Explore
 Lists  Reviews  Images  Update feed
Categories
MoviesTV ShowsMusicBooksGamesDVDs/Blu-RayPeopleArt & DesignPlacesWeb TV & PodcastsToys & CollectiblesComic Book SeriesBeautyAnimals   View more categories »
Listal logo
Avatar
Added by Darth Brutus on 31 Dec 2017 11:44
1486 Views 6 Comments
31
vote

Elokuvapäiväkirja 2018

Add header image

Choose file... or enter url:
Sort by: Showing 1-50 of 207
Decade: Rating: List Type:
Add items to section

Toukokuu

Mary Celeste oli kuuluisa purjelaiva, joka löydettiin 1800-lopulla tyhjillään ajelehtimasta Portugalin rannikolta. Miehistön kohtalosta ei tiedetä edelleenkään mitään eikä hylkäämisen syytä ole kyetty selvittämään. Tämä elokuva kertoo fiktiivisen tarinan siitä mikä laivalla tapahtui.

Oikeastaan tässä ei juuri paljoa ole kirjoittamista, mutta kyseessä on yksi ensimmäisistä koskaan tehdyista Hammer-leffoista ja tässä onkin pääosassa itse Bela Lugosi.

Hammer + Bela Lugosi = pää räjähtää.

Tämän pystyy katsomaan ihan laillisesti oikeuksien omistajan sivuilta tai youtube-kanavalta.
Darth Brutus's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 32 Average listal rating (12 ratings) 7.8 IMDB Rating 7.6
Toissapäivänä törmäsin eräällä netin leffafoorumilla klassisia satuelokuvia sivuavaan keskusteluun, jossa manattiin Kaunottaren ja hirviön eri filmatisointien armotonta mielikuvituksettomuutta ja kaavamaisuutta. Joku siinä sitten kehotti vastauksena edelliseen katsomaan tämän tsekkoslovakialaisen vähemmän tunnetun näkemyksen vuodelta 1978.

"Se on tosi erilainen", luvattiin.

Ja onhan se.

Periaatteessa tämäkin versio on enemmän tai vähemmän kierrätystä siitä Jean Cocteaun klassisesta vuoden vuoden 1946 ranskalaisesta filmatisoinnista, mutta tämän tekijät ovat valinneet aiheeseen varsin mielenkiintoisen ja poikkeavan näkökulman, jota kovin montaa kertaa ei vielä olekaan tullut nähtyä: sentimentaalisen sadun sijaan homma on vedettykin suoraan kauhuksi.

Jep, kauhuksi. Tsekkiläinen Kaunotar ja hirviö on lähempänä jotain Hammerin kauhuromanttista elokuvaa kuin mitään Disneyn satuja. Pelkkä peruspremissi nyt yksinään pakotti tarkastamaan tämän pariinkin otteeseen - ja näkemästäni myös pidin.

Vuoden 1978 Kaunotar ja hirviö sijoittuu hylätyltä Tsenobyliltä vaikuttavaan sumuiseen, synkkään ja ahdistavaan metsäiseen maaseutuun kaukana jossain, paikkaan jota salaperäinen verta janoava hirviö terrorisoi. Paikallinen kauppias sattuu erehtymään autioon linnaan suojaan eläimiltä ja luonnonvoimilta. Siinä sivussa ukko erehtyy myös poimimaan tyttärelleen ruusun, mistä salaperäinen hirviö ärsyyntyy ja leppyy vain ukon luvattua tälle yhden tyttäristään. Lopun varmaan tiedättekin jo ennestään.

Tämän elokuvan Hirviön linna on kaikkea muuta kuin se vanha tuttu satulinna kaukomaan: likainen, rähjäinen, mätänevä ja hylätty pimeä rotisko, jota asuttavatkin etäisesti ihmisiä muistuttavat henget ja demonit ja jonka valtiaankin kerrotaan olevan niin hirveä ulkomuodoltaan että tämä liikkuukin vain varjoissa ihmissilmän näkymättömissä.

En halua spoilata liikaa tämän elokuvan Hirviön ulkonäköä, mutta tulette taatusti yllättymään, sillä kyseessä ei todellakaan ole se sama leijonaa muistuttava otus, joka luimuilee velmusti suunnilleen kaikissa muissa aiheen filmatisoinneissa. Suurimman osan elokuvan kestosta ainut kosketus Hirviöön on tämän monologit, joissa kertoja vaihtelee Hirviön inhimillisemmän ja eläimellisemmän puoliskon välillä, ensimmäinen sentimentaalisena prinssinä ja jälkimmäinen verta janoavana petona.

Oikeastaan huomasin pitäväni tästä elokuvasta paljon, katsoinhan tämän sentään useamman kerran putkeenkin. Harmittavasti tästä tsekkiläisestä ei taida olla nykyäänkään mitään kauhean laadukasta julkaisua ja toteutuskin monessa kohtaa selvästi vähän halvahkoa, mutta muuten kyseessä on ainakin omasti mielestäni kelpo kauhuelokuva ja muutoinkin harvinaisen hieno kunnianosoitus Cocteaun klassikolle sekä Jean Epsteinin Usherin talon häviölle.
Darth Brutus's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
Darth Brutus's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 2 Average listal rating (2 ratings) 5 IMDB Rating 6.4
Darth Brutus's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 20 Average listal rating (8 ratings) 8.5 IMDB Rating 7.5
Darth Brutus's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 38 Average listal rating (18 ratings) 7.3 IMDB Rating 7.3
Darth Brutus's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
Darth Brutus's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 26 Average listal rating (17 ratings) 7.6 IMDB Rating 7.3
Darth Brutus's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 7 Average listal rating (4 ratings) 8 IMDB Rating 7.6
Darth Brutus's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 83 Average listal rating (34 ratings) 7.4 IMDB Rating 7.6
The 47 Ronin (1941)
Darth Brutus's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
Olen huomannut näitä japanilaisia elokuvia selatessa miten monessa lähteessä näihin sotavuosina tehtyihin elokuviin tavataan suhtautua hyvin yliolkaisesti, suorastaan vähätellen. Esimerkiksi tämänhetkisen maratonini hyvänä lähdeteoksena Kenji Mizoguchin teoksista käyttämäni Tadao Saton opus käytännössä ohittaa tämän, Miyamoto Musashin ja 47 Roninin tyystin silkkana propagandana.

Koska olen kuitenkin maan ja ohjaajan fani, uskaltauduin kuitenkin katsastamaan nämäkin - ja yllätyin. Kyseessä on muutakin kuin "pelkkää propagandaa".

Bijomaru on kertomus nuoresta sepästä, joka takoo nuoren neidon samurai-isälle miekan, joka kuitenkin murtuu heti ensimmäisessä kohtaamisessa ja saattaa koko suvun häpeään. Epäonnistunut seppä päättää ottaa hengen itseltään, mutta nuoren neidon ansiosta tämä päätyykin takomaan uutta, parempaa miekkaa ja samalla voittamaan aikaisemman epävarmuutensa.

Ei tämä nyt selvästikään ole mikään hirveän kunnianhimoinen ja eeppinen mestariteos ole - itse asiassa erään haastattelun mukaan Mizoguchi myönsi tehneensä tämän pelkästä rahasta - mutta kokonaisuus toimii juuri siinä määrin kuin mestarin kevyehköltä välityöltä sopii odottaa. Kuvaus on jälleen tuttua huippujälkeä, parhaimmillaan suorastaan nättiä katseltavaa ja tarina on mukavan simppeli ja helposti seurattavissa ettei tähän periaatteessa tarvitse erillisiä tekstityksiäkään.

Eniten itseäni tässä yllätti, että mukaan oli tällä kertaa eksynyt myös ihan oikeaa toimintaakin. Mizoguchihan ei tunnetusti juuri miekkailuista perustanut vaan keskittyi ennemmin dialogipainotteiseen draamaan, joten tämä taitaa olla niitä harvoja toiminnallisempia elokuvia miehen uralta - vieläpä ihan toimiva sellainen.

Loppujen lopuksi ainakin itse pidin Bijomarusta kovastikin. Kaikkeen vähättelyyn ja nollaamiseen nähden tämä on suorastaan erinomainen elokuva, juuri niin hyvää kuin Mizoguchin kaltaiselta kaverilta sietää odottaakin. Propagandaa tästä voi löytää ehkä vähän konservatiivisemman aiheen puolesta, mutta muuten en ainakaan itse ymmärrä miksi tällainen siksi ylipäänsä missään luetaankaan. Omasta mielestäni Bijomaru on pelkästään aliarvostettu laatuteos.
Darth Brutus's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 12 Average listal rating (8 ratings) 6.3 IMDB Rating 6.5
Jepu jepu. Iloiseksi yllätykseksi osoittautuneen, mutta yleensä kovasti moititun ja väheksityn Bijomarun jälkeen oli aivan pakko katsastaa myös tämä samoihin aikoihin ja samoissa tunnelmissa tehty rymyelokuva ihan vain nähdäkseen voisiko tästäkin kehkeytyä edellisen kaltainen helmilöytö.

Noh, eipä kehkeytynyt, mutta ainakin voi sanoa nähneensä tämänkin nyt sitten.

Miyamoto Musashi oli Japanin historian kuuluisin ja vaikutusvaltaisin yksittäinen samurai. Miyamoto Musashi -elokuva ei nimestään huolimatta ole suora historiallinen kuvaus merkkimiehen elämästä vaan lähinnä ajan oloon keksitty tarina miekkamestarista ja tämän luokse tulleiden nuorten kostosta vihamielistä klaania kohtaan. Ilmeisesti tällä olikin tarkoitus innostaa nuorisoa perinteisten taistelutaitojen ja soturi-ihanteiden suuntaan.

Kyse on toisin sanoen propagandaelokuvasta.

Monesti kuulee Kenji Mizoguchia kutsuttavan lähikuvia ja nopeita leikkauksia kaihtavan ohjaustyylinsä vuoksi kauhean vanhahtavaksi ja kankeaksi, mutta omasta mielestäni tällaiset määritelmät sopivat miehen teoksista lähinnä nyt käsittelyssä olevaan samurairainaan. Kyllä, Miyamoto Musashi on äärimmäisen kankea ja tylsä elokuva, poikkeuksellisen unettava tapaus.

Tiettävästi Mizoguchilla ei ollut tähän minkäänlaista kipinää tai innostusta vaan tämä tehtiinkin lähinnä olosuhteiden pakosta. Elokuvan toiminta- ja tappokohtauksista ohjaaja kuuluu lausuneen olleen täysin absurdia turhaa ajan hukkaa sota-aikana, jolloin ihmisiä kuolee muutenkin. Täydellinen välinpitämättömyys tästä kyllä joka huokosesta kyllä paistaakin.

Miyamoto Musashi on yksinkertaisesti huono elokuva, josta edes sen ohjaaja ei pitänyt. Vanhahtava, kankea, tylsä propagandaelokuva vailla pienintäkään intohimon kipinää.

Suositellaan vain Mizoguchin innokkaimmille faneille.
Darth Brutus's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 14 Average listal rating (9 ratings) 7.9 IMDB Rating 7.4
Darth Brutus's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 30 Average listal rating (18 ratings) 7.8 IMDB Rating 7.5
Darth Brutus's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 30 Average listal rating (12 ratings) 7.8 IMDB Rating 7.5
Näitä elokuvamaratoneja tehdessä on toisinaan tullut vastaan tapauksia, jolloin elokuvan ohjaajat ovat mieluummin kierrättäneet vanhoja temppujaan ja tekniikoitaan elokuvasta toiseen riskiä kaihtaen ihan kyllästymiseen asti. Joku Yasujiro Ozuhan on ehkä kaikkein pahamaineisin tällaisista tapauksista; käytännössä kaikki miehen elokuvat Päiväntasaajan kukasta lähtien ovat olleet enemmän tai vähemmän toinen toisensa kopioita, joita ei hullukaan yritä katsoa kuin yksitellen. Itse olin hullu - kahdesti.

Kenji Mizoguchi on tässäkin suhteessa varsin mielenkiintoinen poikkeus vaikka mies toisinaan omia tarinoitaan kierrättääkin. Viimeisinä vuosinaanhan Mizoguchi heittäytyi hyvinkin rohkeasti uuden ajan virtausten mukaan ja koetti taitojaan värillisten elokuvien parissa. Lopputuloksena syntyi Tarina Tairan suvusta ja Keisarinna Yang Kwei Fei, katsojasta riippuen joko miehen parhaat tai puisevimmat tuotokset.

Tairan suvun tarina sijoittuu kaukaiseen menneisyyteen, Japanin keskiajalle, keskelle samuraiden, keisarillinen hovin ja uskonnollinen munkkien ja papistojen muodostaman rälssin valtakamppailua. Tairan suku päätyy pienten mutkien kautta tämän kyseisen voimainmittelön keskiöön, pienenä sivujuonena selviää myös erään samurain todellinen suvullinen alkuperä.

Visuaalisesti Tarina Tairan suvusta taitaa olla niitä hienoimpia Mizoguchin elokuvia, eikä vain huikean rikkaan värien käytön vuoksi vaan myös jälleen kerran hivelevän hienovaraisen kameratyöskentelyn, äärimmäisen tarkkojen puvustuksellisten yksityiskohtien sekä komeiden joukkokohtausten vuoksi. Harvoin on japanilaisessa elokuvassa kuvattu pelkkiä vaatteitä yhtä hehkeissä väreissä. En tiedä mitä tekniikkaa tässä on tarkalleen käytetty, mutta sinisen ja punaisen kontrasti tuo vahvasti mieleen juurikin Ozun Päiväntasaajan kukan.

Harmittavasti tästäkin vain löytyy ne muutama pientä juttua, jotka onnistuvat syömään parhaita tehoja kummasti. Kenji Mizoguchi ei esimerkiksi ollut lainkaan toiminnan perään ja tästä puuttuvat käytännössä kaikille samuraileffoille ominaiset jännitävät ja vauhdikkaat miekkailukohtaukset. Niiden sijaan saadaan kuulla paljon tylsää dialogia ja hidasta patsastelua. Tarina Tairan suvusta onkin yksinkertaisesti tylsähkö elokuva.

Moni on tästä kommentoinut lopetuksen olevan kauhean heppoinen ja jättävän liikaa avonaisia aukkoja ihan kuin tälle olisi suunniteltu jatko-osiakin. Itse asiassa näin alunperin olikin, sillä Tarina Tairan suvusta piti olla vain kokonaisen eeppisen historiallisen elokuvasarjan ensimmäinen osa, mutta ilmeisesti koko juttu päätettiinkin perua ennen myöhempien episodien aloittamistakaan.

Ihan mielenkiintoisena detaljina tämä ja alkuperäisteos myös aiheuttivat tekoaikanaan pienen skandaalin kuvaamalla keisarin hyvin inhimillisenä hahmona. Perinteisesti Japanissa keisari on siis nähty jumalallisena olentona sekä polveutuvan itsestään auringon jumalattaresta ja tämän tekoaikaan vanha perinne oli vielä sitkeässä siitäkin huolimatta, että keisarikultti käytännössä lopetettiin Toisen maailmansodan jälkeen. Tästä onkin sanottu, että keisaria käsittelevät kohtaukset ovat ainoita joita Mizoguchi on koskaan urallaan epäröinyt tehdä.
Darth Brutus's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 52 Average listal rating (26 ratings) 7.6 IMDB Rating 7.7
A Geisha (1953)
Nuori nainen saapuu geishoja eli perinteisiä japanilaisia viihdyttäjänaisia kouluttavan emännän luokse ja rukoilee päästä osaksi tämän bisnestä. Selviää, että äitinsä kuoleman jälkeen nuori nainen - Eiko - on jäänyt seksuaalisia palveluja hautajaisista jääneiden velkojensa katteeksi vaativan setänsä otteeseen.

Sittemmin iloiseksi geishaksi koulutetulle Eikolle - geishanimeltään Miyoeille - alkaa pikkuhiljaa paljastua ammatin vähemmän tunnettu pimeämpi puoli. Asiakkaat ovat monesti jos jonkinlaisia hämäräheikkejä ja juoppoja eikä geishan hymy ja kiinnostuskaan koskaan ole aitoa vaan pelkkää asiakkaan mielistelyä. Toisinaan geishan työtä ei voi erottaa prostituutiostakaan, asiakkaan mielihaluihin on monesti suostuttava olipa kyseessä vähän kierompi tapaus tai ei.

Eräässä kohtauksessa keski-ikäinen juoppo yrittää raiskata nuoren geishan, mutta tämä pureekin ukon kielen poikki, minkä seurauksena geisha itse saakin nuhtelut niskaansa, sillä ahdistelevalta herraskaiselta meni tapauksen vuoksi miljoonabisnekset sivusuun. Mizoguchin julmassa maailmassa raha ja seksi hallitsevat maailmaa sekä ihmisten mieliä ja naisetkin ovat vain miesten palvelijoita ja nautinnon välineita.

Gionin soittajia on toisinaan ollut tapana monessa lähteessä kutsua jonkinlaiseksi Mizoguchin tylsäksi välityöksi Oharun, Ugetsun ja Lääninherra Sanshon välillä, mutta omasta mielestäni tylsää tässä on lähinnä edellisiin verrattuna arkinen asetelma ja ehkä hitusen heikompi tarina. Kuvaus ja näyttely ovat helposti oman aikansa priimaa ja Mizoguchin yksityiskohdille tarkkaa silmää ei taaskaan voi kuin ihailla. Sanoma on selkeä ja se iskee kuin jäinen nyrkki palleaan.

Henkilökohtaisella tasolla Gionin soittajat yllätti lähinnä erittäin positiivisesti. Kyseessä on ehdottomasti parempia Mizogucheja, vaikkei tämä nyt missään kohtaa niiden kaikkein parhaimpien ja klassisimpien teosten tasolle pääsekään. Tämä taitaa kuitenkin olla niitä helpoimpia ja kaupallisimpia Mizoguchin ohjauksia - laadusta tinkimättä tietenkin.

Me gusta.
Darth Brutus's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 40 Average listal rating (23 ratings) 7.2 IMDB Rating 7.7
Miss Oyû (1951)
Darth Brutus's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 40 Average listal rating (21 ratings) 7.1 IMDB Rating 7.4
En tiedä onko kauhean hyvä merkki, jos elokuvaa suunnilleen dissataan ja vähätellään lähestulkoon kaikissa ohjaajan töitä koskevissa julkaisuissa "epäonnistuneena kokeiluna", sivuutetaanpa tämä toisinaan monessa lähteessä ohjaajansa filmografiassa kokonaan merkityksettömänä elokuvana. Kuitenkin tästä on tehty poikkeuksellisesti myös hongkongilainen remake, joten ei tämä nyt kai niin huono voi olla.

Keisarinna Yang Kwei Fei on muinaiseen Kiinaan sijoittuva pukudraama ja Kenji Mizoguchin ensimmäinen kahdesta värillisestä kokeilusta. Tällä kertaa tarina kertoo köyhästä kyökkipiiasta, joka naitetaan keisarille jalkavaimoksi ja joka lopulta joutuu keskelle valtakunnan sisäisiä juonitteluja. Mitään ohjaajalle tuttuja syvällisempiä teemoja tässä ei oikeastaan käsitelläkään vaan kyseessä on poikkeuksellisesti kaupallisempi ja kevyehkömpi viihdeteos.

Koska kyseessä on pukudraama, tästä voi ainakin sanoa puvustuksen osuneen hienosti naulan kantaan ja Mizoguchin näppärän värien käytön ja kameratyöskentelyn jälleen toimivan aivan erityisen hyvin Tairan suvun vapaan. Toki näyttelijätkin ovat enimmäkseen erinomaisia, eritoten Machiko Kyo prinsessa Kwei Feinä.

Valitettavasti täysin samaa ei voi sanoa Kwei Fein lavastuksesta ja käsikirjoituksesta, jotka jättävät kumpikin pahemman kerran toivomisen varaa. Ohjaajalle tyypillisesti tässä ei käytännössä nähdä ollenkaan toimintaa vaan kohtaus toisensa jälkeen pelkän puisevan dialogin varassa, useimmiten selvästi feikeissä lavasteissa. Parhaimmillaan Kwei Fei onkin kun hahmot ovat hiljaa ja kuvat hoitavat selittelyn.

Toisin sanoen joudun valitettavasti yhtymään tämän kriitikoihin ja toteamaan tämän jäävän pahemman kerran niiden parempien Mizoguchien jalkoihin. Keisarinna Kwei Fei ei todellakaan ole huono elokuva sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta verrattuna kaikkeen muuhun ohjaajan tämän ajan tuotantoon, tämä ei yllä likimainkaan niiden parempien teosten joukkoon.
Darth Brutus's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
Chikamatsu monogatari eli suomalaisittain Ristiinnaulitut rakastavaiset sijoittuu monen muun Mizoguchin elokuvan 1600-luvun feodaalisen ajan Japaniin. Vaimoaan muiden naisten kanssa pettävän kirjapainon omistajan apulainen erehtyy erinäisten käänteiden jälkeen lämpinänä kesäyönä samaan tilaan isäntänsä vaimon kanssa - ja tulee yllätetyksi. Kansan keskuudessa alkaa väärinkäsityksen seurauksena kiertää tarina kielletystä rakkaudesta ja vaimon aviorikoksesta, josta perinteisesti jaetaan kuolemantuomio kumpaisellekin osapuolelle. Loppujen lopuksi syytettyjen välille syntyykin jotain paljon syvempää...

Tiettävästi tämän elokuvan tarina perustuu 1600-luvulla sattuneeseen kuuluisaan tositapaukseen perustuvaan vainajien henkiä lepyttämään tarkoitettuun rituaaliseen näytelmään sekä siitä pohjautuvaan nukketeatteri-esitykseen. Mizoguchi on tosin ottanut elokuvaansa huomattavia vapauksia alkuperäistarinan suhteen muuttamalla kertomuksen "kahdesta rikollisesta" Romeo ja Julia -tyyliseksi länsimaiseksi tarinaksi kielletystä rakkaudesta.

Kaikista Mizoguchin leffoista Ristiinnaulitut rakastavaiset taitaa olla niitä kaikkein synkimpiä ja armottomimpia. Vaikka tarina kuvaakin periaatteessa rakkauden voittoa kuolemasta ja ympäröivän yhteiskunnan tuomitsemisista, tässä kuitenkin samalla kuvataan äärimmäisen vihamielistä ja petoksille altista maailmaa, jossa ystävät ja sukulaisetkin ovat tarvittaessa valmiita pettämään ja ajamaan läheisiään varmaan kuolemaan jos sikseen tulee.

Elokuvan tapa spoilata itse itsensä jo nimessään on osa koko jutun perusjippoa: kun katsojalle paljastuu jo ennen elokuvan katsomista mihin tapahtumat lopulta johtavat, tuntuu itse rainan seuraaminen vain entistä piinaavammalta.

Chikamatsu monogatari on totisesti yksi ohjaajansa parhaita ja länsimaisittain helpoimmin lähestyttäviä teoksia. Kaiken lohduttomuus ja synkeys todennäköisesti karkoittaa ainakin osan potentiaalisista katsojista eikä tämä kai visuaalisessa kauneudessa niiden parhaiden Mizoguchien tasolle yllä, mutta kokonaisuus on kuitenkin huikean hienoa elokuvan taidetta.
Darth Brutus's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
Darth Brutus's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
Darth Brutus's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 31 Average listal rating (19 ratings) 8.2 IMDB Rating 7.7
Häväisty nainen sijoittuu niin monen muun Kenji Mizoguchin teoksen tavoin japanilaiseen bordelliin Shimabaran kuuluisalla punaisten lyhtyjen kadulla. Elokuvan bordellia pitää Kinya Tanakan esittämä vanha leskinainen, jonka toimenkuvaa tämän yliopistoa käynyt tytär häpeää ja inhoaa.

Kaikki muuttuu kun äiti sairastuu ja joutuu jäämään työstään lomalle, joutuu tytär ottamaan ohjat vihaamassaan huoralassa. Kuin kirsikkana kakun päällä tytär sattuu vielä ihastumaan bordellin ilotyttöjä hoitavaan komeaan nuoreen lääkäriin - johon äidilläkin sattuu olemaan suhde.

Häväisty nainen saattaa hyvinkin olla Kenji Mizoguchin kummallisimpia elokuvia: siinä missä ohjaaja yleensä kuvasi yhteiskunnan alakerrosten ja erityisesti ilotyttöjen elämää kantaa ottavaan sävyyn, tässä kuvio on käännetty täysin ylösalaisin jo koko kuvio onkin kuvattu kevyenä komediana, joka tyytyy lähinnä leikittelemään yleensä niin vakavalla aiheellaan.

Muutoin Häväisty nainen onkin positiivisella tavalla juuri ohjaajansa näköinen ja kuuloinen teos: erinomaisesti leikattu, kuvattu ja näytelty - erityisesti Mizoguchin vakiokasvo Kinyo Tanakan osalta. Mieleenpainuvina kohtauksina ainakin itselläni mainittakoon monessa kohtaa nähtävät kiehtovat teatterijaksot - Mizoguchi oli siis perinteisen japanilaisen teatterin perään ja sen myös huomaa pelkästään hyvällä tavalla paitsi tässä, myös ohjaajan muissa töissä.

Loppujen lopuksi tällä kertaa kyse on kuitenkin pelkästä kevyestä välityöstä raskaampien ja kunnianhimoisempien mestaritöiden jälkeen. Mizoguchi tuntuu tämän elokuvan parissa lähinnä päästelleen höyryjä ja pitäneen vapaata ilman turhia kikkailuja ja filosofointeja. Luonnollisesti Häväisty nainen onkin laadultaan heikompi kuin miehen parhaat teokset noin keskimäärin, mutta hyvää ja pätevähköä tekoa tämä on silti.
Darth Brutus's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 395 Average listal rating (211 ratings) 8.3 IMDB Rating 8.2

Ja niin siinä kävi sitten niin, että päästiin vihdoin puhumaan tästä elokuvasta: Kenji Mizoguchin Ugetsu - kalpean kuun tarinoita on yksi kaikkien aikojen klassikoista, kaikissa mahdollisissa äänestyksissä maailman parhaimpien ja merkittävimpien elokuvien joukkoon kuuluva teos, joka yhdessä O'Haru - naisen tien ja Akira Kurosawan Rashomonin kanssa popularisoivat japanilaisen elokuvan ympäri maailmaa.

Ugetsu perustuu useampaankin erilaiseen kirjalliseen lähteeseen, jotka Mizoguchi on nerokkaasti kutonut yhteen omanlaisekseen ja itsensä näköiseksi teokseksi: sekaan tähän on saatu ainakin pari japanilaista kummitustarinaa ja satiiri inhimillisestä turhamaisuudesta ja kunnianhimosta, mutta oikeasti tämä ei taida istua sen enempää kauhun kuin komediankaan nimekkeen alle. Ugetsu on fantasiahenkistä draamaa, vähän kuin perinteistä japanilaista teatteria muttei ehkä kuitenkaan aivan.

Elokuvan tarina kertoo kahdesta sisällissodan ajan Japanissa 1500-luvulla elävästä köyhästä naapuruksesta, jotka kumpikin hylkäävät perheensä oman kunnianhimonsa vuoksi. Toinen päätyy aavenaisen palatsiin, toinen havittelee itselleen mainettan ja kunniaa soturina. Kulta ja kunnia osoittautuvat kuitenkin pelkäksi harhaksi ja rihkamaksi, mutta kaksikon seikkailuista maksettava hinta on kovin mahdollinen.

Jos koskaan päätät alkaa katsoa japanilaisia elokuvia, tämä todennäköisesti on ensimmäisten joukossa joita käteesi tullaan koskaan lyömään. Syykin on selvä: Ugetsu on joka suhteessa mestarillista jälkeä, ei vain juoneltaan vaan myös kuvaukseltaan, joka hakeekin vertaistaan edelleen kauneudessa. Ugetsu on kaunis elokuva.

Mizoguchin pitkiä otoksia suosiva tyyli oli aikoinaan jotain todella vallankumouksellista ja uutta, sillä tämän tekoaikaan mykän elokuvan aikaiset käsitykset leikkauksesta tarinankerronnan perustana olivat vielä aivan peruskauraa. Nyt jälkikäteen voi todeta miehen olleen rohkealla tyylillään enemmän kuin vuosikymmeniä aikaansa edellä. Sulavan kameran liikkuessa yhtenä pitkänä otoksena öisellä sumuisella suolla voi vain kuvitella miten samaa olisi pyritty tekemään jonkun muun ohjaksissa erilaisilla leikkaustekniikoilla - tai olisiko ylipäätään voitukaan.

Lukemissani tätä analysoivissa esseissä tarinan symboliikkassa ja teemoissa on nähty viittauksia Japanin Toisen maailmansodan aikaiseen kulttuuriin ja henkeen, ahneuteen ja militarismiin sekä sotavuosina propagandatuotoksia tehneen ohjaajan henkilökohtaiseen suhteeseen paitsi kaikkeen edelliseen, myös hänen käsitykseensä elokuvanteosta itsestään ja kehitykseensä ohjaajana. Sodanjälkeisenä aikana moni muukin ilmeisesti koki Mizoguchin pyörittelemät teemat omakseen, mikä kaikkeen muuhun ynnättynä teki tästä välittömän ja kestävän klassikon.

En henkilökohtaisesti kykene löytämään Ugetsusta minkäänlaista suurempaa tai pienempää säröä, virheellisiä leikkauksia, huonoja näyttelijäsuorituksia, mitään. Ugetsu on maineensa veroinen klassikko, yksi Mizoguchin ehdottomia kärkiteoksia ja parhaita japanilaisia elokuva suunnilleen koskaan.

Eikö vieläkään ole tullut nähtyä Ugetsua? No sitten äkkiä katsomaan!
Darth Brutus's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 76 Average listal rating (42 ratings) 8 IMDB Rating 8
Punaisten lyhtyjen katu onkin jälleen nimeään myöten täyttä Mizoguchia: yhteiskuntakriittinen kertomus viiden hyvin erilaisen naisen elämästä ja työstä tokiolaisessa ilotalossa vain muutamia kuukausia ennen prostituution kriminalistointia Japanissa.

Elokuvan idea saattaa paperilla kuulostaa kauhean yksinkertaiselta, mutta Mizoguchin työn jälki onnistuu yllättämään monipuolisuudessaan ja rikkaudessaan jälleen kerran. Viidestä naisesta yksi on energinen, hyvien vanhempien kasvattama nuori nainen joka karkasi ja päätti ryhtyä prostituoiduksi äitinsä kuoltua. Yksi naisista kerää seksillä rahaa korruptoituneelle isälleen ja uskoo miesten huijaamisen olevan oikeutettua. Yhdellä naisista on lapsi ja nahjusmainen mies, joita tämä joutuu elättämään myymällä itseään.

Toisin sanoen klassista ohjaajansa työtä, erittäin monipuolinen ja moniulotteinen kertomus rahasta, seksistä ja vallasta. Lopussa nähdään vielä ohjaajalle tyypillinen perheen ja äiti-poika-suhteen hajoaminen, heikkoja miehiä, alistettuja ja esineellistettyjä naisia ym. Kaikkein uskomattominta Punaisten lyhtyjen kadussa onkin, että sillä on mittaa vain vajaa puolitoista tuntia, mutta se onnistuu kertomaan koko valtavan tarinansa helposti siinä ajassa ilman hetkenkään nikottelua.

Punaisten lyhtyjen katu on totisesti yksi ohjaajansa parhaista ja hiotuimmista töistä, jälleen yksi kristallinen "lähes" mestariteos aiempien joukkoon.

Muista suosikeistani poiketen tässä on kuitenkin yksi juttu, joka todella häiritsi ja häiritsee yhä edelleen katsomiskokemusta puolen tähden menetyksen edestä, nimittäin tämän japanilais-avantgardistinen soundtrack, joka ehkä japanilaiseen korvaan vielä menee, mutta joka länsimaisittain kuulostaa pelkältä epämääräiselvä vinkunalta ja paukkeelta.

Yksi parhaista silti. Tämähän olikin aikoinaan valtava menestys ja vähän yllättäen herätti keskustelua prostituution kieltämisen oikeutuksesta - Mizoguchi nimittäin maalasi henkilöhahmoistaan vähän liiänkin realistisia ja humaaneja jopa siinä määrin, että muutoinkin äärimmäisen huonossa asemassa viruvien ilotyttöjen työttömyys herätti tämän nähneissä aitoa huolta ja murhetta. Prostituution väistämättömään kieltämiseen sillä ei kuitenkaan ollut mitään merkittävää vaikutusta.
Darth Brutus's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 142 Average listal rating (73 ratings) 8 IMDB Rating 8.2
Japani, 1600-luku. Vanha ilotyttö on vetäytynyt buddhalaiseen pyhättöön rukoilemaan. Pyhimysten kuvat tuovat tälle kuitenkin mieleen elämän aikana kohtaamansa miehet sekä elämän, jonka tämä on jo kauan aikaa sitten jättänyt taakseen...

Nuoruudessaan Oharu oli rikkaan ja kuuluisan suvun jäsen, mutta rakastuttuaan väärään mieheen (Toshiro Mifune!) perhe menetti kasvonsa ja karkotettiin keisarillisesta pääkaupungista. Oharu - naisen tie on tarinana kuin Jobin kirja, kertomus kaiken menettämisestä ja esineellistetyn ihmisen ajautumisesta yhä syvempään kurimukseen rahan ja seksin hallitsemassa maailmassa.

Oharun tarina perustuu vanhahkoon 1600-luvulla kirjoitettuun lievästi eroottiseen opukseen, joka kuvaa aikansa naista erilaisissa silloisena aikana soveliaissa ammateissa keittäjästä prostituoituun. Toisin kuin kyseisessä kirjasessa, elokuvaversiossa prostituutio ja perinteinen ihmisiä armottomasti tallova järjestelmä on esitetty vähemmän sympaattisessa valossa. Vanhaan aikaanhan prostituutiota pidettiin Japanissa jopa haluttavana ja hienona ammattina, johon hakeuduttiin ainakin teoriassa "vapaaehtoisesti", mutta yleensä kuitenkin käytännössä köyhyyden pakottamana - tai pakotettuna.

Kenji Mizoguchin Oharu ei kuitenkaan sisällä laisinkaan eroottista materiaalia vaan kyseessä on erään lukemani kiinnostavan japanilaiskirjoittajan tulkinnan mukaan ennemminkin hyvin, hyvin vahvasti uskonnollinen, buddhalainen elokuva. Oharun hahmo itse on eräänlainen heikkojen miesten synneistä kärsivä Kristus-hahmo ja "pyhä huora", joka nähdään ja kuullaankin aivan lopussa pyhiinvaeltajan tamineissa resitoimassa buddhalaista sutraa. Elämä on kärsimystä, etc.

Omasta mielestäni Oharu ei ehkä ole Mizoguchin tuotannosta aivan Lääninherra Sanshon ja Ugetsu - kalpean kuun tarinoitan veroinen timanttisin mahdollinen mestarityö, mutta siinä yhdistyy täydellisellä tavalla kaikki ohjaajan parhaan kauden perusteemat ja tuntomerkit, kuten naisten ja viattomien kärsimys, rahan ja heikkojen miesten valta, syyllisyydentunto, äidin ja lapsen välien katkeaminen, pitkät otokset ym. ja tätä voikin siksi tarjota aiheesta kiinnostuneille jonkinlaiseksi rautaisannokseksi ja sisäänheittotuotteeksi Mizoguchin tuotantoon ja ohjaustyyliin.

Mitään erityisen hauskaa tai viihdyttävää elämystä on tosin turha odottaa. Oharu on nimittäin taatusti yksi maailman lohduttomimmista ja masentavimmista elokuvista.
Darth Brutus's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 4 Average listal rating (3 ratings) 7 IMDB Rating 6.7
Darth Brutus's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 82 Average listal rating (32 ratings) 7.8 IMDB Rating 7.1
Darth Brutus's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 62 Average listal rating (28 ratings) 6.6 IMDB Rating 6.8
Darth Brutus's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 38 Average listal rating (12 ratings) 7.6 IMDB Rating 7
Darth Brutus's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 35 Average listal rating (21 ratings) 7 IMDB Rating 6.9
Vihdoin ja viimein, monien kiireiden ja ongelmien jälkeen löysin itselleni aikaa ja energiaa katsoa tämän kaikkien aikojen suurimman ja merkittävimmän mykän klassikon, jota homo- ja suvaitsevaisuuspiireissä on hehkutettu jo vuosikausia kuin jotain Graalin maljaa konsanaan.

No tässä tämä nyt sitten on: ensimmäinen koskaan tehty homoleffa. Tai oikeastaan kyseessä on vain osa kokonaista elokuvaa, sillä tästä on vuosien varrella kadonnut parisenkymmentä minuuttia materiaalia. Heti tämän ilmestymisen jälkeenhän Saksassa sorvattiin voimaan kokonainen laki, jolla saatiin tämän esitykset kiellettyä ja 30-luvulla tämä pyrittiin tuhoamaankin viimeistä kopiota myöden.

Kaikesta päätellen ei sitten onnistunut.

Mikäli Different from the Othersin tarina kiinnostaa, niin tämä elokuva oli alunperin tehty vastustamaan silloisia homouden kriminalisoineita siveellisyyslakeja ja tämä käytännössä koostuu miehiä sisältävistä kohtauksista. Koska kyseessä on lähes 100 vuotta vanha elokuva, tässä ei luonnolisesti ole voi näyttää mitään vaan tekijät ovat vain tyytyneet laittamaan tekstiä kertomaan kyseessä olevan homoja.

Jälkimmäinen puolikas on käytännössä kahdesta se turhauttavampi. Puolivälin jälkeen elokuvan hahmot menevät nimittäin kuuntelemaan kokonaista luentoa ikivanhoista seksuaalikäsityksistä ja osana tuota kyseistä luentoa väännetään koko elokuvan sanoma sitä lakijuttua myöten niin rautalangasta että tyhmempikin maajussi sen varmasti ymmärtää. Koska koko laki on jo kumottu aika päiviä sitten ja seksuaalikäsityksetkin muuttuneet, tuntuu koko luento nykyvinkkelistä lähinnä äärimmäisen turhauttavalta ja kiusalliselta.

En nyt halua loukata ketään, mutta suoraan ja valehtelematta Different from Others on valju ja väsähtänyt elokuva, armottoman vanhentunut pioneerityö vailla minkäänlaista kunnollista annettavaa 2000-luvun yleisölle. Olenkin täysin vakuuttuunut että ilman tuota homojuttua kukaan ei todennäköisesti muistaisi tai "tykkäisi" koko leffasta. Kai tämän kerran katsoo, mutta siihen se todennäköisesti sitten jääkin.
Darth Brutus's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
Jokainen vähänkään elokuvahistoriaa tuntee todennäköisesti Saksan 20-luvun ekspressionistisen villityksen kauhuelokuvineen päivineen. Käsin maalatuilla taustoilla ja omintakeisella tunnelmalla varustettu Tohtori Caligarin kabinetti oli vuosikymmenen alun massiivinen hitti, jonka vanavedessä seurasi jos jonkinlaista yrittäjää vaihtelevalla menestyksellä.

Genuinessa on ainakin paperilla moni asia paremmin kuin kuosissaan: tämä on tehty käytännössä välittömästi Caligarin kabinetin jälkeen ja tässä on jopa lähes kauttaaltaan sama tuotantotiimi takana käsikirjoittaja Carl Mayerista sekä ohjaaja Robert Wienestä lähtien. Ajan muotityyliä henkivä lavastuskin on alan ekspertin Cesar Kleinin käsin maalaama. Mikä voisi siis mennä pieleen?

Aloitetaan tarinasta: itse ymmärsin tämän kertovan tarinan jostain Genuine-nimisestä naisesta. Kaikki muu olikin käytännössä niin sekavaa ja vaikeaselkoista etten saanut siitä yhtään mitään selvää. Oli tässä ilmeisesti joku parturi, musta mies ja joku hassulla hiustyylillä varustettu nuori mies, joiden epämääräisiä edesottamuksia tässä ilmeisesti seurataan.

En valehtele yhtään jos totean tämän olevan vähintään kymmenen vuotta ajastaan jäljessä. Tiedän Ensimmäistä maailmansotaa edeltäneeltä ajalta monta tusinaa teknisesti parempaa ja kiinnostavampaa elokuvaa kuin Genuine. Ilman niitä lavasteita tätä ei ihan heti oikeasti edes arvaisi 20-luvulla tehdyksi elokuvaksi, niin kömpelö tämä oikeasti on.

"Mutta onhan se hei oman aikansa mittapuulla tosi hyvä!"

Ei muuten ole. Genuine oli jo omana aikanaan täydellinen floppi niin lippuluukuilla kuin kriitikoidenkin keskuudessa. Sen tönkköä teknistä toteutusta ja sekavaa tarinaa pidettiin jo julkaisunsa aikaan täysin luokattomana ja armottoman vanhentuneena kakkapökäleenä.

Nykyäänkään tätä ei taida olla mahdollista saada omana erillisena fyysisenä kopionaan vaan Genuinen voi löytää enintään jonkun Tohtori Caligarin kabinetin DVD:n ja blurayn lisämateriaaleista. Kun näinkin nimekkäällä tekijätiimillä varustettua elokuvaa ei saada myytyä edes omana julkaisunaan, on kyseessä oltava melkoinen kalkkuna. Ja onkin.
Darth Brutus's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
Darth Brutus's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
Darth Brutus's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 244 Average listal rating (103 ratings) 8.1 IMDB Rating 7.9
Darth Brutus's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
Darth Brutus's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
Darth Brutus's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
Darth Brutus's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
Darth Brutus's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
Darth Brutus's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 6 Average listal rating (5 ratings) 6 IMDB Rating 6.1
Orson Wellesin keskeneräiseksi jäänyt mykkä esikoisohjaus vuodelta 1938. Kummallisen tuntematon teos kun ottaa huomioon että tämän voi nykyään katsoa ihan youtubestakin. Mitään Citizen Kanea on kuitenkin ihan turha odottaa.
Darth Brutus's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
Add items to section

Huhtikuu

Itse asiassa olin jo jättämässä tämän vähän niinkuin välistä, sillä neukkumaratonissa on jo muutenkin listalla niin paljon elokuvia katsottavaksi ja tämä taitaa olla muutenkin yksi niistä tunnetuimmista ja ylistetyimmistä josta kaikki oleellinen taitaa olla jo moneen kertaan sanottu. Muutin kuitenkin lopulta mieleni, sillä kyseessä on kuitenkin loppujen lopuksi taideteos, jota voi tulkita miljoonalla eri tavalla ja saada jokaisella katselukerralla erilaisia tulkintoja, joten tätä ei periaatteessa voikaan katsoa puhki.

Päällisin puolin Mies ja elokuvakamerassa on kyse yhdistelmästä oman aikansa tyypillistä kaupunkisinfoniaa ja elokuvantekoa kuvaavaa dokumenttia; elokuva alkaa tyhjästä teatterista, kuvaa kameramiehen matkaa ympäri kaupunkia ja valmiin filmin päätymistä aina leikkauspöydälle. Kaupunkisinfonian perinteitä on kuitenkin rikottu kuvaamalla yhden kaupungin sijasta useampaa, jolloin kyseessä on enemmänkin kuvaus ideaalista itäeurooppalaisesta kaupungista kuin mistään tietystä paikasta ja ajasta.

Mutta pintapuolinen tarkastelu antaa vain hyvin suppean kuvan itse elokuvan sanomasta ja sisällöstä. Mieheen ja elokuvakameraan on pyritti tallentamaan kaikki mahdollinen olennainen inhimillisen elämän iloista ja suruista, alkaen heräilevästä synnytysosastosta ja käynnisvistyvist tehtaan koneista, romanssista, syntymästä ja kuolemasta päätyen aina koneromantiikkaan, yhteiskunnan ja ihmiselämän mekaniikkaan.

Koska kyseessä on vielä Vertovin Elokuvasilmän teorialle perustuva teos, elokuva myös loppuu kuvaan "elokuvasilmästä".

Mies ja elokuvakamera on enemmän kuin pelkkä elokuvan perusteos - kyseessä on jo omanlaisensa käsite täydellisyyttä hipovalle tekniselle mestariteokselle. Tässä leffassa yksinään nähdään suunnilleen kaikki mykän elokuvan tunnetut tehokeinot - osa ensimmäistä kertaa - ja osa vain venytetään taiturimaisesti niin pitkälle kuin suinkin koskaan mahdollista. Tämän jälkeen ei ole enää paluuta entiseen, tämän jälkeen ei ole enää minkäänlaisia tekosyitä palata tönkköön ja vanhahtavaan teatterimaiseen ilmaisuun elokuvissa.

Neuvostoelokuvan hienoimpia hetkiä.
Darth Brutus's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
Tässä ihan mielenkiintoinen historiallinen kuriositeetti niille joita kiinnostaa. Kyseessä on nimittäin Leni Riefenstahlin Tahdon riemuvoiton ensimmäinen versio, joka tehtiin alunperin Natsipuolueen valtaannousun kunniaksi jo vuonna 1933.

Lopputulokseen ei kuitenkaan oltu tyytyväisiä ja puolueessa muutenkin suoritettiin pian tämän jälkeen puhdistuksia, joten kaikki kopiot tästä hävitettiin ja koko roska kuvattiin uudelleen uudistuneen puolueen kunniaksi.

Ainut kopio tästä on säilynyt jossain brittiyliopistosta, jossa Riefenstahl kävi 30-luvun alussa luennoimassa ja antoi lahjaksi yhden kopion elokuvasta. Sittemmin se löydettiin varastosta vasta muutama vuosi sitten.

Jos kiinnostaa niin kannattaa katsoa tämä ja Tahdon riemuvoitto perätysten ja bongata kaikenlaisia pieniä eroja ja yhteneväisyyksiä.
Darth Brutus's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
20- ja 30-luvuilla toiminut Prometheus Films, saksalais-neuvostoliittolainen elokuvapulju tuotti lyhyen olemassaolonsa aikana kourallisen elokuvia, joista suurin osa on jo ammoin unohtunut. Slatan Dudowin Kuhle Wampe taitaa olla koko firman historian tunnetuimpia teoksia - jopa Peter von Bagh mainitsi tämän lyhyesti Elokuvan historiassaan, joten mistään ihan turhasta elokuvasta ei olekaan kyse.

Kuhle Wampe on pohjimmiltaan lama-ajan köyhän kansa elämää kuvaava työläiselokuva. Tarinan keskiössä on lama-ajan kaupunkilähiössä asuva perhe, joka muuttaa aikuisen poikansa itsemurhan jälkeen Kuhle Wampe -nimiselle leirille (ei keskitys-sellaiselle). Myöhemmin perheen tytär liittyy mukaan työväenliikkeen toimintaan.

Kuten varmaan arvata saattaa tällaiselta 30-luvun alun varhaiselta äänielokuvalta, tässäkin on selvästi hylätty monia mykkäelokuvan perustekniikoita ja periaatteessa kokonaisuus tuntuu tässä enimmäkseen kauhean tönköltä ja primitiiviseltä; monessa kohtauksessa taustalla kohisee epämääräinen hiljaisuus ja kamerakin pysyttelee tiukasti paikallaan.

Toisaalta kuvaus loistaa parhaimmillaan kuin jossain paremmissakin neuvostoelokuvissa. Erityisesti kuvat luonnosta ja dzigavertovmaiset koneromanttiset visiot nostureista, loputtomista liukuhihnoista ja erilaisista vekottimista ovat vinkeää silmäkarkkia. Kunpa tarina ja hahmot olisivat yhtä tasokasta kuin kuvaus ja tämä voisikin olla todella suuren luokan klassikko.

Isoin ongelma nyky-yleisön kannalta tässä vain on, että Kuhle Wampe on nimenomaan kevyttä työvaenliikkeen propagandaa ja tarkoitettu lama-ajan saksalaiselle yleisölle, jolle kaikenlaiset viittaukset ja vihjeet todennäköisesti upposivat paremmin kuin mitä ne tekevät suurelle osalle nyky-yleisöä.

Aika on toisin sanoen päässyt syömään Dudowin työläiskuvausta pahasti eikä tätä kai enää 2000-luvulla kannatakaan lähteä katsomaan mitenkään ajankuvaa ihmeempänä elämyksenä.
Darth Brutus's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 0 Average listal rating (1 ratings) 6 IMDB Rating 7.7
Harbor Drift on pieni neuvostomaratonin sivutuotteena löytynyt helmi, josta ei enää nykyaikana mykkäelokuvan ystävienkään parissa juuri paljoa puhuta ja joka taitaa monen muun aikalaistuotteensa tavoin olevan tavallisen kansan saatavilla lähinnä televisioesityksen pohjalta nauhoitettuna bootlegina - tai tässä tapauksessa myös vaihtoehtoisesti joskus 70-luvun lopulla julkaistuna äärimmäisen harvinaisena beta-kasettina.

Historia tämän elokuvan kohdalla menee siten, että neuvostoliittolaisilla elokuvastudioilla oli ennen natsipuolueen valtaannousua ja 30-luvun puolivälin lakkautusta oma paikallisten kommunistien pyörittämä saksalainen sivukonttorinsa, joka tuotti jokusen aatteen paloa hehkuvan pienen ja unohtuneen elokuvan ennen sulkemistaan muutamaa vuotta myöhemmin. Harbor Drift lienee näistä se kaikkein "tunnetuin" tapaus.

Pohjimmiltaan kyseessä on jälleen yksi oman aikansa tyypillinen saksalainen katuelokuva .Asphaltin ja monen muun tapaan. Ideana näissä on tyypillisesti kuvata yhteiskunnan alakerroksia ja erityisesti miehiä, joita vaaralliset naiset ja näiden pidäkkeetön seksuaalisuus viekottelevat pahoille teille. Tällä kertaa viattomina uhreina toimivat työtön nuori mies ja helmikorun kadulta löytävä kulkuri sekä roistoina pahat naiset, himo ja kapitalistit.

Paras pala Harbor Driftiä on omasta mielestäni sen ensimmäiset kymmenkunta minuuttia: heti aluksi nähdään Viimeisestä miehestä tuttua sulavasti liikkuvaa kameraa yhdistettynä näppäriin ensimmäisestä persoonasta kuvattuihin otoksiin ja mukavan soljuvasti eteneviin leikkauksiin kohtauksessa, jossa muhkeaa sikaria mussuttava sikarikas porvari lukee lehdestä joesta nostetusta ruumiista prostituoidun keikutellessa paljaita reisiään lehden toisella puolella. Seksi ja raha on kuulkaas vaarallisia juttuja!

Varsinaisen tarinan alkaessa tyylikäs kikkailu vähitellen väistyy itse asian tieltä. Seuraa koko joukko sinne tänne poukkoilevia leikkauksia, selvästi turhia ja hätäisesti kuvattuja otoksia sekä epätasaisesti nykien etenevä juoni, jota ei edes osaisi epäillä takaumaksi ellei etukäteen jostain olisi sitä lukenut.

Oikeastaan teknisesti huikean alun ja lopun välistä aikaa katsoessa tuntui kuin tekijät olisivat olleet tietoisia kaikista ajan kuvausteknisistä hienouksista, mutta eivät oikein osanneet siirtää teoriaa käytäntöön ja kokonaisuus tuntuu siksi kauhean repaleiselta. Näyttelijätkin ovat melko mitäänsanomattomia ja taustalla pörräävä 70-lukulainen urku- ja syntikkamusiikkikin herätti itsessäni lähinnä hilpeyttä.

Olen jostain lukenut että katsomani versio saattaisi olla epätäydellinen ja tästä olisi jo olemassa ainakin puolituntia pitempi restauroitu näkemys, jota ei ainakaan toistaiseksi ole julkaistu kotikatselua varten, joten tietty sekavuus ja kaiken epämääräisyys selittynevät sillä.

Niin tai näin, näkemäni 54 minuutin versio Harbor Driftistä oli pienoinen pettymys kaikkeen tähän kohdistuneen pieneen kulttihypeen suhteutettuna. Jossainhan tätä siis on jo liputettu yhdeksi parhaimmista mykkäleffoistakin, mutta epäilen kaiken hehkutuksen kohdistuvan siihen restauroituun näkemykseen, jota itsellä tai kenelläkään muulla keskivertokuluttajalla ei luonnollisesti ole toistaiseksi mahdollista nähdä kuin satunnaisissa festarinäytöksissä.

Jos vain koskaan mahdollisuuden saa, kannattaa melkein katsoa.
Darth Brutus's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
Iivana Julman toinen osa jatkaa juonellisesti ja tyylillisesti täsmälleen siitä mihin edellisessä osassa jäätiin. On kulunut määrittelemättömän kauan viimeisen osan tapahtumista. Tsaari on nyt tukevasti vallassaan kiinni ja inhat pajarit eli vanhat venäläisylimykset saavat mennä. Siinä sivussa kuvataan Iivanan lapsuutta ja avataan tämän motiiveja erilaisissa takaumissa. Tällä kertaa mukana on myös partaylimysten Iivanaa vastaan järjestämä salaliitto.

Koska Iivana Julman toinen osa kuvattiin lähes heti edellisen perään ja täsmälleen samalla miehityksellä, tähän luonnollisesti pätee lähestulkoon kaikki edelliseen osaan käytetyt ylistyssanat upeasta kuvauksesta mahtaviin näyttelijäsuorituksiin, kumpaakin laatua nähdään edelleen tässäkin, joskin edelllisen komeita varjokikkailuja on toisessa osassa menty karsimaan huomattavasti. Tällä kertaa mukaan on vielä eksynyt kokonainen värillinen jakso - ]Iivana Julmat ovat siis mustavalkoisia - jonka päätteeksi taistelu vallasta ratkaistaan ainakin väliaikaisesti.

Lopullista loppua Iivanan tarina ei sitten saanutkaan, sillä Stalin ei ollut Iivanan toiseen osaan ollenkaan tyytyväinen ja tämä hyllytettiinkin aina diktaattorin kuolemaan asti. Kolmatta osaa ei juuri päästy työstämäänkään ohjaajaan yllättävän sairastumisen ja kuoleman vuoksi. Ainut meidän päiviimme säilynyt pätkä toteutumattomasta trilogian päätösosasta kattaa vain muutaman minuutin materiaalista, jonka pystyy katsomaan kuka tahansa vaikka youtubesta.

Tulipa tätä arvostelua kirjoittaessa mieleen hassu juttu. Muistattehan, miten paljon Aleksandr Nevskiä on vuosien varrella apinoitu amerikkalaisissa elokuvissa? No arvatkaapa missä muussa elokuvassa Iivana Julmaa on hassusti käyty kopioimaan?

Ettekö keksi?

DreamWorksin Shrek 2:ssa. Satumaan vallankahvaa tavoitteleva haltiakummi ja tämän höhlähkö blondi poika on otettu suoraan tästä elokuvasta. Eikä vain se, mutta haltiakummin tavoitteena on juottaa Fionalle taikarohtoa samaan tapaan kuin pajarinaikkosella Iivanan vaimolle myrkkyä ensimmäisessä osassa. Räjähtikö tajunta teilläkin? Sergei Eisensteinin ja neuvostoliittolaisen elokuvan löytää joskus aika yllättävistä paikoista.

Palatakseni itse elokuvaan, omasta mielestäni tämä häviää kyllä jonkin verran ensimmäiselle osalle. Ensimmäisellä katselukeralla silloin joskus tämä oli kahdesta oma suosikkini, mutta toisella kertaa ensimmäinen ottaa tästä helposti niskavoiton.

Niin muuttuu mailma, Eskoni.
Darth Brutus's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
Jos 30-luku oli Sergei Eisensteinille vaikea vuosikymmen niin 40-luku oli sitten senkin edestä. Mieshän oli jo Aleksandr Nevskin aikaan täydellisesti Stalinin nyrkin puristuksissa, mutta tällä välin verinen sota esti lähes täydellisesti kaikenlaisten kunnianhimoisempien projektien suorittamisen.

Iivana Julma -sarja oli Stalinin henkilökohtainen "tilaus" Eisensteinilta. Tiettävästi Stalin ihaili valtavasti Iivanaa ja näki tsaarin elämäntarinassa paljon yhtäläisyyksiä omaansa, jopa kuolemanpartioihin ja puhdistuksiin asti. Erään tarinan mukaan Stalinilla oli omistuksessaan Leo Tolstoin Iivanasta kirjoittama opuskin, jonne diktaattori oli raapustanut marginaaliin "opettaja".

Eisensteinin näkemystä ei toisin sanoen kannatakkaan tarkastella minään Hollywood-tyylisenä viihdepaukkuna tai erityisen hauskana elokuvana vaan eräänlaisena läpileikkauksena Stalinin itsensä pääkopan sisällöstä.

Iivana Julma ei ole perinteinen lineaarinen, alusta loppuun suorana jatkuva tarina tsaarin elämästä ja kuolemasta vaan se koostuu lähinnä useista muotoisista kohtauksista suurmiehen elämästä. Ensimmäinen osa kattaa kruunajaiset, sodan Kazania vastaan, sairastumisen, vaimon kuoleman ja nousun absoluuttiseksi yksinvaltiaaksi.

Taisin aiemmin kutsua Aleksandr Nevskyä Eduard Tissen ja Sergein Eisensteinin uran visuaalisesti parhaaksi elokuvaksi, mutta joudun valitettavasti vetämään sanojani takaisin. Nevskin kanssa tuosta himoitusta piikkipaikasta nimittäin kilpailee Iivana Julma kaikessa jylhässä komeudessaan, jonka veroista ei montaa ole sittemmin taidettu koskaan montaa tehdäkään.

Jokainen kuva koko elokuvassa on pieni mestariteos itsessään, jokainen Iivanan suuruutta korostava sommitelma on neroutta pullollaan ja jokainen dramaattinen varjo imee täydellisesti mukaansa. Niin hienoa kuvausta että.

Samaa voi sanoa myös ensiluokkaisista näyttelijöistä, etenkin Nikolai Tserkasovista, jonka suoritusta joissain yhteyksissä on kuitenkin ehkä vähän liioitellusta ylistetty jopa maailman parhaaksi lajissaan. Tserkasovin lisäksi itselleni muistettavin hahmo on Serafima Birmanin esittämä pajariylimys, joka yrittää kammeta yksinkertaista sukulaispoikaansa valtaistuimelle Iivana sijaan.

Sergei Eisenstein todennäköisesti muistetaan monessa tuvassa lähinnä miehen mykkäelokuvan aikaan tekemistä klassikoista, mutta todellisuudessa ohjaaja oli vielä vähintään yhtä hyvässä tikissä Iivana Julman aikaan - ja olisi taatusti jatkanutkin sillä tiellä ellei kohtalo olisi puuttunut peliin Eisensteinin menetettyä täydellisesti työkykynsä sydänkohtauksen jäljiltä vain paria vuotta myöhemmin.
Darth Brutus's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 172 Average listal rating (108 ratings) 7.4 IMDB Rating 7.7
Jos 20-luku oli Sergei Eisensteinin todellista kultakautta, osoittautui 30-luku miehelle sitäkin hankalammaksi ja ongelmallisemmaksi. Ensin Eisensteinin Meksiko-kuvaelma kompastui omaan mahdottomuuteensa ja sitten neuvostojohdon vihan vuoksi meni mönkään myös miehen seuraava elokuva, Bezhinin niityt, hävitettiin ennen kuin se oli valmiiksi tullutkaan. Aleksanteri Nevskin aikaan ohjaaja olikin jo täysin Stalinin peukalon alla ja pakotettu ohjaamaan diktaattorin mielihalujen mukaista propagandaa.

Aleksanteri Nevski on tekoaikansa poliittiseen oloon muokattu tarina venäläisten ja saksalaisten soturien myyttisestä kohtaamisesta, joka luonnollisesti päättyy venäläisten voittoon. Saksalaisen ritarikunnan hyökättyä Äiti Venäjälle kansan keskuudesta nousee sankari, joka onnistuu lopulta kukistamaan inhat roomalaiskristityt ritarit isänmaattomien porvarien juonitellessa vihollisen leiriin siirtymisellä.

Tarinaa Nevskissä ei toisin sanoen ole nimeksikään, mutta ei tässä tapauksessa niin väliä kuitenkaan ole, sillä elokuvan todellinen tähti on sen visuaalinen ilme sekä komeat joukkokohtaukset, jotka lienevät inspiroineet myöhempiä yrittäjiä enemmän kuin pikkaisen verran. Itse löysin tästä ainakin kohtia Stanley Kubrickin Spartacuksesta, Ralph Bakshin Taru sormusten herrasta, Akira Kurosawan Kagemushasta ja etenkin Peter Jacksonin Kuninkaan paluusta, joka on kuin suoraan tästä kopioita sitä yhtä soturiksi naamioitunutta naista myöten.

Kuvausmielessä tämä voi hyvinkin olla Eisensteinin ja Tissen parhaita elokuvia, ei siitäkään mihinkään pääse. Kun valkoisiin pukeutuneiden ratsumiesten armeija vyöryy kaukaisuudesta lumesta kiiltelevää järven jäätä pitkin, ei voi muuta kuin haukkoa henkeään hämmästyksestä. Niin komea kohtaus, että.

Olen kuullut joskus luonnehdittavan Aleksanteri Nevskiä jopa kaikkien aikojen korneimmaksi camp-leffaksi, mutta oikeasti tuollaisen luonnehdinnan takana on todennäköisesti kyse ennakkoluuloista ja poliittisista fiksaatioista kuin itse elokuvan arviosta. Onhan tämä nyt räikeää propagandaa, mutta niin pahuksen hyvin tehty ettei asia ainakaan itseäni häirinnyt ollenkaan.
Darth Brutus's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
No tulihan se sieltä! Sergei Eisensteinin Lokakuun vallankumouksen kymmenvuotissynttäreiden kunniaksi tehty juhlaelokuva olisi ollut varma valinta kun viime syksynä kyseisen historiallisen ilmiön satavuotissynttäreitä juhlittiin ja tätä pystyi vielä katsomaankin Areenalla. Mutta koska itse olen vähän periaatteen kapinallinen, päätin jättää tämän ja monen muun klassikon keväälle ihan vain periaatteen vuoksi. U mad?

Lokakuu on arkkityyppisin mahdollinen neuvosto- ja Eisenstein-elokuva, jota voi vain maailmassa olla. Itse asiassa tämä taitaa olla jo niin stereotyyppinen tapaus, että jokaisella vauvasta vaariin taitaa ensimmäinen ajatus sanoista "neuvostoliittolainen" ja "elokuva" taitaa olla nimenomaan tämä elokuva, olipa tästä nähnyt sekuntiakaan pitempää pätkää tai ei. Kansa juoksee valtoimenaan kaduilla, aatteen paloa uhkuva Lenin heiluttamassa punalippua ja sosialismi marssimassa voitosta voittoon!

Itse juoni varmaan tuskin tarvitseekaan paljoa esittelyjä: Lokakuun vallankumous. Elokuvan tapahtumat alkavat tsaarin kruunustaluopumisesta ja porvarillisen väliaikaishallituksen noususta valtaan. Köyhä kansa nousee epätoivoiseen kapinaan, mutta epäonnistuu. Seuraa uuden ja menestyksekkäämmän vallankumouksen esivalmistelu, joka huipentuu lopulta yhdessä kaikkien aikojen räjähtävimmistä kliimakseista.

Eisensteinin tarkkuutta ei voi kuin ihailla. Elokuvan tekoaikaanhan moni silminnäkijä oli vielä elossa ja juhlateoksen erityisen statuksen vuoksi tekijöillä oli mahdollisuus rekonstruoida vallankumouksen tapahtumia oikeissa tapahtumapaikoissa ilman turhia rajoituksia. Olkoonkin, että kaikkea mahdollista on luonnollisesti liioiteltu ja väritetty pelkästään propagandamielessä.

Lokakuu on komea elokuva, mutta ongelmansa tässäkin. Kyseessä on ehkä Eisensteinin raskain ja vaikeaselkoisin työ, jossa kaikenlainen teknisyys on vedetty niin pitkälle kuin hyvällä maulla mahdollista. Kun tämä on vielä tarkoitettu tiettyä aikaa ja tiettyä yleisöä varten, saattaa keskeisten tapahtumien ja henkilöiden esittämättä ja selittämättä jättäminen painaa pitemmän päälle takalistossa historiaa tuntemattomalle.

Mitä vallankumousleffoihin kuitenkin tulee, Lokakuu on ehdottomasti yksi parhaista.
Darth Brutus's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 70 Average listal rating (34 ratings) 7.7 IMDB Rating 7.7
Darth Brutus's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 815 Average listal rating (505 ratings) 8.1 IMDB Rating 8
Noniin, tässä sitä sitten ollaan. Suurten kysymysten ja vielä suuremman ja ajattomimman mahdollisen klassikon äärellä. Panssarilaiva Potemkin on yksi kaikkien aikojen kuuluisimmista ja ylistetyimmistä elokuvista ja suunnilleen kaikissa maailman listauksissa kaikkien aikojen parhaiden joukkoon kuuluvasta megapaukku, josta joko tykätään tai sitten itketään ja tykätään.

Tämä voisi käytännössä olla mitä täydellisin päätös nälkävuosien pituiselle neukkumaratonille, mutta se ei sitä kuitenkaan ole. Vielä on paljon tehtävää.

Eletään vuotta 1905. Panssarilaiva Potemkinin miehistö on kyllästynyt upseerien huonoon kohteluun ja pilaantuneena tarjoiltuun lihaan. Seuraa kapina ja vallankumous, joka leviää lopulta laivalta aina maalle ja tavallisen kansan syviin reihin asti. Vaikka Potemkinin kapina todellisuudessa tukahdutettiinkin, päättyy kapinallisen miehistön matka paljon tosielämää onnellisimmissa merkeissä voitosta voittoon.

Tarvitseeko tästä edes erikseen mainita koko elokuvan ja ehkä viime vuosisadan kuuluisinta kohtausta? Odessan portaat on käsite, jonka luulisi sanovan jokaiselle jotain. Vimmaista leikkausta, liikkuvia ja hyppiviä kameroita, klassista neukkuestetiikkaa, lastenrattaat... tässä kohtauksessa on kaikki oleellinen. Nykyaikana toisinaan kuulee Odessan portaiden verylöylyä kutsuttavan ihan oikeaksi tapahtumaksi, mutta todellisuudessa kyse lienee Eisensteinin elokuvaansa varten keksimästä kuvauksesta tsaarin ajan työläisten kollektiivisesta sorrosta ja väkivallasta.

Itse asiassa tämän pitikin olla alunperin vain osa suurempaa, vuoden 1905 epäonnistunutta vallankumousta kuvaavaa kokonaisuutta, mutta kaikki olennainen päätettiinkin tiivistää yhteen ainoaan elokuvaan.

Panssarilaiva Potemkin säteilee tietynlaista kompetenssia ja täydellisyyttä lähes kuva kuvalta alusta loppuun, koko elokuvassa ei taida olla ainuttakaan tylsää hetkeä tai ylimääräistä otosta. Tällä kertaa mukaan on jopa eksynyt kunnollinen soundtrack - joka ilmeisesti on vieläpä alkuperäinen vartavasten elokuvaa sävelletty, joten edes tällä saralla ei ole onnistuttu sähläämään.

Hahhaha! Luuliko joku oikeasti että tällaiselle elokuvalle voisi hyvällä omallatunnolla antaa viittä tähteä vähempää? Ehei, Panssarilaiva Potemkin on ajaton klassikko ja niitä elokuvan suurteoksia, jotka on vain jokaisen nähtävä vähintään kerran elämässään - mieluiten useammankin. Mikä voisi olla elämässä tärkeämpää?

Jos koskaan päätät katsoa yhden ainoan neuvostoliittolaisen elokuvan, pidä huoli että se on tämä.
Darth Brutus's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
Load more items (157 more in this list)

List of films I have watched in 2018 with comments.

Added to

37 votes
All "Watched in 2018" lists on Listal (182 lists)
list by Triggerhappy6
Published 2 months, 3 weeks ago 5 comments



Related lists

Elokuvapäiväkirja
2 item list by Overman
3 votes
Viimeinen elokuvapäiväkirja 2018
136 item list by Tumppi
30 votes 63 comments
Elokuvapäiväkirja
199 item list by Lamourhaaja
35 votes 12 comments
Elokuvapäiväkirja 2018
144 item list by Kookosbanaani
25 votes
Watched in 2018 so far...
45 item list by imanshole
43 votes 2 comments
Elokuvapäiväkirja
45 item list by stobesultan
6 votes
Watched in 2011
158 item list by apc 53
25 votes 1 comment
Babes of FOX 2018-19 TV Season
38 item list by EatMorePez
10 votes 2 comments
2018 Viewing List
81 item list by ScPetit
8 votes
Babes of The CW 2018-19 TV Season
52 item list by EatMorePez
10 votes

View more top voted lists

People who voted for this also voted for


More lists from Darth Brutus



Comments

Posted: 4 months, 1 week ago at Jan 12 21:07
Mitä kautta katsoit Suicide Clubin? Tuosta ei taida edes olla R2-julkaisua.
Posted: 4 months, 1 week ago at Jan 12 22:00
Bootleg-kasetti enkkuteksteillä. Ilmeisesti kopio jostain jenkkijulkaisusta. Vanhat Sonot on aika kiven alla.
Posted: 1 month, 1 week ago at Apr 12 13:53
Jani Toivola näyttelemässä itseään ja saadessaan annoksen käsikranaatista on ehkäpä kotimaisen elokuvan huippuhetkiä. Menee samaan kategoriaan mitä Tony Halmeen pää huussinluukussa Ponterossa.
Posted: 1 month, 1 week ago at Apr 12 14:50
Todellakin!
Posted: 3 weeks, 2 days ago at Apr 27 7:47
Opiskeltuani muinoin elokuvakoulussa, opettaja pisti meidät katsomaan kotimaista Hyvä poika -elokuvaa toistamiseen ja lähti itse palaveriin. Teimme luokkalaiseni kanssa vallankumouksen ja vaihdoimme soittimeen Panssarilaiva Potemkinin. Tämä aiheutti suurimmassa osassa muita elokuvaopiskelijoita suurta mielipahaa, sillä Hyvässä pojassa "oli sentään värit ja äänet".
Posted: 3 weeks, 1 day ago at Apr 28 16:15
Hah, oikea asenne. Kurjat pakanat ei vaan ymmärrä näiden vanhojen mykkien hienoutta.

Post comment


Insert image

drop image here
(or click)
or enter URL:
 link image?  square?

Insert video

Format block