Explore
 Lists  Reviews  Images  Update feed
Categories
MoviesTV ShowsMusicBooksGamesDVDs/Blu-RayPeopleArt & DesignPlacesWeb TV & PodcastsToys & CollectiblesComic Book SeriesBeautyAnimals   View more categories »
Listal logo
Avatar
Added by Lamourhaaja on 28 Mar 2017 09:51
3374 Views 12 Comments
35
vote

Elokuvapäiväkirja

Add header image

Choose file... or enter url:
Sort by: Showing 1-50 of 199
Decade: Rating: List Type:
1.5.2018

Naomi Kawasen uudempaan tuotantoon kuuluva teos on laskelmoidun keskinkertainen. Pyöräytin silti silmiäni lukiessani joitain yhdysvaltalaisia arvioita, joissa teosta kutsuttiin "new ageksi". Ei, se edustaa shintolaista maailmankuvaa, ei 60-luvun horoskooppihippeilyä. Aatetta ei tarvitse arvostaa siksi enemmän, mutta tunkekaa se jenkkikeskeisyys silti hanuriinne. Tämä ideologisuus on elokuvassa kiinnostavinta ohjaajan dokumentaarisesta menneisyydestä muistuttavien väliotosten lisäksi. Hyvin epäkiinnostavaa sen sijaan on sen lähes tuskallisen kliseinen tarina mummelista, joka opettaa pannukakkuyrittäjälle rakkaudella tehdyn hillon salaisuuden. Elokuvan huippukohta on itse hillon keittäminen, joka on kiinnostavampaa kuin sitä tekevien hahmojen elämäntarinointi. Kirin Kiki ja Masatoshi Nagase tekevät tyypilliset roolit taitavasti mutta melkein autopilotilla. Kyara Uchida (Kikin lapsenlapsi) taas on moe mutta näyttelijänä kömpelö.
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 9 Average listal rating (9 ratings) 6.2 IMDB Rating 6.8
1.5.2018

Femme fatalen kieroilut villissä lännessä sisältävät luultavasti ajan vaatimusten takia "soo soo tuhma tyttö" -moralisointia, mutta elokuvan yleinen sävy tekee tarpeeksi selväksi, että ohjaaja De Tothin mielestä melkein jokainen elokuvan henkilö on täysi persläpi... Ja ainoa, joka ei ole, on raivostuttava moralisoija, joka odottaa prinssiään kotonaan kyhjöttäen. Viimeinen minuutti tuntuu muuhun käsikirjoitukseen nähden yhtä luonnottomalta kuin Mahtavien Ambersonien vastaava, vaikka aivan viimeinen kuva onkin loistava.
Rate:
Watched Wanted Custom
28.4.2018

Belgialaisessa slapstick-sekoilupiirretyssä kohdataan 50 miljoonan tiilen ongelma, tötteröpäisten sammakkomiesten salajuoni ja väkivahvojen tiedemiesten ohjaama robottipingviini. Stop-motion-animaation päähenkilöt muistuttavat muun muassa minun lapsuuteni leluja. Kerrankin sopivan lyhyt pitkä animaatio, joka tuntuu reippaasti (hyvältä) lastenelokuvalta eikä aikuisille nörteille tarkoitetulta silmäniskukimaralta. Elokuva on parempi kuin Toy Storyt, koska on hauskempi eikä sisällä merkittäviä opetuksia elämästä.
Rate:
Watched Wanted Custom
25.4.2018

Kaikki läskiksi. Lars von Trier tekee itseparodista elokuvaa eikä edes välitä. Kieltämättä suorasukaisuus (joka tuntuu luultavasti kaiken maailman puristeista pelkältä provokaatiolta) sai minut ajattelemaan noin tuhatta ajatusta, joita elokuvien parissa en normaalisti ajattelisi. Larsilla on joku eksistentialistisen ahdistunut pakkomielle kehon ja mielen ristiriidoista. Hyvää tavaraa, jota en suosittelisi kenellekään. Christian Slater tekee hämmästyttävästi elokuvan parhaan roolisuorituksen. Shia LeBeouf ei osaa näytellä.
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 10 Average listal rating (13 ratings) 6.7 IMDB Rating 6.8
24.4.2018

Katsoin elokuvan, koska se oltiin katsottu miitissä ja vaikutti mehevältä. Teknisellä tasolla voimakas ja paikoin nokkela (ja paikoin vaivaannuttava) propagandaelokuva satirisoi, syystäkin, Lyndon B. Johnsonin presidenttikautta, mutta järkevän ironisoinnin sijaan foliohattunäkökulmasta. LBJ tunnettiin epäyhdenmukaisesta strategiasta, jossa kotimaan politiikkaa tehtiin pehmeällä kädellä ja ulkomaan politiikkaa kovalla. Epäsuhdasta seurauksena oli katastrofi tavalla, jota tämän elokuvan ohjaaja Alvarez ei oman ideologiansa takaa olisi voinut edes tajuta. New Deal -politiikan kaaduttua Yhdysvaltain yhteiskunnassa tapahtui väkevä jako kahteen. Tämä kahtiajako hallitsee läntistä suurvaltaa vieläkin ja on myrkyttänyt kaiken julkisen keskustelun. Elokuvan huvittavuutta ja esteettistä erinomaisuutta varjostaa se, että kyseessä on kommunistinen propaganda. Yhdysvaltalaista segregaatiota on hyvä arvostella tekopyhänä, kun Kuubasta oli tapettu tai karkotettu kaikki toisinajattelijat ja Neuvostoliitossa istui vankileireillä vain hetkeä aiemmin miljoonia ihmisiä, joista suurin osa poliittisia vankeja.
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 83 Average listal rating (51 ratings) 6.7 IMDB Rating 7.2
Dheepan (2015)
23.4.2018

Erinomaisten amatöörinäyttelijöiden tähdittämä draama, jonka ohjaaja itse yrittää pilata tylsällä rankistelulla ja tarpeettomalla rikoskiemuroinnilla.
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 1 Average listal rating (1 ratings) 7 IMDB Rating 5.5
Água e Sal (2001)
23.4.2018

Kiinnostava, kenties toisenkin katselun ansaitseva elokuva keski-iän kynnyksellä olevan pariskunnan erosta ja siitä seuraavista ongelmista. Outo yhdistelmä henkilökohtaista ja emotionaalisesti etäistä. Portugalin elokuvataide paljastuu teos teokselta merkittävämmäksi.
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 14 Average listal rating (12 ratings) 5.8 IMDB Rating 5.6
22.4.2018

Ruotsalainen hetki on joiltain osin onnistuneempi Ihmebantu-elokuva kuin Häiriötekijä, johon sitä väistämättä vertaa. Yllättävän yhtenäinen juoni (mikä Korpelaa viehättää kornien muusikkohahmojen esittämisessä?) ja lyhyt kesto jaksavat pitää mielenkiinnon yllä, vaikkei kyseessä ole mikään mestariteos. Toisaalta tasaisuus on heikkous, koska mitään Häiriötekijän hirviövauvan tai aikaan kadonneen rakastajan kaltaista ei valitettavasti esiin nouse. Coen-veljekset on katsottu. Filmi on korostetusti tietenkin näyttelijöiden elokuva. Jani Volasta ja Aleksi Salmenperää tulee ikävä teknisten oivallusten puolesta. Näyttelijät ovat tietysti Suomen parhaimmistoa, mutta erityisesti Elina Knihtilä on kansallisaarre.
Rate:
Watched Wanted Custom
22.4.2018

Hirokazu Kore-edan verkkaisesti etenevä teos osoittaa, ettei ilmeisesti missään muualla kuin Japanissa tehdä enää klassista, arkista melodraamaa. Kolme naista saa äkkiä elämäänsä teini-ikäisen pikkusiskon, kun nelikon etäiseksi jäänyt isäukko heittää veivin. Naispäähenkilöihin keskittyminen on mahtava asia, ja filmi on visuaalisesti kaunis. Elokuvan tausta josei-mangana näkyy hahmojen luonteenpiirteistä ja tarinan kulusta todella selvästi läpi, mikä on näin mangan ystävänä paikoin häiritsevää. Äitini on usein harmitellut, kuinka televisiosta tulee niin vähän laatudraamaelokuvaa, joka käsittelisi ihan tavallisten ihmisten asioita. Ajattelin näyttää tämän hänelle. (Kaho on muuten ihana roolissaan toiseksi nuorimpana siskona ja hyvä esimerkki siitä, kuinka vähäisempi meikki voi tuoda näyttelijän kasvojen luonteikkuutta paremmin esiin.)
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 1 Average listal rating (6 ratings) 7 IMDB Rating 7.5
Tokasikajuttu (2017)
21.4.2018

Jatkan Tokasikajutun parissa. Tätä on kutsuttu huonommaksi kuin ensimmäistä osaa. Tavallaan ymmärrän, koska elokuva on edeltäjäänsä rakenteettomampi, mutta se on silti onnistunut companion piece. Yllätyin, koska elokuvan moodi on lähes tyystin toinen, mikä on sen pelastus. Lisää samaa olisi ollut huono idea. Kun ensimmäisen osan tehtävänä oli muuttaa vammaisten imagoa julkisuudessa ja näyttää heidät ihmisinä lukuisten herttaisen koomisten hetkien kautta, on tässä meininki paikoin todella synkkää ja vittumaista. Jo ensimmäinen kohtaus pimeydessä laahustavista ja kiroilevista miehistä kertoo, että nyt ei olla enää jahtaamassa unelmia, vaan tehdään suosion ja paineen alla keikkaa toisen perään. Harrastelijoista on tullut tienaavia tähtiä, ja kiva tekeminen maistuu jo puulta. Pääpaino on rokkidokumenteille tyypillisessä egojen törmäämisessä, ei niinkään hyvässä meiningissä ja vammaisasioissa, vaikka paikoin ihmisten alentuvasti muka-luonteva suhtautuminen päähenkilöihin esimerkiksi euroviisukarsinnoissa tuntuu tragikoomiselta. Noin muuten ukot ärhentelevät toisilleen, manageri äksyilee, viisut on viimeinen niitti. Erityisesti basisti-Sami on sen verran manipuloiva päällepäsmäri, että jos mies ei olisi kehitysvammainen, tämä olisi varmasti saanut jo jossain baarissa turpaansa. Lopussa ympyrä sulkeutuu, bändi lopettaa, mutta vielä on yhden Puntalan aika ja Kari saa tiputtaa housut nilkkoihin. Kamera katoaa pogoavien tyttöjen ja poikien sekaan.
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 30 Average listal rating (25 ratings) 5.4 IMDB Rating 6.3
21.4.2018

En päässyt töiden takia tämän vuoden elokuvaporukkamiittiin, joten lohdutin itseäni katsomalla itsekseni elokuvia ja syömällä chorizopastaa. Hienosti valitsin ensimmäisen pitkän filmin. "Ilmestymisvuotensa paras kotimainen elokuva" on huono ja nolostuttava katsoa. Yllättyneitä olivat:

He ovat paenneet on tahaton parodia taidekoulumerkityksellisyydestä. Tätä näkemyksellisyydeksi kutsuttua kriitikot kovasti kiittelivät elokuvan ilmestyttyä. Eli kyse oli ihka aidosta Suomi-bonuksesta: kun täällä tehdään jotain muuta kuin keskiluokan miellyttämiseksi tarkoitettua sössöä, on se tiettyjen hipstereiden mielestä yhtä kuin vitun parasta ikinä, vaikka maailman elokuvan mittapuulla kyse on mielikuvituksettomasta räpeltämisestä. Voin muuten sanoa jo näkemättä, että tähän samaan kategoriaan menevät Rendel ja Lauri Mäntyvaaran tuuheet ripset. Tämän nähtyäni ymmärrän muuten paremmin Dome Karukosken ulinoita siitä, että parhaan elokuvan Jussi annetaan aina jollekin teeskenteleväiselle persepörinälle. Anteeksi epäilyni, Kupoli.
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 2 Average listal rating (2 ratings) 8 IMDB Rating 8.4
6.4.2018

Kas, sehän on malli Molly Moll!
Rate:
Watched Wanted Custom
2.4.2018

Sakari Kuosmanen perustaa fiinin sushiravintolan ja Dome Karukoski vihaa ulkomaalaisia. Jörn Donnerilla, Atte Blomilla ja Jukka Virtasella on yhteinen pokeriseura. Absurdin kuolonpannuttamisen ja sydäntä viiltävän ahdingon yhdistäminen toimii paremmin kuin lehtikritiikit antoivat odottaa. Elokuvasta ei tule onneksi sellainen olo, että tässä pappa nyt osoittaa, ettei ymmärrä nykymaailman menoa, sillä sitä ennalta pelkäsin. Kaurismäellä on yllättävän tarkka silmä omien maneeriensa naurettavuudelle, vaikka jotkut valinnat, kuten sydämelliset spurgut, tuntuvat autopilotilta. Ymmärrän myös, miksi kumpaakin hahmoa seurataan erikseen. Moodien on tarkoitus auttaa toisiaan, koska yksin ne olisivat liikaa kestettäväksi. Jako kahteen näyttää kuinka piinkova riskien ottaja ja tyly rahamies pystyy käyttämään myöhemmin samoja taitojaan myös toisten ihmisten auttamiseen. Musiikkia hyödynnetään paljon paremmin narratiivissa kuin esimerkiksi Le havressa. Loppu on jotenkin kokoon hutkittu. Elokuva olisi saanut kestää 10 minuuttia pidempäänkin.
Rate:
Watched Wanted Custom
25.3.2018

Tätä saksalaista krimiä on verrattu gialloihin, eikä syyttä. Visuaalisesti teoksessa on paikoin hienoja kohtauksia, juoni on absurdin sokkeloinen tai ainakin sitä esittävä ja murhakohtauksissa on epätavallisen julmaa sadismia. Ja kuten moni giallo, elokuva on näistä seikoista ja lyhyestä kestostaan huolimatta umpitylsä, koska hahmot ovat silkkaa pahvia, esteettisiä oivalluksia on kestoon nähden vähän ja muistettavia ylilyöntejä tapahtuu harvakseltaan, kun muu aika patsastellaan ja arvuutellaan murhaajaa, jonka katsoja tajuaa heti, jos ei ole aivan kujalla. Sivuosissa palloilevat, uskomatonta kyllä, kunnon tankerosaksaa vääntävä Anneli Sauli ja siloposkinen Klaus Kinski.
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 979 Average listal rating (574 ratings) 7.8 IMDB Rating 7.9
25.3.2018

Hankala ja outo elokuva arvioida. Tavallaan tämä on Tim Burton -tittelituuta. Jos ohjaaja Tarsem Singh ei ole varastanut edes jotain Big Fishistä, olen ihmeissäni. Toisaalta tämän erottaa Burtonista taustatarinan synkkyys (petetty rakkaus, itsemurhayritys, kuolema ja lapsen viattomuuden katoaminen käsitellään tavalla, joka voi aiheuttaa herkässä katsojassa jopa ahdistusta) ja se, että elokuva on paikoin todella häikäisevän näköinen. Kumpikin ovat asioita, jotka toki tupataan yhdistämään Burtoniin, mutta hänen elokuvansa eivät ole koskaan olleet oikeasti pimeitä, ja ne ovat näyttäneet taivaiden uljaiden saalistajien anaaliseutuvilta jo noin 20 vuoden ajan. Jotenkin tästä tulevat symbolisesti ja estetiikaltaan mieleen myös Jodorowsky, Kusturica ja Arrabal. En oikein osaa sanoa, mikä minua The Fallissa häiritsee niin paljon, että tulos jää silti keskinkertaiseksi. Vaikka moni sekvenssi on muistettava, kokonaisuus jää osiaan pienemmäksi ja sisällöltään hiukan kököksi. Elokuvan pääpari on loistavasti yhteen pelaava ja heistä aivan erinomainen lapsinäyttelijä on yksin syy elokuvan katsomiseen. Kerrankin näin voi sanoa: lapsi tuntuu lapselta eikä Hollywoodin pikkuaikuiselta, mihin vaikuttaa paljon se, ettei tytön reploja ole suurimmaksi osaksi käsikirjoitettu. Näyttelemisen sijaan hän on leikkinyt elokuvan läpi. Lopun kollaasi on omituinen ja samalla täydellinen tapa päättää elokuva. Joidenkin vanity projectit ovat Double Downia, jotkut The Fallia.
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 597 Average listal rating (369 ratings) 6.4 IMDB Rating 6.2
24.3.2018

Fuck fuck fuck fuck boom fuck fuck fuck fuck boom boom fuck fuck. Siinä koko elokuva. Tai ei ihan. Ihan ok perusjännäri tämä on, kestää kertakatselun. Ei silti mitään verrattuna vaikka Jim Thompsonin tai James Ellroyn lukemiseen. Elokuva yrittää jatkuvasti verrata rikollisten välienselvittelyä talouskriisiin: isot kihot juonivat ja pienet paskat saavat kärsiä. Jos joku on lukenut 2000-luvun suuresta finanssikriisistä sanaakaan, ymmärtää tämän olevan huono vertaus, koska talousrakennelmat ovat monimutkaisempia ja kriisien aiheuttajat eivät ole tiivistettävissä yhteen tekijään eivätkä seuraukset yhteen rikokseen. Vertauksen myös ymmärtäisi kerrasta, mutta sitä hierotaan naamaan joka viidestoista minuutti, ettei totuus varmasti unohtuisi. The Assassination of liian pitkän nimen kohdalla ajattelin, että tämä elokuva on oikeasti aika sisällötön ja typerä, mutta hitaat kamera-ajot yrittävät parhaansa peittääkseen asian. Killing Them Softly etenee oikein nopeasti ja tuo siis näppärämmin esille, että jep, typerä elokuva on kyseessä. Se on kuitenkin ihan kiva, että väkivalta oikeasti jopa tuntuu pahalta. Alun ryöstökohtaus on valitettavasti elokuvan ainoa oikeasti jännittävä kohta. Jos minun pitäisi veikata, Pitt on luultavasti ajatellut tähän lupautuessaan, että aah aah, tästä tulee minun Driveni. Mutta kyllä tästä taisi tulla ihan vain taas yksi Tarantino-kopio. Ai niin, ja musiikinkäyttö tässä on idioottimaista. Aussinilkki käyttää herskaa - taustalla soi Velvet Undergroundin arvatkaapa mikä kappale. Kun nyt tarkalleen mietin, en ole aivan varma, miksi annan tälle edes kolme tähteä... Ehkä siksi, että olen kuitenkin iloinen siitä, että erityisesti amerikkalaiset ovat pahoittaneet elokuvasta mielensä, koska se on avoimen vihamielinen ihmisyyttä, katteetonta optimismia ja kumpaakin valtapuoluetta kohtaan.
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 186 Average listal rating (132 ratings) 7.6 IMDB Rating 7.8
Amy
21.3.2018

Dokumentti yrittää kovasti esittää, ettei ole sosiaalipornoa sellaisen ihmisen elämästä, jonka julkisuuskuva oli pelkkää sosiaalipornoa. Huolimatta monista kiinnostavista välähdyksistä, jossa yksilö katoaa massojen ja median verenhimoon, filmi on liian pinnallinen tuntuakseen munaskuissa asti. Ihan okei saavutus kuitenkin, erityisesti koska en pidä Amy Winehousen musiikista.
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 0 Average listal rating (3 ratings) 7.7 IMDB Rating 8.1
Lumière! (2016)
21.3.2018

Todella kauniisti restauroituja lyhytfilmejä elokuvan pioneereilta esittelevä dokumentti koostuu teosten lisäksi vain kertojaäänestä, joka kertoo välillä kiinnostavia detaljeja ja horisee välillä omiaan, jopa valheellisesti, eli käsikirjoittaja ei ole edes vaivautunut tarkistamaan faktojaan kunnolla. Eli vielä nytkin levitetään esimerkiksi myyttiä ihmisistä, jotka pelkäsivät junan saapumista asemalle. Voi huoh. Parhaimmillaan materiaali on hyvin koskettavaa, kuten kolonisoidussa Vietnamissa tallennetuissa kuvissa.
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 3252 Average listal rating (2054 ratings) 7.1 IMDB Rating 7.7
19.3.2018

Jake Gyllenhaal on lutuinen kuin (ei natsitervehtivä) mopsi tässä ylipitkässä trillerissä, joka tekee parhaansa esitelläkseen modernin ajan mediasirkuksen vaikutuksen sarjamurhaajaa metsästettäessä. Lopputulos on 70-lukulaisella tavalla tyylikäs ja ihan hyvällä tapaa hajuton ja mauton, mutta epäonnistuu jännityksen luomisessa, kiitos tositapahtumiin perustumisen. Haluaisin oikeastaan sanoa, että tämä on Fincherin JFK. Kreisi leikkaustyö ja vainoharhaisin sekoilu puuttuu, mutta elokuva kuitenkin selvästi uskoo teoriaan, jolle ei ole olemassa ehdottoman vakuuttavaa näyttöä.
Rate:
Watched Wanted Custom
16.3.2018

Upeasti näytelty ja vatsasta kouraiseva musta komedia häiritsee minua valitettavasti myös muista syistä. En pidä suoranaista russofobiaa kovin yleisenä. Pikemminkin pidän Venäjän valtion pelkoa aika aiheellisena, erityisesti täällä Euroopassa (venäläisissä kansana taas ei ole mielestäni sen kummemmin vikaa kuin muissakaan). Yli satamiljoonaisen, ydinaseita hallitsevan, avoimesti aggressiivisen, panssarivaunuja enemmän kuin koko muussa Euroopassa omistavan, proxysotia käyvän ja fasismiin taipuvaisen valtion pelko on pikemminkin tervettä riippumatta siitä, mikä valtio on kyseessä. Tästä huolimatta jotkut historian suhteen otetut vapaudet tässä elokuvassa pännivät minua, koska ne tunkevat todellisuuden groteskiutta silmien eteen liiankin kanssa: esimerkiksi Stalinin kuoleman jälkeen kaikkia todistajia ei tietääkseni likvidoitu, vaikka elokuva ottaa asiakseen luoda kokonaisen sekvenssin tämän asian ympärille, koska Neuvostoliitto nyt vain on mielikuvissa sellainen paikka. Ymmärrän, että tarkoitus on korostaa tapahtumien groteskia luonnetta ja tuoda esille aikakauden todellisuutta tiiviissä muodossa, mutta jatkuvien murhien ja raiskausten kimara korostaa tarpeettomasti Stalinin kuoleman jälkeen pelissä olevia panoksia, vaikka toisaalta se tekee kokonaisuudesta entistä absurdimman vanhojen herrojen sanaillessa ja hassutellessa juonien läpi samalla kun satoja ihmisiä tapetaan jatkuvasti ympäriltä. Katsoja tajuaisi vähemmästäkin, että tässä liikutaan veitsenterällä. Veep ja The Thick of It ovat toimivia, koska ne perustuvat fiktiohahmoihin, jotka johtavat nimeämättömäksi jääviä puolueita, jotka katsoja voi kuitenkin tunnistaa. Näissä sarjoissa panoksena on ennen kaikkea poliitikkojen maine ja ääneen lausumaton puolueen tulevaisuus. Inspiraatio on tunnistettavissa, mutta kaiken ei tarvitse olla kirjaimellista. Katsojaa naurattaa ja jännittää enemmän, koska uhka elää taustalla eikä hyökkää jatkuvasti silmille. Stalinin kuolema taas perustuu todelliseen historiaan, jolloin vertailuista tulee väistämättä tarkempia, mikä ei ole elokuvan etu. Osa otetuista vapauksista on kummallisia. (Miksi Stalinin tytär karkotetaan Wieniin eli länteen (!), vaikka todellisuudessa tämä eli 60-luvulle asti Neuvostoliitossa ja lopulta loikkasi itse? Yksityiskohta ei tuo elokuvaan mitään lisää.) Loppu on sudittu heikommin kokoon kuin alkupuoli. Puolen vuoden tapahtumat on tiivistetty yhteen vuorokauteen, osasyynä tavoite tehdä kokonaisuudesta nopeatempoista farssia, mikä toisinaan toimii ja toisinaan ei. Elokuva on silti oivallista katsottavaa yleisenä kuvien kaatamisena ja lyhyenä, joskin epätarkkana, historian oppituntina, jossa näyttelijöiden ensemble saa loistaa.
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 512 Average listal rating (318 ratings) 4.5 IMDB Rating 5.3
The Wild (2006)
15.3.2018

Disneyn elokuvat ovat tylsiä. Samat perussankarin arkkityypit, samat hassut sivuhahmot, samanlaiset mustavalkoiset pahikset ja toistuvat itsensä löytämisen teemat. Hoh-hoi. Sitten katsoin The Wildin ja ymmärsin, miksi näin on. Tämä on luultavasti hämmentävimpiä näin ison studion tekemiä elokuvallisia katastrofeja, joita olen nähnyt. Oudon tästä tekee se, että tämä on kirjaimellisesti Madagascar-ripoff. Siis Disney-eksploitaatiota! Piirrosjälki näyttää muutamia eläimiä lukuun ottamatta paikoin 90-luvun tietokonepelien välianimaatioilta. Monet hahmot ovat loukkaavalla tavalla rasistisia, mikä on aika paljon sanottu minulta, joka katselen mukisematta tympeää eksploitaatiota ja honkkaritolloilua. Juonessa on aukkoja, jotka eivät paljasta, miten jotkut hahmot pääsevät pisteestä a pisteeseen b, vaikka se olisi kronologian kannalta tarpeellista. Lievätkö olleet käsikirjoituksessa ensinkään, onko niitä piirretty vai ovatko jääneet leikkaamon lattialle. Myös monet hahmomotivaatiot ovat luokkaa "koska käsikirjoittaja sanoo niin". Koska sisältöä ei ole, leffassa kohelletaan epähauskalla ja mielenkiinnottomalla tavalla jatkuvasti, eikä missään ole edes etäistä charmia. Samoin elokuvan rahoittajien mainostus on eräässä kohtauksessa uskomattoman törkeää.
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 8 Average listal rating (246 ratings) 7.2 IMDB Rating 7.5
14.3.2018

Rakastin tätä elokuvaa puhtaan nautinnollisella tavalla, jota en ole tuntenut hetkeen. Kokemusta vahvisti, että en kirjaimellisesti tiennyt tästä yhtään mitään muuta paitsi nimen ja ohjaajan ennen istumista teatterin penkkiin. Katkelmallisuudessaan elokuva viiltää ja tuntuu freesimmältä kuin moni muu, laimeammalta tuntuva kliseerykelmä. Lady Bird ei erityisen originelli työ, joten siltä ei parane odottaa suuria mullistuksia, mutta sen teho on nuoruuden kliseiden pippuroimisessa eletyn tunnulla, mikä on edelleen aivan liian harvinaista. Eli suurin voima on odotetun kääntämisessä odottamattomaksi ja toisin päin. Elokuva on kaiken huipuksi vielä kaunis katsella. Erinomainen ohjaussoolodebyytti Gerwigiltä.
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 831 Average listal rating (584 ratings) 6.9 IMDB Rating 7
14.3.2018

Billy Elliot, Little Malcolm ja Kapteeni Amerikka ovat jääneet jumiin J. G. Ballardilta varastettuun ideaan, joka on kiepautettu horisontaaliseksi. Ero on siinä, että Ballard ei tornitalollaan koskaan yrittänyt tehdä typerää metaforaa pääasiaksi, vaan hänen hahmonsa käyttäytyvät aina hyvin kirjaimellisesti ja materiaalisesti, läsnäolevasti. Snowpiercer taas on logiikaltaan ja juonenkäänteiltään niin typerä, ettei sitä voi lukea kuin symbolisesti. Valitettavasti sen symboliikka on vuorostaan vielä typerämpää ja hulluutta tavoittelevat esteettiset ratkaisut eivät useimmiten onnistu tavoitteissaan. Kaiken muun hyvän lisäksi elokuva on suurimman osan ajasta oksettavan ruman näköinen. Sääli, koska juna on ympäristönä aina viihdyttävä ja näyttelijäkaarti on tasokas. Elokuvan ilmestymisvuotenaan saava varaukseton ylistys osoittaa lähinnä, että kriitikot ovat sopuleita ja yhdysvaltalaiset on helppo yllättää, jos elokuva muistuttaa enemmän keskitason mangaa kuin tavanomaista amerikkalaista toimintaelokuvaa.
Rate:
Watched Wanted Custom
13.3.2018

Mainiossa BBC:n japanilaisdokumentissa on ambivalentti tunnelma aikuisten miesten fanittaessa teinien ja jopa pikkutyttöjen pop-bändejä. Isoja kysymyksiä ovat kaupallisuus, feminismi, ulkoiset ja sisäiset elämät, pyrkimys astua ulos ahtaista lokeroista sekä ihmisen valinnanvapaus. Puhuvia päitä on dokkarissa aika litania, mutta kaikki he sanovat olennaisia asioita eivätkä jotain höpöhöpöhömppää, kuten amerikaanodokkareissa usein on.
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 9 Average listal rating (13 ratings) 6.8 IMDB Rating 6.9
The Mine (2016)
5.3.2018

Jättiläinen on tiivistunnelmainen puhetrilleri, jossa rakennetaan nikkelikaivosta. Salmenperän erikoisuus on näemmä se, että leikataan tavanomaista aiemmin pois kohtauksista eikä dialogista jätetä häntiä seuraavien kuvien päälle, jolloin repliikeistä jää muutaman freimin mitalta lopusta pois. Tämä tekee pönötyselokuvasta vauhdikkaan tuntuisen. Ehkä liiankin vauhdikkaan, puolitoista tuntia on hyvin timmi paketti näin isosta asiasta. Pieni ilmavuus ei olisi pahitteeksi. Hyvin tutun näköisesti kuvataan pohjoissuomalaista hyvä veli -politiikkaa. Hieman ihmetyttää, miksi kukaan elokuvan henkilö ei puhu Pohjois-Pohjanmaan tai Kainuun murteella, mutta toisaalta on vain hyvä, ettei kukaan eteläsuomalainen näyttelijä yritä vääntää väkisin. Näyttelijät ovat niin erinomaisia kuin näin hieman paperin makuisessa suomalaisessa leffassa voivat olla. Volasen hajoilu Pekka Peränä videoneuvottelussa voisi sävyeroilla olla aivan hyvin komediaa. Edellinen on siis kehu.
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 21 Average listal rating (23 ratings) 6.4 IMDB Rating 6.8
5.3.2018

Elokuvaksi tässä on rytmiongelma. Kokoelma tuntuu vain puolitoista tuntia pitkältä erikoisjaksolta bantuiluun. Osa sketseistä pitäisi poistaa, toisten kestoa pidentää. Muutama skiteistä (Korpela miesvauvana, Korpela vuosikymmeniä myöhässä kihlajaisistaan, Ritalan alemmuudentunne Korpelan edessä, josta on turhaan parikin eri variaatiota) on tehokkaita joko hauskuuden tai kauhun vuoksi. Joissain taas ei ole mitään vikaa, mutta ne sopisivat paremmin tv-formaattiin. Lopputulos on hauska ja odottamaani vaisumpi pettymys. On kuin kokeellisempi materiaali ei löytäisi paikkaansa tavanomaisempien sosiologisiin tilanteisiin perustuvien sketsien rinnalla.
Rate:
Watched Wanted Custom
3.3.2018

Hobitti: viiden armeijan ripuli kertoo siitä kuinka tapellaan ihan vitusti. Välissä Stephen Fryn päähän tippuu lihava sammakko.

Samalla se on kertomus käsikirjoittajien ja ohjaajan tuskasta, eli siitä kuinka kahden nollahahmon romanssista yritetään tiristää kaikki kyyneleet irti ja kuinka pitkälle tarinaa voi kertoa pelkän cgi-taistelun avulla, kun varsinainen päähenkilö on joko avaintapahtumista täysin sivussa tai taju kankaalla. Trilogian osista tämä on silti mielestäni rakenteellisesti ehjin, juustoisella tavalla eeppisin ja siksi myös nautittavin, omalla tavallaan eniten puhdasta cinemaa. Silti elokuvan parhaat kohtaukset ovat niitä, joissa hahmot vain paljastavat luonteestaan jotain keskusteluissa.
Rate:
Watched Wanted Custom
3.3.2018

Hobitti: Smaugin ripuloima maa kertoo siitä kuinka huligaanijoukko päättää varastaa 90-luvun puolivälin tietokonepelin välidemolta rahat ja ryhtyy lopussa entistä rasistisemmiksi. Välissä tapellaan ihan vitusti.

Tämä on trilogian huonoin osa, jossa näkyy tuskallisimmin alkuteoksen turha venyttäminen. Loppumähinät on säästetty kolmanteen osaan, matkaan lähteminen, peikot, Klonkku ja muut muistettavat kohtaukset ensimmäiseen. Kakkos-Höpötti näyttää tietokone-efektiensä puolesta välillä joltain Colin's Bear Animationilta. Ilmeisesti tekemisessä on pitänyt hiukan kiirettä. Kämppikseni ajatteli, että hyvä kandin aihe voisi olla se, kuinka monta kertaa Hobitti-elokuvissa yritetään rakentaa jännitystä hahmojen joko tippuessa korkealta tai uhatessa tippua korkealta. Laskin jo ensimmäisessä elokuvassa tällaisia tilanteita kymmeniä, joten pelkästään ne luetteloimalla ja erittelemällä ryhmiin saisi sivut täyteen.
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 2751 Average listal rating (1641 ratings) 7.6 IMDB Rating 7.9
2.3.2018

Hobitti: odottamaton ripuli kertoo siitä kuinka joukko huligaaneja hyökkää rauhaa rakastavan pikkumiehen taloon ja manipuloi tämän mukaansa tappamaan ulkomaalaisia. Välissä tapellaan ihan vitusti.

Elokuva on alusta asti rakenteellisesti ja tonaalisesti päin persettä, mikä lupaa hyvää koko trilogialle. Bilbo Reppuli paasaa aluksi suurista historian tapahtumista kaikkitietävän ja mahtipontisen kertojan äänellä, kunnes äkkiä löytää oman maanläheisen äänensä, kun varsinainen tarina alkaa. Ero on siinä, että ensimmäisessä käytetään käsikirjoittajien tekstiä ja toisessa suoraan Tolkienin omia sanoja. Actionin määrästä en mukise. Tapahtuu kirjassakin jatkuvasti kaikenlaista, vaikka välillä mietin, että onko myös jokainen menneisyyden taistelu näytettävä. Jännitystä ja myyttisyyden tuntua voisi lisätä se, että niistä vain kerrotaan. Radagast on tämän elokuvan Jar-Jar Binks ja aivan uskomattoman rasittava hahmo.

Myönnän, että Sormusten herrat ja paikoin nämä Hobitit liikuttavat minua tietyllä tasolla. Niin Bilbo kuin Frodo edustavat minulle tavallisuuden ja oikein tekemisen periaatteita puhtaimmillaan Dale Cooperin lisäksi. Heidän onnistumisensa tuntuvat hyvältä. Näyttelijät yrittävät parhaansa, vaikka osalle heistä ei ole annettu oikein mitään pureksittavaa, mikä on 9 tunnin kokonaisuudessa uskomatonta. Erityisesti Martin Freeman on Bilboksi nappivalinta. Ian McKellenin Gandalf on roolin tulkintana suvereeni. Richard Armitage Thorinina tietää tekevänsä breakthrough-rooliaan ja varastaa jokaisen kohtauksen.
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 96 Average listal rating (431 ratings) 8 IMDB Rating 8.1
2.3.2018

Koko maailman mielestä upeassa jumalelokuvassa tuijotetaan liikaa tyhjyyteen, kun aineksia olisi aiheiden puolesta toimivaan sisältöön ilmankin lähes kolmen tunnin kestoa. Elokuva on joka tapauksessa huomattavasti onnistuneempi kuin 80-luvun Blade Runner. Aion silti pääasiassa valittaa tässä tekstissä.

Elokuva on kiistatta pääasiassa hyvin kauniin näköinen (ja paikoin todella ruman, siinä on liikaa liian aution näköisiä ylhäältä otettua kaupunkikuvia); pidän silti enemmän alkuperäisen leffan aikakauden Hongkong-elokuvat mieleen tuovasta estetiikasta, jossa aasialaiset huutavat sinisen neonin värisessä sateessa. Tämä on tietysti silkkaa subjektivismia. Hologrammityttöystävä on onnistunein ajatus teoksessa, vaikka siihen liittyvä seksikohtaus tuntui tarpeettomalta. Jared Leto näyttelee kuin tätä olisi ennen jokaista ottoa yritetty selvittää tukevasta humalasta pannullisella kahvia. Tämä on positiivista.

Juonen puolella pidän koomisena, että BR2049:n taustalla on Deckardin ja Rachelin suuri rakkaustarina. Alkuperäisessä elokuvassa – jonka katsoin uudestaan aivan vastikään – Harrison Fordin ja Sean Youngin välillä on taikaa kuin puoliksi juodussa piimäpurkissa. Näyttelijät vihasivat tunnetusti toisiaan. Se myös näkyy. Sen lisäksi kasari-Runnerin näkemys siitä kuinka saada nainen rakastamaan itseä on luokkaa John Waynen raiskauskoulu. Joten pahoittelut, en käsitä tämän elokuvan sentimentaalisia oletuksia. Tonaalinen retcon on mielestäni uskottavuuden kannalta huomattavasti isompi asia kuin juonellinen retcon.

On ihan hienoa, että Hollywoodissa on tehty tällainen elokuva. Silti koen sen kärsivän samasta kuin moni muu artsympi ison rahan yhdysvaltalainen hengentuotos. Elokuvasta ei tule fiksua vain siksi, että siinä esitellään litania ideoita. Sen pitää myös sanoa ja kehittää niitä päästäkseen johonkin. Nyt lopputuloksessa on sen makua, että luetellaan hitaasti scifi-kirjallisuudessa moneen kertaan käsiteltyjä tekoäly- ja robottikysymyksiä, niin katsojista tuntuu fiksulta ja kaikki arthouse-tyypit voivat valittaa siitä, kuinka plebeijit eivät ymmärrä neroutta.
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 2096 Average listal rating (1277 ratings) 7.5 IMDB Rating 7.8
27.2.2018

Fantasia on Disneyn kunnianhimoisin projekti. Valitettavasti se on myös epätasainen kasa ideoita, joista rikollisen moni on toteutettu puolivillaisesti. Pahinta on teoksen lävistävä tietoinen yritys tavoitella niin valistusta kuin korkeakulttuuria, mutta joka kerta yritys lässähtää studion sentimentaalisuuteen. Elokuvan parhaat episodit ovat vesianimaationsa puolesta komea Mikki noidan oppipoikana ja lopun Yö Kyöpelivuorella. Orkestereiden väliosuudet ovat valaistuksensa ja väriensä suhteen kiinnostavampia kuin animaatiot. Karmeimmassa episodissa kuvataan loputtoman ajan Beethovenin tahdissa niityillä pomppivia yksisarvisia, pallinaamaisia kentaureja ja puttoja. Katsoihan tämän, mutta yli kaksi tuntia on liikaa.
Rate:
Watched Wanted Custom
25.2.2018

Oikein sutjakassa Disney-piirretyssä on yllättävän hyvää musiikkia ja ihan hupaisaa slapstickiä. Päähenkilöstä on tehty varovaisesti niin ketään loukkaamaton, että tämä tuntuu statistilta omassa tarinassaan, lopussa juonen rytmi hajoaa täysin ja "rakkaus voittaa kaiken" on opetus, joka voitaisiin jo unohtaa.
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 1774 Average listal rating (1220 ratings) 7.4 IMDB Rating 7.8
Gravity (2013)
24.2.2018

Teatterissa varmasti ihan sutjakka kokemus sisältää CGI:tä, jolle tullaan 10 vuoden kuluttua naureskelemaan ja todella köykäisen juonen. Hahmot ovat pahvia, eikä heidän puolestaan jännitä sekuntiakaan. Tahattoman hauskaa kitsiä. Avaruuden valtavuus ei tunnu.
Rate:
Watched Wanted Custom
22.2.2018

Kuivan humoristinen Kaurismäki-pastissi on kuvattu 16 mm filmikameralle mykkänä. Esteettisesti ratkaisu on komea. Eipä tällainen työläis- ja pubiromantiikka vain ole minun juttuni, enkä osaa romantisoida sitä ja keskikaljan kittaamista millään tavalla, jos liiemmin mitään muutakaan. Sitä paljon ärsyttävämpää on kuitenkin, että mykkänä kuvattuun elokuvaan on musiikin kaveriksi lisätty äänitehosteita, jotka ovat todella häiritseviä ja saavat kyseenalaistamaan koko mykkätoteutuksen mielekkyyden, koska kyse on pohjimmiltaan samanlaisesta jälkieditoinnista ja miksauksesta kuin äänielokuvissa. Niitä ei voinut vaientaakaan ja kuunnella omia albumivalintoja, niin kuin yleensä teen huonojen mykkäfilmien musiikkien tapauksessa, koska arvasin elokuvan sisältävän pari äänimaailmaan liittyvää gagia, jotka missaisin, jos hiljentäisin television. Näin myös oli. Elokuvan musiikeissa taas ei ollut mitään vikaa ja ehkä teatterissa livesäestyksellä kokemus on muutenkin toisenlainen.
Rate:
Watched Wanted Custom
21.2.2018

VierasTalo sanoi jo tämän olevan PTA:n kaunein elokuva, ja sitä se on niin estetiikaltaan kuin sisällöltään. Ei kuitenkaan mitään historiallista pönötystä, kuten ulkokuoresta voisi luulla vaan humoristinen kertomus egoistista ja tämän rakastetusta. Kummituskohtaus alkoi itkettää, olkoon se sitten todistus DDL:n taidoista näyttelijänä tai siitä, että se on samaan aikaan alleviivaamaton kappale goottilaista kauhua ja jotain satuttavasti henkilökohtaista.
Rate:
Watched Wanted Custom
14.2.2018

Tiirailin yhdeksän Guy Maddinin lyhytelokuvaa. En aio lisätä niitä kaikkia tähän listaan. Yksikään ei valitettavasti päässyt Heart of the Worldin rinnalle, vaikka tässä Send Me to the 'Lectric Chairissa oli ihan ainesta. Muuten teokset olivat lähinnä epäinspiroitunutta kameran pyörimistä ja sitä rumempaa mitä lähemmäs digiaikaa mentiin. Editointi oli silti paikoin hyvin vaikuttavaa, erityisesti pienestä koirasta kertovassa lyhärissä nimeltä Spanky, joka on editoitu kamerassa lennosta. Varhaisissa Maddineissa parasta on neofolk-albumit mieleen tuova tunnelma. Leikkaus on kuin neuvostoelokuvista, estetiikka kliseisestä okkultistimystiikasta tai campista homoerotiikasta.

Muut katsomani: Odilon Redon, Hospital Fragment, Sissy-Boy Slap Party!!!, Odin's Shield Maiden, It's a Wonderful Life, Spanky to the Pier & Back, Sinclair, Once a Chicken.
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 0 Average listal rating (0 ratings) 0 IMDB Rating 7.4
13.2.2018

Katsoin argentiinalaisen avantgardeohjaajan osin yksin ja osin hänen vaimonsa kanssa tekemistään elokuvista seitsemän. Niistä oli kaksi IMDB:ssä. Kommentit tähän merkintään. Jorge ja Laura Honikin työt ovat pääasiassa mykkiä, super-8-kameralla kuvattuja lyhytfilmejä, joiden estetiikka on koti- ja matkailuvideomainen. Todella kiivastahtinen editointi paljastaa, ettei kyseessä ole lahjaton amatööri. Lääkäriksi valmistunut Honik matkusti 10 vuotta maailmalla ennen paluutaan Argentiinaan. Noina vuosina syntyivät hänen elokuvansa. Aiheina ovat niin arkkitehtuuri, päivän politiikka, luonto kuin matkat Intiassa ja Afrikassa, joissa tallennettu materiaali lähentelee etnografista dokumenttia. Muut kuvat ovat tekijöiden lähipiirin arkiaskareista. Ajan henki näkyy hippiliikkeen läsnäolona, lähikuvina itämaisten kulttuurien symboleista. Svastika, rakastelua kuvaava patsas, Buddha. Nälkään kuolleen koiranpennun ruumiin jälkeen nähdään iloisesti kasvien keskellä läähättävä terve koira; Antonio Gaudin keskenjäänyt mestariteos muuttuu tehtaiden savupiipuiksi.

Muut katsotut: Komik, Nubes, Un paseo, La mirada errante I, India-Nepal.
Rate:
Watched Wanted Custom
13.2.2018
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 846 Average listal rating (651 ratings) 7.4 IMDB Rating 7.8
9.2.2018

Kahdeksan Yhdysvaltain eri aspektia edustavaa kusipäätä päätyy samaan mökkiin keskelle lumimyrskyä ja tappaa toisensa. Välissä on häiritseviä kohtauksia, joissa peräti kahta elämänsä puolesta rukoilevaa naista ammutaan kuolettavasti, vanhaa miestä kiusataan sadistisesti ja käsikirjoittajalla on aivan liian masturbatorisen hauskaa väkivallalla läträilyn kanssa. Olen varmaan tullut vanhaksi, mutta en ihan oikeasti enää jaksaisi tällaista. Erityisesti minua häiritsee, että ennen Tarantinon elokuvissa väkivalta merkitsi edes jotain. Tim Roth kieri yhden vatsaan osuneen luodin takia koko Reservoir Dogsin silmittömissä tuskissa. Tässä Samuel L. Jacksonilta ammutaan pallit pois ja alun shokin jälkeen mies lähinnä makoilee sängyllä, että "kappas, minulla ei ole enää palleja". Väkivalta on roiskimista eikä tunnu missään. Jännitys ennen sen alkamista toimii oikein hyvin kuitenkin.

Seuraavaksi aion valittaa, joten Quentin-fanit: silmät kiinni. Koska koko maailma on nähnyt tämän minua lukuun ottamatta voinen spoilata, että elokuvan nimi on hämäystä. Vihattava kahdeksikko on oikeasti yhdeksikkö, ja yhdeksäs henkilö on tarinan suuri plot twist. Valitettavasti tarinassa on myös suuria plot holeja. Koska elokuva on dekkari, jonka keskiössä selvitellään muun muassa, kuka myrkytti kahvin, joka tappaa kaksi keskushenkilöistä, herää kysymyksiä: Miksi tarinan niin sanotuilla konnilla edes on mukanaan myrkkyä? Jos myrkky, jonka olemassaoloa ei näy tarinan flashbackissa, on mukana osana suurta suunnitelmaa, miksi he eivät myrkytä muhennosta, joka tappaisi kaikki suunnitelman toteuttamista hankaloittavat henkilöt kerralla? Joku voi tietysti sanoa, että konnat ovat tyhmiä kuin saappaat, mutta hyvää käsikirjoittamista on kai se, että katsoja ei keksi välittömästi elokuvaa katsoessaan parempaa tapaa hoitaa tilanne, kuin mitä hahmoilla on ollut mahdollisesti päiviä aikaa miettiä. Entä miksi Kurt Russellin hahmolla eivät hälytyskellot soi, kun majatalossa odottavat epäilyttävä britti ja meksikolainen, vaikka hän on juuri pidättänyt tällaisia epätyypillisesti yhdessä liikkuvia hahmoja sisältävään jengiin kuuluvan naisen? Miksi naamioleikki on konnille parempi ratkaisu kuin vain Kurt Russellin ampuminen päähän heti, kun hän astuu sisälle kapakkaan? Miksi Tim Roth kysyy Lincoln-kirjeestä, vaikka hän ei voi mitenkään tietää sellaisen olemassaolosta? Miksi konnat edes odottavat, että henkilöt jäävät majataloon yöksi, kun kaupunki on aivan lähellä, eikä myrskystä ole vielä siinä vaiheessa tietoakaan? Jälleen ajatukseni siirtyvät käsikirjoitukseen. Tarantino rakentaa loputtomiin jatkuvia dialogejaan ja set-upejaan väkivallalle, mutta hänen maailmassaan ei ole tavanomaisia syy-seuraussuhteita. Hahmot eivät ymmärrä, eivätkä muista olennaisia yksityiskohtia ennen kuin juoni ajautuu umpikujaan. Pullataikinarakenteesta kertoo, että mukana on katsomon hitaimpia yksilöitä varten tehty puolituntinen flashback, joka tavuttaa kaiken tapahtuneen siltä varalta, että joku ei ole jo tajunnut. Jos se on ollut pakko sisällyttää, miksi sitä ei ole sijoitettu aiemmin, jolloin katsojaa jännittäisi se, että hän tietää enemmän kuin hahmot? Eli miksi ei hyödynnetä niin sanottua Hitchcockin jännitystä? Ainoa peruste tähän on, että taktisesti sijoitettu flashback sallii hahmojen olevan fyysisesti sellaisilla paikoilla, että tarina voi vielä jatkua tyydyttävästi, eli näyttelijöiden blocking laitetaan kohtausten välillä uusiksi tavalla, joka on kertomuksen sisäisen logiikan kannalta mahdoton: Tim Roth istuu äkkiä tuolissa, Samuel L. Jacksoniin ei jostain syystä ole ammuttu lattian läpi lisää luoteja vaan hän makaa sängyssä ja niin edelleen. Ja lopuksi, pilkunviilaussyytöksistä piittaamatta: ymmärtääkö Tarantino miten huokoinen puu ja valtavat veritahrat toimivat yhdessä? Ei niitä putsata kuin vahvoilla kemikaaleilla. Silti majatalo suorastaan hohtaa uutuuttaan, kun seuraavat uhrit saapuvat sinne. Poikain olisi rötösten sijaan kannattanut perustaa siivousfirma.
Rate:
Watched Wanted Custom
8.2.2018

Tämä lyhäri antoi minulle toivoa, että vielä jonain päivänä voisin pitää jostain Guy Maddinin pitkästä elokuvasta. Annan on valittava kahden veljeksen rakkauden väliltä samalla, kun maailman sydän on pettämässä. Väliin tulee sikaniska viiksiporvari, joka haluaa myös tiedenaisen itselleen. Kuudessa minuutissa ja sadoilla otoksilla kerrottu editoinnin ja kuvauksen taidonnäyte, jonka lopputulema on ironisessa naivismissaan herkullinen.
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 6 Average listal rating (2 ratings) 3.5 IMDB Rating 3.9
Hey, Happy! (2001)
8.2.2018

Lisää LGBT-Kanadaa. Julkaisupäivä on ollut toukokuu 2001, mutta Hey, Happy! on kauttaaltaan 90-lukulainen elokuva niin kuin Fucking Åmål tai Slacker. Kalastajahattuja, triphoppia, kemikaaleja ja maailmanlopun tunnelmaa. Antonioni-tyylisesti (ja näin käppäisen budjetin elokuvaksi todella komeasti) kuvatussa indie-komediassa Winnipeg on uppoamassa tulvivaan jokeen. Spanky on paha kampaaja, joka kaipaa rakkautta. Sabu on pornokaupassa työskentelevä DJ, joka on ottanut elämäntehtäväkseen 2 000 miehen kanssa makaamisen. Yksi puuttuu enää. Nimihenkilö Happy taas on neitsytpoika, paranoidi ulkopuolinen, joka odottaa avaruusolentoja saapuvaksi hetkenä minä hyvänsä. Seuraa jonkinlainen kolmiodraama. Puolivälissä elokuvaa järjestetään ulkoilmafestarit, johon ohjaaja on kaikesta päätellen kutsunut kaikki kaverinsa. Statistien henget höyryävät ja breakdancea tanssitaan klubimusiikin tahtiin. John Watersiin ja Douglas Adamsiin viitataan, mutta Hey, Happy! on pohjimmiltaan todella kiltti versio kummankin tunnetuimmista töistä. Kaiken tässä elokuvassa pitäisi lähinnä kyllästyttää, koska opiskelijatyömäisyys on hyvin, hyvin paljon läsnä, mutta 90-luvun lopun zeitgeistin tallentuminen näin tarkasti filmille jaksoi äimistyttää, enkä muutenkaan kokenut tylsistyneeni elokuvan lyhyen 70 minuutin keston ajan. Siitä minulla ei ole aavistustakaan, miten tai miksi olen saanut tämän käsiini, mutta elokuva on pyörinyt nurkissani vuodesta 2010 asti. Aikansa kutakin.
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 6 Average listal rating (5 ratings) 6.2 IMDB Rating 0
8.2.2018

Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 6 Average listal rating (4 ratings) 6.5 IMDB Rating 6.6
Hypocrites (1915)
7.2.2018

Moraalisesti vastenmielinen propagandaelokuva on katsomisen arvoinen teknisen toteutuksen, naisohjaajan ja viihdyttävän ajankuvan takia. Varhainen pitkä mykkäelokuva on teknisesti kiinnostava ennen kaikkea luovasti ja paljon käytetyn double exposure -tekniikkansa takia. Myös leikkaus on tiivistä. Pitkää sivuttaista kamera-ajoa käytetään kaksikin kertaa, mikä on 50 minuuttia pitkässä elokuvassa vähän naamaan hieromista.

Juonessa erään paikkakunnan pastori saarnaa laumalleen tekopyhyydestä. Seurakunta ei innostu kirkonmenojen sisällöstä vaan lukee mieluummin sarjakuvia tai juoruaa keskenään, ja paikalliset porhot päätyvät antamaan paasaajalle kenkää. Myöhemmin nuori pappi näkee unen, jossa hän on Gabriel-niminen munkki keskiajalla, joka joutuu väkijoukon lynkkaamaksi paljastettuaan heille alastoman totuuden (kirjaimellisesti alastonta naista esittävä patsas). Uni jatkuu Gabrielin hengen vaeltaessa nykyaikaan ja osoittaessa jokaiselle nuoren papin seurakuntalaiselle heidän tekopyhyytensä.

Uskonnollisuus ei tee huonoa elokuvaa. Minua nolottaa kirjoittaa edellä mainittu itsestäänselvyys, mutta koen alleviivauksen tarpeelliseksi. Hypocrites osoittaa valitettavasti prikulleen, miksi protestantismia pidetään tiukkapipoisena ja miksi Nietzscheä vitutti kristinusko. Arvostan, että elokuva pilkkaa poliitikkojen tyhjiä lupauksia, vaikka minua nauratti tahattoman humoristinen kohtaus lahjusrahoja antamaan jonottavasta letkasta, johon kuuluu niin gangstereita, porhoja kuin rasistinen kiinalaiskarikatyyri. Elokuvan sensuuria vastustava eetos alastomine naishahmoineen on myös ihailtava. Parasta elokuvassa esteettisesti on unijakso, jossa Gabriel kiipeää vuorelle ja yrittää houkutella seurakuntaa seuraamaan itseään huipulle. Idea on banaali kuin mikä, mutta toteutus on vilpitön ja vaikuttava.

Valitettavasti näkemys nykyajasta on kauttaaltaan iloton. Modernismi on yhtä kuin rappiota. Tupakointi, tanssiminen, hauskanpito, rakkaus ja raha ovat väärin. Aallonpohja saavutetaan, kun elokuva implikoi nuoren pariskunnan lapsen kuoleman olevan oikeutettu, koska vanhemmat ovat hemmotelleet penskaa liikaa. He syöttävät muksulle konvehteja, joiden nimi on "indulgence". Huomionarvoista on, että katolilaisuudessa indulgence tarkoittaa anetta, jota protestanttinen Weber luonnollisesti vastusti henkeen ja vereen.

Gabriel-munkki on tarkoitettu pyhäksi ja autuaaksi, joten hän tyytyy luomaan silmänsä ylös taivaaseen ja levittämään kätensä muiden ihmisten kurjuuden edessä. Aih ja voih -moralismi alkoi ärsyttää niin paljon, että retrospektiivissä ymmärrän kirkkaammin, miksi Luis Buñuelin Kulta-ajan kaltaisia teoksia on tehty vastalauseena tietyille aikakauden asenteille. On mahdollista, että sanoma on kaksijakoinen, koska yritin kovasti tarkastella onko elokuvan lopetuksessa, joka jääköön nyt spoilaamatta, ironiaa; tuomitaanko muiden tuomitsemisesta haaveksiva pappi nimenomaan tekopyhimpänä kaikista. En pohjimmiltaan kuitenkaan usko näin olevan, muu elokuva ei anna tähän tulkintaan aineksia.
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 2 Average listal rating (2 ratings) 7 IMDB Rating 6.7
Dandanko (1960)
7.2.2018

Äiti leikkii lapsen kanssa portaissa. Kaksi miestä kävelee ohi. Kaikki on vähän uhkaavaa, vaikkei mitään tapahdu. Tämä on toinen kahdesta Nobuhiko Ôbayashin vuonna 1960 ilmestyneestä debyyttifilmistä, tekninen kokeilu kameralla ja leikkauspöydällä, tarkoituksena ilmeisesti luoda arkinen Odessan portaat -sekvenssi.
Rate:
Watched Wanted Custom
7.2.2018

Kiinalaisen riisikulho on ranskalaisen kahvikuppi.
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 301 Average listal rating (116 ratings) 7.3 IMDB Rating 6.9
6.2.2018

Kontrastina edelliseen elokuvaan tässä ei ollut äitejä lainkaan, ja myös miehet ovat kadonneet kuvasta. Naisia kyllä on, naisen malleja, lapsettomia opettajia, vanhoja eukkoja, mutta ei äitejä. Innocence antaa kuvan, että tytöt kasvavat naiseuteen korostetusti ilman samaa sukupuolta olevan vanhemman suurta roolia. Ikään kuin kaikki ovat äitejä, osallisia tytön huolehtimisessa ja kasvattamisessa. Yhteisö, yhteiskunta kasvattaa muottiin. Julkisessa keskustelussa olen huomannut, että aikuiset miehet puhuvat haastatteluissa usein isän puutteesta ja sen merkityksestä elämälle, mutta aikuisia naisia haastatellaan harvemmin äidin puutteesta. Osin tämä johtuu siitä, että isä on useammin se, joka katoaa, mutta aistin myös jonkinlaista roolien merkityseroa.

Nuoret tytöt viedään arkussa suljettuun sisäoppilaitokseen, josta heidät naiseuden kynnyksellä vapautetaan maailmaan. Arkussa kuolee lapsi ja syntyy tyttö, joka muuttuu naiseksi. Ahdistavaan koodiin kasvaminen aiheuttaa ristiriitaisia tunteita – onko onnellinen hän, joka peloista huolimatta uteliaasti luo oman tiensä, kuten koulusta karkaava kapinallinen, vai kuitenkin hän, joka voi sanoa käyneensä mankelin lävitse ja nousee tuskitta aikuisuuteen ja jonkinlaiseen vapauteen? Elokuva tallentaa lapsen viattomuuden: pimeän ja valon silloin kun niillä oli vielä merkitys hyvässä ja pahassa, tiedottomuuden aikuisten maailmasta, yksityiskohtien kuten hämähäkin tai kaappikellon kasvamisen jättimäiseksi. Samalla pieteetillä se tallentaa heräävän nuoruuden: Kasvottomien miesten pelottavan mutta imartelevan ihailun, toisten samanikäisten kohtaamisen riemun. Ja katoavuuden, joka tätä kasvamista leimaa.
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 455 Average listal rating (249 ratings) 7.9 IMDB Rating 7.8
6.2.2018

Kolmesta näkemästäni Bongin elokuvasta tämä saattaa olla paras. Motherissa yhteiskunnan pohjasakka käy toisiaan vastaan, vaikka ohjaajalle tyypillisesti todellisia vihollisia ovat valtiolliset virastot, jotka eivät välitä vähääkään yksittäisen ihmisen kohtalosta vaan ratkaisuista, vaikka ne olisivat kuinka vääriä. Edes rikoksen uhrilla ei ole mitään merkitystä muuna kuin välineenä. Huolestunut ja ylisuojeleva tiikeriäiti tekee kaikkensa auttaakseen pentuaan, kehitysvammaista poikaa, jota epäillään murhasta. Pinnalta heiveröinen, sisältä silkkaa terästä oleva muori aloittaa etsivätyön epäluotettavina apuinaan korruptoitunut asianajaja ja naapuruston pikkugangsteri. Äkkivääränä mustana komediana alkava elokuva kehittyy kohti tragediaa. Kirjaimellisesti jokainen ihminen on vuorollaan syyllinen oikeastaan vähän kaikkeen, ja äitien virheet kertautuvat epäreilusti seuraaviin polviin moninkertaisesti. Ilmiselvimmät freudilaiset kompastuskivet onnistutaan tarinassa onneksi välttämään, pääosassa ovat modernin eteläkorealaisen luokkayhteiskunnan jätteet.
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 130 Average listal rating (73 ratings) 7.9 IMDB Rating 7.8
The Raven (1943)
5.2.2018

Korppi kaiken yllä tiesi kaiken kyllä.

Yksi isoimmista elokuvallisen yleissivistyksen aukoistani on nyt paikattu. Pikkukaupungissa alkaa liikkua nimettömiä parjauskirjeitä, jotka syyttävät asukkaita mitä erilaisimmista rikoksista ja petoksista. Allekirjoittajana on "korppi". Keskiössä on aborttilääkäriksi huhuttu kylmäkiskoinen tohtori Germain, jonka korpin kirjeet tahtovat savustaa ulos. Kansalaiset aloittavat paniikkinappulan hakkaamisen, ja jokaisella on omat teoriansa ja keinonsa tilanteen ratkaisuksi. Allegoria on tietysti miehityksen aikainen Ranska, jossa ihmiset olivat yhteiskuntaluokasta riippumatta valmiita nuoleskelemaan saksalaisia. Le corbeau on 40-luvun alun elokuvaksi hyvin myrkyllinen ja suora, ja vaikka siinä ei tapahdu paljoakaan dramaattista – ja se mikä tapahtuu on oikeastaan vähän naurettavaa, onhan tämä hyvin kuivaa huumoria viljelevä musta komedia – sen ihmiskuva on yksi nihilistisimmistä näkemistäni tuntumatta hetkeäkään liioittelulta tai epätodelta. En ole yllättynyt siitä, että tätä elokuvaa vihasivat niin natsit, Ranskan oikeisto kuin kommunistit. Ja sitä puolustivat tietenkin vain filosofit.
Lamourhaaja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
5.2.2018

Raakilemainen mutta ihan mielenkiintoinen dokumentti neukkuelokuvan varhaisista päivistä. Tällaisia varsin keskinkertaisia nämä historiadokumentit tuppaavat olemaan. Kiintoisinta antia ovat luonnollisesti klipit elokuvista, jotka minun on pitänyt katsoa jo iät ja ajat.
Lamourhaaja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 363 Average listal rating (231 ratings) 6.9 IMDB Rating 7.2
5.2.2018

Ensimmäisessä pitkässä brittiläisessä animaatiossa ollaan paikoin ihan kiintoisasti uskollisia Orwellin kirjalle. Valitettavasti CIA:n mieleisekseen vääntämä teos muuttuu ironista kyllä itse lopussa propagandaksi, ja kokonaisuus on pilalla. Muutkin muutokset ovat huomattavia ja kaikki huonompaan. Korppihahmo on poistettu, koska se saisi uskonnon näyttämään pahalta. Ihmishahmojen vehkeilyt sikojen kanssa on suurimmaksi osaksi poistettu, koska se implikoi lännen tehneen lehmänkauppoja neukkujen kanssa ennen kylmän sodan eskaloitumista. Lopetuksesta on tehty positiivinen, koska katsoja voisi muuten tajuta kommunismin tragedian olleen siinä, että johto alkoi kummasti näyttää suurkapitalisteilta. Animaatiojälki on aika tönkkösuolattua jäykistelyä, mutta se on ihan ok.
Lamourhaaja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
Load more items (149 more in this list)

Tästä ikuisuuteen kestävä elokuvapäiväkirja, jolle tulee toinen osa sitten, kun tässä on tarpeeksi merkintöjä. Tähän voi tulla elokuva kuukaudessa tai sitten kymmeniä elokuvia kertarysäyksellä. Aloitettu 29.3.2017.

Added to




Related lists

Elokuvapäiväkirja
7 item list by Overman
8 votes
Viimeinen elokuvapäiväkirja 2018
222 item list by Tumppi
32 votes 70 comments
Elokuvapäiväkirja
48 item list by stobesultan
6 votes
Elokuvapäiväkirja 2018
317 item list by Darth Brutus
31 votes 6 comments
Watched in 2011
158 item list by apc 53
25 votes 1 comment
Elokuvapäiväkirja 2017
315 item list by Tumppi
29 votes 119 comments
Elokuvapäiväkirja 2018
164 item list by Kookosbanaani
26 votes
Elokuvapäiväkirja 2011
204 item list by Winters
37 votes 4 comments

View more top voted lists

People who voted for this also voted for


More lists from Lamourhaaja



Comments

Posted: 11 months, 4 weeks ago at Jul 27 13:40
Ei ihme, että R&A-festarien hipsteri-liberaali-yleisö kuulemma intoutui pikkuvarpusten mukaan räyhäämään Elle-näytöksen päätteeksi "millaista paskaa" elokuva on... Ajan henki, anna armoa...
Posted: 11 months, 4 weeks ago at Jul 27 22:55
Surullista kuulla, jos näin on. Elokuva osui maaliinsa siis. Voin kyllä kuvitella, että kyseisen elokuvan inhoaminen yhdistää niin liberaalit kuin umpikonservatiivit. Mikä on omasta mielestäni ihan virkistävän elokuvan merkki. Mutta Suomihan on pikku-Amerikka. Ranskassa Elle palkittiin vuoden parhaana elokuvana.
Edit: 11 months, 4 weeks ago
Posted: 11 months, 3 weeks ago at Jul 31 14:04
Kyseisessä näytöksessä olleena en huomannut tällaista käytöstä, mutta en toki jäänyt salakuuntelemaan satojen kanssakatsojien käytäväkeskusteluja.
Posted: 11 months, 3 weeks ago at Aug 1 11:02
Itse en mainitussa esityksessä paikalla ollut, mutta tällaisesta eräs työtoverini raportoi keskusteltuamme elokuvasta ennen Orionin Elle-näytöstä.
Posted: 10 months, 1 week ago at Sep 16 1:31
Monia hyviä pointteja Kärpästen herrasta.
Posted: 9 months, 4 weeks ago at Sep 24 12:37
Mukava kuulla. Vittumaisen huono filmi.
Posted: 8 months ago at Nov 19 23:27
Black Swanin katsoin itsekin hiljattain ja häiritsevän paljon toistui samoja elementtejä mitä Satoshi Konin Perfect Bluessa (vaikka Aronofsky väittääkin, ettei ole ammentanut esikuvaansa siitä). Jos et ole jälkimmäistä nähnyt, niin suosittelen, mielestäni kyseisen ohjaajan paras teos.
Edit: 8 months ago
Posted: 7 months, 3 weeks ago at Nov 29 14:16
Kiitos kommentista. Perfect Blue on ainoa Kon, jota en ole katsonut. En tiedä mistä syystä jäänyt väliin, mutta joskus vielä otan sen asiakseni.
Posted: 6 months, 3 weeks ago at Dec 30 23:35
The Room on paskaa myös valkokankaalla.
Posted: 4 months, 2 weeks ago at Mar 5 8:51
Tommi Korpela on Suomen hauskin mies.
Posted: 4 months ago at Mar 17 21:48
Tärkein kysymys jäi vastaamatta. Eli Buscemi Nikitana?
Posted: 4 months ago at Mar 20 21:29
Kyllä, Buscemi Nikitana. Ratkaisu on outo mutta toimii kaikessa absurdiudessaan, onhan koko leffa muutenkin silkkaa farssia.

Post comment


Insert image

drop image here
(or click)
or enter URL:
 link image?  square?

Insert video

Format block