My blaxploitation top list

147   7   6.3 

Blaxploitaation kuningatar Pam Grier vetää alunalkaen Coffyn jatko-osaksi tarkoitetussa toimintapommissa pistoolin afrostaan, ampuu perkeleen valkonaaman ja heittää muijalle tämän parittajamiehen lasitölkkiin säilötyn peniksen. Coffyn ja Foxy Brownin välillä on vaikea valita voittajaa, sillä vaikka Foxy onkin periaatteessa sama leffa hieman heikommalla soundtrackilla, on perseily siistimpää ja eksploitatiiviset elementit, väkivalta ja seksi, esitetty ehkä hivenen paremmin.

Kurkkuharja's rating:

151   7.1   6.7 

Uuuu jee, Coffy näyttää tissinsä, nappaa haulikon ja lasauttaa huumediileriä keskelle naamavärkkiä, piikittäen tämän jälkeen tyypin esiliinaan kuolettavan annoksen kamaa! Blaxploitaation kliseet ja kulmakivet kieroista valkoisista kytistä aina isoihin afroihin, rotupolitiikkaan ja Pam Grieriin ovat mukana, meno on pientä puolivälin jälkeistä paikallaan matelua ja höpön löpöttämistä lukuunottamatta todella kovaa ja soundtrack mustaa kultaa. Katukuvakin öisillä kruisailuilla neonvalojen halki on kuin suoraan Vice Citysta. Voikohan viihdyttävyyden osalta tämän mustan narttupantterin mökkiä korkeammalle rosoisella blackis-vuorella enää kiivetäkään?

Kurkkuharja's rating:

34   8.1   6.8 

Isaac Hayes on kova kuin saatana. Kaikki on überrasistista ja superväkivaltaista, eikä pahansuovalta dialogilta säästy edes Hayesin esittämän Turnerin kissa, jota Rekka kutsuu yhdessä huippuhetkessä "fuck ass son of bitchiksi". Truckin maailmankuva on muutenkin varsin antisankarillinen: kun kaveri soittaa apuun kuolemankielissä, toteaa herra Chocolate ettei voi tulla, koska on liian kännissä. Aika surrealistista on myös erään toisen Truckin kaverin raaka murha, mitä nimikkohenkilö ei tämän jälkeen sure tai muistele ainoallakaan sanalla. Samaa tylyä menoa nähdään muutenkin läpi leffan, mieleenpainuvimpa ehkä sairaalakohtaus, jossa pahis hissiin rynnätessään ilman syytä potkaisee vammautuneen äijän pyörätuolin nurin. Ihan vain siksi, että hän pystyy näin tekemään.

Kurkkuharja's rating:

60   8.1   6.5 

Hieman oikeaa elokuvaa muistuttava Boss Nigger on jättimäisiin ennakko-odotuksiin ja kovimpien huutonaurujen poissaoloon nähden pienoinen pettymys, mutta silti kärkikastia edustava merkkiteos tylsänpuoleisen blaxploitaatio-alagenren parissa. Mustat ovat siis hyviä ja valkonaamat pahoja, neekeriä hoetaan tarmokkaasti kuin ennenvanhaan Brunbergin tehtaanmyymälän suukko-osastolla ja todella tarttuva tunnari potkii jokaista tielle sattunutta persauksille. Fred Williamson on sanomattakin kovis ja överiksi vedetty loppu pelastaa paljon.

Kurkkuharja's rating:

29   5.7   5.8 

Vähän niin ja näin omasta mielestäni, onko tämä bläkkistä, mutta liitetään listalle kun tuota alagenreä Mandingoon parilla sivulla on yhdistetty.

Sensaationhakuista Hollywood-eksploitaatiota, joka provosoiden sylkee äärimmilleen viedyn aiheensa katsojan naamalle. Mandingo vääntää rautalangasta valkoisen herrarodun ajatusmaailman mustien epäinhimillisyydestä. Shokkikamaa orjien kidutuksesta täydelliseen alistamiseen on välistä taakaksi asti. Raaimpiin lukeutuu myös vedonlyönnin nimissä järjestettävä tappelukohtaus, jonka katselu teki liki koko kestonsa todella häijyä - hieno homma muuten Tarantino, ettet nykyään enää edes harkitse kehittäväsi mitään omaa filmeihisi.

Mandingo on paitsi kaikessa yliampuvuudessaan muistettava, myös teknisesti vaikuttava. Näyttely on paria poikkeusta lukuunottamatta hyvää ja puvustus sekä kuvausmiljööt tekevät oikean 1800-luvun syvän etelän fiiliksen. Myös teeman virkaa ajava "pohdinta", kuinka myös valkoinen on omien asenteidensa sekä seksuaalisuutensa orja - plus tämän sairaalloinen veto mustaan lihaan - ovat toimivia. Siinä sivussa palataan myös ikuisuusjuttuun, kuinka jossain vaiheessa poljetun mitta tulee täyteen.

Uskomatonta kyllä, elokuvassa on myös absurdia huumoria, jolle on mahdoton olla nauramatta. Paras esimerkki tästä taitaa olla alaston orjapoika, jonka mahan päällä kartanon herra pitää jalkojaan, uskoen reumatisminsä tätä kautta siirtyvän lapseen.

Kurkkuharja's rating:

37   6.9   6.3 

Viiksettä lievää vieroksuntaa herättävä Fred Williamson on vakuuttava kusipäisenä gangsteripomona klassisessa tarinassa, jossa ghetossa arjen keskellä taisteleva pikkupoika nousee kaupunkinsa alamaailman kuninkaaksi vain ylpistymisen myötä takaisin tantereelle räsähtääkseen. Soundtrack on parhaimmillaan aivan päätähuimaavan hieno, vaikka toisinaan musiikkia toivoisikin kuulevansa enemmän. Toiminta on coolia ja loppua kohden filmi herättää katsojassa pientä tunteellisuuttakin.

Kurkkuharja's rating:

30   5.8   5.2 

Huomattavasti hauskempi ja viihdyttävämpi kuin edeltäjänsä. Blaculan animoitu muuttuminen lepakoksi, hykerryttävänä leffasta hohkaavat blaxploitaatioelementit ja erityisesti nimikkosankarin ja Pam Grierin korvia vihlova parisuhdedraama pitävät mielenkiintoa yllä, mutta töksähtävä loppu ja kuivemmat introtekstit jättävät mielipiteet elokuvasta sekaviksi. Vampyyrit ovat sentään edelleen hupsusti maskeerattuja.

Kurkkuharja's rating:

12   6.2   4.7 

Tohtori Pride juo kehittämäänsä valkaisevaa seerumia, jonka myötä tästä tulee väkivaltaan taipuva valkonaamainen herra Hyde. Leffasta voi hakea jonkinlaista sanomaa, miten ihonvärinsä häpeäminen johtaa tuhoon ja kuinka huumeilla muuttuu valkoisten kaltaiseksi veljiä listiväksi hirviöksi etc. Uuden blaxploitaationäkökulmani (muutamien todella masentavien genren elokuvien jo hävittyä mielestäni) myötä Dr. Black, Mr. Hyden alku on todella kutkuttava, kummitusmusat hauskoja ja muutamat onnistuneet Watts-kuvatkin siistejä, mutta viimeinen puoli tuntia alkaa olla jo aika puisevaa jahkailua. King Kongista otettu loppu on sentään surrealistinen, Hyde on toteutettu heittämällä jotain vehnäjauhoja tämän naamalle sekä afroon että laittamalla miehen silmiin vaaleat piilolinssit ja mahtuuhan mukaan toki legendaarinen lausahdus "what's happening to me?".

Kurkkuharja's rating:

84   6.6   6.3 

Huumekauppias hengailee kamaa diilaten hassu hattu päässään. Toiminta on korvattu draamalla ja välistä tylsyys on todella paksumahaista, mutta loistava soundtrack on se, miksi Super Flyn jaksaa katsella loppuun. Sanomaakin löytyy ahtaalle ajetun ihmisten sortumisesta paremman leivän saannin puutteessa rikokseen.

Kurkkuharja's rating:

39   5.6   3.2 

Kertakatselun arvoinen (vajaat kymmenen vuotta sitten nähty Shaft unohtaen) ensikosketukseni blaxploitaatioon.

Näyttelijöiden lahjattomuus etoo ja naarmuntuneen levyn lailla itseään toistava musa piruttaa, mutta jotenkin tämä Wattsin katujen suojelusenkelistä valkoisia mafiamiehiäkin pahemmaksi terrorisoijaksi muuttuvan, mustista koostuvan People's Armyn tarina jaksaa nipin napin kantaa kunnialla loppuun. Samea kuvanlaatu nakertaa kyllä rainan tehoa.

Armeijan jäsenet muistuttavat univormuineen sekä mustalla nyrkillä varustettuine käsinauhoineen pitkälti natseja (joihin myös leffan alussa esitettävä videonpätkäkin viittaa), mutta huomattavasti realistisempi vertailun kohde lienee muutama vuosi ennen Black Gestapoa perustettu, Jenkeissä parhaillaankin mellastava ja paljon paskaa historiansa aikana slummeissa aiheuttanut Crips-jengi.

Kiitokset vielä Tumppi Viisaalle tämänkin aukon paikkaantumisesta yleissivistyksessäni.

Kurkkuharja's rating:

98   5.9   5.4 

Parhaita näkemäni blaxploitaatioita, tämähän alkaa jo muistuttaa oikeaa elokuvaakin. Tylsähköä leffaa pitävät pystyssä naurettavista ihan toimiviin risteilevät vampyyrikohdat, joista varsinkin lopun kellarikohtauksesta on saatu melkeinpä surrealistinenkin näytös, mutta väliin ahdettu turha sälä klubitansseineen ja puuduttavine jahkailuineen syö miestä. Maskeeraus on hauskaa ja tyhmiä yksityiskohtia löytyy vaikka kuinka, esimerkiksi Blaculan saadessa taksikuskilta haukut jäätyään tämän kärryn alle tai kohtauksesta, jossa poliisikonstaapeli äkisti sätkii seinällä sähköiskujen kourissa ilman mitään näkyvää syytä.

Kurkkuharja's rating:

21   6.5   5.3 

Russakan ensimmäinen "oikea" elokuva maratonin aikana. Black Snake on nimensämukaisesti siis juonellinen blackis, jossa sadistinen herrarotu alistaa mustia orjia karibialaisella plantaasilla, kunnes pakkotyöläisten mitta lopulta tulee täyteen. Katsottava filmi, joka sai heräämään tähän maailmaan jopa helvetillisen Wild Gals of the Naked Westin puudutuksesta. Ohjaaja tosin itse oli vähemmän tyytyväinen elokuvaansa, mihin saattaa vaikuttaa se, että tuottajilla lienee laadukkaasta lopputuloksesta päätellen ollut jotain näppiään tässä pelissä. Mene ja tiedä.

Kurkkuharja's rating:

7   3.7   3.7 

Ennen Django Unchainedia pitää ladata oikeita fiiliksiä ylle vilkaisemalla c-luokan bläkkistä. Ei mutta sonnanjauhamiseksihan elokuvakokemus kämppiksen parissa meni, mikä varmaan pelasti aivoni paljolta pahalta. Oli miten oli, tässä on hieno soundtrack ja joku musta herra nousee kälättämään hauta-arkusta. Kirjaimellisesti hämärää paskaa, taustahälyksi mainiota moista.

Kurkkuharja's rating:

11   4.6   5 

Huono leffa, mutta bläkkisten laadun mittahan määräytyy lähinnä yksittäisten eeppisten kohtausten perusteella. Tässä tapauksessa homman juju on minimaaliset ohjaajanlahjat omistava Fred Williamson ampumassa haulikko kummassakin kädessä ja viskomassa heittotähteä. Loppukohtauskin on siisti. Muutoin katsellaankin montaaseja Fredistä käppäilemässä kaupungilla ja pesemässä autoa, sekä kuullaan uskomaton litannia turhanpäiväistä diipadaapaa. Vietnam-kohtaus on muuten aika paha: kamera tyytyy kuvaamaan (Williamsonin takapihan?) nurmikolla tepastelevia bootseja, siinä se. Käsis perustunee samaan kirjaan, mistä First Bloodkin sai inspiksensä.

Kurkkuharja's rating:

9   5   2.5 

Kyllähän tästä blaxploitaatiokauden helmestä voi toisella silmällä katsottuna ja alkoholin vaikutuksen alaisena saada jotain vitsintynkää irti revittyä, mutta sen todellinen elokuva-arvo onkin sitten vakavalla naamalla tarkasteltuna jo aivan eri asia.

Kurkkuharja's rating:

112   6.3   5.5 

Alussa tummaihoinen pikkupoika nussii huomattavasti vanhempaa naista, muuttuu sitten Sweet Sweetbackiksi ja äkkiä kuvataan jotain lihavaa neekeriä skeidalla vauvanmyssy päässään ja pyyhkimässä persettään yhden ainoan kerran, vieläpä pinkillä toalettipaprulla. Ei siitä sen enempää. Ääniraita on kuralla, TomHenrya lainatakseni "kuva on aivan liian tummaa, jotta siitä saisi selvää" ja rasistista sontaa lukuunottamatta mitään sisältöä ei tunnu irtoavan. Funkahtavalla soundtrackilla on pari hetkeään, muuten tätä tylsää tuubaa ei kannata katsoa kuin elokuvahistorialliselta arvoltaan yhtenä ensimmäisistä blackiksista.

Kurkkuharja's rating:

44   6.3   5.6 

Yhdentekevä blackis, joka haluaa kovasti olla Coffy, rahkeet eivät vain riitä: ei ole tarpeeksi perseilyä, ei yhtä rysäyttävää toimintaa, ei samoilla tasoilla liikkuvaa soundtrackia, eikä Tamara Dobsonissa ole rahtuakaan Pam Grierin hohdosta. Karatekin on nössöilylaji. Kun pahiskin on ärsyttävä kuin Jyrki Katainen ja suurin osa katselusta on puisevaa kuin pettuleipä, on Cleopatra Jones tähän asti eletyn elokuvavuoteni pahimpia floppauksia.

Kurkkuharja's rating:

26   4.4   2.8 

Blackenstein päästää - kuinka ollakkaan - mustan Frankensteinin hirviön riehumaan. Tuota mesoamista tosin nähdään tarkalleen ottaen järkyttävän vähän kestoon nähden ja vaikka goreografia suolien raastamisineen on rasvaa tihkuvaa kalkkunaa, jäävät nämäkin heiluttelut mitäänsanomattomiksi.

Kestoa on muutenkin näemmä ollut vaikeaa saada tarpeeksi kasaan ja osa filmiä katsellaan kamalaa musiikkiesitystä sekä turruttavan pitkää stand up -showta. Kaiken lisäksi (spoilausta spoilaan vaan) Blackensteinia ei edes lopulta pysäytä mikään paha brutha, vaan pari kappaletta dopermanneja.

Osuvin puoli leffassa on tunnari, jossa epäilemättä ohjaajan alter ego laulaa anteeksipyyntöä siitä, mitä meni kännipäissään kuvaamaan. Näin ne eeppiset nimet ja silmännamia olevat kansitaiteilut vaan osaavat rahat tyhmältä pois kusettaa.

Kurkkuharja's rating:

8   5   4.7 

Katsastetun julkaisun suttuinen kuvanlaatu tekee liiaksikin kunniaa Black Fistille, sen verran mustaksi palanutta kärsimysnäytelmää tämä blaxploitaatiotorttu on.

Juonta ei jaksa yrittääkään seurata ensimmäisen, mitättömyydessään mustarastaan kirpun pierullekin kakkoseksi jäävän tappeluskenen jälkeen, mutta sen verran järjen hiventä siitä onnistuin kaappaamaan, että Fisk-niminen afropää takoo jengiä asfalttiin laittomissa katutappeluissa, ainakin milloin ei itse ota pataan. Mafiakin hönkäilee niskaan.

Elokuva tuo mieleen hyvinkin vahvasti aiemmin näkemäni alagenren leivoksen, Black Gestapon, paitsi ettei sama vitsi käsittämättömyydessään kaikella kunnioituksellakaan onnistu enää toista kertaa naurattamaan. Tokihan imbesilleilyä, surullista näyttelyä ja älyttömiä kohtauksia voi listailla riesaksi asti, eikä jatkuvaa nigger-sanan suoltamistakaan ole dialogissa säästelty, mutta tästä huolimatta ainut tunne filmin parissa lienee kauhu hyllyssä odottelevaa, toistaiseksi näkemätöntä kymmenpäistä blackis-kokoelmaani kohtaan.

Jos Black Fist pitää silti ehdottomasti ja väen vängällä katsastaa, suosittelen kasaamaan sohvantukkeeksi (ja näköesteeksi) vähintäänkin useampipäisen turvatiimin noin niinkuin omaa aivokapasiteettia suojelemaan, sekä itseäni viisaampana pullon väkevää viinaa per naama leffaevääksi. Tämän rellestyksen ainoaksi positiiviseksi seikaksi pystyy näes laskemaan ikävästi vain alkumetreillä katukehässä vierailevan, mm. Jackie Chanin Battle Creek Brawl -raikassa nähdyn viiksiveikko H.B. Haggertyn.

Kurkkuharja's rating: