kaltaisen tähden kuolemaa, varsinkaan ennen puoliväliä. Samaa harhaanjohtavaa kaavaa hyödynnettiin annettaessa ymmärtää Norman Batesin äidin olevan murhaaja. Salaisena pidetyn tuotannon aikana tätä uskomusta pönkitettiin laskemalla liikkeelle vääriä huhuja näyttelijän hausta äidin roolia varten.

Vaikka kauhistunut ja varoitushuutojaan näyttelijöille kirkunut yleisö olikin jo vuonna 1960 myyty, suhtautuivat kriitikot vielä tuolloin Psykoon nihkeästi. Oman syynsä tähän toi Hitchcockin elokuvan yllättävyyden säilyttämiseksi kieltämät ennakkonäytökset, minkä vuoksi pöyristyneet arvostelijat joutuivat näkemään filmin teatterissa tavallisen rahvaan keskellä. Negatiivisesta kritiikistä kertookin parhaiten, että eräs Psykon aikanaan lytännyt New York Timesin toimittaja nosti sen myöhemmin kymmenen parhaan sinä vuonna valmistuneen elokuvan joukkoon. Kovan vaivan nähnyt Hitchcock oli toki pettynyt saamastaan penseästä palautteesta, mutta toisaalta Psyko paitsi tuotti hyvin, on ohjaaja myös sanonut tekevänsä filmejä ennen kaikkea katsojia, ei kriitikoita varten.

Kukaan tuskin nykypäivänä kiistää Psykon merkitystä kauhuelokuvalle. Se paitsi loi genreen monet jo kliseiksi mielletyt ratkaisut, oli myös selvä alkusysäys myöhemmin syntyneelle kauhufilmin alagenrelle, slasherille, jonka olennaisimpana teemana naamioituneet murhaajat tulisivat rangaistuksenomaisesti tappamaan vähäpukeisia naisia vielä näihin päiviin saakka. Viittaukset Psykoon modernissa kauhuelokuvassa ovat tuttuja aina Teksasin Moottorisahamurhaajan tai Halloweenin kaltaisia klassikoita myöten. Hitchcockin vastustuksesta huolimatta elokuva tuli poikimaan ohjaajan kuoleman jälkeen yhteensä kolme jatko-osaa, televisiota varten tehdyn spin-offin sekä vuonna 1998 valmistuneen aiheen uudelleenfilmatisoinnin."
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
Yllättäen sarjan parhaaksi osaksi nouseva Dream Master säväyttää runsaalla huumorillaan, Freddyn lentävällä dialogilla ("Ei mikään lastenlääkäri!"), mielikuvituksellisilla painajaiskohtauksilla, hyvillä tehosteilla ja toimivalla kasariteemalla musiikkeineen, jotka sopivat menoon kuin hansikas kouraan. Uskomatonta, miten aika saattaa kullata jopa varmasti ilmestyessään ärsyttävän trenditietoisena esiintyneen teinikauhunkin! Puutteita ja typeryyttähän tästäkin leffasta voisi kaivaa halutessaan riesaksi asti, mutta perkele, minä pidin ja paljon pidinkin.
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
Juoni on hyvä syventäen jälleen hitusen Freddyn tarinaa ja tapahtumapaikkana toimivaa mielisairaalaa osataan hyödyntää, vaikka sen kansoittama väki kovin naurettavasti kirjoitettua onkin.

Sain aikoinani paiseita Dream Warriorsin erikoistehosteista, mutta tämän päivän näkökulmasta ihan hyvinhän nuo näyttävätkin onnistuneen. Mielikuvitustakin käytetään runsaasti ja painajaiskohtaukset ovat rainan parasta antia. Plussaa ensikertaa esitellystä Freddyn talosta kolmipyörineen sun muineen.
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
Freddyn kuolemassa oli ensimmäisellä katselukerralla sulattelua, mutta halki leffan jatkuva pelleily ja komiikka yhdistettynä Freddyn hahmoon takaavat loppujen lopuksi toimivan komedian, joka vie viimeisillä paljastuksillaan vanhan arpinaaman tarinan tämän oman hansikkaan kautta onnistuneesti päätökseen unidemoneineen kaikkineen. Efektit ovat 3D-pelleilyä lukuun ottamatta hienoa katsottavaa ja tarina kiinnostava, mutta sarjaa vakavissaan katsoneet saavat tästä 100-prosenttisen varmasti melkoisia märkäpaiseita. Mikäpä siinä, kun itse sain nauraa. Plussaa lopputeksteissä käytävästä Freddy-koosteesta, joka saa aikaan tunteen, että ympyrä on sulkeutunut.
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
Freddy jatkaa vielä kakkososassa vakavammissa, mutta ajoittain hyvin psykedeelisissä ja aidon painajaismaisissa tunnelmissa.

En ala tässä jo ykkösen kommentissa selvittämää suhdettani Elm Streeteihin kertaamaan, mutta ilman tätä suhtautumistani tästä elokuvasta kyllä paistaisi läpi liikaa tietty kökköys ja typeryys niin juonen, näyttelyn kuin hahmojenkin osalta. Homoseksuaaliset kohtaukset ja juhlissa riemunkiljahdusten saattelemana saapuva parillekymmenelle hengelle meinattu kaljakoppa jaksavat naurattaa, päähenkilönä mököttävää poikaa tympeämpää näyttelijää taasen saa monesta leffasta hakea.

Koko Freddyn koston alkuasetelmakin tietysti sotii sarjan ideaa ja muita osia vastaan melkoisen rankasti, mutta pisteet kuitenkin toimivista unikohtauksista sekä tietysti itse Dream Master Kruegerista.
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 2433 Average listal rating (1620 ratings) 7.1 IMDB Rating 7.5
En arvioi Elm Streetejä oikeastaan elokuvina elokuvien joukossa, vaan paremminkin pienen sisäpiirin vitsinä, sillä Freddy Krueger paitsi näyttää ulkonäöltään eräältä tuntemaltani henkilöltä, myös omaa käytöksessään ja puheessaan tiettyjä tämän piirteitä, ja mikäs paremmin naurattaa. Tästä huolimatta Painajaiset ovat yllättävän monipuolisia ja mielikuvituksellisia slasher-genren muihin tuotoksiin nähden, ja tuskin pitäisin niitä ilman lisävirikettäkään minään turhana sarjana, vaikka pisteet epäilemättä alemmas laskeutuisivatkin.

Katsoin tämän ykkösosan aikoinani nuorempana telkkarista ja odotin kuulemani perusteella jotain veret seisauttavan pelottavaa kauhua. Eipä lapsilta kielletty leffa yläasteikäistä ainakaan säikäyttänyt, ja kun kyseessä kuitenkin sarjan vakavin ja eittämättä myös jännittävin osa on, ei se ainakaan aluperäistä tarkoitusta pelottelupätkänä kovin hyvin palvele.

Tämän päivän näkökulmasta A Nightmare on Elm Street on hiukan naiivi ja sarjan muiden episodien tapaan aukollisella juonella varustettu sekä hiukan liian vakavalla naamalla (jatkisten huumori rokkaa!) tehty raina, joka kuitenkin on toimii Freddyn ensiesittelynä. Mielikuvitusta tappajan ja tämän hansikkaan keksimiseen on käytetty, tunnari on klassikkoainesta ja muutama huvittava kohtauskin esimerkiksi raitapaidan käsien venymisenä on leffaan saatu, mutta silti väittäisin pisteyttäneeni leffan roimasti yläkanttiin normaalia arviotani ajatellen.
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 106 Average listal rating (76 ratings) 6.8 IMDB Rating 6.1
Pieces (1982)
J.P.Simon on kyllä ohjaajana vertaansa vailla. Pahvilaatikkorobottia vastaan taistelevan Ääntänopeamman miehen ja tappajaetanoiden höysteeksi tarjoillaan pikkunappula, jonka pornopalapelin kasaus muuttuu katastrofiksi äidin tullessa paikalle. Kiukuspäissään vekara pistää mutsin kirveellä hengiltä ja sahaa tämän palasiksi. Vanhemmaksi kasvettuaan samainen tyyppi menee "lopullisesti" sekaisin, tempaa moottorisahan ja alkaa tappamaan naisia jossain kampus-alueella tehden näistä palapeliä. Järjenvastaisuuden kruunaa, että elokuvan englannin- ja espanjankielisten ääniraitojen taustalla soi kaksi täysin erilaista musiikkikokonaisuutta. Joku ehkä kirkuu tätä kalkkunan paskaa sairaaksi, mutta omasta mielestäni tämän päivän lastenohjelmat ja nuorisosarjojen maailmankuva ovat kyllä reippaan askelen edellä Piecesia.
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 19 Average listal rating (15 ratings) 6 IMDB Rating 5.5
The Last Horror Film saa inhoamaan itseään ihmisenä, koska täydellisen hätkähdyttävänä yllätyksenä huomaa pitäneensä Joe Spineliä takuuvarmana murhaajana ainoastaan siksi, että hän on omituinen, ahdistunut ja iljettävä. Toisaalta tätä syyllisyyttä tasoittanee, että tokaisin oletetusta amatöörikirurgin toimestaan huolimatta Spinelin hahmon olevan kuitenkin kaiken kaikkiaan sympatiaa herättävä kaveri. Cannesissa salaa kuvatut kohtaukset istuvat muuhun matskuun täydellisesti, musa kolisee rajun lailla, tallennuksen aikana liukuhihnalta informoidut aidot väkivallanteot saavat huokaamaan ja kliimaksissa todellisen tappajan pää lentää Joe-sedän moottorisahan toimesta kauniisti kuin flamingo tropiikin taivaalla. Käsittämättömän piristävä näky luuytimeen asti kalutun slasher-genren haaskalla.
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 233 Average listal rating (159 ratings) 6.5 IMDB Rating 6.3
Mitä tuumisit slasherien vahvimmaksi kulta-ajaksi lukeutuvalla 80-luvulla valmistetusta, aurinkoiselle kesäleirille sijoittuvasta silpomisfilmistä, joka paljastaisi sisältään laittomien kannabisvalmisteiden väärinkäyttöä, typerää huumoria, sekä parven hyrräävien hormooniensa pauloissa pyöriviä hyvännäköisiä teinejä, tarkoituksenaan päätyä leirikeskuksessa heiluvan tuntemattoman psykopaattimurhaajan seuraaviksi uhreiksi esimerkiksi suihkupuukotuksen taikka kaulansa läpi sujahtaneen nuolen kautta? Mitäpä, jos myös osa näistä teurastuksista katseltaisiin visvaisissa hommissaan häärivän tappajan silmien kautta ja kaiken kukkuraksi eräällä päähenkilöllä olisi vieläpä omallatunnollaan synkkääkin synkempien traumojen varjostama, loppua kohti katsojalle pikkuhiljaa aukeneva ja kaikkeen avaimena toimiva salaisuus? Niinpä, esitin itsekin vielä eilisiltana saman kysymyksen: voiko Sleepaway Campissa olla niin yhtään mitään persoonallista ja omatakeista, yhtään mitään, mikä saisi sen edes hiukan erottumaan sadasta muusta ajan ilmiönä sateisen metsänsä sammaleesta sienen lailla putkahtaneesta kauhuelokuvasta?

Jep, en voi vähätellä ihmetyksen määrää, jota podin sohvallani lievästi järkyttyneenä puolentoista tunnin päättäneen ja kieltämättä paitsi odottamattoman, myös hemmetin ahdistavan ja, kellon myöhäisten lukemien harmiksi, totisesti hereille säpsäyttäneen lopputwistin ja ruudulle pysähtyneen karmivan kuvan myötä. Suurimman hämmennyksen aiheen häiriintyneen päätöksen jälkeen ei yllättäen tarjoakaan pelkkä mielessä seilaava ajatus "tämähän olikin perhana sentään oikeasti hyvä elokuva", vaan enemmänkin shokki, että miten näinkin läpikalutusta luusta on saatu valmistettua vielä kerran saakelin onnistunut soppa, joka vetää maukkaudessaan vertoja mennen tullen jopa monelle selvänä esikuvanaan toimineelle säikyttelyelokuvalle?

Juoni ei ole leffassa keskeisintä mysteeriä lukuunottamatta mitään kovinkaan tavallisesta poikkeavan ihmeellistä tekstiä, mutta tällä ei sinäänsä ole niin suurta merkitystä, sillä Sleepaway Campin kantavimmaksi voimaksi yltää enemmän filmin käsinkosketeltavan todentuntuinen ilmapiiri. Veden ääreen sijoitetun ja kauniin luonnon ympäröimän mökkileirin menoa seuratessa voi lähes tuntea pimeässä huoneessaan viileän kesätuulen puhaltavan helteessä ihoaan pitkin ja kuulla hyönteisten surinan korvissaan, kuin myös kokea kylmiä väreitä hiljaisempiin ja yhteispeleistä mieluusti ulkopuolelle jääviin yksilöihin kohdistetun henkisen väkivallan ja sättimisen muodossa; katsoja pystyy jälleen muistamaan, millaista onkaan olla toinen toistaan ahdistavammilla leireillä, joissa muut pitävät hauskaa täysin siemauksin pallopelien, kiroilun sun muun flirttailun ja loppujen lopuksi melko toverillisen nahistelun muodossa, ja kuinka epäsosiaalisempien suurimmaksi iloksi näillä tapahtumilla jää päivien laskeminen kotiinpääsyyn, sekä harvojen ystävällisempien ihmisten (=ohjaajien) satunnaiset ja surumieliset maanittelut sävelellä "mitä sinä haluaisit tehdä? Osallistuisit nyt, ole kiltti, siitä tulee varmasti kivaa". Sleepaway Campista huokuu aitous!

Realistisuutta rainaan tuovat myös tehokkaaseen miljööseen upotetut hahmot, jotka on kirjoitettu juuri niin tyypillisiksi ihmisiksi, joita näillä kesäleireillä onnistuu kerta toisensa jälkeen bongaamaan. Hahmot onnistuvat säteilemään ruudulla muutakin kuin valkoiseen t-paitaan kissankokoisilla kirjaimilla painettua "TAPA MINUT!" -tekstiä, eikä näiden vetovoimaa vähennä myöskään rooleihin valittujen näyttelijöiden kauttaaltaan hitusen yliampuva työ (tai ihme kyllä edes kaverien ajoittain ruudulla suorittamat järjettömyydet, tyyliin keittiöstä kauhuissaan karanneiden lasten vanavedessä muun henkilöstön eteen saapasteleva ja pokkana vyötään kiinni pistävä kokki). Felissa Rose on 13-vuoden ikäänsä nähden oikein mainio ensiroolissaan hiljaisena ja syrjäänvetäytyvänä, lapsuuden traumojensa parissa kamppailevana Angelana, eikä tämän innokkaan ja hiukan heikkohermoisen serkun ja suojatin Rickyn roolia vetävän Jonathan Tiersteninkään panosta osaansa kohtaan sovi vähätellä. Erityismaininnat pitää antaa ilkeinä pahistyttöinä hääriville Karen Fieldsille ja Katherine Kamhille, joiden julmuus ja sympaatittomuus on lievästä tökeryydestään huolimatta niin uskottavaa, että huomasin kärsiväni kykenemättömyydestä edes kuvitella mahdollisuutta kaksikon olemisesta siviilissä ja näyttelyn ulkopuolella peräti mukavia henkilöitä. Plussana roolijaosta vielä se, että tällä kertaa ainakin juniorit oikeasti näyttävät ikäisiltään niiden normaalien neljännesvuosisataan ehtineiden rantaleijonien sijaan. Leirin ohjaajista voikin sitten olla tuon suhteen taas montaa mieltä.

Itse murhat sun muu kauhu tuntuvat muun tunnelman rinnalla peräti sivuseikalta siinä arkisten kesäaskareitten seurailun ohessa, eivätkä ne kaikessa raakuudessaan onnistu ennen finaalin käynnistymistä juuri kummempaa mielialaa katsojassa nostattamaan, vaikka Ed Frenchin gore-efektit palovammoja kuplivine ihoineen ja hämmästyttävän aitoine kurkun lävistämisineen taidokasta työtä ovatkin. Onneksi kuolintavat ovat alun pahanlietsomisistani huolimatta sentään pariin otteeseen erityisen persoonallisiksikin yltyviä kikkoja lukittuun huussiin paiskattuine mettiäispesineen ja polttavine hiusrautoineen, ja näihin yhdistetyn jännittävän musiikin voimin tapot eivät ainakaan jää täysin yhdentekeväksi ja mielenkiinnottomaksi sillisalaatiksi, vaan näistä pystyy saamaan kaikesta huolimatta jopa jotain irtikin.

Kaiken kaikkiaan Sleepaway Camp on kiinnostavilla tapahtumillaan ja hahmoillaan, hienolla sekä mielipuolisella tunnelmallaan ja kauniilla järvenrantamaisemillaan todella persoonallinen ja positiivinen yllättäjä tuon slasheriksikin kutsutun tasapaksun ja sitä samaa kaavaa toistavan, leffan standardiajan sympaatittomia sontahahmoja esittävien sontanäyttelijöiden kirkumisen, paljaan pinnan esittelyn ja lopulta mahdollisimman tyylikkään listimisen muodossa täyttävän elävänkuvan joukossa. Kesäleiri onnistuu väistelemään kelvollisesti lajityypin suurimpiin klisee-kuoppiin kompastumisen, jättäen esimerkiksi kiljuen veitsenheiluttajaa pakenevat naikkoset ja näiden tarjoamat rohkeat petikohtaukset kiltisti muihin leffoihin. Kun se vieläpä tarjoaa ruudulle todella poikkeuksellista, yllättävää ja shokeeraavaa murhaajaa, vastenmielistä seksuaalista traumaa, loistavaa kasarihenkeä ja poikkeuksellisen piinaavan lopun, voikin pätkän harvoiksi oikeiksi napinan aiheiksi listata lähinnä huumoripuolen huvittavuuden tyssäävän pelkkiin lopun estraadilla pomppaavan poliisin ylähuulta koristaviin "viiksiikarvoihin". Klassikkoelokuva.
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 51 Average listal rating (40 ratings) 5.8 IMDB Rating 5.2
Silent Night (2012)
Jotenkin tämä törkyinen, Covinan joulumurhien löyhästi inspiroima väkivaltaslasher osasi innostaa. Varsinainen remake alkuperäisestä Jouluyö murhayöstähän tämä ei ole. Tuhmia rankaiseva pukki sekä jakso hirvensarvitalossa ovat oikeastaan ainoat yhdistävät tekijät kasarioriginaaliin. Jatko-osan "garbage day!" -heittoon tosin myös viitataan varsin huvittavan repliikin muodossa.

Diggailin elokuvan värimaailmasta sekä -määrittelystä. Kirjavien valojen istutettaminen muuten synkkäsävyiseen palettiin toimii itselleni. Heikot vitsit yhdistettynä äärimmäisen ylilyötyyn splatterkuvastoon hivelevät puolestaan masentuneen ihmisen alhaisimpia aisteja. Tissitkin filmissä näkyvät.

Nirhaukset on toteutettu taidolla. Mielikuvitustakin niissä on käytetty pukin teloittaessa jengiä jouluvalosähkötuolilla, tunkiessa porukkaa puimuriin ja heiluessa liekinheittimen kanssa.

Elokuvan pikkukaupungissa on huomattavasti enemmän joulutunnelmaa kuin alkuperäisessä ja murhaajan naamari tekee onnistuneesti pilaa menneiden aikojen pukkikostyymien karmivuudesta. Myös joku pikkukaupungin pormestari pääsee hengestään. Sarkastista sanomaakin kulutusjoulua vastaan voi vääntää. Ite en jaksa enää, tätä kirjoittaessa väsyttää ja jouluaatto, juon mieluummin jouluolutta ja jumitan.
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 90 Average listal rating (52 ratings) 7.5 IMDB Rating 6.9
Stage Fright (1987)
Michele Soavi osoittaa tällä debyyttiohjauksellaan tosiaankin, ettei kyseessä ole mikään turha miekkonen. Verta lentää paljon, asetta on moottorisahasta kirveeseen, ohjaus on todella ensiluokkaisen laadukasta ja pakko myöntää tuon kyseisen pöllönaamion olevan jotain niin mahtavaa katseltavaa. Ainoa valituksen aihe lieneekin vain turhaan pitkitetty ja mauton loppu, ja pituudesta puheenollen en muuten tajua, miten on mahdollista että katsomani EC Entertainmentin painoksen takakannessa elokuvan kestoksi mainitaan 87 minuuttia ja samalla kirjoitetaan leffan olevan täysin leikkaamaton..?
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 55 Average listal rating (30 ratings) 6.3 IMDB Rating 5.2
Toolbox Murdersissa on ajoittain epäuskottavasta juonestaan huolimatta sitä samaa sairautta ja vastenmielisyyttä, mikä teki mm. Texas Chain Saw Massacrestakin niin painostavan elokuvan. Raa'alla murhasarjalla käynnistyvä filmi tuntuu silkalle naisvihalle viimeistään siinä vaiheessa, kun masturboiva tyttö listitään alasti naulapyssyllä ja raivo koko teosta kohtaan alkaa jyllätä olohuoneessa kuin höyryjyrä, mutta riehumisen rauhoittuessa ja ennalta-arvattavan murhaajan paljastuessa alkavat fiilikset käydä pikkuhiljaa hyytävämmiksi kuin Siperian talvi.

Puolitoista tuntia hujahtaa kuin siivillä. Pahinta on, että kun ajateltuaan koko filmin "ei tämä ole hauskaa, tälläistähän käy oikeassakin elämässä", äkisti leffa julistaakin - tiedä sitten kuinka faktoilla todistettavasti - kaiken perustuvan tositapahtumiin. Silloin sitä vain nauliintuu sanattomana ja iho kananlihalla hetkeksi paikalleen.

Musiikkivalinnat etenkin alussa sekä lopussa ovat nekin hyytäviä ja alkujakso radiopastoreineen luo puistattavan maun suuhun siitä, että mitään hilpeää meininkiä tuskin on luvassa. Kaiken kaikkiaan parhaimmilla (vai pahimmilla?) hetkillään Työkalupoksilikvitoinnit on saatanallisen pimeä ja ahdistava matka ihmismielen synkimmille seuduille.
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 228 Average listal rating (134 ratings) 7 IMDB Rating 6.5
Maniac (1980)
William Lustigin ohjaus tekee leffaan erittäin häiriintyneen tunnelman ja musiikki on TODELLA vaikuttavaa.

Toimiva elokuva järjettömän sairaasta sekopäästä, jota Joe Spinell tulkitsee mestarillisesti. Samaa ei ikävä kyllä voi sanoa elokuvan muusta näyttelijäkaartista, joiden suoritukset sekä dialogi ovat melkoisen surkeaa tasoa.
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 982 Average listal rating (694 ratings) 6.2 IMDB Rating 6.5
Child's Play (1988)
Kelpo jännityselokuva, tosin itse pidin vähemmän vakavasta nelosesta paljon enemmän, siinä kun touhu oli vedetty jo täysin överiksi. Chucky on paljon tyyliikkäämpi murhaaja kuin pökkelöt Michaelit tai Jasonit, heittää häiriintynyttä läppää ja onhan hän vielä kaiken lisäksi nukke.

Ohjauksessa on hienoja yksityiskohtia ja se, millaisiksi pikkupojat on kuvattu, puhumattakaan millainen riistokorporaatio Good Guy´s onkaan muroineen sun muine tv-sarjoineen, jaksavat naurattaa pään sisällä vielä leffan päättymisenkin jälkeen.

Child´s Play on kelpo trilleri ajalta, jolloin Jenkeissä vielä moisia osattiin väsätä, ja ansaitsee yhden ylimääräisen tähden jo pelkästään todella hienon lopputaistelunsa, sekä puhkikuuntelemani Bushwick Billin horrorcorerap-biisi Chuckyn ansiosta.

"Hi, I´m Chucky! Wanna plaaaaaaaaaay..?"
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 699 Average listal rating (469 ratings) 6.4 IMDB Rating 6.5
Candyman (1992)
Yhtymiä Hellraiseriin on kuin Vilkkilässä kissoja, mutta ajatus kauhulegendojen elossapidon tärkeydestä on kutkuttava, vaikka kukkahattutädit saattavatkin paheksua moista turmiollisena ja laatia faktoja vaikka siitä, kuinka Texas Chain Saw Massacre saa Villen pilkkomaan Aatamin muovilapiollaan hiekkalaatikolla. Elokuvana Candyman ei ole pelottava, mutta sen psykologinen ote kauhun tarpeeseen sekä tärkeyteen kiehtoo. Painajaiseen ajaudutaan sopivalla temmolla ja ghettokuvat jäävät mieleen pitkäksi aikaa. Amerikkalaisen yhteiskunnan rakenne ja urbaanikertomusten lopullinen syntykin välittyvät kivasti ja voi vittu mä rakastan tuota mummoa, joka jälleen häiritsee kirjoittamiseen keskittymistäni kiroamisellaan seinän toisella puolen!
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 221 Average listal rating (145 ratings) 6.4 IMDB Rating 6.4
Psycho II (1983)
Anthony Perkins kantaa Psykon ensimmäisen jatko-osan pelkällä sympaattisuudellaan, minkä lisäksi elokuva aikanaan tv:stä tullessaan oli parillakin katselukerralla ihan jännäkin. Nyttemmin juonen muistettuaan ei yllätyksille enää ole sijaa ja pistetykseni onkin hieman epäoikeudenmukainen aiempiin fiiliksiin nähden. Ei tästä edelleenkään valittamista kun vieläkään osaa muodostaa.

Dennis Franz alkoholihuuruisessa roolissaan on muuten edelleen suuri innon lähde kaltaiselleni kaverille, joka tapasi aikanaan aina ennen lähetysajastaan myöhästynyttä X-Filesia katsoa NYPD Bluen viimeiset kymmenisen minuuttia.
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
Käsis sekä näyttely kusevat ja ajatus telekineettisillä voimilla Jasonia vastustavasta teinitytöstä on uskomatonta sontaa. Nuoret taasen ovat jopa aiempaa stereotypisempiä ja ärsyttävämpiä.

Elokuvan tunnelma on sitä vastoin saatu ajoittain hyvin painajaismaiseksi aavemetsissä juoksevine elävinekuolleine murhaajineen. Musiikki on sopivan kolkkoa ja viidakkoveitsisestä lätkäveskastakin on saatu aikaiseksi puistattava mätä raato, jonka kanssa ei tosiaan käsipäivää huvittaisi sanoa.

New Blood on typerä, mutta välistä synkkätunnelmainenkin teinikauhuilu, jonka käsittämättömälle loppuhuipennukselle nauramista ainakin kannattaa puolitoista tuntia odottaa.
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 133 Average listal rating (96 ratings) 6.7 IMDB Rating 6.5
The Burning (1981)
"Aitoon" kummitusjuttuun perustuva slasheri leiriläisten keppostelun vuoksi pahansorttisesti palaneesta ilkeästä jätkästä, joka palaa kostamaan kärsimyksensä, tässä leffassa puutarhasaksilla aseistautuneena.

Koston liekit alkaa huonosti, tehottomasti ja epämiellyttävästi, mutta onneksi todella kauniit metsäiset luonnonmaisemat sekä mainio leiriteema pelastavat elokuvan edetessä huimasti ja huuhtelevat pahan maun suusta. Filmi olisi itseasiassa suurimmalti osin toiminut murhittakin, mutta ovatpahan nämä roikuttelukohtauksetkin saatu hyytäviksi, eikä pelkästään Savinin tehosteiden vuoksi. Pahamaineinen ja video nasty -bannimiseen suuresti vaikuttanut lauttakohtaus on aidosti piinallinen ja karmivaksi purkautuva, vaikka näyttely halki rainan on mitä on.

Yksi erimaininnan ansaitseva asia The Burningissa on sen hieno äänimaailma, jonka alla voi kiitellä niin sävelkorvaa hivelevää tunnaria, kuin pätkän rullatessa kauniina taustalta vaimeana kantautuvia linnun sirkutuksia plus muita luonnon ääniä.
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 1332 Average listal rating (878 ratings) 6.4 IMDB Rating 6.5
Ennen Friday The 13th-leffat kolahtivat ärsyttävien teinien lahtaamisesta sikiävän nautintokertoimen takia, tänä päivänä syy sarjan fanitukseen taas on enemmänkin herra Voorhees, jota siis pahemmin tässä ensimmäisessä leffassa ei ikävä kyllä nähdä. Pitäisinkin tätä ykköstä murhaajineen eräänlaisena prologina koko Perjantai-sarjalle, jossa niin ikään selvitetään vain syyt Jasonin murhanhimolle (ja joka taidetaankin sitten käydä läpi uudestaan joka ainoan leffan alussa, mikä idea on revitty syvemmältä kuin Loch Nessin hirviö).

Tapot ovat hienoa tavaraa ja mättötunnelma kohdallaan, mutten menisi kieltämään faktaa, etteikö peräti viides katselukerta ole nakertanut leffan kiinnostuksesta melkoisen ison palasen. Kovaa kamaa joka että, kesäähän tätä katsellessa tuli uimisineen ja vihreine metsineen ikävä.
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 39 Average listal rating (21 ratings) 5.4 IMDB Rating 5.3
Jesus Francon parhaimmistoa. Teknisesti jopa kelvollinen tekele, jonka älyttömyydet ja karuus tekevät tästä kaikessa brutaaliuudessaan ainakin katsottavan. Murhaaja lahtaa espanjalaisen kielikoulun oppilaita ja vaikka efektit muovisia mallinukketason epäuskottavuuksia ovatkin, pään katkovat sirkelit ja pikkupojan yli ajavat autot kieltämättä pahamaineisuutensa ansaitsevat. Muutenkin tekopyhyyden poissulkeminen piristää tätä arvatenkin pikkubudjetin siunaamaa Video Nastya ja viimeistään lopussa oksakone siivoaa ne risut pois ja vie katsojan mielisairaalaan. Omituinen valinta aivoille päivän yhdeksänneksi Jesukseksi.
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 76 Average listal rating (48 ratings) 5 IMDB Rating 4.5
Jack Frost (1997)
Kuten jokainen järkevä ihminen varmasti tietää, ei b-ilokuva tappajalumiukosta voi näin matemaattisesti lasketeltuna vain mennä pieleen. Osuvasti ristitty murhamies Jack Frost on jo ihmismuodossaan melkoinen hymypoika, mutta viimeistään tämän saadessa hieman coolimman ulkokuoren alkaa läppää ja irtopäitä todenteolla lennellä. Samalla rahalla nähdään vielä lumiukkoyhdyntää, aivan kamalaa ylinäyttelyä, sekä aivan jäärouvan hauskaa efektituubaa. kun luntakin tupruttaa ja jouluvalot kimaltelevat, on Kylmälän Jakea vaivatonta suositella jokaiselle joulupyhäslashereista tai mustasta huumorista diggailevalle. Se tosiasia, että tälle mentiin duunaamaan kuuleman mukaan aika karsea, Hawaijille sijoittuva jatko-osa, onkin sitten jo oma tarinansa...
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 592 Average listal rating (405 ratings) 6.5 IMDB Rating 6.5
Halloween II (1981)
Ei hitto, onhan Halloweenin ensimmäinen jatko-osa tosissaan naurettava luodinkestävine murhaajineen, näyttelyn uskottavuus kusee ja sitä rataa, mutta silti tässä on jotain, mikä jaksaa pitää homman koossa: synkkä tunnelma, jonka luovat demonisen onnistuneiden musiikkien, hämärän valaistuksen, sekä yhteen yöhön sijoittuvien tapahtumien ristivaikutus.

Eihän leffaa tiiviine ilmapiireineenkään voi tosissaan ottaa, mutta kestävää pyhäinpäiväkauhua se siitä huolimatta on, kuten myöskin mitä mainioin käyttämättä jäänyt tilaisuus viedä tästä eespäin kohti helvettiä mennyt sarja kunnialla päätökseensä.

Lisää kurpitsalyhtyjä!
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 169 Average listal rating (137 ratings) 6.2 IMDB Rating 6
Maniac Cop (1988)
Neonvalot välkkyvät kasaria elelevän New Yorkin kaduilla, kun haudan tuolta puolen tullut mielipuolikyttä murhaa porukkaa David Carradinen lauleskelun lomassa. Bruce Campbell on menossa mukana, juoni on tolkuton ja leffa sujahtaa ohitse Cadillacin vauhdilla viihdyttäen liki kestonsa ajan vähintäänkin tarpeellisissa ja aivot täyteen lataavissa määrin. Parempaa slasheria, jonka parissa viettää mieluusti aikaansa varsinkin Paris Hiltonin masentavan sekä turhuudessaan pelottavan Hottien & Nottien jälkeen.
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 442 Average listal rating (324 ratings) 5.7 IMDB Rating 5.7
Friday the 13th part 3Deja vun tylsän ja tökerön alun jälkeen meininki pääsee käyntiin, eli luvassa on (onhan?) oluen ryydittämän tuutin täydeltä paskaa näyttelyä, typerää dialogia sekä huumoria, verisiä murhia ja kauhuelokuvataiteen köyhää plagiointia aina Evil Deadista Hohtoon, unohtamatta tietenkään tämänkään sarjan (varsinkin) ensimmäistä osaa. Vielä toisellakin katsomiskerralla yllättävän viihdyttävää yksinäisen perjantain tappokamaa, eli eikun maski päähän ja Jasonin päiväkirjaa luvun kolme kohdalta avaamaan.
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 51 Average listal rating (31 ratings) 5.8 IMDB Rating 5.1
Ehkä joulumielisin tänä vuonna katsomani pyhäfilmi. Vinksahtanut, joulun sanoman jakamisesta rehellisesti innostunut lelutehtaan työntekijä osaa olla sympaattinen ilahduttaessaan lapsia, ja tämän silmien epätoivoisesta kiillosta myöskin näkee, ettei teennäisten aikuisten rankaiseminen ole tälle mikään nautinnonlähde, ainoastaan velvollisuus, joka on suoritettava pois alta. Murhilla ei liiemmin mässäillä, lunta sataa tarpeeksi ja jouluvalot ovat kauniita. Myös lopun Frankenstein-tyylinen ajojahti on mukavaa pohdiskelua väärinymmärrettystä hirviöstä sekä siitä, kuka kaikesta verenvuodatuksesta huolimatta loppujen lopuksi oikeasti onkaan "paha". Viimeinen kuva on ehkä hieman naiivi, mutta kuten jo alussa tokaisin, itselleni se kuitenkin jätti kauniin, liikuttuneen, sekä jouluisen mielen.
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 23 Average listal rating (14 ratings) 6.5 IMDB Rating 6.1
Faceless (1987)
Tälläinen vaihtoehtoinen kauneuskirurgiaa käsittelevä elokuvallinen lahja Iho jossa elän-filkan ohella Espanjasta. Perseilystä ja homostelusta siirrytään loppua kohden aika kammottaviin tunnelmiin. Splatterkohdat ovat muovisia mutta yrittelijään verisiä, surullinen lopetus taasen jättää varsin painostavan ja epämiellyttävän fiiliksen. Hyi saatana, ei todellakaan mitään Hollywoodin kepeää kiiltokuvaviihdettä ensitreffien puuhasteluksi viinilasin, suklaakonvehtien ja kepeän keskustelun ohella.
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 47 Average listal rating (36 ratings) 6.5 IMDB Rating 5.2
Spoilaa

Slaughter High alkaa aivottomuudessaan nautinnollisena splatfestina, jossa missään ei ole mitään järkeä: avaamattomasta tölkistä löytyy suolet ulos syövyttävää myrkkyä, kylpyammeeseen puskee hanoista happoa ja narrinaamioon pukeutunut ja kuviaan ympäri luokkakokoustilana toimivaa lukiota kylvänyt, koulukiusaajilleen kostava murhaaja rääkkää pilkkaajiaan mitä brutaaleimmilla tavoilla.

Kaikki slasher- ja muutkin kauhukliseet hyödynnetään hyvin, musta mies kuolee ensimmäisenä, turhia säikäytyksiä riittää ja tietty henkihieveriin piesty tappaja ponkaisee pystyyn aina uudestaan. Kamera-ajot ovat etenkin lopun käytävästalkkauksessa onnistuneita ja gore on toteutettu pilke silmäkulmassa.

Mikä sitten mättää? Tietysti se vitun aivolaho ja Visa Mäkisen lahjakkuuden mieleen tuova lopputwisti. Heh heh, ei kun mikään ei ollutkaan totta, tuhlasitte juuri reilun tunnin elämästänne katselemalla naama paketissa lasaretissa koisivan pojan unia. Voi helvetin kuusitoista!

No mutta olihan tässä kuiteskin eräässä kohtauksessa Piecesin ja Supersonic Manin julisteet seinällä.
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
Melkein tekisi mieli antaa tälle neljäkin tähteä, mutta toisella katselukerralla fiilikset eivät kuitenkaan olleet ihan niin lampussa, vaikka kaljakin virtasi. Missään ei ole järkeä, Jason on pelissä muotokuvapihveineen vaikka delasi kasin lopussa, muuttuu sitten avaruusmadoksi ja jotain sataa eri leffaa on kopioitu tähän. Missään ei pihistellä, on verta, on sisälmyksiä, on tissejä, on ihan överisti kaikkea ihan överiä. Lopussa nähdään vielä Freddy Krueger.
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 125 Average listal rating (82 ratings) 5.4 IMDB Rating 5.2
Psycho III (1986)
Muistaakseni toinen ree-waazzi.

Typerästä alleviivailevuudestaan ja perseilystään huolimatta hyvä päätös Psyko-trilogialle. Perkins on edelleen koossa pitävin voima, vaikken tästä mitään suurempaa superlatiivia ohjaajana yhden leffan perusteella alakaan sanomaan. Ateistista sanomaa on helppo löytää, hahmoista puolestaan Batesin ohella kannattaa mainita autonromullaan matkaava rokkari, josta loppupeleissä jää paljon psykompi kuva kuin itse Normanista. Viimeisin kuolema on muuten törkeän eeppinen.
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 40 Average listal rating (24 ratings) 5.8 IMDB Rating 5.8
Nightmare (1981)
Painajainen alkaa lupaavasti todella sekavilla ja kuin suorana pahoista unista revityillä näyillä ja sekopäisyyksillä, jotka yhdistettynä mielenvikaiseen musiikkiin saavat sydämen pamppailemaan. Aikanaan kohua ympäri maailmaa herättänyt (ja Suomessa K-20 -ikärajalla markkinoitu) väkivalta on muovista, mutta äärimmäisen veristä splättäystä, meininki on kamalaa ja ahdistus filmiä kohtaan nousee nopeasti ylemmäs ja ylemmäs.

Sitten tulee rankka mahalasku. Painajaismaiset sekoilut ja unikohtaukset korvataan jaaritteluilla, pikkupojan lässytyksillä ja sellaisella. Uhkaavat puhelinsoitot ovat ainoa tunnelman kasassa pitävä linkki ja loppurallin alkaessa sekin tuo mieleen pahaksi menneen yrityksen kopioida Halloweenia. Toisaalta viimeiset minuutit ovat aika skitsoa kamaa ja murhaajana oleva psykokin on huomattavasti Michael Myersia pelottavampi, sillä tämä ei jää kasvottomaksi tappokoneeksi, vaan itkevä ja vaahtoa kuolaava, demoniensa vallassa lattialla sätkivä seinähullu tuntuu inhimillisemmälle ja samalla todentuntuisemmalle.

Ja plussaahan tulee toki ja teatterikatukohtauksesta, jonka leffapaikkojen mainoksista voi löytää niin Caligulan kuin Five Deadly Venomsinkin nimet.
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 89 Average listal rating (48 ratings) 6.3 IMDB Rating 6.2
Keskinkertainen slasher, jossa mopillinen hulluja karkaa Auroran jenkkiläisserkusta, varastaa mellakan turvin tukun aseita ja pistää haisemaan. Seinähulluista eräs pukee naamalleen lätkämaskin ja tappaa jätkän jollain puutarhatyökalun ja koukun välimuodolla, toiset kurvaavat posteljoonin päältä pakulla.

Vaikka traileri (jota en sitäkään loppuun jaksanut katsoa...) tuntui itse leffaa mielekkäämmältä, lopussa petrataan uhrien asemassa olevan perheen lahdatessa murhaajakanditaattinsa sangen brutaalisti. Erään selkään lyödään lihakirves, joka kaiken kukkuraksi paalutetaan entistä syvemmälle pesisstagalla, toista puolestaan pidetään puolustuskyvyttömänä paikallaan puukotuksen ajan. Päämielipuoli Jack Palance selviää hengissä ja hoippuu punk-keikalle, jossa tämä "flirttailee" viimeisessä kuvassa muijalle pistooli kädessään.

Elokuvalla tarjoaa myös hetkensä pedofilisille mielleyhtymille sekä Donald Pleasencelle, joka hilluu ympäriinsä Sam Loomisin jälkeenjääneen pikkuveljen saappaissa. Alone in the Dark - Suomessa Armoton yö - ehdittiin kieltää Finlandiassa vuoden 1984 aikana peräti kolmesti. Pahamaineisella Jerker A. Erikssonillamme näkyy muiden muassa olleen jälleen näppinsä pelissä.
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
Hahmot ovat ärsyttäviä sekä tylsästi kirjoitettuja, ja tietyt vastenmieliset katsaukset Freddyn menneisyyteen järjettömiä, mutta jälleen kerran runsas mielikuvituksen käyttö sekä Kruegerin hahmo pelastaa paljon. Erikoisefektit vaihtelevat pitkälti elokuvan edetessä, ja koomisuudessaan hyvin epäuskottavan näköisen jääkaappikohtauksen mukana oloa on vaikea uskoa henkeäsalpaavan sarjakuvaan sukeltamisen nähtyään.

Elm Street -sarjan heikoimpia osia, mutta hakkaa käsittämättömän huonon New Nightmaren ja Freddy vs Jasonin (plus suuren osan muistakin genrensä tuotoksista) mennen tullen.

Naurua kaipaaville suosittelen vielä katsomaan Fat Boysin bonusmateriaalina löytyvän musa-videon Are You Ready for Freddy, joka on laaduttomuudessaan jo omaa tasoaan...
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 552 Average listal rating (389 ratings) 5.9 IMDB Rating 6.1
Myönnetään, kyllä tämä kakkonen on (varsinkin heti perään ykkösen jälkeen katsottuna) pirullisen röyhkeä klooni edeltäjästään, mukaan on jopa eksynyt lähes täydellinen Kevin Pekonin esittämän Jackin klooni aina vaatetusta ja kampausta myöten (ja harvemmin rapun "B" asukkaaksi ketään ulkonäön perusteella on tullut niin varmasti hihkaisten leimattuakaan).

Suhtautuminen tähän jatko-osaan onkin fanille hyvin vaikeaa: kaikki on nähty jo sarjan aloittaneessa pätkässä, eikä kyynelsilmien takaa edes voi havaita mitään ykkösen tasoista verijuhlaa a la kirves naamassa taikkapa irtopää lentämässä kaaressa ilman halki, kiitosta vain "vapautta vaikka asein" puolustavalle Yhdysvaltojen leffasensuurille.

Surkeasta näyttelystä, virhekasoista, plagioinneista (heh, plagioidaan täysin plagiointiin perustuvaa rainaa...) ja muista leikellyistä tuplaseivästyksistä huolimatta tätä tosiasiaa tämä kirjoittaja ei voi kiistää: Perjantai-leffat ovat huonoja. Ne eivät ole kohtalaisia edes kauhuleffoina. Mutta oli miten oli, ne ovat mielestäni kuitenkin perkeleen KOVIA leffoja, kuten myös tästä osasta eteenpäin murhaajakin, ja tässä koko tämän itseään toistavan sarjan viehätys piileekin. Don't fuck with Jason!

Ja mielestäni se Jasonin tyynyliinanaamio on tyylikäs siinä missä maskikin.
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 193 Average listal rating (136 ratings) 6.5 IMDB Rating 6.2
Peruspaskaa slasheria, joka kerää mielenkiintonsa juuri typeryydellään. Joku hengitysmaskin taakse kätkeytynyt psyko alkaa ystävänpäivänä lahtaamaan porukkaa imelästi koristellussa kyläpahasessa ja sen kaivoksessa, lähettelee poliisipäällikölle uhriensa pumppuja sydämenmuotoisissa rasioissa jne. Elokuva etenee latteasti, näyttely on paskaa ja hahmot (joista lihava, viiksekäs ja silmälasipäinen "nuori" on kyllä paras) epäuskottavia. Leffana yhden turhimman juhlapyhän murhafilmi on silkkaa potaskaa, mutta aivovammaisena perseilyviihteenä sen katsoo helposti kerran loppuun.
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 23 Average listal rating (12 ratings) 5.6 IMDB Rating 4.9
Yllättävän mukaansatempaavasti alkava The Dorm That Dripped Blood osoittautuu varsinaiseksi kliseekasaksi, mikä nyt ei tusinaslasherin kohdalla kummastuta. Idea pähkinänkuoressa on niinkin monimutkainen, jotta mielipuolinen murhaaja harventaa teinejä öisessä opiskelija-asuntolassa.

Chris Youngin nimiin merkityt musiikit pöllivät suurimmalti osin jälleen Psykolta. Jouluvaloilla valaistussa keittiössä tapahtuvaan kohtaukseen Young on lainaillut puolestaan Hohdon soundtrackia. Psyko-varastelu ei jää musiikkiin, vaan uudelleenfilmataanpa The Dorm That Dripped Bloodiin mm. esikuvan porrastappo. Teurastajanveitsi sentään on vaihtunut nauloilla pönkitettyyn pesismailaan. Välistä matkitaan puolestaan Halloweenia tappajan kuristaessa autossa istuvan naisen pianonkielellä takapenkiltä käsin. Myös murhaajan paljastuminen on se sama tuttu juttu, eikä tämän normaalisti käyttäytyneen hepun äkkinäinen muuttuminen heikkoa läppää heittäväksi hihittäjäksi tunnu kovinkaan uskottavalta.

Vaikka The Dorm That Dripped Blood onkin yksi helvetin poliitikko, erottuu siitä pari asiaa edukseen. Viimeisen tytön vetoaminen tappajan tunteisiin nostaa hieman tunnelmaa ja valmistaa edes hieman perusslasherkaavasta poikkeavan tilanteen. Toinen hyvä kohtaus nähdään lopussa aina valppaan poliisin vahingossa ampuessa uhrin ja jättäessä murhaajan eloon. Jos The Dorm That Dripped Blood on esikuviltaan ryöstellyt, saipa itsekin viimein tietää miltä moinen tuntuu: vuoden 1989 slasher Intruder näes hyödyntää tätä samaa ratkaisua melkoisen härskisti.

Kun Video Nasty -lista pursuaa toinen toistaan tylsempää kauhua, hoitaa The Dorm That Dripped Blood veret näidenkin puolesta. Jo alkukohtauksessa jätkältä lyödään sormet poikki saman splattermenon jatkuessa elokuvan loppuun. Yhden päältä ajetaan autolla, toinen saa poran takaraivoonsa kallonpalasten roiskuessa ja paloiteltuja ruumiita löytyy milloin mistäkin. Murhat ovat raakoja ja veri valuu paksun punaisena. En halua antaa väärää kuvaa, että moinen brutaalius olisi ihailtava asia tai kauhuelokuvan itseisarvo, mutta kun on katsonut brittien bannilistalta noin 10 Halloweenia lepsumpaa elokuvaa putkeen, suhtautuu tällaiseen mässäilyyn lähinnä jonain erillaisena. Näin ovat tekijätkin laskeskelleet, koko sillisalaatin ainut sanomista kaipaava asia kun tuntuu olevan näyttävien efektiensä esittely.

The Dorm That Dripped Blood ei ole missään nimessä hyvä elokuva, mutta eksploitaatiotörkynä se toimii arviolta sen yhden kerran. Kirkumisen säestämää ruumiiden löytymisleikkiä nähdään jo ensimmäisen vartin jälkeen, murhamies hakkaa katetun pöydän antimia pesarilla raakalaismaisesti ja suorittaa henkirikoksensa laiskan välinpitämättömästi. Huvittavana yksityiskohtana samaan kyttäkaaraan mahtuu tämän elokuvan mukaan kolme jeparia.
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 987 Average listal rating (687 ratings) 6 IMDB Rating 6.1
Halloween (2007)
Vaikkei varsinaisesti sarjaan kuulukaan, on Zombien näkemys kyllä Halloweenien kärkipäätä. Kolkot kuvat kuolleiden lehtien peittämistä pimeistä kaduista luovat tunnelmaa ja Michael Myersin lapsuuden esittäminen ja tapahtumien pohjustaminen on ollut hyvä ratkaisu, mutta puolet leffaa käsittävä tylsä lahtaaminen (erityisesti kaksituntisessa director's cut -versiossa) saa haukottelemaan äänekkäästi. Muutenkin Carpenterin klassikossa toimivaksi havaittujen kohtausten ja repliikkien sisällyttäminen tähän versioon tuntuu lähinnä väkisin väännetyltä.
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 15 Average listal rating (13 ratings) 5.2 IMDB Rating 4.3
Body Count (1986)
Tiedä häntä, johtuiko illan kahden aiemman tekeleen mahdottomuudesta, mutta ei Deodaton Body Countista maineensa mukaista makua suuhuni jäänyt. Juoni laahaa välillä, muttei missään välissä käy tylsäksi, tarjoten myös jännittävätkin hetkensä. Älyvapaata menoa löytyy huvittavissa määrin ja murhaajana toimiva shamaani vie räjähtäneellä ulkonäöllään potin todella monen slasher-suvun jäsenen nokan alta. Goresta on paha mennä sanomaan leikellyn brittijulkaisun valossa tuon tulimmaista, mutta Claudio Simonetin mahtavilla musiikeilla on epäilemättä oma painava osansa näinkin korkeaksi nakittamani pistemäärän suhteen.
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 431 Average listal rating (295 ratings) 4.9 IMDB Rating 4.9
Todella piristävä verrattuna aiemmin samana iltana katsomaani kakkososaan. Perhanan hassu ja viihdyttävä elokuva, vaikkei sitä hurmetta roiskuisikaan K18-leiman edestä. Näyttelijöistä Brad Dourifin ohella erikoismaininta Travis Finelle, joka tekee joko upean suorituksen eversti Sheltonina tai on aidosti ykkösluokan kusipää. Ihan kelpo tavaraa siis, vaikkakin kaivelemaan jäi että mitä hiivattia porukkaa täynnä oleva huvipuisto tekee jossain erämaan korvessa sotilaitten harjoitteluleirin kupeessa.. Oli miten oli, tästä leffasta lienee hyvä eräänä päivänä jatkaa vielä Seed of Chuckyn parissa, jahka lätyn jostain sopuhintaan löydän.
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 3086 Average listal rating (2080 ratings) 6.6 IMDB Rating 7.2
Scream (1996)
Taisin tällä neljännellä katselukerralla saada Screamista irti enemmän kuin milloinkaan aiemmin. Parodiallisuus on jossain vuosien varrella alkanut toimimaan - joku viisi vuotta takaperin tätä viimeksi uusiessani vain inhosin kokonaisuutta sisimpiäni myöten - ja jopa naureskelin murhaajan jatkuvalle (ja tuloksettomalle) pataan saamiselle. Hahmot tuntuvat itsetarkoituksellisen teineiltä ja homahtavia tappajia korostetaan sillä, ettei parivaljakolla selvästi puhtaita papereita ole jonkin muunkin, kuin puukon kätkemisen suhteen esittää.

Ghostface killer on kostyyminsa puolesta edelleen yksi tyylikkäimpiä tappajia ja eräs lapsuuteni idoleista. Suurimmaksi heikkoudeksi nykykatseluvinkkelistä Screamissa muodostuu aika ja sen mukanaan tuoma masentava karaistuminen. Muistan vielä, kuinka tolkuttoman jännää oli katsella ala-yläasteen taitteessa (vailla kauhukokemusta) tämän kahta jatko-osaa sydän kurkussa ja hengittämättä, kuinka nautin pimeistä miljöistä ja tunsin aitoa kiihtymystä aina tappajan hyökättyä jostakin nurkasta. Tämän fiiliksen takia aikoinani aloin kauhuelokuvia katsomaan. Nykyään ties montako genren alle menevää filmiä nähneenä ja itseni ajat sitten puhki turruttaneena onkin yhtä juhlaa, jos satunnaisesti edes lähelle tuota mieletöntä tunnetta onnistun pääsemään.
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 27 Average listal rating (14 ratings) 4.6 IMDB Rating 4.2
Uncle Sam (1996)
Amerikkalaisessa Twin Riversin pikkukaupungissa valmistaudutaan itsenäisyyspäivän viettoon. Kekkereistä löytyy niin paraatia, laulua, iloisesti liehuvaa jenkkilippua, grillikylkeä kuin jätti-ilotulitustakin. Mikä siis voisikaan pilata tätä heinäkuun neljännen ah, niin idyllistä juhlintaa? No, tietenkin mahdollisuus, että kotikaupunkiinsa saapuneen sotaveteraanin ruumishan saattaisi herätä ilman sen kummempaa syytä arkussaan eloon, pukeutua Setä Samuliksi ja lähteä lahtaamaan kaupungin epäisänmaallista väestöä aina sivareista kieroihin poliitikkoihin siihen malliin, että moisen hurmemäärän toimittamisesta veripankkiin ansaitsisi varmasti vähintäänkin laakeriseppeleen päähänsä.

Edellinen kappale ei siis ollut normaalia mauttomampi vitsi, vaan Uncle Samin juoni tosiaan on juuri niin älytön, kuin kuka tahansa hiukankaan selväpäisempi lukija pystyy aistimaan, ja itse asiassa olenkin jo vuosikaudet himoinnut tätä roskaa motiivinani, että näin päättömän pätkän väliin jättäminen olisi jo kiirastulen arvoinen synti. Ikävä kyllä tarina ei kuitenkaan toimi parhaimmillaankaan kuin juuri ja juuri keskinkertaisesti. Leffan alkupuolisko selvitellään hatarien hahmojen tarinoita, kunnes lopulta Kuwaitista rahdattu sotahullu Sam Harper (David Fralick) herää kuolleista ja aloittaa riehumisensa katsojan "jännittäessä" seuraavaa ennalta-arvattavaa uhria, ja että pystyykö Harperin veljenpoika Jody (Christopher Ogden) yhdessä sotaa vastustavan Korea-veteraani Jedin (Isaac Hayes) kanssa pysäyttämään Uncle Samin, kunnes päästäänkin näkemään leffan tunnelmaton ja nopeahkosti tapahtuva "loppuhuipennus", joka säväyttämättömyydessään (vaikkei ehkä kuvauspaikkana toimineen La Vernen kaupungin asukkaiden mielestä) jo itsessään on hyvä tekosyy yhden elokuvan tähdistä sammumiseen.

Leffan näyttely ei ole sieltä kaikkein hurrattavimmasta päästä. South parkista ja muusikon urastaan tunnettu Isaac Hayes onnistuu roolissaan vielä jotenkin kohtalaisesti, vaikkakin miehen reaktiot, esim. ruumiin ylösnousemiseen, ovat huvittavan epäuskottavia. Ogdenkin suoriutuu nuoreen ikäänsä nähden ihan hyvin osassaan sotaa ihannoivaksi aivopestynä pikkupoikana, tosin kaverin aatemaailman täydellinen päälaelleen kääntyminen elokuvan edetessä kuin taikaiskusta tuntuu kieltämättä melko teennäiseltä. Myös pojan äitinä palkkansa nostava Leslie Neale sekä Uncle Samin metsästyslistalle päätynyttä vaimoa tulkitseva Anne Tremko osaavat hommansa mukiinmenevästi, etenkään hysteerisenä olo ei tunnu tuottavan pahempia vaikeuksia. Käytännössä koko muun kaartin työpanos onkin sitten kauheaa ja todella idioottimaista katseltavaa, ja varsinkin murhattavien reaktiot viimeisillä sanoilla säestettynä värvääjä-zombin edessä ovat surkuhupaisuudessaan jo melkoisen paksua katseltavaa. Henkilöt ovat myös hätäisesti hutaistuja, Forest Gumpin älykkyysosamäärän alittavia paukapäitä, esimerkeistä parhaimpana vaikka kohtaus, jossa ampumakojun työntekijä ihmettelee kaikki maalit onnistuneesti räiskineen elävänkuolleen Samin ampumataitoja ja kääntää selkänsä hetkeksi, huomaamatta lainkaan mädäntyneen asiakkaansa repivän ketjulla kiinnitetyn kiväärin itselleen ja poistuvan paikalta kaikessa rauhassa.

Elokuvan tunnelma aiheuttaa paikoitellen hyvinkin ristiriitaisia tunteita. Vaikkei Jenkkien itsenäisyyspäivä voisikaan itseäni vähempää hetkauttaa, niin historialliset puvut ja värikkäät ilotulitukset ovat kyllä komeaa ja mukavaa katseltavaa, ja elokuvan alkuun leikatut mustavalkoiset tv-pätkät Setä Samulista sopivat elokuvaan kuin tämä Yhdysvaltojen vapautta symboloiva herra vuohipukin kanssa samaan valokuvaan. Myös pimeässä tapahtuvat kohtaukset ja taustalla soiva paraatimusiikki pienon luomalla kauhutunnelmalla höystettynä luovat leffaan kolkon aavemaista ilmapiiriä. Murhatkin ovat omalla tavallaan verisiä ja osin jopa nerokkaita (esim. sini-puna-valkoisiin pukeutuneen raggarin hirttäminen lipputankoon), mutta slasher-menon latistajana kyseisissä kohtauksissa näkyy loppujen lopuksi hyvin vähän. Kaveri mm. saattaa seistä huoneessa, jonka nurkan takana tappaja väijyy, ja seuraavassa kohtauksessa tämä makaakin jo ilman sen suurempia actioneita lattialla kirves päässään. Myöskään suurin osa juonen naurettavista ratkaisuista ei tee oikeutta tunnelmalle sen enempää kuin Amerikka Irakille, ja elokuvan kokonaisuudesta jäävä mielikuva on kaiken kaikkiaan harmillisen risainen.

Uncle Samin ohjauksesta vastaa Maniacista tuttu William Lustig, ja vaikkei taso olekaan läheskään kyseisen elokuvan veroista, niin kyllä tämä välähdyksineen ja kamerakulmineen keskiverto-slasheria paremman pokaalin kotiinsa kuljettaa. Sympatioita kokoavat myös ohjaajan filmiin sisällyttämä sodanvastaisuus kritiikeineen Valtojen taistelumotiiveja kohtaan, ja onpa elokuva lopun City Of The Living Deadiin viittaavine kuvan jumittumisineen omistettu edesmenneen goren kummisedän Lucio Fulcin muistolle.

Kokonaisuutena Uncle Sam on monia hyviä ideoita sisältävä elokuva, mutta valitettavasti paikoitellen todella kehno toteutus ja surkea juoni tiputtavat sen keskivertokauhupätkien harmaaseen massaan. Leffalla kuitenkin on hetkensä, jos ei muuten niin viimeistään hautausmaalla tapahtuvan tähtilipun liekittämisen muodossa, ja viihdyttävyysaste on varmasti varsinkin b-elokuvien ja slasherien ystäville sitä luokkaa, että kyllä itse nostaisin Setä Samulin koston loppujen lopuksi jotain Halloweenin seitsemättä jatko-osaa paremmaksi ostopäätökseksi. Jos siis selvisit pyhäinpäivästä, joulusta, ystävänpäivästä ja perjantai kolmannestatoista, niin viimeistään itsenäisyyspäivä onkin sitten kuolemaksi. Perhanan kiva vuosi muuten tiedossa, voisin todeta...
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 50 Average listal rating (28 ratings) 5.6 IMDB Rating 5.6
Aikamoista vuoristoradan vaunussa matkustamista Don't Go in the House on. Välistä letkeät överieksploitaatiovedot, kuten papin flambeeraminen liekinheittimellä, hykerryttävät korniudellaan, välistä taas liippastaan läheltä autoteattereiden kansantautia, sitä ettei mitään "järkevää" oikein tapahdu. Myös ajoittainen misogynistisyys alkaa etomaan.

Omia ideoitakaan ei filmistä löydy, näyttely on mitä on, budjetin olemattomuus paistaa monesta huonosta tarinankerronnallisesta ja kuvallisesta hätäratkaisusta, eikä teknisestikään Älä mee kämppään ansaitse taputusta päälaelle. Ärsyttävin esimerkki tästä on pääpiru Donnyn työpaikalta äänitetty puhe, josta on vaikeaa saada mitään tolkkua ja jonka volyymi on raivostuttavan matalalla. Verta ei muistaakseni elokuvassa ollut pisaraakaan, finkki finkki alen kippaajat.

Ilmeisesti lähinnä grindhouse- ja drive in -teattereille tarkoitetun roskaläjän nostaa hyvin lähelle kolmea tähteä pääosin pari liekkarikohtausta, hyvä musaraita sekä mukava kasaritunnelma. Kerran katseltava slasher.
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
Mardi Gras -karnevaaleissa on tuomionpäivän meininkiä ja rasismin iljettävyys esitetään kuvottavasti. Goottimaiset musiikitkin kuulostavat hyvältä. Muutoin Candyman 2 on turha ja melko tylsä jatko-osa ärsyttävillä säpsäytysefekteillä, missä Tony Todd laskettelee jo suoraksi vitsiksi kääntyneitä latteuksiaan pilke silmäkulmassa.
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 71 Average listal rating (45 ratings) 5.7 IMDB Rating 5.8
Maniac Cop 2 (1990)
Vittu kun väsyttää taas tämä kommenttien kirjoittaminen ja on muutenkin niin hyvä fiilis, ettei millään jaksaisi tämänkään tähtihetkiä yrittää muistella. On elokuvassa älytöntä camp-arvoa ja sinäänsä hienoa rymistelyä, mutta lopputulos vain jätti vaisun ja tympääntyneen fiiliksen. Kolmosen tulo tehdään selväksi ja tekijäteksteissä soi Maniac Cop -räppi. Poliisejakin tapetaan roisilla kädellä.
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 73 Average listal rating (51 ratings) 4.4 IMDB Rating 4.4
Ullin luomake on elokuvana sontaa, mutta onneksi niin täyttä sellaista, että kyllä jumankauta Boogeyman jopa yksin toljotettuna onnistuu säälittävyydellään sekä uusavuttomalla toteutuksellaan räkäisemään mehevän äänekkäät naurut katsojan suusta. Koko idea kuvastimen paloissa elävine mörköineen on jo aika paksua, ja kun miltein kaikki muukin on tyritty kuin tarkoituksella ja lopputulos tuntuu pahimmillaan elokuvakerhon vanheimpainillassa rinta röyhelöllä esitettävältä kamalta, on siinä ulvonnassa pitelemistä (ja taide-elokuvan nimeen murtavalla epäilemättä kiukussaan).

Ei Lommelin Peilihalloween absoluuttista nollatasoa kuitenkaan ole. Musiikki ja muutaman kohtauksen värien käyttö ovat oikein onnistunutta sylttyä. Myös peilistä tuleva äijä tarjosi menoon jännitystä koko 10 sekunnin esiintymisensä ajan.
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 429 Average listal rating (289 ratings) 5.2 IMDB Rating 4.9
Halloween II (2009)
Rob Zombie sentään yritti tuoda Halloweeneillaan jotain uutta pystyyn kuolleeseen sarjaan ja muutenkin slasher-traditioon. Re-maken jatko-osassa mennään Myersin pään sisälle valkeiden hevosten ja henkien voimin - onnistumisprosentti tosin on alhainen. Kankean nupin inessä sekoilun lisäksi lisäharmia takaavat näyttävän tummanpuoleisen väkivallan pilaava salamaleikkaus (josta ei meinaa saada mitään selvää) sekä vammainen asenne, jonka voi tiivistää kohtaukseen, jossa pikkupoika sanoo Myersille "Oletko jättiläinen? Ollaanko kavereita?" Voi että meinasin pudottaa pisteitä huolella tossa kohtauksessa.

Halloween kahden tarkoituksena on tehdä hahmoistaan ihmisiä. Itse en lämmennyt ajatukselle, että Michael on monesti vailla naamaria esiintyvä tuimailmeinen spurgu. Sam Loomisin kusipäisyys sen sijaan on mainiota kritiikkiä menolle, jossa muiden kärsimyksistä tehdään rahaa tahkoavaa viihdettä. Pientä yritystä uhrien inhimillistämiseen ja yksilöimiseenkin löytyy, kuten kylppäriin murhatun tytön tsekkausta siivittävät välähdykset koiranpentua hymyillen halaavasta lapsesta.

Parhaimmillaan leffa on yleisen synkkyytensä puolesta. Värimäärittely on kohdallaan ja syksyinen miljöö tunnelmallinen. Myersin maski näyttää karulta ja musa on melko onnistunutta. Pakollinen paloittelu, ruhjominen ja puukottaminen edustaa sitten sitä tylsempää antia, jo mainitun editoinnin lisäksi perinteisen itsensätoistamiseen luisumisen vuoksi. Välistä elokuvan rujous ihastuttaa, kunnes jenkkiläisen arjen kuvaus, silikonitissit ja yleinen ärsyttävyys taas vetäisevät maton alta. Toisina hetkinä pidin, toisina inhosin, välistä väsyin.
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 746 Average listal rating (499 ratings) 5.2 IMDB Rating 5.7
Turhan teini leffa tämän päivän silmin, joskus 13-vuotiaanahan tämä vielä oli jännä. Syksyisen synkeä halloween-fiilis ei ole läsnä, dialogi pistää pinnan kireälle ja henkilöt ovat niin ärsyttäviä, kuin kuvitella voi. Selvästi Screamin nostaman uuden slasher-buumin varassa mennään, senhän kertoo jo tutusti sommiteltu kansi. Matafakin LL Cool matafakin J täyttää massojen haluaman hiphop-hahmon paikan. Elokuva paranee hieman kersoista päästessä, mutta ambulanssin rattiin hyppääminen on älyttömyydessään vain yksin kookas "MIKSI?".

Siinä meinaa muuten mennä pää sekaisin, jos soittoäänenä toimii Carpenterin Halloween ja puhelin alkaa piristä tätä katsoessa. Ei enää tiedä mihin uskoisi.
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 1009 Average listal rating (635 ratings) 5.9 IMDB Rating 6.2
Scream 4 (2011)
Spoil.

Kun leffan itseironinen asenne, alun loputtomat "elokuva elokuvassa hah hah haa" -läpät ja nykypäivästä ratkiriemukkaasti muituttavat facebookit, älypuhelimet ja Saw-maininnat keittävät aivoja niin kuumilla kuplilla, että lainakiekon tekisi mieli paiskata parvekkeen kaiteen yli seuraksista välittämättä, on vaikea uskoa Scream nelosen lopulta paljastuvan sarjansa parhaaksi osaksi.

Vaikka teineily vituttaa rajusti, lopulta tuleva sanoma siitä, miten niin vitun moni nykyihminen haluaa vain julkisuutta, julkisuutta, julkisuutta - siinä on ytyä. Tänä päivänä lähes kenen tahansa nimen voi kirjoittaa internettiin, mistä syöksyy kuvia henkilöstä, informaatiota tämän kiinnostuksenkohteista, työpaikasta jne. Enää ei tunnu olevan yksityisyyttä, mahdollisuutta piiloutua. Ei tarvita salaista poliisia valvomaan kansaa, kun se itsessään haluaa tehdä elämästään mahdollisimman julkista. Salamavalot ovat ehkä kaukana, mutta onneksi pystyt pienillä elektronisilla laitteilla päivittämään jatkuvasti taivaltasi nettiin reaaliajassa - suloista.

Tämä sama ajattelun malli näkyy rahastuksen ohella myös Hollywoodin nykyisessä re-make -boomissa. Jatko-osia halveksitaan monesti julkisesti, mutta onneksi lahjattomat munapäät voivat ottaa jonkun suurta kohua ja kehuakin saaneen leffahistorian klassikon, tehdä siitä munattoman uusintaperseilyn ja sitten patsastella tämän äärimmäisen persoonattoman persraiskauksensa mediavalokeilassa ylpeänä siitä, miten onnistuivatkaan pureskelemaan 2000-luvun teiniyleisölle jonkin pahamaineisen video nastyn uuden vuosituhannen standardeja vastaavaksi ja sitten oksentamaan sen vasten katsojan kasvoja.

Niin ja siinä vaiheessa, kun aloin pitämään Scream quadtrilogian uusimmasta ja jopa luulin sen päättyvän erittäin kohauttavalla tavalla päähenkilön kuolemaan ja roiston menestykseen, huutanee Hollylan koneiston johto "ei katsoja tälläistä taho, se diggaa onnellisista lopuista". Ei siinä mitään, herätetään sankari henkiin lasaretissa ja tapetaan roisto, ettei kellekään jäisi paha mieli. Minulle kuitenkin jäi, mutta mainstream-yleisö on se joka pop-teollisuudessa vie underground-sakin vikistessä. Onneksi meillä on vapaus valita, eikä kaikkea vastaantulevaa tarvitse katsoa. Muuten vaihtaisin rakkaan harrastukseni erittäin mahdollisesti esimerkiksi kuviokellunnan puolelle.
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
Load more items (67 more in this list)

In Finnish.

Added to




Related lists

My Top 15 Halloween Favorites: From The Depths
15 item list by The Mighty Celestial
12 votes 3 comments
My Top 15 Halloween Favorites: Frankenstein
15 item list by The Mighty Celestial
3 votes 1 comment
My Top 15 Halloween Favorites: Werewolves
15 item list by The Mighty Celestial
16 votes 3 comments
Slasher Films - 1960s
7 item list by Grisly Atoms
3 votes
Slasher Films - 1970s
25 item list by Grisly Atoms
4 votes
Slasher Films - 2010s
3 item list by Grisly Atoms
2 votes
Slasher Films - 1990s
19 item list by Grisly Atoms
2 votes
Slasher Films - 2000s
19 item list by Grisly Atoms
2 votes
Chiller 13: Great American Slashers
13 item list by moviebuff
2 votes
Favorite Horror Films: 1983
12 item list by Agent Kermit D. Fonz
1 votes

View more top voted lists


Post comment


Insert image

drop image here
(or click)
or enter URL:
 link image?  square?

Insert video

Format block