Movie Diary 2009 (In Finnish)

0   7.8   7.5 

0   8.2   8.8 

Tapio's rating:

0   8.4   9 

0   5.7   6.4 

0   6   6.3 

0   6.1   6.5 

0   6.7   7.1 

0   6.9   6.5 

0   7.8   8.3 

0   5.8   5.9 

0   7.6   8 

0   8.2   8.3 

Katsottu: 19.11.2009, Leirillä, PC

Rewatch, ei muutoksia pisteytyksessä. Mietteet on yhä samat kuin noin kuukausi aikaisemmin, joten kommentti pysyy samana. Olen ainoastaan muuttanut mieltäni lopetuksesta, joka osoittautuikin melko hyväksi. Oon sanaton. Vaikka oon tästä kuullut paljon kehuja, onnistui elokuva silti yllättämään ja suorastaan haukoin henkeä muutamassa kohdassa. Tämä sitten trilogiasta kaikkein tyylitellyin ja vauhdikkain, ehkä myös kaupallisin. Koko filmi on jokaiselta osa-alueeltaan tehty niin oikein kun vaan voi olla. Siinä missä Hollywood pilaa taistelukohtaukset superylinopeilla leikkauksilla, Park luo varmaankin parhaan näkemäni taistelukohtauksen ilman leikkauksia. Siinä missä Michael Bay pilaa elokuvan käyttämällä ylieeppistä pauhausta, käytetään tässä juuri sopivissa kohdissa tehokasta musiikkia, esimerkiksi Vivaldin Talvi sopii täydellisesti muutamaan kidutuskohtaukseen. Siinä missä Hollywood pilaa tarinan mustavalkoisella hyvä-paha -asetelmalla... No tajusitte varmaan, näin se tehdään oikein. Ohjaukseltaan hyvin vaikuttava ja monipuolinen, on kamera-ajoja, erikoisia kuvakulmia, sekopäisiä leikkauksia, nopeutuksia, hidastuksia sekä muutamia hupaisia kikkailuja. Hahmojen syvyys vain korostuu loppua kohden ja näyttelijätkin ovat varsin päteviä, erityisesti hullussa kampauksessa pyörivä Choi. Kokonaisuuden kruunaa vielä yllättävä lopputwisti. Nykyäänhän se on jo aika kulunut tehokeino, mutta Park onnistuu toteuttamaan sen(kin) täydellisen nerokkaasti siten, että se tulee katsojalle aivan puun takaa, antaa katsojalle uusia näkökulmia ja oikeasti tukee sitä mitä elokuva yrittää sanoa. Tunnelmaltaan myös aivan ensiluokkainen ja tuhottoman viihdyttävä. Upea.

Tapio's rating:

0   7.6   7.9 

Katsottu: 18.11.2009, Leirillä, PC

Emotionaalisesti suhteellisen rankka tapaus, nuoren Liljan elämä menee päivä päivältä vain pahempaan suuntaan. Ensin äiti hylkää tämän, sitten kaverit, ilmenee monenlaisia toimeentulo-ongelmia ja lopulta hänet huijataan Ruotsiin prostituoiduksi. Nuoren Oksana Akinsjinan roolisuoritusta ei voi ylistää tarpeeksi. Pidän Moodyssonin tavasta käyttää paljon ja voimakkaasti populäärimusiikkia, varsinkin tässä se toimii mainiosti korostaen kohtauksien erilaisia tunneskaaloja, sekä Rammsteinin Mein Herz Brennt saa aivan uuden merkityksen elokuvan myötä. Moodyssonin ote on alusta loppuun horjumatonta ja tasaisen vahvaa, kamera tukee kohtauksien sisältöä saumattomasti. Uskonnolliset teemat on vahvasti läsnä. Suorastaan inhorealistinen, äärimmäisen tyly ja omalla tavallaan jopa kaunis elokuva. En ihan hetkeen ole katsomassa uudelleen. Jälleen upea tuttavuus länsinaapurista, perkeleen ruotsalaiset.

Tapio's rating:

0   7.4   8 

Katsottu: 18.11.2009, Leirillä, PC

Ei tämä nyt kyllä niin hauska ollut kuin väitetään, mutta ei myöskään totaalista idioottihuumoria mitä aluksi luulin, vaan ihan mukava komedia. Harvoja nykykomedioita, joita katsottaessa ei tule revittyä hiuksia päästä. Suurin hulvattomuus syntyy hyvin kirjoitetuista hahmoista ja tapahtumien absurdiudesta eikä varsinaisista punchlineista, mikä on hyvä ja piristävä ratkaisu. Loppupuolella nähtävä blackjack-kohtaus on toteutettu hienosti ja lopputekstien aikana nähtävät kuvat myös mainioita. Suhteellisen toimivaa nykykomediaa hyvillä näyttelijöillä.

Tapio's rating:

0   8.4   8.6 

Katsottu: 17.11.2009, Leirillä, PC

Jee, yhdentoista päivän leiri napsahti. Tosin sekin tarkoittaa, että istuskellaan lämmitetyssä kontissa ja aina välillä tehdään luotaushommaa tai muuta rentoa. Mokkula ei valitettavasti toiminut EMP-suojatussa kontissa, joten leirin ajan pelasin Spideria, pääsin vaativan miinaharavan useasti läpitse ja katsoin 13 elokuvaa.

Rewatch **** -> ****½, onhan tämä selkeästi Tarantinon parhaimpia, sisältää kaikki herran elokuville ominaiset piirteet sortumatta kuitenkaan kovin pahoihin ylilyönteihin. Sinänsä mielenkiintoisinta kuinka Tarantino tässä pikkaisen ihan hyökkäsi katsojaa vastaan. Leffassa saksalaiset katsovat ja nauravat täysillä elokuvalle, joka sisältää pelkästään ihmisten tappamista. Katsoja on tosin itse jo ennen tätä kohtausta nauranut ihmisten skalpeeramiselle, pesäpallomailalla hakkaamiselle ja räiskintäkohtauksille. Ihanan hienovaraista vittuilua, sillä tätä ei varsinaisesti osoiteta katsojalle missään vaiheessa. Lisäksi herra oli myös omalla tavallaan tuonut esille sen, että sodassa ei ole voittajia vaan vain häviäjiä. Ihan muikea satiiri. Dialogi on onneksi totaalihirveän Death Proofin jälkeen taas täyttä timangia. Kohtausten pituutta ei edes huomaa, niin loistavaa settiä löytyy. Näyttelijöistä ei ole mitään muuta kuin hyvää sanottavaa, erityismaininta huikealle Hans Landalle, Christoph Waltzille. Sinänsä näihin Tarantinomaisiin kikkailuihin, kuin väliin tulevat pienet kertomukset esimerkiksi erään hahmon taustoista tai kirjoituksia kuvan päällä (en osannut oikein nyt selittää, toivottavasti tajuatte mitä tarkoitan), on jotenkin tottunut. Mulle tuli kuitenkin fiilis, että koko leffa olis toiminut paljon paremmin ilman niitä. Historian vääristeleminen ei haittaa, sillä koen senkin eräänlaisena jippona katsojille, "tätähän te halusitte, no nyt saatte sen".

Tapio's rating:

0   7.4   7.8 

Katsottu: 15.11.2009, Kotona, DVD

Ihanan piristävä tapaus pimeään syksyyn. Kaunis, säteilevä ja tyylikäs Hepburn lumoaa, Bogie on tutun karismaattinen ja Holden esittää huolimatonta hurmuria mainiosti. Lisäksi kaikkien kolmen kemiat pelaavat yhteen upeasti. Huumori syntyy loistavasta dialogista ja hauskasta asetelmasta. Romanttinen puolikin on oikeasti koskettava ja mielenkiintoinen. Ohjaus on tasaisen laadukasta. Yksinkertaisuudessaan fantastisten näyttelijöiden tähtiloistetta, klassisen tunnelmallista ja sopivan kevyttä viihdettä. Tällaisia elokuvia ei tehdä enää, romanttinen komedia merkitsee nykyään idioottihuumorilla varustettuja ja päälleliimatun oloisesti sokeroituja tekeleitä, joita tähdittävät totaalisen karismattomat McGonaugheyn ja Sandlerin kaltaiset vatipäät. Vituttavaa. Onneksi on Billy Wilder.

Tapio's rating:

0   6.6   6.7 

Katsottu: 14.11.2009, Teatterissa

ERIKOISTEHOSTEITAAAAAAAAAAAAHH!!!!!!1!11!!!11½!! Onhan se sinänsä mielenkiintoista nähdä kuinka hienoa CGI:ta elokuviin nykyään voidaan tehdä, mutta voi herraisä kun koko filmissä ei ole yhtään muuta sisältöä tai positiivista kuin komea CGI, silloin ollaan jo kovin heikoilla jäillä. Tarina, jos sellaisen olemassaoloon nyt tahtoo uskoa, on perseestä. Joukko ihmisiä pakenee katastrofeja turvaan, ah kuinka omaperäistä. Hahmot on jäätävän stereotyyppisiä ärsyttävällä tavalla ja näyttelijät rectumista, eivätkä ole edes hauskoja. Ihan oikeasti, lapsiaan laiminlyövä isä ja idealistinen maailmanparantaja-tiedemies ovat jo aika nähty. Ainoa joka nauratti oli lihava venäläinen miljardööri, joka puhui hulvatonta aksenttia ja veti CSI Miamin Horatio-tyyliin ylikorneja onelinereita. Visuaalista voimaa tässä voisi olla, mutta ulkonäöltään hienojen rymistelykohtauksien tunnelman pilaa aivan täysin yltiöepärealistiset asiat (esimerkkinä päähenkilön suhteellisen taidokas ajo limusiinilla romahtavassa keskustassa), typerä huumori (esimerkkinä se saatanan maailmanloppu-hihhuli tulivuoren laidalla) tai idioottimaiset hahmot (esimerkkinä koko lentokone-episodi). "Temaattisilta" "ajatuksiltaan" myös aivan toivottoman vammainen pökäle, joka ei tuo mitään uutta yhtään mihinkään vaan toistaa toistamiseen samoja ala-astetasoisia moraaliajatuksia ja käyttäytymismalleja, mitä useat muutkin katastrofielokuvat yrittävät kertoa. Puoli tähteä ajoittaisesta tahattomasta koomisuudesta ja pulleasta venäläispohatasta. Naurattivat ainakin humalassa melko hyvin.

Tapio's rating:

0   8.1   8.7 

Katsottu: 14.11.2009, Kotona, DVD

Noniin tulipas tämäkin aukko sivistyksessä vihdoin ja viimein paikattua. Sangen erinomainen elokuva kyllä. Tunnelmaltaan vetää vertoja aivan parhaimmille kauhuklassikoille, joskaan pelottavaksi en tätä kutsuisi, enemmänkin piinaavan jännittäväksi. Hyvin karmivaa tunnelmaa vaalitaan alusta loppuun saakka. Kuvauksen osalta myös erittäin toimivaa matskua ja Herrmannilta tulee tunnelmaan sopivat loistavat sävellykset. Näyttelijät on kaikki myös mainioita, mutta erityisesti Anthony Perkinsille täytyy antaa kredittiä, sillä hän esittää erikoisen Norman Batesin hahmon täysin uskottavasti. Loppuratkaisun onnistuin päättelemään kymmenisen minuuttia etukäteen, mikä tässä tapauksessa ei ollut osoitus ennalta-arvattavuudesta, vaan hyvin toteutetusta vihjailusta. Erinomainen lopetus jättää myös karmivan fiiliksen. Niin ja suihkukohtaus oli justiinsa niin legendaarinen ja hieno kuin mitä sanotaan.

Tapio's rating:

0   6.9   7.8 

Katsottu: 9.11.2009, Kotona, Digiboksi

Ihan pätevää britteilyä. Eniten pistää silmään koko elokuvan realistinen ulkonäkö, varsinkin työväenluokan silmistä kuvattu 1950-luvun Englanti näyttää oikein komealta. Tarina kärsii pienestä laahaavuudesta ja vetämättömyydestä alkupuolella, mutta pääsee kyllä varsinkin loppupuolella koskettamaan. Imelda Staunton on elokuvan kantava tekijä, tekee aivan käsittämättömän roolisuorituksen. Muutkin näyttelijät ovat ammattitaitoisia, varsinkin Vera Draken perheen henkilöiden välillä pystyy näkemään lämpöä ja tunteita. Tulee mulle monilta osin mieleen von Trierin Dancer in the Dark, jolle tämä kyllä häviää. Hyväntahtoinen ja sympaattinen päähenkilö leimataan yhteiskunnan toimesta rikolliseksi. Lämminhenkinen tunnelma muuttuu hiljalleen painostavaksi ja surulliseksi. Ajankuvana loistokas, ihan onnistunut draamanpoikanen.

Tapio's rating:

0   7.5   6.7 

Katsottu: 9.11.2009, Kotona, DVD

Pettymys. Odotin tältä paljon, mutta lopulta suurimmaksi sudenkuopaksi osoittautui juuri se mitä pelkäsinkin, eli ohjaaja ei kykene tuomaan sokeutta mitenkään luovasti katsojalle esille. Tämän vuoksi elokuva kärsii pahasti epäuskottavuudesta ja koko perusidea tuntuu yhdentekevältä, varsinkin kun koko sokeusepidemia koetaan yhden näkevän henkilön kanssa. En nyt mitenkään väitä että aihealue olisi kovin helppo elokuvantekijälle, mutta äääh. Julianne Mooresta pidän, muut ovatkin sitten enemmän tai vähemmän amatöörejä ja ampuvat yli pahasti, esimerkiksi Ruffalo on stereotypia ja Danny Gloverin kertojaääni parissa kohdassa oli aivan hirvittävää kuultavaa. Tarinassa on hyvät hetkensä, yhdessä vaiheessa oli oikein pätevää Kärpästen herra -tyylistä meininkiä ja toisessa mielenkiintoista yhteiskuntakuvausta, mutta elokuva kaatuu liian moniin suvantokohtiinsa (laahaavaa kerrontaa, kliseitä ja itsestäänselvyyksiä). Hahmoihin ei myöskään synny mitään emotionaalista kytköstä ja elokuva jättää lähes täysin kylmäksi, mikä on idean yhdentekevyyden, toteutuksen mielikuvituksettomuuden ja kehnojen näyttelijöiden yhteisvaikutusta. Eli ei nyt juurikaan vakuuttanut.

Tapio's rating:

0   7.6   7.3 

Katsottu: 8.11.2009, Kotona, DVD

En muistaisi, että koskaan olisi elokuva jättänyt näin ristiriitaisen olon, eikä ole kyllä ikinä tullut mietittyä sellaistakaan, että antaisiko filmille kaksi vai neljä tähteä. Aloitetaan vaikka nyt niistä puolista mistä pidin. Tarinan rakenne on Memento-tyyliin epäkronologinen lopusta alkuun kertomus, mikä toteutuu mainiosti kahdentoista eri kappaleen avulla. Näyttelijäkolmikko Cassel, Dupontel ja Bellucci loistaa, erityisesti Casselin suoriutuminen on vahvaa. Shokeeraa täydellisen onnistuneesti, vaahtosammutinmurha ja raiskauskohtaus ovat vastenmielisimpiä koskaan näkemiäni kohtauksia sekä koko filmin ajan vallitsee erittäin ahdistava tunnelma, eli elokuva on nimensä ja maineensa mukaisesti unohtumaton ja peruuttamaton kokemus. Myös tekniseltä puoleltaan tämä on aivan huimaava. Jokainen kappale on käsivaralta kuvattu yhtenäinen kamera-ajo. Alussa (eli lopussa) tuntui että menee jo vähän överiksi kun kamera pyörii ympäriinsä pahemmin kuin hullu karusellissa, mutta onneksi se rauhoittui loppupuolella (eli alussa) ja jälkeenpäin ajateltuna se tukikin elokuvan teemoja hienosti. Musiikki on myös upeaa. Kun hyvät puolet on näin vahvoja, miksi mä sitten mietin antavani tälle kahta tähteä? No mua vitutti aivan suunnattomasti tämä raivostuttavan mukafilosofinen "aika tuhoaa kaiken" -idea, mikä on totaalisen näennäissyvällinen ja yhtä filosofinen ajatus kuin "kaikki loppuu aikanaan" tai "sateen jälkeen tulee pouta". Tämä typerän päälleliimattu tematiikka saa koko filmin vaikuttamaan tekotaiteelliselta ja itsetarkoitukselliselta yrittämiseltä. Toimisi paljon paremmin ilman tuota, kun elokuvasta löytyy ihan oikeatakin sisältöä. Saattaisi vaatia uusintakatselun, jotta ajatukset ja pisteytys hieman selkenisi, mutta kyllä tämä loppujen lopulta varsin vakuuttava tapaus oli.

Tapio's rating:

0   8   8.4 

Katsottu: 8.11.2009, Kotona, DVD

Erinomainen noir. Lyhyt, hauska, jännittävä, kiemurainen ja vauhdikas. Fantastisten näyttelijöiden tähdittämä hahmogalleria on suurta parhautta. Bogie on karski yksityisetsivä, Astor petollinen naikkonen, Lorre salaperäinen herrasmies ja Greenstreet vaikutusvaltainen pohatta. Näiden hahmojen välille kehittyy mielenkiintoinen tapahtumarinki, joka pyörii himoitun maltan haukan ympärillä. Hustonin kamera-ajot ja valolla leikittely on komean näköistä. Loppurepliikki on mahtavuutta ja muistuttaa mihin kaikkeen ihminen on rikastumisen toivossa valmis. Erittäin noirimaisen tyylikästä ja viihdyttävää menoa. Legendaarinen teos, josta monet myöhemmät elokuvat ovat selvästi saaneet vaikutteita.

Tapio's rating:

0   8.9   8.1 

Katsottu: 7.11.2009, Kotona, DVD

Melville saa jälleen yhden sulan lisää hattuunsa, mestariteos eikä yhtään vähempää. Samaan aikaan sekä äärimmilleen tyylitelty teos että realistinen kertomus sodanajan Ranskasta. Ulkokuoreltaan jälleen hulppean tyylikäs varjojen ja valon käytön kanssa, karuine maisemineen, kylmine väreineen ja hahmojen popliinitakkeineen. Vastarintaliike syntyy, toimii ja kuolee varjojen hiljaisuudessa, poissa tavallisten kansalaisten ja vihollisen katseilta. Realistisuutta taas löytyy tarinasta, jossa hahmot joutuvat tekemään useita moraalisesti arveluttavia päätöksiä maansa ja aatteensa eteen. Missään vaiheessa ei ole kuitenkaan edes pienintä pelkoa, että tämä menisi Holly-tyyliin ylipatrioottiseksi pauhaukseksi, vaan hahmojen isänmaallisuus tulee ilmi heidän rohkeudestaan ja teoistaan vahvasti. Hahmot tuntuvat aidoilta ja heidän kohtalostaan välittää. Tämä pystyy myös kuvaamaan itse sodan ankaruutta ja vaikeutta liikkeen toimien kautta, mikä on sinänsä hämmästyttävää, sillä tätä ei mitenkään perinteisesti luokiteltaisi sotaelokuvaksi. Lisäksi Melvillellä tuntuu olevan joku ainutlaatuinen kyky vangita mut lähes hypnoottisella tavalla ruudun eteen. Kamerankäyttö on yksinkertaisen sulavaa ja toimivaa, musiikkia käytetään harvoin, mutta Punaisen ympyrän tavoin todella mieleenpainuvasti ja tehokkaasti. Tunnelma on upean kylmäsävytteinen ja kerronta virheetöntä, joten tämän viihdyttävyysarvot ovat aivan katossa. Kaksi ja puoli tuntia kului kuin siivillä. Kyyninen mutta koskettava lopetus kaikessa eleettömyydessään ja yksinkertaisessa tylyydessään on aivan uskomattoman tehokas. Upea elokuva sodasta, sankaruudesta ja ystävyydestä. Fantastista. Kerta kaikkiaan.

Tapio's rating:

0   7.9   8.1 

Katsottu: 7.11.2009, Kotona, DVD

Mathieu Amalric tekee mielenkiintoisen roolin. Miehen näyttelyä ei nähdä paljoa, vaan hahmo täytyy tuoda esille lähes pelkällä puheella. Schnabelin usein käyttämä persoonallinen kuvakulma, joka laittaa kameran ikään kuin hahmon silmiksi, toimii erittäin hyvin, sillä se tuo välillä katsojallekin ahdistuneen olon hahmon sisäisestä vankilasta. Joskus asiat ja henkilöt jäävät kameran ulkopuolelle eikä niitä näe, sillä hahmo, eikä näin ollen katsojakaan, pysty kääntämään päätään ja katsomaan sinne. Tähän lyödään päälle vielä sisäinen kertojaääni, jota hahmo puhuu itsekseen, ollen kykenemätön kommunikoimaan muille ihmisille ja vaikuttamaan ympärillään tapahtuvaan toimintaan. Omalla tavallaan kaunis ja runollinen, erittäin humaani ja elämänmyönteinen elokuva elämästä, yksinäisyydestä ja eristäneisyydestä. Meri sisälläni täytyisi melkein katsella uusiksi (ennen listausprojektin deadlinea tuskin on kuitenkaan aikaa), mutta tällä hetkellä on pieni aavistus, että tämä taitaa aavistuksen verran vetää pidemmän korren. Tunnelmaltaan todella koskettava ja muutenkin erittäin toimiva filmi, mutta ehkä jotain oleellista jäin vielä kaipaamaan.

Pitkästä aikaa pisteyttämisessä on suuria vaikeuksia. Katselun jälkeen tuntui sellaiselta vahvalta 4 tähdeltä, mutta kun rupesin kirjoittamaan ja oikein miettimään, ajattelin että pitäisikö ehkä antaa vielä puolikas lisääkin. Mennään nyt toistaiseksi hieman vaativammalla linjalla, vaikka en oo ihan varma saanko nukuttua hyvin jos annan tälle “vaan” 4 tähteä.

Tapio's rating:

0   6.6   7.1 

Katsottu: 29.10.2009, Kasarmi, PC

Nojaa, ei tämä nyt kyllä niin kovin erikoinen filmi ollut. Muodoltaan kyllä ihan mielenkiintoinen teos, joskin yön aikana tapahtuva kelaaminen rikkoo ikävästi elokuvan rakennetta. Tarinassa ei ole mitään erikoista, vaan sen saa ottamalla idean yhdestä Piirin jaksosta. Loppupuolella kliseinen pääpari alkoi jopa ärsyttää. Häiritseviä kohtauksia ja käsinkosketeltavaa tunnelmaa saadaan kyllä luotua, sehän tässä onkin suurinta loistavuutta mistä pisteetkin tulee. Mukaan mahtui myös yksi loistava säikytys. Olisin toivonut niitä ehkä vähän enemmänkin, sillä toi ei ollut mitään vammainen "naama ruutuun" -juttu, vaan hyvin pohjustettu pelästys. Toimiva ja vahvatunnelmainen kauhuelokuva, joka pitää otteessaan. Kipeästi olisi kyllä kaivattu enemmän omaperäisyyttä ja sisältöä tarinaan, tällaisenaan tämä on melko unohdettava muoti-ilmiö, sillä parempiakin mockumentaryita on tehty (Cloverfield ja [REC] nyt ainakin mitä itse oon nähnyt). Loppuun vielä kopiointi taannoisesta irc-keskustelusta:

[02:44] Tapio: AAAAARRGHHH
[02:44] Tapio: JUMALAUTA HUISSAATANAAA
[02:44] apc_53: mitä ny?
[02:44] Tapio: Helvetti ku pelästyin :D
[02:45] apc_53: :D
[02:45] Tapio: Tää oli varmaan se kohta missä VierasTalo sai puolisydärin
[02:45] Tapio: Kädet vähä tärrää

Tapio's rating:

0   7.1   7.5 

Katsottu: 28.10.2009, Kasarmi, PC

Suhteellisen mitäänsanomaton ja tyypillinen draamakomedia, joka ei kerro aihealueestaan oikeastaan mitään uutta tai oivaltavaa. Muutamia hupaisia vitsejä ja visuaalisia oivalluksia löytyy. Peruspiirteeltään silti kuivakkaa ja tuttua ihmissuhdedraamaa, eikä menetä yhtään mitään jos sen jättää katsomatta. Ihmisten ulkonäön kritisoiminen on mautonta, mutta päätähti Sean Biggerstaff (joka itse asiassa tekee lapsirooleja) on aivan liian lapsenkasvoinen eikä hänelle pysty kuvittelemaan hahmon omaavaa elämänkokemusta. Kokonaisuus on todella epätasainen, jonkunlainen idioottihuumorin, rakkausdraaman ja taiteellisten piirteiden yhdistelmä, joka säntäilee sinne sun tänne, mutta ei pääse yhtään mihinkään. Loppujen lopulta kuitenkin ihan perustoimiva elokuva, jossa on melko paljon tissiä, niin pysykööt tuossa keskivertopisteissä.

Tapio's rating:

0   7.2   7.8 

Katsottu: 27.10.2009, Kasarmi, DVD

Jälleen päivystysviikko intissä, mikä valitsemallani koulutusalalla tarkoittaa lähinnä sitä, että teen kolmen tunnin välein 15 minuutin homman ja lopun aikaa dataan / katson elokuvia. On sitä pöllömpiäkin tapoja suorittaa asepalvelus.

Jeunetille tyypillisesti aivan upean näköinen, visuaalisesti paljon pehmeitä värejä, luonnonvaloa ja hienoja kamera-ajoja. Vähän samaa vikaa tässä on kuitenkin kun Kadonneiden lasten kaupungissa ja Ameliessa, mielestäni tämä on sisällöllisesti pikkaisen köyhä. Tautou söpöilee oikein kivasti, myöskin hauskaa nähdä Marion Cotillard ja Jodie Foster vääntämässä ranskan kieltä vaihteeksi. Melko juonipitoiseksi tätä on tehty, Tautou yrittää selvittää mitä sodassa kadonneelle rakkaalleen on tapahtunut. Hahmogalleria on suhteellisen suuri, eikä kaikkia pystytä esittelemään katsojalle tarpeeksi hyvin. Näin elokuvasta ei saa mitenkään maksimaalista hyötyä irti, että voisi itse yrittää selvittää mysteeriä päähenkilön kanssa. Romanttista ja kaihoisaa tunnelmaa on saatu luotua useaankin kohtaukseen. Ymmärrän kyllä, että elokuvan pituus kuvastaa oleellisesti Tautoun hahmon peräänantamattomuutta asiassa, mutta ylipituus syö harmillisesti tehoa sekä tarinasta että tunnelmasta. Kuitenkin tässä oli muutamia niin tajuttoman kauniita kohtauksia ja onnistunutta kuvausta sodan turhuudesta, etten kehtaa tämän alempia pisteitä antaa.

Tapio's rating:

0   8.2   7.9 

Katsottu: 25.10.2009, Kotona, DVD

Huhheijaa, olipas erinomainen filmi tämäkin. Tyylikäs näyttää olevan avainsana näissä Melvillen teoksissa ja sitä täytyy käyttää jälleen tässäkin. Teknisesti aivan erinomainen, mustavalkoisuus toimii upeasti valaistuksella ja varjoilla kikkailtaessa, pienieleinen äänimaailma on erittäin komea ja karu miljöö korostaa ankaraa maailmaa, jossa hahmot elävät. Yllättävä juoni antaa katsojan arvailla tapahtumia, mutta käsikirjoitus on muutamassa vaiheessa harmillisen sekava ja kärryiltä putoaa melkein auttamattomasti, mikä ei ole vaivannut muissa Melvillen elokuvissa, joissa on jopa laajempikin hahmogalleria. Loppu punoo kuitenkin kaiken yhteen mainiosti, joten saattoi tuo probleema olla myöskin pientä tarkkaavaisuuden puutetta. Karismaattinen Belmondo on erinomainen varkaan roolissa, muutkin näyttelijät ovat varsin päteviä. Ystävyys toimii tällä kertaa perusteemana, tarinassa lojaalius, luottamus ja petturuus korostuvat. Pisteytystä mietin jonkun aikaa neljän ja neljäpuolen välillä, päätin antaa tuon korkeamman arvosanan, koska monimutkainen rakenne tekee tästä kuitenkin sellaisen elokuvan, että tämän pariin tahtoo palata uudelleen. Upea elokuva, jossa uuden aallon ja klassisen film-noirin elementit sulautuu toisiinsa saumattomasti.

Tapio's rating:

0   7.7   8 

Katsottu: 24.10.2009, Kaverilla, DVD

Tämä tarvitsi pikaista uusintakatselua, kun edellisestä katsomisesta on vähintään viisi vuotta aikaa, enkä muistanut yhtään miksi tämä nauttii niinkin suurta arvostusta. Ihan pätevää yhteiskuntakritiikkiä filmistä kuitenkin paljastui. Saarella pelataan peliä, jossa nuoret pakotetaan tappamaan toisiaan. Vain vahvimmat selviävät, eikä ystävillä tai tunteilla ole merkitystä. Tarina valitettavasti kulkee vähän turhan tutuksi käyneitä polkuja muutamaan kertaan, mikä syö sen tehoa häiritsevästi. Mielenkiintoisesti kuitenkin kaikki hahmot keksivät omanlaisensa keinon selviytyä tilanteesta. Jotkut pelaavat, jotkut kieltäytyvät pelaamasta, toiset pysyvät yhdessä, toiset liittoutuvat pelin järjestäjiä vastaan. Kitano tekee hienon roolin kyrpääntyneenä opettajana, nuorten näyttelijöiden taso vaihtelee, toiset ovat ärsyttävän kliseisiä ja tönkköjä, toiset taas saavat hahmoonsa syvyyttä ja pystyvät tuomaan tämän motiivit esille. Lopetuksesta en juurikaan pidä, sillä se ei sovi filmin rakenteeseen lainkaan ja on muun elokuvan huomioon ottaen aivan liian naiivi. Tunnelmaltaan loistokas ja äärimmäisen viihdyttävä teos myöskin. Yllättävänkin monitasoinen elokuva, sillä Pertti Peruskatsoja voi viihtyä toimintapuolen parissa ja enemmän vaativat voi ammentaa tästä paljon syvempääkin merkitystä.

Tapio's rating:

0   7.6   7.7 

Katsottu: 23.10.2009, Kotona, DVD

Nojaah, kostotrilogian päätös ei nyt aivan täysin osu maaliin. Tämä on sitten taas trilogiasta lyyrisin ja unenomaisin kokonaisuus. Kerronnassa käytetään myös aika paljon takaumia ja yhteenpunoutuvia ihmiskohtaloita, harmillista että se on pahimmillaan todella kangertelevaa, koska kyseisellä kerronnalla voidaan saada aikaan vaikka minkälaisia mestariteoksia. Tarinassa tämä sitten vähän lässähtää ja muuttuu sekavaksi, eikä tästä löydy sellaista nostetta, joka jaksaisi pitää katsojan mielenkiinnon yllä. Ennen loppua tämä tuntui myös temaattisesti vähän haparoivalta teokselta. Loppupuolella saatiin kuitenkin melkoisen puhuttelevia tilanteita aikaiseksi tässä "tapaamisessa" ja tällöin elokuva oli temaattisesti yhtä vahva kuin muutkin teokset. Visuaaliselta anniltaan Lady Vengeance on toisaalta trilogian vahvin. Vahva värien käyttö ja taitava kuvasommittelu yhdessä saavat aikaan erittäin kauniita kohtauksia. Yeong-ae Lee vaaleanpunaisessa luomivärissään on Geum-jana erinomainen. Hän sisäistää sekä kylmän tappajan että tunteellisen ja herkän Geum-jan, ja tuo molemmat puolet esille uskottavasti. Valitettavasti jotkut hahmon teot jäävät selittämättä, minkä näen enemmän käsikirjoituksen heikkoutena. Kyseessä on silti oikein hyvä elokuva, joskaan ei yllä aiempien osien tasolle.

Huomautuksena vielä, että vaikka tätä tituleerataan trilogiaksi, elokuvat ovat yhteydessä toisiinsa ainoastaan saman perusteeman kautta, joten ne voi aivan hyvin katsoa täysin epäloogisessakin järjestyksessä.

Tapio's rating:

0   7.8   7.8 

Katsottu: 23.10.2009, Kotona, DVD

Rewatch ***½ -> ****. Park on kyllä erinomainen ja monipuolinen ohjaaja, sillä jokainen näistä kostotrilogian filmeistä eroaa toisistaan tyyleiltään hyvinkin paljon, mutta jokaisesta on onnistuttu rakentamaan nautittava ja syvällinen kokonaisuus. Ensimmäinen osa on kaikista eleettömin ja muodoltaan yksinkertaisin. En muistanut tämän olleen näinkin armoton ja tyly elokuva, mutta oli muutenkin kokonaisuutena parempi kuin muistin. Koston teemaa käsitellään syvällisemmin ja monipuolisemmin kun monissa muissa filmeissä. Ei ole yhtäkään hahmoa, jonka teot olisivat yksiselitteisesti väärin tai oikein. Jokainen on sekä uhri että kostaja, mikä tekee elokuvasta mielenkiintoisen. Näin ollen - kuten oikeassa elämässä - asiat eivät ole mustavalkoisia. Lisäksi jokaiselle elokuvan hahmolle käy enemmän tai vähemmän ohraisesti, mikä tukee hyvin elokuvan sanomaa koston kokonaisvaltaisen tuhoavasta vaikutusesta. Voisi ansaita ehkä puolikkaan enemmänkin, mutta mielestäni tämä on sisältöönsä nähden vähän liiankin eleetön sekä näyttelyn että ohjauksen osalta.

Tapio's rating:

0   6.6   6.9 

Katsottu: 20.10.2009, Kasarmi, PC

Ensimmäinen intissä katsottu leffa. Mahdollisuuksia oli ollut kattoa aiemminkin, mutta silloin tyypit ei kattonut mitään sellaista, jota en ennen olis nähnyt tai joka kiinnostais. That said, Carpenter yllätti. Odotin jotain "aivot narikkaan, tiedossa verta ja suolenpätkiä" -filmiä, mutta tämähän oli ihan aidosti nokkela ja hauska elokuva. Jännä leffa sinänsä, että tässä on keskinkertaista toimintaa, korneja one-linereita, pöhköjä hahmoja ja kehnonpuoleista näyttelyä, mutta silti onnistuu viihdyttämään ja pitämään otteessaan. Soundtrack oli vähän hassu, mutta mielestäni ihan toimiva. Parhaiten toimii kuitenkin se mukaan ripoteltu yhteiskuntakritiikki. Harmillisen lyhyt kylläkin, aiheesta olisi saatu puristettua enemmänkin sisältöä irti.

Tapio's rating:

0   8.2   8.6 

Katsottu: 18.10.2009, Kaverilla, DVD

Rewatch **** -> ****½. Noniin tuli sitten katsottua uusiksi kun kipeästi oli sen tarpeessa. Tämä on jotenkin sellainen elokuva, josta en oikein osaa kirjoittaa. Uusintakatselun ja hieman suuremman elokuvakokemuksen myötä sain silti paljon enemmän irti kuin ensimmäisellä kerralla. Scorseselle tuttuun tyyliin ohjaus ja leikkaus ovat erinomaisia, kuten myös musiikit. Tarina on tasapainossa, ettei se väännä katsojalle asioita liikaa rautalangasta vaan jättää juuri sopivasti pohdiskeltavaa. De Niro on loistava ja niin edelleen, nämä on jauhettu jo kaikkien toimesta tuhannet kerrat lävitse. Ehdottomasti mestariteos, mutta jokin tässä silti häiritsee sen verran etten täysiä pisteitä kuitenkaan antaisi. Mielenkiintoinen kuvaus silti yksinäisyydestä ja yhteiskunnasta.

Tapio's rating:

0   8.3   7.9 

Katsottu: 17.10.2009, Kotona, DVD

Hyvin pitkälle täydellinen. En pysty kyllä mitenkään tähän pieneen tekstipätkään sisäistämään sitä kaikkea, jota elokuvalta sain, mutta yritetään silti. Arvostusta täytyy antaa ihan ensimmäiseksi sille, kuinka tämä hyökkää kaikkia senaikaisia elokuvakerronnan 'sääntöjä' vastaan hahmojenkehityksestä ohjaukseen ja tarinankerronnasta kuvasommitteluun. Käsikirjoitus on neroutta. Tarina kulkee päällekkäin, limittäin, taaksepäin, useissa toistoissa, faktassa ja fiktiossa, eli ei noudata millään tavalla perinteistä logiikkaa. Nainen tapaa miehen, joka väittää tavanneen tämän ennenkin, mutta nainen ei muista tapaamista. Filmi etenee miehen kertoessa naiselle heidän viime tapaamisestaan, meidän käydessä läpi sekä miehen että naisen muistoja ja kuvitelmia. Sisällölle valittu muoto on myös loistava. Sacha Vierny, joka oli kuvaajana Drowning by Numbersissa, näkyy olevan myös Resnaisin vakiokuvaaja. Visuaalisesti tämä on siis hyvinkin mielenkiintoinen, kaunis ja omaperäinen filmi. Sisältää kertakaikkisen upeita kamera-ajoja, fantastista kuvasommittelua ja vaikka mitä täydellisyyttä. Rakastin erityisesti niitä kohtauksia, joissa kuljettiin hotellin käytävillä kertojaäänen johdattamina. Musiikit on samalla tavalla painostavat ja unenomaisen tunnelmalliset kuin teoksessa Hiroshima, rakastettuni. Kokonaisuutena tämä on siis kaikessa (näennäisessä) sekavuudessaan ja kummallisuudessaan äärimmäisen tarkka ja vaikuttava tutkielma ihmisen pään sisällä tapahtuvasta toiminnasta, alitajunnasta, muistista, tietoisuudesta, tunteista ja ajattelemisesta. Tuli sellainen fiilis, että on tullut todistettua jotain ainutlaatuista, menee omiin suurimpiin suosikkeihin. En osaa kehua enempää, katsokaa ja kokekaa itse.


Viime vuonna Marienbadissa. Huomaa, että ainoastaan ihmiset omaavat varjot, puut eivät.

Tapio's rating:

0   8.3   7.2 

Katsottu: 17.10.2009, Kotona, DVD

Tämä oli - ehkä hieman yllättäenkin - maratonin kolmesta filmistä kaikista helpposelkoisin. Valerie and Her Week of Wondersin aukaisemiseen tarvitaan vain ymmärrys siitä, että koko elokuva on Valerien mielikuvituksen tuotetta. Selkeää juonirakennetta tai johdonmukaisuutta on siis turha etsiä, koska leffassa myllertää yhtä pahasti kuin aikuistuvan teinin pääkopassa. Näin ollen surrealistista tarinaa tukee kaikki kokeilullinen kamerankäyttö, joskus kuvattiin ylhäältä, joskus alhaalta ja toisinaan pyörittiin Valerien mukana. Myös kaikki ne kohtaukset jossa kuvattiin luonnossa savua, vettä tai sumua luo ihan omanlaistansa tunnelmaa. Kauniita musiikkeja täytyy kehua myös ihan erikseen, aivan täydellisen satumaiset ja lyyriset sävelet. Kokonaisuutena oikein persoonallinen ja sympaattinen aikuistumiskuvaus. Olis voinut ansaita ehkä puolikkaan lisääkin.

Tapio's rating:

0   7.4   6.8 

Katsottu: 17.10.2009, Kotona, DVD

Tuli tossa hyvän kaverin kanssa vietettyä yöllä pienimuotoinen katseluputki, jonka nimesimme ironisesti katsottavien filmien mukaan "surrealismia ja taidepaskaa" -leffamaratoniksi. Filmit katsottiin tietenkin keskustellen ja viiniä nauttien, oli erittäin mukava iltama :).

Drowning by Numbersista kirjoitin arvostelun, laadusta en sitten tiedä, koska arvosteluita ei ole tullut kirjoitettua pitkään aikaan. Rakenteeltaan äärimmäisen mielenkiintoinen elokuva. Greenaway on laittanut tämän kulkemaan numeroittain yhdestä sataan, joskus numerot näkyvät selkeästi, joskus huomaamattomasti taustalla, joskus tulevat esille hahmojen puhumina. Osa leffan viehätyksestä onkin bongata näitä numeroita. Lisäkoukkua tuo vielä muut elokuvan säännöllisyydet kuten kaiken toistuminen kolmeen kertaan. Tämä on myös visuaalisesti hyvin kiehtova, luonnonvalolla, omalaatuisella lavastuksella ja kuvasommittelulla saadaan luotua useita täydellisen upeita kohtauksia. Kiinnostais hankkia lisääkin Greenawayn tuotantoa, mutta sitä saakin sitten etsiä marsujen ja elefanttien kanssa. (Tämän extrattoman DVDn saa Anttilasta kuudella eurolla, parempaa julkaisua ei taida edes olla olemassa. Sääli sinänsä).

Tapio's rating:

0   7.5   7.1 

Katsottu: 14.10.2009, Kotona, DVD

Ihan jees noiri. Värillisyys tuntui oudolta, siihen tyylikkääseen mustavalkoisuuteen on jotenkin vaan niin juurtunut kun noirista on kysymys. Myöskin kummallisen kepeämielinen noiriksi, itse odotan näiltä aina sellaista äärimmäistä tummasävyisyyttä ja synkkyyttä kuin Wilderin Double Indemnityssä (jolle antaisin varmaankin täydet pisteet uusintakatselun jälkeen, niin suuren vaikutuksen se on katsomisen jälkeen jättänyt). Kuitenkin sitten kun elokuvan henkeen mukautui, siitä tuli oikeinkin viihdyttävä ja nautittava teos. Varsinkin dialogi on hyvin letkeää ja miellyttävää seurattavaa, hyvää flirttiä ja letkautuksia lentää sekä Greeriltä että Mitchumilta. En nyt tiedä voinko hyvällä omallatunnolla kutsua tätä noiriksi, mutta ihan hyvä filmi on kyseessä.

Tapio's rating:

0   8   7.9 

Katsottu: 11.10.2009, Kotona, DVD

Vähän lisää Melvilleä kehiin. Selvästi ohjaajan kunnianosoitus vanhoille noireille ja rikoselokuville, ehkä myös vähän oman tyylin hakemista. Kuvaus tietenkin mustavalkoisuuden puitteissa hienoa leikittelyä varjoilla. Oikein mukava draama samastuttavilla hahmoilla. Pientä ryöstökertomusta viritellään myös, mutta se jää harmillisen ohueksi. Eroaa kuitenkin muista ajan ryöstöelokuvista positiivisesti. Kertojaääni ei mielestäni toiminut, tunnelmaa sillä vissiinkin yritettiin luoda, mutta ilman olisi ollut parempi. Musiikit oli myös oikein mukavat. Ei mitenkään Punaisen ympyrän tasoista tajunnanräjäyttäjää, mutta ihan toimiva ja tyylikäs. Paino sanalla tyylikäs.

Edit: Jälkikäteen pisteytys korjattu ***½ -> ****

Tapio's rating:

0   7.8   8.1 

Katsottu: 10.10.2009, Kotona, DVD

Aika muikea mediasatiiri, vielä yli kolmenkymmenen vuoden jälkeenkin ajankohtainen ja tärkeä. Lumetilta oon nähnyt nyt tämän lisäksi kolme leffaa (12 Angry Men, Serpico, Dog Day Afternoon) ja kaikista on jäänyt mieleen jotenkin naturalistinen esitystapa. Vähäinen ulkopuolisen musiikin käyttö ja kuvan luonnollisen ulkonäkö. Sama toistuu tässä. Piristävää nähdä tällainen rauhallisempi käsittelytapa aiheeseen, mediaa ruotivat elokuvat kun tahtoo yleensä olla tarkoituksellisesti yliampuvia (Natural Born Killers, Videodrome, Funny Games, The Truman Show). Näyttelijäsuorituksethan tässä nousee jälleen arvoonsa. Faye Dunaway on mahtava epäinhimillisenä ja kylmänä ämmänä, joka välittää ainoastaan katsojaluvuista. Muutkaan ei jää statisteiksi, Holden, Duvall ja Finch on kaikki erinomaisia. Teemoiltaan onnistunut hyökkäys TV-yhtiöiden etiikkaa, mutta myös katsojia kohtaan. Televisio on bisnestä, bisnes on bisnestä, joka perustuu voiton maksimointiin. Mitä enemmän katsojia, sitä enemmän voittoa ja mitä halpamaisempi ohjelma, sitä enemmän katsojia. Lopulta ihmisen omasta elämästä tulee illuusio, päähän suunnitellun käsikirjoituksen ja näyteltyjen kohtauksien summa. Oon kuitenkin ankara pisteytyksessä ja annan neljä tähtöstä. Kertojaääntä pidin suhteellisen tarpeettomana lisänä ja muutamat pitkät puhekohtaukset lipsuu mielestäni liikaa saarnaamisen puolelle.

"I'm mad as hell and I'm not going to take it anymore"

Tapio's rating:

0   6.1   6.7 

Katsottu: 9.10.2009, Teatterissa

Samaa settiä kun edellinen. Ei ihan yhtä paljon intensiteettiä kuin ensimmäisessä osassa tosin, mutta tuttua laatua ruotsalaisilta.

Tapio's rating:

0   7.5   7.6 

Katsottu: 5.10.2009, Kotona, DVD

Tuttua ruotsalaista laatuelokuvaa, ne sitten osaa tehdä jännittäviä ja yhteiskunnallisesti kantaaottavia dekkarielokuvia. Ei oikeastaan mitään maailmaa mullistavaa miltään osalta, vaan sellaista Beck ja Wallander -elokuvaa pienillä muutoksilla. Pohjoismaisessa miljöössä tapahtuva mysteeritarina aukeaa pikkuhiljaa loppua kohden kun palaset yhtyvät toisiinsa. Alussa käsikirjoituksen kanssa tosin hätiköidään liikaa kun kaikki hahmot täytyy tulipalokiireellä saada esiteltyä katsojalle. Parempaa jälkeäkin olisi voinut saada aikaiseksi. Pitää kuitenkin otteessaan koko kestonsa ajan, oikeinkin viihdyttävä elokuva. Erinomaisesti näytelty ja mielenkiintoinen hahmo Lisbeth Salander on koko elokuvan suola ja sokeri, varsinaista murhaa selvittävä toimittaja jää hieman taka-alalle. Fyysisesti sekä henkisesti hyvinkin rankka elokuva, sisältää muutamia graafisia kohtauksia. Tarttuu naisiin kohdistuvaan monenlaiseen väkivaltaan varsin puhuttelevasti. Sen huomioon ottaen, ettei tässä nyt ole mistään elämää suuremmasta elokuvasta kysymys, pisteitä tulee aika runsaastikin, mutta kun tunnelma on aivan trillerien eliittiä, tarina luistaa kuin pulkka jäällä ja teemaakin käsitellään ihan onnistuneesti, niin miksei tämä vielä olisi voinut saada puolikasta lisääkin.

Miksei meillä Suomessakin tehdä tällaista elokuvaa niiden iänikuisten ja väsyneiden romanttisten komedioiden sijaan? Materiaaliakin olisi vaikka muille jakaa, dekkarikirjailijoita kun löytyy Suomesta enemmän kuin viinaa Alkosta. Mutta ei, ainoat on jotain Aleksi Mäkelän Vareksia. Hyi vittu. (Tulipas taas avauduttua kotimaisen elokuvan nykytasosta, mutta kyllä meiltäkin muutamia helmiä löytyy).

Tapio's rating:

0   7.3   7.6 

Katsottu: 5.10.2009, Kotona, DVD

Sinänsä ihan mielenkiintoinen idea kokeilla yhdistää klassisen film noirin elementtejä moderniin nuorisoelokuvaan, mutta näiden kahden erilaisen tyylilajin sekoitus ei oikein toimi. Kumartelee kyseiseen tyylisuuntaan monella tavalla, tarinasta löytyy esimerkiksi klassisia femme fatale -hahmoja ja käsikirjoitus on klassista rikostarinaa. Ohjaajan idea on varmaan ollut rinnastaa noir-elokuvien elämän murjoneet ja karaistuneet hahmot nykypäivän (rappiolliseen) nuorisoon, joka aikuistuu yhä aikaisemmin. Tämä ei oikein onnistu, sillä kokonaisuus tuntuu useaan otteeseen liian teennäiseltä. Dialogi ei sovi nuorien näyttelijöiden suuhun, muutamat juonenkäänteet ovat liian hakemalla haettuja ja kokonaisuus on häiritsevän epärealistinen. Visuaalisesti tämä on kuitenkin kekseliäs filmi ja se vähän paikkaa elokuvan ongelmia. Kyllä tämän parissa tuli ihan hyvin viihdyttyä.

Koin muuten äsken suuren tajuamisen huomatessani, että Gordon-Levitt on näytellyt yhdessä lapsuuteni suosikkisarjoista, Kolmas kivi auringosta. Hmmmh.

Tapio's rating:

0   9.1   8.1 

Katsottu: 26.9.2009, Kotona, DVD

Ensikosketus Melvilleen enkä pettynyt. Varmaankin koko hintansa väärti tuo ihana boksi. Jotenkin kaikin tavoin äärimmäisen kylmä ja eleetön elokuva. Dialogia on vähän ja kukaan hahmoista ei näytä missään vaiheessa tunteita. Kyynistä kokonaisuutta korostavat vielä syksyisen Ranskan kylmät värit. Näyttelijät ovat todella vähäeleisiä, mikä sopii erinomaisesti elokuvaan, mainiolle Alain Delonille erityismaininta. Ohjaus jäi myös mieleen, varsinkin keskustelukohtauksissa kamera liikkui sillain hienosti hahmojen ympäri ja muutamia kekseliäitä kuvakulmia käytettiin myös. Musiikkia on vähän, mutta sitä käytetään onnistuneesti juuri muutamissa kohdissa. Erittäin suuren vaikutuksen teki 30 minuuttia kestävä ryöstökohtaus, jonka aikana ei puhuta sanaakaan dialogia tai soiteta ulkopuolista musiikkia, käytetään vaan ympäristön ääniä. Tuloksena on realistiselta vaikuttava ryöstö, jossa on tunnelmaa ja lähes hengityksen salpaavaa jännitystä. Upeaa elokuvankerrontaa. Tarina kulkee eteenpäin yhtä varmasti kuin lihava rullaluistelija alamäessä. Monista eri elementeistä koostuva kylmä kokonaisuus tukee saumattomasti elokuvan kyynistä sanomaa. Lopetus, eli tässä tapauksessa ympyrän lopullinen sulkeutuminen, oli äärimmäisen siisti ja aiheutti kylmiä väreitä. Melko täydellinen ja hypnoottinen elokuva.

EDIT: Se unohtui sanoa, että luin jostain tästä olevan tekeillä remake, jonka pääosassa olisi Orlando Bloom. Voi vittujen kevät.

Tapio's rating:

0   7.9   8.2 

Katsottu: 26.9.2009, Kotona, DVD

Loistokas oikeussalidraama. Ei yhtä teatraalinen kuin syyllisyyden ja syyttömyyden teemoja pohdiskeleva 12 Angry Men tai yhtä kantaaottava kuin To Kill a Mockingbird. Tämä taas ottaa satiirin avulla hampaisiinsa koko järjestelmän oikeudenmukaisuuden, puolustuksen ja syyttäjien häikäilemättömyyden ja keinojen kaihtamattomuuden. Oikeudenkäynti on kuin sirkus, jossa voittaa se, joka pistää valamiehistölle pystyyn paremman show'n. Syyttömyys ja syyllisyys ovat toisasiaisia seikkoja. Stewart on loistava yliampuvana puolustusasianajajana. Tässä on mainiota myös se, että itse tapahtunutta murhaa ei näytetä lainkaan. Tällöin katsoja pääsee itse valamieheksi puntaroimaan kantaansa. Lopetuksesta rokotan vähän pisteitä. Mielestäni olisi ollut parempi jos katsojalle ei olisi lainkaan näytetty valamiehistön lopullista päätöstä ja siitä seuraavia tapahtumia, vaan jätetty oikeudenkäynti muhimaan mieleen. Tosin tällaisenaan lopetus antaa katsojalle vähän ajattelemisen aihetta. Hyvin suoraviivainen elokuva, joka ei minua ainakaan kertaakaan pitkien oikeudenkäyntisessioiden aikana kyllästyttänyt. Olis voinut saada puolikkaan enemmän, mutta elokuvaan sopimaton Jazz-musiikki ja ajoittain omituinen sekä pomppiva ohjaus rokottaa pisteitä nyt sen verran.

Tapio's rating:

0   7   7.5 

Katsottu: 26.9.2009, Kotona, DVD

Summamutikassa valittu tuosta boksista. Aika perus-noir jos suoraan sanotaan. Sinänsä erikoinen, että tässä ei ollut lainkaan sellaista femme fatale -hahmoa. Ei sisällä sinänsä mitään maailmaa mullistavaa vaikka rasismia (tarkemmin juutalaisvihaa) käsitelläänkin, tosin erään hahmon monologi tästä vihasta on oikein onnistunut. Valon ja varjojen käyttö on noireille tyypillisesti hienoa, varsinkin heti alussa nähtävässä murhakohtauksessa. Tarina kulkee eri hahmojen kertomuksien ja takaumien avulla ihan mallikaasti. Ihan onnistunut muttei mitenkään erityinen teos.

Tapio's rating:

0   7.6   7.2 

Katsottu: 25.9.2009, Teatterissa.

Almodóvar ei ihan täysin osu maaliin uusimmalla elokuvallaan. Kaikki elementit on kunnossa näyttelijäsuorituksista ohjaukseen ja tarinaan. Ohjaajalle tuttuja teemoja kuten intohimoa, menneisyyttä ja elokuvaa käsitellään. Kommenttia löytyy ohjaajan omaan uraan ja elokuviin (suurimpana Naisia hermoromahduksen partaalla) sekä muihin elokuviin, esimerkiksi noireihin. Kokonaisuutena tämä on kuitenkin vähän laimea. Tarvittaisiin enemmän sitä kaikkea mikä tekee Almodóvarin elokuvista ainutlaatuisia. Tunnetta, suurieleisyyttä ja elämäniloa. Tämä on jotenkin ihan liian surumielinen, haikea ja hidastempoinen toimiakseen täysillä. Silti ihan onnistunut elokuva, joskin Espanjan maestro on pystynyt useasti parempaankin.

Tapio's rating:

0   7.6   8.1 

Katsottu: 25.9.2009, Kaverilla, DVD

Tunnelmaltaan ensiluokkainen ja teemoiltaan puhutteleva kauhuklassikko. Psykologinen ja mielenkiintoinen teos, jonka 'kauhu' ei synny mistään perinteisistä elementeistä vaan pienistä asioista ja oudoista tapahtumista, joista katsoja huomaa jonkun olevan vialla. Parhautta on myös se, että missään vaiheessa tässä ei näytetä eikä kerrota liikaa, vaan annettaan katsojan mielikuvitukselle valta. Farrow'n suoritus on myös huomattava. Visuaalisesti ei mitenkään erikoinen, mutta itse Rosemaryn painajainen -kohtaus on upea. Lopetus on pienestä yliampuvuudestaan (sentään Ninth Gaten överiksi vetämisen tasolle ei mennä) huolimatta erinomainen. Koko elokuvan ajan voimakkaaksi rakentunut tunnelma huipentuu tarkoitukselliseen antikliimaksiin, joka ei anna katsojalle sitä mitä se on odottanut, vaan jättää erittäin karmaisevan fiiliksen.

Eihän tämä tietenkään säikäytyksiä, erikoistehosteita ja pikakelaus tarinankerrontaa vaativaan nykynuorisoon uppoa (mikä tuli muuten samalla todistettuakin tällä katselulla). Muhun osui ja upposi aika kovaa. Luultavasti itselle tällä hetkellä se kauhu-genren ykkösnimi. Täydet pisteet ei oo kaukana.

Tapio's rating:

0   8.4   8.8 

Katsottu: 20.9.2009, Kotona, DVD

Shaatana, ainakin kuukauden ajan viikonloppuvapailla tappelin tämän kanssa, mutta koskaan ei löytynyt tarpeeksi aikaa Leonen teokseen porautumiseen. Nyt sitten viimein tuli katsottua ja olipas tyylikäs elokuva. En ole ikinä oikein ollut mikään western-fani ja sen takia nämä Leonen teokset on jäänyt multa katsomatta. Visuaalisesti aivan käsittämättömän kaunis. Karuudessaan yksinkertaisia maisemia säestää täydellisesti Morriconen säveltämä musiikki. Tarina pääsee lähes eeppisiin mittasuhteisiin. Idea villin lännen kuolemisesta tuodaan esille hienosti hahmojen kautta. Kaikki kolme villin lännen mieshahmoa tietävät aikansa olevan ohitse, länsi jää Cardinalen hahmon kaltaisille, hyvää tarkoittaville ja vahvoille selviytyjille. Upea elokuva, tosin senhän jo kaikki muut paitsi minä tiesikin.

Kankun käännöskukkasia-listan Huuliharppukostaja = The Harmonica Avenger tuo edelleen hymyn huulille :).

Tapio's rating:

0   7.2   7.6 

Katsottu: 19.9.2009, Kaverilla, DVD

Rewatch. Ihanaa perseilyä. Onhan tämä nyt ihan totaalista sontaa kaikin puolin, mutta se oli tarkoituskin. Sen vuoksi näinkin korkeat pisteet. Plus tietenkin että on zombileffa, se on aina automaattinen puolikas lisää.

Tapio's rating:

0   7.3   7.5 

Katsottu: 18.9.2009, Kotona, DVD

Mukavan letkeää perussettiä Hitchcockilta. Romanttinen, pienellä jännityselementillä varustettu draama, joka on viihdyttävä, hauska ja jännittävä. Grant ja Kelly ovat itse suurempia persoonia kuin roolihahmonsa, mutta sitä on tässä vähän taidettukin hakea. Ikääntynyt Grant ei vaan vakuuta ketteränä varkaana, vaan on sinänsä melko huvittava. Grace Kelly taasen on jumalaisen kaunis. Ilmasta kuvattu takaa-ajokohtaus oli komean näköinen, kuten myös kaikki maisemakuvat Rivieralta. Mieleen jäi myös yksi valolla leikittelevä hieno kohtaus, jossa Grant ja Kelly ovat hotellihuoneessa katsomassa ilotulitusta (yritin etsiä kuvaakin, mutta en löytänyt mitään kelvollista). Kokonaisuutena sellaista oikein mukavaa hömppä-viihdettä katsottavaksi mielellään nojatuolista käsin, arki-iltana teekupposen kanssa.

Tapio's rating: