Movie Diary 2009 (In Finnish)

48   8.8   8.1 

288   7.9   8.1 

70   6.4   7.3 

118   7.2   7.5 

422   7.2   7.8 

21   8.1   7.9 

Kommentit on kyllä tulossa, kun vaan olis joskus saatana aikaa tehdä jotakin. Viikonloppuvapaat on vaan niin perkeleen lyhyitä.

475   7.7   8 

270   7.6   7.7 

Katsottu: 23.10.2009, Kotona, DVD

Nojaah, kostotrilogian päätös ei nyt aivan täysin osu maaliin. Tämä on sitten taas trilogiasta lyyrisin ja unenomaisin kokonaisuus. Kerronnassa käytetään myös aika paljon takaumia ja yhteenpunoutuvia ihmiskohtaloita, harmillista että se on pahimmillaan todella kangertelevaa, koska kyseisellä kerronnalla voidaan saada aikaan vaikka minkälaisia mestariteoksia. Tarinassa tämä sitten vähän lässähtää ja muuttuu sekavaksi, eikä tästä löydy sellaista nostetta, joka jaksaisi pitää katsojan mielenkiinnon yllä. Ennen loppua tämä tuntui myös temaattisesti vähän haparoivalta teokselta. Loppupuolella saatiin kuitenkin melkoisen puhuttelevia tilanteita aikaiseksi tässä "tapaamisessa" ja tällöin elokuva oli temaattisesti yhtä vahva kuin muutkin teokset. Visuaaliselta anniltaan Lady Vengeance on toisaalta trilogian vahvin. Vahva värien käyttö ja taitava kuvasommittelu yhdessä saavat aikaan erittäin kauniita kohtauksia. Yeong-ae Lee vaaleanpunaisessa luomivärissään on Geum-jana erinomainen. Hän sisäistää sekä kylmän tappajan että tunteellisen ja herkän Geum-jan, ja tuo molemmat puolet esille uskottavasti. Valitettavasti jotkut hahmon teot jäävät selittämättä, minkä näen enemmän käsikirjoituksen heikkoutena. Kyseessä on silti oikein hyvä elokuva, joskaan ei yllä aiempien osien tasolle.

Huomautuksena vielä, että vaikka tätä tituleerataan trilogiaksi, elokuvat ovat yhteydessä toisiinsa ainoastaan saman perusteeman kautta, joten ne voi aivan hyvin katsoa täysin epäloogisessakin järjestyksessä.

Tapio's rating:

740   8.2   8.3 

Katsottu: 23.10.2009, Kotona, DVD

Oon sanaton. Vaikka oon tästä kuullut paljon kehuja, onnistui elokuva silti yllättämään ja suorastaan haukoin henkeä muutamassa kohdassa. Tämä sitten trilogiasta kaikkein tyylitellyin ja vauhdikkain, ehkä myös kaupallisin. Koko filmi on jokaiselta osa-alueeltaan tehty niin oikein kun vaan voi olla. Siinä missä Hollywood pilaa taistelukohtaukset superylinopeilla leikkauksilla, Park luo varmaankin parhaan näkemäni taistelukohtauksen ilman leikkauksia. Siinä missä Michael Bay pilaa elokuvan käyttämällä ylieeppistä pauhausta, käytetään tässä juuri sopivissa kohdissa tehokasta musiikkia, esimerkiksi Vivaldin Talvi sopii täydellisesti muutamaan kidutuskohtaukseen. Siinä missä Hollywood pilaa tarinan mustavalkoisella hyvä-paha -asetelmalla... No tajusitte varmaan, näin se tehdään oikein. Ohjaukseltaan hyvin vaikuttava ja monipuolinen, on kamera-ajoja, erikoisia kuvakulmia, sekopäisiä leikkauksia, nopeutuksia, hidastuksia sekä muutamia hupaisia kikkailuja. Hahmojen syvyys vain korostuu loppua kohden ja näyttelijätkin ovat varsin päteviä, erityisesti hullussa kampauksessa pyörivä Choi. Kokonaisuuden kruunaa vielä yllättävä lopputwisti. Nykyäänhän se on jo aika kulunut tehokeino, mutta Park onnistuu toteuttamaan sen(kin) täydellisen nerokkaasti siten, että se tulee katsojalle aivan puun takaa, antaa katsojalle uusia näkökulmia ja oikeasti tukee sitä mitä elokuva yrittää sanoa. Tunnelmaltaan myös aivan ensiluokkainen ja tuhottoman viihdyttävä. Upea. Täydet pisteet ei ole kaukana, ainut mistä ruikutan on lopetus, sillä tämän olisi voinut lopettaa moneenkin parempaan kohtaan.


Oli pakko liittää oikein video tällä kertaa, ei pitäisi spoilata mitään. Käytävämättöä.

Tapio's rating:

219   7.9   7.8 

Katsottu: 23.10.2009, Kotona, DVD

Rewatch ***½ -> ****. Park on kyllä erinomainen ja monipuolinen ohjaaja, sillä jokainen näistä kostotrilogian filmeistä eroaa toisistaan tyyleiltään hyvinkin paljon, mutta jokaisesta on onnistuttu rakentamaan nautittava ja syvällinen kokonaisuus. Ensimmäinen osa on kaikista eleettömin ja muodoltaan yksinkertaisin. En muistanut tämän olleen näinkin armoton ja tyly elokuva, mutta oli muutenkin kokonaisuutena parempi kuin muistin. Koston teemaa käsitellään syvällisemmin ja monipuolisemmin kun monissa muissa filmeissä. Ei ole yhtäkään hahmoa, jonka teot olisivat yksiselitteisesti väärin tai oikein. Jokainen on sekä uhri että kostaja, mikä tekee elokuvasta mielenkiintoisen. Näin ollen - kuten oikeassa elämässä - asiat eivät ole mustavalkoisia. Lisäksi jokaiselle elokuvan hahmolle käy enemmän tai vähemmän ohraisesti, mikä tukee hyvin elokuvan sanomaa koston kokonaisvaltaisen tuhoavasta vaikutusesta. Voisi ansaita ehkä puolikkaan enemmänkin, mutta mielestäni tämä on sisältöönsä nähden vähän liiankin eleetön sekä näyttelyn että ohjauksen osalta.

Tapio's rating:

163   6.7   6.9 

Katsottu: 20.10.2009, Kasarmi, PC

Ensimmäinen intissä katsottu leffa. Mahdollisuuksia oli ollut kattoa aiemminkin, mutta silloin tyypit ei kattonut mitään sellaista, jota en ennen olis nähnyt tai joka kiinnostais. That said, Carpenter yllätti. Odotin jotain "aivot narikkaan, tiedossa verta ja suolenpätkiä" -filmiä, mutta tämähän oli ihan aidosti nokkela ja hauska elokuva. Jännä leffa sinänsä, että tässä on keskinkertaista toimintaa, korneja one-linereita, pöhköjä hahmoja ja kehnonpuoleista näyttelyä, mutta silti onnistuu viihdyttämään ja pitämään otteessaan. Soundtrack oli vähän hassu, mutta mielestäni ihan toimiva. Parhaiten toimii kuitenkin se mukaan ripoteltu yhteiskuntakritiikki. Harmillisen lyhyt kylläkin, aiheesta olisi saatu puristettua enemmänkin sisältöä irti.

Tapio's rating:

1185   8.2   8.6 

Katsottu: 18.10.2009, Kaverilla, DVD

Rewatch **** -> ****½. Noniin tuli sitten katsottua uusiksi kun kipeästi oli sen tarpeessa. Tämä on jotenkin sellainen elokuva, josta en oikein osaa kirjoittaa. Uusintakatselun ja hieman suuremman elokuvakokemuksen myötä sain silti paljon enemmän irti kuin ensimmäisellä kerralla. Scorseselle tuttuun tyyliin ohjaus ja leikkaus ovat erinomaisia, kuten myös musiikit. Tarina on tasapainossa, ettei se väännä katsojalle asioita liikaa rautalangasta vaan jättää juuri sopivasti pohdiskeltavaa. De Niro on loistava ja niin edelleen, nämä on jauhettu jo kaikkien toimesta tuhannet kerrat lävitse. Ehdottomasti mestariteos, mutta jokin tässä silti häiritsee sen verran etten täysiä pisteitä kuitenkaan antaisi. Mielenkiintoinen kuvaus silti yksinäisyydestä ja yhteiskunnasta.

Tapio's rating:

58   8.3   7.9 

Katsottu: 17.10.2009, Kotona, DVD

Hyvin pitkälle täydellinen. En pysty kyllä mitenkään tähän pieneen tekstipätkään sisäistämään sitä kaikkea, jota elokuvalta sain, mutta yritetään silti. Arvostusta täytyy antaa ihan ensimmäiseksi sille, kuinka tämä hyökkää kaikkia senaikaisia elokuvakerronnan 'sääntöjä' vastaan hahmojenkehityksestä ohjaukseen ja tarinankerronnasta kuvasommitteluun. Käsikirjoitus on neroutta. Tarina kulkee päällekkäin, limittäin, taaksepäin, useissa toistoissa, faktassa ja fiktiossa, eli ei noudata millään tavalla perinteistä logiikkaa. Nainen tapaa miehen, joka väittää tavanneen tämän ennenkin, mutta nainen ei muista tapaamista. Filmi etenee miehen kertoessa naiselle heidän viime tapaamisestaan, meidän käydessä läpi sekä miehen että naisen muistoja ja kuvitelmia. Sisällölle valittu muoto on myös loistava. Sacha Vierny, joka oli kuvaajana Drowning by Numbersissa, näkyy olevan myös Resnaisin vakiokuvaaja. Visuaalisesti tämä on siis hyvinkin mielenkiintoinen, kaunis ja omaperäinen filmi. Sisältää kertakaikkisen upeita kamera-ajoja, fantastista kuvasommittelua ja vaikka mitä täydellisyyttä. Rakastin erityisesti niitä kohtauksia, joissa kuljettiin hotellin käytävillä kertojaäänen johdattamina. Musiikit on samalla tavalla painostavat ja unenomaisen tunnelmalliset kuin teoksessa Hiroshima, rakastettuni. Kokonaisuutena tämä on siis kaikessa (näennäisessä) sekavuudessaan ja kummallisuudessaan äärimmäisen tarkka ja vaikuttava tutkielma ihmisen pään sisällä tapahtuvasta toiminnasta, alitajunnasta, muistista, tietoisuudesta, tunteista ja ajattelemisesta. Tuli sellainen fiilis, että on tullut todistettua jotain ainutlaatuista, menee omiin suurimpiin suosikkeihin. En osaa kehua enempää, katsokaa ja kokekaa itse.


Viime vuonna Marienbadissa. Huomaa, että ainoastaan ihmiset omaavat varjot, puut eivät.

Tapio's rating:

49   8.3   7.2 

Katsottu: 17.10.2009, Kotona, DVD

Tämä oli - ehkä hieman yllättäenkin - maratonin kolmesta filmistä kaikista helpposelkoisin. Valerie and Her Week of Wondersin aukaisemiseen tarvitaan vain ymmärrys siitä, että koko elokuva on Valerien mielikuvituksen tuotetta. Selkeää juonirakennetta tai johdonmukaisuutta on siis turha etsiä, koska leffassa myllertää yhtä pahasti kuin aikuistuvan teinin pääkopassa. Näin ollen surrealistista tarinaa tukee kaikki kokeilullinen kamerankäyttö, joskus kuvattiin ylhäältä, joskus alhaalta ja toisinaan pyörittiin Valerien mukana. Myös kaikki ne kohtaukset jossa kuvattiin luonnossa savua, vettä tai sumua luo ihan omanlaistansa tunnelmaa. Kauniita musiikkeja täytyy kehua myös ihan erikseen, aivan täydellisen satumaiset ja lyyriset sävelet. Kokonaisuutena oikein persoonallinen ja sympaattinen aikuistumiskuvaus. Olis voinut ansaita ehkä puolikkaan lisääkin.

Tapio's rating:

34   7.4   6.8 

Katsottu: 17.10.2009, Kotona, DVD

Tuli tossa hyvän kaverin kanssa vietettyä yöllä pienimuotoinen katseluputki, jonka nimesimme ironisesti katsottavien filmien mukaan "surrealismia ja taidepaskaa" -leffamaratoniksi. Filmit katsottiin tietenkin keskustellen ja viiniä nauttien, oli erittäin mukava iltama :).

Drowning by Numbersista kirjoitin arvostelun, laadusta en sitten tiedä, koska arvosteluita ei ole tullut kirjoitettua pitkään aikaan. Rakenteeltaan äärimmäisen mielenkiintoinen elokuva. Greenaway on laittanut tämän kulkemaan numeroittain yhdestä sataan, joskus numerot näkyvät selkeästi, joskus huomaamattomasti taustalla, joskus tulevat esille hahmojen puhumina. Osa leffan viehätyksestä onkin bongata näitä numeroita. Lisäkoukkua tuo vielä muut elokuvan säännöllisyydet kuten kaiken toistuminen kolmeen kertaan. Tämä on myös visuaalisesti hyvin kiehtova, luonnonvalolla, omalaatuisella lavastuksella ja kuvasommittelulla saadaan luotua useita täydellisen upeita kohtauksia. Kiinnostais hankkia lisääkin Greenawayn tuotantoa, mutta sitä saakin sitten etsiä marsujen ja elefanttien kanssa. (Tämän extrattoman DVDn saa Anttilasta kuudella eurolla, parempaa julkaisua ei taida edes olla olemassa. Sääli sinänsä).

Tapio's rating:

19   7.5   7.1 

Katsottu: 14.10.2009, Kotona, DVD

Ihan jees noiri. Värillisyys tuntui oudolta, siihen tyylikkääseen mustavalkoisuuteen on jotenkin vaan niin juurtunut kun noirista on kysymys. Myöskin kummallisen kepeämielinen noiriksi, itse odotan näiltä aina sellaista äärimmäistä tummasävyisyyttä ja synkkyyttä kuin Wilderin Double Indemnityssä (jolle antaisin varmaankin täydet pisteet uusintakatselun jälkeen, niin suuren vaikutuksen se on katsomisen jälkeen jättänyt). Kuitenkin sitten kun elokuvan henkeen mukautui, siitä tuli oikeinkin viihdyttävä ja nautittava teos. Varsinkin dialogi on hyvin letkeää ja miellyttävää seurattavaa, hyvää flirttiä ja letkautuksia lentää sekä Greeriltä että Mitchumilta. En nyt tiedä voinko hyvällä omallatunnolla kutsua tätä noiriksi, mutta ihan hyvä filmi on kyseessä.

Tapio's rating:

26   7.9   7.9 

Katsottu: 11.10.2009, Kotona, DVD

Vähän lisää Melvilleä kehiin. Selvästi ohjaajan kunnianosoitus vanhoille noireille ja rikoselokuville, ehkä myös vähän oman tyylin hakemista. Kuvaus tietenkin mustavalkoisuuden puitteissa hienoa leikittelyä varjoilla. Oikein mukava draama samastuttavilla hahmoilla. Pientä ryöstökertomusta viritellään myös, mutta se jää harmillisen ohueksi. Eroaa kuitenkin muista ajan ryöstöelokuvista positiivisesti. Kertojaääni ei mielestäni toiminut, tunnelmaa sillä vissiinkin yritettiin luoda, mutta ilman olisi ollut parempi. Musiikit oli myös oikein mukavat. Ei mitenkään Punaisen ympyrän tasoista tajunnanräjäyttäjää, mutta ihan toimiva ja tyylikäs. Paino sanalla tyylikäs.

Tapio's rating:

213   7.9   8.1 

Katsottu: 10.10.2009, Kotona, DVD

Aika muikea mediasatiiri, vielä yli kolmenkymmenen vuoden jälkeenkin ajankohtainen ja tärkeä. Lumetilta oon nähnyt nyt tämän lisäksi kolme leffaa (12 Angry Men, Serpico, Dog Day Afternoon) ja kaikista on jäänyt mieleen jotenkin naturalistinen esitystapa. Vähäinen ulkopuolisen musiikin käyttö ja kuvan luonnollisen ulkonäkö. Sama toistuu tässä. Piristävää nähdä tällainen rauhallisempi käsittelytapa aiheeseen, mediaa ruotivat elokuvat kun tahtoo yleensä olla tarkoituksellisesti yliampuvia (Natural Born Killers, Videodrome, Funny Games, The Truman Show). Näyttelijäsuorituksethan tässä nousee jälleen arvoonsa. Faye Dunaway on mahtava epäinhimillisenä ja kylmänä ämmänä, joka välittää ainoastaan katsojaluvuista. Muutkaan ei jää statisteiksi, Holden, Duvall ja Finch on kaikki erinomaisia. Teemoiltaan onnistunut hyökkäys TV-yhtiöiden etiikkaa, mutta myös katsojia kohtaan. Televisio on bisnestä, bisnes on bisnestä, joka perustuu voiton maksimointiin. Mitä enemmän katsojia, sitä enemmän voittoa ja mitä halpamaisempi ohjelma, sitä enemmän katsojia. Lopulta ihmisen omasta elämästä tulee illuusio, päähän suunnitellun käsikirjoituksen ja näyteltyjen kohtauksien summa. Oon kuitenkin ankara pisteytyksessä ja annan neljä tähtöstä. Kertojaääntä pidin suhteellisen tarpeettomana lisänä ja muutamat pitkät puhekohtaukset lipsuu mielestäni liikaa saarnaamisen puolelle.

"I'm mad as hell and I'm not going to take it anymore"

Tapio's rating:

15   6.2   6.7 

Katsottu: 9.10.2009, Teatterissa

Samaa settiä kun edellinen. Ei ihan yhtä paljon intensiteettiä kuin ensimmäisessä osassa tosin, mutta tuttua laatua ruotsalaisilta.

Tapio's rating:

48   7.6   7.6 

Katsottu: 5.10.2009, Kotona, DVD

Tuttua ruotsalaista laatuelokuvaa, ne sitten osaa tehdä jännittäviä ja yhteiskunnallisesti kantaaottavia dekkarielokuvia. Ei oikeastaan mitään maailmaa mullistavaa miltään osalta, vaan sellaista Beck ja Wallander -elokuvaa pienillä muutoksilla. Pohjoismaisessa miljöössä tapahtuva mysteeritarina aukeaa pikkuhiljaa loppua kohden kun palaset yhtyvät toisiinsa. Alussa käsikirjoituksen kanssa tosin hätiköidään liikaa kun kaikki hahmot täytyy tulipalokiireellä saada esiteltyä katsojalle. Parempaa jälkeäkin olisi voinut saada aikaiseksi. Pitää kuitenkin otteessaan koko kestonsa ajan, oikeinkin viihdyttävä elokuva. Erinomaisesti näytelty ja mielenkiintoinen hahmo Lisbeth Salander on koko elokuvan suola ja sokeri, varsinaista murhaa selvittävä toimittaja jää hieman taka-alalle. Fyysisesti sekä henkisesti hyvinkin rankka elokuva, sisältää muutamia graafisia kohtauksia. Tarttuu naisiin kohdistuvaan monenlaiseen väkivaltaan varsin puhuttelevasti. Sen huomioon ottaen, ettei tässä nyt ole mistään elämää suuremmasta elokuvasta kysymys, pisteitä tulee aika runsaastikin, mutta kun tunnelma on aivan trillerien eliittiä, tarina luistaa kuin pulkka jäällä ja teemaakin käsitellään ihan onnistuneesti, niin miksei tämä vielä olisi voinut saada puolikasta lisääkin.

Miksei meillä Suomessakin tehdä tällaista elokuvaa niiden iänikuisten ja väsyneiden romanttisten komedioiden sijaan? Materiaaliakin olisi vaikka muille jakaa, dekkarikirjailijoita kun löytyy Suomesta enemmän kuin viinaa Alkosta. Mutta ei, ainoat on jotain Aleksi Mäkelän Vareksia. Hyi vittu. (Tulipas taas avauduttua kotimaisen elokuvan nykytasosta, mutta kyllä meiltäkin muutamia helmiä löytyy).

Tapio's rating:

357   7.3   7.6 

Katsottu: 5.10.2009, Kotona, DVD

Sinänsä ihan mielenkiintoinen idea kokeilla yhdistää klassisen film noirin elementtejä moderniin nuorisoelokuvaan, mutta näiden kahden erilaisen tyylilajin sekoitus ei oikein toimi. Kumartelee kyseiseen tyylisuuntaan monella tavalla, tarinasta löytyy esimerkiksi klassisia femme fatale -hahmoja ja käsikirjoitus on klassista rikostarinaa. Ohjaajan idea on varmaan ollut rinnastaa noir-elokuvien elämän murjoneet ja karaistuneet hahmot nykypäivän (rappiolliseen) nuorisoon, joka aikuistuu yhä aikaisemmin. Tämä ei oikein onnistu, sillä kokonaisuus tuntuu useaan otteeseen liian teennäiseltä. Dialogi ei sovi nuorien näyttelijöiden suuhun, muutamat juonenkäänteet ovat liian hakemalla haettuja ja kokonaisuus on häiritsevän epärealistinen. Visuaalisesti tämä on kuitenkin kekseliäs filmi ja se vähän paikkaa elokuvan ongelmia. Kyllä tämän parissa tuli ihan hyvin viihdyttyä.

Koin muuten äsken suuren tajuamisen huomatessani, että Gordon-Levitt on näytellyt yhdessä lapsuuteni suosikkisarjoista, Kolmas kivi auringosta. Hmmmh.

Tapio's rating:

42   9   8.1 

Katsottu: 26.9.2009, Kotona, DVD

Ensikosketus Melvilleen enkä pettynyt. Varmaankin koko hintansa väärti tuo ihana boksi. Jotenkin kaikin tavoin äärimmäisen kylmä ja eleetön elokuva. Dialogia on vähän ja kukaan hahmoista ei näytä missään vaiheessa tunteita. Kyynistä kokonaisuutta korostavat vielä syksyisen Ranskan kylmät värit. Näyttelijät ovat todella vähäeleisiä, mikä sopii erinomaisesti elokuvaan, mainiolle Alain Delonille erityismaininta. Ohjaus jäi myös mieleen, varsinkin keskustelukohtauksissa kamera liikkui sillain hienosti hahmojen ympäri ja muutamia kekseliäitä kuvakulmia käytettiin myös. Musiikkia on vähän, mutta sitä käytetään onnistuneesti juuri muutamissa kohdissa. Erittäin suuren vaikutuksen teki 30 minuuttia kestävä ryöstökohtaus, jonka aikana ei puhuta sanaakaan dialogia tai soiteta ulkopuolista musiikkia, käytetään vaan ympäristön ääniä. Tuloksena on realistiselta vaikuttava ryöstö, jossa on tunnelmaa ja lähes hengityksen salpaavaa jännitystä. Upeaa elokuvankerrontaa. Tarina kulkee eteenpäin yhtä varmasti kuin lihava rullaluistelija alamäessä. Monista eri elementeistä koostuva kylmä kokonaisuus tukee saumattomasti elokuvan kyynistä sanomaa. Lopetus, eli tässä tapauksessa ympyrän lopullinen sulkeutuminen, oli äärimmäisen siisti ja aiheutti kylmiä väreitä. Melko täydellinen ja hypnoottinen elokuva.

EDIT: Se unohtui sanoa, että luin jostain tästä olevan tekeillä remake, jonka pääosassa olisi Orlando Bloom. Voi vittujen kevät.

Tapio's rating:

113   8   8.2 

Katsottu: 26.9.2009, Kotona, DVD

Loistokas oikeussalidraama. Ei yhtä teatraalinen kuin syyllisyyden ja syyttömyyden teemoja pohdiskeleva 12 Angry Men tai yhtä kantaaottava kuin To Kill a Mockingbird. Tämä taas ottaa satiirin avulla hampaisiinsa koko järjestelmän oikeudenmukaisuuden, puolustuksen ja syyttäjien häikäilemättömyyden ja keinojen kaihtamattomuuden. Oikeudenkäynti on kuin sirkus, jossa voittaa se, joka pistää valamiehistölle pystyyn paremman show'n. Syyttömyys ja syyllisyys ovat toisasiaisia seikkoja. Stewart on loistava yliampuvana puolustusasianajajana. Tässä on mainiota myös se, että itse tapahtunutta murhaa ei näytetä lainkaan. Tällöin katsoja pääsee itse valamieheksi puntaroimaan kantaansa. Lopetuksesta rokotan vähän pisteitä. Mielestäni olisi ollut parempi jos katsojalle ei olisi lainkaan näytetty valamiehistön lopullista päätöstä ja siitä seuraavia tapahtumia, vaan jätetty oikeudenkäynti muhimaan mieleen. Tosin tällaisenaan lopetus antaa katsojalle vähän ajattelemisen aihetta. Hyvin suoraviivainen elokuva, joka ei minua ainakaan kertaakaan pitkien oikeudenkäyntisessioiden aikana kyllästyttänyt. Olis voinut saada puolikkaan enemmän, mutta elokuvaan sopimaton Jazz-musiikki ja ajoittain omituinen sekä pomppiva ohjaus rokottaa pisteitä nyt sen verran.

Tapio's rating:

21   7   7.5 

Katsottu: 26.9.2009, Kotona, DVD

Summamutikassa valittu tuosta boksista. Aika perus-noir jos suoraan sanotaan. Sinänsä erikoinen, että tässä ei ollut lainkaan sellaista femme fatale -hahmoa. Ei sisällä sinänsä mitään maailmaa mullistavaa vaikka rasismia (tarkemmin juutalaisvihaa) käsitelläänkin, tosin erään hahmon monologi tästä vihasta on oikein onnistunut. Valon ja varjojen käyttö on noireille tyypillisesti hienoa, varsinkin heti alussa nähtävässä murhakohtauksessa. Tarina kulkee eri hahmojen kertomuksien ja takaumien avulla ihan mallikaasti. Ihan onnistunut muttei mitenkään erityinen teos.

Tapio's rating:

86   7.7   7.2 

Katsottu: 25.9.2009, Teatterissa.

Almodóvar ei ihan täysin osu maaliin uusimmalla elokuvallaan. Kaikki elementit on kunnossa näyttelijäsuorituksista ohjaukseen ja tarinaan. Ohjaajalle tuttuja teemoja kuten intohimoa, menneisyyttä ja elokuvaa käsitellään. Kommenttia löytyy ohjaajan omaan uraan ja elokuviin (suurimpana Naisia hermoromahduksen partaalla) sekä muihin elokuviin, esimerkiksi noireihin. Kokonaisuutena tämä on kuitenkin vähän laimea. Tarvittaisiin enemmän sitä kaikkea mikä tekee Almodóvarin elokuvista ainutlaatuisia. Tunnetta, suurieleisyyttä ja elämäniloa. Tämä on jotenkin ihan liian surumielinen, haikea ja hidastempoinen toimiakseen täysillä. Silti ihan onnistunut elokuva, joskin Espanjan maestro on pystynyt useasti parempaankin.

Tapio's rating:

563   7.6   8.1 

Katsottu: 25.9.2009, Kaverilla, DVD

Tunnelmaltaan ensiluokkainen ja teemoiltaan puhutteleva kauhuklassikko. Psykologinen ja mielenkiintoinen teos, jonka 'kauhu' ei synny mistään perinteisistä elementeistä vaan pienistä asioista ja oudoista tapahtumista, joista katsoja huomaa jonkun olevan vialla. Parhautta on myös se, että missään vaiheessa tässä ei näytetä eikä kerrota liikaa, vaan annettaan katsojan mielikuvitukselle valta. Farrow'n suoritus on myös huomattava. Visuaalisesti ei mitenkään erikoinen, mutta itse Rosemaryn painajainen -kohtaus on upea. Lopetus on pienestä yliampuvuudestaan (sentään Ninth Gaten överiksi vetämisen tasolle ei mennä) huolimatta erinomainen. Koko elokuvan ajan voimakkaaksi rakentunut tunnelma huipentuu tarkoitukselliseen antikliimaksiin, joka ei anna katsojalle sitä mitä se on odottanut, vaan jättää erittäin karmaisevan fiiliksen.

Eihän tämä tietenkään säikäytyksiä, erikoistehosteita ja pikakelaus tarinankerrontaa vaativaan nykynuorisoon uppoa (mikä tuli muuten samalla todistettuakin tällä katselulla). Muhun osui ja upposi aika kovaa. Luultavasti itselle tällä hetkellä se kauhu-genren ykkösnimi. Täydet pisteet ei oo kaukana.

Tapio's rating:

398   8.4   8.8 

Katsottu: 20.9.2009, Kotona, DVD

Shaatana, ainakin kuukauden ajan viikonloppuvapailla tappelin tämän kanssa, mutta koskaan ei löytynyt tarpeeksi aikaa Leonen teokseen porautumiseen. Nyt sitten viimein tuli katsottua ja olipas tyylikäs elokuva. En ole ikinä oikein ollut mikään western-fani ja sen takia nämä Leonen teokset on jäänyt multa katsomatta. Visuaalisesti aivan käsittämättömän kaunis. Karuudessaan yksinkertaisia maisemia säestää täydellisesti Morriconen säveltämä musiikki. Tarina pääsee lähes eeppisiin mittasuhteisiin. Idea villin lännen kuolemisesta tuodaan esille hienosti hahmojen kautta. Kaikki kolme villin lännen mieshahmoa tietävät aikansa olevan ohitse, länsi jää Cardinalen hahmon kaltaisille, hyvää tarkoittaville ja vahvoille selviytyjille. Upea elokuva, tosin senhän jo kaikki muut paitsi minä tiesikin.

Kankun käännöskukkasia-listan Huuliharppukostaja = The Harmonica Avenger tuo edelleen hymyn huulille :).

Tapio's rating:

515   7.2   7.6 

Katsottu: 19.9.2009, Kaverilla, DVD

Rewatch. Ihanaa perseilyä. Onhan tämä nyt ihan totaalista sontaa kaikin puolin, mutta se oli tarkoituskin. Sen vuoksi näinkin korkeat pisteet. Plus tietenkin että on zombileffa, se on aina automaattinen puolikas lisää.

Tapio's rating:

228   7.3   7.5 

Katsottu: 18.9.2009, Kotona, DVD

Mukavan letkeää perussettiä Hitchcockilta. Romanttinen, pienellä jännityselementillä varustettu draama, joka on viihdyttävä, hauska ja jännittävä. Grant ja Kelly ovat itse suurempia persoonia kuin roolihahmonsa, mutta sitä on tässä vähän taidettukin hakea. Ikääntynyt Grant ei vaan vakuuta ketteränä varkaana, vaan on sinänsä melko huvittava. Grace Kelly taasen on jumalaisen kaunis. Ilmasta kuvattu takaa-ajokohtaus oli komean näköinen, kuten myös kaikki maisemakuvat Rivieralta. Mieleen jäi myös yksi valolla leikittelevä hieno kohtaus, jossa Grant ja Kelly ovat hotellihuoneessa katsomassa ilotulitusta (yritin etsiä kuvaakin, mutta en löytänyt mitään kelvollista). Kokonaisuutena sellaista oikein mukavaa hömppä-viihdettä katsottavaksi mielellään nojatuolista käsin, arki-iltana teekupposen kanssa.

Tapio's rating:

731   8.1   8.6 

Katsottu: 13.9.2009, Kotona, DVD

Kirjoitin tästä paljon settiä Worksilla, kone kaatui kesken kirjoittamisen, VITUTTI, enkä jaksa kirjoittaa nyt mitään.

Tapio's rating:

547   8.4   8.6 

Katsottu: 13.9.2009, Teatterissa

Ihan kiva filmi Tarantinolta. Sinänsä mielenkiintoisinta kuinka Tarantino pikkaisen ihan hyökkäsi katsojaa vastaan. Leffassa saksalaiset katsovat ja nauravat täysillä elokuvalle, joka sisältää pelkästään ihmisten tappamista. Katsoja on tosin itse jo ennen tätä kohtausta nauranut ihmisten skalpeeramiselle, pesäpallomailalla hakkaamiselle ja räiskintäkohtauksille. Ihanan hienovaraista vittuilua, sillä tätä ei varsinaisesti osoiteta katsojalle missään vaiheessa. Lisäksi herra oli myös omalla tavallaan tuonut esille sen, että sodassa ei ole voittajia vaan vain häviäjiä. Ihan muikea satiiri. Dialogi on onneksi taas täyttä timangia. Kohtausten pituutta ei edes huomaa, niin loistavaa settiä löytyy.

Aika moni asia tässä kuitenkin häiritsi mua, ja sen takia mä nyt annan tälle "vaan" neljä tähteä. Sinänsä näihin Tarantinomaisiin kikkailuihin, kuin väliin tulevat pienet kertomukset esimerkiksi erään hahmon taustoista tai kirjoituksia kuvan päällä (en osannut oikein nyt selittää, toivottavasti tajuatte mitä tarkoitan), on jotenkin tottunut. Mulle tuli kuitenkin fiilis, että koko leffa olis toiminut paljon paremmin ilman niitä. Ei tämä myöskään ollut mun mielestä kovinkaan hauska ja lisäksi tässä oli muutama aika kauhea musiikkivalinta.

Tapio's rating:

430   7.7   7.8 

Katsottu: 31.8.2009, Kaverilla, DVD

Rewatch, ei muutosta mielipiteessä.

Tapio's rating:

330   7.8   8.4 

Katsottu: 29.8.2009, Teatterissa

ET:t tahtoo kotiin -juoni Cloverfieldissa dokumenttityylillä Peter Jacksonin massiivisen CGIn käytön kanssa. Alussa ihan hauska kokeilullinen yhdistelmä menee loppua kohden ihan Transformersien kaltaiseksi erikoistehoste-paukutteluksi. Leffan sanomaa (="hyihyi kun ihmiset on pahoja ja rasismi on kamalaa HÄVETKÄÄ!!1!") hierotaan katsojan naamaan oikein urakalla. District 9 teeskentelee olevansa kovinkin elämää suurempi, mutta tosiasiassa tarjoaa ainoastaan päiväkoti-idealismia valkoiselle keskiluokalle. Käsikirjoitus on yllätyksetön ja dialogi perseestä, hahmoissa ei ole syvyyttä. Muutenkin koko leffan ajan vallitsi "been there seen that" -fiilis, joten omaperäisyys lakkaa visuaaliseen ilmeeseen (mikä nyt ei ihan täysin omaperäistä edes ole). Sharlto Copleyn suoritus pääroolissa oli muuten jotain kamalinta näyttelyä pitkään aikaan. Tuo IMDb-arvosana on aivan käsittämätön.

Oon tullut jotenkin paljon kyynisemmäksi elokuvien suhteen, harmillista sinänsä.

Tapio's rating:

639   7.8   8 

Katsottu: 22.8.2009, Kotona, DVD

Toinen katselukerta ****½ -> *****. Täytyy katsoa tuo Fisher King vielä uudestaan, mutta kyllä tämä on melkein Gilliamin paras leffa. Mä rakastan Gilliamin ohjaustyyliä, kaikki se yksityiskohtien rikkaus ja omaperäiset kuvakulmat. Sitten kun vielä liitetään mukaan yleinen sekopäisyys, musta huumori ja elokuvien monitulkinnalisuus, niin ei ihme että rakastan herran teoksia koko sydämestäni. Tästä löytyy kaikki jo mainitsemani seikat, tietenkin täynnä mustaa satiiria ja absurdeja tilanteita, suoraan sanottuna siis hulvattoman hauska hirveä elokuva. CGI:tä ei ole käytetty (niinkuin Gilliamilla yleensä) ja kaikki näyttää hupaisan kotikutoiselta ja hienolta. Tarinaa yhteiskuntaan kyllästyneestä miehestä tukee Jonathan Prycen upea suoritus pääroolissa. Elokuvan hahmot ovat toinen toistaan häiriintyneempiä henkilöitä, mikä tekee yleistunnelmasta varsin härön.

Siinä missä Orwellin romaani on näkemyksiltään hyvin ankara ja ehdoton, Gilliamin 'Orwellimainen' tulevaisuudenvisio on uskomattoman tarkka ja ajankohtainen ennustus/kuvaus nykyajasta. Gilliam on luonut yhteiskunnan, joka on hulluna tietokoneisiin, kaavakkeisiin, plastiikkakirurgiaan, virheettömyyteen ja putkiin. Näennäisesti toimivan yhteiskunnan alla piilee kuitenkin yksilön(/Lowryn) loputon kaipuu jostain muusta. Huikea yhteiskuntasatiiri, fantastinen ylistys unelmille ja kiehtova tarina yksilön taistelusta vastaan suurta systeemiä, joka välittää vain numeroista ja imagonsa puhtaudesta. Voiko sen taistelun voittaa?

It's only a state of mind.



Kyllä tästä on pakko hankkia se Criterion-julkaisu, himottaa nähdä varsinkin se Director's Cut -versio.

Tapio's rating:

649   8   8.4 

Katsottu: 22.8.2009, Kotona, DVD

Vasta kolmas Lynch, mutta uskoisin silti saaneeni aika hyvän kuvan miehen elokuvien tyylistä. Muutamia painajaismaisia unijaksoja (joista pidän suuresti) on, mutta muuten hyvin suorapiirteinen ja helposti lähestyttävä elokuva. Mustavalkokuvaus toimii erinomaisesti. Humaani ja koskettava teos.

Tapio's rating:

282   7.7   8.3 

Katsottu: 22.8.2009, Kotona, DVD

Nojaa, ei tämä mun mielestä nyt kyllä niin hyvä ollut. Isoin ongelmahan on se, että Newman on suurempi kuin itse elokuva. Elokuva on melko suoraviivainen ja tyypillinen (vankila)kertomus sopeutumattomuudesta. En sitten tiedä olenko väärässä, mutta mielestäni Rosenberg yritti loppupuolella saada epätoivoisesti kyhättyä vielä jotain Jeesus-allegoriaa. Kevythenkisestä tunnelmasta tuli useamman kerran mieleen Suuri pakoretki (The Great Escape 1963), joka ei oikein iskenyt mulle myöskään (jos tykkäili siitä niin epäilisin että pitää varmaan tästäkin). Tarina on sinänsä aika yllätyksetön ja tylsä, joskin muutamia hyviäkin hetkiä (50 kananmunaa) löytyy. Näin ollen Newmanin persoonallisuus on koko elokuvan kantava voima, mikä ei olisi huono asia jos elokuva olisi Paul Newmanista. Mutta se ei ole. Kokonaisuus on siis hirveän epätasainen. Lisäksi tämä jätti mut lähes täysin emotionaalisesti kylmäksi, enkä kovin viihdyttäväksi saati ajatuksia herättäväksi kokemukseksi tätä sanoisi. Silti ihan perustavaa laatua oleva elokuva, ei mulla mitään valittamisen aihetta löydy ohjauksesta, dialogista (mikä oli ihan näppärää paikoittain itseasiassa) tai mistään muustakaan. Jos vaan ajatellaan ilman Newmania, niin aika keskinkertaisuutta keskinkertaisimmillaan.

Tapio's rating:

979   7.4   7.6 

Katsottu: 21.8.2009, Kotona, DVD

Kolmas katselukerta, ei muutoksia pisteytykseen. Toisella kerralla kun katsoin tämän (jolloin olin niin humalassa etten edes muistanut päivittää sitä leffapäiväkirjaan) olin sitä mieltä, että tämä on kritiikki Amerikkalaista unelmaa kohtaan. Luulen olleeni väärässä. Tämä on enemmänkin tutkielma Amerikkalaisesta unelmasta. Onko sitä olemassa? Voiko sen saavuttaa? Mikä se on? Tämän selvittääkseen Duke ja Gonzo matkaavat Amerikkalaisen unelman ytimeen, uhkapelien, huumeiden ja neonvalojen täyteiseen Las Vegasiin. Elokuva on varmaankin myös erinomainen kuvaus aikansa hengestä, 60-luvun vaihtumisesta 70-luvuksi, todellisuuden iskiessä kehiin, aikaan jolloin aalto kääntyi takaisin. 90-luvun Suomen kasvattina kyseinen sielunmaisema on mulle vaan vähän vieras, joten on ehkä parempi etten sano siitä sen enempää.

Ihanan Gilliamilaisen sekopäinen kaikkine vinksahtaneine kamerakulmineen, hallusinaatioineen ja mörköotuksineen. Muutenkin visuaalinen tyyli on aivan tajuttoman onnistunut huumehörhöilyelokuvaan. Turha edes mainita kuinka komeita miljöitä tähän on myös saatu. Varsinkin kasinot ja sotkuiset hotellihuoneet on jotain todella omaperäistä. Sivurooleista on kiva bongata tähtiä Cameron Diazista Toby McGuireen ja Christina Ricciin, mutta lopultahan Deppin ja Del Toron show tämä on. Molemmat vetää ihan täysillä ja on ehdottomasti elämänsä roolissa. Upea trippi ja yksi hauskimmista elokuvista koskaan.

Mietein muuten hyvin pitkän aikaa, laskenko pisteitä puolikkaalla vai enkö. Koska tämä on niitä harvoja elokuvia, jonka katsottuaan tuntuu että olisi itsekin vähän aineissa, annan nyt toistaiseksi ainakin olla täysissä pisteissä.

Tapio's rating:

140   7.1   7.2 

Katsottu: 16.8.2009, Kotona, DVD

Ei selvästikään ihan parasta Hitchcockia, mutta onnistunut psyko-draama-trilleri kuitenkin. Alkuasetelma on kyllä mainio: Salaperäisistä kohtauksista kärsivä Tippi Herden varastelee kassakaappeja, Conneryn astuessa kuvioihin alkaa omituinen romanssi. Harmi vaan että elokuva alkaa liiaksi toistaa itseään ja junnata paikallaan loppupuolella. Silti tästä löytyy Hitchcockille tyypillistä näppäryyttä ja karismaa. Varsinkin ryöstökohtaus on kutkuttavan jännittävä ja koko mysteeri Marnien ympärillä on tehty mielenkiintoiseksi. Päätähdet osaavat molemmat asiansa, joskin Herden sortuu ajoittaan ylinäyttelemiseen. Mietein sellaista kolmea tähteä kunnes muistin kuinka hersyvää ja kekseliästä dialogia tässä paikoitellen oli (parhaimpana ehkä "You Freud, me Jane") ja siitä annan vielä tuon yhden puolikkaan lisää.

Tapio's rating:

236   8.4   8.6 

Katsottu: 16.8.2009, Kotona, TV

Ah että kun olikin kerrassaan niin täydellisen tummasävyinen elokuva! Mitähän tästä sitten sanoisi, houkuu tyylikästä noir-henkeä, täydellistä näyttelyä, loistavaa dialogia. Lähes viiden tähden elokuva. Oli sitten vasta toinen näkemäni Wilder (joo shame on me taas), molemmat iskenyt kuin tuhat volttia. Täytyy hankkia lisää ASAP. Playssa on aika muikeita Wilder-bokseja, onkohan ne mitenkään tilaamisen arvoisia?

Tapio's rating:

387   7   7.3 

Katsottu: 15.8.2009, Teatterissa

Tuli sitten KUITENKIN teatterissakin käytyä, kun varusmieskortilla pääsee sinne halvemmalla! Hihii! Nojoo. Kuten muutkin näkemäni Mannin elokuvat, ulkokuorelta tämä on helkkarin tyylikäs. Käsivaralta kuvaaminen toimi allekirjoittaneen mielestä erinomaisesti, enkä kokenut minkäänlaisia vilunväristyksiä sen yhdistämisessä HD-kuvaan. Toimintakohtaukset kyseinen kuvaustapa tekee hieman sekavaksi, mutta pitää ne silti raikkaina ja mielenkiintoisina (esim se samoilu metsässä). Miljöökin on saatu hyvin autenttisen oloiseksi ja wanhat autot sekä puvut on äärimmäisen komeita.

Käsikirjoitus on kuitenkin aivan yhdentekevää kaurapuuroa, tältä elokuvalta puuttuu sielu. Katsoja ei tiedä John Dillingeristä mitään muuta kuin sen, mitä hän kertoo elokuvan alussa Cotillardin hahmolle: "I like baseball, movies, good clothes, whiskey, fast cars... and you. What else you need to know?". No, itse asiassa meidän täytyisi tietää paljon enemmän. Marion Cotillardista ei saada paljoa irti, sillä tämän elämä on ollut tylsää kunnes Depp saapuu kuvioihin. Christian Bale taas jahtaa rosvoja, koska se on hänen työtänsä. Ja hän tykkää siitä. Sivuhenkilöitä on runsaasti, mutta kenenkään nimi eikä naama ei jää mieleen sitten mitenkään. Hahmoihin ei saada syvyyttä ja esimerkiksi lopputekstien aikana tuleva tieto siitä, mitä Balen hahmolle tapahtui tulevaisuudessa on yhtä suuri WTF-rätti päin pläsiä kuin lentävä lahna jouluaamuna. Juonikin on hieman epätasainen. Mann on yrittänyt yhdistää Dillingerin tarinaa suurempiin ympyröihin ottaen mukaan tämän imagoa kansan keskuudessa, FBI:tä ja mafiapiirejä, mutta on selvästi haukannut liian suuren siivun kakkua. Parhaiten elokuva toimii kun keskitytään pankkiryöstöihin, kissa-hiiri -leikkiin poliisien kanssa sekä Dillingerin ja Frechetten suhteeseen.

Tässä olisi ollut ainesta, jos Mann olisi keskittynyt tekemään 'pienempää' ja tiukempaa pakettia, kuten esimerkiksi Collateral. Kyllä Public Enemiesin silti kerran katsoo.

Tapio's rating:

474   8.3   8.9 

Katsottu: 15.8.2009, Kotona, DVD

Mjuu. Eipä mulla nyt taaskaan taida olla mitään sellaista sanottavaa, mitä ei olisi jo useaan kertaan sanottu. Upea elokuva. Kaikki tapahtumat, jotka ovat periaattessa pelkästään valamiehistön keskenään käymää dialogia, keskittyvät vaan yhteen huoneeseen. Silti tämä on yksi syvällisemmistä näkemistäni elokuvista, käsitellen ennakkoluuloja ja syyllisyyden/syyttömyyden käsitteitä monitahoisesti, sortumatta silti kertaakaan liikaan osoitteluun. Kaikki kaksitoista hahmoa on tehty tarpeeksi erilaisiksi toisistaan, mutta yhtään stereotypioihin ei olla menty. Luulisin pystyväni muistamaan useamman hahmoista, mikä on sinänsä hyvin harvinaista elokuvalle. Näyttelijätkin tekee erinomaista työtä. Hienosta kameratyöskentelystä jäi mieleen varsinkin nerokas lähikuvien käyttö. Tunnelma on todella intensiivinen. Saatan takertua pikkuseikkoihin, mutta - kuten esimerkiksi banaanipalmu mainitsi - mun mielestä tämä olisi toiminut vieläkin paremmin kokonaan ilman musiikkeja. Ajoittainen musiikki rikkoi tunnelmaa ikävästi. Silti, kaikessa yksinkertaisuudessaan selvä mestariteos.

Lumetin Network on aika korkealla meikäläisen katsomislistalla, tulee hyvin todennäköisesti seuraavassa Playn tilauksessa hankittua. Varsinkin kun se maksaa neljä (4) euroa!

Tapio's rating:

324   8.5   8.7 

You see, this is my life! It always will be! Nothing else! Just us, the cameras, and those wonderful people out there in the dark!

Nuff said.

Tapio's rating:

924   7.1   7.6 

Rewatch ***** -> ****½. Tarantinon paras.

Tapio's rating:

147   7.9   7.9 

Tapio's rating:

431   8   8.1 

Tapio's rating:

2648   8.2   8.9 

Katsottu: 2.8.2009, Kaverilla, DVD

Kolmas katselu, ei muutoksia mielipiteessä. Oli muuten aikoinaan viimeinen Tarantino jonka katselin, odotukset oli taivaissa kun tätä ylistetään miehen parhaaksi ja IMDb:ssä arvosana 8,9. Petyin suuresti kun huomasin ettei tämä erotu miehen muista töistä mitenkään ansaitakseen sellaisen aseman. Tarantinomaiset asiat on tietenkin kunnossa, paskanjauhantadialogia, osuvaa musiikkia ja tyyliteltyä väkivaltaa. Voi kun ne muutkin episodit vaan olisi yhtä loistokkaita kuin se ensimmäinen.

"Say 'what' again. Say 'what' again, I dare you, I double dare you motherfucker, say what one more Goddamn time!"

Tapio's rating:

773   7.7   8 

Katsottu: 2.8.2009, Kotona, DVD

Wau.

En ole nyt sitten yhtään varma pysyisikö tämä täysissä pisteissä uusintakatselun myötä, tippuisko pikkaisen vai romahtaisiko pisteet oikein kunnolla. Jätti meinaan melko ristiriitaiset mietteet. Rakastuin elokuvan mystiseen tunnelmaan ja mysteeriin, joten läiskäisin nuo viisi tähteä. Mieltä jäi vaan kalvamaan, että jotain häiritsevän teennäistä tässä on. Rewatchia pukkaa, ehkä jo ensi viikolla.

Tapio's rating:

424   7.9   8.2 

Katsottu: 1.8.2009, Kotona, TV

Nojaa. Tässäkö tämä nyt sitten oli? Vähän petyin. Ihan pätevä rikoselokuva tutulla Pacinon laatusuorituksella. Pienoista media- ja yhteiskuntakritiikkiä löytyy myös.

Pahoittelen huonolaatuisia kommentteja kun ei olla niin kauheasti aikaa niihin panostaa.

Tapio's rating:

1717   8.2   8.5 

Katsottu: 1.8.2009, Kotona, DVD

Nyt Burgessin kirjan lukeneena tahdoin katsella Kubrickin sovituksen. Itse asiassa yllättävänkin uskollinen adaptaatio, kun tietää Kubrickin maineen kirjailijoiden suuttuttajana. Suurimpana eroavaisuutena kirjan viimeinen luku (joka on kuulemma poistettu myös USAn painoksista) on jätetty pois, mikä allekirjoittaneen mielestä on erinomainen asia. Kyseinen luku on ihan liian korni ja sotii liiaksi muun kirjan teemaa vastaan.

Itse elokuva on upea yhteiskuntasatiiri siitä, kuinka kaikki pyritään muokata toimimaan haluttujen normien mukaisesti. Elokuvan maailmassa ihmisestä tulee kellopeliappelsiini, jotain joka on orgaaninen ulkoapäin katsottuna, mutta mekaaninen sisältä. Koko elokuva on juuri sopivalla tapaa yliampuva. Malcolm McDowellin fantastinen roolisuoritus, hienosti tyylitellyt ympäristöt ja musiikin käyttö. Sitten kun mukaan liitetään vielä kertakaikkisen nerokas kameratyöskentely, johon kuuluu upeita kamera-ajoja, hidastuksia ja kekseliäitä kuvakulmia, ei kyseessä ole yhtään vähempää kuin viiden tähden teos.

"Just singing in the rain..."

Tapio's rating:

45   7.2   7 

Katsottu: 1.8.2009, Kotona, DVD

Jaa. En tiedä jäikö multa nyt jotain oleellista ymmärtämättä, mutta kumman ontolta tämä tuntuu Almodóvariksi.

Tapio's rating: