Explore
 Lists  Reviews  Images  Update feed
Categories
MoviesTV ShowsMusicBooksGamesDVDs/Blu-RayPeopleArt & DesignPlacesWeb TV & PodcastsToys & CollectiblesComic Book SeriesBeautyAnimals   View more categories »
Listal logo
6
vote
1084 Views    Share:

Cannibal cinema top list

Movie list created by Kurkkuharja Avatar

Add header image

Choose file... or enter url:
Sort by: Showing 27 items
Decade: Rating: List Type:
Leffan juonesta jotain mainitsemisen arvoista. Neljä nuorta kaikinpuolin puhtoista ja mukavaa amerikkalaista dokumenttikuvaajaa lähtee syvälle Amazonin viidakoihin tekemään ohjelmaa paikallisista julmista ihmissyöjäheimoista. Heistä ei kuitenkaan sen koommin kuulla mitään, ja lopulta kuvausryhmän kohtalosta kiinnostunut antropologi lähteekin sademetsään etsimään porukkaa, löytäen lopulta näiden filminauhan. Loppuelokuvan katsotaan sitten Blair Witch Project -tyyliin löydettyä materiaalia, ja pian alkaakin käydä harvinaisen selväksi paitsi nuorten karmea kohtalo, myös etteivät nämä ehkä pienen ulkokuoren alle katsomisen jälkeen olleetkaan niin hyviä sivistyneitä sankarijenkkejä kuin kaikki luulivat...

Cannibal Holocaust on sanalla sanoen vaatimattomasti ehkäpä kaikkien aikojen vaikuttavin elokuva, mitä todennäköisesti tulen koskaan näkemään. Vitkuttelin leffan hankkimista viimeiseen asti sen sisältämien inhottavien eläintappojen vuoksi, mutta lopulta kiinnostus Holocaustin keräämien kehujen vuoksi veti pitemmän korren. Lopulta eräänä myöhäisenä torstai-iltana pääsin vihdoinkin katsomaan, olisiko tämä kaiken kohun ja puheen väärtti, vaiko vain halpa sensaatiota ja rahaa metsästävä roskapätkä.

Aloitetaanpa ensin sitten vaikka elokuvan paljon kohutuista eläintapoista. Sanotaan, että vaikka ohjaaja Deodato onkin käsittääkseni myöhemmin sanonut olleen tyhmää käyttää eläimiä, niin kyllä silti herra saattaisi päätyä näitten kohtausten asemaan, jos tämän kadulla näkisin. Suurin syy tälle oli eittämättä todella inhottava alussa käyvä rotta-kohta, jossa eläimen vatsa viillettiin auki otuksen kirkuessa korvia sattuvasti. Toisaalta, vaikka nämä kohtaukset ovatkin sairaudessaan vailla vertaa, ne kuitenkin kuuluvat elokuvaan jokseenkin olennaisesti ja eläimet kuitenkin tapetaan nopeasti ja syötiin tämän jälkeen kahta lukuun ottamatta. Tuntuu muutenkin typerälle alkaa vinkumaan tästä ja mennä sen jälkeen syömään itse lihaa, joka on viettänyt onnettoman ja surkean elämänsä jossain metri kertaa metri -häkissä syöden toisistaan tehtyä luujauhoa. Oli miten oli, Holocaustia katsoessa ainakin ymmärsi entistä paremmin sen lihan alkuperän, ja tämä saikin minut ainakin vähentämään huomattavasti lihansyöntiäni odotellessani että lopetan sen oman kämpän hankittuani kokonaan.

Holocaustista on puhuttu paljon sen väkivallan takia, ja elokuva onkin kielletty monissa maissa, mutteipa tämä nyt mitenkään hirveän veristä katsottavaa ole. Vaikkei väkivalta olekaan mitään verilöylyä, niin sen sijaan se on toteutettu erittäin aidosti ja raa´asti. Edellistä arvostelijaa lainatakseni olen itsekkin nähnyt lähes kaiken, mutta silti oli katseen kääntäminen lähellä ensimmäisen ja kaikkein sairaimman raiskauskohtauksen kohdalla. Ei tämä kuitenkaan mitään viihdetasoa ole, enkä suosittele Holocaustin katsomista veren ja suolenpätkien tuijottelumielessä, eikä tämän katsominen viihteenä mielestäni edes olisi moraalisesti oikein!

Parasta tässä on kuitenkin se jatkuva tunnelma. Vaikka omasinkin jo valmiiksi erittäin vahvat mielipiteet nykymaailmasta ja ihmisten synnynnäisestä pahuudesta, niin kyllä tämän katsomisen jälkeen ei voinut muuta kuin katsoa seinää ja ihmetellä. Kurja olo vaivasi vielä monta päivää, eikä unikaan meinannut samana yönä tulla kun ajatteli vain miten tälläistä pystyy tapahtumaan maailmassa, ja vieläpä varmasti joka ikinen päivä. Myöskin elokuvan päähenkilöt tuntuvat pitämään "kivikaudella eläviä" alkuasukkaita ja eläimiä ikään kuin esineinä, joille voi tehdä mitä tahansa, eiväthän ne meidän veroisiamme ole (samaa logiikkaahan käyttivät mm. japanilaisetkin oikeutuksenaan Toisen Maailmansodan aikaan Kiinaan hyökätessään ja ihmiskokeita tehdessään). Ihmiset ovat sairaita petoja, jotka nauttivat pahasta ja toisten tuskasta siellä jossain syvällä sisimmässään, toiset vain toteuttavat tätä luontaista, jopa itseltään piilossa olevaa tarvetta vaikkapa katsomalla omaan tapaani verisiä splatter-elokuvia sen sijaan, että lähtisivät polttamaan toisen koteja ja raiskaamaan ja tappamaan muita eläviä olentoja vieläpä nauraen komeasti päälle.

Elokuva on toteutettu muiltakin osa-alueilta, kuin voimakkaalta tunnelmaltaan malliesimerkillisesti. Näyttelijät ovat mahtavia, ja sopivat rooleihinsa aivan mainiosti, etenkin kuvausryhmää esittävä nelikko aiheuttaa sellaista sokean vihan tunnetta, että lopulta näiden lopussa kohdatessa kohtalonsa ei voi muuta kuin hymyillä. Ainoana miinuksena näyttelyssä taisivatkin olla amatöörimäiset alkuasukkaat, vaikkeivatpa nämäkään kovin surkuhupaisaa tunnelmaa saaneet aikaiseksi. Musiikki ansaitsee erityismaininnan, varsinkin tiuhaan, esim alussa, soiva "Cannibal Holocaust" -sävellys, jota voisi kuunnella vaikka ihan leffan ulkopuolellakin. Myöskin ohjaus on hienoa ilmasta kuvattuine kauniine viidakkomaisemineen kaikkineen. Hieno oivallus oli myös tehdä elokuva erilaiseen tyyliin. Välillä katsoja seuraa Holocaustia TV:n uutislähetyksenä, toisinaan perinteiseksi totuttuun tapaan ja välillä katsotaan viidakosta löytynyttä videonauhaa. Tämä nauha on muuten toteutettu omasta mielestäni ainakin sata kertaa jäljittelijäänsä Blair Witch Projectia viihdyttävämmin ja aidommin puuttuvine ääniraitoineen ja kastuneine keloineen.

Cannibal Holocaust on ikuinen klassikko, jonka katsomista ei voi suositella kaikille, mutta jonka mielestäni jokaisen PITÄISI nähdä. Elokuva aiheuttaa surkean olon ja on muutenkin kurjaa katsottavaa sadistisine raiskauksineen ja eläintappoineen, mutta jos tämän katsominen ei vihdoin avaa paatuneimmankin ihmisen silmiä sille, miten me kohtelemme toisiamme, niin kyllä sitä on päässä varmasti jo jonkunasteista psykopaatin vikaa. On muuten älyttömän vaikeaa tajuta, miten tälläistä elokuvaa voidaan millään muotoa edes väittää exploitaatio-pätkäksi, ei tälläistä vain yksinkertaisesti ole voitu tehdä dollarin (tai liiran) kuvat silmissä kiiluen. Olisin halunnut (ja päätin niin jo ennen leffan katsomista tehdä) tiputtaa arvosanaa tähdellä eläimien tappamisen takia, mutta ei tälle vain voi antaa vähempää kuin täydet pisteet.

Ja pakko mainita vielä elokuvan lopetuskohtaus: Antropologi kävelee New Yorkin kaduilla filminauhat katsottuaan, sytyttää piippunsa ja ajattelee "keitä tässä loppujen lopuksi ne kannibaalit ovatkaan?", jonka jälkeen kamera lipuu kuvaamaan sivistystä ja länsimaisen ihmisen ylivertaisuutta symboloivia pilvenpiirtäjiä elokuvan tunnarin alkaessa soimaan ja lopputekstien valuessa kuvalle. Niinpä.
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 67 Average listal rating (35 ratings) 6.1 IMDB Rating 5.6
Toivottoman kipeillä tyrillä ja litroittain lentävällä verellä paikkansa spagettieksploitaation merkkiteosten joukossa lunastava kulttisplatter, joka niin ikään yhdistää Zombie Holocaustin tapaan kannibaalit ja "elävät kuolleet" samaan kuoreen, tosin vain traumojen ja vesikauhun avustuksella.

Musiikeissa on eräs todella hieno sävellys, joka myös ikävä kyllä jää ainoaksi leffaan oikeasti sopivaksi biisiksi, loput hilpeät musisoinnit kun onnistuvat tuomaan veriseen roiskimiseen yhdistettynä mieleen lähinnä ainoastaan sanan camp. Päättömyyksiä ja hölmöilyjä viljellään muutenkin läpi rainan, mikä toisaalta on vain hyvä asia, sillä ne jaksavat hymyilyttää katsojaa aina kerta toisensa jälkeen ja estävät katsetta herpaantumasta tylsemmissäkään kohdissa.

Näyttelijöistä ainoan positiivisen maininnan voi antaa osansa ansiokkaasti hoitavalle (ja koko elokuvan väkivaltaisen sisältönsä takia sitä edes näkemättä lytänneelle) John Saxonille. Juoni Vietnam-traumoineen on kaikessa hölmöydessään ja sekoilemisessaan verratonta seurattavaa ja hienosti toteutetut gore-tehosteet yliampuvuudessaan jo sitä luokkaa, joka ei jätä paljoa arvailujen varaan, kun jätkän läpi ammutaan nyrkin mentävä reikä ja koitetaan sitten tuon aukon kautta vielä tulittaa pakoon juoksevia ihmissyöjiä.

Yhteenvetona tökeryydellään ja läträyksellään levoton, mutta viihdyttävä italorähinä, jonka katsomisarvot ovat ainakin splatterin ja campin ystäville niin kohdallaan, että tämän katsomatta jättäminen olisi jo potku eksploitaatiosivistyksen ahteriin. Tavallisten ja elokuvaelämyksensä taiteesta keräävien varoitukseksi mainittakoon jälleen kerran se sama virsi: kiertäkää paiseiden välttämisen vuoksi Cannibal Apocalypse kaukaa.

Ja on ainakin hahmojen nimiin panostettu.. kannibalismia harrastava sotaveteraani nimeltä Charles Bukowski..?
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
Kuten Crocodilekin osoitti, Thaimaan anti roskaelokuvalle on enemmän kuin hämärää.

Joukko sotilaita lähetetään riehumaan Vietcongin tykö ja turhien sivujuonten jälkeen Jason Voorheesin näköinen jäbä kusee köytettyjen jätkien naamalle viidakossa. Sitten kuvioihin astuu viiksekäs, Draculaan rinnastettava pahis, joka yrittää maastouttaa leirinsä viheriöön pitämällä räikeän punaista lippua liehumassa kymmenen metrin korkeudessa spotin yllä.

Tässä kohtaa filmi muuttuu Cannibal Feroxiksi. Jannuilta kaivetaan silmiä, hakataan taltalla pää auki, pistetään poskeen aivot ja vähän muutkin lihat. Yksi tyyppi laitetaan myös juoksemaan haarat levällään narun yli, joka on koristettu sytytetyllä papattimatolla. Kökkö gore hallitsee leffaa muutoinkin ilahduttavissa määrin veren suihkutessa kehnosti piilotetuista letkuista. Sitten ryhmänjohtajan onnistuu hirttää pääpiru ja seuraa run, Forrest, run! -esikuva. Lopulta mielisairaalaan joutunut jätkä sekoaa intensiivisesti leikattujen sotamuistojensa pauloissa.

Olisi ehkä pitänyt pitkittää tämä kommentti viiden kappaleen mittaiseksi ja julkaista se kuvien kera taidelehti Laajakuvassa.
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
Enpä voisi sanoa pahemmin mitään Amazonialta odottaneeni. Eri sivuilta lukemani arvostelut eivät olleet kovinkaan ylistäviä, elokuva ei ollut kannibaalileffojen "kultakauden" tuotoksia tai edes suuremmin itselleni tuttu, enkä nyt muutenkaan pahemmin välitä lajityypin tuotoksista. Niinpä katsoinkin tämän pelkästään siksi, kun se nyt sattui tulemaan erään ostamani boksin mukana.

Elokuva kertoo tytöstä nimeltä Catherine Miles, jonka vanhemmat tapetaan joen varrella Amazoniassa, tämän silmien edessä. Catherine itse päätyy pääkallonmetsästäjäintiaanien vangiksi, ja alkaakin ajan kuluessa pikku hiljaa sulautumaan heimoon, rakastuu yhteen alkuasukkaista ja saa lopulta kuulla vanhempiensa todellisista murhaajista. Tämän jälkeen onkin aika sitten koston niin suloisen.

En tiedä ollenkaan, näinkö tästä leikatun version (ei kyllä mahtuisi jakeluun, että boksin kolmesta leffasta vain yksi ainoa olisi saksittu), mutta ensimmäiseksi on sanottava erittäin positiivinen asia: nimittäin taitaa olla ensimmäinen näkemäni tämän tyylinen elokuva, jossa ei pahemmin eläintapoilla mässäillä. Käärme-kohtausta on erittäin vaikea uskoa oikeaksi jo pelkästään sen nopeatempoisuuden vuoksi, ja kohta, missä jaguaari syö apinan, on taasen bongattavissa jokaisesta Avara Luonto -dokumentista (viattomasti alkuillasta koko perheen voimin, totta kai).

Tarinankuljetus on mukavasti toteutettu päällisin puolin oikeuskäsittelyn muodossa, joskin huono näyttely (ja dubbaus) saavat sen ikävästi tuntumaan ajoittain melkoisen naiviilta. Myöskään Catherinea esittävä Elvire Audray ei mielestäni todellakaan millään näyttelijän lahjoilla häikäise, oikeastaan vain Will Gonzalesin näyttelemä intiaani veti homman kotiin kelvollisesti.

Musiikki koittaa ihan onnistuneesti jäljitellä muita kannibaalielokuvia, muttei pääse läheskään samoihin korkeuksiin kuin esimerkiksi Cannibal Holocaustin tai Last Cannibal Worldin vastaava. Tästä muuten tuli hyvä kysymys mieleen: miksi ihmeessä tämän tyylisistä alkuasukaspätkistä puhutaan aina kannibaalirainoina, vaikkei puolistakaan näkemistäni genren leffoista ihmissyöjiä tavata kuin korkeintaan pienessä sivuosassa? Amazoniassa kyseistä asiaa harrastavia kavereita ei nähty kuin yhdessä pienessä kohtauksessa leffan alkupuolella - huvittavaa...

Miten vain, minulle Amazonia oli ihan positiivinen yllätys tämän genren saralla. Se oli vakavahko, mutta samalla viihdyttävä tarina selviytymisestä viidakossa, ihmiskunnan julmuudesta ja siitä, kuinka lopulta jokaisen ihmisen veri on punaista, elipä tämä sitten metropolissa tai kuinka alkukantaisissa oloissa tahansa. Omissa kirjoissani Amazonia nousee niukasti samaa tarinaa kertovaa Man From Deep Riveriä ylemmäksi eläimiin kohdistuvan sadismin puuttumisen vuoksi, jonka ansiosta leffaa oli paljon mukavampi katsoa. Ihan kelpo kamaa tämä on, vaikkei nyt mitään maailmaa mullistavaa olekkaan.
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
Kymmentuntisen työpäivän jälkeen viheriän koomaisessa sumussa The Green Inferno tarjoaa jokuset suht ahdistavat kohtaukset. Tiedä sitten, miten pahasti olotilani vaikutti fiilikseen, mutta onnistuin jotensakuten samaistumaan aktivistien joukkoon joutuneeseen muijaan ja tämän painajaiseen viidakkoon ja kannibaalien keskelle joutumisesta. Jotenkin turvalliseen elämään tottuneen ihmisen toivon katoaminen välittyy kohtuullisesti tunnelman tiivistyessä ja esimerkiksi kidutuskohtaukset olivat mielestäni oikeasti melko painostavia. Gore on näyttävää ja elokuva tuo mieleen monet kannibaaligenren kyseenalaiset klassikot, eniten ehkä kuitenkin Cannibal Feroxin.

Yhteiskunnallinen vittuilu konkretisoituu parhaiten, kun avohakkuita ja alkuasukkaiden elinolojen tuhoamista protestoinut porukka lopulta odottaa samaisen riistokorporaation metsureiden tulevan pelastamaan nämä pääkallonmetsästäjien kynsistä. Sivistyksen parissa seuraava selonteko tuo jokseenkin mieleen Tobias Schneebaumin kirjan Ihmissyöjien kylässä, jossa tämä vuolaasti vakuuttaa, kuinka ystävällistä ja mainiota porukkaa viidakkokansa häntä kohtaan oli.
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 31 Average listal rating (19 ratings) 5.3 IMDB Rating 5.5
Ihan kelpo pätkä hienolla ohjauksella ja kauniilla musiikilla. Eläintapot saivat kyllä suuttumaan, mutta ihan kivan kertomuksen tämä tarjoaa viidakkoon alkuasukkaiden kynsiin eksyvästä miehestä, joka lopulta kotiutuu niin hyvin, ettei edes halua takaisin "sivistyksen" pariin. Maineestaan huolimatta elokuvassa ei muuten pahemmin verta tai kannibaaleja nähdä.
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 17 Average listal rating (11 ratings) 6.5 IMDB Rating 6.6
Honkkarilaista kannibaalikomediariehumista, jonka taustalla soi Suspirian soundtrack. Raikasta menoa muutamilla ääneen päässeillä hohotuksilla ja ajoittain yliampuvalla väkivallalla, jota tosin esitetään ilmeisesti teknisen osaamisen, budjetin tms. puutteessa runsaissa määrin off-screeninä.
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
B-tason viidakkoseikkailu runsaalla campilla sekä muutamilla kannibaalien kuvauskaluston edessä pomppimisilla.

Dinosauruslaakson tuho alkaa köyhän miehen Terence Hillinä toimivine Michael Sopkiweineen kuin Bud Spencerin kehnoimmat rainat, mutta tästä eteenpäin leffa soljuu kaakkoon melko kivuttomasti sen pakolliset puolitoista tuntia. Tämä johtunee perimmäisesti varmaankin siitä, että roskakuskimme Michele Massimo Tarantini on jälleen ymmärtänyt jo kirjoitusvaiheessa tekevänsä vain ja ainoastaan pohjatonta paskaa.

Typeriä kohtauksia (joissa vaikkapa kaksi miestä tappelee kolmannen kohtaloksi koituneessa piraijalammessa kaikessa rauhassa kalojen kaikottua ilmeisesti ruokalevolle) riittää yllin kyllin ja taka-alalla soi ajan henkeen istuva jumputusmusa, eli huonojen filmien harrastajalle Massacre in Dinosaur Valleyn katsominen elämänsä aikana lienee ainakin ihan paikallaan.
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 91 Average listal rating (50 ratings) 5.6 IMDB Rating 5.3
New Yorkilaisessa sairaalassa silvotaan ruumiita ja kun asiaa aletaan tarkemmin tutkimaan, jäljet vievät neljä ihmistä syrjäiselle trooppiselle saarelle, jossa riehuvat sekä kannibaalit, zombit sekä edellämainittuja laboratoriossaan valmistava hullu tiedemies. Pian nelikolle selviääkin kantapään kautta, ettei saarella kaikki ole sitä miltä näyttää ja pian alkaakin sellainen erilöyly, ettei pahemmasta olekkaan tietoa.

Zombie Holocaust on perinteinen eksploitaatio-splatteri, joka ei todellakaan sovi kaikille. Nimittäin tälläisissa pätkissä elokuvan hohto perustuu kaikkeen muuhun mahdolliseen, paitsi minkäänlaiseen taiteellisuuteen. Näyttelytyö on ensinnäkin järkyttävää (nauroin lähes ääneen jopa parissa kohdassa), muttei ole mitään verrattuna hirvittävään dubbaukseen, eikä italia-raitaa pysty tilalle valitsemaan. Kuvanlaatu on jotain sanoinkuvaamatonta, ainakin itselläni samean ja virheitä pursuavan sotkun kruunasi yläreunassa koko ajan väpättävä raita, joka toi mieleen lähinnä muinaiset kaitafilmit.

Zombie Holocaustin juoni ei pelkästään ole olematon höyhenen ohut tekosyy kidutuksille, ihmissyönnille ja veren lentämiselle, vaan se on yhtä naurettavaa kuin näyttely ja sisältää paljon puutteita, kuten mitä skalppeerattu päänahka päässään heiluvalle vanhalle naiselle kävi, miksi kannibaalit päästivät lopussa vankinsa vapaiksi ja hyökkäsivät taloon jne. Leffassa oli selvästi yritetty kopioida useita muita aikansa teoksia, eikä varmasti vähiten Lucio Fulcin Zombie Flesh Eatersia, siinä kuitenkin täydellisesti epäonnistuen. Holocaustissa ei näes ole ripaustakaan Fulcin elokuvien äärimmäisen ahdistasta tunnelmasta, joka jää kummittelemaan mieleen vielä pitkäksi aikaa lopputekstien jälkeenkin. Oikeastaan lähes ainoat asiat, joihin oli panostettu elokuvassa, olivat vertaistaan vailla olevat veri-efektit sekä ohjaus, josta ainakin itse pidin.

Toisin sanoen Zombie Holocaust on huono b-luokan elokuva, jolla ei ole minkäänlaista taiteellista arvoa, mutta sitä ei sellaiseksi todellakaan ole edes tarkoitettu. Sen sijaan pätkä on hyvää viihdettä aivottomia splattereita rakastaville. Veri lentää kunnolla ja surkea toteutus luo omaa b-splatter tunnelmaansa tuoden mieleen erittäin vahvasti Robert Rodriguezin mukiin menevän Planet Terrorin.

Oli miten oli, jopa splatter-fanin näkökulmasta tässä on liikaa miinuksia hyviin pisteisiin ja itseäni masensi hiukan zombejen aivan liian pieni rooli kannibaalien ja tiedemiehen varastaessa shown. En usko maailman jääneen paljosta paitsi vaikkei tätä ikinä olisi tehtykkään, mutta ihan katsottavaa viihdettä tämä omasta mielestäni joka että on.
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
Parempaa Joe D'Amatoa ainakin Erotic Nights of the Living Deadin tapaisiin aivokuolemiin nähden. Vaikka erotiikkaa sun muuta ihanan ihmeellistä onkin jälleen aimo annos, tapahtuu tässä sentään yllättävän paljon. On tupakkaa sauhuttavaa simpanssia (pitikö tämän sijoittua kenties Etelä-Amerikkaan..?), kaikkien aikojen nauruhermot kahtia leikkaavin gorekohtaus sekä ällistyttävän typerä jumalakusetussekoilu. Logiikka on rahdattu tutuksi tulleelta Massacessi-planeetalta ja musiikki on ihan käypää, vaikka jääkin kauas genren parhaista nuoteista.
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 19 Average listal rating (11 ratings) 4 IMDB Rating 3.3
Alaston nainen juoksee (jälleen) viidakossa. Kuvasta ei saa mitään tolkkua. Lähikuvia verta ja lihaa mässyttävästä suusta. Tumppi vihaa Al Cliveria. Clifford Brown ohjaa ja tekee musat. Alilla on viikset. Tumppi vihaa taas Al Cliveria. Millaista olisi olla Tom Selleck? Poncho. "Big ass, but small penis." Loppu siisti, pallisilmäinen musta piru.
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
Ihan positiivinen yllätys melko laaduttomalta kannibaaligenreltä. Alkupuoliskon seikkailuosuus kauniilla viidakkomaisemilla ei ole mielestäni tylsää nähnytkään ja loppupään verenlentomaratoni kastraatioineen ja suolien ulos repimisineen kaikesta sairaudestaan huolimatta gorehoundin yleissivistystä.

Näyttely ajaa kehnoudestaan huolimatta asiansa, tosin Ursula Andressin naama ja puhetapa kärräävät raivostuttavuuden osa-alueen hopeasijan, syvältä sieltä jostain revittyjen ja tähänkin tekeleeseen väkivängällä tungettujen eläintappojen ripustaessa sen ykköspalkinnon olohuoneensa seinälle roikkumaan.

Musiikit ovat lajityypin rainojen tapaan erittäin laadukkaita ja tunnelmallisia ja tyhmä käsikirjoitus jaksaa naurattaa "jännittävillä" juonenkäänteillään.

Kokonaisuutena The Mountain of the Cannibal God on keskinkertainen ja viihdyttävähkö c-luokan viidakkoeksploitaatioseikkailu, jonka jaksaisi katsoa varmasti uudelleenkin, elleivät sen eläinmurhat onnistuisi ärsytyskertoimen noston ja pisteiden pudotuksen ohella myös varmistamaan elokuvan pitkäaikaisen pölytyksen hyllyni perukoilla ennen moisen ihmeen tapahtumista.
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 51 Average listal rating (32 ratings) 5.7 IMDB Rating 6.2
70-80 -luku oli kannibaalielokuvien kulta-aikaa, jolloin syntyi (ikävä kyllä) todella monta viidakkoon sijoittuvaa, pääosin rahastusmielessä tehtyä, erittäin raakaa väkivaltaa ja aitoja eläintappoja sisältävää shokeerausfilmiä. Ruggero Deodatosta tuli legendaarinen kannibaalielokuvallaan Cannibal Holocaust, mutta sitä ennen mies ohjasi pienemmälle huomiolle jääneen Ultimo Mondo Cannibalen, joka kulkee myös maailmalla nimillä Last Cannibal World ja Jungle Holocaust.

Leffan juoni on aika suora. Neljän hengen seurue laskeutuu lentokoneellaan viidakkoon vain huomatakseen, että näiden paikan päällä leiriä pitävät ystävät on julmasti teurastettu. Toinen miehistä tietää kertoa alueella elävistä viimeisiin kuuluvasta kannibaaliheimoista, ja kun pian alkaa retkueen päitä pudota, käynnistyy verinen kotiinpaluumatka ja armoton eloonjäämiskamppailu, jossa sivistykseen ja mukavuuksiin tottuneilla miehillä ei vaikuttaisi olevan pienintäkään mahdollisuutta. Vai olisiko ehkä sittenkin..?

Elokuva yrittää (ja onnistuukin siinä oikein uskottavasti) kertoa tarinan siitä, kuinka viidakossa hienoinkin nykyaikainen ihminen muuttuu alkukantaisessa selviytymistaistelussa lopulta aina kivikautisen alkuasukkaan kaltaiseksi, ja kuinka täällä jokainen elävä olento on vain osa ravintoketjua. No, tässä voi tosiaankin tekijöiden metodeja asian esittämisen suhteen miettiä. Siinä missä esimerkiksi Cannibal Holocaustissa eläintapot hoidettiin nopeasti ja tuskattomasti (?), on Deodato tässä päättänyt käyttää hiukan toisenlaisia ratkaisuja. Last Cannibal Worldin tekijät näyttävät näes olevan ääripäässä olevia sairaita paskiaisia, jotka eivät tunnu arvostavan MITÄÄN elävää pätkän vertaa! Puolustelkaa tätä aivan millä tavoin haluatte, mutta onko eläinten hengiltä kiduttaminen keino tehdä elokuvaa? Onko oikein viillellä ja nylkeä krokotiili hitaasti kuoliaaksi, kameran oikein kuvatessa että kyllä sen sydän vieläkin lyö? Onko tässä jumalauta MITÄÄN järkeä??? Mitä jos itse kuvaisin elokuvan, jossa vaikkapa minut lukittaisiin Deodaton kanssa kellariin, ja kiduttaisin tämän rituaalisesti hengiltä, elokuvan opetus: no muutakaan ruokaa ei ollut, ja kellarissa elelevä muinaiskelttiläinen piru oli käskenyt minua uhraamaan toisen mahdollisimman raa´asti? Minä joutuisin vähintään loppuelämäkseni vankimielisairaalaan. Miksi siis eläimiä saa kohdella näin rankaisutta, oli motiivi sitten mikä ikinä hyvänsä?

Juu. Elokuva oli kuitenkin äärimmäisen hienosti tehty, siitä ei voi päästä yli eikä ympäri... Siinä oli upea musiikki ja persoonallinen ohjaus, näyttelytyö oli kelvollista (aika pitkälti samaa porukkaa tässä on kuin muissakin lajin leffoissa) ja siinä oli erittäin jännittävä ja käsin kosketeltava tunnelma. Onkin erittäin ihmeellistä, että näinkin hieno elokuva mennään ryssimään niin totaalisesti moisella edellämainitulla sadismilla. Jos eläintapot olisi jätetty kokonaan pois, tai vaikkapa lavastettu, tämä olisi lähes täydellinen ja äärimmäisen nautittava elokuvaelämys. Se osasi näyttää todella hienosti, miten helposti ihminen ääriolosuhteissa lopulta siirtyykään ajassa kymmenientuhansien vuosien päähän, ainoana tavoitteenaan pysyä hengissä vaikka väkisin. Toisaalta, saman tarinan kertoo vähintään yhtä hienosti myös Robert Zemeckisin elokuva Cast Away, ja erityisesti ilman tälläistä julmuutta.
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
Papaya: Love Goddess of Cannibals on juuri sitä samaa Jeesustelua Francolaisittain, mitä pahaa-aavistava eksploitaatioharrastelija Joe D'Amaton kuolinpesäänsä jättämää haisevaa kasaa tonkiessaan voi odottaakin löytävänsä. Heiluvaa kameraa, taidotonta leikkausta (mm. eräs kohta saksitaan välähtämään lähes identtisenä kolmasti peräkkäin) ja korvia vihlovilla sähkökitarariffeilla sekä parilla bongorummun ja huilun kombinaatiolla aikaan saatua "musiikkia" yritetään korvailla hyvin halvoissa puitteissa kokoon kursitulla seksploitaatiolla ja väkivallalla.

Mistään goresta tosin on puolimahdotonta puhuakaan ja moisia efektejäkin edustaa lähinnä kuolleiden sikojen suolistaminen. Kannibaalielokuvanakin Papaya on kovin vaisu, sillä moista toimintaa näytetään ainoastaan yhdessä pikaisessa kohdassa leffan alussa, jossa nimikkoneitokainen ahmaisee tyydytettävältään katkaravun kitoihinsa kesken oraalisen nautinnon. Myös Shamelessin julkaisemaa dvd-julkaisua voisi syyttää lupausten rikkomisesta, sillä mitään kannen puunoksiin seivästettyjä irtopäitä taikka sienipilviä ei ole luvassa, mitä nyt pientä saarnaa ydinvoiman tarpeettomuudesta auringon ja rakkauden valossa jotenkin irtonaisen oloisena löytyy.

Näyttelemisestä ei kannata heittää halaistua sanaa, mutta muuten vilauttelua riittää etenkin naisten osalta yllin kyllin ja tämä anti sentään on mielenkiintoisuudessaan ainakin valtaosan vastaavanlaisesta roskaviihteestä nuijivaa materiaalia.

Tämän lisäksi Papayan harvat plussat tulevatkin tietynlaisesta perseilyasenteesta, kuten macumbojen (ylipitkistä) uhrirituaalitansseista, omituisista vyöllä naamaan -fetisseistä, kylvyssä makaavien karvaisten miesten kuvaamisista (...?), sekä eritoten eroottisten rooliensa (mm. Walerian Borowczykin La Bêtessä) kautta maailmantähteyteen nousseesta suomalaissyntyisestä ja (yllättäen) AIDSiin kuolleesta Sirpa Lanesta, jonka suoritusten tarkastamisella täyttäisi mielellään Kannibaalien rakkauden jumalattaren jälkeenkin elokuvatietämyksestään löytyvää kuilua.
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
Käyttäjä TomHenrya kiehtoo ajatus savukkeesta ahterissa.

Kannibaalit ovat siansaksan ohella englantia sönkkääviä viiksekkäitä eurooppalaisia/Pekkaa ja Pätkää neekereinä, Al Cliveriltä isketään käsi poikki, jota tämä sitten piilottelee palttoonsa sisällä ja vasemmasta oikeanpuoleiseksi muuttunut tynkä löytyy noin kymmenen vuoden päästä viidakosta. Gorea on jokseenkin, mutta se on kamalaa, kuten myös mässäilykohdissa käytetyt hidastuksetkin. Metsässä on joku numeroita täyteen piirretty puu, löytyy kumista krokoa ja sen sellaista. Kaikkea muutakin naurettavaa kalkkunointia Cannibalsista irtoaa, mutta en vain enää pysty muistamaan mitä. Francon tuotantoon nähden piristävän erilainen filmi, jolla on camp-puitteensa, mutta nämä eivät silti tee tästä hyvää.
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 14 Average listal rating (10 ratings) 5 IMDB Rating 3.3
Jollain naisella on sarvikuono ystävänään ja krokotiili ammutaan. Luontodokumenteista on liitetty epäonnistuneesti aivan erilaisella kuvanlaadulla materiaalia nakuilua ja timantteja sisältävään elokuvaan, jossa viskipullo vaihtaa ulkomuotoaan alati. Kilimandjarokaan ei kuulemma näytä kuvauskohteeltaan.

En näe kannibaalielokuvana, mutta koska niin monessa genren tuotokseksi nimetyssä leffassa ihmissyönti loistaa poissaolollaan ja muutamat Listal-käyttäjät ovat tämän alalajiin kuuluvaksi mieltäneet, antaa mennä listalleni.
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 125 Average listal rating (80 ratings) 5.2 IMDB Rating 5.2
Ostin Feroxin ainoastaan sen kyseenalaisen kulttimaineen takia, olihan tämäkin sitten pakko nähdä.

Surkean toteutuksen olisi voinut kompensoida elokuvan verilöylymaratonin avulla, ellei tämä sattuisi sisältämään äärimmäisen raivostuttavaa julmuutta eläimiä kohtaan, varsinkin pikkunisäkkään kohdalla, jota retuutetaan liikkuvasta autosta ennen tappamista.

Myöskin elokuvan dvd-painos on ällistyttävän surkea normaaliin Another World-tasoon nähden, edes Future Filmin Bud Spencereissä tuskin puskee tälläistä kirjoitusvirheryöppyä tekstin seasta.

Älä katso tätä edes sen hankkiman arveluttavan "legendaarisuuden" takia, eipä todellakaan ole sen arvoista.
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 25 Average listal rating (14 ratings) 5.1 IMDB Rating 5.9
Paha pettymys Deodatolta. En tiedä, olisiko tv:ssä näytetty versio ollut sensuurin saksien leikkelemä, mutta kyllä kaikenlainen veri ja gore loisti tässä ainoastaan poissaolollaan, ja kun tarina on tylsä ja toteutus huonoa, ei Cut & Run katsellessa ajattele kuin koko roskan mahdollisimman pikaista loppumista. Plussaa kuitenkin parista hyvästä musiikkivalinnasta.
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 42 Average listal rating (30 ratings) 5.1 IMDB Rating 5.2
Gorea ja sisälmyksiä, pornografista aineistoa, hullua kulttia, kannibaaleja, surkeaa näyttelyä, rakeista kuvaa ja New York-jaksoa lukuun ottamatta hyvää (muttei kuitenkaan genren elokuvien parasta) musiikkia. Eaten Alive! voisi olla ihan mukiin menevän aivoton yhden illan väkivaltaeksploitaatio, elleivät muista leffoista pöllityt kohdat ja eritoten eläinten tappaminen (vieläpä juonenkin kannalta täysin turha sellainen) pistäisi verta kiehumaan ja pudottaisi pisteitä melkoisella ryminällä. Ketä helvetin sairas kusipää saa tyydytystä katsoessaan krokotiiliä puukotettavan tai käärmettä puolitettavan? Että se sitten tästäkin filmistä.
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 4 Average listal rating (4 ratings) 3.3 IMDB Rating 3.8
Merkillinen viidakkoseikkailu, jossa tehdään anakondakastraatioita, muurahaiskidutuksia ja kutistetaan päitä. Jonkun äijän hanuriin myös menee Amazon-joessa kala ja muija pakotetaan syömään banaania (kerrankin tässä virkkeessä ei ole mitään kaksinaista). Vihreissä viidakkomaisemissa lepää silmä, kaikki muu onkin sitten yhdentekevän tylsää roskaa, eikä juonesta jäänyt mieleen oikeastaan mitään. Eläimetkin olisi voinut jättää rauhaan, vaikkei niitä genren kuuluisampiin hetkiin nähden paljoa kiusata.
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 7 Average listal rating (4 ratings) 3.3 IMDB Rating 2.7
Horror Safari (1982)
Japsisotilaat joutuvat toisen maailmansodan sekasorrossa kannibaalien hyökkäyksen kohteeksi ja kätkevät roudaamansa kultalastin viidakon siimekseen. Tätä aarretta etsitään sitten nykypäivänä.

Laura Gemser käy naku-uimassa ja krokodil popsii jonkun. Tylsässä filmissä vuotaa hieman verta ja pari gore-efektiäkin on rakenneltu, mutta ihmissyöntiä tai eläintappoja en muista nähneeni.

Hauskimpia ovat kohtaukset, joista ensimmäisessä teltassa makaavan miehen mahan päällä luikertelee käärme ja tämä käskee sisään astuvaa tyttöä tekemään mitä tahansa muuta paitsi liikkumaan. Gimma tietysti räjähtää kirkumaan ja huitomaan käsillään, onnistuupa vielä kaatamaan koko teltan sillä seurauksella, että jätkä delaa matelijanpistoon. Seuraava hupiskene ei ole ihan yhtä hulvaton, mutta piristävä sekin. Kaksi miestä kävelee riippusillalla. Toinen heistä nappaa kaveriaan kädestä huutaen about "älä putoa". Lopputuloksen voi arvata.

Vähän sieltä sun täältä tunnetumpia genretovereitaan lainaava, pilvilaivan lailla ohitse lipuva mitättömyys, joka on yllättävän vaisu jopa unten maille valmistautuneen kannibaalibuumin huonoimpien nimikkeiden vierellä. Olemassaolon tarkoitus yhtä hämärä kuin tuotantomaa, joka eri lähteiden mukaan vaihtelee Italiasta Hongkongiin (ensimmäinen vaikuttaa kaiken järjen mukaan uskottavammalta). Äkkiseltään kummempaa triviaa ei Horror Safarista löytynyt. Finlandiaankin tämä näkyy kulkeutuneen Suomen 3M Oyn toimesta nimellä Paluuta ei ole.
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 6 Average listal rating (5 ratings) 4.4 IMDB Rating 3.9
Helikopteri tipauttaa kommandoryhmän jonnekin epämääräisesti määritellylle eteläamerikkalaiselle viidakkoalueelle kameran linssin ollessa samoihin aikoihin sankkojen pisaroiden peitossa. Solttupojista yksi on kalju ja musta kuin Etiopian yö, toisen iljettävä tapa on jauhaa mälliä, kolmas pitää alati hampaissaan palamatonta piippua ja mahtuupa mukaan yksi kovaksikeitetty latinotaistelijatarkin. Vangiksi ottamansa alkuasukasoppaan johdolla tehotiimi suuntaa yhä syvemmälle kannibaaliterritoriin ratkaistakseen jonkun sinne kadonneen tyttösen kohtalon. Tripin varrella säpsähdetään jaguaaria ja puista roikkuvia nyljettyjä kalmoja, syödään sydäntä ylipainoisen inkkaripäällikön kanssa, amputoidaan käärmeenpureman saaneen jammun jalka sekä syljetään pahanmakuista olutta pitkin pientaretta. Muutenpa ihan metkaa...

...mutta kuvittelenko vain nähneeni tämän kaiken joskus aiemmin? Kun kyseessä on Italian eksploitaatioteollisuuden huonomaineisimpiin nimimerkkeihin lukeutuvan Bruno Mattein viimeisiä yrityksiä pitää maansa kuollutta törkyleffateollisuutta (ja sitä myöten omaa uraansa) elossa jonkinlaisena zombikalkkunana, on omaperäisyyden hakeminen Land of Deathista naurettavampaa kuin hepopiikin etsiskely jehovan todistajain valtakunnansalista. Kohtauksista ja repliikeistä jok' ainut on kopioitu niin viivasuorasti McTiernanin Predatorista ja Deodaton Cannibal Holocaustista, että Kuoleman maasta vedettyä juomapeliä - shotti aina deja vun iskiessä - ei enää voisi kutsua vain julmaksi: se olisi silkka itsemurha.

Filmin sisältö on kaikkine rip-offauksineen aika simppeli: varastettu materiaali yrittää linkittää jonkinlaiseksi jatkumoksi kasan shokkimateriaalia raiskauksista extremegoreen ja tisseistä siihen aivan pakolliseen eläintappoon, jonka vuoksi viidakon kätköistä iltapalaksi "löytynyt" pieni porsas ja maassa luikerteleva käärme menettävät kameran pauhatessa henkensä. Tälläisen materiaalin katselun innostavuudesta ei edes jaksa puhua ja elokuvan ainoa valopilkku koetaankin jossain tunnin kohdilla kommandojen viimein törmätessä metässä kehenpä muuhun, kuin alkuasukasheimon maskotiksi päätyneeseen pornomallin näköiseen ja pelastusmahdollisuuksille kintaalla viittaavaan botoxblondiin. Hei, Bruno, ei siinä mitään, hiffaan kyllä, että Ruggeron ja Johnin filmit ovat jokseenkin maailmankuuluja ja voit tehdä niillä rahaa saastaisiin taskuihisi. Se on ymmärrettävää, enkä tuomitse sinua siitä... mutta kuinka alas ihminen voi vajota, että alkaa monistamaan espanjalaistaiteilija Jesus Francon elokuvaksikin kutsuttua ulostekasaa White Cannibal Queenia? Toisaalta positiivista ajatusmallia käyttäessämme tällaisiin mutiin möngittyään ainoa mahdollinen suunta voi kaikeksi onneksi olla vain ylöspäin.

Tälläinen mahdollisuus ei Mattein kanssa tietenkään käy kysymykseenkään, vaan alas on päästävä, odottivat siellä sitten helvetin liekit tai eivät. Tästä eteenpäin liki loppumattomilla panoksilla varustetut aseet syytävät huippukoulutettujen käpykaartilaisten kätösissä lyijyä lonkalta pitkin viidakkoa hervottoman huudon säestyksellä sellaiset puoli tuntia ja hommelin lopetus... laittoikohan rahoittaja äkisti hanat kiinni vai mitä tässä tapahtui häh? Kuten arvata saattaa, castingin länsimaista sivistystä edustava katras näyttää verta janoavaa sotilasosastoa enemmän mallipuljun kansikuvaposeeraajilta, eikä näyttelijäin parissa ole muistettavaa Strike Commandosta ja Bronxin teurastajista tuttua Alex Vitalea lukuunottamatta, jonka pallinaama vilahtaa nopeasti jossain päin filkkaa. Huvittavaa on myös iskuryhmän aseistus: siinä missä yksi kantaa sylissään hervotonta tykkiä, on toisen tyytyminen parin latin lippaalla varustettuun hernepyssyyn.

Jos kommandojen jäätävät käskyt ja tapa sekoittaa tikari ja tikkari keskenään saavat hampaat kalisemaan tukalan kuumassa lähiökaksiossakin, kannattaa "alkuasukasnäyttelijöihin" tutustuttaessa varata olkkariin toppatakki sekä lumikola. Isoilla värikkäillä ympyröillä vartalonsa koristaneet ja hammastahnaa naamaansa hieroneet kannibaalit tyytyvät ainoastaan vääntämään pärstäänsä ja huutamaan kuin vähämieliset. Aluksi homman hauraus vielä naurattaa, mutta siinä vaiheessa kun tätä karnevaalia on seurannut sen viisi minuuttia, huomaa äkisti maailman sumenevan silmissään ja kuulee pihalle kurvanneen piipaa-auton sireenin, tajuaa handussa olevan tilanteen todellisen vakavuuden.

Teknisesti Land of Death ansaitsee paikkansa suoraan videolle -kamana ja ö-luokan roskaleffana ansiokkaasti kuin Mattei Kultaisen vadelman. Paitsi että "elokuva" näyttää kuvanlaadultaan kaveriporukan gepardipäissään halppiskameralla kotivideolle kuvaamalta vitsiltä, puuttuvat siitä myöskin täysin sellaiset pienet vähäpätöisyydet kuin värimäärittely tai minkäänlainen kuvien rajaus. Dramaattiset lähärit Bruno ainakin handlaa ja niitähän siis myös nähdään. Kun leffan välillä vihreä, välillä harmaa Amazonin helvettikin sijaitsee todellisuudessa Filippiineillä... mmm...

Niin se siis vain on, että Nella terra dei vitun cannibalin oikeus olla olemassa on hyvinkin kyseenalainen. Tylsän turhaa rip-offailua, kyrpiinnyttäviä vastenmielisyyksiä ja lähinnä tökeröä splatteria pussistaan paljastava lötkö ei ehkä ole ihan yhtä hirveä kuin ohjaajan aiempi kannibaalielokuva Mondo Cannibale, mutta se ei ole kummoinen saavutus, jos tämä toinen kuvatus on mahdollisesti huonoin koskaan näkemäni videotaltiointi. Land of Deathia pitäisi vainota, ihmisten leffakokoelmat ratsata salaisen poliisin voimin vaikka keskellä yötä ja viimeinenkin kopio siitä polttaa torilla roviolla elokuvakansan vihahuutojen säestämänä. Auteurimme Bruno Mattei tuskin moisesta tuon tulimmaista olisi välittänyt, vaan elokuvansa dialogia lainaten ainoastaan kekseliäästi tuumannut "ain't got time to bleed".
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
Jos suominimellä Hyvää ruokahalua! kulkeneen komedian piti olla parodia kannibaaligenrestä, itse en satiiria tai muutakaan yhteyttä näihin suolensyöntipätkiin löytänyt. Kaliforniassa kuvatun filkan huumori on yltiökuraa (kuten jo nimikin lupaa) ja meininki tylsää alusta loppuun. Ainoan mausteen tähän uuvuttavuuteen toivat alun tissit.
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 19 Average listal rating (10 ratings) 2.9 IMDB Rating 2.3
Oon mä kyllä fiini hörppiessäni viiniä ja katsellessani ranskalaista leffaa. Ei mutta: intiaaneilla on näemmä vahvasti fransmannien geenejä kropassaan ja sademetsissä kasvanee kuusipuuta. Saatanan unettavan filmin toiminta perustuu muutamaan suolistukseen ja yhteen seksuaaliseen pahantekemiseen, mistä varsinkin jälkimmäinen vain minimoi sympatioitani tätä paskaa kohtaan. Musiikki jää kauas genren italialaisista serkuista ja teknisestikin Cannibal Terror on kaikin tavoin perseestä, mutta sisuskaluilla mässäily on saatu kuvottavaksi, eikä ihmissyöjäleffoille ominaista eläinten listimistä ole mukana. Siitäkin huolimatta voi vain pähkäillä sen kaverin mieltymiä, joka tälle Leffatykissä viisi pojoa on paukauttanut.
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 3 Average listal rating (4 ratings) 2.8 IMDB Rating 3.6
Orgasmo nero (1980)
Orgasmo neron PITI olla kannibaalielokuva. Okei, ehkä Joe D'Amaton adultiksi luokiteltu sellainen, mutta kannibaalielokuva kuitenkin.

Ihmissyönti rajoittuu alkukohtaukseen, jossa ruma ukko uhrataan ja tämän sydän syödään. Tämän jälkeen nuollaan pillua puolitoista tuntia, kunnes lopussa rintakarvaisa viiksimieskin uhrataan. HC-pokeakaan filmi ei kaikesta huolimatta tunnu sisältävän, vaikka rippiä leikkaamattomana mainostetaan. Elokuva näyttäisi filmatun samaisella saarella kuin Papaya, Erotic Nights of the Living Dead ja Porno Holocaust.
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 3 Average listal rating (2 ratings) 3.5 IMDB Rating 2.9
Primitives (1980)
Indonesian serkut ovat väsänneet tunkkaisen roskapätkän, jossa sivistyneistö tunkee perinteiseen tyyliin viidakkoon, vain joutuakseen kannibaaliterrorin kohteeksi. Väliin on leikelty pätkiä genren italialaisista luomuksista (näiden klippien kuvanlaatu sopii itse asiaan juuri niissä määrin, kuin kuvitellakin voi), alkuasukkaita näyttelee joukko naamaansa vääntäviä ja apinamaisia ääniä päästäviä selkeitä kaupunkilaisia ja koko komeus tuli katsottua saksaksi dubatulta vhs-ripiltä. Rasistinen ja eläinrääkkäystä sisältävä filmi laittaa raivoksi viimeistään hätää huutavaa orankia retuutettaessa kameran eteen.
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom
People who added this item 10 Average listal rating (5 ratings) 2.4 IMDB Rating 3.8
Nyt loppui kyllä Bruno Mattein arvostus kuin seinään. Miten edes Italian Ed Wood on voinut ohjata tälläistä paskaa? Kannibaalielokuvat ovat toisaalta jo itsessään genre, jota kohtaan sympatiani eivät heru, mutta jopa lajityypin pohjaa edustava Eaten Alive! on tämän vierellä katsottava. Cannibal World on kuvattu päin persettä peruskotivideotasoakin heikommin, lähes kaikki juonen kannalta olennainen on pöllitty (sata kertaa heikompana) Cannibal Holocaustista, kehitysvammaisten päiväkodin teatteriryhmän heikoimpien suorittajien taidonnäytteille kalpeneva ylinäyttely on ehkä hirveintä telkkarissa koskaan nähtyä shittiä ja koko touhu on tietysti muutenkin arveluttavuudessaan sitä omaa tasoaan. Eläintappoja on sentään "onneksi" mukana "vain" yksi, mutta moisen ei pitäisi kyllä senkään olla mikään ihailtava homma. Ei vittu, Mondo Cannibale on vain rohkeasti sanottuna paskin tähän asti näkemäni leffa, jonka vierellä niin Pi...Pil..Pillerit, Zombie 4:t, kuin sun muutkin Flesh of Feastit ovat jotain aivan uudelta kantilta lähestyttävää.
Kurkkuharja's rating:
Rate:
Watched Wanted Custom

Jungle horror only (+ Cannibal Apocalypse). Comments are in Finnish.

Added to




Related lists

Third World Cannibal Films
33 item list by Hexenkult
23 votes 2 comments
Eurocrime top list
44 item list by Kurkkuharja
20 votes 3 comments
Welcome To The Grindhouse - Cannibal Films
14 item list by Alabama1971
5 votes
Cinema & Its Wonders
120 item list by hexagon sun
34 votes 3 comments
Cinema & Its Bullsh*t
163 item list by hexagon sun
43 votes 18 comments
My trips to the cinema 2014
114 item list by Max the Movie Guy
5 votes
Silent Sci-Fi/Fantasy Cinema
73 item list by Hexenkult
42 votes 1 comment
Cinema - My Favorite Moments in Cinema
42 item list by mazardeus
3 votes
My trips to the cinema 2013
94 item list by Max the Movie Guy
4 votes

View more top voted lists



Post comment


Insert image

drop image here
(or click)
or enter URL:
 link image?  square?

Insert video

Format block