Explore
Forums
Join Listal
Movies
TV Shows
DVDs
Music
Books
Games
Lists
Reviews
Images
Films watched in 2012 by Cinemavania
 2  0  6.7 25.11.
Seuraamme japanilaisen naisvanhuksen arkista elämäntapaa, joka tuntuu jo olevan lähes vain mennyttä muistoa. Venäjäksi muisteleva mies (joka voidaan tulkita itse ohjaaja Sokuroviksi tai sitten ei) käy läpi lyhyttä käyntiään vanhuksen luona. Hän kiinnittää pieniin yksityiskohtiin huolellista huomiota katsellessaan (kamerallaan) naisen taloa. Liukuvat paperipuiset ovet, tuulen huminaa, keittopannun alla kipinöivä tuli, kimonon ompelua, langan pujottamista neulansilmään, rauhallista tikuilla syömistä ja ruoka-annoksesta kiittämistä. Samaan aikaan olemme arkisesti läsnä, mutta kuitenkin myös kovin etäällä; usein äänimaailmat (jotka on tehty yllättävän raa'asti ja liikoja hioilematta) kuuluvat toisenlaisiin tiloihin luoden aika-tilallista matkaa. Kyse on muistoista, jotka ovat jääneet mieleen ja johon sekoittuu muistelemisen hetken hengityksen ääntä, miettimistä. Lopulta äänien etäisyys ja kuvan ristikkäisvalotus (usein paljon savua tai höyryä) tuovat arkiseen tilaan muistuman jostain enemmästä, mikä on juuri ja juuri nähtävissä, mutta ei sittenkään tavoitettavissa. Kylmyys alkaa kalvamaan, nukahtelemista, käsiä lämmitellään kuuman tuhkan lähellä. Vanhuksen aika on loppupuolella, samoin kuin mahdollisesti hänen elämäntapakulttuurinsa. Emme kuitenkaan näe loppua. 
7 8.5 7.1 19.10.
Väärennetty tohtoriväitöskirja. Nuoret kiimaisina luonnossa. Kissa pyrkii piiloon ja saalistamaan, paljastava kello kaulassaan. Tiukkoja kahdenkeskisiä keskusteluja luonnossa ja leirin tiloissa. Elokuvan suomennos on osuva: Suojavärit, sillä kyse on nimenomaan maastoutumisesta. Moraalisesta ja sosiaalisesta maastoutumisesta vallitsevaan ympäristöön, oli ympäristö sitten kuinka sairaalloinen ja pahoinvoiva tahansa. Millaisille persoonille tällainen ympäristö on houkutteleva reitti? Zanussilla on äärettömän analyyttinen metodi käydä käsiteltyyn aiheistoon käsiksi. Näkökulma on etäinen, mutta se on silti ihmisten tasolta nähty. Lingvistiikan professorit, opettajat ja oppilaat rakentavat kesäleiristä oman pienen mikrokosmoksensa, jossa vallitsee omat sääntönsä (ja jonka keskellä eri ajattelumaailmasta ja moraalikäsityksistä tuleva koordinaattori Jaroslaw alkaa oirehtimaan) Tyrmistystä, häikäilettömyyttä, hyväksikäyttöä ja korkeamman auktoriteettisen aseman perversiivistä tehohyödyntämistä. 
84 7.9 7.7 19.10.
(Lyhyempi n. 2h tunnin versio) Tarinankerrontaa tarinankerronnan sisällä kerrottuna tarinan sisällä kerrottuna tarinan sisällä kerrottuna tarinan sisällä. Representaatioiden monikerroksellisuus (jo siitä pisteestä lähtien, kun Has on uudestaan representoinut Potockin kirjoituksia elokuvan muodossa) Pahoja henkiä, riivaajia, hevosia, kiimaisia islamilaisnaisia, kohteliaita miekkatappeluita, kaula-aukoista lähes ulos pursuavia rintavarustuksia, hirtettyjä, pääkalloja ja ties mitä. Alfonse Van Worden on yksi turpea kömpelys, jota hidasälyisyydessään pyöritellään ja tönitään kuin predestinaation osoittaman kohtalon mukaan eteenpäin. Suurimman osan ajasta todistamme hänen ihmettelevän hölmistyneitä katseita tai irvokkaan nautinnollisia ilmehtimisiä islamilaisnaisten huomion keskipisteenä. Seikkailutarinoiden ja mystiikan täyttämiä unia ja unentasoja. Tietoisen lavastetun näköistä lavastusta ja huikean hauskaa ja överiä teatraalista näyttelemistä, mitkä osaltaan lisäävät katsojan tietoisuutta teoksen usean kerran representaatioluonteesta. Samat näyttelijät näyttelevät useaa hahmoa eri tarinoissa, joka ennestään jo lisää joka suuntaan leviävän tarinaristeyksien sekavuutta. Päähahmo itsekin toteaa elokuvan alkupuolella olevansa jo ihan pihalla, niin myös katsoja. Mutta toisaalta se on myös lohduttavaa, sillä ei tässä olekaan tarkoitus pysyä täysin kärryillä vaikka lopussa näennäisesti vedetäänkin johtolankoja yhteen. 
54 8.2 8.3 30.10.
Viides käsky. "Älä tapa." Tunkkaisuus. Klaustrofobisuus. Jacekin katse on aina pimeyttä kohti. Roikkuva nuken pää auton tuulilasissa. Ilma tuntuu kalmalta ja mädäntyneen lemuavalta. Taksinkuljettaja syöttää yhtä nälkäistä koiraa antaen omista eväistään ja säikyttelee toisia autolla tööttäämällä. Hän vihjailee nuorelle naiselle loukkaavaan sävyyn ja päästä lapset kulkemaan tien yli turvallisesti pysähtyen autollaan. Kuljettaja luonut autonsa kautta oman piirinsä, johon hän valikoi, ketkä ovat tervetulleita, ketkä ei. Jacekin ajattelumaailmaa tuotuna teoksen kokonaiskuvaksi. Hän ahmii kakun nautiskelematta, sylkee kesken jättämäänsä kahvikuppiin. Ainoastaan sinkoamalla juomaansa ikkunaan nauravia pikkutyttöjä kohti saa hänet hieman hymyilemään. Taustalla olevat ahdistukset ja syyllisyydentunnot jäävät viitteenomaisesti vaikuttamaan laveana epämääräisenä kuvana. Yksilöllinen murha, valtiollinen murha ja lain pikkutarkan noudattaminen, joka vapauttaa laillisesti, mutta ei moraalisesti. 
75 8.5 8.3 18.10
Neljäs käsky. "Kunnioita isääsi ja äitiäsi." Pitkään pidätetty salaisuus ja paljastuminen, joka muuttaa koko lukutavan omaan lapsuuteen ja nykyisyyteen. Äidin poissaolo ja kirjeeseen piilotettu viesti. Michalin mahdottomia toiveita ja unelmia, jotka hän tietää olevan lopulta ulottumattomissa. Ankan taitelijapersoona ja pukeutuminen. Näyttelemistä harjoituksissa ja samaten pienen mielikuvituksekkaan huijauksen kautta asioiden tilan paljastamista (mutta lopullisen totuuden häviämistä ulottumattomiin). Ihmissuhteen muodomuutoksen ja kestävyyden koettelemuksia. Preisnerin vinoutuneen vihlova musiikki, syksyisää. Karisseet puut laihoine oksistoineen. Kaiken yllä leijuu suruisa tunnelma asioista, jotka ovat menneet ohitse, joista on jääty paitsi ja joita silti on jäänyt paljon kaipaamaan. 
56 7.2 7.1 11.10.
Hidastuksia, lipuvia katseita kohti kameraa, savua, korkokenkiä, värikkäitä vaatteita, fantasianäkyjä ja melodraamaa. Välillä arkisempaa todellisuutta, pääosin kuitenkin lähes fantastista maailmaa, joka lainaa estetiikkaansa säihkyvistä musiikkivideoista ja kiiltävistä mainoksista. Kauniita ihmisiä kauniissa ympäristöissä bilettämässä muiden kauniiden ja rikkaiden ihmisten kanssa. Hillittömästi naurava professorikollega, yliopistoinstituutin kestämättömyys transsukupuolisuuden edessä. Mieletön odottava jännite, kun päähenkilö ensimmäistä kertaa ilmestyy toisin pukeutuneena luokkaan. Naisystävän demoninen kiehahdus näppäriä latelevalle kahvilan omistajalle. Miehen transsukupuolisuus, hiljattainen muutos ja lopulta "vallankumous", kuten hän sen ilmaisee. Ylpeys omasta olemisestaan ja olemisensa tavastaan ja sen kantaminen arvokkaasti. Tasaisen elämätavan järistys ja kääntyminen uuteen suuntaan. Kasvaminen omaan suuntaan, joka voi tarkoittaa kasvamista myös erilleen rakkaimmankin ihmisen luota. Miehen teorisoivan työn ylittäminen. Suuri muutos, ei vain ajatuksellisesti, vaan myös elämisen kautta. Muiden mahdollisten mielekkäiden elämisen tapojen löytäminen. 
42 8 7.3 6.10.
Kaksi veljestä, vanhempi äitinsä ja nuorempi isänsä huostassa. Letkeä ja aurinkoinen musiikki siivittää pitkälti lasten maailmaan keskittyvän teoksen arkisia ponnisteluja. Tulivuoresta tippuu tuhkaa, isoveli ei osaa selittää itselleen, miksi se tekee niin ja miksi kaikki ovat niin rauhallisina. Taustalla kytee uhkakuva ekologisen katastrofin mahdollisuudesta. Yksityiskohtien rikkautta: sipsinmuruja pussin pohjalla, kuumemittarin lämmöllä naruttamista, isoisän tekemää perinteistä valkoista kakkua (jonka maku jää hieman liian hennoksi) ynnä muuta. Lapset uskovat toivomuksien toteutuvan kun kaksi luotijunaa kulkevat toistensa ohitse ja sitä on silloin todistamassa. Lapsen maailman pienuus ja kasvua näkemään suurempia kokonaisuuksia fantasian ylitse. Todellisuuden kohtaamista: pikkukoira ei herääkään eloon vaikka kuinka olisi toivonut, mutta se ehkä lopulta haittaakaan, koska niin asia kuitenkin on. Rohkeita ponnistuksia omien, vaikka sitten pienienkin, intohimojensa eteen. Jokaisella nuorella oma erityinen elämänjanonsa, joka ajaa heitä eteenpäin. Aito lapsekas toive siitä, että perhe vielä pystyisi palaamaan ennalleen yhtenäiseksi ja toisaalta sen suuri epätodennäköisyys. 
32 7.6 7 6.10.
Keski-iän ylittäneen, lihavahkon itävaltalaismamman odysseija Kenian turismin sydämessä. Tungettelevia ja rihkamaa myyviä miehiä, mopoilla kyytien tarjoilua ja lopulta lihallisen "rakkauden" tarjontaa mistä hinnasta vain rikkaille, vanhemmille länsimaalaisille naisille, jotka tuntevat alemmuutta omasta ulkonäöstään kotimaassaan. Voimakasta epämiellyttävyyden ja myötähäpeän tunnetta katsojalla, mutta myös ihmiskäytöksen tarkkailusta nouseva absurdi huumori pilkahtelee esiin tasaisin väliajoin. Geometrisia kuvasommitelmia, postikorttimaisuutta, joka resonoi pinnan alla kuplivan rakenteellisen epäoikeudenmukaisuuden kanssa. Ei sävellettyä musiikkia, ei alleviivaavia tehosteita. Kirkasta vettä, auringon lempeää paahdetta, prameita hotelliauloja ja pillin viserryksen tahtiin rytmitettyä vesijumppaa. Naru, joka erottaa rannalla aurinkoa palvovat turistit paikallisista miehistä. Naiset kikattelevat tyttömäisesti nuoren kenialaisbaarimikon saksan kielen ääntämyksille. "Hakuna ma tata!", "Africa is here!", "No, no, no, in Africa, love is eternal!". Loputtomasti ystävällisyyteen, lämpöön ja vieraanvaraisuuteen verhottuja valheita ja yrityksiä saada hyötyä rikkaista. Molemminpuolista hyväksikäyttöä, seksuaalista, taloudellista. 
17 6.3 6.7 3.10.
Brasilia, Tanska, Puola, Ranska, Romania ja muita maita, joissa kuvausryhmä on päässyt dokumentoimaan eri ruokateollisuuksien toimia. Tomaattien massatuotantoa liukuhihnalla, syvää ja kuumottavaa höyryä oliiviöljytehtaassa, valtava halli täynnä kanoja, joille löytyy itselleen tilaa lähinnä vain istua. Sikojen kasvatusta, imetystä, piikitystä ja teurastusta. Putken läpi ajamien sikojen kauhua ja verimassojen ja suoliliejujen valumisia. Nautojen halkomista sahoilla, sikojen silmien kuopimista, aivojen sähköttämistä, aina ei tappo aivan onnistu. Eläinten massamurhaamista jokaisena päivänä. Jyskyttävien koneiden loputonta mekaanista toimintaa. Järkähtämättömän staattisia ja tiiviitä kuvia tehtaiden tiloista ja myös hyvin henkilökohtaisia kuvaelmia ja kertomuksia usein köyhiltä ja syrjäytyneiltä työntekijöiltä. Tärkeää on, ei pelkästään ruokateollisuuden rakenteiden aukiperkausta, vaan myös rakenteiden väliin ja puristuksiin jääneiden ihmisten todellisia kasvoja ja ajatuksia. He seisovat arvokkaina, sellaisina kuin ovat, omien työtilojensa ympäröimänä. Tehotuotannon ilmiö ja abstraktion konkretisoituminen suomalaisille kuluttajille. Lopulta ainekset päätyvät metallipurnukoissa lähimpään ruokakauppaan, missä käymme. 
88 7.1 7.3 3.10.
Syvällä tuhnuisessa Texasissa. Kuolemaantuomittu, Michael Perry, puhelee iloisesti ja uskoo kovasti kuinka hän joka tapauksessa pääsee kotiin, tässä tapauksessa taivaan kotiin. Paljon haastatteluja ja puhetta. Pappi, joka on kuolemaantuomitun lähellä viimeehetkiin asti, kertoo omista asenteistaan. Entinen kuolemaantuomioiden käytäntöönpanija, joka sittemmin eläkkeelle jäätyään puhuu kuolemantuomiota vastaan. Ja koko joukko omaisia sekä tuomituilta että uhreilta. Herzogin saksalaisaksentti, vakavat ja välillä myös hilpeän keveät kysymykset, joilla hän saa avattua henkilöiden asenteita auki. Hänen tunnistamattoman haalea kuvajaisensa heijastuu vankilan keskusteluhuoneen ikkunasta. Herzog osaa myös ottaa aseekseen henkilöiden omia näkökulmia: uskonnollisen ihmisen parissa hän vetoaa Raamattuun ja siellä kirjoitettuihin kohtiin (vaikka hän ei niihin tippaakaan itse uskoisi). Hän tuo myös yllättävän voimakkaasti omat mielipiteensä esiin, mikä tuntuu myös perustellulta; kun Herzog vaatii muita avautumaan omista näkökulmistaan, hän vaatii sen myös itseltään. Mukana rikospoliisien kuvaamaa videota rikospaikoista ja tapahtumista pian rikosten jälkeen, tiivistunnelmaisia sisäänhyppyjä tapahtuneiden asioiden keskelle. Monen ihmisen murhia vain yhden auton takia. Siemennesteen salakuljetusta vangilta hänen vaimollee, jotta tämä voisi tulla raskaaksi. Epämiellyttävän pitkään kuvattuja itkeviä omaisia, Herzog menee iholle. 
104 7.2 6.7 28.9.
Taivaasta laskeutuva näkymä digitaalisesti luotuun laaksoon, kuin suoraan jostain keskivertoa rumemmasta pelistä. Leikkausoperaatiota kuolleelle ruumiille, lähikuva ruumiin kuoleentuvasta sukupuolielimestä. Suolia, ruumiinavauksen kautta ei ole vielä sielua löytynyt, ei aivoista eikä sydämestä. Huikeasti vaihtelevia värimaailmoja ja perspektiivejä, välillä kuolleen kelmeää valoa, välillä puhtaan raikkaan valkoista hohtoa. Toisinaan seepiasävyistä, kuin suoraan vanhoista maalauksista irroitettuja kuvakompositioita. Puhetta, puhetta ja puhetta alusta loppuun. Ihmiset tunkevat, kieppuvat, koskettelevat, pyörivät, tönivät, väistelevät ja ruhjovat toisiaan joka suuntaan, lähes kuin kömpelöä elämän omaa liikkumisen koreografiaa. Äärimmäistä lihallisuutta, fyysisyyttä ja monenlaisia hajuja. Paholainen ja Faust pörräävät ympäriinsä monenlaisissa maisemissa ja jatkavat loputtomia keskustelujaan. Muutamia herkän pysähtyneitä ja taianomaisia otoksia, jotka pomppaavat voimakkaasti esille muuten groteskista ja rujosta teoksesta. 
26 7.4 6.9 28.9.
Nuoria ruotsalaispoikia yksin kauppakeskuksessa ostoksilla, kauempana tummia nuoria katselemassa ja pitämässä ääntä. Ruotsalaisen aran ja etäisen käyttäytymistavan hyväksikäyttöä, häiriköintiä ratikassa ja kännyköiden varastelua. Ruotsalaispoikien pelokkuutta ja herkkyyttä. Laajoja staattisia ja pitkähköjä otoksia, digitaalisia zoomauksia ja liikkuvuuksia kuvan sisällä. Tummien poikien oppimia, kurjuutta korostavia konventionaalisia lauseita: "Meillä ei ole ruokaa", "Miksi olette niin tyhmiä, että luotatte tummien poikien joukkioon ja näytätte vapaaehtoisesti kännyköitänne?" Junassa ilmoituksia vain ruotsiksi ja ihmettelyä, miksei puista lastensänkyä tule kukaan noutamaan pois. Aggressiivisten lihasmöykkymiesten ja isien turhautuneisuutta ja oman oikeuden kautta toimimista visiona yrittää antaa "opetuksia" maahanmuuttajille. Suuria etäisyyksiä ja kategorisointeja ihmisryhmittymien välillä ja oppimista toimimaan toisiaan kohtaan ennakkonäkyjen perusteella ja lopulta molemminpuolista halventavaa käyttäytymistä. Ryhmäpaineiden kautta toimimista: Yhdessä poikajoukot uskaltavat rettelöidä, mutta yksin ollessa osoitetaan jopa myötätuntoa ja auttamisenhalua, tahdonsuuntien paradoksaalisuutta. Lasten ahdistunutta käyttäytymistä toisiaan kohtaan, halu päästä pois. 
16 5.4 5.3 24.9.
Tiheää leikkauksien avantgarde-sillisalaattia, ristikuvia, päällekkäisyyksiä, hidastuksia, kontrasteja, subliminaaleja, taustaprojisointeja ja ties mitä. Valojen tanssia, liikkuvia heijastuksia. Odysseuksen tarinan modernisaatio, fantastisen kieroutunut perhedraama. Huutelevia (haukkovia) haamuja, tirkistelyjä avaimenrei'istä, teatraalista panemista, toheloita ganstereita, papparainen imee seinästä sojottavaa kullin muotoista esinettä ja pomppii ympäriinsä alasti kahlehdittuna. Räkäisen kuivaa naurua, "Never trust your eyes Ulysses...". Joka paikan täyttäviä symboleja, esineitä ja aikakerrostumia. Talosta muodostuu oma perheen sisäinen mikrokosmoksensa, jossa todellisuus ja fantasia risteilevät. Isä tulee takaisin ja yrittää saavuttaa vaimonsa, hän ei enää kunnolla muista edes omia lapsiaan. Jo aikuistuneiden lasten huvittavia neurooseja. Sopivalla tavalla hilpeään överiyteen asti nousevaa kuvakikkailua ja absurdeja tilanteita. 
38 7.4 6.9 23.9.
Tsunamin jälkeinen Japani, näkyjä irti pyyhkäistyistä kaupungeista, lähes myyttisiä maisemia hahmojen olotiloista. Katsominen täyttä turpasaunaa alusta loppuun, jäljelle jää hakattu, mutta surullisen toiveikas olo. Tunteiden äärimmäistä konkretisoitumista ja fyysisyyttä, joka voimassaan menee kaiken yläpuolelle, elokuvallista terapiaa. Musiikki, mielipuolinen näyttely ja rytmitys käyvät päälle intensiivisellä vimmalla. Opettaja yrittää periksiantamattomasti rohkaista oppilaitaan ymmärtämään oma erityisyytensä, televisiossa ajattelija pohdiskelee Japanin tilaa ja Fukushiman ydinreaktorin vaikutuksia. Vinoutunut hökkeli järven keskellä. Voimalla vasten kasvoja iskevää vesisadetta, matalaa jyrinää. Vanhempien puhdasta vastenmielisyyttä, välinpitämättömyyttä ja pahoinpitelyä omaa lastaan, Sumidaa kohtaan. Hirttolavan rakentamista huoneeseen, paon mahdottomuuden tunne. Sumidan sulkeutumista, apatiaa ja väkivallan ilmaisua opittuna tapana kommunikoida. Läheisyyden ja hellyyden tunteiden mahdottomuus päästä lukkoutumien ja puolustusmuurien lävitse. Huutoa, itkua, raivoa, hakkaamista ja kotinsa menettäneiden koheltamista ja riemuisaa kiitollisuutta Sumidaa kohtaan. Väkivalta tai sen uhka hellittämättömästi ilmassa. Tyhjyyden koskettamista, kun kaikki mahdollinen viedään ja toisaalta ihmisen lähes liskotason vimma on jatkaa yhä eteenpäin, selviytyä niin pitkälle, kuin vain mahdollista. Yhteiskunnan tasapainon järkkyminen, satunnaisia sekaisin olevia nuoria, jotka äärimmäisessä epätoivossaan tarttuvat väkivaltaan ja hävitykseen (ja siten myös peilautuvat Sumidan hahmoon, jonka taustoja ymmärrämme paremmin). 
85 7.9 7.8 21.9.
Kolmen uudehkoa indiepeliä: Braid, Meatboy ja Fez. Pelintekijöiden peittelemätöntä tilitystä turhauttavasta, vaikeasta ja yksinäisestä pelinteosta, mutta myös paljasta onnistumisen riemua. Näyttöpäätteiden keisariasema luovuuden ja työn keskipisteenä. Oman pelin esittelypisteen rakennusta pelifestivaalille, aikarajojen kuumotus ja avautumisia omasta lapsuudesta ja pelimaailmojen tärkeydestä niihin. Myös pelaajaiyleisön mielipiteen ja vastaanoton ääretön tärkeys. Omaehtoisen pelinkehittämisen muodomuutoksen ja mahdollisuuksien kartoitusta henkilökuvien kautta. Teoksen rakenne jännitystä nostattava, loppuu pikälti, kuten alkaa. Braidin kehittäjällä Jonathan Blowilla rauhallinen ja harkitseva olemus kertoessaan henkilökohtaisesta ja inspiroituneesta suhteestaan peliinsä. Meatboyn kehittäjät sulkeutuneena omiin koteihinsa työstäessään peliä antaumuksella ja välillä uskon lähes lopahtaessa. Tiukimmat tilitykset ja lähes itsetuhoiset puolensa paljastava Fezin kehittäjän Phil Fishin olemus huokuu epätoivoa ja raivoa, mutta myös suurta intohimoa. 
58 7.5 7.6 16.9.
Kolmas käsky. "Pyhitä lepopäivä." Jouluaatto. Hyinen kylmyys, juopunut mies kantaa kuusta ja yrittää löytää kotiin. Syvän mustia varjoja ja kelmeitä värikkäitä jouluvaloja. Väsyneitä ihmisiä myöhään töissä aattoiltana. Kuinka paljon aikaa annetaan lähimmäisille ihmisille, perheelle ja "pyhitetään" arvokkaat ihmissuhteet? Mies ja vaimo yrittävät vielä löytää yhteistä onnea, mutta miehen aiempi ihmissuhde naiseen yhä noustaa päätään menneisyydestä. Yksinäisyyden ja epätoivon ajama nainen käyttää keinokseen valehtelua, huijaamista ja muita mahdollisia keinoja saadakseen itselleen, mitä hän haluaa. Itsensä vahingoittamisen uhka leijuu jatkuvasti ihmisten yllä. Kierolla tavalla molemminpuolista itsensä ja toisen henkistä pahoinpitelyä, joka tuntuu silti yhä vain jatkuvan ja jatkuvan ja jatkuvan... 
64 8.1 7.8 11.9.
Toinen käsky. "Älä käytä väärin Herran, Jumalasi nimeä." Oma sisäinen omatunto, auktoriteetti, moraali ja periaate. Itseään vastaan rikkominen ja omien inhimillisten rajojensa halventaminen. Totuuksien laukominen, vaikka asioiden laitaa ei voi todellisuudessa täysin tietää. Rakoilevia seiniä pitkin valuva vesi, kuin sairastuneen hidas kuihtuminen. Maailma näyttää rumemmalta, mitä lähempänä kuolema on ja se tekee kuolemisen kohtaamisesta mielekkäämpää. Pieniä yksityiskohtia: Ajattelemattomuudessa tupakan tummppaus tulitikkuaskiin, joka leimahtaa. Mehiläisen vaivalloinen kapuaminen juomalasista pois. Tohtorin yksinäisyyden kompensaatiota; kaktuksien, linnun ja (aiemmin auton alle jääneen) koiran hoitamista. Nainen ei uskalla (tai kykene) kohdata omaa sisäistä, rehellistä tunnettaan ja kantamaan siitä vastuutaan, vaan vierittää päätöksenteon tohtorille. Nainen pyytää lausumaan jotain, mitä on mahdoton varmana lausua. 
97 7.9 7.7 4.9.
Länsimaisen elämäntavan ja kulutuskulttuurin vaikutuksia japanilaiseen arkeen. Televisio ja sumopaini lumoavat nuoret pojat. TV:n katsominen on lähes yhtä epätoivottua kuin runsas pelaaminen nykyisin. Vanhempien pelkoa, kuinka televisio tyhmentää japanilaiset idiooteiksi. Uutta teknologiaa, pesukoneita ja muuta kodin elektroniikkaa kaupan. Kuvan pastellimaiset sävyt, lasten huoneen värikäs kaappi. Kunniallisuuden menetyksen pelko naapurustossa, rahoista ollaan tietenkin tarkkoja. Talojen emäntien juoruja ja kommunikoinnin puutteesta johtuvaa loukkaantumista ja toisten mustamaalaamista. Poikakaksikon ryhtyminen mykkäkouluun joutuu koetuksille myös kodin ulkopuolella, lasten uhmaikä ja jääräpäisyys, mutta myös poikamainen leikkisyys. Ajatonta pieruhuumoria parhaimmillaan! 
160 8.6 8.3 4.9.
Ensimmäinen käsky. "Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia." Totaaliseen auktoriteettiin sokea luottaminen, oli kyse mm. uskonnollisesta, ideologisesta, tietoteknisestä tai poliittisesta (joihin teos voi laajeta, vaikka se eksplisiittisesti viittaa vain uskontoon ja tieteeseen ja niiden väliseen kuiluun). Lapsi erilaisten maailmankatsomuksien ristiriidoissa. Elämän arvaamattomuus, sattumanvaraisuus, jota emme voi täydellisesti tietää. Lapsen luottamus vanhemman auktoriteettiin. Sairaalloisen vihertävä valo tietokoneen näytössä. Kyseessä vain tyhjä ruutu, joka ei tiedä. "I am ready_". Kastamisvesi on jäätynyt, ei vapautusta, ei selityksiä, vaan ihminen yksin tunteidensa, kysymystensä ja syyllisyytensä kanssa. 
100 7.7 7.8 1.9.
Asetetut raja-aidat. Tulevaisuusnäkymien usvaisuus, epätietoisuus. Vapauden riistoa, niin eläimiltä kuin ihmisiltäkin. Kaipuuta toisaalle, kaipuuta jotain kaukaista siintävää määräpäätä kohti, mistä ei voi olla varma. Lasten yksinäisyys ja ikävöityjen vanhempien poissaoloa. Mutta myös lasten mielettömän pelotonta rajojen ylittämisen halua ja rohkeutta. Kuin jumalan murtunut veistetty käsi, joka syvyyksistä nousee ja jota nykypäivänä vain vaivalloisesti joudutaan helikoptereilla kantamaan. Aikojen muutos, vanha teatteriesitys ei enää kiinnosta. Kivulias todellisuus, joka iskee lasten kasvoille ja pakottaa jopa traumojen kautta kasvamaan. Ja lopulta kuitenkin usvasta paljastuu selkeyttä, pimeydestä valoon (kuten lapsi tarinasta muisti kertoa). |
People who voted for this also voted for
