Animal Horror top list (no water monsters!)

2226   7.4   7.8 

Edes pahasti vanhettuneet erikoistehosteet eivät pysty pilaamaan katselukokemusta, kun kaikki muu on tehty niin täydellisesti. Yllättävän verinen näinkin vanhaksi leffaksi, ja huomasinpa Linnuissa myös yhteyksiä George A. Romeron Night Of The Living Deadiin

Kurkkuharja's rating:

2   8   7.7 

Japanin lumisten vuorten upeaa kuvausta, harmoonista musiikkia ja joku karhupukuinen hyypiö rynnimässä mökkien seinien läpi, tappamassa miehiä ja ahmimassa naiset suuhunsa - mitä muuta liki täydellinen karhuelokuva tarvitsee? Tunnelma on parhaimmillaan kiristetty todella tiukaksi ja jännittäväksi, tylsiä kohtia ei ole ja tarinan rytmitys sekä menneessä pomppiminen pitävät juonen alati kiinnostavana. Chiba on kova jätkä kameran edessä nyrkit pystyssä, mutta Yellow Fangsin perusteella tämän todellinen tulevaisuus olisi löytynyt ohjaajan palleilta.

Kurkkuharja's rating:

4   5   3 

Joku mullanmöyhentäjien kera viihtyvä äijä keksii matoja suuhunsa pistävien ihmisten muuttuvan ihmislieroiksi ja siitähän iloa piisaa. Worm Eaters tarjoaa kuitenkin ihan liian vähän matojen syömistä ja liikaa hölynpölyn puputtamista sekä hauskasti nopeutettuna puuhun kiipeileviä aikuisia miehiä. Sitten kun matoja syödään, niitä sentään ahnehditaan vastenmielisen limaisen ruokamössön seassa tarkkoina suurennuslasihämmästelyinä niin spagetin kuin hampurilaistenkin höysteenä, enkä tuomitsisi herkempimahaista ylen (tai mainoskanavan) antamisesta näiden aikana.

Piirretty intro on hauska ja tunnari jää soimaan pollaan. Myös Madonsyöjäin eräissä kekkereissä ystäväporukalleni "huonoudellaan" tuoma paha mieli lämmittää rintaa. Suurimman syyn pisteytykselleni -mitä tämä pahimmillaan tylsyydessään unohtumaton shaiba ei suoraan sanoen kyllä ansaitsisi- selittää kuitenkin kesken filmin antamani lupaus, että mikäli Worm Eatersissa nähdään matoseksiä, se on sitten neljä tähteä.

Kurkkuharja's rating:

48   6.7   6.4 

Kuvittelin Vaihe IV:ää soitinpeliin runnoessani näkeväni jälleen yhden perinteisen ja käytännössä vain eri ötökällä siihen samaan muottiin valetun eläinkauhukakaran tyyliin Grizzly tai Night of the Lepus, mutta nämä muurahaisethan kipittävätkin aivan toisilla tasanteilla. On mukaan tälläkin kertaa tyritty muutamia aika erikoisia otoksia, kuten alun palava tila tai murkkua tuijottava tyttö äkisti hyökkäämässä hyönteisen kimppuun kirkuen "sinä tapoit hevoseni!", eikä näyttelykään ole sieltä siloisimmasta päästä, mutta muuten rauhallisena etenevä elokuva pysyy laadullisesti korkeatasoisena kautta linjain. Muurahaisia on lähikuvattu onkaloissaan uskomattomasti, suorastaan taiteellisesti, eivätkä taianomaiset avaruusmusat ainakaan tunnelmaa alenna.

Phase IV:n ansaitsema neljäs tähti särjetään kahtia ainoastaan siksi, etten huonojen englannintaitojeni, monimutkaisen dialogin ja niin ikään epäselvän (seli seli...) puheen takia ollut täysin perillä juonen pointista, mikä oli aikamoisen turhauttavaa. Sääli, sillä psykedeelinen alku ja lopetus, sekä monet kauniit kohtaukset ansaitsisivat varmasti täysinäiset pisteensä.

Kurkkuharja's rating:

438   5.4   5.8 

Black Sheepin idea on järjettömyydessään loistava ja kun pilkkakirves on suunnattu lukuisiin ihmissusi- ja zombie-elokuviin (sekä splatter-genreen yleensäkin), voisi luulla elokuvan epäonnistumisen olevan jo lähellä mahdotonta.

Parodioinnit, mainittavimpina esimerkkeinä niin Ihmissusi Lontoossa kuin Howlingkin (myös Jurassic Parkin klassisiin mittoihin noussut t-rex on jälleen mukana), yhdistettynä pahaa enteilevään lampaiden määintään kyllä jaksaa hymyilyttää, mutta muuten leffan huumoripuolen kanssa onkin sitten vähän niin ja näin. Ohjaaja ei myöskään oikein ole onnistunut puhaltamaan leffaansa henkeä taikka sielua, jolloin koko touhun merkityksellisyys etenkin näin pari vuotta teoksen ilmestymisen jälkeen ja vailla kulttistatusta on hitusen kyseenalainen.

Erikoistehosteissa sentään on munaa ja toteutus jaksaa näiltä osin muutenkin vakuuttaa, verta roiskuu koomisissa määrin ja kamerakulmien nopeatempoinen välähtely se vain jaksaa aina ärsyttää niin maan perin pohjin.

Hyvä elokuva Musta lammas kuitenkin on, josta tosin taitavammalla ohjaajalla olisi voitu saada huomattavasti nykytulosta toimivampi ja hauskempi filmikin. Mutta antaahan elokuva myös toivon mukaan vähääkään keskivertoa älykkäämmälle homo sapiensille syytä pohtia tehotuotantoa ja eläinkokeitakin, mistä on tietysti pakko antaa ylimääräiset plussat. Niin, ja saavatpahan aivottoman tyhjäpäiset ja koko luonnonsuojelun vitsiksi vääntävät kiihkoaktivistitkin oman osansa.

Kurkkuharja's rating:

37   5.6   5.2 

(Juonenpaljastuksia sisältäviä lauseita!)

Sssssss, sanoo kuningaskobra ja iskee hirvittävän tappavat myrkkyhampaansa viattomaan varpaaseessssssi. Siinä on aihetta elokuvalle, kelailee leffan tuottajapari ja antavat varmuuden vuoksi lisätä seokseen niin hullua tiedemiestä, tämän salaperäisen seerumin vaikutuksen alaisena kouristelevaa vastaleivottua apupoikaa, kuin labrallisen muutakin jos minkämoista kuolettavaa möhmöä suussaan kurluttavaa sihisijää. Jotta shokkielementtejäkään ei jäisi uupumaan, on parasta suoda myös ajatus proffan vähin äänin teille tietämättömille hävinneeseen ex-avustajaan, sekä huomioida kiertelevän tivolin uutena vetonaulana luikerteleva käärmemieskin...

Ssssnake ei vahvoista ennakko-odotuksista huolimatta näin ollen olekaan perinteisintä, nimenomaan niistä käärmehyökkäyksistä voimansa ammentavaa eläinkauhua, vaan enemmänkin jonkinmaalaista, runsaasti Kärpäs-filmit mieleen tuovaa scifi-trilleriä kattavalla matelijatietopaketilla höystettynä. Alun kevyestä draamasta ja hymysuista siirrytään useiden rokotteiden sekä pahaa enteilevien musiikkien säestyksellä kohti aina vain uhkaavampaa ilmapiiriä. Tunnelman kiristyessä mielialakin kovenee tuskissaan henkeä haukkovaa ja mykkää käärmeihmistä katsellessa ahdistuneemmaksi, kunnes jään rikkoo lopullinen, aivan tolkuttoman surkeasti toteutettu käärmeeksi muuttuminen, minkä jälkeen leffa viimeistään edustaa silkkaa campia.

Niin, poikaparan koopraksi muuttumiselle ei itsessäänkään voi kuin nauraa, ja kun onnettoman huonot näyttelijätkään eivät saa hahmoihinsa puhallettua niin minkäänlaista eloa, on näidenkin kohtalon jännittäminen kiinnostavaa kuin kenon pelaaminen minimipanoksin. Komediallisia puolia Ssssnake tarjoaa onneksi muiltakin osin riittämiin ja monet repliikit, kuten myös esimerkiksi kohtaus, jossa tiedemiehen tyttären ikkunasta sisään ryömivä futari saa pythonin tarrautumaan käteensä ja tippuu vahingoittumatta (mutta kiljuen) viidestä metristä kuristaja ympärillään, ovat näkemisen arvoisia.

Käärmemutantit on maskeerattu hyvin, mutta erikoistehosteet ovat kuraa saastaisimmillaan. Tarina ajaa asiansa hetkellisestä pitkäpiimäisyydestään huolimatta, mutta, mikä parasta, lunastaa kerrankin sen lupauksen, mistä moni kollega ei kunnialla ole pystynyt suoriutumaan: rainan loppupuoli näes tosiaan on kaiken rauhallisesti matelevan odottamisen arvoinen.

Kurkkuharja's rating:

49   6.8   5.8 

Kova kännileffa, vaikkeihan tästä sen kummempaa järkeä taas löydy. Välistä turhan hidastempoinen eteneminen syö pisteitä, mutta onneksi sian hyökkäykset liekehtivine kämppineen ja maahan romahtavine taloineen saa helposti unohtamaan nämä puutteet. Omituista, miten tällainen halpa eksploitaatioroska onnistuu yleisesti ottaen viihdyttämään huomattavasti suuremmalla budjetilla kuvattuja valtavirtakilpailijoitaan lahjakkaammin joka suhteessa.

Kurkkuharja's rating:

104   6.3   6.4 

Stoori Arizonan maaseutua terrorisoivasta jättikokoisesta, myrkkylampia ja luurankoja taakseen jättävästä tarantellasta on vielä toisellakin katselukerralla juuri niin mehukas, kuin miltä se kuulostaa. Laimeasta lopetuksesta huolimatta meininki on uskomattoman viihdyttävää ja dramaattiselle ilmapiirille sekä Toxic Avengerin esi-isälle jaksaa suuta pitää muikeana. Toteutuskin on erinomaista, vaikkakin jumbohämähäkin sulauttaminen kallioiden taakse ei aina olekaan kivuttomasti sujunut.

Kurkkuharja's rating:

31   4.7   3.7 

(spoilerivaroitus!)

Rats - Nights of Terror on ohjaajantaitojensa vuoksi syystäkin huonomaineisen Bruno Mattein paras tähän asti näkemäni leffa.

Ydinsota on pistänyt maapallon paskaksi, mutta vuosisatojen kuluessa osalla ihmiskuntaa on tarpeeksi lenkkiä nousta maanalaisista pommisuojista elelemään erämaaksi muuttuneelle kamaralle. Rats keskittyy kuvaamaan pitkin hiekkakenttiä päristelevää motskarijengiä, joka pysähtyy pahaksi onnekseen lepäilemään aavekaupungissa nököttävään ja rottien valtaamaan talonrähjään. Porukka alkaa yön kuluessa harventua yksitellen ja (toistaiseksi) henkiinjääneille selviää pikkuhiljaa heidän tarkoituksensa toimia säteilystä mutantisoituneiden sekä superälykkäiden jyrsijöiden iltapalana.

Rats on keskitason campia miltein koko kestonsa ajan. Näyttely on kauhiaa ja hahmot kaluunoin sekä mitalein varustettuine sotapukuineen sun muine asuineen naurettavia. Lisää vitsiä saadaan esimerkiksi rottien jyrsittyä fillaristien pyöränkumit puhki (minkä jälkeen pakeneminen varmalta kuolemalta on tietysti mahdotonta), sekä tuholaisten kävelyttäessä kuolleita uhrejaan pitkin taloa näiden sisälle menemällä. Unohtaa ei sovi myöskään kohtausta, jossa siimahännät kaatavat painollaan kokonaisen panssarioven nurin kameran kuvatessa tilanteessa vuoroin mielipuolisesti saranoillaan ryskyvää ovea, vuoroin sen toisella puolella itseään sukivaa muutamaa takkuturkkia. Viimeistään ennalta-arvattavahko, mutta sitäkin hupaisampi rottaihmisten väliinastuminen tuo pisteet lopultakin Matteille.

Tehosteet ovat tökeröitä ja kameran uhkaava ikkunoiden kuvaaminen pistää vain miettimään, mitä hemmettiä tässä nyt pitäisi tajuta. Jännä musiikki sentään on hyvää. Rottien huonoa kohteluakaan ei kannata purematta niellä, jokaisessa näiden nopeatempoisessa nirtsaamiskotauksessa kun kohde on kumman paikoilleenjähmettynyt ja ulkonäöltäänkin kovasti esinettä muistuttava ilmestys.

Rats ei ole missään nimessä hyvä elokuva tai edes kovin katsottavakaan, vaan sen "voimavarat" piilevätkin ainoastaan sen kaikenpuoleisessa typeryydessä. Kun leffan kulku ei myöskään ole Matteille tyypillistä laahaavaa tervanjuontia ja tapahtumat vieläpä sijoittuvat liekinheitinten ja aavikoiden hallitsemaan post-apocalyptiseen maailmaan, on tällä huomattavasti muita ohjaajan töiten enemmän tarjottavanaan joka suhteessa.

Kurkkuharja's rating:

55   5.4   6 

Aivan järjetöntä, että jo etukäteen kiroamani sadomasokismituokion sijaan Tuholaiset onkin ihan hemmetin asiallista ja toimivaa 2000-luvun eksploitaatiota. Jättiläishyönteiset ovat tietokoneistuksestaan huolimatta uskottavia, näiden ilmestymistä ei turhaan yritetä pohjustaa ja mättäminen alkaa heti leffan ensiminuuteilla ilman puuduttavaa "tunnelman" hakemista. Perseilyhuumori pelittää ja filmi välttää onnistuneesti niin ottamasta itseään turhan tosissaan, kuin myöskään olemasta alleviivaavan hauska. Voisipa miltein tsekata toisenkin kerran.

Kurkkuharja's rating:

28   6   4.8 

http://www.leffatykki.com/elokuva/grizzly-ihmissyoja

Kurkkuharja's rating:

33   6.4   5 

Mielenkiintoista, miten moni tämänkin elokuvan on haukkunut maanrakoon. Ovathan Pahan enteen pelottaviksi tarkoitetut kohtaukset epäonnistuneesti ohjattuja sekä melko tylsiä, näyttely kehnoa ja itse mutanttikarhukin kankeasti toteutettu, mutta omaan sydämeeni upposi leffan yhteiskunnallinen teema. Yhdysvallat ajaa kyllä taloudellisia etujaan vapauden ja oikeuden nimissä ympäri maailmaa, mutta omassa maassa mustat elelevät getoissa, reserveihin ajettujen intiaanien maita ryöstetään ja luonto tuhotaan hetkellistä voittoa tuottavien tehtaiden tieltä. Mikäpä siinä, elohopeat + muut paskat vain jokiin ja myrkyt ilmaan, jos sillä vain voi hieman lihottaa lisää jo entuudestaan pulskaa lompakkoa.

Sanokaa mitä sanotte, mutta Frankenheimerin tiimin ikävän heikosta osaamisesta huolimatta Prophecy ei ole mikään camp-komedia (jona itsekin sitä katsomaan aloin), vaan ensimmäinen leffa aikoihin, joka oikeasti sai ihoni kananlihalle (ei tosin sen kontionsa takia...).

Kurkkuharja's rating:

24   4.8   5.4 

Alun mahtava, törkeän määrän toivottomia tyriä syytävä camp-henki lupaa paljon: porukka etsii jättiapinaa viidakosta, tiikeri puraisee mieheltä yhdellä haukulla jalan poikki, välillä gorillapukuinen kiinalainen örisee ja ruudulla nähdään (elokuvan tyylille uskollisesti) uskomattoman surkeasti kahta kuvaa käyttäen luotu illuusio niin maanjäristyksestä kuin norsulaumankin hyökkäyksestä ("voi ei, elefantit tulevat!"). Lopulta intian pöpeliköstä löytyy kiinaa puhuva ja maan tapaan nimetty eurooppalaiselta kovasti näyttävä blondi bimbo, tietysti vain pariin nahan suikaleeseen pukeutuneena. Tutkimusretkeläisen miehen ja tytön välillä puhkeaa kipinää, mikä antaa katsojalle makoisat naurut parin varjojen kirmatessa baywatch-hidastuksilla maustettuna (ilmeisesti) imelän rakkauslaulun soidessa taustalla..

Ikävä kyllä leffan naurettavuus ei onnistu kantamaan läheskään loppuun asti, vaan "taso" lässähtää ja katsojan mielenkiinto herpaantuu pahemman kerran apinan jäädessä taka-alalle, kunnes lopussa voitetaan hitunen takaisin kongin pistäessä Hong Kongin säpäleiksi muovipanssarien tulituksessa. Otuksen kuolema on jälleen saatu hitusen surumieliseksi, mutta eipä tuo näiden elokuvien parissa suurikaan ihme ole.

The Mighty Peking Man on harvinaisen röyhkeä King Kong klooni, jonka sekä vahvin että heikoin osa on, että kaikki on tehty aivan käsittämättömän paskasti. Siitä on mahdotonta vakavalla naamalla löytää mitään positiivista sanottavaa, vaikka joku voisikin pitää filmiä puhutteluna luonnon riistämisestä ja ihmisen ahneudesta. Nuo sanat kieltämättä liittyvätkin elokuvaan ja sen tekijöihin, vain hieman vähemmän positiivisessa mielessä tosin. Elokuvalla olisi silti mahdollisuus olla roskaelokuvien aatelia, mutta ajoittain ylivoimainen tylsyys ja kokonaisuuden kannalta turha seksploitaatio ikävä kyllä pilaavat senkin osa-alueen. Sääli.

Kurkkuharja's rating:

34   5.1   4.1 

Oh-hoh, hullua törkyähän sitä taas tuli katseltua. Alun maitojuomasta löytyvä mato antaa odottaa Worm Eatersin (jonka Squirm piste-erosta huolimatta pesee mennen tullen) tapaista mässäilyä ruoissa kiemurtelevilla kasiaisilla, mutta tähän ei ikävä kyllä sorruta.

Vielä kehnompi juttu on se, että elokuva antaa totuttuun eksploitaatiotapaan odottaa paria böötä lukuunottamatta toimintaansa viimeiseen puoleentuntiin. Sitten onneksi alkaa tapahtua ja meininki on varsinaisen absurdia matovyöryn kaatuessa tyypin päälle avonaisesta komeron ovesta tai kokonaisen luikertelijameren velloessa olkkarin lattialla.

Lähikuvat piikkileukaisista verimadoista ovat messeviä ja erikoistehosteet siistejä erityisesti pikku paskiaisten porautuessa erään häiskän naamalihojen sisälle. B-kliseiden kuninkaan unohtava "liian aikainen" loppu jättää vaisuksi. Lieneeköhän muuten sattumaa, että itselleni tuli Squirmista parikin kertaa Evil Dead mieleen?

Kurkkuharja's rating:

30   6.1   5.8 

Tarantellat tappavat pari kotieläintä jossain kaktusten täyttämällä aavikolla sijaitsevassa tuppukylässä. Hämähäkkejä tutkitaan ja niistä jutellaan melkein tunnin ajan.

Sitten lopulta alkaa tapahtua ja leffa hyödyntää aihettaan aivan täysillä katujen ollessa kasisukkaisten peitossa ja karvajalkojen tippuessa sisälle asuntoihin milloin savupiipusta, milloin ilmastointikanavasta. Eeppisimmin araknofobiaa käytetään hyödyksi skenessä, jossa kaksitasokoneellaan lentävä äijä huomaa lentsikkansa olevan pullollaan tarantelloja.

Lopussa pieni ihmisryhmä onnistuu linnoittauutmaan talonrähjään ja filmi alkaa tuntua Elävien kuolleiden yöltä. Onneksi viimeinen twisti on niin hieno, että sen valossa ainakin osan Hämähäkkien valtakunnan tappavasta tylsyydestä on valmis antamaan anteeksi ja nostamaan sen pisteytystä puolella tähdellä.

Parempaa hämähäkkileffaahan tämä on, vaikkei todellinen taso kummoinen olisikaan. Eläinten tyly käsittely ei sitä vastoin innosta.

Kurkkuharja's rating:

51   5.9   5.6 

Tylsä ja turha elokuva, joka ansaitsee niukasti kaksi tähteänsä kelpo kuvauksensa, englantilaisen pikkukaupungin sumuisten katujensa, sekä hyvän musiikkinsa ansiosta (unohtamatta tietenkään yhtä pääosaa esittävän ukon ikimuistoisien kulmakarvojen hehkuttamista). Fulcille tyypilliset zoomaukset ja lähikuvat etenkin silmistä ovat jälleen vahvasti mukana.

Harvat veritehosteet eivät pahemmin jaksa uskottavuudellaan vakuuttaa ja ajatus kissasta pahiksena on typerä, mitä ei ainakaan unettava käsikirjoitus paljoa pelasta. Kun näyttelyssäkään ei ole hurraamista, lepakot riippuvat liian selvien narujen varassa ja koko roskan muutenkin hatara uskottavuus alkaa kokea melkoisen kovia katin ryhtyessä teleporttailemaan paikasta toiseen, niin eipä ainakaan kissoja kohtaan tuntema vihani tämän tekeleen myötä paljoa lauhtunut. Kestää juuri ja juuri yhden katselukerran.

Elokuva muuten ohimennen mainiten taitaa perustua samaan Poen tarinaan, josta Dario Argento teki Black Cat -puolikkaansa George A. Romeron kanssa ohjaamaansa Two Evil Eyes -leffaan, ainakin rainojen loput tuntuvat kaiken kaikkiaan pirullisen samanoloisilta..

Kurkkuharja's rating:

48   5.2   4.4 

Eihän tämä tappajaetanasplatter kaikessa järjettömyydessään niin hulvaton ollutkaan. Pari hauskaa hyökkäyskohtausta (varsinkin kohta, jossa äijä iskee nilviäisen sormiinsa saatuaan kätensä kirveellä veks, minkä jälkeen koko pirtti vieläpä äkisti pamahtaa tuusan nuuskaksi kuin itsestään) sekä ennen kaikkea torahampaiset limanuljaskat elokuvasta toki löytyvät, mutta muilta osin mieli ei (jälleen kerran, kiitos iloisen ja vajaa kymmenpäisen miittiremmin) oikein jaksanut Slugsille täydellä kapasiteetillaan omistautua. Uusintakatselu jossain hamassa tulevaisuudessa lienee vähintäänkin välttämätön.

Kurkkuharja's rating:

9   5.8   5.4 

Alussa norsu ryntää tiiliseinän läpi ja kolme muuta kaataa rautaportin. Tämän jälkeen fiilikseen päästään kiinni vain pari kertaa, elefantin juostessa lentokentällä, gepardin jahdatessa autoa ja jääkarhupukuisen pedofiilin jahdatessa kersoja koulun käytävällä.

Lapsiin kohdistuvaa sadismia on paljon, mutta vielä vastenmielisemmäksi nousee eläimiin kohdistuva rääkkäys. Rottia poltetaan ja nurkkaan ahdistettujen kotieläinten häkkiin lasketaan villipetoja, jotka raatelevat nämä paloiksi. Se joka puhuu tässä välissä luonnollisuudesta ja elämän kiertokulusta, pitänee myös antiikin Colosseumin kristitynpopsintapippaloita ihan normaalina toimintana.

Lopussa herkutellaan shokeerauksilla niin yliampuvan eksploitaation hengessä, että viimeinenkin uskottavuus koko touhlta katoaa. Eikä siinä mitään, nopeasti mietittyä elokuva kaiken lisäksi on - uskomatonta kyllä - lopulta varsin tylsä.

Kurkkuharja's rating:

24   4.6   3.8 

B-Movie Collectionin ensimmäinen esitys, Spiders, ei laittanut pystyyn mitään riemuparaatia boxia kohtaan tai ollut ylipäätään muutenkaan mitään muuta, kuin mitä lootan kansi antaa ymmärtää: mielikuvituksen puutteesta kärsivä ja aneeminen b-luokan pläsäytys.

Suurimman osan kestosta vievä, Alien-sarjaa rankasti plagioiva laboratorio-osuus armeijan suojelemassa bunkkereissa saa masentumaan. Näyttelijät ovat paskoja, hämähäkkejä näkyy turhan vähän, eivätkä nekään suurempia puistatuksia tympeällä toteutuksellaan onnistu herättämään. Musiikistakin vastaavat ne samat miljoona kertaa aiemmin puhkikulutetut ja katsojan ulkoa osaamat hollysävelmät.

Onneksi leffan viimeisellä vartilla (spoil spoil...) aletaankin sitten revitellä kaiken kyrsiintymisen edestä. Pahisäijän sisältä tunkema hämähäkkiparasiitti survoo raajansa ulos isäntänsä selästä räjäyttäen tämän tuhannen pirstaleiksi, kasvaa norsun kokoiseksi ja rysäyttää collegen seinän läpi ahmimaan kirkuvia opiskelijoita. Ja voi, miten tästä ahdingosta selvittäisiinkään, ellei sankaripariskunta löytäisi sattumalta keskelle läheistä autotietä pysäköityä helikopteria (jota he tietysti lentääkin osaavat), minkä takapenkille joku tonttu onkin juuri sopivasti unohtanut singon sekä läjän raketteja?

Kurkkuharja's rating:

61   4.7   4 

Nyt kyllä voisin väittää saaneeni virtsaa silmiini ja pahasti. Komeasta kannestaan ja uljaasta nimestään huolimatta Sammakot ei kerro ihmisiä popsivista jättikonnista, eikä oikeastaan edes pelkistä pikkutappajistakaan, vaan kupletin juoni etenee seuraavasti: rikas, ilkeä ja pyörätuolissa istuva äijä kutsuu joukon sukulaisiaan syntymäpäiväkekkereille saarelleen. Mies vihaa eläimiä ja on antanut myrkyttää kaikkea ryömivää, luikertelevaa ja lentävää tiluksillaan pilvin pimein. Luonto päättää kuitenkin kostaa ja pian perhosia pyydystelevällä ja lintuja ampuvalla sakilla onkin itsellään häntä koipien välissä ja hyvät neuvot kalliit niin liskojen, alligaattorien, hämähäkkien, sammakoiden... näemmä jopa puiden käydessä agressiivisesti päälle ainoana tarkoituksenaan vaihaa valta sitä enemmän ansaitseville.

Frogsin idea eläinten vallankumouksesta on sympaattinen ja tunteita herättävä, mutta ikävä kyllä toteutus ei ole lähelläkään elokuvan ansaitsemaa tasoa. Tarinankerronta on onnetonta ja leffa on unettavan tylsä jopa "hurjimmissakin" kohdissa, joissa vaikkapa kilpikonna säikäyttää tytön kuoliaaksi tai mummo juoksee sammakkolaumaa kiljuen karkuun. Uhkaavan ilmapiirin rakentaminen kuvaamalla ranskalaisten mieliruoan vakavia kasvoja epäonnistuu sekin melkoisen kurjasti. Musat sen sijaan tuovat katsojalle edes pientä tyydytystä ja intoa menoon.

Hyökkäyskohtaukset on nekin munattu alligaattori-skeneä lukuunottamatta onnettomasti. Hiljaa uhreja kohti/näiden päällä matelevat mönkiäiset eivät luo kuvaa murhanhimoisista koston paholaisista ja esimerkiksi osio, missä liskot tiputtavat kymmenisen (jostain syystä kasvihuoneen hyllyille jätettyä) myrkkypulloa miehen päälle on... naurettava. Nauraa tosin ei paljoa jaksa, kun haukotus vie suulta kaiken mahdollisen käyttökapasiteetin.

Sammakoiden viimeiseksi pelastajaksi koituu onneksi nerokas loppukohtaus, jossa (spoiler spoiler spoiler, piip piip piip) kymmenet kurnuttajat donkkaavat miljönäärin ikkunista kämpän sisälle, tämä näkee silmissään nopeatempoisen leikkauksen siivittämänä kaikki olohuoneensa seinältä tälle irvistelevät ja pollan sisällä mylvivät eläinten irtopäät, kunnes tipahtaa lattialle ja antaa luonnon hoitaa tehtävänsä. Erityisen tyylikäs on myös sympoolinen kohta, jossa osaansa tympääntyneet vihernutut pomppivat häpeämättä Ameriikan lipuksi koristellun synttärikakun päällä. Jos eläinkunta yhdistyisi, mitä pelastumisen mahdollisuuksia hienolla ja edistyneellä sivistyksellämme - jonka turvissa piilottelemme kivikaupungeissamme jakamatta kotiamme edes hämähäkin kanssa - oikeasti olisi?

Kaunis ajatus ei silti riitä pelastamaan tätä filmiä. Puuduttavuus ja tekijöiden ammattitaidottomuus on liian suuri pala purtavaksi ja estää pahasti suosittelemasta Sammakoita ideologiastaan huolimatta kuin niille, jotka haluavat keinolla millä hyvänsä nähdä homo sapiensia ottamassa turpiin alistamiltaan luikertelijoilta, ja on tuon saadakseen valmis myös kalastelemaan ne pari sulamatonta jyvää helskatin mahtavasta puhvelinpaskaläjästä.

Kurkkuharja's rating:

3   4   2.6 

Oli taas vallan vallaton elokuvakokemus... Kourallinen pällejä - mukaan lukien teerenpeliä keskenään vetävä kaksikko - lähtee synkkään viidakkoon etsimään suurta ja pahamaineista valkoista Pongoa, joka perinteiseen gorillatyyliin tietysti iskeekin omat silmänsä edemmällä mainittuun naiseläjään.

Sen enempiä juonesta tai muustakaan on melko mahdotonta sanoa, surkealaatuisena rahisevasta ääninauhasta kun on leffan edetessä ilman korvalappuja hyvin haastavaa saada mitään tolkkua. Kuvanlaatukin on aivan karsea, eikä tylsänä ja mielikuvituksettomana rullaavasta rainasta voikaan paljoa oikeaa hyvää sanoa, vaikkei erinäisistä makoisista nauruista tekijäpoppoota voi olla kiittämättä.

Umpihuvittava musiikinkäyttö ja itse apina puvustuksineen (joka tosin järkytyksekseni silti hakkasi toteutuksellaan reilut 60 vuotta nuoremman sukulaisapinansa elokuvasta Yeti: Curse of the Snow Demon silmät sidottuna ja yhdellä risulla) ovat tietysti suurin syy "viihtymiseen", mutta unohtaa ei passaa myöskää mielenkiintoista lopetusta, jossa (spoil spoil) onnellisena ratkaisuna imperialistit sulkevat Pongon vihdoin häkkiin, kaikki nauravat ja pääpari suutelee autuaasti. Kaunista...

Kurkkuharja's rating:

51   4   3.9 

Idea kaiken kansan lihaan talttahampaansa upottavista jättiläismutanttihirviötappajapupuista on kyllä kiehtova kuin litran Jim Beam -leka, mutta totaalisen tylsyyden, hirveän tyrimisen ja kanihyökkäysten rajoittuminen lähinnä vakavanaamaisten pitkäkorvien loputtomassa käytävässä rynnimiseen eivät kyllä paljoa armoa kauniille ajatukselle säästä. Olihan söpön tassun ilmestyminen kattorakenteista (kirkaisujen saatossa?) ihan hehkeä skene ja vertakin skidisti roiskuu, mutta eiköhän ollut parempi vain, että tämän leffan loppupuolelle päästessä aloinkin jo olla aikamoisen kivoissa promilleissa.

Kurkkuharja's rating:

22   3.8   2.8 

Joku asteroidi iskee maapallolle tai jotain ja jokapuolelle alkaa ilmestyä munia, joista kuoriutuu hämähäkki-invaasio. Lopulta talon kokoinen jättihämiskin pääsee popsimaan sakkia suuhunsa. Lähtökohta on siis kutkuttava, mutta kun suurin osa leffasta kuunnellaan löpinää mustista aukoista, katellaan pukinpartaista jätkää ruokapöydän äärellä ja jotain muijaa kittaamassa viinaa, alkaa vituttaa. Vielä enemmän vituttaa äärimmäisen ammattimainen valaistus, jonka ansiosta monesta kiinnostavammastakaan kohdasta ei saa juuri selvää. Jokuset menevät väristykset sentään luodaan sängyillä ja vaatteilla ryömivillä karvapalloilla, campia taasen piffaavat yöpöydän lokerosta löytyvä kasisilmä sekä puolialastonta naista metsästävä jättiläishämähäkki. Viimeksi mainitun supersaalistajan tuhoaminen elokuvan lopussa on muuten harvinaisen munaton näytös.

Kurkkuharja's rating:

16   5.6   4.1 

Barney-niminen kundi murhaa viidakossa jätkän tämän muijan vuoksi ja rangaistukseksi menneiden aikojen mustalaiselta näyttävä alkuasukasnainen langettaa tämän ylle kirouksen, jonka vuoksi Barney muuttuu öisin gorillaksi.

Wolf Man viidakossa -asetelma em. leffan käsikirjoittajalta on kieltämättä hykerryttävän makaaberi, mutta sotku kaatuu täydellisen ponnettomaan toteutukseen ja hauskan aiheen hyödyntämättä jättämiseen. Suurin osa parikymmentä vuotta itseään vanhemmalta tuntuvasta leffasta jauhetaan jauhamasta päästyä, eikä apina(pukuista)miestä nähdä kuin pari hassua kertaa nopeasti filmin loppupuolella. Näinpä mielettömän kiinnostavan tuuban seuraamista mieluumin huomaakin ties moneenko otteeseen lukevansa Killer Gorilla -boksin kätten ulottuvilla lojuvia kansia tai vahtaavansa filmin jäljellä olevaa kestoa.

Tappavasta tylsyydestään huolimatta annan Gorillan morsiammelle peräti puolikkaan lisätähden ihan vain käsittämättömän ideansa ja Barneyn hyvin lopussa tyttönsä kanssa käymän "luonto kutsuu" keskustelun vuoksi. Nähdäänpä kuvaruudussa muuten Lon Chaney Juniorkin, minkä joku voi mieltää kivaksi asiaksi. Mutta mistä vitusta lähtien Etelä-Amerikan sademetsissä on elänyt gorilloja?

Kurkkuharja's rating:

26   3.1   3.2 

Sinisilmäinen robottikoira ajaa universumin huonoimman näyttelijän stipendin lunastavaa pelleä takaa lähitulevaisuudessa, joka lienee jonkinlainen vailla logiikkaa oleva rinnakkaistodellisuus omasta maailmastamme. Mitä tästäkin elokuvasta voi oikeasti sanoa? Onneksi maksaani poltti pullollinen venäläistä kahden euron kuohuviiniä, joka helpotti katselunautintoa huomattavissa määrin.

Kurkkuharja's rating:

10   2.8   2.7 

http://www.leffatykki.com/elokuva/zombie-5-killing-birds

Kurkkuharja's rating:

27   4.3   5.2 

Naurettava ja turha re-make Jäniksen vuodesta. Kaikki Jarvan filmin kauneus, sanoma ja sympaattisuus on lempattu laidan yli ja tilalla on karhujen tönimistä, kania työntämässä nenällään mökin ovea auki ja kännäämässä olutta, sekä kaiken kukkuraksi jonkinlaista selittelyä jänön ruumiissa asustavasta kuolleesta sielusta!

Palavassa talossakin hyvät yöunet nukkuva Lambert on tökeröine hymyineen joka kohtauksessa vakuuttava kuin kokoomusnuorten puheenjohtaja kommarikokouksessa ja jänön kolmen metrin ilmalennot milloin auton töytäisemänä, milloin peuran jaloissa ovat jotain aivan uskomatonta.

Le lièvre de Vatasen ainut tarkoitus lienee olla varoittava esimerkki siitä, kuinka haasteellista hyvän kirjan kääntäminen toimivaksi leffaksi oikeasti voikaan olla.

Kurkkuharja's rating:

1331   5.1   5.7 

Idea on kutkuttava, mutta ne moderniudessaan säälittävän epäuskottavat tietokonetehosteet, huumori, hahmot, dialogi... Snakes on a Plane on suoraan sanottuna aika hirveää sontaa ja jotain aivan muuta kuin kulttikamaa.

Kurkkuharja's rating:

1429   4.2   4.4 

Viidakkomaisemat ovat kauniita ja taustalta välillä kantautuvaa bongorumpujen pamautteluakin kuuntelee mielellään, mutta itse elokuva onkin sitten epäkäärmeellisen typerä kalkkunan raakile, joka enemmänkin unettaa kuin naurattaa.

Epämääräistä vanginvaihtojuonta ei millään jaksa seurata hyvällä tahdollakaan, käärmeen toteutus melkoista skeidaa ja näyttelykin kelvotonta, Jon Voight olisi tosin tietyssä mielentilassa voinut Paulin tulkinnallaan naurattaa vaikka kuinka taitavasti ilmat pihalle, jos tuota nyt plussana leffalle voisi pitää.

On mukaan pari hulvatonta pässinpäätäkin onneksi eksynyt. Anakondan oksentama ja silmää iskevä muumio sekä kärmeksen masunahan läpi kauhistuneesti irvistävä nielaistu poika ovat kyllä hassuja näkyjä, mutta tällaisia emämunauksia on elokuvaan eksynyt kuitenkin aivan liian pieni läjä tehdäkseen lopputuloksesta väärällä tavalla hyvän.

Niin, ja kävihän allekirjoittaneen mielessä myöskin, että olisikohan alun dokumenttimainen kameroilla huitominen jonkinlaista kunnianosoitusta pahamaineiselle Cannibal Holocaustille, vaiko vain täyttä sattuman kauppaa?

Kurkkuharja's rating:

15   3.3   3.5 

CGI-lepakkoja...

Kurkkuharja's rating:

17   4.8   3.4 

Jälleen yksi yllättämätön ja yhdentekevä pökäle, jonka syntymälle on mahdoton löytää muuta tarkoitusta kuin täyteleffan virka kehnoon B-Movie Collection -boksiin. Tietokoneella animoidut punasilmäiset rotat ovat käsittämättömän irrallisen näköisesti toteutettuja, eikä näiden johtajana ulvova, lähinnä ihmissuden ja ahman ristisiitokselta näyttävä jättipirulainen edes ole niin hauska, kuin mitä etukäteen voisi uumoilla. Kaiken lisäksi jopa tapahtumapaikaksi valittu myrskyn riepottelema ja yleisesti ottaen poikkeuksetta kiinnostava mielisairaala on ryssitty ympäristönä totaalisesti, eikä minkäänlaista jännitystunnelmaa tietenkään ole luvassa.

Kurkkuharja's rating:

96   4.1   3.4 

Kurkkuharja's rating:

47   3.1   2.8 

Karsea tekele. Käärmeet saavat vain masentumaan, puhumattakaan juonenkuljetuksesta, hahmoista tai itse asiassa miltein jokaisesta, pohjatonta yhdentekevyyttä edustavasta osa-alueesta. Splatteria on olevinaan mukana paljon, mutta nolot animaatioefektit sun muut "supertehosteet" järkyttävät aivan väärällä tavalla. Musiikit on poimittu samasta arkistosta, kuin lukemattomissa muissa nykypäivän jenkkeilyistä. Ainoa kuviteltava plussa Anaconda kolmoselle päin häpyhuulia roolinsa vetävästä David Hasselhoffista.

Kurkkuharja's rating:

602   4.7   5.4 

Kahdeksanjalkaiset kummajaiset on pitkästä aikaa taas niitä rainoja, jotka ovat viimeistä piirtoa myöten puolikkaan tähtensä (josko sitäkään) ansainneet.

Suurimman osan ajasta tuntee pelailevansa jotain Playstation-laatuista videopeliä, jossa rillipäisen nörttikakaran johtama luuserisakki taistelee pikkulapsen äänellä jokeltavia hämiksiä vastaan. Niin, ja onhan mukaan täytynyt hollywoodlaisen pakollinen romanssikin saada.

Elokuvan ydin, hämähäkit, eivät aiheuta minkäänlaisia tunteita, eivätkä suoraan sanoen ole mitään. Eivät YHTIKÄS mitään. Vahvan vitutuskynnyksen kasvattanut huomaakin aivojen pian jättävän leffan ärsyttävyyden rekisteröimättä, sitä vain tuijottaa ruutua kuola valuen, koppa puoliksi höyhensaarilla ja välillä säpsähtää miettimään "mitä vittua viimeiset puoli tuntia on tapahtunut?".

Eight Legged Freaks sai tosiaan ruokahalut menemään loppuillaksi, muttei aivan niillä voimilla, kuin kannen perusteella olisi voinut uskoa. Tästä kurakakusta voi ärähtää vain kaksi sanaa: hyi helvetti!

Kurkkuharja's rating: