Explore
Forums
Join Listal
Movies
TV Shows
DVDs
Music
Books
Games
Lists
Reviews
Images
Movies Watched in 2011
 144  6.6  6.3 Mukavan omaperäinen genremiksaus, joka valitettavasti lässähtää loppua kohden ohjaaja Julien Gilbyn aiempien elokuvien vuoksi. Jos tarkkoja ollaan, tässä mennään lopussa ihan liikaa Rise of the Footsoldierin alueelle, kun taas alussa vedetään komeaa Descent-henkistä selviytymiskauhua hatusta kuin vettä vaan. Tyylimuutos menee luontevasti, ja loppupuolella nähdään yksi parhaista panttivankineuvotteluista mitä olen nähnyt, mutta mieleen hiipii kieltämättä ajatus, että onko niitä brittigangsterikiemuroita oikeasti nyt pakko ihan jokaiseen elokuvaan tunkea?
VierasTalo's rating:
 
1278 6.9 6.8 Terrence Malick yrittää ymmärtää elämän tarkoitusta ja tärkeyttä ja dokumentoi yrityksensä ystävällisesti elokuvaksi. Lopputulos on muodoltaan uniikki ja narratiiviltaan poikkeuksellisen kaunis. Oli muuten ensimmäinen näkemäni Malick. Vaikka muut elokuvat ovatkin olleet katselulistalla jo pitkään, pitänee nyt vakavasti harkita niiden nostamista korkeammalle prioriteeteissa. Tree of Lifessa mies näyttää niin henkilökohtaista ja väkevää näkemystä elämään, että jos edes murto-osa tästä on tallentunut hänen aikaisempiin elokuviinsa, on kyseessä kovaa kamaa.
VierasTalo's rating:
 
1896 6.9 7.3 Tässä kuljetaan sellaisissa sfääreissä etenkin alkuvartin aikana, ettei mikään muu 90-luvun toimintaleffa yllä samanlaisiin lukemuun eeppisyysmittarissa. Fiilis ei tipahda varsinaisesti missään kohdassa, koska sen suurimman suvantovaiheenkin aikana menossa on mukana Michael Biehn.
VierasTalo's rating:
 
199 7.1 7 En voi antaa tälle kahta tähteä enempää vaikka kuinka tekisi mieli. Opera on varmasti Argenton visuaalisesti komein elokuva, ja se on paljon sanottu Deep Redin ja Infernon ohjaajalta. Mutta ei saatana mitä skeidaa tää juoni oli. Minua ei yleensä haittaa, että henkilöt tekevät vammaisia juttuja kauhuelokuvissa koska hei, se kuuluu asiaan, mutta kun jokainen hahmo tekee niitä jokaisessa kohtauksessa joka minuutti niin se alkaa olla liian päällekäyvää. Murhaajan giallotrauma on myös ihan hemmetin pimeä ja pohjustusta vailla, ja vasta ihan viimeinen lopputwisti saa aikaan positiivisia vammaviboja joita Argenton elokuvien juonien tulisi parhaimmillaan herättää. Arrow'n neogialloboksin julkkarin enkkudubbaus on muuten hilpeää, peri-italialaista poliisikomisariota on saatu dubbaamaan joku brittiläinen pubimaakari joka kutsuu esimerkiksi kollega Danielle Soavia "bloody good ladiksi".
VierasTalo's rating:
 
17 6.4 5.7  B-luokan japsiperseilyssä goottilolita Yuni kostaa viidelle pahikselle äitinsä murhan pyörätuolissa olevan pappi-isänsä avulla. Aseena hänellä on useita erilaisia sateenvarjoja jotka välillä tuovat mieleen Danny DeViton Pingviinin Batman Returnsista. Gore on pitkälti ei-CGItä, josta tulee erittäin suuri plussa. Toimintakohtaukset ovat toimiessaan totaaliparhautta villeine koreografioineen ja ylieeppisine musiikkeineen, mutta valitettavasti vakavan ja täyden perseilyn välillä tasapainoilu kusee ihan totaalisesti ja lopputuloksena viimeinen puolituntinen maistuu puhtaalta pakkopullalta. VierasTalo's rating:
 
370 6.2 6.4 De Niro on ekaa kertaa ties kuinka pitkään aikaan roolissa, jossa hänen pitää edes hieman yrittää näytellä. Hyvä elokuva, joka tuo Driven tapaan mieleen ne 60-80-lukujen ns. hard action-elokuvat, joissa miehet olivat pallinaamoja, karvaisia sekä likaisia ja tappoivat muita brutaalin tehokkaasti. Valitettavasti loppupuolen happy ending-epilogi kusee ihan totaalisesti muun elokuvan nihilistisen tunnelman päälle, ja viimeinen puolituntinen tuntuu muutenkin ikävän hapuilevalta ja filleriltä.
VierasTalo's rating:
126 3.8 3.6 Are We Done Yet?in yksinkertainen rakenne muodostuu kohtauksista, joissa joko Ice Cuben kimppuun käy CGI-eläin/CGI-eläimiä ja hän juoksee pakoon ja koheltaa, tai sitten kohtauksista joissa Ice Cube menee taloonsa sisälle huomatakseen että Scrubsin Dr. Cox on vienyt hänen lattiansa/seinänsä/sähkönsä/freudilaisen identiteettinsä, jolloin Ice Cube virnistää epäuskoisesti.
 VierasTalo's rating:
 
45 6.7 6.5 Mathieu Amalricin neo-burleskikiertueesta kertova elokuva näyttää jollekin Burleskille närhen munat suunnilleen kaikessa. Tämä teko tosin ei vaadi paljoa, mutta Amalric onnistuu myös luomaan yhden valmistumisvuotensa vaikuttavimmista elokuvista. Ohjaaja-käsikirjoittaja-pääosanesittäjä on elämänsä vedossa jenkkitähtiä fransmannien keskuuteen tuovan kiertueen managerina, jonka eksistentialistinen menetetyn elämänsä takaisin hapuilu keinoilla millä hyvänsä vailla mitään varsinaisia taitoja on sympaattista seurattavaa ja luo vahvan tunteellisen ytimen elokuvan. Temaattinen ydin kuitenkin oli minusta vielä kiehtovampi; kiertueen tanssijoista tärkeimmässä roolissa on Mimi Le Meaux esittämässä (ainakin toivottavasti) fiktiivistä versiota itsestään, jonka kautta Amalric saa oivan tilaisuuden tutkia miestä itseään selvästi mietityttänyttä perimmäistä ongelmaa neo-burleskissa performanssitaiteena. Sen tarkoitus on tuoda naisten tekemää viihdettä, oli se sitten strippausta, laulua tai komediaa, suoraan muille naisille välittämättä miesten toiveista nähdä lisää tissejä tai perseitä. Mimi on kuitenkin näin tehdessään vain transformoinut naisen vanhan objektistatuksen tässä viihteenlajissa seksualisoidusta objektista toisenlaiseksi objektiksi. Mielestäni Kiertueessa vahvasti alleviivataan nimenomaan Mimin tyytymättömyyttä omaan tilaansa, siirtymistä objektista objektiksi kohderyhmän muuttuessa. Esiintyminen on hauskempaa, mutta vastapainona yksityiselämä tuntuu olevan olematonta. Hänestä on tullut pelkkä objekti jopa vapaa-aikanaan. Kuten Amalricin hahmon lapsi elokuvassa toteaa erittäin loukkaavasti, Mimi on orja. Onko seksualisoituna objektina oleminen yhtään sen parempaa kuin toimia jonain, josta naiset saavat voimaa uskoa itseensä ainakin parin minuutin ajan kunnes palaavat maan pinnalle, jos vastapainona oma elämä riutuu ja kuihtuu pois?
VierasTalo's rating:
1124 7.4 7.1 Avopuolisoni nukahti ensimmäisen tunnin jälkeen, ja se onkin passeli kohta mihin jättää tämän katsominen. Ensimmäisen tunnin ajan tässä on nimittäin mitä mainiointa pikimustaa kieroiluhuumoria ensemble castilla. Udo Kier vetää jotain surrealistista Joe Pesci Lethal Weaponissa-imitaatiota käsineen, Stellan leikkii Kadonneen Sloganin Metsästäjiä, Kiefer Sutherlandilla on kahdeksantoista reiän golf-rata ja kylpyammeet ja John Hurtille maistuu pimpero! Valitettavasti hääjuhlien jälkeen hypätään siihen maailmanloppuvaiheeseen. Sen alettua mieleen tulee vahvasti Von Trierin Antichrist, joka myös käsitteli masentuneen ihmisen paranemisprosessia, tosin siinä mentiin takaperin yrittämällä liikaa kun taas tällä kertaa luonto hoitaa hommat. Valitettavasti tästä myös puuttuu Antichristille erittäin suuresti pisteitä tuonut leikin - Ei, se on väärä sana - fantasianomaisuus, vaan pikemminkin asioita esitetään haudanvakavasti vailla erityisempää mielikuvitusta. Koska käsiteltävänä aiheena on pitkälti syvä masennus ja siihen suhtautuminen, on vähän vaikeaa jo alkujaankaan kaivella asiasta mitään uusia uria, eikä tautia itsekin sairastanut Von Trier siinä tunnistu onnistumaan. On kuitenkin huomionarvoista, että maailmanlopun tuntu on (osittain klisein) saatu muodostettua hyvin vahvasti elokuvan tunnelmaan, ja viimeinen puolituntinen on melkein ahdistavaa katsottavaa. Jos sitä edeltänyt puolituntinen olisi ollut myös muuta kuin lupoaikaa, olisi käsissä varmasti upea elokuva.
VierasTalo's rating:
960 7.8 8 Ensimmäinen kerta, kun elokuva on onnistunut tuomaan pintaan niin syvältä tunteita ja ajatuksia omasta elämästä, etten aio niitä varmaan ikinä kertoa läheisillenikään, saati sitten julkisella keskustelufoorumilla. Mestariteos.
VierasTalo's rating:
 
13 4.9 3.1 Korkkasin Tumppimiehen lähettämän vihalahjaeläinkauhuboksin, ja ensimmäinen elokuva oli kyllä jo sellaista settiä, että ei tätä millään vihaksi kehtaa luokitella. Neukut yrittävät Kuuban ohjuskriisin aikana kuljettuu ydinsukellusveneellä nestemäistä pernaruttoa (?) Castrolle, mutta jenkit ampuvat subin alas ja myrkyt vuotavat merenpohjaan. Vuosia myöhemmin jenkkien Bulgarian lähetystö räjäytetään pahan terroristin toimesta, ja kokematon agentti joutuu saattamaan teosta pidätetyn pahiksen jenkkilään sukellusveneessä, koska lentokonekuljetus olisi liian vaarallista(??). Onneksi terolla on kuitenkin pakosuunnitelma, sillä hänen kaverinsa ovat soluttautuneet Sean Conneryn komentamaan risteilyalukseen ja ovat kaapanneet sen omiin tarkoituksiinsa pahiksen pelastamiseksi. Ai niin, ja onhan tässä se mustekalakin, joka hyökkää sukellusveneen sekä risteilijän kimppuun. Melkein kaikki dialogit on ilmeisesti dubattu jälkikäteen koska aksentit vaihtelevat villisti kohtausten välillä hirmuisella tahdilla eikä puolet Bulgariaperäisten statistien huulista synkkaa lainkaan puheen kanssa. Ihan helvetin upea elokuva!
 VierasTalo's rating:
 
941 7.9 7.9 Kieslowskin vapaustutkielmassa vapaus on kaunista, melankolista sekä suurella hinnalla saavutettavaa. Hinta, jota Binochen toipuva leski ei välttämättä pystyisi ikinä maksamaan. Tämä nyt on aika puhkikoluttu filmi, joten vaikea sanoa mitään erityisen päräyttävää. Elokuvateatterissa katsottuna lopun hahmokollaasi oli mahtava.
VierasTalo's rating:
44 7 6.8 Ekassa Hanzo-leffassa vaipat viilettävät ja naiset voihkivat kun herra itse käy toimiin. Musiikki on suoraan jostain b-blaxploitaatiosta napattua ja Hanzolla niin rankka asenne, että kokonaisuus lepää miehen harteilla mainiosti. Valitettavasti vahvan hahmon ympärille ei ihan onnistuttu luomaan yhtä vahvaa tarinaa, vaan lähinnä Hanzon panokuulusteluja ja yrmyilyä seuraava stoori loppuu oikeastaan jo puoli tuntia ennen elokuvan loppua. Epilogimainen armokuolemajuoni olisi voinut jäädä elokuvasta pois, koska tällaisenaan se tuo kivasti lisäsyvyyttä hahmoon mutta samalla tuhoaa elokuvan rytmityksen erittäin tiukan tunnin jälkeen.
VierasTalo's rating:
428 5.9 6.2 Efektipornoilun prequel/remake/mikälie on vähän pettymys, sillä prequel-asemastaan huolimatta se tuntuu paljon enemmän remakelta. Tämä johtuu siitä, että jostain syystä Carpenterin versiosta on vetäisty suoraan kohtauksia. Esimerkkinä ns. testauskohtaus, vaikka tällä kertaa katsellaankin hammaspaikkoja veren sijasta. Paranoia-aspekti toimii kuitenkin paljon paremmin kuin Carpenterin visiossa, vaikkei silti vedä vertoja Hawksille. Nyt siihen edes panostetaan ja olioarvailuun heittäytyy vahingossakin mukaan. Efektipornona tämä ei ihan toimi, sillä vaikka ne 1/3 joka efekteistä on aitoa kamaa CGIn sijasta toimii upeasti, varsinaiset tietokone-efektit kusevat. Loppupuolen juoksentelu scifiCGIavaruusaluksessa on ihan vitun noloa, etenkin kun miettii miten halvannäköinen paskaläjä Wilford Brimleyn aaltopahviavaruusalus oli siinä tämän ns. jatkossa.
VierasTalo's rating:
775 7.7 7.6 David Hemmings loistaa toisessa elämänsä rooleista eksistentialistisesta kriisistä kärsivänä valokuvaajana, jonka elämään tulee jonkinasteista mielenkiintoa murhamysteerin kautta. Mielenkiintoisesti tämä mysteeri ei millään tavalla dominoi elokuvan juonta, vaan jokaisessa kohtauksessa läsnä oleva Hemmings pui selvästi jatkuvasti omaa elämäänsä ja tekojaan ja niiden näennäistä tyhjyyttä. Tämän mainetta saavuttaneen valokuvaajan elämän ainoat valopilkut tulevat impulssinomaisista nopeista teoista, jotka vihjaisivat miehen taantuneen lähes lapsen tasolle mitä tulee henkiseen puoleensa. Lopun miimikkotennisottelu on mainio vapautus Hemmingsin ahdistuneelle psyykelle.
VierasTalo's rating:
650 8 8.2 Bogartismin salat alkavat valjeta minulle. Dialogi on tässä elokuvassa kauttaaltaan sellaisella konekivääritulituksella toimitettua että sitä seuratessa on ihme, että pysyy kärryillä. Silti se onnistuu ongelmitta, ja leffassa on muunmuassa tämän ansiosta erittäin hauska ja veijarimainen viba joka puuttuu lähes täysin nykyajan vakavista jännäreistä.
VierasTalo's rating:
28 3.3 4.3 Ihan sankaristason vammailua. Juoni on jostain ö-luokan Aku Ankasta jossa Roope kisailee Kroisoksen kanssa siitä, kumpi on parempi sijoittaja, ja sopivasti Akun roolissa on Vesku Loiri, joka kuulostaa herra Ankalta joka puhuu hitaammin ja kännissä. Roopen roolissa on joku random ruma mies, joka ostaa paskoja pukuja ja rahoittaa taide-elokuvia. Kaikki vitsit ja oikeestaan kaikki kohtaukset ovat niin helvetin hirveitä että ei tälle voi kuin nauraa epätoivoisena, ja ajatella miten vammaisia ihmiset olivat kun kävivät näitä katsomassa elokuvateattereissa suurin joukoin.
Rewatchittu ennen joulua koska ???? VierasTalo's rating:
21 3.9 0 Joulupukki muodostaa taivaissa tag teamin Merlinin kanssa ja he taistelevat Saatanaa vastaan Home Alone-henkisillä piloilla. Juuri niin hyvä elokuva kuin miltä se kuulostaa, mutta tämä edes on elokuva eikä mikään vitun kehystarina toiselle kuten Santa and the Ice Cream Bunny.
VierasTalo's rating:
19 4.2 4.4 Paskaa. Pääpahiksena on paskoja leffoja vihaava blogaaja-arvostelija, joka haluaa tuhota esim. Gingerdead Man-leffan tehneen tuotantoyhtiön. Gary Buseyn piparkakkumurhaaja on ehkä neljässä kohtauksessa ja reilu tunnin kesto tuntuu parilta tunnilta koska huumori ei vaan toimi lainkaan vaikka mukana on perseistä puhuva kääpiökin.
VierasTalo's rating:
14 2.3 1.4 Olen mä paskoja elokuvia nähnyt, mutta en ikinä sellaista, jossa kesken elokuvaa laitetaan käyntiin joku ihan toinen elokuva, tässä tapauksessa vuoden 1970 huvipuistomainokseksi tarkoitettu filmatisointi Peukalo-Liisasta. Miksi se pyörähtää käyntiin? Tietysti siksi, että Joulupukki kertoo tarinan tästä sankarista hänen ympärilleen kerääntyneille lapsille. Miten se liittyy elokuvan tarinaan, jossa Pukki jää jumiin Floridaan rannalle koska kukaan ei osaa kaivaa hänen rekeään ylös hiekasta? Ei mitenkään. Ehkä Pukkia kyllästytti ja piti kertoa satu. Paha vain, että myös minua kyllästytti ja vitutti ennen satua, sen aikana ja kaikista eniten sen jälkeen kun Pukkia pelastamaan ajoi jättimäinen valkoinen pupu paloautossa. Tiesittekö muuten, että Joulupukilla on telepaattivoimia?
VierasTalo's rating:
 
33 6.5 7.2 Alfonso Cuaronin debyytissä on ihan hauska viba päällä, mutta mitään persoonallisuutta siitä on vaikea löytää. Espanjalaishenkinen moraaleihin ja panemiseen keskittyvä juoni on kuin vähemmällä kohelluksella varustettu Serranon Perheen jakso. Jostain syystä tähän on heitetty suvantokohtia helpottamaan kaksi lihavaa japanilaista kännituristia, jotka huutavat japanilaisia fraaseja ilman tekstityksiä hirveässä örvellyksessä.
VierasTalo's rating:
551 8.2 8 Erittäin ahdistava ja vaikea psykologinen trilleri, jossa Bette Daviksen esittämä alkoholisti psykopaatti hyväksikäyttää eskaloituvasti pyörätuoliin joutunutta siskoaan. Loppuratkaisuun mennessä halusin vain sulkea silmäni jotta Crawfordin kärsimykset loppuisivat, tai kuristaa Davisin hahmon. Ihan sama kumpi, ja lopetuksen äärimmäinen ironia oli melkein liikaa minulle. Kestin kuitenkin ajattelemalla, että ei se kestä enää kuin hetken.
VierasTalo's rating:
92 8.1 7 Castellarin parhaimmistoon kuuluva spaguilu, jonka juoni kiitää jatkuvasti luotijunan lailla vailla yhtään pysähdystä. Silti mikään ei ikinä tunnu kaoottiselta, vaan kokonaisuus on lähes hypnoottisen hallittu. Jos hahmot eivät liiku, kamera liikkuu, ja kuva pysyy täten aina liikkeessä ja siitä löytyy aina jotain uutta. Jokainen kohtaus tuntuu mahdottoman koreografioidulta, joka vain lisää hallittua kokonaisvaikutelmaa. Musiikit ovat myös mahtavat, kiitos sen että itse Franco Nero laulaa soundtrackilla!
VierasTalo's rating:
125 6 6.6 Ciminon unohdetussa mystiikkaklassikossa Kris Kristofferson ja Christopher Walken esittävät kilpailevia python-kouluttajia, jotka törmäävät itämaissa matkustaessaan salaperäiseen sotaherra Wongiin, jonka salaisena aikeena on avata kiinalaisten muinoin rakentama Taivaan Portti. Tämä aiheuttaisi maailman tuhoutumisen kuten me sen tiedämme, joten käärmemiehemme käyvät eeppiseen lähes nelituntiseen taistoon ilkeää vinosilmää vastaan käyttäen apunaan mm. kolmea ja puolta apinaa sekä suolasirottimia. Vaan kuinka käy, kun Wong paljastuukin miesten isäksi?
 VierasTalo's rating:
 
1179 7.2 7.3 Pikkumukava draamaelokuva 60-lukulaisen teinitytön sisäisestä kapinoinnin tarpeesta. Tätä tarvetta kuvataan punk-musiikin ja vastaavien sijasta kliseeksi muodostuneella Ranskaviehätyksellä ja mukavan vähäeleisellä mutta terävällä dialogilla. Samalla tutkitaan tytön subjektiivista näkemystä koulutuksen tarpeestaan, mutta tämä heitetään ikävästi loppupuolella ikkunasta twistin myötä. Twistikohtaus on upea, ja tuo uuden aspektin loppuelokuvaan, mutta myös eliminoi täysin tarpeen analysoida koulutuksen tarvetta, ja lopussa kaikki asiat korjaantuvat montaasilla, ja päälle vielä kuorrutusta parin kertojaäänireplan verran. Kuka hitto nää vikat viisi minuuttia ohjasi?
VierasTalo's rating:
44 8 7.2 Zulawskille ominaisesti äärimmäisen tylyä ja häiritsevää settiä, joka silti vaihtaa välillä tyylilajia pikimustaan komediaan. Kokonaisuus ei silti pysy ihan niin hyvin kasassa kuin miehen muut teokset, ja tuntuu oikeastaan välillä siltä, että kirjasta elokuvaksi sovittaminen on tehty ihan liian suorasti. Jotain tässä jätetään katsojalle kertomatta, eikä aina välttämättä edes tarkoituksella. Kinski on kuitenkin erinomainen, ja dominoi kaikkia kohtauksiaan, joko taustalla vaikuttajana tai kameraan tuijotellessa mulkosilmillään. Ja hitto, missä muussa elokuvassa kuulee Klausin suusta sellaista nerokkuutta kuin "Pieni Nymfomaani? Kaksi lesboa ja kääpiö linnassa. Upea elokuva!"
VierasTalo's rating:
518 6.4 6.4 Kepeää kauhukomediaa. Mukavaa, että näitä tehdään edes yksi vuodessa edes etäisesti yrittämällä sen sijasta, että väännetään juosten kustu teiniremake. Anton Yelchin on pääosassa karismaattinen kuin 80-luvun Michael J. Fox, mutta Colin Farrell taas pahiksena jälleen yhdessä täysin vammaisessa roolissa.
VierasTalo's rating:
111 5.5 5.5 PangPang-tasoista paskaa gimmick-trilleriä, joka loppuu tyhjästä tulevaan narraatioon siitä, että vaikka Jovovichin sairaus estää häntä tunnistamasta edes omia kasvojaan, voi hän aina katsoa tytärtään silmiin ja nähdä siellä RAKKAUDEN
VierasTalo's rating:
6 8 6.9  Tarina kauniiden kasvojensa kiroamasta viulistista, jonka näennäisen kevytkenkäinen nainen kaappaa paikallisesta elokuvateatterista mukaansa aviomiehensä juhliin - Vaan kuinkas sitten käykään? Tarinassa on nähtävissä jonkinlaista klassista kaarta, mutta kaiken yllä leijuu jatkuvasti eräänlainen mystiikan väkevä viba, joka lopulta purkautuu lähes sikamaisessa loppuratkaisussa. Epilogi taas jo velloo melankolisessa tragediassaan itsetietoisen tyylitellysti. Temaattisesti tässä tutkitaan ajan elokuville tyypillisesti yhteiskuntaluokkien keskinäistä valtasuhdetta, eliitin käyttäessä alempiaan kirjaimellisesti kertakäyttöesineinä omiin leikkeihinsä. Kliseinen lähestymistapa onnistutaan kumoamaan sillä, että ylimistö näytetään suorastaan traagisessa valossa. Etenkin viulistin makuuhuoneeseensa kaapannut nainen tuntuu tiedostavan oman kohtalonsa tässä vertaistensa ylläpitämässä naurettavassa oravanpyörässä näyttelijätär Joanna Kasperskan hienovaraisen tunteikkaan tulkinnan ansiosta. Zulawskin debyytti on jo visuaalisesti erittäin vahva ja osa otoksista on suorastaan lumoavia. Elokuva tarkoitettiin ilmeisesti värilliseksi, mikä haittaa hieman synkemmissä kohtauksissa kun valaistus näyttää muuhun kokonaisuuteen nähden vähän vaisulta. VierasTalo's rating:
100 7.1 7.1 Paras perseilykauhu ikinä Deep Redin ohella. Tässä montaasi Vincent Pricen asuista elokuvan aikana:
 VierasTalo's rating:
132 6.9 7  En minä tästä mitään osaa sanoa, eikä varmaan itse ohjaajakaan. Elämä on suuri kysymysmerkki. VierasTalo's rating:
138 4.5 4.2  Ykkösestä oli yllättävän helppo mennä alamäkeä; Vosloo helvettiin ja Anthony Anderson tilalle, kaikki onkin paskaa. VierasTalo's rating:
97 5.2 4.8  Ei tätä nyt ihan täysillä voi vihata, koska kyseessä on niin harmiton ja mitäänsanomaton elokuva. Pituuskin on lyhyehkö. Kohokohtana Martin Lawrence neuvoo neljää eri lasta eri kohtauksissa kymmenen minuutin sisällä retardeilla elämänohjeilla. Yksi lapsista on likinäköinen ja törmäilee kaikkeen, kun taas toinen oksentaa kokoajan. Tom Arnold on elokuvassa tv-ohjelmissa niin paljon, että ansaitsisi sivuosakreditin. VierasTalo's rating:
|
People who voted for this also voted for
Se, että vaatisi tälläiseltä elokuvalta positiivista sanomaa oli kuin haluaisi gorelta tai toiminta-elokuvalta samaa, näin kärjistettynä. :)
Tuo elokuva on kyllä hieman kafkamainen junnaava, mutta kyllä lampikohtaus on nimenomaa arkisuudessaan aika intensiivinen mielestäni.
Ymmärrän kyllä jos tälläisestä peukalonpyörittelystä ei välttämättä välitä. Itse pidin tätä hyvänä, kolmen tähden elokuvana.
Ei tässä muuta
Ja kiitokset listaäänestä :)
Perhe kuitenkin hoidettavana, joten ei varaa pahemmin murtuilla muutenkaan, sillä vaarana siinä on, että jää sille tielle. Melko kovaluonteiselta tytöltä kuitenkin tuntui, joten eiköhän tuo tapaus vaikuttanut häneen, saattoi olla jopa tavallaan helpottunut ja mahdolliset suruttelut sitten joskus muulloin.
Parempi näin mielestäni : }